Vanhempi satuttaa lastaan sanomalla, että tämä tekee väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

Hänen pitäisi olla rohkempi ja ajatella, että se, joka häntä rakastaa, ymmärtää myös vihaa. Jos ei sitä tunne, niin mitä sitten?

Ap

Siis olet sitä mieltä, että minun ystäväni pitäisi käyttäytyä samoin kuin sinä, tai muuten hän on täynnä jotain patoutunutta vihaa? 

Ei hän ole vihainen. Hän on hyvin rauhallinen, kärsivällinen, huumorintajuinen ja lempeä ihminen. Hän on käsitellyt äitiin liittyviä tunteitaan ja yrittää olla parempi ihminen kuin äitinsä oli. Hänen vihansa kohdistuu itseen masennuksen ja syömishäiriön muodossa ja näin voi käydä myös sinun tyttärellesi. 

Sinä itse valitset olla täynnä vihaa ja katkeruutta. Sinä itse valitset purkaa vihasi lapsiin. 

Ota vastuu omista teoistasi ja asenteistasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysi oikeus osoittaa vihaani lasteni edessä, se ei johdu heistä. Käymmejuuri tyttäreni kanssa perheneuvolassa (perheterapeutin ehdotus, koska pojalla on tukitoimia, tytöllä ei) ja tavoitteni sielläon saada lapsi ymmärtämään, että vihani ei johdu hänestä ja että myöskään mulla ei ole niin paha olla, että siitätarttisi olla huolissaan, vaikka käyttäydynkin vihaisesti.

Käyttäydyn vihaisesti äitini vikojen takia, joita hän ei suostu omistamaan ja katumaan, myöntämään omiksi vioikseen, mutta lapsen ei tarvitse kuormittua siitä.

Mutta mun on saatava olla vihainen läheisteni seurassa, koska mua on kohdeltu niin väärin ja paskasti. Sehän ei johdu heistä, vaan paskasuhtautujasta. Joka on siis äitini, väärintekijä.

Ap

Oikeutat kuitenkin itsesi kiukuttelemaanj a näyttämään vihaa heille, vaikka heissä ei ole syytä? ja oletko kysynyt miltä äidin kiukku ja viha heistä tuntuu vai päättänyt heidän puolestaan miltä heistä tuntuu?

Miksi kysyisin? Mulla on oikeus omiin tunteisiini.

Ap

Eli et tiedä miltä tuo käytöksesi tuntuu lapsistasi, vaikka sanot heidän ymmärtävän?

Sinun tunteesi menee siis lapsiesi tunteiden ohi, eli oikeutat vain oman huonon käytöksesi omia lapsiasia kohtaan sillä että olet joskus sanonut jostain syystä että käyttäydyt näin kun heidän isoäiti oli kakkiainen sinua kohtaan. Melko narsistista.

Narsisteilla on myös tapana sanella toisten tunteet. Tunnistatko tämän piirteen itsessäsi?

No mitä se heidän vastauksensa auttaisi? Tilanne on se mikä se on. Ja siis pidän aika epäkypsänä aikuista, joka luulee, ettei lapsi tuollaista ymmärrä. Lapset ovat 11 ja 13 v.

Ap

Olet jotenkin epäjohdonmukainen. Väität että lapsesi eivät koe kiukkusi olevan heidän syytään, mutta et ole koskaan kysynyt. Samalla koet olevasi satutettu itse siitä että oma äitisi ei huomioinut sinun tunteitasi?

Niin, koska äitini mielestä HÄNEN SUHTAUMISENSA JA KÄYTÖKSENSÄ JOHTUI MINUSTA, ETKÖ NYT TAJUA?????? Eli oikeutti vihansa minun tekemisilläni. Eikä siksi, että itse oli pahoinvoiva ja/tai kärsivä hirviö, esim.

Ap

Oletko ajatellut että ehkä hänellä oli sama syy käytökseensä kuin sinulla, että hänen äitinsä teki vaikka samaa häntä kohtaan ja hän oikeutti käytöksensä sinua kohtaan häntä huonosti kohdelleella hirviöllä?

Aivan sama, miksi piti ottaa minut vastustajaksi? Eli sanoa, että mä tein väärin ja siksi hän on vihainen, kun en tehnyt tahallani?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

Hänen pitäisi olla rohkempi ja ajatella, että se, joka häntä rakastaa, ymmärtää myös vihaa. Jos ei sitä tunne, niin mitä sitten?

Ap

Siis olet sitä mieltä, että minun ystäväni pitäisi käyttäytyä samoin kuin sinä, tai muuten hän on täynnä jotain patoutunutta vihaa? 

Ei hän ole vihainen. Hän on hyvin rauhallinen, kärsivällinen, huumorintajuinen ja lempeä ihminen. Hän on käsitellyt äitiin liittyviä tunteitaan ja yrittää olla parempi ihminen kuin äitinsä oli. Hänen vihansa kohdistuu itseen masennuksen ja syömishäiriön muodossa ja näin voi käydä myös sinun tyttärellesi. 

Sinä itse valitset olla täynnä vihaa ja katkeruutta. Sinä itse valitset purkaa vihasi lapsiin. 

Ota vastuu omista teoistasi ja asenteistasi. 

No ei ole vihainen. Mitä sitten? Mä olen.

Ja siis en usko, että tyttärelle tulisi mitään syömishäiriötä. Se tulee sellaisten äitien tyttärille, jotka ovat lapsilleen vastustajia. Mä en ole. Mutta vihainen olen, se vain ei johdu heistä. Yllä se nyt pitää ymmärtää. Mitäs, kun mulla on paha olla? Pitäisi se vain tukahduttaa? En.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysi oikeus osoittaa vihaani lasteni edessä, se ei johdu heistä. Käymmejuuri tyttäreni kanssa perheneuvolassa (perheterapeutin ehdotus, koska pojalla on tukitoimia, tytöllä ei) ja tavoitteni sielläon saada lapsi ymmärtämään, että vihani ei johdu hänestä ja että myöskään mulla ei ole niin paha olla, että siitätarttisi olla huolissaan, vaikka käyttäydynkin vihaisesti.

Käyttäydyn vihaisesti äitini vikojen takia, joita hän ei suostu omistamaan ja katumaan, myöntämään omiksi vioikseen, mutta lapsen ei tarvitse kuormittua siitä.

Mutta mun on saatava olla vihainen läheisteni seurassa, koska mua on kohdeltu niin väärin ja paskasti. Sehän ei johdu heistä, vaan paskasuhtautujasta. Joka on siis äitini, väärintekijä.

Ap

Oikeutat kuitenkin itsesi kiukuttelemaanj a näyttämään vihaa heille, vaikka heissä ei ole syytä? ja oletko kysynyt miltä äidin kiukku ja viha heistä tuntuu vai päättänyt heidän puolestaan miltä heistä tuntuu?

Miksi kysyisin? Mulla on oikeus omiin tunteisiini.

Ap

Eli et tiedä miltä tuo käytöksesi tuntuu lapsistasi, vaikka sanot heidän ymmärtävän?

Sinun tunteesi menee siis lapsiesi tunteiden ohi, eli oikeutat vain oman huonon käytöksesi omia lapsiasia kohtaan sillä että olet joskus sanonut jostain syystä että käyttäydyt näin kun heidän isoäiti oli kakkiainen sinua kohtaan. Melko narsistista.

Narsisteilla on myös tapana sanella toisten tunteet. Tunnistatko tämän piirteen itsessäsi?

No mitä se heidän vastauksensa auttaisi? Tilanne on se mikä se on. Ja siis pidän aika epäkypsänä aikuista, joka luulee, ettei lapsi tuollaista ymmärrä. Lapset ovat 11 ja 13 v.

Ap

Olet jotenkin epäjohdonmukainen. Väität että lapsesi eivät koe kiukkusi olevan heidän syytään, mutta et ole koskaan kysynyt. Samalla koet olevasi satutettu itse siitä että oma äitisi ei huomioinut sinun tunteitasi?

Niin, koska äitini mielestä HÄNEN SUHTAUMISENSA JA KÄYTÖKSENSÄ JOHTUI MINUSTA, ETKÖ NYT TAJUA?????? Eli oikeutti vihansa minun tekemisilläni. Eikä siksi, että itse oli pahoinvoiva ja/tai kärsivä hirviö, esim.

Ap

Oletko ajatellut että ehkä hänellä oli sama syy käytökseensä kuin sinulla, että hänen äitinsä teki vaikka samaa häntä kohtaan ja hän oikeutti käytöksensä sinua kohtaan häntä huonosti kohdelleella hirviöllä?

Aivan sama, miksi piti ottaa minut vastustajaksi? Eli sanoa, että mä tein väärin ja siksi hän on vihainen, kun en tehnyt tahallani?

Ap

Aivan sama? No eikö se sitten ole aivan sama myös sinun lapsillesi, miksi olet vihainen? 

Luuletko, että he oikeasti antavat anteeksi sinulle käytöksesi, vain koska joku satutti sinua ensin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysi oikeus osoittaa vihaani lasteni edessä, se ei johdu heistä. Käymmejuuri tyttäreni kanssa perheneuvolassa (perheterapeutin ehdotus, koska pojalla on tukitoimia, tytöllä ei) ja tavoitteni sielläon saada lapsi ymmärtämään, että vihani ei johdu hänestä ja että myöskään mulla ei ole niin paha olla, että siitätarttisi olla huolissaan, vaikka käyttäydynkin vihaisesti.

Käyttäydyn vihaisesti äitini vikojen takia, joita hän ei suostu omistamaan ja katumaan, myöntämään omiksi vioikseen, mutta lapsen ei tarvitse kuormittua siitä.

Mutta mun on saatava olla vihainen läheisteni seurassa, koska mua on kohdeltu niin väärin ja paskasti. Sehän ei johdu heistä, vaan paskasuhtautujasta. Joka on siis äitini, väärintekijä.

Ap

Oikeutat kuitenkin itsesi kiukuttelemaanj a näyttämään vihaa heille, vaikka heissä ei ole syytä? ja oletko kysynyt miltä äidin kiukku ja viha heistä tuntuu vai päättänyt heidän puolestaan miltä heistä tuntuu?

Miksi kysyisin? Mulla on oikeus omiin tunteisiini.

Ap

Eli et tiedä miltä tuo käytöksesi tuntuu lapsistasi, vaikka sanot heidän ymmärtävän?

Sinun tunteesi menee siis lapsiesi tunteiden ohi, eli oikeutat vain oman huonon käytöksesi omia lapsiasia kohtaan sillä että olet joskus sanonut jostain syystä että käyttäydyt näin kun heidän isoäiti oli kakkiainen sinua kohtaan. Melko narsistista.

Narsisteilla on myös tapana sanella toisten tunteet. Tunnistatko tämän piirteen itsessäsi?

No mitä se heidän vastauksensa auttaisi? Tilanne on se mikä se on. Ja siis pidän aika epäkypsänä aikuista, joka luulee, ettei lapsi tuollaista ymmärrä. Lapset ovat 11 ja 13 v.

Ap

Olet jotenkin epäjohdonmukainen. Väität että lapsesi eivät koe kiukkusi olevan heidän syytään, mutta et ole koskaan kysynyt. Samalla koet olevasi satutettu itse siitä että oma äitisi ei huomioinut sinun tunteitasi?

Niin, koska äitini mielestä HÄNEN SUHTAUMISENSA JA KÄYTÖKSENSÄ JOHTUI MINUSTA, ETKÖ NYT TAJUA?????? Eli oikeutti vihansa minun tekemisilläni. Eikä siksi, että itse oli pahoinvoiva ja/tai kärsivä hirviö, esim.

Ap

Oletko ajatellut että ehkä hänellä oli sama syy käytökseensä kuin sinulla, että hänen äitinsä teki vaikka samaa häntä kohtaan ja hän oikeutti käytöksensä sinua kohtaan häntä huonosti kohdelleella hirviöllä?

Aivan sama, miksi piti ottaa minut vastustajaksi? Eli sanoa, että mä tein väärin ja siksi hän on vihainen, kun en tehnyt tahallani?

Ap

Aivan sama? No eikö se sitten ole aivan sama myös sinun lapsillesi, miksi olet vihainen? 

Luuletko, että he oikeasti antavat anteeksi sinulle käytöksesi, vain koska joku satutti sinua ensin?

Tieenkin antvat. Kysymys on MUN tunteistani, ei heidän. Heille toivon iloja ja hymyjä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysi oikeus osoittaa vihaani lasteni edessä, se ei johdu heistä. Käymmejuuri tyttäreni kanssa perheneuvolassa (perheterapeutin ehdotus, koska pojalla on tukitoimia, tytöllä ei) ja tavoitteni sielläon saada lapsi ymmärtämään, että vihani ei johdu hänestä ja että myöskään mulla ei ole niin paha olla, että siitätarttisi olla huolissaan, vaikka käyttäydynkin vihaisesti.

Käyttäydyn vihaisesti äitini vikojen takia, joita hän ei suostu omistamaan ja katumaan, myöntämään omiksi vioikseen, mutta lapsen ei tarvitse kuormittua siitä.

Mutta mun on saatava olla vihainen läheisteni seurassa, koska mua on kohdeltu niin väärin ja paskasti. Sehän ei johdu heistä, vaan paskasuhtautujasta. Joka on siis äitini, väärintekijä.

Ap

Oikeutat kuitenkin itsesi kiukuttelemaanj a näyttämään vihaa heille, vaikka heissä ei ole syytä? ja oletko kysynyt miltä äidin kiukku ja viha heistä tuntuu vai päättänyt heidän puolestaan miltä heistä tuntuu?

Miksi kysyisin? Mulla on oikeus omiin tunteisiini.

Ap

Eli et tiedä miltä tuo käytöksesi tuntuu lapsistasi, vaikka sanot heidän ymmärtävän?

Sinun tunteesi menee siis lapsiesi tunteiden ohi, eli oikeutat vain oman huonon käytöksesi omia lapsiasia kohtaan sillä että olet joskus sanonut jostain syystä että käyttäydyt näin kun heidän isoäiti oli kakkiainen sinua kohtaan. Melko narsistista.

Narsisteilla on myös tapana sanella toisten tunteet. Tunnistatko tämän piirteen itsessäsi?

No mitä se heidän vastauksensa auttaisi? Tilanne on se mikä se on. Ja siis pidän aika epäkypsänä aikuista, joka luulee, ettei lapsi tuollaista ymmärrä. Lapset ovat 11 ja 13 v.

Ap

Olet jotenkin epäjohdonmukainen. Väität että lapsesi eivät koe kiukkusi olevan heidän syytään, mutta et ole koskaan kysynyt. Samalla koet olevasi satutettu itse siitä että oma äitisi ei huomioinut sinun tunteitasi?

Niin, koska äitini mielestä HÄNEN SUHTAUMISENSA JA KÄYTÖKSENSÄ JOHTUI MINUSTA, ETKÖ NYT TAJUA?????? Eli oikeutti vihansa minun tekemisilläni. Eikä siksi, että itse oli pahoinvoiva ja/tai kärsivä hirviö, esim.

Ap

Oletko ajatellut että ehkä hänellä oli sama syy käytökseensä kuin sinulla, että hänen äitinsä teki vaikka samaa häntä kohtaan ja hän oikeutti käytöksensä sinua kohtaan häntä huonosti kohdelleella hirviöllä?

Aivan sama, miksi piti ottaa minut vastustajaksi? Eli sanoa, että mä tein väärin ja siksi hän on vihainen, kun en tehnyt tahallani?

Ap

Aivan sama? No eikö se sitten ole aivan sama myös sinun lapsillesi, miksi olet vihainen? 

Luuletko, että he oikeasti antavat anteeksi sinulle käytöksesi, vain koska joku satutti sinua ensin?

Ja siis se on ok, jos lapsilleni on sama, miksi olen vihainen, KUNHAN se ei ole heidän syynsä ja se tehdään selväksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

Hänen pitäisi olla rohkempi ja ajatella, että se, joka häntä rakastaa, ymmärtää myös vihaa. Jos ei sitä tunne, niin mitä sitten?

Ap

Siis olet sitä mieltä, että minun ystäväni pitäisi käyttäytyä samoin kuin sinä, tai muuten hän on täynnä jotain patoutunutta vihaa? 

Ei hän ole vihainen. Hän on hyvin rauhallinen, kärsivällinen, huumorintajuinen ja lempeä ihminen. Hän on käsitellyt äitiin liittyviä tunteitaan ja yrittää olla parempi ihminen kuin äitinsä oli. Hänen vihansa kohdistuu itseen masennuksen ja syömishäiriön muodossa ja näin voi käydä myös sinun tyttärellesi. 

Sinä itse valitset olla täynnä vihaa ja katkeruutta. Sinä itse valitset purkaa vihasi lapsiin. 

Ota vastuu omista teoistasi ja asenteistasi. 

No ei ole vihainen. Mitä sitten? Mä olen.

Ja siis en usko, että tyttärelle tulisi mitään syömishäiriötä. Se tulee sellaisten äitien tyttärille, jotka ovat lapsilleen vastustajia. Mä en ole. Mutta vihainen olen, se vain ei johdu heistä. Yllä se nyt pitää ymmärtää. Mitäs, kun mulla on paha olla? Pitäisi se vain tukahduttaa? En.

Ap

Eihän toki sinun tyttärellesi voi tulla mitään mielenterveysongelmia. Ei sinun vihasi voi häntä satuttaa. Sinä et ole lapsillesi vastustaja, vaikka huudat ja kiukuttelet heille. Vaikka et haluaisi koskaan oikeasti nähdä tytärtäsi, vaan valitat siitäkin täällä. 

Etkä vähääkään piittaa, miltä tyttärestäsi tuntuu. Vain SINÄ olet tärkeä. SINUN vihasi ja SINUN kurja äitisuhteesi ja sinä sinä sinä sinä sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysi oikeus osoittaa vihaani lasteni edessä, se ei johdu heistä. Käymmejuuri tyttäreni kanssa perheneuvolassa (perheterapeutin ehdotus, koska pojalla on tukitoimia, tytöllä ei) ja tavoitteni sielläon saada lapsi ymmärtämään, että vihani ei johdu hänestä ja että myöskään mulla ei ole niin paha olla, että siitätarttisi olla huolissaan, vaikka käyttäydynkin vihaisesti.

Käyttäydyn vihaisesti äitini vikojen takia, joita hän ei suostu omistamaan ja katumaan, myöntämään omiksi vioikseen, mutta lapsen ei tarvitse kuormittua siitä.

Mutta mun on saatava olla vihainen läheisteni seurassa, koska mua on kohdeltu niin väärin ja paskasti. Sehän ei johdu heistä, vaan paskasuhtautujasta. Joka on siis äitini, väärintekijä.

Ap

Oikeutat kuitenkin itsesi kiukuttelemaanj a näyttämään vihaa heille, vaikka heissä ei ole syytä? ja oletko kysynyt miltä äidin kiukku ja viha heistä tuntuu vai päättänyt heidän puolestaan miltä heistä tuntuu?

Miksi kysyisin? Mulla on oikeus omiin tunteisiini.

Ap

Eli et tiedä miltä tuo käytöksesi tuntuu lapsistasi, vaikka sanot heidän ymmärtävän?

Sinun tunteesi menee siis lapsiesi tunteiden ohi, eli oikeutat vain oman huonon käytöksesi omia lapsiasia kohtaan sillä että olet joskus sanonut jostain syystä että käyttäydyt näin kun heidän isoäiti oli kakkiainen sinua kohtaan. Melko narsistista.

Narsisteilla on myös tapana sanella toisten tunteet. Tunnistatko tämän piirteen itsessäsi?

No mitä se heidän vastauksensa auttaisi? Tilanne on se mikä se on. Ja siis pidän aika epäkypsänä aikuista, joka luulee, ettei lapsi tuollaista ymmärrä. Lapset ovat 11 ja 13 v.

Ap

Olet jotenkin epäjohdonmukainen. Väität että lapsesi eivät koe kiukkusi olevan heidän syytään, mutta et ole koskaan kysynyt. Samalla koet olevasi satutettu itse siitä että oma äitisi ei huomioinut sinun tunteitasi?

Niin, koska äitini mielestä HÄNEN SUHTAUMISENSA JA KÄYTÖKSENSÄ JOHTUI MINUSTA, ETKÖ NYT TAJUA?????? Eli oikeutti vihansa minun tekemisilläni. Eikä siksi, että itse oli pahoinvoiva ja/tai kärsivä hirviö, esim.

Ap

Oletko ajatellut että ehkä hänellä oli sama syy käytökseensä kuin sinulla, että hänen äitinsä teki vaikka samaa häntä kohtaan ja hän oikeutti käytöksensä sinua kohtaan häntä huonosti kohdelleella hirviöllä?

Aivan sama, miksi piti ottaa minut vastustajaksi? Eli sanoa, että mä tein väärin ja siksi hän on vihainen, kun en tehnyt tahallani?

Ap

Aivan sama? No eikö se sitten ole aivan sama myös sinun lapsillesi, miksi olet vihainen? 

Luuletko, että he oikeasti antavat anteeksi sinulle käytöksesi, vain koska joku satutti sinua ensin?

Tieenkin antvat. Kysymys on MUN tunteistani, ei heidän. Heille toivon iloja ja hymyjä.

Ap

No sinun pitää sitten osoittaa iloja ja hymyjä heille, eikä huutaa ja kiukutella. Pura vihasi johonkin muuhun. Hanki vaikka äitiäsi esittävä nukke ja huuda sille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

Hänen pitäisi olla rohkempi ja ajatella, että se, joka häntä rakastaa, ymmärtää myös vihaa. Jos ei sitä tunne, niin mitä sitten?

Ap

Siis olet sitä mieltä, että minun ystäväni pitäisi käyttäytyä samoin kuin sinä, tai muuten hän on täynnä jotain patoutunutta vihaa? 

Ei hän ole vihainen. Hän on hyvin rauhallinen, kärsivällinen, huumorintajuinen ja lempeä ihminen. Hän on käsitellyt äitiin liittyviä tunteitaan ja yrittää olla parempi ihminen kuin äitinsä oli. Hänen vihansa kohdistuu itseen masennuksen ja syömishäiriön muodossa ja näin voi käydä myös sinun tyttärellesi. 

Sinä itse valitset olla täynnä vihaa ja katkeruutta. Sinä itse valitset purkaa vihasi lapsiin. 

Ota vastuu omista teoistasi ja asenteistasi. 

No ei ole vihainen. Mitä sitten? Mä olen.

Ja siis en usko, että tyttärelle tulisi mitään syömishäiriötä. Se tulee sellaisten äitien tyttärille, jotka ovat lapsilleen vastustajia. Mä en ole. Mutta vihainen olen, se vain ei johdu heistä. Yllä se nyt pitää ymmärtää. Mitäs, kun mulla on paha olla? Pitäisi se vain tukahduttaa? En.

Ap

Eihän toki sinun tyttärellesi voi tulla mitään mielenterveysongelmia. Ei sinun vihasi voi häntä satuttaa. Sinä et ole lapsillesi vastustaja, vaikka huudat ja kiukuttelet heille. Vaikka et haluaisi koskaan oikeasti nähdä tytärtäsi, vaan valitat siitäkin täällä. 

Etkä vähääkään piittaa, miltä tyttärestäsi tuntuu. Vain SINÄ olet tärkeä. SINUN vihasi ja SINUN kurja äitisuhteesi ja sinä sinä sinä sinä sinä.

Niin, entä minä? Minkä verran välität mun mielenterveysongelmista i? Et mitään. Joten et voi jeesustella, etteikö lapsenikin ole kaikesta mitä ehkä joskus tulee itse vastuussa ja syyllinen. Sinä suhtaudut niin, jos kerran mä olen syyllinen nyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysi oikeus osoittaa vihaani lasteni edessä, se ei johdu heistä. Käymmejuuri tyttäreni kanssa perheneuvolassa (perheterapeutin ehdotus, koska pojalla on tukitoimia, tytöllä ei) ja tavoitteni sielläon saada lapsi ymmärtämään, että vihani ei johdu hänestä ja että myöskään mulla ei ole niin paha olla, että siitätarttisi olla huolissaan, vaikka käyttäydynkin vihaisesti.

Käyttäydyn vihaisesti äitini vikojen takia, joita hän ei suostu omistamaan ja katumaan, myöntämään omiksi vioikseen, mutta lapsen ei tarvitse kuormittua siitä.

Mutta mun on saatava olla vihainen läheisteni seurassa, koska mua on kohdeltu niin väärin ja paskasti. Sehän ei johdu heistä, vaan paskasuhtautujasta. Joka on siis äitini, väärintekijä.

Ap

Oikeutat kuitenkin itsesi kiukuttelemaanj a näyttämään vihaa heille, vaikka heissä ei ole syytä? ja oletko kysynyt miltä äidin kiukku ja viha heistä tuntuu vai päättänyt heidän puolestaan miltä heistä tuntuu?

Miksi kysyisin? Mulla on oikeus omiin tunteisiini.

Ap

Eli et tiedä miltä tuo käytöksesi tuntuu lapsistasi, vaikka sanot heidän ymmärtävän?

Sinun tunteesi menee siis lapsiesi tunteiden ohi, eli oikeutat vain oman huonon käytöksesi omia lapsiasia kohtaan sillä että olet joskus sanonut jostain syystä että käyttäydyt näin kun heidän isoäiti oli kakkiainen sinua kohtaan. Melko narsistista.

Narsisteilla on myös tapana sanella toisten tunteet. Tunnistatko tämän piirteen itsessäsi?

No mitä se heidän vastauksensa auttaisi? Tilanne on se mikä se on. Ja siis pidän aika epäkypsänä aikuista, joka luulee, ettei lapsi tuollaista ymmärrä. Lapset ovat 11 ja 13 v.

Ap

Olet jotenkin epäjohdonmukainen. Väität että lapsesi eivät koe kiukkusi olevan heidän syytään, mutta et ole koskaan kysynyt. Samalla koet olevasi satutettu itse siitä että oma äitisi ei huomioinut sinun tunteitasi?

Niin, koska äitini mielestä HÄNEN SUHTAUMISENSA JA KÄYTÖKSENSÄ JOHTUI MINUSTA, ETKÖ NYT TAJUA?????? Eli oikeutti vihansa minun tekemisilläni. Eikä siksi, että itse oli pahoinvoiva ja/tai kärsivä hirviö, esim.

Ap

Oletko ajatellut että ehkä hänellä oli sama syy käytökseensä kuin sinulla, että hänen äitinsä teki vaikka samaa häntä kohtaan ja hän oikeutti käytöksensä sinua kohtaan häntä huonosti kohdelleella hirviöllä?

Aivan sama, miksi piti ottaa minut vastustajaksi? Eli sanoa, että mä tein väärin ja siksi hän on vihainen, kun en tehnyt tahallani?

Ap

Aivan sama? No eikö se sitten ole aivan sama myös sinun lapsillesi, miksi olet vihainen? 

Luuletko, että he oikeasti antavat anteeksi sinulle käytöksesi, vain koska joku satutti sinua ensin?

Tieenkin antvat. Kysymys on MUN tunteistani, ei heidän. Heille toivon iloja ja hymyjä.

Ap

No sinun pitää sitten osoittaa iloja ja hymyjä heille, eikä huutaa ja kiukutella. Pura vihasi johonkin muuhun. Hanki vaikka äitiäsi esittävä nukke ja huuda sille. 

Enkä osoita. Osasin mäkin hymyillä lapsena, vaikka äitini huusi mulle.

Ap

Olet uhriutuja, joka pilaa lapsiensa elämän, koska katsot olevasi oikeutettu olemaan vihainen, koska äitisi oli sinusta epäoikeudenmukainen. Kasva aikuiseksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

Hänen pitäisi olla rohkempi ja ajatella, että se, joka häntä rakastaa, ymmärtää myös vihaa. Jos ei sitä tunne, niin mitä sitten?

Ap

Siis olet sitä mieltä, että minun ystäväni pitäisi käyttäytyä samoin kuin sinä, tai muuten hän on täynnä jotain patoutunutta vihaa? 

Ei hän ole vihainen. Hän on hyvin rauhallinen, kärsivällinen, huumorintajuinen ja lempeä ihminen. Hän on käsitellyt äitiin liittyviä tunteitaan ja yrittää olla parempi ihminen kuin äitinsä oli. Hänen vihansa kohdistuu itseen masennuksen ja syömishäiriön muodossa ja näin voi käydä myös sinun tyttärellesi. 

Sinä itse valitset olla täynnä vihaa ja katkeruutta. Sinä itse valitset purkaa vihasi lapsiin. 

Ota vastuu omista teoistasi ja asenteistasi. 

No ei ole vihainen. Mitä sitten? Mä olen.

Ja siis en usko, että tyttärelle tulisi mitään syömishäiriötä. Se tulee sellaisten äitien tyttärille, jotka ovat lapsilleen vastustajia. Mä en ole. Mutta vihainen olen, se vain ei johdu heistä. Yllä se nyt pitää ymmärtää. Mitäs, kun mulla on paha olla? Pitäisi se vain tukahduttaa? En.

Ap

Eihän toki sinun tyttärellesi voi tulla mitään mielenterveysongelmia. Ei sinun vihasi voi häntä satuttaa. Sinä et ole lapsillesi vastustaja, vaikka huudat ja kiukuttelet heille. Vaikka et haluaisi koskaan oikeasti nähdä tytärtäsi, vaan valitat siitäkin täällä. 

Etkä vähääkään piittaa, miltä tyttärestäsi tuntuu. Vain SINÄ olet tärkeä. SINUN vihasi ja SINUN kurja äitisuhteesi ja sinä sinä sinä sinä sinä.

Enkä oikeasti keksi, mitä mt-ongelmia tyttärelleni voisi tulla? Niihin on usein geneettinen alttius. Hän ei ole perinyt sellaisia geenejä, paitsi miehen äidillä oli skitsofrenia. Mutta en oikein usko, että lapseni sitä saa. Koitetaan ainakin olla helliä, että saisi vahvan mielen. Mä en siis ole kovin paljon hänen kanssaan, ja jos olen, koitan olla hyvällä tuulella. Mutta vähitellen loppuu sekin esittäminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet uhriutuja, joka pilaa lapsiensa elämän, koska katsot olevasi oikeutettu olemaan vihainen, koska äitisi oli sinusta epäoikeudenmukainen. Kasva aikuiseksi!

Sun logiikallasi lapsistani mä olin sitten vihainen. Mutta en oikeasti tai aiheetta. Mietipä sitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet uhriutuja, joka pilaa lapsiensa elämän, koska katsot olevasi oikeutettu olemaan vihainen, koska äitisi oli sinusta epäoikeudenmukainen. Kasva aikuiseksi!

Sun logiikallasi lapsistani mä olin sitten vihainen. Mutta en oikeasti tai aiheetta. Mietipä sitä.

Ap

*siis lasteni mielestä. Mutta en oikeasti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

Hänen pitäisi olla rohkempi ja ajatella, että se, joka häntä rakastaa, ymmärtää myös vihaa. Jos ei sitä tunne, niin mitä sitten?

Ap

Siis olet sitä mieltä, että minun ystäväni pitäisi käyttäytyä samoin kuin sinä, tai muuten hän on täynnä jotain patoutunutta vihaa? 

Ei hän ole vihainen. Hän on hyvin rauhallinen, kärsivällinen, huumorintajuinen ja lempeä ihminen. Hän on käsitellyt äitiin liittyviä tunteitaan ja yrittää olla parempi ihminen kuin äitinsä oli. Hänen vihansa kohdistuu itseen masennuksen ja syömishäiriön muodossa ja näin voi käydä myös sinun tyttärellesi. 

Sinä itse valitset olla täynnä vihaa ja katkeruutta. Sinä itse valitset purkaa vihasi lapsiin. 

Ota vastuu omista teoistasi ja asenteistasi. 

No ei ole vihainen. Mitä sitten? Mä olen.

Ja siis en usko, että tyttärelle tulisi mitään syömishäiriötä. Se tulee sellaisten äitien tyttärille, jotka ovat lapsilleen vastustajia. Mä en ole. Mutta vihainen olen, se vain ei johdu heistä. Yllä se nyt pitää ymmärtää. Mitäs, kun mulla on paha olla? Pitäisi se vain tukahduttaa? En.

Ap

Eihän toki sinun tyttärellesi voi tulla mitään mielenterveysongelmia. Ei sinun vihasi voi häntä satuttaa. Sinä et ole lapsillesi vastustaja, vaikka huudat ja kiukuttelet heille. Vaikka et haluaisi koskaan oikeasti nähdä tytärtäsi, vaan valitat siitäkin täällä. 

Etkä vähääkään piittaa, miltä tyttärestäsi tuntuu. Vain SINÄ olet tärkeä. SINUN vihasi ja SINUN kurja äitisuhteesi ja sinä sinä sinä sinä sinä.

Niin, entä minä? Minkä verran välität mun mielenterveysongelmista i? Et mitään. Joten et voi jeesustella, etteikö lapsenikin ole kaikesta mitä ehkä joskus tulee itse vastuussa ja syyllinen. Sinä suhtaudut niin, jos kerran mä olen syyllinen nyt.

Ap

Lasten pitäisi olla sulle tärkeämpiä kuin omat ongelmasi. Useimmat äidit välittävät lapsistaan niin paljon, että ovat valmiita tekemään lähes mitä vain heidän puolestaan. Moni äiti on nähnyt nälkää ja kuollutkin, että heidän lapsensa saisivat elää. Sinä et ole valmis edes hillitsemään vihaisuuttasi lastesi edessä. 

Lapsesi on siis "kaikesta mitä ehkä joskus tulee itse vastuussa ja syyllinen", mutta SINÄ et ole koskaan vastuussa mistään, koska sinua loukattiin lapsena jne. 

Miksi kaikki ovat vastuussa itsestään paitsi sinä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

Hänen pitäisi olla rohkempi ja ajatella, että se, joka häntä rakastaa, ymmärtää myös vihaa. Jos ei sitä tunne, niin mitä sitten?

Ap

Siis olet sitä mieltä, että minun ystäväni pitäisi käyttäytyä samoin kuin sinä, tai muuten hän on täynnä jotain patoutunutta vihaa? 

Ei hän ole vihainen. Hän on hyvin rauhallinen, kärsivällinen, huumorintajuinen ja lempeä ihminen. Hän on käsitellyt äitiin liittyviä tunteitaan ja yrittää olla parempi ihminen kuin äitinsä oli. Hänen vihansa kohdistuu itseen masennuksen ja syömishäiriön muodossa ja näin voi käydä myös sinun tyttärellesi. 

Sinä itse valitset olla täynnä vihaa ja katkeruutta. Sinä itse valitset purkaa vihasi lapsiin. 

Ota vastuu omista teoistasi ja asenteistasi. 

No ei ole vihainen. Mitä sitten? Mä olen.

Ja siis en usko, että tyttärelle tulisi mitään syömishäiriötä. Se tulee sellaisten äitien tyttärille, jotka ovat lapsilleen vastustajia. Mä en ole. Mutta vihainen olen, se vain ei johdu heistä. Yllä se nyt pitää ymmärtää. Mitäs, kun mulla on paha olla? Pitäisi se vain tukahduttaa? En.

Ap

Eihän toki sinun tyttärellesi voi tulla mitään mielenterveysongelmia. Ei sinun vihasi voi häntä satuttaa. Sinä et ole lapsillesi vastustaja, vaikka huudat ja kiukuttelet heille. Vaikka et haluaisi koskaan oikeasti nähdä tytärtäsi, vaan valitat siitäkin täällä. 

Etkä vähääkään piittaa, miltä tyttärestäsi tuntuu. Vain SINÄ olet tärkeä. SINUN vihasi ja SINUN kurja äitisuhteesi ja sinä sinä sinä sinä sinä.

Niin, entä minä? Minkä verran välität mun mielenterveysongelmista i? Et mitään. Joten et voi jeesustella, etteikö lapsenikin ole kaikesta mitä ehkä joskus tulee itse vastuussa ja syyllinen. Sinä suhtaudut niin, jos kerran mä olen syyllinen nyt.

Ap

Lasten pitäisi olla sulle tärkeämpiä kuin omat ongelmasi. Useimmat äidit välittävät lapsistaan niin paljon, että ovat valmiita tekemään lähes mitä vain heidän puolestaan. Moni äiti on nähnyt nälkää ja kuollutkin, että heidän lapsensa saisivat elää. Sinä et ole valmis edes hillitsemään vihaisuuttasi lastesi edessä. 

Lapsesi on siis "kaikesta mitä ehkä joskus tulee itse vastuussa ja syyllinen", mutta SINÄ et ole koskaan vastuussa mistään, koska sinua loukattiin lapsena jne. 

Miksi kaikki ovat vastuussa itsestään paitsi sinä? 

No, mun äitinipä ei välittänyt minusta niin paljon.

Jos olisi välittänyt, tätkään keskustelua ei tarttisi käydä. Älä puhu mulle, kuin minusta olisi välitetty.

Ap

Voi sinua ap raukkaa. Vaikeata on elämäsi, koska jutuistasi huomaa , että olet täynnä vihaa ja katkeruutta ihmisiä kohtaan. Elämäsi on tosi vaikeaa, koska et ymmärrä ” katsoa peiliin” ja tajua , että sinun ongelmien suurin aiheuttaja olet sinä itse. On hyvin vähän ihmisiä, kenen kanssa tulet toimeen ja niidenkin kanssa vain hetken , koska et ymmärrä omaa vajavuuttasi.

Nääs me kaikki ihmiset ollaan vajaita, eikä kukaan ole täydellinen. Onnellinen ja kiitollinen ihminen vaan on viisas ja ymmärtää sen. Öitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

Hänen pitäisi olla rohkempi ja ajatella, että se, joka häntä rakastaa, ymmärtää myös vihaa. Jos ei sitä tunne, niin mitä sitten?

Ap

Siis olet sitä mieltä, että minun ystäväni pitäisi käyttäytyä samoin kuin sinä, tai muuten hän on täynnä jotain patoutunutta vihaa? 

Ei hän ole vihainen. Hän on hyvin rauhallinen, kärsivällinen, huumorintajuinen ja lempeä ihminen. Hän on käsitellyt äitiin liittyviä tunteitaan ja yrittää olla parempi ihminen kuin äitinsä oli. Hänen vihansa kohdistuu itseen masennuksen ja syömishäiriön muodossa ja näin voi käydä myös sinun tyttärellesi. 

Sinä itse valitset olla täynnä vihaa ja katkeruutta. Sinä itse valitset purkaa vihasi lapsiin. 

Ota vastuu omista teoistasi ja asenteistasi. 

No ei ole vihainen. Mitä sitten? Mä olen.

Ja siis en usko, että tyttärelle tulisi mitään syömishäiriötä. Se tulee sellaisten äitien tyttärille, jotka ovat lapsilleen vastustajia. Mä en ole. Mutta vihainen olen, se vain ei johdu heistä. Yllä se nyt pitää ymmärtää. Mitäs, kun mulla on paha olla? Pitäisi se vain tukahduttaa? En.

Ap

Eihän toki sinun tyttärellesi voi tulla mitään mielenterveysongelmia. Ei sinun vihasi voi häntä satuttaa. Sinä et ole lapsillesi vastustaja, vaikka huudat ja kiukuttelet heille. Vaikka et haluaisi koskaan oikeasti nähdä tytärtäsi, vaan valitat siitäkin täällä. 

Etkä vähääkään piittaa, miltä tyttärestäsi tuntuu. Vain SINÄ olet tärkeä. SINUN vihasi ja SINUN kurja äitisuhteesi ja sinä sinä sinä sinä sinä.

Enkä oikeasti keksi, mitä mt-ongelmia tyttärelleni voisi tulla? Niihin on usein geneettinen alttius. Hän ei ole perinyt sellaisia geenejä, paitsi miehen äidillä oli skitsofrenia. Mutta en oikein usko, että lapseni sitä saa. Koitetaan ainakin olla helliä, että saisi vahvan mielen. Mä en siis ole kovin paljon hänen kanssaan, ja jos olen, koitan olla hyvällä tuulella. Mutta vähitellen loppuu sekin esittäminen.

Ap

En ymmärtänyt, että miksi et ole lapsesi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

Hänen pitäisi olla rohkempi ja ajatella, että se, joka häntä rakastaa, ymmärtää myös vihaa. Jos ei sitä tunne, niin mitä sitten?

Ap

Siis olet sitä mieltä, että minun ystäväni pitäisi käyttäytyä samoin kuin sinä, tai muuten hän on täynnä jotain patoutunutta vihaa? 

Ei hän ole vihainen. Hän on hyvin rauhallinen, kärsivällinen, huumorintajuinen ja lempeä ihminen. Hän on käsitellyt äitiin liittyviä tunteitaan ja yrittää olla parempi ihminen kuin äitinsä oli. Hänen vihansa kohdistuu itseen masennuksen ja syömishäiriön muodossa ja näin voi käydä myös sinun tyttärellesi. 

Sinä itse valitset olla täynnä vihaa ja katkeruutta. Sinä itse valitset purkaa vihasi lapsiin. 

Ota vastuu omista teoistasi ja asenteistasi. 

No ei ole vihainen. Mitä sitten? Mä olen.

Ja siis en usko, että tyttärelle tulisi mitään syömishäiriötä. Se tulee sellaisten äitien tyttärille, jotka ovat lapsilleen vastustajia. Mä en ole. Mutta vihainen olen, se vain ei johdu heistä. Yllä se nyt pitää ymmärtää. Mitäs, kun mulla on paha olla? Pitäisi se vain tukahduttaa? En.

Ap

Eihän toki sinun tyttärellesi voi tulla mitään mielenterveysongelmia. Ei sinun vihasi voi häntä satuttaa. Sinä et ole lapsillesi vastustaja, vaikka huudat ja kiukuttelet heille. Vaikka et haluaisi koskaan oikeasti nähdä tytärtäsi, vaan valitat siitäkin täällä. 

Etkä vähääkään piittaa, miltä tyttärestäsi tuntuu. Vain SINÄ olet tärkeä. SINUN vihasi ja SINUN kurja äitisuhteesi ja sinä sinä sinä sinä sinä.

Enkä oikeasti keksi, mitä mt-ongelmia tyttärelleni voisi tulla? Niihin on usein geneettinen alttius. Hän ei ole perinyt sellaisia geenejä, paitsi miehen äidillä oli skitsofrenia. Mutta en oikein usko, että lapseni sitä saa. Koitetaan ainakin olla helliä, että saisi vahvan mielen. Mä en siis ole kovin paljon hänen kanssaan, ja jos olen, koitan olla hyvällä tuulella. Mutta vähitellen loppuu sekin esittäminen.

Ap

Monelle rakastavankin äidin lapselle tulee mt-ongelmia. Jos joutuu kokemaan vihaa koulussa tai kotona, se vaikuttaa lapsen psyykeen, itsetuntoon ja tunne-elämään voimakkaasti. Esimerkiksi se, ettet oikeasti viihdy hänen kanssaan ja haluat nähdä vain harvoin, saattaa vaikuttaa häneen vahvasti. 

Eli olet hänen kanssaan hyvällä tuulella, vai osoitat vihaa ja kiukkua, vai molempia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapseni eivät voi mitenkään olla sellaisia hienohelmoja, etteivät sietäisi mun kaikkia tunnetilojani, vihaanikin. Pääasia vain on, että eivät ajattele, että se johtuu heistä tai ettäkärsisin kovasti. Nimenomaan en kärsi, jos saan olla vihainen muille. He eivät ansaitse mitään hymistelyä, jos mäkään en oo ansainnut.

Ap

Miten voit olla noin tekopyhä? Kiukuttelisit äidillesi etkä lapsillesi, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa. 

Totta kai lapset kokevat että se johtuu heistä. Jos lapsi kaataa vaikka maitolasin ja sinä kiljut hänelle täyttä kurkkua, ei hän pysty ajattelemaan että äiti nyt vain purkaa vihaa jonka hänen oma paska äitinsä on aiheuttanut, mummon syytä. 

Sunhan pitäisi nimenomaan pyrkiä olemaan lapsillesi parempi äiti kuin omasi oli. Kiukuttelulla takaat sen, että tyttäresi puhuu 10 vuoden päästä sinusta ihan samoin, kuin sinä äidistäsi nyt.

Olet todella itsekäs ihminen. Sori vaan, mutta se on totuus.

No miksi he kokisivat? Miksi munkin pitäisi kokea, että äitini käytös johtui minusta? Miksei hän sano, että se johtui HÄNESTÄ JA OLI HÄNEN SYYTÄÄN?

Ap

"Miksi kokisivat"? Mikseivät kokisi? Ei lapsi osaa ajatella tuolla tavalla, että äiti purkaa vain omia paineitaan. Vähän riippuu siitä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaadit kyllä aikamoista kypsyyttä heiltä, osoittamatta minkäänlaista kypsyyttä itse. 

On epäreilua että huudat tästä lapsillesi, on epäreilua että huudat meille täällä palstalla. Olet epäreilu itseäsikin kohtaan, kun et viimein päätä että pääset tästä äititraumasta yli. Minulla on läheinen ystävä, jonka äiti oli narsisti ja aina vihainen. Hän kärsii sen takia masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta ei yritä kostaa sitä muille, vaan on ystävällinen ja lämmin ihminen. 

Sun käytöksellesi ei ole mitään tekosyytä. Opettele olemaan aikuinen ja vastuussa omista teoistasi.

Niin, sulle. Mutta olisiko kumppanilleen? Jollekinhan se itseen työnnetty viha on, kuule lapsellinen tekopyhä, tungettava.

Ap

SIis tarkoitatko ystävääni? Hänellä ei ole kumppania eikä hän oikeasti ole juuri koskaan vihainen. Asumme yhdessä, joten tiedän. Hänessä äidin vika näkyy itsensä syyttämisenä, eikä muille suuttumisena. 

Luulin että olet käynyt terapiassa jo pitkään. Sanooko se terapeuttisi sinulle, että pura vihaasi lapsiin niin olo helpottaa? 

Hänen pitäisi olla rohkempi ja ajatella, että se, joka häntä rakastaa, ymmärtää myös vihaa. Jos ei sitä tunne, niin mitä sitten?

Ap

Siis olet sitä mieltä, että minun ystäväni pitäisi käyttäytyä samoin kuin sinä, tai muuten hän on täynnä jotain patoutunutta vihaa? 

Ei hän ole vihainen. Hän on hyvin rauhallinen, kärsivällinen, huumorintajuinen ja lempeä ihminen. Hän on käsitellyt äitiin liittyviä tunteitaan ja yrittää olla parempi ihminen kuin äitinsä oli. Hänen vihansa kohdistuu itseen masennuksen ja syömishäiriön muodossa ja näin voi käydä myös sinun tyttärellesi. 

Sinä itse valitset olla täynnä vihaa ja katkeruutta. Sinä itse valitset purkaa vihasi lapsiin. 

Ota vastuu omista teoistasi ja asenteistasi. 

No ei ole vihainen. Mitä sitten? Mä olen.

Ja siis en usko, että tyttärelle tulisi mitään syömishäiriötä. Se tulee sellaisten äitien tyttärille, jotka ovat lapsilleen vastustajia. Mä en ole. Mutta vihainen olen, se vain ei johdu heistä. Yllä se nyt pitää ymmärtää. Mitäs, kun mulla on paha olla? Pitäisi se vain tukahduttaa? En.

Ap

Eihän toki sinun tyttärellesi voi tulla mitään mielenterveysongelmia. Ei sinun vihasi voi häntä satuttaa. Sinä et ole lapsillesi vastustaja, vaikka huudat ja kiukuttelet heille. Vaikka et haluaisi koskaan oikeasti nähdä tytärtäsi, vaan valitat siitäkin täällä. 

Etkä vähääkään piittaa, miltä tyttärestäsi tuntuu. Vain SINÄ olet tärkeä. SINUN vihasi ja SINUN kurja äitisuhteesi ja sinä sinä sinä sinä sinä.

Niin, entä minä? Minkä verran välität mun mielenterveysongelmista i? Et mitään. Joten et voi jeesustella, etteikö lapsenikin ole kaikesta mitä ehkä joskus tulee itse vastuussa ja syyllinen. Sinä suhtaudut niin, jos kerran mä olen syyllinen nyt.

Ap

Lasten pitäisi olla sulle tärkeämpiä kuin omat ongelmasi. Useimmat äidit välittävät lapsistaan niin paljon, että ovat valmiita tekemään lähes mitä vain heidän puolestaan. Moni äiti on nähnyt nälkää ja kuollutkin, että heidän lapsensa saisivat elää. Sinä et ole valmis edes hillitsemään vihaisuuttasi lastesi edessä. 

Lapsesi on siis "kaikesta mitä ehkä joskus tulee itse vastuussa ja syyllinen", mutta SINÄ et ole koskaan vastuussa mistään, koska sinua loukattiin lapsena jne. 

Miksi kaikki ovat vastuussa itsestään paitsi sinä? 

Lapsesi on siis "kaikesta mitä ehkä joskus tulee itse vastuussa ja syyllinen",

Ap