Lue keskustelun säännöt.
Miksi puhutaan niin vähän lasten saannin huonoista puolista?
17.03.2021 |
Miksi tälläkään palstalla saatikka mediassa tuodaan äärimmäisen vähän esille lasten saannin huonoja puolia?
Siitä kun työmäärä moninkertaistuu, viikonloput ja lomat loppuvat ja muuttuvat ikuiseksi työksi, ei voi enää tehdä spontaaneja mukavia asioita, ei saa nukkua ja rentoutua kuin hyvin harvoin, ei voi pelata, katsoa elokuva- tai sarjamaratonia vaikka 12 tuntia putkeen, ei voi laittaa illallista tai treenailla vaikka yöllä jos huvittaa? Yöllä ja illalla pitää olla hiljaa lasten nukkuessa eikä kuunnella musiikkia tai pelien tai elokuvien ääniä tai soitella ihmisille, ei voi mennä monien tuntien retkille/terassille/patikoimaan/ravintolaan/kaupungille jne. ilman että kaikki vaatii lisäjärjestelyitä, suunnittelua, aikatauluttamista, lisätavaroiden mukaan ottamista jne.
Miksi niin harvoin puhutaan näistä asioista? Varmasti joukossa on muitakin ihmisiä, jotka halusivat lapsia ja tiesivät että tällaiset asiat muuttavat elämän vittumaiseksi ja nyt vain yrittävät sinnitellä kaikkien näiden paskojen asioiden yli. Puhumattakaan niistä ihmisistä, joille osa näistä asioista tuli yllätyksenä. Miksi niin harva ei valita tällaisista asioista, koska valittaminenhan on mukavaa ja tuo hyvän olon, varsinkin anonyymisti?
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka niin? Eihän nykyään muusta puhutakkaan, kuin lapsensaannin huonoista puolista, niin täällä, kuin myös mediassa.
Minustakin vain huonoista puolista puhutaan. Itse yllätyin iloisesti ensimmäisen lapsen saatuani miten ihanaa elämä on, koska odotin maailmanloppua median ja yleisen keskustelun takia.
Hassua kuinka eri tavalla ihmiset kokevat asiat. Minusta lapsen tulo nimenomaan oli hyvän ja laadukkaan elämän maailmanloppu. Kaikki nautinnot katosivat ja elämästä tuli vain työtä ja muiden puolesta elämistä.
Kuulostaa ikävältä. Minä nautin edelleen urheilusta, kulttuurista, leffoista ja matkailusta lasten saamisen jälkeenkin. Korona se vasta kadottaa tehokkaasti kaikki nautinnot.
Ja näin me ollaan kaikki erilaisia. Korona ei ole vaikuttanut mun elämään millään tavalla, lapset on.
Sama!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset haluaa muutkin naiset samaan kurjuuteen kuin missä ovat itse. Hyvin harvoin (tai itse asiassa koskaan) en ole kuullut miesten kehottavan muita miehiä (tai naisiakaan sen puoleen) lapsien tekoon. Naiset kertoo vain siitä miten ihanaa se on, miehet kertoo sitten sen toisen puolen.
Hahaa!! Se on juuri näin! Itsekin varoitan aina kaikkia miespuolisia kavereita lasten saannista ja siitä kuinka ikäväksi elämä sen jälkeen muuttuu! Naisten en ole KOSKAAN kuullut sanovan samaa.
Mun kaveripiirissä taas just miehet on niitä, jotka kehottaa toisia tekemään lapsia ja monessa tapauksessa haluavat naisia enemmän lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset haluaa muutkin naiset samaan kurjuuteen kuin missä ovat itse. Hyvin harvoin (tai itse asiassa koskaan) en ole kuullut miesten kehottavan muita miehiä (tai naisiakaan sen puoleen) lapsien tekoon. Naiset kertoo vain siitä miten ihanaa se on, miehet kertoo sitten sen toisen puolen.
Hahaa!! Se on juuri näin! Itsekin varoitan aina kaikkia miespuolisia kavereita lasten saannista ja siitä kuinka ikäväksi elämä sen jälkeen muuttuu! Naisten en ole KOSKAAN kuullut sanovan samaa.
Ilmapiiri on nykyään muuttunut. Ainakin meidän työpaikalla jopa mutsit tulee varoittamaan lapsiperhearjesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ei sitten moni koe tuollaisia asioita ns pahana.
Lapset nyt vaan on parasta, mitä maa päällään kantaa.
Ei moni koe pahana? Kaikki tykkäävät saada lisätyötä elämään, herätä vapaaehtoisesti aikaisin myös lomilla ja viikonloppuisin sekä toisinaan myös yöllä, luopua kokonaan omasta ajasta ja rentoutumisesta, siivota jatkuvasti kaikkea paskaa mitä lapset aiheuttavat, luopua mahdollisuudesta keskittyä mihinkään itselleen mukavaan, koska jatkuvasti joku häiritsee tai tarvitsee huomiota? Sehän on järjetöntä? T. Isä
Toivottavasti ihminen, jolle noi asiat ovat ongelmallisia, ovat niin fiksuja, eivätkä hanki lapsia sotkemaan omaa rauhaansa.
Vierailija kirjoitti:
20-vuotiaan perspektiivistä on ehkä vaikea kuvitella, että 40-vuotiaan perspektiivistä jotkut asiat eivät enää olekaan maailmanloppuja.
Lasten mukana työmäärä lisääntyy, ihan totta. Mutta en minä nyt enää keski-ikäisenä koe siivoamista tai ruuanlaittoa mitenkään ahdistavaksi tai vaikeaksi. Tuollaiset kotityöt menevät rutiinilla, oli niitä vähän enemmän tai vähemmän.
12 tunnin leffamaratoneista en nauti hirveästi muutenkaan. Töissä saa tuijottaa ruutua ihan tarpeeksi. Sen 1-2 jaksoa ehtii kyllä ihan hyvin katsoa jos huvittaa. Tarpeeksi isossa kodissa ei tarvitse erityisesti olla hiljaa vaikka lapset nukkuisivat.
Monen tunnin patikoinnit ovat olleet ihan jokapäiväistä elämää lasten kanssa alusta asti. Meillä on retkikamppeet, varavaatteet ja eväät aina pakattuna yhteen reppuun, ei siinä lähdön kynnyksellä tarvitse aina erikseen säätää sen kummemmin.
Aikatauluttamista elämä lasten kanssa kyllä vaatii, mutta eihän se normaalia elämää eläneelle aikuiselle ole kovin hankalaa. Kaikki työnteko vaatii aikatauluja ja suunnitelmallisuutta myös, ja vaikkapa matkustaminen ihan yksinäänkin.
Väsymys on noista mainituista asioista ainoa sellainen, jolle ei oikein voi mitään. Vauvavuonna se on käytännössä varmaa, ja lasten ollessa isompia on sitten tuurista kiinni miten käy. Oli miten oli, se pikkulapsiajan huono nukkuminen on silti yleensä pahimmillaankin muutama vuosi elämästä, ja sen jälkeen on taas helpompaa.
Muutenkin nuo ap:n esimerkit koskevat pelkästään sitä sitovinta pikkulapsiaikaa. Toivottavasti nuo eivät ole ne ainoat syyt, joilla ihmiset perhe-elämästään päättävät. Vähän niin kuin sanoisi, että ei kannata lähteä opiskelemaan, koska silloin on muutaman vuoden väsynyt ja köyhä ja se on kovaa työtäkin.
Lasten kanssa ei muutama vuosi riitä, opiskelu kuitenkin on ohi siinä muutamassa vuodessa, lapsista olet vastuussa vähintään sen 18 -vuotta. Ja vaikka se lapsi olisi miten helppo vaikka ensimmäiset 10 vuotta, voi murrosikä olla täyttä heelvettiä. Pikkulapsiaika on jälkikäteen ajateltuna se helpoin osa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa takertua kaikkeen kun ennen lapsia ollaan näköjään apn kanssa vietetty ihan erilaista elämää
MUTTA se on kuitenkin iso virhe jos joku opettaa lapset nukkumaan täydessä hiljaisuudessa! Onneksi me ei tehty sitä virhettä.
Kyllä me katsotaan leffoja iltaisin helposti ja myös pelataan koneilla. Mikä ongelma? Meidän lapsetkin pelaa.
Me käydään yhdessä matkoilla, luontopoluilla, urheillaan, nukutaan, rentoudutaan, luetaan, uidaan, käydään mökillä, leivotaan, viedään koiraa ulos, vitsaillaan, naureskellaan, itketään, riidellään ja ennen koronaa käytiin kylässä muiden perheiden luona jne.
Sillointällöin mummolaan hoitoon niin vietetään aikaa kahdestaan.
Suht harvoin ollaan kipeinä, siinä mielessä ollaan oltu onnekkaita. Toinen nukkui vauvana moitteettomasti ja toinen valvotti ekat 2kk. Siinä se.
Lapset ovat nyt 6 ja 7,5v joten pienen ikäeron takia välillä selvitetään riitoja. Niistä päästään kuitenkin joka kerta yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka niin? Eihän nykyään muusta puhutakkaan, kuin lapsensaannin huonoista puolista, niin täällä, kuin myös mediassa.
Minustakin vain huonoista puolista puhutaan. Itse yllätyin iloisesti ensimmäisen lapsen saatuani miten ihanaa elämä on, koska odotin maailmanloppua median ja yleisen keskustelun takia.
Hassua kuinka eri tavalla ihmiset kokevat asiat. Minusta lapsen tulo nimenomaan oli hyvän ja laadukkaan elämän maailmanloppu. Kaikki nautinnot katosivat ja elämästä tuli vain työtä ja muiden puolesta elämistä.
Kuulostaa ikävältä. Minä nautin edelleen urheilusta, kulttuurista, leffoista ja matkailusta lasten saamisen jälkeenkin. Korona se vasta kadottaa tehokkaasti kaikki nautinnot.
Ja näin me ollaan kaikki erilaisia. Korona ei ole vaikuttanut mun elämään millään tavalla, lapset on.
Oho. Kerro vähän elämästäsi, jos korona ei tosiaan ole vaikuttanut siihen MILLÄÄN tavalla. Kun itse kuulun väestönosaan, jonka normaaliin arkeen se on vaikuttanut melko vähän (esim. työskentelin jo ennen koronaa kotona), mutta tuntuu ihan utopistiselta, ettei se vaikuta johonkuhun MITENKÄÄN. Ole hyvä, sana on vapaa, kerro elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa takertua kaikkeen kun ennen lapsia ollaan näköjään apn kanssa vietetty ihan erilaista elämää
MUTTA se on kuitenkin iso virhe jos joku opettaa lapset nukkumaan täydessä hiljaisuudessa! Onneksi me ei tehty sitä virhettä.
Kyllä me katsotaan leffoja iltaisin helposti ja myös pelataan koneilla. Mikä ongelma? Meidän lapsetkin pelaa.
Me käydään yhdessä matkoilla, luontopoluilla, urheillaan, nukutaan, rentoudutaan, luetaan, uidaan, käydään mökillä, leivotaan, viedään koiraa ulos, vitsaillaan, naureskellaan, itketään, riidellään ja ennen koronaa käytiin kylässä muiden perheiden luona jne.Sillointällöin mummolaan hoitoon niin vietetään aikaa kahdestaan.
Suht harvoin ollaan kipeinä, siinä mielessä ollaan oltu onnekkaita. Toinen nukkui vauvana moitteettomasti ja toinen valvotti ekat 2kk. Siinä se.
Lapset ovat nyt 6 ja 7,5v joten pienen ikäeron takia välillä selvitetään riitoja. Niistä päästään kuitenkin joka kerta yli.
Siis lapsetkin pelaa mutta ei enää iltaisin. Pakko korjata ettei tule väärinkäsityksiä.
Jaa. Kuulemani ja lukemani perusteella odotettavissa on juurikin itkua ja hammastenkiristystä, haisevia vaippoja ja pukluja silmänkantamattomiin, jatkuvia kotitöitä, ei enää omaa vapaa-aikaa saati unta tai romantiikkaa, ei mitään kivaa, jne. Harvemmin niitä hyviä puolia kuulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä oo kuin huonoja puolia.
Elinkautinenkin kuulostais miellyttävämmältä vaihtoehdolta, se sentään päättyy joskus, lapset on ikuinen riesa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on luonnekysymys. En tiedä, johtuuko hormoneista vai mistä, mutta jotkut selvästi nauttivat vanhemmuudesta. He kokevat palkitsevaksi sen, kun voi katsoa omaa lasta, nähdä hänen hymynsä ja puuhata lapsen kanssa, nähdä, kuinka hän kasvaa ja oppii. Heille tuo on niin suuri ilo, että unohtuu sairaudet, korvatulehdukset, uhmaiät ja muut vaikeudet.
Toiset taas kokevat voimakkaammin huolet ja stressin.
Etukäteen ei voi tietää, kumpaan vanhempien ryhmään kuuluu.
Voi myös kuulua ihan noihin kumpaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka niin? Eihän nykyään muusta puhutakkaan, kuin lapsensaannin huonoista puolista, niin täällä, kuin myös mediassa.
Minustakin vain huonoista puolista puhutaan. Itse yllätyin iloisesti ensimmäisen lapsen saatuani miten ihanaa elämä on, koska odotin maailmanloppua median ja yleisen keskustelun takia.
Hassua kuinka eri tavalla ihmiset kokevat asiat. Minusta lapsen tulo nimenomaan oli hyvän ja laadukkaan elämän maailmanloppu. Kaikki nautinnot katosivat ja elämästä tuli vain työtä ja muiden puolesta elämistä.
Kuulostaa ikävältä. Minä nautin edelleen urheilusta, kulttuurista, leffoista ja matkailusta lasten saamisen jälkeenkin. Korona se vasta kadottaa tehokkaasti kaikki nautinnot.
Ja näin me ollaan kaikki erilaisia. Korona ei ole vaikuttanut mun elämään millään tavalla, lapset on.
Oho. Kerro vähän elämästäsi, jos korona ei tosiaan ole vaikuttanut siihen MILLÄÄN tavalla. Kun itse kuulun väestönosaan, jonka normaaliin arkeen se on vaikuttanut melko vähän (esim. työskentelin jo ennen koronaa kotona), mutta tuntuu ihan utopistiselta, ettei se vaikuta johonkuhun MITENKÄÄN. Ole hyvä, sana on vapaa, kerro elämästäsi.
Työelämä on ihan samanlaista ollut koko ajan, mikään ei ole muuttunut. Käyn kaupassa ihan niinkuin ennenkin, tapaan kaikkia sukulaisia ja kavereita ihan samalla tavalla kuin ennenkin ja muutenkin elämä on ihan samanlaista kuin ennen tätä korona -systeemiä. Minulle siis tuo teidän elämän muuttuminen kuulostaa täysin utopistiselta.
Vierailija kirjoitti:
Lastensaannin huonoista puolista puhutaan todella paljon. Mutta syy,miksi tällä palstalle ei ole enää juurikaan lapsikeskusteluja, että palstalla oli ainakin ennen muutama todella aktiivinen fanaattinen vela, jotka jankkasivat kaikki lapsiketjut täyteen pakkomielteitään. Lapsiperhekeskustelut hiipuivat pois.
Fanaattisia veloja? Kai niitäkin on, mutta tietämäni ovat hyvin rauhallisia eikä mitenkään pakkomielteisiä. Itsekin vela, eikä mua tietenkään haittaa toisten lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään tuntuu kyllä olevan tabu sanoa että tykkää lapsista ja lapsiperheen arjesta. Heti jos sanoo, että vihaa lapsia ja hyi jotain prismaperheen elämää, niin johan on joukko veloja hurraamassa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset haluaa muutkin naiset samaan kurjuuteen kuin missä ovat itse. Hyvin harvoin (tai itse asiassa koskaan) en ole kuullut miesten kehottavan muita miehiä (tai naisiakaan sen puoleen) lapsien tekoon. Naiset kertoo vain siitä miten ihanaa se on, miehet kertoo sitten sen toisen puolen.
Sun pitää tavata mun exä. Siinä on mies mikä oikein haluaisi omistautua isyydelle.
Nainen puuttuu.
Eli sillä ei ilmeisestikään ole lapsia. Ja kun niitä sitten saa, se kasvatusvastuu sysätään sille äidille. Onhan se isyys kiva ajatuksena, arki on sitten ihan toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ei sitten moni koe tuollaisia asioita ns pahana.
Lapset nyt vaan on parasta, mitä maa päällään kantaa.
Ei moni koe pahana? Kaikki tykkäävät saada lisätyötä elämään, herätä vapaaehtoisesti aikaisin myös lomilla ja viikonloppuisin sekä toisinaan myös yöllä, luopua kokonaan omasta ajasta ja rentoutumisesta, siivota jatkuvasti kaikkea paskaa mitä lapset aiheuttavat, luopua mahdollisuudesta keskittyä mihinkään itselleen mukavaan, koska jatkuvasti joku häiritsee tai tarvitsee huomiota? Sehän on järjetöntä? T. Isä
Itsepähän olet opettanut mukulasi heräämään aamuyöstä. Omani herää viikonloppuisin n. 9-10 kuin itsekin herään ja tehdään yhdessä kivojakin asioita. t: äiti
Päinvastoin, itse nukkuisin mieluiten puoleen päivään asti, jos vain mahdollista, mutta kyllähän itse äitinä tiedät, että lapset näkevät välillä painajaisia, ovat toisinaan kipeitä tms. ja heräävät aikaisin, koska menevät nukkumaankin aikaisemmin. Entäpä nuo kaikki muut mainitut asiat? T. Isä
Omani herää ehkä kerran kuussa yöllä pissalle ja on kipeänä n. kerran vuodessa. Eli hyvin me nukutaan sinne aamukymppiin viikonloppuisin. Lapsella on kaksi vanhempaa ja on järjestelykysymys miten sen oman vapaan ottaa. Itse esim. treenaan ja sillä aikaa lapsen isä kokkaa. Tai toinen siivoaa ja toinen vie lapsen leikkipuistoon. Siivota ja kokata pitää aikuistalouksissakin. Jos voisi nauttisimme elämästä kaikki kolme nytkin jossain Välimeren vesipuistossa auringon alla.
Lapsi ei tule aina olemaan leikkipuistoikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset haluaa muutkin naiset samaan kurjuuteen kuin missä ovat itse. Hyvin harvoin (tai itse asiassa koskaan) en ole kuullut miesten kehottavan muita miehiä (tai naisiakaan sen puoleen) lapsien tekoon. Naiset kertoo vain siitä miten ihanaa se on, miehet kertoo sitten sen toisen puolen.
Meillä lapsi oli miehen toivomus ja aloite.
Aika monella on, kun tietävät että nainen sen kuitenkin sekä synnyttää, hoitaa että ottaa isoimman vastuun.
Vierailija kirjoitti:
Miten tollanen voi kenellekään tulla yllätyksenä..?
Tai no joo, kuvittelin mäkin että lapsen voi ottaa joka paikkaan mukaan, kun sen pienestä asti opettaa käyttäytymään.. ei se sit ihan mennytkään niin 🤣
Nyt lapsi lähentelee kymmentä ja alkaa elämä helpottamaan..toki vieläkään ei voi olla pitkiä aikoja kotoa pois ilman järjestelyjä, mutta päivä tasolla helppoa.
Kunnes tulee kunnon murkkuikään ja alkaa toisenlaiset huolet😂
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tuntuu kyllä olevan tabu sanoa että tykkää lapsista ja lapsiperheen arjesta. Heti jos sanoo, että vihaa lapsia ja hyi jotain prismaperheen elämää, niin johan on joukko veloja hurraamassa :D
Tämä ketju nyt keskittyy niihin huonoihin puoliin. Ketjussa missä puhutaan hyvistä puolista, on varmaan ihan erilaista. Mutta näistäkin toiset haluaa avautua.
Työmäärä moninkertaistuu hetkellisesti, aika pian lapsista kuitenkin alkaa olla jo apua kotitoissä,
Mun viikonloput on edelleen viikonloppuja ja lomat lomia, tietenkin se mitä silloin tehdään on hieman muuttunut, enää ei klubbailla aamukuuteen mutta sitä ehdin tehdä ihan tarpeeksi nuorena, enkä kaipaa.
Meillä nukutaan ja rentoudutaan, se on ihan koko perheen parhaaksi.
Katson elokuva ja sarjamaratoneja esimerkiksi silloin kun puoliso lähtee lapsen kanssa mummolaan tai vaikkapa ulkoilemaan. 12 tuntia putkeen ruudun ääressä kuulostaa puuduttavalta. Ei mulla ollut sellaiseen aikaa eikä mielenkiintoa ennen lapsiakaan.
Illallista voi laittaa ihan milloin vaan, samoin treenata, meidän perheen illallisaika on klo 20 (lapset 8, 12 ja 16)
Kerrostalossa on joka tapauksessa oltava suhteellisen hiljaa yöllä ja illalla mutta kyllä normaalin elämän äänet on ihan ok jos ei nyt yksiossä asu.
Mä onnistun jopa lähtemään kokonaisille viikonloppureissuille kavereiden kanssa vaikka mulla on lapsia. Onhan niillä lapsilla isäkin. Sen sijaan puolison kanssa kahdenkeskinen aika oli aika kortilla lasten ollessa pieniä, sekin on korjaantunut sitä mukaan kun lapset ovat kasvaneet.
Lapset voi ottaa mukaan retkille/patikoimaan/ravintolaan/kaupungille jne.
Mun lapset on ainakin niin hyviä tyyppejä että vietän mielelläni niin paljon aikaa kuin mahdollista heidän kanssaan. Musta on ihanaa olla äiti, paljon parempaa kuin olin ikinä osannut kuvitella, ne huonot puolet ovat todella mitättomiä ja ohimeneviä. Esim valvominen oksentavan lapsen kanssa kun seuraavana aamuna on tärkeä palaveri.