Lue keskustelun säännöt.
Yhä useamman kolmekymppisen naisen on tyydyttävä tapailusuhteisiin, kertoo HS – "Miesten markkinat"
19.03.2021 |
"Perheen perustamisiässä olevien naisten on yhä vaikeampaa löytää vakituisempaa suhdetta, joissa mies haluaisi sitoutua, kertoo Helsingin Sanomat.
Lehti on haastatellut kolmea upeaksi uranaiseksi kuvailtua, hieman alle kolmekymppistä naista, joiden mukaan miehiä kyllä löytyy treffiseuraksi ja heidän kanssaan tehdään asioita, joita vakiintuneet pariskunnat tekevät.
Ihastuminen kuitenkaan ei johda parisuhteeseen, sillä lopulta mies ei halua mitään pysyvää. Pahimmillaan deittikumppani jopa "ghostaa" eli katoaa kuin tuhka tuuleen kaikissa viestikanavissa.
–?Olen juossut treffeillä ja viettänyt vuosia määrittelemättömissä suhteissa, joissa käydään yhdessä syömässä ja ollaan makutuomareina silmälasiostoksilla. Olen saanut lunta tupaan niin paljon, että aika ajoin on usko meinannut mennä, avautuu "Elina" kokemuksistaan HS:n haastattelussa.
"Tiina" puolestaan on kauppatieteen maisteri, joka ei ole koskaan seurustellut. Hänen mukaansa deittimaailmassa vallitsee "miesten markkinat".
Naisten mielestä deittisovellukset ovat yksi syy miesten kyvyttömyyteen sitoutua. Tinderin perusteella voi saada kuvan, että mahdollisuuksia on loputtomasti.
Helsingissä on myös määrällisesti nuoria naisia selvästi enemmän kuin miehiä, koska kaupunkiin muuttaa opiskelemaan enemmän naisia.
Naiset kertovat lehdelle varautuneensa elämään koko ikänsä sinkkuina. Parisuhteen puuttuminen vaikuttaa myös perhehaaveisiin. Kaksi naisista kertoo pohtineensa ajatusta lapsen hankkimisesta yksin."
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/750354-yha-useamman-kolmekymp…
Kommentit (3482)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta ne markkinat ovat vain tietyllä osalla miehistä, ei tosiaan kaikilla. Miehissä on tosi korostetusti ääripäitä. On todella hyvät miehet joiden kanssa lähes kaikki naiset haluaisivat suhteeseen, ja sitten on ne huonot, joita kukaan ei halua. Ensimmäisellä ryhmällä on niin paljon valinnanvaraa että saa valita parhaat päältä.
Ihan saman olen havainnut. Onneksi en haaveile perheestä, voisi muuten epätoivo iskeä.
N26
Olet osittain oikeassa. Jännä juttu on se, että iso osa kelpaamattomista miehistä ei ole paperilla edes mitenkään huonoja.
En koskaan saa vastausta siihen, haluaisivatko ne paperilla kelpaavat miehet parisuhteen, jossa ei ole intohimoa eikä seksiä. Tyttöystävä/puoliso ei koskaan katso haluavasti, ei hakeudu lähelle, ei esittele ylpeänä ystävilleen, ei kiehnää kyljessä, ei tee aloitteita eikä ylipäänsä halua seksiä.
Mitä iloa sellaisesta suhteesta olisi? Jaetaan arki ja kotityöt, mutta kaikki se, mille parisuhde perustuu eli keskinäinen halu toisiaan kohtaan puuttuu.
Eivätkö naiset muka pysty aloittaa suhdetta sellaisen miehen kanssa joka on ihan peruskomea, siisti ja järjellä ajateltuna omaa kaikki halutut ominaisuudet, mutta ei heti aikaansaa naiselle jalat alta vieviä suuria tunteita vaikka miellyttävältä mies tuntuisikin? Tunteet vahvistuvat kun pidempään on ollut suhteessa.
Miksi pitäisi? minä olen yrittänyt olla suhteessa niehen kanssa jota en ensitapaamisella kokenut haluttavaksi mutta päätin yrittää, koska hän oli muuten kaikinpuolin "sopiva". Puolentoista vuoden jälkeen lopetin molempien ajan tuhlaamisen, Siinä vaiheessa olin jo käyttänyt kaikki konstini välttääkseni läheisyyttä hänen kanssaan. Luulin, että halu syttyy, kun alamme olla yhdessä ja on seksiä, mutta ei. Hän olisi ollut kaverina ihan ok, mutta ei elämänkumppanina.
MIKSI te miehet ette voi aloittaa suhdetta sellaisen naisen kanssa, jota ette halua seksuaalisesti? Eikö se olisi paljon, paljon helpompi ratkaisu kuin tuo iänikuinen jankuttaminen että naisten pitäisi valita mies, jota he eivät halua?
Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän joutuu tekemään kompromisseja. Muuten ei saa mitään. Melkein jokainen mies joutuu tekemään aika isojakin kompromisseja. Mies voi ihan hyvin aloittaa suhteen perusnätin naisen kanssa vaikka se ei heti aiheuttaisi valtavan suuria tunteita. Tunteet vahvistuvat kun viettää aikaa naisen kanssa ja harrastaa seksiä hänen kanssaan.
Perusnätin? Mutta kun naisten pitäisi ottaa se mies, jota ei pidä edes peruspuoleensavetävänä. Eli antaa Tinderissä sydäntä miehelle, jonka kuva ei herätä pienintäkään kiinnostusta. Siitähän tässä puhutaan. Miksi se muuttuu miehen kohdalla niin, että naisen pitää olla vähintään perusnätti. Ei, kysymys on: miksi te miehet ette valitse sitä naista, joka ei ole silmissänne edes perusnätti vaan sellainen, joka ei herätä pienintäkään kiinnostusta ja jota ette osaa kuvitella haluavanne seksuaalisesti.
Ja mitä seksiin tulee, niin miksi sitä olisi, jos kerran sitä toista osapuolta ei kerta kaikkiaan pysty kokemaan haluttavaksi?
Miehille melkein kaikki normaalipainoiset suhteellisen nuoret naiset ovat seksuaalisesti haluttavia.
Niin? Mutta kun sellaista ei kerran saa, niin sitten vain pariutumaan sen näköisen naisen kanssa joka ei haluta yhtään. Kuten te miehet meitä opetatte, tunteet syvenevät kun vain panet menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta ne markkinat ovat vain tietyllä osalla miehistä, ei tosiaan kaikilla. Miehissä on tosi korostetusti ääripäitä. On todella hyvät miehet joiden kanssa lähes kaikki naiset haluaisivat suhteeseen, ja sitten on ne huonot, joita kukaan ei halua. Ensimmäisellä ryhmällä on niin paljon valinnanvaraa että saa valita parhaat päältä.
Ihan saman olen havainnut. Onneksi en haaveile perheestä, voisi muuten epätoivo iskeä.
N26
Olet osittain oikeassa. Jännä juttu on se, että iso osa kelpaamattomista miehistä ei ole paperilla edes mitenkään huonoja.
En koskaan saa vastausta siihen, haluaisivatko ne paperilla kelpaavat miehet parisuhteen, jossa ei ole intohimoa eikä seksiä. Tyttöystävä/puoliso ei koskaan katso haluavasti, ei hakeudu lähelle, ei esittele ylpeänä ystävilleen, ei kiehnää kyljessä, ei tee aloitteita eikä ylipäänsä halua seksiä.
Mitä iloa sellaisesta suhteesta olisi? Jaetaan arki ja kotityöt, mutta kaikki se, mille parisuhde perustuu eli keskinäinen halu toisiaan kohtaan puuttuu.
Eivätkö naiset muka pysty aloittaa suhdetta sellaisen miehen kanssa joka on ihan peruskomea, siisti ja järjellä ajateltuna omaa kaikki halutut ominaisuudet, mutta ei heti aikaansaa naiselle jalat alta vieviä suuria tunteita vaikka miellyttävältä mies tuntuisikin? Tunteet vahvistuvat kun pidempään on ollut suhteessa.
Miksi pitäisi? minä olen yrittänyt olla suhteessa niehen kanssa jota en ensitapaamisella kokenut haluttavaksi mutta päätin yrittää, koska hän oli muuten kaikinpuolin "sopiva". Puolentoista vuoden jälkeen lopetin molempien ajan tuhlaamisen, Siinä vaiheessa olin jo käyttänyt kaikki konstini välttääkseni läheisyyttä hänen kanssaan. Luulin, että halu syttyy, kun alamme olla yhdessä ja on seksiä, mutta ei. Hän olisi ollut kaverina ihan ok, mutta ei elämänkumppanina.
MIKSI te miehet ette voi aloittaa suhdetta sellaisen naisen kanssa, jota ette halua seksuaalisesti? Eikö se olisi paljon, paljon helpompi ratkaisu kuin tuo iänikuinen jankuttaminen että naisten pitäisi valita mies, jota he eivät halua?
Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän joutuu tekemään kompromisseja. Muuten ei saa mitään. Melkein jokainen mies joutuu tekemään aika isojakin kompromisseja. Mies voi ihan hyvin aloittaa suhteen perusnätin naisen kanssa vaikka se ei heti aiheuttaisi valtavan suuria tunteita. Tunteet vahvistuvat kun viettää aikaa naisen kanssa ja harrastaa seksiä hänen kanssaan.
Perusnätin? Mutta kun naisten pitäisi ottaa se mies, jota ei pidä edes peruspuoleensavetävänä. Eli antaa Tinderissä sydäntä miehelle, jonka kuva ei herätä pienintäkään kiinnostusta. Siitähän tässä puhutaan. Miksi se muuttuu miehen kohdalla niin, että naisen pitää olla vähintään perusnätti. Ei, kysymys on: miksi te miehet ette valitse sitä naista, joka ei ole silmissänne edes perusnätti vaan sellainen, joka ei herätä pienintäkään kiinnostusta ja jota ette osaa kuvitella haluavanne seksuaalisesti.
Ja mitä seksiin tulee, niin miksi sitä olisi, jos kerran sitä toista osapuolta ei kerta kaikkiaan pysty kokemaan haluttavaksi?
Miehille melkein kaikki normaalipainoiset suhteellisen nuoret naiset ovat seksuaalisesti haluttavia.
Ehkä näin, mutta se yksipuolinen himo ei aina riitä edes luomaan tai pitämään parisuhdetta kasassa. Naisen halu kun yleensä kietoutuu ja kohdistuu sellaiseen mieheen, joka vastaavasti himoitsee vain ja ainoastaan juuri tätä ko. naista, eikä uliulikiimoissaan kuolaa kaikkia kaksijalkaisia kanasta tikapuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten koulutustaso on ylittänyt miesten koulutustason jo kauan sitten. Nainen etsii vähintään itsensä tasoista miestä, ja niitä ei enää riitä kaikille.
Tilanne on samanlainen lähes kaikissa länsimaissa.
Tämä on ihan perusbiologiaa, ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä.
Tilanne ei ratkea parempaan suuntaan, jos ei miesten koulutustasoa saada nousemaan. Huonolta näyttää.
Lisäksi useimmille koulutetuille miehille naisen koulutus ei ole tärkeä. Koulutettu mies voi valita vaikka kirjastonhoitajan tai kaupan kassan vaimokseen. Naisen henkilökohtaiset ominaisuudet ovat tärkempiä.
https://www.google.com/amp/s/vaestoliitonblogi.com/2018/12/10/kumppanin…
Ai että palkka voi kompensoida koulutuksen. Huomaa miten naisia kiinnostaa vain miehen rahat. Sitten kutsutaan miehiä pinnallisiksi???
Se että huolehtii elintasosta ja esim mahdollisuuksista jälkeläisten elatukseen ei ole mitään pinnallista. Se että miehet arvostaa pelkkää ulkonäköä on pinnallista. Eikä nämä pinnalliset ulkonäkökeskeiset suhteet kestä.
Net jotka menevät parisuhteeseen rahan takia harrastavat vain ja ainoastaan maailman vanhinta ammattia.
Kannattaa ymmärtää, että perhe on taloudellinen yksikkö, jonka tarkoitus on tuottaa yhteiskunnalle veronmaksajia. Se ei onnistu , mikäli joutuu kakaroiden lisäksi elättämään so2ssur2otta isänkin. Kukapa ehdoin tahdoin valitsee köyhää elämää ja ainaista kitkutusta? Kaikki miehet eivät saa parisuhdetta edes rahalla.
Naisille parisuhde on myös suuri rasite, eli nainen siinä antaa enemmän kuin saa. Jos mies ei edes maksa omaa osuuttaan perheen menoista, niin miksi te miehet kuvittelette, että nainen ryhtyisi parisuhteeseen ja perustaisi perheen kanssanne?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tämä ongelma on nyt miesten osalta ratkaistu. Täälläkin on moni ruma nainen kertonut ettei kelpaa tavallisille kilteille miehille. Nyt vain miehet lähestymään niitä rumia ja lihavia, kun kerta vain naiset ovat pinnallisia ja te ette yhtään.
Useammin näkee sellaisia pareja, joissa mies on ihan ok- näköinen ja nainen lihava ja ruma. Mutta tietenkin ne miehet, joilla on vara valita, valitsevat haluamansa. Niinhän naisetkin tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas tuttu tilanne. Naiset haluavat suhteeseen miehiä, jotka eivät halua pariutua. Suhteeseen haluavat miehet eivät kelpaa näille naisille. Luulisi kauppatieteilijän tämän hoksanneen.
TÄMÄ! Turha näidenkään naisten valittaa kun ei kelpaa mikään. Jos 95% naisista jahtaa näitä 5% miehistä niin onko ihme että miehet eivät halua sitoutua? Miksi nämä naiset eivät sitoudu niiden miesten kanssa jotka haluavat sitoutua?
Jos olisit nainen, tietäisit millaista se sitoutumishaluisten sinkkumiesten tarjonta suurelta osin on ja et enää ihmettelisi yhtään. Siellä heittämällä suurin osa on sellaisia, joita ei ikipäivänä voisi edes harkita.
Millaista tarjonta sitten on? Tunnen vain oman lähipiirini suhdetta haluavista kelpaamattomista miehistä ja nämä ovat ihan fiksuja, kouluja käyneitä ja keskustelutaitoisia tapauksia.
- alkuperäinen lainattu
Suurimmalla osalla ongelma on, etteivät ole fyysisesti puoleensavetäviä. Voivat joo olla asiallisia, kivoja miehiä, mutta ei se ikävä kyllä suhteeseen riitä.
Eikö tuo olisi suhteellisen helposti korjattavissa oleva ongelma? Parturi maksaa muutaman kympin, kivat vaatteet eivät ole kalliita ja koronan jälkeen pääsee taas kuntoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta ne markkinat ovat vain tietyllä osalla miehistä, ei tosiaan kaikilla. Miehissä on tosi korostetusti ääripäitä. On todella hyvät miehet joiden kanssa lähes kaikki naiset haluaisivat suhteeseen, ja sitten on ne huonot, joita kukaan ei halua. Ensimmäisellä ryhmällä on niin paljon valinnanvaraa että saa valita parhaat päältä.
Ihan saman olen havainnut. Onneksi en haaveile perheestä, voisi muuten epätoivo iskeä.
N26
Olet osittain oikeassa. Jännä juttu on se, että iso osa kelpaamattomista miehistä ei ole paperilla edes mitenkään huonoja.
En koskaan saa vastausta siihen, haluaisivatko ne paperilla kelpaavat miehet parisuhteen, jossa ei ole intohimoa eikä seksiä. Tyttöystävä/puoliso ei koskaan katso haluavasti, ei hakeudu lähelle, ei esittele ylpeänä ystävilleen, ei kiehnää kyljessä, ei tee aloitteita eikä ylipäänsä halua seksiä.
Mitä iloa sellaisesta suhteesta olisi? Jaetaan arki ja kotityöt, mutta kaikki se, mille parisuhde perustuu eli keskinäinen halu toisiaan kohtaan puuttuu.
Eivätkö naiset muka pysty aloittaa suhdetta sellaisen miehen kanssa joka on ihan peruskomea, siisti ja järjellä ajateltuna omaa kaikki halutut ominaisuudet, mutta ei heti aikaansaa naiselle jalat alta vieviä suuria tunteita vaikka miellyttävältä mies tuntuisikin? Tunteet vahvistuvat kun pidempään on ollut suhteessa.
Miksi pitäisi? minä olen yrittänyt olla suhteessa niehen kanssa jota en ensitapaamisella kokenut haluttavaksi mutta päätin yrittää, koska hän oli muuten kaikinpuolin "sopiva". Puolentoista vuoden jälkeen lopetin molempien ajan tuhlaamisen, Siinä vaiheessa olin jo käyttänyt kaikki konstini välttääkseni läheisyyttä hänen kanssaan. Luulin, että halu syttyy, kun alamme olla yhdessä ja on seksiä, mutta ei. Hän olisi ollut kaverina ihan ok, mutta ei elämänkumppanina.
MIKSI te miehet ette voi aloittaa suhdetta sellaisen naisen kanssa, jota ette halua seksuaalisesti? Eikö se olisi paljon, paljon helpompi ratkaisu kuin tuo iänikuinen jankuttaminen että naisten pitäisi valita mies, jota he eivät halua?
Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän joutuu tekemään kompromisseja. Muuten ei saa mitään. Melkein jokainen mies joutuu tekemään aika isojakin kompromisseja. Mies voi ihan hyvin aloittaa suhteen perusnätin naisen kanssa vaikka se ei heti aiheuttaisi valtavan suuria tunteita. Tunteet vahvistuvat kun viettää aikaa naisen kanssa ja harrastaa seksiä hänen kanssaan.
Perusnätin? Mutta kun naisten pitäisi ottaa se mies, jota ei pidä edes peruspuoleensavetävänä. Eli antaa Tinderissä sydäntä miehelle, jonka kuva ei herätä pienintäkään kiinnostusta. Siitähän tässä puhutaan. Miksi se muuttuu miehen kohdalla niin, että naisen pitää olla vähintään perusnätti. Ei, kysymys on: miksi te miehet ette valitse sitä naista, joka ei ole silmissänne edes perusnätti vaan sellainen, joka ei herätä pienintäkään kiinnostusta ja jota ette osaa kuvitella haluavanne seksuaalisesti.
Ja mitä seksiin tulee, niin miksi sitä olisi, jos kerran sitä toista osapuolta ei kerta kaikkiaan pysty kokemaan haluttavaksi?
Lisäksi ongelmana on se, että lähes kaikki naiset (miinus harvat poikkeukset) ovat perusnättejä, mutta lähes kaikki miehet (miinus harvat poikkeukset) ovat joko perusrumia tai perusmaantienharmaavarpusia.
Olen nainen ja alapeukutin. Minusta tuo ei pidä paikkaansa. Suomessa on paljon kivannäköisiä miehiä.
Mutta siis tämä keskustelu meni taas siihen, että jos olisin sinkkunainen ja käyttäisin esim. Tinderiä, niin minun pitäisi alkaa tykätä siellä miehistä, jotka eivät luonnostaan herätä minussa minkäänlaista mielenkiintoa. JOS pidän jotain miestä komeana, puoleensavetävänä, haluttavana, seksikkäänä, sellaisena että voisin kuvitella itseni parisuhteeseen ja haluamaan seksiä hänen kanssaan, niin tottakai tykkään hänen profiilistaan*. Jos en, niin en tykkää. Mutta päivästä toiseen näissä keskusteluissa jankutetaan, että minun pitäisi alkaa toimia vastoin luontaista haluani. Alkaa tykätä miehistä, joita en pidä komeina, puoleensavetävinä, haluttavina, seksikkäinä, sellaisina että voisin kuvitella itseni parisuhteeseen ja haluamaan seksiä heidän kanssaan. Eli miehistä, joiden kanssa en harrastaisi seksiä.
Sitten tänne tulee miesselittäjä kertomaan, että kyllä ne ovat miehet, jotka joutuvat tekemään kompromisseja ja tyytymään perusnätteihin naisiin ja kiintymään heihin harrastaessaan seksiä heidän kanssaan. Eli aivan eri asia. Miehillä on oikeus tykätä naisista, joiden kanssa he haluavat seksiä ja joita he pitävät puoleensavetävinä.
Ei, ei se niin mene. Oikea vertaus olisi, että mies alkaisi parisuhteeseen naisen kanssa, jota ei pidä edes perusnättinä ja jonka kanssa ei halua seksiä.
* = yksinkertaisuuden vuoksi puhun tässä vain ulkonäöstä, en luonteesta tai Tinder-profiilista kokonaisuudessaan
Teen tolle yhdelle vinkujalle selväksi muutaman asian:
-Tienaan ja tulen toimeen omillaan. Mulla on suorastaan oikeus vaatia oikeanlaista kumppania.
-Haluan taivaallista seksiä. Enkä välttämättä tarvitse tähän virkaan vakkaria.
-Nautin elämästä. Saatan välillä haluta lähteä ulkomaille. Kotiin jämähtänyt maajussi tms. ei käy.
-Arvostan hyviä tapoja.
-Viimeiseksi: kuka sinä olet määräämään mistä aikuinen saa syttyä? Sinullakin on oikeus vaikka ostaa yli 18-vuotias nuori nainen. Hänelläkin säilyy kumminkin vapaus jättää sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas tuttu tilanne. Naiset haluavat suhteeseen miehiä, jotka eivät halua pariutua. Suhteeseen haluavat miehet eivät kelpaa näille naisille. Luulisi kauppatieteilijän tämän hoksanneen.
TÄMÄ! Turha näidenkään naisten valittaa kun ei kelpaa mikään. Jos 95% naisista jahtaa näitä 5% miehistä niin onko ihme että miehet eivät halua sitoutua? Miksi nämä naiset eivät sitoudu niiden miesten kanssa jotka haluavat sitoutua?
Jos olisit nainen, tietäisit millaista se sitoutumishaluisten sinkkumiesten tarjonta suurelta osin on ja et enää ihmettelisi yhtään. Siellä heittämällä suurin osa on sellaisia, joita ei ikipäivänä voisi edes harkita.
Millaista tarjonta sitten on? Tunnen vain oman lähipiirini suhdetta haluavista kelpaamattomista miehistä ja nämä ovat ihan fiksuja, kouluja käyneitä ja keskustelutaitoisia tapauksia.
- alkuperäinen lainattu
Suurimmalla osalla ongelma on, etteivät ole fyysisesti puoleensavetäviä. Voivat joo olla asiallisia, kivoja miehiä, mutta ei se ikävä kyllä suhteeseen riitä.
Eikö tuo olisi suhteellisen helposti korjattavissa oleva ongelma? Parturi maksaa muutaman kympin, kivat vaatteet eivät ole kalliita ja koronan jälkeen pääsee taas kuntoilemaan.
Miehen käsitys siitä, mikä tekee miehestä puoleensavetävän? Parturi, vaatteet ja kuntoilu? Ei, kyllä se on paljon syvemmällä. Se voi olla sitä pilkettä silmäkulmassa, tapa jolla mies tuo itseään esille (itsevarmuus, rentous, avoimuus), rakenne, kasvonpiirteet, hiusten väri... Ja todellisuudessa se, mitä muuta hänessä on kuin ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta ne markkinat ovat vain tietyllä osalla miehistä, ei tosiaan kaikilla. Miehissä on tosi korostetusti ääripäitä. On todella hyvät miehet joiden kanssa lähes kaikki naiset haluaisivat suhteeseen, ja sitten on ne huonot, joita kukaan ei halua. Ensimmäisellä ryhmällä on niin paljon valinnanvaraa että saa valita parhaat päältä.
Ihan saman olen havainnut. Onneksi en haaveile perheestä, voisi muuten epätoivo iskeä.
N26
Olet osittain oikeassa. Jännä juttu on se, että iso osa kelpaamattomista miehistä ei ole paperilla edes mitenkään huonoja.
En koskaan saa vastausta siihen, haluaisivatko ne paperilla kelpaavat miehet parisuhteen, jossa ei ole intohimoa eikä seksiä. Tyttöystävä/puoliso ei koskaan katso haluavasti, ei hakeudu lähelle, ei esittele ylpeänä ystävilleen, ei kiehnää kyljessä, ei tee aloitteita eikä ylipäänsä halua seksiä.
Mitä iloa sellaisesta suhteesta olisi? Jaetaan arki ja kotityöt, mutta kaikki se, mille parisuhde perustuu eli keskinäinen halu toisiaan kohtaan puuttuu.
Eivätkö naiset muka pysty aloittaa suhdetta sellaisen miehen kanssa joka on ihan peruskomea, siisti ja järjellä ajateltuna omaa kaikki halutut ominaisuudet, mutta ei heti aikaansaa naiselle jalat alta vieviä suuria tunteita vaikka miellyttävältä mies tuntuisikin? Tunteet vahvistuvat kun pidempään on ollut suhteessa.
Minä olen kyllä ihastunut sellaisiin ihan "peruskomeisiin" miehiin (jos tarkoitat tällä periaatteessa tavallisen näköistä miestä, mutta jonka joku yksittäinen nainen voi nähdä puoleensavetävänä, jos henkilökemiat osuvat sopivalla tavalla yksiin). Mutta minulle siis tuli, vähän tapauksesta riippuen joko jalat alta meneviä tunteita tai sitten muuten vaan oli kemiaa ja vetovoimaa. katsos kun ei se vetovoima tai ihastuminen edellytäkään sitä, että toinen olisi mallin näköinen (tai mikä nyt sitten onkaan se "kaikkein parhaimman näköisenä pidetty", yleisellä tasolla), Kemia ja ne jalat alta vievät tuntemukset syntyvät toisin.
Mutta sitten taas, jos kemiaa ja vetovoimaa ei ole, niin silloin on kyllä vaikea kuvitella kovin onnistunutta suhdetta. Olen yhden kerran tehnyt näin. Tilanne oli se, että olin pettynyt rakkaudessa ja tarrasin vähän epätoivoisesti minuun ihastuneeseen ihmiseen, joka olikin kyllä tosi mukava tyyppi, meillä oli hyviä keskusteluja ja arvomaailmat yms kohtasivat. Sitä seksuaalista vetovoimaa ja ihastusta ei kuitenkaan minun puoleltasi ollut. Seurustelimme pari vuotta, ja alkukuukausien jälkeen suhde oli lähinnä sitä, että toinen toistuvasti nosti esiin "seksuaalisen haluttomuuteni" ja yritimme etsiä jotain keinoja sen ongelman ratkaisemiseksi. Tämä haluttomuus tarkoitti sitä, etten tuntenut vetoa häntä kohtaan, joten en tehnyt koskaan aloitteita, välttelin läheisyttä ja sohvallakin istuin aina metrin päässä, ja toinen nosti senkin usein esiin, että enkö tykkää läheisyydestä ja halailusta. Tänä samana aikana masturboin päivittäin, eli haluja kyllä oli, mutta ne eivät kohdistuneet kumppaniin. Tykkäsin hänestä kyllä, mutta olihan se minun puoleltani enemmän kaveruutta - jutellaan kaikista maailman asioista, katsotaan leffoja, ulkoillaan. Suudelmat olivat intohimottomia ja seksi vähän pakkopullaa. Kun normaalisti olen suhteessa halukas ja voin harrastaa seksiä vaikka päivittäin!
Kyllähän minullakin tavallaan tunteet vahvistuivat, kun oltiin yhdessä - eli opin tuntemaan hänet paremmin ja pidin hänestä kyllä paljon, mutta kaverillisesti. Seksuaalinen halu häntä kohtaan ei syttynyt missään vaiheessa, en ihastunut, en ollut rakastunut. Tykkäsin samoin kuin hyvistä ystävistä. Kyllähän se ystävyyskin syvenee ajan myötä - se oli ainoa kehitys, mitä siinä suhteessa tapahtui.
Jälkeenpäin tuntui väärältä häntäkin kohtaan edes aloittaa suhde, kun en ollut oikeasi ihastunut. Ja tuosta opinkin sen, että suhteessa on aina pakko olla vetovoimaa, halua ja ihastusta - muuten se ei vaan onnistu.
Tuo on juuri se sama kokemus, mikä minulla oli 1.5 vuoden suhteesta "paperilla hyvän" miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta ne markkinat ovat vain tietyllä osalla miehistä, ei tosiaan kaikilla. Miehissä on tosi korostetusti ääripäitä. On todella hyvät miehet joiden kanssa lähes kaikki naiset haluaisivat suhteeseen, ja sitten on ne huonot, joita kukaan ei halua. Ensimmäisellä ryhmällä on niin paljon valinnanvaraa että saa valita parhaat päältä.
Ihan saman olen havainnut. Onneksi en haaveile perheestä, voisi muuten epätoivo iskeä.
N26
Olet osittain oikeassa. Jännä juttu on se, että iso osa kelpaamattomista miehistä ei ole paperilla edes mitenkään huonoja.
En koskaan saa vastausta siihen, haluaisivatko ne paperilla kelpaavat miehet parisuhteen, jossa ei ole intohimoa eikä seksiä. Tyttöystävä/puoliso ei koskaan katso haluavasti, ei hakeudu lähelle, ei esittele ylpeänä ystävilleen, ei kiehnää kyljessä, ei tee aloitteita eikä ylipäänsä halua seksiä.
Mitä iloa sellaisesta suhteesta olisi? Jaetaan arki ja kotityöt, mutta kaikki se, mille parisuhde perustuu eli keskinäinen halu toisiaan kohtaan puuttuu.
Eivätkö naiset muka pysty aloittaa suhdetta sellaisen miehen kanssa joka on ihan peruskomea, siisti ja järjellä ajateltuna omaa kaikki halutut ominaisuudet, mutta ei heti aikaansaa naiselle jalat alta vieviä suuria tunteita vaikka miellyttävältä mies tuntuisikin? Tunteet vahvistuvat kun pidempään on ollut suhteessa.
Minä olen kyllä ihastunut sellaisiin ihan "peruskomeisiin" miehiin (jos tarkoitat tällä periaatteessa tavallisen näköistä miestä, mutta jonka joku yksittäinen nainen voi nähdä puoleensavetävänä, jos henkilökemiat osuvat sopivalla tavalla yksiin). Mutta minulle siis tuli, vähän tapauksesta riippuen joko jalat alta meneviä tunteita tai sitten muuten vaan oli kemiaa ja vetovoimaa. katsos kun ei se vetovoima tai ihastuminen edellytäkään sitä, että toinen olisi mallin näköinen (tai mikä nyt sitten onkaan se "kaikkein parhaimman näköisenä pidetty", yleisellä tasolla), Kemia ja ne jalat alta vievät tuntemukset syntyvät toisin.
Mutta sitten taas, jos kemiaa ja vetovoimaa ei ole, niin silloin on kyllä vaikea kuvitella kovin onnistunutta suhdetta. Olen yhden kerran tehnyt näin. Tilanne oli se, että olin pettynyt rakkaudessa ja tarrasin vähän epätoivoisesti minuun ihastuneeseen ihmiseen, joka olikin kyllä tosi mukava tyyppi, meillä oli hyviä keskusteluja ja arvomaailmat yms kohtasivat. Sitä seksuaalista vetovoimaa ja ihastusta ei kuitenkaan minun puoleltasi ollut. Seurustelimme pari vuotta, ja alkukuukausien jälkeen suhde oli lähinnä sitä, että toinen toistuvasti nosti esiin "seksuaalisen haluttomuuteni" ja yritimme etsiä jotain keinoja sen ongelman ratkaisemiseksi. Tämä haluttomuus tarkoitti sitä, etten tuntenut vetoa häntä kohtaan, joten en tehnyt koskaan aloitteita, välttelin läheisyttä ja sohvallakin istuin aina metrin päässä, ja toinen nosti senkin usein esiin, että enkö tykkää läheisyydestä ja halailusta. Tänä samana aikana masturboin päivittäin, eli haluja kyllä oli, mutta ne eivät kohdistuneet kumppaniin. Tykkäsin hänestä kyllä, mutta olihan se minun puoleltani enemmän kaveruutta - jutellaan kaikista maailman asioista, katsotaan leffoja, ulkoillaan. Suudelmat olivat intohimottomia ja seksi vähän pakkopullaa. Kun normaalisti olen suhteessa halukas ja voin harrastaa seksiä vaikka päivittäin!
Kyllähän minullakin tavallaan tunteet vahvistuivat, kun oltiin yhdessä - eli opin tuntemaan hänet paremmin ja pidin hänestä kyllä paljon, mutta kaverillisesti. Seksuaalinen halu häntä kohtaan ei syttynyt missään vaiheessa, en ihastunut, en ollut rakastunut. Tykkäsin samoin kuin hyvistä ystävistä. Kyllähän se ystävyyskin syvenee ajan myötä - se oli ainoa kehitys, mitä siinä suhteessa tapahtui.
Jälkeenpäin tuntui väärältä häntäkin kohtaan edes aloittaa suhde, kun en ollut oikeasi ihastunut. Ja tuosta opinkin sen, että suhteessa on aina pakko olla vetovoimaa, halua ja ihastusta - muuten se ei vaan onnistu.
Erittäin hyvin ja asiallisesti kuvattu. Tässä syy miksi romanttinen suhde ei toimi ilman molemminpuolista vetovoimaa ja silti vaikka sitä olisikin, vaatii suhde aina molemminpuolisen panostuksen eli rehtiä 'työtä'.
Mikä vitsi! Parisuhdemarkkinat ovat täysin naisten hallussa. Naiset saavat pyörittää useampaa miestä samaan aikaan ja miettiä vaihtoehtojaan. Jotkut miehet sitten tyytyvät siihen mitä saavat, mutta suurin osa jää yksin.
Naisilla on kaikki valta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta ne markkinat ovat vain tietyllä osalla miehistä, ei tosiaan kaikilla. Miehissä on tosi korostetusti ääripäitä. On todella hyvät miehet joiden kanssa lähes kaikki naiset haluaisivat suhteeseen, ja sitten on ne huonot, joita kukaan ei halua. Ensimmäisellä ryhmällä on niin paljon valinnanvaraa että saa valita parhaat päältä.
Ihan saman olen havainnut. Onneksi en haaveile perheestä, voisi muuten epätoivo iskeä.
N26
Olet osittain oikeassa. Jännä juttu on se, että iso osa kelpaamattomista miehistä ei ole paperilla edes mitenkään huonoja.
En koskaan saa vastausta siihen, haluaisivatko ne paperilla kelpaavat miehet parisuhteen, jossa ei ole intohimoa eikä seksiä. Tyttöystävä/puoliso ei koskaan katso haluavasti, ei hakeudu lähelle, ei esittele ylpeänä ystävilleen, ei kiehnää kyljessä, ei tee aloitteita eikä ylipäänsä halua seksiä.
Mitä iloa sellaisesta suhteesta olisi? Jaetaan arki ja kotityöt, mutta kaikki se, mille parisuhde perustuu eli keskinäinen halu toisiaan kohtaan puuttuu.
Eivätkö naiset muka pysty aloittaa suhdetta sellaisen miehen kanssa joka on ihan peruskomea, siisti ja järjellä ajateltuna omaa kaikki halutut ominaisuudet, mutta ei heti aikaansaa naiselle jalat alta vieviä suuria tunteita vaikka miellyttävältä mies tuntuisikin? Tunteet vahvistuvat kun pidempään on ollut suhteessa.
Jos ei natsaa niin ei natsaa. Tyytymyskumppani saisi kuitenkin kenkää jos/kun jalataltakumppani löytyisi.
Tässä taitaa se ongelman ydin taitaa ollakin. Jotkut naiset tuntevat seksuaalista vetovoimaa laajan joukkoon miehiä, mutta osalla naisista yksi mies miljoonasta aikaansaa seksuaalista haluttavuutta. Pitäsi varmaan selvittää onko mentaalipuolella jotain tunne-elämän lukkoja kun vain niin harva mies säväyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas tuttu tilanne. Naiset haluavat suhteeseen miehiä, jotka eivät halua pariutua. Suhteeseen haluavat miehet eivät kelpaa näille naisille. Luulisi kauppatieteilijän tämän hoksanneen.
TÄMÄ! Turha näidenkään naisten valittaa kun ei kelpaa mikään. Jos 95% naisista jahtaa näitä 5% miehistä niin onko ihme että miehet eivät halua sitoutua? Miksi nämä naiset eivät sitoudu niiden miesten kanssa jotka haluavat sitoutua?
Jos olisit nainen, tietäisit millaista se sitoutumishaluisten sinkkumiesten tarjonta suurelta osin on ja et enää ihmettelisi yhtään. Siellä heittämällä suurin osa on sellaisia, joita ei ikipäivänä voisi edes harkita.
Sitä se on kun venailee liian kauan. Suurin osa miehistä kuitenkin päätyy parisuhteisiin ja sama on naisilla.
Miesten laatu on kuvailemasi, mitäpä luulet naimattomien naisten "laadun" olevan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta ne markkinat ovat vain tietyllä osalla miehistä, ei tosiaan kaikilla. Miehissä on tosi korostetusti ääripäitä. On todella hyvät miehet joiden kanssa lähes kaikki naiset haluaisivat suhteeseen, ja sitten on ne huonot, joita kukaan ei halua. Ensimmäisellä ryhmällä on niin paljon valinnanvaraa että saa valita parhaat päältä.
Ihan saman olen havainnut. Onneksi en haaveile perheestä, voisi muuten epätoivo iskeä.
N26
Olet osittain oikeassa. Jännä juttu on se, että iso osa kelpaamattomista miehistä ei ole paperilla edes mitenkään huonoja.
En koskaan saa vastausta siihen, haluaisivatko ne paperilla kelpaavat miehet parisuhteen, jossa ei ole intohimoa eikä seksiä. Tyttöystävä/puoliso ei koskaan katso haluavasti, ei hakeudu lähelle, ei esittele ylpeänä ystävilleen, ei kiehnää kyljessä, ei tee aloitteita eikä ylipäänsä halua seksiä.
Mitä iloa sellaisesta suhteesta olisi? Jaetaan arki ja kotityöt, mutta kaikki se, mille parisuhde perustuu eli keskinäinen halu toisiaan kohtaan puuttuu.
Eivätkö naiset muka pysty aloittaa suhdetta sellaisen miehen kanssa joka on ihan peruskomea, siisti ja järjellä ajateltuna omaa kaikki halutut ominaisuudet, mutta ei heti aikaansaa naiselle jalat alta vieviä suuria tunteita vaikka miellyttävältä mies tuntuisikin? Tunteet vahvistuvat kun pidempään on ollut suhteessa.
Monien naisten vaatimukset on mennyt niin järjettömäksi että he eivät edes itse kykene saamaan itseään onnelliseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas tuttu tilanne. Naiset haluavat suhteeseen miehiä, jotka eivät halua pariutua. Suhteeseen haluavat miehet eivät kelpaa näille naisille. Luulisi kauppatieteilijän tämän hoksanneen.
TÄMÄ! Turha näidenkään naisten valittaa kun ei kelpaa mikään. Jos 95% naisista jahtaa näitä 5% miehistä niin onko ihme että miehet eivät halua sitoutua? Miksi nämä naiset eivät sitoudu niiden miesten kanssa jotka haluavat sitoutua?
Jos olisit nainen, tietäisit millaista se sitoutumishaluisten sinkkumiesten tarjonta suurelta osin on ja et enää ihmettelisi yhtään. Siellä heittämällä suurin osa on sellaisia, joita ei ikipäivänä voisi edes harkita.
Sitä se on kun venailee liian kauan. Suurin osa miehistä kuitenkin päätyy parisuhteisiin ja sama on naisilla.
Miesten laatu on kuvailemasi, mitäpä luulet naimattomien naisten "laadun" olevan :)
Naiset ovat useammin sinkkuja omasta halusta ja valinnastaan, koska mieleistä ei ole löytynyt. Miehet taas ovat useammin epätoivoisia ulisinkkuja tahtomattaan ja olosuhteiden pakosta, koska eivät kellekään kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta ne markkinat ovat vain tietyllä osalla miehistä, ei tosiaan kaikilla. Miehissä on tosi korostetusti ääripäitä. On todella hyvät miehet joiden kanssa lähes kaikki naiset haluaisivat suhteeseen, ja sitten on ne huonot, joita kukaan ei halua. Ensimmäisellä ryhmällä on niin paljon valinnanvaraa että saa valita parhaat päältä.
Ihan saman olen havainnut. Onneksi en haaveile perheestä, voisi muuten epätoivo iskeä.
N26
Olet osittain oikeassa. Jännä juttu on se, että iso osa kelpaamattomista miehistä ei ole paperilla edes mitenkään huonoja.
En koskaan saa vastausta siihen, haluaisivatko ne paperilla kelpaavat miehet parisuhteen, jossa ei ole intohimoa eikä seksiä. Tyttöystävä/puoliso ei koskaan katso haluavasti, ei hakeudu lähelle, ei esittele ylpeänä ystävilleen, ei kiehnää kyljessä, ei tee aloitteita eikä ylipäänsä halua seksiä.
Mitä iloa sellaisesta suhteesta olisi? Jaetaan arki ja kotityöt, mutta kaikki se, mille parisuhde perustuu eli keskinäinen halu toisiaan kohtaan puuttuu.
Eivätkö naiset muka pysty aloittaa suhdetta sellaisen miehen kanssa joka on ihan peruskomea, siisti ja järjellä ajateltuna omaa kaikki halutut ominaisuudet, mutta ei heti aikaansaa naiselle jalat alta vieviä suuria tunteita vaikka miellyttävältä mies tuntuisikin? Tunteet vahvistuvat kun pidempään on ollut suhteessa.
Jos ei natsaa niin ei natsaa. Tyytymyskumppani saisi kuitenkin kenkää jos/kun jalataltakumppani löytyisi.
Tässä taitaa se ongelman ydin taitaa ollakin. Jotkut naiset tuntevat seksuaalista vetovoimaa laajan joukkoon miehiä, mutta osalla naisista yksi mies miljoonasta aikaansaa seksuaalista haluttavuutta. Pitäsi varmaan selvittää onko mentaalipuolella jotain tunne-elämän lukkoja kun vain niin harva mies säväyttää?
Ahahaa. Tämä se tästä vielä puuttui! Jos nainen ei halua panna jonkun perus peran kanssa, niin naisen päässä on vikaa ja naisen pitäisi mennä terapiaan. Just. Joo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta ne markkinat ovat vain tietyllä osalla miehistä, ei tosiaan kaikilla. Miehissä on tosi korostetusti ääripäitä. On todella hyvät miehet joiden kanssa lähes kaikki naiset haluaisivat suhteeseen, ja sitten on ne huonot, joita kukaan ei halua. Ensimmäisellä ryhmällä on niin paljon valinnanvaraa että saa valita parhaat päältä.
Ihan saman olen havainnut. Onneksi en haaveile perheestä, voisi muuten epätoivo iskeä.
N26
Olet osittain oikeassa. Jännä juttu on se, että iso osa kelpaamattomista miehistä ei ole paperilla edes mitenkään huonoja.
En koskaan saa vastausta siihen, haluaisivatko ne paperilla kelpaavat miehet parisuhteen, jossa ei ole intohimoa eikä seksiä. Tyttöystävä/puoliso ei koskaan katso haluavasti, ei hakeudu lähelle, ei esittele ylpeänä ystävilleen, ei kiehnää kyljessä, ei tee aloitteita eikä ylipäänsä halua seksiä.
Mitä iloa sellaisesta suhteesta olisi? Jaetaan arki ja kotityöt, mutta kaikki se, mille parisuhde perustuu eli keskinäinen halu toisiaan kohtaan puuttuu.
Eivätkö naiset muka pysty aloittaa suhdetta sellaisen miehen kanssa joka on ihan peruskomea, siisti ja järjellä ajateltuna omaa kaikki halutut ominaisuudet, mutta ei heti aikaansaa naiselle jalat alta vieviä suuria tunteita vaikka miellyttävältä mies tuntuisikin? Tunteet vahvistuvat kun pidempään on ollut suhteessa.
Miksi pitäisi? minä olen yrittänyt olla suhteessa niehen kanssa jota en ensitapaamisella kokenut haluttavaksi mutta päätin yrittää, koska hän oli muuten kaikinpuolin "sopiva". Puolentoista vuoden jälkeen lopetin molempien ajan tuhlaamisen, Siinä vaiheessa olin jo käyttänyt kaikki konstini välttääkseni läheisyyttä hänen kanssaan. Luulin, että halu syttyy, kun alamme olla yhdessä ja on seksiä, mutta ei. Hän olisi ollut kaverina ihan ok, mutta ei elämänkumppanina.
MIKSI te miehet ette voi aloittaa suhdetta sellaisen naisen kanssa, jota ette halua seksuaalisesti? Eikö se olisi paljon, paljon helpompi ratkaisu kuin tuo iänikuinen jankuttaminen että naisten pitäisi valita mies, jota he eivät halua?
Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän joutuu tekemään kompromisseja. Muuten ei saa mitään. Melkein jokainen mies joutuu tekemään aika isojakin kompromisseja. Mies voi ihan hyvin aloittaa suhteen perusnätin naisen kanssa vaikka se ei heti aiheuttaisi valtavan suuria tunteita. Tunteet vahvistuvat kun viettää aikaa naisen kanssa ja harrastaa seksiä hänen kanssaan.
Perusnätin? Mutta kun naisten pitäisi ottaa se mies, jota ei pidä edes peruspuoleensavetävänä. Eli antaa Tinderissä sydäntä miehelle, jonka kuva ei herätä pienintäkään kiinnostusta. Siitähän tässä puhutaan. Miksi se muuttuu miehen kohdalla niin, että naisen pitää olla vähintään perusnätti. Ei, kysymys on: miksi te miehet ette valitse sitä naista, joka ei ole silmissänne edes perusnätti vaan sellainen, joka ei herätä pienintäkään kiinnostusta ja jota ette osaa kuvitella haluavanne seksuaalisesti.
Ja mitä seksiin tulee, niin miksi sitä olisi, jos kerran sitä toista osapuolta ei kerta kaikkiaan pysty kokemaan haluttavaksi?
Miehille melkein kaikki normaalipainoiset suhteellisen nuoret naiset ovat seksuaalisesti haluttavia.
Eli nuoren ja hoikan naisen kanssavli joka mies panna. Miten yllättävää.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneet miehet ovat vielä vanhan liiton miehiä.
Totta! Minuakin kiinnostaa.
N vm. 1965
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta ne markkinat ovat vain tietyllä osalla miehistä, ei tosiaan kaikilla. Miehissä on tosi korostetusti ääripäitä. On todella hyvät miehet joiden kanssa lähes kaikki naiset haluaisivat suhteeseen, ja sitten on ne huonot, joita kukaan ei halua. Ensimmäisellä ryhmällä on niin paljon valinnanvaraa että saa valita parhaat päältä.
Ihan saman olen havainnut. Onneksi en haaveile perheestä, voisi muuten epätoivo iskeä.
N26
Olet osittain oikeassa. Jännä juttu on se, että iso osa kelpaamattomista miehistä ei ole paperilla edes mitenkään huonoja.
En koskaan saa vastausta siihen, haluaisivatko ne paperilla kelpaavat miehet parisuhteen, jossa ei ole intohimoa eikä seksiä. Tyttöystävä/puoliso ei koskaan katso haluavasti, ei hakeudu lähelle, ei esittele ylpeänä ystävilleen, ei kiehnää kyljessä, ei tee aloitteita eikä ylipäänsä halua seksiä.
Mitä iloa sellaisesta suhteesta olisi? Jaetaan arki ja kotityöt, mutta kaikki se, mille parisuhde perustuu eli keskinäinen halu toisiaan kohtaan puuttuu.
Eivätkö naiset muka pysty aloittaa suhdetta sellaisen miehen kanssa joka on ihan peruskomea, siisti ja järjellä ajateltuna omaa kaikki halutut ominaisuudet, mutta ei heti aikaansaa naiselle jalat alta vieviä suuria tunteita vaikka miellyttävältä mies tuntuisikin? Tunteet vahvistuvat kun pidempään on ollut suhteessa.
Monien naisten vaatimukset on mennyt niin järjettömäksi että he eivät edes itse kykene saamaan itseään onnelliseksi
Eli vaatimukset on liian suuret, kun u l i mies tai perus pera ei kelpaa. No kyllähän teidänkin pitäisi pystyä itsenne tekemään onnelliseksi läskin yh:n tai rumahkpn tavisnaisen kanssa sitten.
Minä olen kyllä ihastunut sellaisiin ihan "peruskomeisiin" miehiin (jos tarkoitat tällä periaatteessa tavallisen näköistä miestä, mutta jonka joku yksittäinen nainen voi nähdä puoleensavetävänä, jos henkilökemiat osuvat sopivalla tavalla yksiin). Mutta minulle siis tuli, vähän tapauksesta riippuen joko jalat alta meneviä tunteita tai sitten muuten vaan oli kemiaa ja vetovoimaa. katsos kun ei se vetovoima tai ihastuminen edellytäkään sitä, että toinen olisi mallin näköinen (tai mikä nyt sitten onkaan se "kaikkein parhaimman näköisenä pidetty", yleisellä tasolla), Kemia ja ne jalat alta vievät tuntemukset syntyvät toisin.
Mutta sitten taas, jos kemiaa ja vetovoimaa ei ole, niin silloin on kyllä vaikea kuvitella kovin onnistunutta suhdetta. Olen yhden kerran tehnyt näin. Tilanne oli se, että olin pettynyt rakkaudessa ja tarrasin vähän epätoivoisesti minuun ihastuneeseen ihmiseen, joka olikin kyllä tosi mukava tyyppi, meillä oli hyviä keskusteluja ja arvomaailmat yms kohtasivat. Sitä seksuaalista vetovoimaa ja ihastusta ei kuitenkaan minun puoleltasi ollut. Seurustelimme pari vuotta, ja alkukuukausien jälkeen suhde oli lähinnä sitä, että toinen toistuvasti nosti esiin "seksuaalisen haluttomuuteni" ja yritimme etsiä jotain keinoja sen ongelman ratkaisemiseksi. Tämä haluttomuus tarkoitti sitä, etten tuntenut vetoa häntä kohtaan, joten en tehnyt koskaan aloitteita, välttelin läheisyttä ja sohvallakin istuin aina metrin päässä, ja toinen nosti senkin usein esiin, että enkö tykkää läheisyydestä ja halailusta. Tänä samana aikana masturboin päivittäin, eli haluja kyllä oli, mutta ne eivät kohdistuneet kumppaniin. Tykkäsin hänestä kyllä, mutta olihan se minun puoleltani enemmän kaveruutta - jutellaan kaikista maailman asioista, katsotaan leffoja, ulkoillaan. Suudelmat olivat intohimottomia ja seksi vähän pakkopullaa. Kun normaalisti olen suhteessa halukas ja voin harrastaa seksiä vaikka päivittäin!
Kyllähän minullakin tavallaan tunteet vahvistuivat, kun oltiin yhdessä - eli opin tuntemaan hänet paremmin ja pidin hänestä kyllä paljon, mutta kaverillisesti. Seksuaalinen halu häntä kohtaan ei syttynyt missään vaiheessa, en ihastunut, en ollut rakastunut. Tykkäsin samoin kuin hyvistä ystävistä. Kyllähän se ystävyyskin syvenee ajan myötä - se oli ainoa kehitys, mitä siinä suhteessa tapahtui.
Jälkeenpäin tuntui väärältä häntäkin kohtaan edes aloittaa suhde, kun en ollut oikeasi ihastunut. Ja tuosta opinkin sen, että suhteessa on aina pakko olla vetovoimaa, halua ja ihastusta - muuten se ei vaan onnistu.