Lue keskustelun säännöt.
Miksi puhutaan niin vähän lasten saannin huonoista puolista?
17.03.2021 |
Miksi tälläkään palstalla saatikka mediassa tuodaan äärimmäisen vähän esille lasten saannin huonoja puolia?
Siitä kun työmäärä moninkertaistuu, viikonloput ja lomat loppuvat ja muuttuvat ikuiseksi työksi, ei voi enää tehdä spontaaneja mukavia asioita, ei saa nukkua ja rentoutua kuin hyvin harvoin, ei voi pelata, katsoa elokuva- tai sarjamaratonia vaikka 12 tuntia putkeen, ei voi laittaa illallista tai treenailla vaikka yöllä jos huvittaa? Yöllä ja illalla pitää olla hiljaa lasten nukkuessa eikä kuunnella musiikkia tai pelien tai elokuvien ääniä tai soitella ihmisille, ei voi mennä monien tuntien retkille/terassille/patikoimaan/ravintolaan/kaupungille jne. ilman että kaikki vaatii lisäjärjestelyitä, suunnittelua, aikatauluttamista, lisätavaroiden mukaan ottamista jne.
Miksi niin harvoin puhutaan näistä asioista? Varmasti joukossa on muitakin ihmisiä, jotka halusivat lapsia ja tiesivät että tällaiset asiat muuttavat elämän vittumaiseksi ja nyt vain yrittävät sinnitellä kaikkien näiden paskojen asioiden yli. Puhumattakaan niistä ihmisistä, joille osa näistä asioista tuli yllätyksenä. Miksi niin harva ei valita tällaisista asioista, koska valittaminenhan on mukavaa ja tuo hyvän olon, varsinkin anonyymisti?
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensaannin huonoista puolista puhutaan todella paljon. Mutta syy,miksi tällä palstalle ei ole enää juurikaan lapsikeskusteluja, että palstalla oli ainakin ennen muutama todella aktiivinen fanaattinen vela, jotka jankkasivat kaikki lapsiketjut täyteen pakkomielteitään. Lapsiperhekeskustelut hiipuivat pois.
Fanaattisia veloja? Kai niitäkin on, mutta tietämäni ovat hyvin rauhallisia eikä mitenkään pakkomielteisiä. Itsekin vela, eikä mua tietenkään haittaa toisten lapset.
Luitko viestini? En puhunut susta tai sun tutuista, vaan muutamasta palstahullusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka niin? Eihän nykyään muusta puhutakkaan, kuin lapsensaannin huonoista puolista, niin täällä, kuin myös mediassa.
Minustakin vain huonoista puolista puhutaan. Itse yllätyin iloisesti ensimmäisen lapsen saatuani miten ihanaa elämä on, koska odotin maailmanloppua median ja yleisen keskustelun takia.
Hassua kuinka eri tavalla ihmiset kokevat asiat. Minusta lapsen tulo nimenomaan oli hyvän ja laadukkaan elämän maailmanloppu. Kaikki nautinnot katosivat ja elämästä tuli vain työtä ja muiden puolesta elämistä.
Kuulostaa ikävältä. Minä nautin edelleen urheilusta, kulttuurista, leffoista ja matkailusta lasten saamisen jälkeenkin. Korona se vasta kadottaa tehokkaasti kaikki nautinnot.
Ja näin me ollaan kaikki erilaisia. Korona ei ole vaikuttanut mun elämään millään tavalla, lapset on.
Oho. Kerro vähän elämästäsi, jos korona ei tosiaan ole vaikuttanut siihen MILLÄÄN tavalla. Kun itse kuulun väestönosaan, jonka normaaliin arkeen se on vaikuttanut melko vähän (esim. työskentelin jo ennen koronaa kotona), mutta tuntuu ihan utopistiselta, ettei se vaikuta johonkuhun MITENKÄÄN. Ole hyvä, sana on vapaa, kerro elämästäsi.
Olen eri, mutta voin silti kertoa elämästäni, johon korona ei ole vaikuttanut. Teen työtä, jota ei voi tehdä etänä. Käyn siis normaalisti työpaikalla joka päivä, ja tapaan töissä työkaverit, kuten ennenkin. Työmatkat kuljen omalla autolla. Harrastan tennistä, tennishallit ovat olleet auki koko ajan, kuten nytkin. Kentällähän turvaväli tulee väkisinkin pidettyä kun ollaan verkon eri puolilla. Käyn ruokakaupassa normaalisti. Sitä, että vedän maskin naamaan ennen kauppaan sisään menoa, en laske varsinaiseksi elämänmuutokseksi. Olen aika introvertti, mutta olen myös tavannut kavereita ja sukulaisia normaalisti, eli aika vähän, mutten sen vähempää kuin ennen koronaakaan. No okei, toukokuussa kyllä pidettiin ulkona yhdet synttärijuhlat, jotka muuten olisi varmasti olleet sisällä, muuta en nyt keksi.
Vierailija kirjoitti:
Naiset haluaa muutkin naiset samaan kurjuuteen kuin missä ovat itse. Hyvin harvoin (tai itse asiassa koskaan) en ole kuullut miesten kehottavan muita miehiä (tai naisiakaan sen puoleen) lapsien tekoon. Naiset kertoo vain siitä miten ihanaa se on, miehet kertoo sitten sen toisen puolen.[/quote
Naisen kuuluu haluta lapsia. Mikäli nainen ei halua lapsia hän ei ole oikea nainen, synnytys on naisen mitta. Sinä olet jo aikuinen nainen eikä sinun tarvitste katsoa typeriä sarjoja telkkarista kuin teini, eikä sinun tarvitse leikkiä fitneskissaa treenamalla yöllä eikä myöskään norkoilla terassilla, ne on nuorille naisille.
Naisen mielestä vauva-arjen kuuluu olla ihanaa ja nainen tuntee vasta silloin olevansa nainen ja elävänsä. Mies toki saa laistaa ja lähteä kavereiden kanssa kaljalle jos paskavaippojen vaihto ei nappaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tollanen voi kenellekään tulla yllätyksenä..?
Tai no joo, kuvittelin mäkin että lapsen voi ottaa joka paikkaan mukaan, kun sen pienestä asti opettaa käyttäytymään.. ei se sit ihan mennytkään niin 🤣
Nyt lapsi lähentelee kymmentä ja alkaa elämä helpottamaan..toki vieläkään ei voi olla pitkiä aikoja kotoa pois ilman järjestelyjä, mutta päivä tasolla helppoa.
Kunnes tulee kunnon murkkuikään ja alkaa toisenlaiset huolet😂
Tämä.... Se on ihan sama miten hyvin kasvatettu lapsi on kyseessä, murkkuiässä voi tulla täyskäännös.
Miten nuo murrosikäjutut oikeastaan liittyy tuohon öainattuun viestiin? Vaikka murrosiässä tulisikin tulta ja tappuraa, niin ei se silti tee isosta lapsesta jatkuvasti hoivattavaa.
Osa noista rajoituksista on kyllä itse keksittyjä, kuten se, ettei voi kuunnella iltaisin musiikkia lasten mentyä nukkumaan. Se on totta, että stereioita ei voi huudattaa täysillä ja jos on totuttanut lapsen vauvasta saakka täyshiljaisuuteen, niin myöhemmin sen on vähän voivoi. Moni tekee arjestaan itse turhan hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uli vali uli vali uli vali uli vali uli vali....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka niin? Eihän nykyään muusta puhutakkaan, kuin lapsensaannin huonoista puolista, niin täällä, kuin myös mediassa.
Minustakin vain huonoista puolista puhutaan. Itse yllätyin iloisesti ensimmäisen lapsen saatuani miten ihanaa elämä on, koska odotin maailmanloppua median ja yleisen keskustelun takia.
Hassua kuinka eri tavalla ihmiset kokevat asiat. Minusta lapsen tulo nimenomaan oli hyvän ja laadukkaan elämän maailmanloppu. Kaikki nautinnot katosivat ja elämästä tuli vain työtä ja muiden puolesta elämistä.
Kuulostaa ikävältä. Minä nautin edelleen urheilusta, kulttuurista, leffoista ja matkailusta lasten saamisen jälkeenkin. Korona se vasta kadottaa tehokkaasti kaikki nautinnot.
Ja näin me ollaan kaikki erilaisia. Korona ei ole vaikuttanut mun elämään millään tavalla, lapset on.
Oho. Kerro vähän elämästäsi, jos korona ei tosiaan ole vaikuttanut siihen MILLÄÄN tavalla. Kun itse kuulun väestönosaan, jonka normaaliin arkeen se on vaikuttanut melko vähän (esim. työskentelin jo ennen koronaa kotona), mutta tuntuu ihan utopistiselta, ettei se vaikuta johonkuhun MITENKÄÄN. Ole hyvä, sana on vapaa, kerro elämästäsi.
Olen eri, mutta voin silti kertoa elämästäni, johon korona ei ole vaikuttanut. Teen työtä, jota ei voi tehdä etänä. Käyn siis normaalisti työpaikalla joka päivä, ja tapaan töissä työkaverit, kuten ennenkin. Työmatkat kuljen omalla autolla. Harrastan tennistä, tennishallit ovat olleet auki koko ajan, kuten nytkin. Kentällähän turvaväli tulee väkisinkin pidettyä kun ollaan verkon eri puolilla. Käyn ruokakaupassa normaalisti. Sitä, että vedän maskin naamaan ennen kauppaan sisään menoa, en laske varsinaiseksi elämänmuutokseksi. Olen aika introvertti, mutta olen myös tavannut kavereita ja sukulaisia normaalisti, eli aika vähän, mutten sen vähempää kuin ennen koronaakaan. No okei, toukokuussa kyllä pidettiin ulkona yhdet synttärijuhlat, jotka muuten olisi varmasti olleet sisällä, muuta en nyt keksi.
Teillä ei ole töissäkään mitään muutoksia? Sulla ei ole huolta omasta tai läheisten terveydestä? Et käy ravintoloissa tai kahviloissa, teatterissa tai konserteissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta siitä millaista on olla teinien vanhempi, niin siitä ei koskaan puhuta. Voin vain kuvitella mitä tällä hetkellä tuntuu Suomessa olla teinien vanhempi, kun joka päivä lukee lehdissä kuinka näitä teinejä pahoinpitelee omat koulukaverit, lintsaavat, kiusaavat itse, kuinka pitää olla puettu oikein ettei kiusata, kuinka suuri riski, että omasta lapsesta tulee huumeiden käyttäjä, miksi lapsi on niin kauhea, että soittaa lastensuojelun hakemaan sen pois kun ei jaksa, saattavat käyttää sisaruksiaan hyväksi, väkivaltaisia jne, Moni teini on joko uhri tai tekijä ja se aiheuttaa kyllä perheissä paljon pahaa oloa.
Näiden vanhempien ääni jää kokonaan kuulematta. Pikkulasten äitejä kyllä haastatellaan milloin koliikista ja milloin yöunista ja välillä uhmaiästä tai hoitoongelmista.
Mutta millaiseen helvettiin omat teinilapset voivat vanhempansa sysätä, niin siitä ei jutun juttua. Teinien vanhemmilla on pakostakin oltava paljon stressiä ja ahdistusta näiden käyttäytymisen takia. Siitä ei vaan haluta puhua, koska näitä teinejä pitäisi aina ymmärtää kun heidän aivonsa eivät ole kehittyneet ym.
Vierailija kirjoitti:
Minulle vauvanhoito oli helpotus ja pelastus työelämästä.
Vauva nukkui hyvin ja sen ajan sain keskittyä urheiluun. Vaunuja on hyvä työntää lenkkeillessä. Kotona voi jumpata ja tehdä perusteelliset venyttely lapsen ollessa lattialla.
Vapaa-aika lisääntyi kun isä pääsi pois työelämästä.
Kolme vuotta pois työelämästä ja ei työnteko sen jälkeen enää maistunutkaan.
Joku pieni vauva nukkuu päivän aikana niin paljon että aika paljon saa kattoa sarjoja jos sellaisesta paskasta kiinnostuu. Itse mieluummin luen kirjoja ja treenaan.
Kyllä aikaa jää enemmän kuin haluaa pienen vauvan kanssa. Lapsi kasvaa siinä sivussa ja sitten se lapsi alkaa kiinnostaa henkilönä enemmän. Oman lapsen valmennus elämän erilaisilla osa-alueilla on myös palkitsevaa työtä. Kun näkee miten valmentamalla lapsesta tulee parempi kuin muut lapset on.
Sitä vaan elättelee että tässähän kasvatetaan koko Euroopan sosialistista uutta johtajaa.
Suvun punaiset olisivat ylpeitä jälkeläisistään.
Eli vauva pelasti sinut (äiti?) työelämästä, ja myös isä "pääsi pois työelämästä". Millä siis elätte? Itselle ei oikein luonto antaisi myöten heittäytyä sossun varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä oo kuin huonoja puolia.
Elinkautinenkin kuulostais miellyttävämmältä vaihtoehdolta, se sentään päättyy joskus, lapset on ikuinen riesa.
Naisen kuuluu hankkia lapsia, ne ovat sinun elämäsi sisältö, ei mikään muu. Äitini 80v lenkkeilykaveri ei muusta puhukkaan kuin lapsistaan ja miten ne ovat menestyneet, yksi on lääkäri, toinen hammaslääkri yms.
Sitäpaitsi sinulle koittaa yksinäinen vanhuus kun lapset eivät ole pitämässä puoliasi surkeassa jamassa olevassa vanhustenhoidossa.
Sinä et aikuisena naisena tarvitse mitään typeriä tv-sarjoja tai hömppäromantiikkaa miehesi kanssa, etkä myöskään reissuja turistirysiin.
Vierailija kirjoitti:
Osa noista rajoituksista on kyllä itse keksittyjä, kuten se, ettei voi kuunnella iltaisin musiikkia lasten mentyä nukkumaan. Se on totta, että stereioita ei voi huudattaa täysillä ja jos on totuttanut lapsen vauvasta saakka täyshiljaisuuteen, niin myöhemmin sen on vähän voivoi. Moni tekee arjestaan itse turhan hankalaa.
Sitä on helppo luulla, että lapset tottuu juuri siihen mihin totuttaa... Meillä esikoinen oli se, joka nukkui läpi kovien äänien, mutta kuopus, jonka olisi pitänyt "olla tottunut elämän ääniin" ei voinut nukkua ulkona vaunuissa, koska hän heräsi ohi ajavien autojen ääniin...
Meillä kyllä voi kuunnella musiikkia lasten ollessa nukkumssa, kun on 2-kerroksinen talo, mutta en kyllä itse tykkää nukkya melussa, enkä pakottaisi lapsianikaan siihen, jos heidän makuuhuonettaan ei saisi riittävän hiljaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä oo kuin huonoja puolia.
Elinkautinenkin kuulostais miellyttävämmältä vaihtoehdolta, se sentään päättyy joskus, lapset on ikuinen riesa.
Mikäli lapsesi jää"ikuiseksi riesaksi'" kotiinne aikusena niin joku on mennyt kasvatuksessa todella pahasti pieleen.
Vierailija kirjoitti:
20-vuotiaan perspektiivistä on ehkä vaikea kuvitella, että 40-vuotiaan perspektiivistä jotkut asiat eivät enää olekaan maailmanloppuja.
Lasten mukana työmäärä lisääntyy, ihan totta. Mutta en minä nyt enää keski-ikäisenä koe siivoamista tai ruuanlaittoa mitenkään ahdistavaksi tai vaikeaksi. Tuollaiset kotityöt menevät rutiinilla, oli niitä vähän enemmän tai vähemmän.
12 tunnin leffamaratoneista en nauti hirveästi muutenkaan. Töissä saa tuijottaa ruutua ihan tarpeeksi. Sen 1-2 jaksoa ehtii kyllä ihan hyvin katsoa jos huvittaa. Tarpeeksi isossa kodissa ei tarvitse erityisesti olla hiljaa vaikka lapset nukkuisivat.
Monen tunnin patikoinnit ovat olleet ihan jokapäiväistä elämää lasten kanssa alusta asti. Meillä on retkikamppeet, varavaatteet ja eväät aina pakattuna yhteen reppuun, ei siinä lähdön kynnyksellä tarvitse aina erikseen säätää sen kummemmin.
Aikatauluttamista elämä lasten kanssa kyllä vaatii, mutta eihän se normaalia elämää eläneelle aikuiselle ole kovin hankalaa. Kaikki työnteko vaatii aikatauluja ja suunnitelmallisuutta myös, ja vaikkapa matkustaminen ihan yksinäänkin.
Väsymys on noista mainituista asioista ainoa sellainen, jolle ei oikein voi mitään. Vauvavuonna se on käytännössä varmaa, ja lasten ollessa isompia on sitten tuurista kiinni miten käy. Oli miten oli, se pikkulapsiajan huono nukkuminen on silti yleensä pahimmillaankin muutama vuosi elämästä, ja sen jälkeen on taas helpompaa.
Muutenkin nuo ap:n esimerkit koskevat pelkästään sitä sitovinta pikkulapsiaikaa. Toivottavasti nuo eivät ole ne ainoat syyt, joilla ihmiset perhe-elämästään päättävät. Vähän niin kuin sanoisi, että ei kannata lähteä opiskelemaan, koska silloin on muutaman vuoden väsynyt ja köyhä ja se on kovaa työtäkin.
Tämä onkin syy miksi en ikipäivänä voisi harkitakaan lasten hankkimista. Minulle yöunen riisto jo muutamana yönä peräkkäin aiheuttaa sellaisen ranteet auki -fiiliksen, ettei tosikaan. Ajatuskin siitä että sitä jatkuisi vuosia on aivan käsittämätön. Tekisin varmaan laajennetun itsemurhan pelkästään tuon skenaarion edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos haluaa jatkaa elämäänsä ennallaan niin sitten pitää valita olla tekemättä lapsia. Ei se sen kummempaa ole. Itselle oli selvää, että noin siinä käy ja se oli aivan fine. Lapset kyllä toivat mukanaan paljon iloa ja muita positiivisia asioita, jotka ohittivat kevyesti säännölliset terassi-, baari ym. reissut. Joskus silti niillekin olen päässyt lasten syntymisen jälkeenkin ja se onkin riittänyt.
Ensimmäinen lapsi on jo 18v ja nuorinkin 11v. Aika on mennyt nopeaa ja jo nyt ikävöin niitä aikoja, kun lapset olivat pienempiä ja halusivat tehdä ja lähteä kanssani milloin mihinkin, nyt on jo omat intressit pääosin kiinnostavampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka niin? Eihän nykyään muusta puhutakkaan, kuin lapsensaannin huonoista puolista, niin täällä, kuin myös mediassa.
Minustakin vain huonoista puolista puhutaan. Itse yllätyin iloisesti ensimmäisen lapsen saatuani miten ihanaa elämä on, koska odotin maailmanloppua median ja yleisen keskustelun takia.
Hassua kuinka eri tavalla ihmiset kokevat asiat. Minusta lapsen tulo nimenomaan oli hyvän ja laadukkaan elämän maailmanloppu. Kaikki nautinnot katosivat ja elämästä tuli vain työtä ja muiden puolesta elämistä.
Kuulostaa ikävältä. Minä nautin edelleen urheilusta, kulttuurista, leffoista ja matkailusta lasten saamisen jälkeenkin. Korona se vasta kadottaa tehokkaasti kaikki nautinnot.
Ja näin me ollaan kaikki erilaisia. Korona ei ole vaikuttanut mun elämään millään tavalla, lapset on.
Oho. Kerro vähän elämästäsi, jos korona ei tosiaan ole vaikuttanut siihen MILLÄÄN tavalla. Kun itse kuulun väestönosaan, jonka normaaliin arkeen se on vaikuttanut melko vähän (esim. työskentelin jo ennen koronaa kotona), mutta tuntuu ihan utopistiselta, ettei se vaikuta johonkuhun MITENKÄÄN. Ole hyvä, sana on vapaa, kerro elämästäsi.
Olen eri, mutta voin silti kertoa elämästäni, johon korona ei ole vaikuttanut. Teen työtä, jota ei voi tehdä etänä. Käyn siis normaalisti työpaikalla joka päivä, ja tapaan töissä työkaverit, kuten ennenkin. Työmatkat kuljen omalla autolla. Harrastan tennistä, tennishallit ovat olleet auki koko ajan, kuten nytkin. Kentällähän turvaväli tulee väkisinkin pidettyä kun ollaan verkon eri puolilla. Käyn ruokakaupassa normaalisti. Sitä, että vedän maskin naamaan ennen kauppaan sisään menoa, en laske varsinaiseksi elämänmuutokseksi. Olen aika introvertti, mutta olen myös tavannut kavereita ja sukulaisia normaalisti, eli aika vähän, mutten sen vähempää kuin ennen koronaakaan. No okei, toukokuussa kyllä pidettiin ulkona yhdet synttärijuhlat, jotka muuten olisi varmasti olleet sisällä, muuta en nyt keksi.
Teillä ei ole töissäkään mitään muutoksia? Sulla ei ole huolta omasta tai läheisten terveydestä? Et käy ravintoloissa tai kahviloissa, teatterissa tai konserteissa?
Olen eri mutta täällä ei ole ravintoloita, kahviloita, teattereita tms.
Ihan normaalia elämää vietetään, ollaan kotona töissä ja nähdään mm. Isovanhempia lähes joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20-vuotiaan perspektiivistä on ehkä vaikea kuvitella, että 40-vuotiaan perspektiivistä jotkut asiat eivät enää olekaan maailmanloppuja.
Lasten mukana työmäärä lisääntyy, ihan totta. Mutta en minä nyt enää keski-ikäisenä koe siivoamista tai ruuanlaittoa mitenkään ahdistavaksi tai vaikeaksi. Tuollaiset kotityöt menevät rutiinilla, oli niitä vähän enemmän tai vähemmän.
12 tunnin leffamaratoneista en nauti hirveästi muutenkaan. Töissä saa tuijottaa ruutua ihan tarpeeksi. Sen 1-2 jaksoa ehtii kyllä ihan hyvin katsoa jos huvittaa. Tarpeeksi isossa kodissa ei tarvitse erityisesti olla hiljaa vaikka lapset nukkuisivat.
Monen tunnin patikoinnit ovat olleet ihan jokapäiväistä elämää lasten kanssa alusta asti. Meillä on retkikamppeet, varavaatteet ja eväät aina pakattuna yhteen reppuun, ei siinä lähdön kynnyksellä tarvitse aina erikseen säätää sen kummemmin.
Aikatauluttamista elämä lasten kanssa kyllä vaatii, mutta eihän se normaalia elämää eläneelle aikuiselle ole kovin hankalaa. Kaikki työnteko vaatii aikatauluja ja suunnitelmallisuutta myös, ja vaikkapa matkustaminen ihan yksinäänkin.
Väsymys on noista mainituista asioista ainoa sellainen, jolle ei oikein voi mitään. Vauvavuonna se on käytännössä varmaa, ja lasten ollessa isompia on sitten tuurista kiinni miten käy. Oli miten oli, se pikkulapsiajan huono nukkuminen on silti yleensä pahimmillaankin muutama vuosi elämästä, ja sen jälkeen on taas helpompaa.
Muutenkin nuo ap:n esimerkit koskevat pelkästään sitä sitovinta pikkulapsiaikaa. Toivottavasti nuo eivät ole ne ainoat syyt, joilla ihmiset perhe-elämästään päättävät. Vähän niin kuin sanoisi, että ei kannata lähteä opiskelemaan, koska silloin on muutaman vuoden väsynyt ja köyhä ja se on kovaa työtäkin.
Tämä onkin syy miksi en ikipäivänä voisi harkitakaan lasten hankkimista. Minulle yöunen riisto jo muutamana yönä peräkkäin aiheuttaa sellaisen ranteet auki -fiiliksen, ettei tosikaan. Ajatuskin siitä että sitä jatkuisi vuosia on aivan käsittämätön. Tekisin varmaan laajennetun itsemurhan pelkästään tuon skenaarion edessä.
No ei sitä kaikilla jatkukaan, mutta mikäli mielenterveys on noin hauras, suosittelen, että et kehitä hurjempaa elämässäsi kuin torstaisen keppijumpan.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa takertua kaikkeen kun ennen lapsia ollaan näköjään apn kanssa vietetty ihan erilaista elämää
MUTTA se on kuitenkin iso virhe jos joku opettaa lapset nukkumaan täydessä hiljaisuudessa! Onneksi me ei tehty sitä virhettä.
Kyllä me katsotaan leffoja iltaisin helposti ja myös pelataan koneilla. Mikä ongelma? Meidän lapsetkin pelaa.
Me käydään yhdessä matkoilla, luontopoluilla, urheillaan, nukutaan, rentoudutaan, luetaan, uidaan, käydään mökillä, leivotaan, viedään koiraa ulos, vitsaillaan, naureskellaan, itketään, riidellään ja ennen koronaa käytiin kylässä muiden perheiden luona jne.Sillointällöin mummolaan hoitoon niin vietetään aikaa kahdestaan.
Suht harvoin ollaan kipeinä, siinä mielessä ollaan oltu onnekkaita. Toinen nukkui vauvana moitteettomasti ja toinen valvotti ekat 2kk. Siinä se.
Lapset ovat nyt 6 ja 7,5v joten pienen ikäeron takia välillä selvitetään riitoja. Niistä päästään kuitenkin joka kerta yli.
Onneksi olkoon, olet suorittanut sen kaikkein helpomman ja ihanimman ajan lastesi kanssa. Jos sinulla käy huono tuuri, et voi edes kuvitella millaiseksi helvetiksi jo pelkästään koko koulumaailma voi elämänne tehdä. Sitten tulevat lapsesi ystävät ja hänen omat tekemiset.
Luulen, että jokainen uskoo sen oman lapsensa olevan se taitava, reilu ja kiva tyyppi, joka saa helposti kavereita. Mutta todella monen lapsi onkin lopulta kiusaaja, kiusattu, huono koulussa, laiska, lintsaaja, näpistelijä, päihdekäyttäjä, väkivaltainen, neuroottinen numeroiden suhteen, rehtorin puhuttelussa, alkaa harrastamaan seksiä 13 vuotiaana, peliaddiktoituu, wilma täynnä huonoja merkintöjä. Valitettavasti nämä kiltit kympin tytöt ja pojat ovat valitettavan harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tuntuu kyllä olevan tabu sanoa että tykkää lapsista ja lapsiperheen arjesta. Heti jos sanoo, että vihaa lapsia ja hyi jotain prismaperheen elämää, niin johan on joukko veloja hurraamassa :D
Tämä ketju nyt keskittyy niihin huonoihin puoliin. Ketjussa missä puhutaan hyvistä puolista, on varmaan ihan erilaista. Mutta näistäkin toiset haluaa avautua.
Tällä palstalla, jos edes kehtaat vihjata pitäväsi lapsista tai kerrot onnellisesta arjestasi, niin johan on veloja paikalla huutamassa, että lapset on kamalia ja lapsiperhearki helvettiä :D
Minä tiesin, siksi pysyin lapsettomana. En halua tieten tahtoen tehdä elämästäni hankalampaa.
N40
Tämä.... Se on ihan sama miten hyvin kasvatettu lapsi on kyseessä, murkkuiässä voi tulla täyskäännös.