Lue keskustelun säännöt.
Miksi puhutaan niin vähän lasten saannin huonoista puolista?
17.03.2021 |
Miksi tälläkään palstalla saatikka mediassa tuodaan äärimmäisen vähän esille lasten saannin huonoja puolia?
Siitä kun työmäärä moninkertaistuu, viikonloput ja lomat loppuvat ja muuttuvat ikuiseksi työksi, ei voi enää tehdä spontaaneja mukavia asioita, ei saa nukkua ja rentoutua kuin hyvin harvoin, ei voi pelata, katsoa elokuva- tai sarjamaratonia vaikka 12 tuntia putkeen, ei voi laittaa illallista tai treenailla vaikka yöllä jos huvittaa? Yöllä ja illalla pitää olla hiljaa lasten nukkuessa eikä kuunnella musiikkia tai pelien tai elokuvien ääniä tai soitella ihmisille, ei voi mennä monien tuntien retkille/terassille/patikoimaan/ravintolaan/kaupungille jne. ilman että kaikki vaatii lisäjärjestelyitä, suunnittelua, aikatauluttamista, lisätavaroiden mukaan ottamista jne.
Miksi niin harvoin puhutaan näistä asioista? Varmasti joukossa on muitakin ihmisiä, jotka halusivat lapsia ja tiesivät että tällaiset asiat muuttavat elämän vittumaiseksi ja nyt vain yrittävät sinnitellä kaikkien näiden paskojen asioiden yli. Puhumattakaan niistä ihmisistä, joille osa näistä asioista tuli yllätyksenä. Miksi niin harva ei valita tällaisista asioista, koska valittaminenhan on mukavaa ja tuo hyvän olon, varsinkin anonyymisti?
Kommentit (182)
Tällä palstalla ei muuta tehdäkään. Velat käyvät täällä voimaantumassa ja ilakoimassa tyyliin onnex ei oo lapsia, kun joku erehtyy hakemaan vertaistukea arkeensa lasten kanssa.
Kovin omituinen vauvapalsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tollanen voi kenellekään tulla yllätyksenä..?
Tai no joo, kuvittelin mäkin että lapsen voi ottaa joka paikkaan mukaan, kun sen pienestä asti opettaa käyttäytymään.. ei se sit ihan mennytkään niin 🤣
Nyt lapsi lähentelee kymmentä ja alkaa elämä helpottamaan..toki vieläkään ei voi olla pitkiä aikoja kotoa pois ilman järjestelyjä, mutta päivä tasolla helppoa.
Kunnes tulee kunnon murkkuikään ja alkaa toisenlaiset huolet😂
Tämä.... Se on ihan sama miten hyvin kasvatettu lapsi on kyseessä, murkkuiässä voi tulla täyskäännös.
Miten nuo murrosikäjutut oikeastaan liittyy tuohon öainattuun viestiin? Vaikka murrosiässä tulisikin tulta ja tappuraa, niin ei se silti tee isosta lapsesta jatkuvasti hoivattavaa.
Eikä se tulta ja tappuraa vaihe muuta lasta huonoksi, lähinnä päinvastoin... lapsi itsenäistyy. Luonteesta riippuen toiset äänekkäämmin toiset hiljaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka niin? Eihän nykyään muusta puhutakkaan, kuin lapsensaannin huonoista puolista, niin täällä, kuin myös mediassa.
Minustakin vain huonoista puolista puhutaan. Itse yllätyin iloisesti ensimmäisen lapsen saatuani miten ihanaa elämä on, koska odotin maailmanloppua median ja yleisen keskustelun takia.
Hassua kuinka eri tavalla ihmiset kokevat asiat. Minusta lapsen tulo nimenomaan oli hyvän ja laadukkaan elämän maailmanloppu. Kaikki nautinnot katosivat ja elämästä tuli vain työtä ja muiden puolesta elämistä.
Kuulostaa ikävältä. Minä nautin edelleen urheilusta, kulttuurista, leffoista ja matkailusta lasten saamisen jälkeenkin. Korona se vasta kadottaa tehokkaasti kaikki nautinnot.
Ja näin me ollaan kaikki erilaisia. Korona ei ole vaikuttanut mun elämään millään tavalla, lapset on.
Oho. Kerro vähän elämästäsi, jos korona ei tosiaan ole vaikuttanut siihen MILLÄÄN tavalla. Kun itse kuulun väestönosaan, jonka normaaliin arkeen se on vaikuttanut melko vähän (esim. työskentelin jo ennen koronaa kotona), mutta tuntuu ihan utopistiselta, ettei se vaikuta johonkuhun MITENKÄÄN. Ole hyvä, sana on vapaa, kerro elämästäsi.
Olen eri, mutta voin silti kertoa elämästäni, johon korona ei ole vaikuttanut. Teen työtä, jota ei voi tehdä etänä. Käyn siis normaalisti työpaikalla joka päivä, ja tapaan töissä työkaverit, kuten ennenkin. Työmatkat kuljen omalla autolla. Harrastan tennistä, tennishallit ovat olleet auki koko ajan, kuten nytkin. Kentällähän turvaväli tulee väkisinkin pidettyä kun ollaan verkon eri puolilla. Käyn ruokakaupassa normaalisti. Sitä, että vedän maskin naamaan ennen kauppaan sisään menoa, en laske varsinaiseksi elämänmuutokseksi. Olen aika introvertti, mutta olen myös tavannut kavereita ja sukulaisia normaalisti, eli aika vähän, mutten sen vähempää kuin ennen koronaakaan. No okei, toukokuussa kyllä pidettiin ulkona yhdet synttärijuhlat, jotka muuten olisi varmasti olleet sisällä, muuta en nyt keksi.
Ettekö te ikinä matkusta ulkomaille, käy leffoissa tai museoissa? Kahviloissa tai ravintoloissa? Festivaaleilla tai keikoilla? Mä olen huomannut miten paljon oikeastaan käytän tuollaisia palveluja nyt kun niitä ei ole saatavilla. Kerta vuoteen joku festari, leffaan joka kuukausi, museossakin kerran kuussa tai parissa. Kahvilassa ja ravintolassa silloin tällöin. En edes ole mikään kulttuurin suurkuluttaja, en käy baletissa tai teatterissa juurikaan. Ulkomailla vähintään kerran vuodessa ainakin viimeiset 10 vuotta. Useimmiten pari kertaa vuodessa. Tämä ajautui nyt jo täysin ohi aiheen, mutta mielenkiintoista miten eri tavalla ihmiset tosiaan elää.
Kyllä se voi yllättää jos ei ole koskaan lasta edes hoitanut. Pieni ihminen on tosi vaativa ja sitova.
Miksi pitäisi puhua ko aiheesta? Toisilla on lapsia ja toisilla ei. Kukin elää omaa elämäänsä. Ei minua kiinnosta jonkin toisen elämä, elän omaani omalla tavallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä oo kuin huonoja puolia.
Elinkautinenkin kuulostais miellyttävämmältä vaihtoehdolta, se sentään päättyy joskus, lapset on ikuinen riesa.Mikäli lapsesi jää"ikuiseksi riesaksi'" kotiinne aikusena niin joku on mennyt kasvatuksessa todella pahasti pieleen.
Tuttavapiirissäni on sinkkunainen, joka on kasvattanut alkoholistiveljensä pojan vauvasta lähtien, pojan äiti kuoli viinaan lapsen ollessa alle vuoden. Nyt tuo poika on yli nelikymppinen, eikä ole päivääkään tehnyt töitä, ja asuu edelleen eläkeläistätinsä luona ja tämän elätettävänä. Kasvatus ei tosiaan ole mennyt ihan putkeen, mutta materiaalikin on ollut lievästi sanottuna haastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tollanen voi kenellekään tulla yllätyksenä..?
Tai no joo, kuvittelin mäkin että lapsen voi ottaa joka paikkaan mukaan, kun sen pienestä asti opettaa käyttäytymään.. ei se sit ihan mennytkään niin 🤣
Nyt lapsi lähentelee kymmentä ja alkaa elämä helpottamaan..toki vieläkään ei voi olla pitkiä aikoja kotoa pois ilman järjestelyjä, mutta päivä tasolla helppoa.
Kunnes tulee kunnon murkkuikään ja alkaa toisenlaiset huolet😂
Tämä.... Se on ihan sama miten hyvin kasvatettu lapsi on kyseessä, murkkuiässä voi tulla täyskäännös.
Miten nuo murrosikäjutut oikeastaan liittyy tuohon öainattuun viestiin? Vaikka murrosiässä tulisikin tulta ja tappuraa, niin ei se silti tee isosta lapsesta jatkuvasti hoivattavaa.
Eikä se tulta ja tappuraa vaihe muuta lasta huonoksi, lähinnä päinvastoin... lapsi itsenäistyy. Luonteesta riippuen toiset äänekkäämmin toiset hiljaisemmin.
Tulta ja tappuraa. Missä la la landiassa oikein elät? Jos se olisikin vain sitä pientä riitelyä ja ovien paiskomista kotona. Mutta lähes kaikki ne lapset jotka teineinä otetaan huostaan ovat sitä heidän oman käytöksensä takia. Huonojen vanhempien hyvät lapset ovat otettu jo pikkulapsina huostaan. Ei viisitoista tai seitsemäntoista vuotiaina.
Tämä on minusta juuri se myytti jota ylläpidetään, ettei teinit voi olla huonoja ja pahoja. Eikä se käytös oikeasti ole kuin vähän tulta ja tappuraa. Hitsi, aivan liian monet ovat jo päihdeongelmaisia tai jopa myyvät niitä huumeita. Pahoinpitelevät ja varastelevat. Miltä sellaisten vanhemmista voi tuntua, kun poliisit ottavat yhteyttä? Tulta ja tappuraa!? Ei he ovat jo rikollisia. Kiinnostaisi kuulla monen vaikka amisnuoren vanhempien kokemus heidän lastensa vanhempina olemisesta. Helppo se on ehkä hymyillä, jos se oma nuori on se eliittilukion edustajana kansainvälissä projekteissa pyörivä teini. Mutta näin ei vaan valitettavasti monessa perheessä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka niin? Eihän nykyään muusta puhutakkaan, kuin lapsensaannin huonoista puolista, niin täällä, kuin myös mediassa.
Minustakin vain huonoista puolista puhutaan. Itse yllätyin iloisesti ensimmäisen lapsen saatuani miten ihanaa elämä on, koska odotin maailmanloppua median ja yleisen keskustelun takia.
Hassua kuinka eri tavalla ihmiset kokevat asiat. Minusta lapsen tulo nimenomaan oli hyvän ja laadukkaan elämän maailmanloppu. Kaikki nautinnot katosivat ja elämästä tuli vain työtä ja muiden puolesta elämistä.
Kuulostaa ikävältä. Minä nautin edelleen urheilusta, kulttuurista, leffoista ja matkailusta lasten saamisen jälkeenkin. Korona se vasta kadottaa tehokkaasti kaikki nautinnot.
Ja näin me ollaan kaikki erilaisia. Korona ei ole vaikuttanut mun elämään millään tavalla, lapset on.
Oho. Kerro vähän elämästäsi, jos korona ei tosiaan ole vaikuttanut siihen MILLÄÄN tavalla. Kun itse kuulun väestönosaan, jonka normaaliin arkeen se on vaikuttanut melko vähän (esim. työskentelin jo ennen koronaa kotona), mutta tuntuu ihan utopistiselta, ettei se vaikuta johonkuhun MITENKÄÄN. Ole hyvä, sana on vapaa, kerro elämästäsi.
Olen eri, mutta voin silti kertoa elämästäni, johon korona ei ole vaikuttanut. Teen työtä, jota ei voi tehdä etänä. Käyn siis normaalisti työpaikalla joka päivä, ja tapaan töissä työkaverit, kuten ennenkin. Työmatkat kuljen omalla autolla. Harrastan tennistä, tennishallit ovat olleet auki koko ajan, kuten nytkin. Kentällähän turvaväli tulee väkisinkin pidettyä kun ollaan verkon eri puolilla. Käyn ruokakaupassa normaalisti. Sitä, että vedän maskin naamaan ennen kauppaan sisään menoa, en laske varsinaiseksi elämänmuutokseksi. Olen aika introvertti, mutta olen myös tavannut kavereita ja sukulaisia normaalisti, eli aika vähän, mutten sen vähempää kuin ennen koronaakaan. No okei, toukokuussa kyllä pidettiin ulkona yhdet synttärijuhlat, jotka muuten olisi varmasti olleet sisällä, muuta en nyt keksi.
Ettekö te ikinä matkusta ulkomaille, käy leffoissa tai museoissa? Kahviloissa tai ravintoloissa? Festivaaleilla tai keikoilla? Mä olen huomannut miten paljon oikeastaan käytän tuollaisia palveluja nyt kun niitä ei ole saatavilla. Kerta vuoteen joku festari, leffaan joka kuukausi, museossakin kerran kuussa tai parissa. Kahvilassa ja ravintolassa silloin tällöin. En edes ole mikään kulttuurin suurkuluttaja, en käy baletissa tai teatterissa juurikaan. Ulkomailla vähintään kerran vuodessa ainakin viimeiset 10 vuotta. Useimmiten pari kertaa vuodessa. Tämä ajautui nyt jo täysin ohi aiheen, mutta mielenkiintoista miten eri tavalla ihmiset tosiaan elää.
Miten niin ei ole saatavilla? Kahviloissa en oikeastaan käy, ravintoloissa silloin tällöin, viimeksi kolmisen viikkoa sitten. Käynnissä ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, tosin tarjoilijalla oli maski naamalla. Taidemuseossa kävin viimeksi reilu kuukausi sitten (Van Gogh -näyttely Didrichsenillä). Elokuvissa olen käynyt viimeksi ehkä kolme vuotta sitten. Ulkomailla matkustan harvoin, viimeksi olin Tallinnassa syksyllä. Yksi työmatka on kyllä peruuntunut koronan vuoksi, mutta olin siitä vain iloinen. Konserteissa käyn ehkä pari kertaa vuodessa, ja niin olen käynyt myös kuluneena vuotena.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi puhua ko aiheesta? Toisilla on lapsia ja toisilla ei. Kukin elää omaa elämäänsä. Ei minua kiinnosta jonkin toisen elämä, elän omaani omalla tavallani.
Miksi puhua kun voi olla hiljaa? Miksi olla kiinnostunut muusta kuin itsestään, kun voi olla kiinnostunut vain itsestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi niin että sain erityistarpeisen lapsen ja burnoutin. Kunhan nyt vain totean, vaikka lapsi on hienointa mitä minulle on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20-vuotiaan perspektiivistä on ehkä vaikea kuvitella, että 40-vuotiaan perspektiivistä jotkut asiat eivät enää olekaan maailmanloppuja.
Lasten mukana työmäärä lisääntyy, ihan totta. Mutta en minä nyt enää keski-ikäisenä koe siivoamista tai ruuanlaittoa mitenkään ahdistavaksi tai vaikeaksi. Tuollaiset kotityöt menevät rutiinilla, oli niitä vähän enemmän tai vähemmän.
12 tunnin leffamaratoneista en nauti hirveästi muutenkaan. Töissä saa tuijottaa ruutua ihan tarpeeksi. Sen 1-2 jaksoa ehtii kyllä ihan hyvin katsoa jos huvittaa. Tarpeeksi isossa kodissa ei tarvitse erityisesti olla hiljaa vaikka lapset nukkuisivat.
Monen tunnin patikoinnit ovat olleet ihan jokapäiväistä elämää lasten kanssa alusta asti. Meillä on retkikamppeet, varavaatteet ja eväät aina pakattuna yhteen reppuun, ei siinä lähdön kynnyksellä tarvitse aina erikseen säätää sen kummemmin.
Aikatauluttamista elämä lasten kanssa kyllä vaatii, mutta eihän se normaalia elämää eläneelle aikuiselle ole kovin hankalaa. Kaikki työnteko vaatii aikatauluja ja suunnitelmallisuutta myös, ja vaikkapa matkustaminen ihan yksinäänkin.
Väsymys on noista mainituista asioista ainoa sellainen, jolle ei oikein voi mitään. Vauvavuonna se on käytännössä varmaa, ja lasten ollessa isompia on sitten tuurista kiinni miten käy. Oli miten oli, se pikkulapsiajan huono nukkuminen on silti yleensä pahimmillaankin muutama vuosi elämästä, ja sen jälkeen on taas helpompaa.
Muutenkin nuo ap:n esimerkit koskevat pelkästään sitä sitovinta pikkulapsiaikaa. Toivottavasti nuo eivät ole ne ainoat syyt, joilla ihmiset perhe-elämästään päättävät. Vähän niin kuin sanoisi, että ei kannata lähteä opiskelemaan, koska silloin on muutaman vuoden väsynyt ja köyhä ja se on kovaa työtäkin.
Tämä onkin syy miksi en ikipäivänä voisi harkitakaan lasten hankkimista. Minulle yöunen riisto jo muutamana yönä peräkkäin aiheuttaa sellaisen ranteet auki -fiiliksen, ettei tosikaan. Ajatuskin siitä että sitä jatkuisi vuosia on aivan käsittämätön. Tekisin varmaan laajennetun itsemurhan pelkästään tuon skenaarion edessä.
No ei sitä kaikilla jatkukaan, mutta mikäli mielenterveys on noin hauras, suosittelen, että et kehitä hurjempaa elämässäsi kuin torstaisen keppijumpan.
Hurjuus ei ole ongelma, olen esim. hypännyt benji-hypyn, ollut jäätikkövaelluksella jne. mitä kaikki eivät välttämättä uskaltaisi. Niin kauan kuin hurjuudet eivät rajoita nukkumista, kaikki on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta kunnon kuulokkeet ja kuuntele niillä sarjoja ja musiikkia, kun lapsi nukkuu. Ei kai kaikkea tarvitse huudattaa kaiuttimista. Langattomat kuulokkeet, niin voit rauhassa istua sohvalla katselemassa telkkaria.
Jos olisi taloudellisesti mahdollista jäisin kotiäidiksi vaikka se on sitä itseään kokemuksesta. Työni on kuitenkin sitä itseään myös mutta siinä pitää vielä käyttää päätään koko ajan kun taas lasten ja kodin hoito ei itselläni paljon päätä pakota ja ongelmat ovat naurettavia työssäni pyörittelemiini verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle vauvanhoito oli helpotus ja pelastus työelämästä.
Vauva nukkui hyvin ja sen ajan sain keskittyä urheiluun. Vaunuja on hyvä työntää lenkkeillessä. Kotona voi jumpata ja tehdä perusteelliset venyttely lapsen ollessa lattialla.
Vapaa-aika lisääntyi kun isä pääsi pois työelämästä.
Kolme vuotta pois työelämästä ja ei työnteko sen jälkeen enää maistunutkaan.
Joku pieni vauva nukkuu päivän aikana niin paljon että aika paljon saa kattoa sarjoja jos sellaisesta paskasta kiinnostuu. Itse mieluummin luen kirjoja ja treenaan.
Kyllä aikaa jää enemmän kuin haluaa pienen vauvan kanssa. Lapsi kasvaa siinä sivussa ja sitten se lapsi alkaa kiinnostaa henkilönä enemmän. Oman lapsen valmennus elämän erilaisilla osa-alueilla on myös palkitsevaa työtä. Kun näkee miten valmentamalla lapsesta tulee parempi kuin muut lapset on.
Sitä vaan elättelee että tässähän kasvatetaan koko Euroopan sosialistista uutta johtajaa.
Suvun punaiset olisivat ylpeitä jälkeläisistään.
Eli vauva pelasti sinut (äiti?) työelämästä, ja myös isä "pääsi pois työelämästä". Millä siis elätte? Itselle ei oikein luonto antaisi myöten heittäytyä sossun varaan.
Minä taas käsitin että isästä se kolmevuotta oli lomaa ja terveyskylpy. Paluu elämän perusasioihin.
Näinhän sen saa usein kuulla kun haastattelee koti-isejä jotka ovat tulleet raskaasta työelämästä kotiin hoitamaan pienokaista.
Se koetaan usein positiivisena virkistyslomana.
Kyllähän lapsen kasvettua on sitten palattava työelämään ellei uutta tee perään. Harvemmin se mies saa siitä päättää valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tuntuu kyllä olevan tabu sanoa että tykkää lapsista ja lapsiperheen arjesta. Heti jos sanoo, että vihaa lapsia ja hyi jotain prismaperheen elämää, niin johan on joukko veloja hurraamassa :D
Tämä ketju nyt keskittyy niihin huonoihin puoliin. Ketjussa missä puhutaan hyvistä puolista, on varmaan ihan erilaista. Mutta näistäkin toiset haluaa avautua.
Tällä palstalla, jos edes kehtaat vihjata pitäväsi lapsista tai kerrot onnellisesta arjestasi, niin johan on veloja paikalla huutamassa, että lapset on kamalia ja lapsiperhearki helvettiä :D
Tuskin lapsia edes huomaa. Helpompia on kuin koirat. Voivat mennä itse ovesta ulos ulkoilemaan ja osaavat itse laittaa leipänsä.
Oppivat nopeasti asioita. 12v voisi jo olla täysin omatoiminen mutta on alaikäinen nykyajassa.
Nykyajan aikuiset on itsekin lapsia ja avuttomia monissa asioissa elämässä. Siksi he kokevat että normaali elämä on raskasta. Lapset nyt kasvaa itsestään kun niitä syöttää ja oppivat itse tekemään ruokansa nopeasti. Kyllä koira on haastavampi laitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle vauvanhoito oli helpotus ja pelastus työelämästä.
Vauva nukkui hyvin ja sen ajan sain keskittyä urheiluun. Vaunuja on hyvä työntää lenkkeillessä. Kotona voi jumpata ja tehdä perusteelliset venyttely lapsen ollessa lattialla.
Vapaa-aika lisääntyi kun isä pääsi pois työelämästä.
Kolme vuotta pois työelämästä ja ei työnteko sen jälkeen enää maistunutkaan.
Joku pieni vauva nukkuu päivän aikana niin paljon että aika paljon saa kattoa sarjoja jos sellaisesta paskasta kiinnostuu. Itse mieluummin luen kirjoja ja treenaan.
Kyllä aikaa jää enemmän kuin haluaa pienen vauvan kanssa. Lapsi kasvaa siinä sivussa ja sitten se lapsi alkaa kiinnostaa henkilönä enemmän. Oman lapsen valmennus elämän erilaisilla osa-alueilla on myös palkitsevaa työtä. Kun näkee miten valmentamalla lapsesta tulee parempi kuin muut lapset on.
Sitä vaan elättelee että tässähän kasvatetaan koko Euroopan sosialistista uutta johtajaa.
Suvun punaiset olisivat ylpeitä jälkeläisistään.
Eli vauva pelasti sinut (äiti?) työelämästä, ja myös isä "pääsi pois työelämästä". Millä siis elätte? Itselle ei oikein luonto antaisi myöten heittäytyä sossun varaan.
Minä taas käsitin että isästä se kolmevuotta oli lomaa ja terveyskylpy. Paluu elämän perusasioihin.
Näinhän sen saa usein kuulla kun haastattelee koti-isejä jotka ovat tulleet raskaasta työelämästä kotiin hoitamaan pienokaista.
Se koetaan usein positiivisena virkistyslomana.
Kyllähän lapsen kasvettua on sitten palattava työelämään ellei uutta tee perään. Harvemmin se mies saa siitä päättää valitettavasti.
Joo nyt kun luin uudestaan niin miehen kirjoittamalta tosiaan vaikuttaa. Hämäsi vain kun yhtäkkiä puhuttiin isästä kolmannessa persoonassa. Ja totta on, että lapsia kotona hoitavat miehet yleensä kokevat lastenhoidon paljon vähemmän rasittavana kuin naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tollanen voi kenellekään tulla yllätyksenä..?
Tai no joo, kuvittelin mäkin että lapsen voi ottaa joka paikkaan mukaan, kun sen pienestä asti opettaa käyttäytymään.. ei se sit ihan mennytkään niin 🤣
Nyt lapsi lähentelee kymmentä ja alkaa elämä helpottamaan..toki vieläkään ei voi olla pitkiä aikoja kotoa pois ilman järjestelyjä, mutta päivä tasolla helppoa.
Kunnes tulee kunnon murkkuikään ja alkaa toisenlaiset huolet😂
Tämä.... Se on ihan sama miten hyvin kasvatettu lapsi on kyseessä, murkkuiässä voi tulla täyskäännös.
Miten nuo murrosikäjutut oikeastaan liittyy tuohon öainattuun viestiin? Vaikka murrosiässä tulisikin tulta ja tappuraa, niin ei se silti tee isosta lapsesta jatkuvasti hoivattavaa.
Eikä se tulta ja tappuraa vaihe muuta lasta huonoksi, lähinnä päinvastoin... lapsi itsenäistyy. Luonteesta riippuen toiset äänekkäämmin toiset hiljaisemmin.
Tulta ja tappuraa. Missä la la landiassa oikein elät? Jos se olisikin vain sitä pientä riitelyä ja ovien paiskomista kotona. Mutta lähes kaikki ne lapset jotka teineinä otetaan huostaan ovat sitä heidän oman käytöksensä takia. Huonojen vanhempien hyvät lapset ovat otettu jo pikkulapsina huostaan. Ei viisitoista tai seitsemäntoista vuotiaina.
Tämä on minusta juuri se myytti jota ylläpidetään, ettei teinit voi olla huonoja ja pahoja. Eikä se käytös oikeasti ole kuin vähän tulta ja tappuraa. Hitsi, aivan liian monet ovat jo päihdeongelmaisia tai jopa myyvät niitä huumeita. Pahoinpitelevät ja varastelevat. Miltä sellaisten vanhemmista voi tuntua, kun poliisit ottavat yhteyttä? Tulta ja tappuraa!? Ei he ovat jo rikollisia. Kiinnostaisi kuulla monen vaikka amisnuoren vanhempien kokemus heidän lastensa vanhempina olemisesta. Helppo se on ehkä hymyillä, jos se oma nuori on se eliittilukion edustajana kansainvälissä projekteissa pyörivä teini. Mutta näin ei vaan valitettavasti monessa perheessä ole.
Suurinta osaa Suomen teineistä tai lapsista ei oteta huostaan vaan he elävät kodeissaan ihan normaalia elämää. Ei kannata muodostaa maailmankuvaansa iltapäivälehtien lööppien perusteella.
Huonoja puolia nimen omaan korostetaan. Huonoja puolia raskaudessa, synnytyksessä ja sitten siinä itse arjessa. Tietysti vauva muuttaa kaiken, halusinkin, että se muuttaa kaiken. Ja mikään ei ole ollut kamalaa: ei raskaus, ei synnytys eikä vauva-arki. Vauva-arki on mukavaa ja antoisaa, välillä raskasta kyllä, mutta niinhän on esim työelämäkin ja muutkin asiat elämässä. Ei mikään ole koko ajan kivaa, mutta omalla suhtautumisella on paljon merkitystä. Tykkään tästä.
Totuus on, että erittäin harva mies oikeasti haluaa lapsia. Perhebarometrin mukaan nimenomaan yhden lapsen vanhemmista lisää lapsia halusi naisista kaksi kolmasosaa, mutta miehistä vain alle 1/4! Eli miehet joilla on kokemusta lapsiarjesta, eivät pääsääntöisesti halua enää lisää sitä samaa.
Lapsia hankitaan pääsääntöisesti siksi koska vaimo haluaa ja jos kieltäytyy niin jalat menevät ristiin.
Eihän mistään muusta puhutakaan ja jos joku uskaltaa ottaa positiivisen näkökulman, niin paskaa tulee niskaan, että olet etuoikeutettu ja vastaavaa pjaskaa. Kuten kävi täs vastikään eräälle miesoletetulle kirjailijalle. Lapset toki muuttaa elämän, täysin, ja normaalit ihmiset ymmärtää sen ja arvioi, onko itsestä siihen. Minun mielikuvani osuivat täysin oikeaan ja siksi halusinkin elää nuoruuteni ilman lapsia ja tein lapset vasta noin 40 v. Nyt olen tosi tyytyväinen elämääni, koska olen jo kaiken nähnyt ja tehnyt ja kokenut, eikä enää ole sellaista, mitä kauheasti kaipaan perhe-elämän lisäksi. Ja kyllä meillä muutakin siis on, koska hyvät tukiverkot.