Yhä useamman kolmekymppisen naisen on tyydyttävä tapailusuhteisiin, kertoo HS – "Miesten markkinat"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt jäi vaan mietityttämään, että minkähän verran suomessa tällä hetkellä on ihan oikeasti normaaleja, vapaita miehiä näin 32 vuotiaalle, toisella kierroksella olevalle naiselle? Asun suht. keskisuomessa keskikokoisessa kaupungissa. En ole mitenkään etsinyt seuraa, mutta mikähän olisi mahdollisuus törmätä sopivan ikäiseen, mukavaan mieheen (muuhun kuin tämä kaikki-miehet-ovat-vain-seksin-perässä tai joku sen verran sosiaalisesti arka ettei tutustumisesta tulisi mitään)? Miten moni mies näillä vuosilla on sinkku/myös toisella kierroksella?

Vaikea sanoa. Aika paljonhan riippuu myös se mikä on sun ulkonäkötaso. Jos olet keskivertoa kauniimpi, niin eiköhän tollasia miehiä löydy nopeasti useampiakin halukkaita, joista pääset valitsemaan parhaan.

Jos ulkonäkösi ei ole kilpailukykyinen, niin projektin vaikeustaso nousee aika merkittävästi.

Taas tämä. Naisen ulkonäkö. Muulla ei ole väliä. Uskokaa jo naiset.

Miksi tämä järkyttää? Naisen kauneuteen riittää, että on hoikka ja jonkinlaiset muodot. Ei rima ei ole hirveän korkealla. Sikäli kuin nämä ovat kunnossa, niin pääsee valitsemaan todella isosta joukosta miehiä sen itselleen parhaiten sopivan. Tosin jos luonne on aivan hirveä, niin mies kyllä jossain vaiheessa saa tarpeeksi, mutta sitten ei muuta kuin seuraava.

Hoikka ja jonkinlaista muodot ja tavallisen nätti, ja kun pitää antaa esimerkki, niin se on joku missifinalisti. Ei tavallinen nainen ole sellainen. Tavallinen on normaalipainoinen, ei hoikka, muodot- tarkoittaa hyvää persettä ja tisdiä ja kauniita kasvoja, ei tavallisia. Kyllä, tuon näköinen nainen voi valita suuresta joukosta miehiö- olivat ne sitten vapaita tai varattuja.

Mies pystyy kompensoimaan luonteellaan tosi paljon. Tunnen monia rumia ja läskejä( jopa norduja) miehiä joilla on parisuhteet ja aina moisia riittänyt- syy- mukava luonne, huimorintajua jne., mutta en tunne yhtään vastaava naista( näitäkin tunnen) jotka ovat rumia( läski jne), mutta huppuja luonteeltaan. Kyllä nämä naiset ovat sinkkuja.

Eli miehet ovat pinnallisempia ja se tärkein ominaisuus naisessa on ulkonäkö.

Oma kokemus: olin läski= ei kukaan mies ollut kiinnostunut.

Laihdutin, jo rupesi seuraa riittämään ihan pyytämättä.

Ja huvittavinta tässä on se, että kaikki miehet ovat kehuneet luonnettani, miten mahtava olen. No , luonne ei ole muuttunut miksikään, vain paino

👍👍👍👍👍

Oletko aivan varma?

Itsetunto, varmuus, elämänasenne... kyllä ne muuttuvat minä-kuvan myötä

100% varma. Itsetunto, varmuus ja elämänasenne ovat aina olleet elämässäni läskeistä huolimatta. Ainoa, mikä muuttui on paino. Jopa ihan joskus testasin, eli olin tosi ilkeä ja vttumainen( kun olin siis laihtunut)- ei haitannut, miehiä riitti.

Tästä syystä en voi ottaa ketään miestä vakavasti. Eipä haittaa, ei tarvitsekaan.

Hirmu moni mies on valmis katsomaan v-mäisen käytöksen läpi sormien jos nainen on kaunis. Joskus treffeillä olen tiennyt ensimmäisen 30 s aikana tapaamisesta että tämä mies haluaa seurustella kanssani - vaikkemme ole vielä puhuneetkaan! Eihän sellaista voi tosissaan ottaa. Ei todellakaan tullut toisia treffejä vaikka mies oli muuten ihan ok. Jos hänellä ei ole mitään muita standardeja kuin että nainen on riittävän nätti, niin ei jatkoon. 

On se noinkin että naiset eivät kelpuuta. Mutta on se niinkin että miehet haluavat mieluummin itseään ns. alemman naisen. Siten he voivat aina kokea olevansa naiselle tarpeellisia ja saavat naisen varmemmin pysymään kanssaan. Sekä saavat paremmat neuvotteluasemat kotitöiden jakamiseen, siihen kumman työn perässä perhe muuttaa, kumman sukunimen lapsi saa jne. eli saavat puolison paremmin tukemaan omaa elämänprojektiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle riittäis pari fuckbuddy-naista semmonen alle 30v naapurintyttömäinen ja 30-45v kotirouva.En tarvitse mitään vakisuhdetta tai toista ihmistä sekoittamaan mun kämppää ja rutiineja.Pari-Kolme kertaa kuussa kunnon peuhaamiset.Se riittäis.

Alaston Suomi ja Seksitreffit. Ota kumminkin huomioon korona. Molempien ois hyvä käydä ennen näkemistä testissä.

Seksitreffit ihan OK. Alaston Suomi ei oikein vakuuttanut aikoinaan. Harmi että sihteeriopisto pysäytettiin viranomaisten toimesta. 

Itse huolestuttaisi ihan muut asiat kuin korona enemmän...

Lisäisin: "sekoittamaan kämppää ja rutineeja ja lisäksi haukkuu joka pikku-asiasta ja ylistää kavereidensa miehiä". Näin aluksi...

Joka viestissäkö uliset naisista miten kamalia ne on? Ja samalla etit fuckbuddya? Ite en ainakaan jaksais tollasta ulinaa edes fuckbuddylta.

Käyttäjä38369 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle riittäis pari fuckbuddy-naista semmonen alle 30v naapurintyttömäinen ja 30-45v kotirouva.En tarvitse mitään vakisuhdetta tai toista ihmistä sekoittamaan mun kämppää ja rutiineja.Pari-Kolme kertaa kuussa kunnon peuhaamiset.Se riittäis.

Alaston Suomi ja Seksitreffit. Ota kumminkin huomioon korona. Molempien ois hyvä käydä ennen näkemistä testissä.

Seksitreffit ihan OK. Alaston Suomi ei oikein vakuuttanut aikoinaan. Harmi että sihteeriopisto pysäytettiin viranomaisten toimesta. 

Itse huolestuttaisi ihan muut asiat kuin korona enemmän...

Lisäisin: "sekoittamaan kämppää ja rutineeja ja lisäksi haukkuu joka pikku-asiasta ja ylistää kavereidensa miehiä". Näin aluksi...

Joka viestissäkö uliset naisista miten kamalia ne on? Ja samalla etit fuckbuddya? Ite en ainakaan jaksais tollasta ulinaa edes fuckbuddylta.

Ei fuckbuddylle ulista, silloin pidetään hauskaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

Minä taas lähtökohtaisesti aina tarjoan (ensimmäisen), jos pyydän jonkun seurakseni kahvilaan tai baariin. Sitten katsellaan maksupolitiikkaa uudelleen, jos ilta jatkuu.

Ihan mukava tapa, mutta ihanko todella sinä odotat että kaikilla muillakin ihmisillä pitäisi olla sama tapa ilman mitään eri sopimuksia, ja jos ei toinen lue ajatuksiasi hän on pihi/ilkeä/huono tms? Tästähän tässä keskustelussa on kyse, kun jotkut leimaavat ne tarjoamisen laiminlyövät miehen niin surkeiksi ettei niihin voi edes tutustua.

Ei ole ollut mitään ongelmaa koska omassa piirissäni tämä on ihan yleinen ja toimiva käytäntö. Kuplien törmäillessä tulee näemmä yllätyksiä. Mutta niin, en pidä välttämättä kovin hyvänä käytöksenä, ainakaan ellei etukäteen kerro, että itsellä on tapana maksaa vain omansa, vaikka olisikin ollut se joka kutsuu ja valitsee paikan.

Jaa, että jos ei ole kaikesta samaa mieltä kuin sinä on huonokäytöksinen. Tosi kypsää. Ja miten niin "valitsee paikan"? Eikö teillä oikeasti osaa aikuiset ihmiset sopia keskenään sellaista paikkaa, jonne molemmat haluaa mennä?

Tuolla aiemmin mies/miehet kertoi/kertoivat, että todellakaan ei käy mitkään ilmaistreffit vaan haluavat vähintään kahville ellei syömään, koska on mukavampi syödä seurassa ja keskustella samalla. Riippumatta ilmeisesti siitä, mitä deitti haluaisi.

No jos toinen ei piittaa siitä mitä toinen haluaa, onko koko treffeille järkeä edes lähteä? Ei kai se tylsä paikka ja ärsyttävä treffikumppani siitä maksamalla iloksi muutu? En minä muista tiedä, mutta kyllä minun aikani on ainakin sen verran arvokasta, etten minä tuhlaa sitä kahvikuppipalkalla huonossa seurassa tai epämiellyttävässä paikassa.

Tuntuu ettei paljoa kiinnosta akkojen aatteet. Kunhan saa vaikka maksua vastaan kaunottaren istumaan samaan pöytään asia on sillä selvä. Samaan aikaan täällä joku kaipaili tasa-arvosta sekä kohteliasta miestä, mistäpä niitä tosiaan saisi?

Vähän tuntuu, että jotkut miehet ymmärtävät tasa-arvon niin, että kaikki hyvät tavat voi heittää romukoppaan ja alkaa moukaksi. Itse en ole pitänyt esimerkiksi oven avaamista toiselle minään tasa-arvoasiana vaan ihan vain normaalina kohteliaisuutena, mutta täällä ovat jotkut sitäkin pitäneet turhana pokkurointina... 🙄

No kai niitä ovia voi avata sukupuolesta riippumatta se joka siihen ovelle sattuu? Sitten, jos sitä vaaditaan vaan toiselta ainoana perusteena se että sillä on pippeli, niin kyllähän se vähän absurdilta kuulostaa sellaisen suusta joka kotitöissä yms vaatii kuitenkin tasa-arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

Tämä. Saati sitten että raivostuisin sen oman kaljan maksamisesta niin paljon, etten suostuisi tapaamaan koko henkilöä enää. Mutta jokainen kai tyylillään.

Näekyseromme syntynee siitä, että minä en koskaan ole käynyt (enkä käy) trefeillä ventovieraan kanssa, joten oletus on, että esim. juomia otetaan enemmän kuin yhdet, jolloin kutsuja maksaa ensimmäiset, ja seuraavat sitten tarjoaa kutsuttu ja niin edelleen. Näin meillä onnaina mennyt eikö mitään ongelmaa ole koskaan ollut. Mutta tietenkin tilanne on eri, jos täysin tuntemattoman vie maksulliseen paikka . En kyllä keksi, miksi näin pitäisi toimia.

Höpö höpö, en minä ole koskaan ollut tuntemattoman kanssa oluella/kahvilla/syömässä joten tuosta ei kyllä ole kyse.

Niinkö? Ja silti maksuperuaatteesi tulee yllätyksenä seuralaiselle, ja sinulle hänen?

Kuka sellaista on muka on väittänyt?

Ai on selvillä molemmin puolin, ja silti päädytte treffeille? Eihän tuossa sitten ole mitäön ongelmaa? Sinä et maksa ja deitti tyytyy siihen.

Ja olenko minä sanonut puhuvani henkilökohtaisesta elämästäni? Eikö sinusta ihmisillä voi olla mielipiteitä sellaisistakin ilmiöistä, jotka ei suoraan kosketa omaa elämää? Jos ei kerran voi, niin mitä sinä itse teet tässä keskustelussa, jos ei sinulla kerran ole tämän asian kanssa mitään ongelmaa?

Ai tuo viesteissä kulkeva ”minä” ei ollutkaan viestien kirjoittaja vaan fiktiivinen mielikuvitushenkilö? Erikoinen tapa keskustella keskustelupalstalla kyllä

tuo...

Luin koko alaketjun läpi, enkä kyllä millään löydä sitä kohtaa missä antaisin ymmärtää puhuvani itsestäni. Muutoin kuin siinä kohdassa, missä minä ja eräs toinen henkilö totesimme, ettemme oleta tarjoamista jos kaveri kutsuu kaljalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miehen ei tarvitse saapua ajoissa paikalle siistiksi laittautuneena? Voi tulla risoissa verkkareissa hielle haisten ja vartin myöhässä, kunhan muistaa maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Nämä kysymykset on niin älyttömiä. Jos minä (n) olen treffeillä miehen kanssa, jonka toivon kiinnostuvan minusta ja haluavan jatkaa tutustumista, niin tottakai minä teen kaikkeni ollakseni hänelle hyvää seuraa. Etkö ihan oikeasti ole koskaan ollut treffeillä naisen kanssa, josta olet nähnyt, että hän todella viihtyy kanssasi ja haluaisi että sinäkin viihdyt hänen kanssaan?

Harvemmin sellaiset ensitreffit saavat jatkoa, missä noin ei tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miehen ei tarvitse saapua ajoissa paikalle siistiksi laittautuneena? Voi tulla risoissa verkkareissa hielle haisten ja vartin myöhässä, kunhan muistaa maksaa?

Joku nainen täällä kertoi kuinka ikisinkku työkaverinsa kulkee reikäisissä pieruverkkareissa ja crocseissa ja on itse tietenkin ihan että mikä on kun hyvä mies ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

Minä taas lähtökohtaisesti aina tarjoan (ensimmäisen), jos pyydän jonkun seurakseni kahvilaan tai baariin. Sitten katsellaan maksupolitiikkaa uudelleen, jos ilta jatkuu.

Ihan mukava tapa, mutta ihanko todella sinä odotat että kaikilla muillakin ihmisillä pitäisi olla sama tapa ilman mitään eri sopimuksia, ja jos ei toinen lue ajatuksiasi hän on pihi/ilkeä/huono tms? Tästähän tässä keskustelussa on kyse, kun jotkut leimaavat ne tarjoamisen laiminlyövät miehen niin surkeiksi ettei niihin voi edes tutustua.

Ei ole ollut mitään ongelmaa koska omassa piirissäni tämä on ihan yleinen ja toimiva käytäntö. Kuplien törmäillessä tulee näemmä yllätyksiä. Mutta niin, en pidä välttämättä kovin hyvänä käytöksenä, ainakaan ellei etukäteen kerro, että itsellä on tapana maksaa vain omansa, vaikka olisikin ollut se joka kutsuu ja valitsee paikan.

Jaa, että jos ei ole kaikesta samaa mieltä kuin sinä on huonokäytöksinen. Tosi kypsää. Ja miten niin "valitsee paikan"? Eikö teillä oikeasti osaa aikuiset ihmiset sopia keskenään sellaista paikkaa, jonne molemmat haluaa mennä?

Tuolla aiemmin mies/miehet kertoi/kertoivat, että todellakaan ei käy mitkään ilmaistreffit vaan haluavat vähintään kahville ellei syömään, koska on mukavampi syödä seurassa ja keskustella samalla. Riippumatta ilmeisesti siitä, mitä deitti haluaisi.

No jos toinen ei piittaa siitä mitä toinen haluaa, onko koko treffeille järkeä edes lähteä? Ei kai se tylsä paikka ja ärsyttävä treffikumppani siitä maksamalla iloksi muutu? En minä muista tiedä, mutta kyllä minun aikani on ainakin sen verran arvokasta, etten minä tuhlaa sitä kahvikuppipalkalla huonossa seurassa tai epämiellyttävässä paikassa.

Tuntuu ettei paljoa kiinnosta akkojen aatteet. Kunhan saa vaikka maksua vastaan kaunottaren istumaan samaan pöytään asia on sillä selvä. Samaan aikaan täällä joku kaipaili tasa-arvosta sekä kohteliasta miestä, mistäpä niitä tosiaan saisi?

Vähän tuntuu, että jotkut miehet ymmärtävät tasa-arvon niin, että kaikki hyvät tavat voi heittää romukoppaan ja alkaa moukaksi. Itse en ole pitänyt esimerkiksi oven avaamista toiselle minään tasa-arvoasiana vaan ihan vain normaalina kohteliaisuutena, mutta täällä ovat jotkut sitäkin pitäneet turhana pokkurointina... 🙄

No kai niitä ovia voi avata sukupuolesta riippumatta se joka siihen ovelle sattuu? Sitten, jos sitä vaaditaan vaan toiselta ainoana perusteena se että sillä on pippeli, niin kyllähän se vähän absurdilta kuulostaa sellaisen suusta joka kotitöissä yms vaatii kuitenkin tasa-arvoa.

Onko joku muka törmännyt naiseen, jonka mielestä ihan kenen tahansa miehen täytyy avata hänelle ovi?

On se naisena olo kyllä hankalaa. Sitten, jos on oma itsensä eli tarjoaa miehellekin kahvit, avaa ovet ja on kaikin tavoin kohtelias, niin nainen näyttäytyykin liian omatoimisena ja miehekkäänä. Homma menee puihin viimeistään silloin, jos kyseisessä paikassa asiakkaiden pitää viedä likaiset astiat keräysvaunuun, mies meinaa jättää likaiset astiat pöytään ja nainen huomauttaa siitä. Sinällään hyvä, sillä mies tekee sitten sitä samaa muuallakin, joten sellaiseen ei kannata sen enempää aikaa tuhlata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Nämä kysymykset on niin älyttömiä. Jos minä (n) olen treffeillä miehen kanssa, jonka toivon kiinnostuvan minusta ja haluavan jatkaa tutustumista, niin tottakai minä teen kaikkeni ollakseni hänelle hyvää seuraa. Etkö ihan oikeasti ole koskaan ollut treffeillä naisen kanssa, josta olet nähnyt, että hän todella viihtyy kanssasi ja haluaisi että sinäkin viihdyt hänen kanssaan?

Harvemmin sellaiset ensitreffit saavat jatkoa, missä noin ei tapahdu.

Tottakai olen ollut. Minulle vaan siinä molemminpuolisessa tykkäämisessä ja arvostamisessa on raha ollut ihan sivuroolissa, siksi minä ihmettelen tätä tarjoamiseen takertumista. Jos mies heivataan siksi ettei se tarjoa, niin väitän ettei se mies ole alunperinkään kiinnostanut sen vertaa että sen olisi kannattanut tarjota. Kyllä ihastunut nainen tarjoaa seuraansa ilmaiseksikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Nämä kysymykset on niin älyttömiä. Jos minä (n) olen treffeillä miehen kanssa, jonka toivon kiinnostuvan minusta ja haluavan jatkaa tutustumista, niin tottakai minä teen kaikkeni ollakseni hänelle hyvää seuraa. Etkö ihan oikeasti ole koskaan ollut treffeillä naisen kanssa, josta olet nähnyt, että hän todella viihtyy kanssasi ja haluaisi että sinäkin viihdyt hänen kanssaan?

Harvemmin sellaiset ensitreffit saavat jatkoa, missä noin ei tapahdu.

Tottakai olen ollut. Minulle vaan siinä molemminpuolisessa tykkäämisessä ja arvostamisessa on raha ollut ihan sivuroolissa, siksi minä ihmettelen tätä tarjoamiseen takertumista. Jos mies heivataan siksi ettei se tarjoa, niin väitän ettei se mies ole alunperinkään kiinnostanut sen vertaa että sen olisi kannattanut tarjota. Kyllä ihastunut nainen tarjoaa seuraansa ilmaiseksikin.

Ehdottomasti. Siksi ehdotinkin puolisolleni kävelytreffejä. Mutta tässä keskustelussa lähdetään siitä oletuksesta, että mies on ehdottanut treffejä maksulliseen paikkaan eikä kahvilassa ole sopivaa istua ostamatta jotain. Nainen ei siis voi tarjota seuraansa ilmaiseksi, vaikka mies olisi kuinka kiinnostava, vaan hänen on ostettava jotain vaikka ei tekisi mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Nämä kysymykset on niin älyttömiä. Jos minä (n) olen treffeillä miehen kanssa, jonka toivon kiinnostuvan minusta ja haluavan jatkaa tutustumista, niin tottakai minä teen kaikkeni ollakseni hänelle hyvää seuraa. Etkö ihan oikeasti ole koskaan ollut treffeillä naisen kanssa, josta olet nähnyt, että hän todella viihtyy kanssasi ja haluaisi että sinäkin viihdyt hänen kanssaan?

Harvemmin sellaiset ensitreffit saavat jatkoa, missä noin ei tapahdu.

Tottakai olen ollut. Minulle vaan siinä molemminpuolisessa tykkäämisessä ja arvostamisessa on raha ollut ihan sivuroolissa, siksi minä ihmettelen tätä tarjoamiseen takertumista. Jos mies heivataan siksi ettei se tarjoa, niin väitän ettei se mies ole alunperinkään kiinnostanut sen vertaa että sen olisi kannattanut tarjota. Kyllä ihastunut nainen tarjoaa seuraansa ilmaiseksikin.

Ehdottomasti. Siksi ehdotinkin puolisolleni kävelytreffejä. Mutta tässä keskustelussa lähdetään siitä oletuksesta, että mies on ehdottanut treffejä maksulliseen paikkaan eikä kahvilassa ole sopivaa istua ostamatta jotain. Nainen ei siis voi tarjota seuraansa ilmaiseksi, vaikka mies olisi kuinka kiinnostava, vaan hänen on ostettava jotain vaikka ei tekisi mieli.

No voi luoja, jos ei kerran halua mennä sinne kahvilaan niin miksi sinne on pakko mennä? Kai nyt aikuinen voi ehdottaa sellaista paikkaa missä itse viihtyy? Jos ei sellaista löydy, niin eiköhän olla sen verran erilaisia ettei mitään treffejä kannata edes järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

Ei kun mennään sinne kirjastoon. Valitaan itsellemme kirjat ja annetaan toisillemme lukuvinkkejä. Lompakkoa ei tarvitse ottaa mukaan, pelkkä kirjastokortti riittää. Kumpikin antaa toiselle aikaa eikä rahaa mene senttiäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miksei sitä omaa arvostusta voi osoittaa kahvikupin tarjoamisella, kun se raha kerran on se tärkein arvostuksen merkki? Eikö se mies olekaan sen arvoinen?

No niin ja tässähän tämä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki alkaa siitä että luuleeko naiset muka että naisen koulutus ja varakkuus ja raha merkitsee jotain, ahaha ei merkitse mitään ja vain ulkonäkö merkitsee ja perinteinen nainen sitä ja tätä, thaikut venakot blaa blaa, mutta nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että parin euron kahvikupin naksaminen on miehelle se mitä hän naisessa hakee. Ja hyvä niin.

Yhden henkilön kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä koko sukupuolen ajatuksista. Varsinkaan yhden naiskirjoittajan mielipiteistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koko miessukupuolen ajatuksista. Kunhan vaan aidosti ihmettelen tuota ajatuksenjuoksua, että jos se materia on sille naiselle niin tärkeä arvostuksen merkki ettei ilman sitä tule koko suhdetta, niin miksei tätä suurinta arvostuksen merkkiä koeta tarpeelliseksi antaa sille treffikumppanille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki lehden kahdenvuoden takainen juttu muutamasta helsinkiläis naisesta. Miehet riehuu voitonriemuissaan nyt olevansa jotenkin edustettuna joillain "markkinoilla". :D

Miten yleensäkin ukkoa, joka asuu reilusti tuon kehän ulkopuolella, voi tämä uutinen lohduttaa, innostaa, .. ? kun kyseessä ei ole koko suomi? Kannattaisiko seurankipeiden miesten sitten vain tehdä se bussireissu Hesaan ja etsiä nämä kolme naista treffeille.

Täällä väännetään nyt kättä kahvikupin hinnasta. Ei ihme jos jää kuin nalli kalliolle, kun viilaa jostain parin euron kahvikupista.

Moni bussi menee silloin ohi.

Niinpä. Mutta monelle naiselle se on tärkeä juttu, että itse ei tarvitse maksaa omaa parin euron kuppiaan.

Luuletko tosiaan, että tuossa on kyse rahasta? Aika huonoille tuntipalkoille jää, jos tunnin, parin treffeistä kostuu viiden euron pullakahvit - tai pelkän parin euron kahvin.

Luuletko sinä että siinä on miehellekään kyse pelkästä rahasta?

-eri

Mistä sitten? Toinen vaihtoehto on ollut, että nainen haluaa prinsessakohtelua. Mikä on miehen motiivi jankata kahdesta eurosta?

Nykyaikaiset arvot ja halu tasapuoliseen suhteeseen? Väsymys tunkkaisiin sukupuoliroolien mukaisiin odotuksiin?

Ja kuka niistä nyt treffeillä jankkaa. Miten sellaiseen tilanteeseen edes voi päätyä, että jankataan siitä suostuuko toinen maksamaan oman juomansa itse? Kai nyt normaaliälyinen ihminen tajuaa, ettei tarjoaminen ole asia jota toiselta voi vaatimalla vaatia. Jos toinen kysyy että tarjoatko ja toinen sanoo en, niin jääkö joku oikeasti siihen kärttämään että kyllä muuten tarjoat - koska sitähän se aiheesta jankkaaminen vaatisi? Ei kai kukaan yksin pysty jankkaamaan.

Sinä siis pidät hyvänä käytöksenä kutsua toinen esimerkiksi kahville tai kaljalle ja sitren edellyttää, että kutsuttu maksaa itse? Minä en ikinä toimisi noin, ihan riippumatta kummankaan sukupuolesta. Mutta kyse lienee tapakulttuurista (tai sen puutteesta).

En koskaan oleta ystävieni maksavan kaljojani jos ne baariin pyytää.

logiikka tuossa on se, että nainen käyttää aikaansa mieheen joten miehen on osoitettava että se on naiselle sen arvoista.

Miksei naisen tarvitse osoittaa, että hänen kanssaan vietetty aika on miehelle sen arvoista?

Osa osoittaa arvostusta mm. saapumalla ajoissa paikalle nättinä. Pitäisikö naisen tulla jonkun fanfaarien saattelemana ja muistaa levittää miehen eteen punainen matto?

Miehen ei tarvitse saapua ajoissa paikalle siistiksi laittautuneena? Voi tulla risoissa verkkareissa hielle haisten ja vartin myöhässä, kunhan muistaa maksaa?

Joku nainen täällä kertoi kuinka ikisinkku työkaverinsa kulkee reikäisissä pieruverkkareissa ja crocseissa ja on itse tietenkin ihan että mikä on kun hyvä mies ei kelpaa.

Tota tekee miehetkin. Molemmat yhtä tärähtäneitä