Voisitko kuvitella olevasi polyamorisessa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä nyt yhtäkkiä pitäisi alkaa miettiä sitä, millä järjestelyillä voisi olla polyamorisessa suhteessa? 

Näitä vastauksia en vaan tajua. Oletteko te ymmärtäneet jotenkin niin, että jossain Suomen laissa määrätään, että teidän pitää vastata kaikkiin vauva-palstalla esitettyihin kysymyksiin? Voit rahoittua. Sinun ei tarvitse yhtäkkiä alkaa miettiä polyamoriaa jos et halua. 

Höh miten epä-älyllinen vastaus. Tietenkään mikään laki ei määrää tai kukaan pakota pohtimaan polyamoriaa. Mutta jos jotain yhtä uutta asiaa alkaa tulla monesta tuutista, niin kyllähän siinä nimenomaan tarkoituksella vaikutetaan siihen, mihin ihmisten ajatusten halutaan suuntautuvan. Ja polyamoriapoppoo tuntuu haluavan, että enemmistö alkaa sitä heidän asiaa ajatella.

"Polyamoriapoppoo" varmaan toivoo saavansa ymmärrystä ja ehkä sellaisia lainmuutoksia, että he voisivat nauttia samoista eduista kuin monogaamiset ihmiset. Sen vuoksi he varmaan ovat olleet viime aikoina rohkeasti asiasta julkisuudessa, siis omien ihmisoikeuksiensa ja kansalaisoikeuksiensa vuoksi. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että jonkun onnellisesti mongaamisen pitäisi alkaa ajatella omalla kohdallaan polyamoriaa. Tuo sinun ajatusmallisi on samaa tasoa kuin se kun jotkut peräkylien hetero pride ihmiset ovat sitä mieltä että julkisuudessa olevat homot uhkaavat heidän heterouttaan ja haluat että heterot muuttuvat homoiksi.

Nytpä meni mielenkiintoiseksi! Mitä lakimuutoksia tarvitaan?

Voihan sitä ajatella, että avioliittolaki olisi oikeasti tasa-arvoinen vasta määräneutraalina. Tai että vanhemmuus pitäisi voida tunnustaa ties miten monelle vanhemmalle sosiaalisen suhteen perusteella. Muistan esimerkiksi erään jutun naisesta, joka asui kahden miehen kanssa ja sai lapsen. Kukaan heistä ei tiennyt, kumpi miehistä oli isä. Voisin kuvitella, että tällaiset tapaukset haluaisivat tuollaisia muutoksia. Ja määräneutraalista avioliitosta polyamoristit toki puhuvatkin.

Näillä aktivisteilla strategiana on aloitta jostain pienestä ja edetä siitä sitten kun edellinen asia on saatu jotenkin tuntumaan "normaalilta".  Lopputuloksena voi olla vaikka mitä tahansa päättömyyksiä. Tiedän, koska olen ex-aktivisti itsekin... 

Millä te perustelette sen, että polyamoristeilla ei pitäisi olla samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin muilla ihmisillä? Silläkö että teitä itseä ei huvita olla polysuhteessa? Miksi polysuhde olisi niin päätön, kun niistä on paljon esimerkkejä ihmiskunnan historiassakin? Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun suurin osa suomalaista oli sitä mieltä että homous on synti ja sairaus ja kamala asia, ja nyt sellaista ei ajattele kuin jotkut hullut. Jokaisen lapsen koulussa on oppilaita, joilla on samaa sukupuolta olevat vanhemmat. Nuoret suhtautuvat polyamoriaankin paljon tyynemmin ja sallivammin, joten lait tulevat tässäkin muuttumaan jossain vaiheessa.

Heillähän ON ihan samat oikeudet. Selitä nyt, mitä oikeuksia polyamorisilta puuttuu. Mitä lakimuuutoksia haluat?

Olet ehkä sellaisesta kuullut, että avioliitossa puolisoilla on tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia toisaan kohtaan, esim elatusvelvollisuus.  Myös tilanteissa, joissa vaikka joutuisi onnettomuuteen ja vajoaa koomaan, hoidosta neuvotellaan lähiomaisen kanssa. Jos sinulla on esim kaksi miestä, joista kumpikin on sinulle yhtä tärkeä ja jaat elämän samalla tavalla molempien kanssa, lain silmissä vain toisella on aviomiehen velvollisuudet ja oikeudet, toinen on lain silmissä pelkkä kaveri. Puhumattakaan siitä, että jos tällaisessa perheessä on lapsia, heidän oikeutensa ovat lain silmissä epäselvät. Elän itse monosuhteessa, että en mitenkään omasta puolestani halua mitään lakimuutoksia, mutta lakien ja asetusten pitää tietenkin vastata sitä miten kansa oikeasti elää eikä mitään menneisyyden ydinperhemalleja.

Eiköhän se nimenomaan ole yksilön oikeuksien kannalta selkeää, että on yksi ensisijainen kumppani. Naimisiin ei ole mikään pakko mennä, jos ei halua laittaa suhteitaan tärkeysjärjestykseen vaan pysyä lähinnä itsenäisenä talousyksikkönä.

Jokaisessa polysuhderyppäässä lienee ihan omanlaisensa dynamiikka, säännöt ja puitteet. Ei voi olla yhteiskunnan tehtävä saada tolkkua ja rakennetta yksittäisten ihmisten suhdehimmeleihin. Polyjärjestöjen kannattaisi alkaa aktiivisesti rakentaa viittellisiä malleja ja sopimuksia, joita yksilöt voisivat suhteissaan käyttää.

Itsenäisenä talousyksikkönä pysytteleminen on taloudellisesti ja juridisesti haavoittuvampi ja huonompi asema kuin avioliitto. Se, että varaat avioliiton edut vain kahden ihmisen liitolle ja väität, että se on selkeää, on osoitus siitä, että et olet oikeasti tasa-arvoisen yhteiskunnan kannalla. Yhteiskunta ottaa jo nykyiselläänkin erittäin paljon kantaa ihmisten suhteisiin, mutta et vain huomaa sitä, kun itse elät taviselämää. Asiat voivat kuitenkin muuttua ja muuttuvatkin. Kehityksen jarrut sitten väittävät, että heidän oma tyylinsä on selkeä ja luonnollinen ja ansaitsee kaikki edut. Muilla on oikeus elää omalla tavallaan, mutta mitään yhteiskunnallista turvaa heille ei tarvitse suoda.

Ei, vaan juurikin päinvastoin. Yhteiskunnan taholta yksilölle ei voida myöntää sellaisia oikeuksia, joka vaarantaa toisen yksilön vastaavat oikeudet. Oma henkilökohtainen tilanteeni ei liity tähän mitenkään.

Ilmeisesti liittyy, koska et pysty nähtävästi edes kuvittelemaan, että polyamoristinen liitto voisi olla kaikkien siinä olevien halun ja päätöksen mukainen, vaan hahmotat siihen liittyvät sopimukset sellaisiksi, että ne sortavat jotakin osapuolta. Tällä hetkellä laki ei tunnusta kuin yhden puolison, vaikka kaikki suhteeseen liittyvät asuisivat yhdessä ja olisivat yksikkö arjen ja kaikkien käytännön asioiden tasolla. Miksi täysi-ikäinen ja täysivaltainen ihminen ei saisi muodostaa millaista liittoa tahansa, mitä se muille ihmisille kuuluu kuin niille, jotka siinä suhteessa ovat? Suomen laki on aika pitkä kirja ja meillä on peräti juristien ammattikunta, joten eipä kai tätäkää asiaa olisi mahdoton sopia niin että kaikissa eri tilanteissa yksilöiden oikeudet toteutuisivat mahdollisimman tasavertaisesti. Ei ole mitään oikeudenmukaista syytä korostaa sitä perinteistä liittoa, se on selkeästi väärin erilaisissa suhteissa ja sinkkuinakin elävien kannalta.

Koska yhteiskunnan tulee säätää lait niin, että heikompien oikeudet turvataan.

Ei enää kuulu mitään polyamoristen suhteiden virallistajiista, kun pitäisi pystyä konkreettisiin perusteluihin tai loogisiin ehdotuksiin. Yksi kirjoittaja täällä ei ainakaan kykene muuhun kuin mouhotukseen ja muiden haukkumiseen.

Loogiset ehdotukset ovat minulla sellaisia, että kuunnellaan polyjärjestöjen ja polyaktivistien puheita avoimin mielin ja katsotaan onko heillä toiveita lain muutoksiin ja mitkä asiat ovat heidän elämässään vaikeita tai epäoikeuksenmukaisia verrattuna valtaväestöön. Sitten selvitellään, millaisia muutoksia kannattaisi tehdä, ja miten erityisesti lasten asema totetutuu kaikkein parhaiten ja oikeudenmukaisimmin. Tällä hetkellähän yhteiskunta tukee  tietynlaisia perheitä ja parisuhteita, ja tästä kärsii myös esim uusperheet ja sinkut ja heidän lapsensa. Minusta on hyvin kuvaavaa, että tässäkin keskustelussa, jossa alun perin pohditaan että olisiko itsellä kiinnostusta olla polysuhteessa, päästään siihen, että joku todistaa kurkku suorana, että millään ei ole enää mitään väliä ja lapsella olisi viisi kotia, joissa hän olisi viikko toisensa jälkeen.  Tuosta ei tule mieleen mitään muuta kuin nämä homoliittojen vastustajat , jotka olivat sitä mieltä, että jos vähän annetaan liekaa niin kohta on nainen naimisissa koiransa kanssa. Aivan kuin polyamoristit eivät voisi olla järkeviä ihmisiä, jotka voivat ajatella lasten etua ja perustaa sen parhaaseen olemassaolevaa tutkimustietoon ja kokemukseen siitä että millainen elämä on lapselle parasta, vaan he olisivat jotain hulluja, jotka menevät yhteen ja eroon hetken mielijohteista.  Mitään muuta ei ole todettu kuin että nykyinen tilanne on epätasa-arvoinen ja koska nuoret ovat yhä enemmän ei-tyypillisissä suhteissa, yhteiskunta ja lainsäädäntö tulee joka tapauksessa muuttumaan sukupolven tai tai parin aikana.

Leenu on naimisissa Tupun ja Akun kanssa, Aku Iineksen, Mikin ja Minnin kanssa. Mikki Helunan, mummo-Ankan, Roopen ja Hansun kanssa, Hansu Milla Magian joka puolestaan Lupun ja Hupun ja Tiinun. Tiinulla on aiemmasta suhteestaan kolme lasta Tupun kanssa.

Tupun ja Tiinun lapset asuvat vuoroviikoin kummallakin vanhemmallaan ja ovat läheisiä vanhempiensa muiden lasten, sekä perheiden muiden aikuisten ja heidän jälkikasvun kanssa näin jatkuu 10 vuotta.

Sitten Leenu ja Tupu eroavat riitaisasti ja Leenu katkaisee välit Tupun aiempiin lapsiin, Tupu tapaa Hansun ja pian Hansu muuttaakin hänen ja mummo-Ankan viiden yhteisen lapsen kanssa Tupun ja Akun luo.. Akulla ei ole Hansuun minkäänlaista suhdetta, itseasiassa hän ei pidä koko laiskasta hyyspiösrä.

Aku on edelleen naimisissa myös Leenun kanssa joten hänellä on elatusvelvollisuus puolisoaan ja lapsiaan kohtaan, se käy koko ajan vaikeammaksi koska lasten kasvaessa he tarvitsevat isomman asunnon ja kalliita harrastuksia, Tupun rahat menee suurelta osin elareihin ja uuden puolison Hansun elättämiseen. Aku haluaisi esimerkiksi viettää joulut ja lasten ylioppilasjuhlat yhdessä perheen kesken muttei se onnistu koska Leenun ja Tupun välit ovat niin tulehtuneet.

Leenu tahollaan tapaa Milla Magian aikuisen pojan Hannun, Hannu on tuntenut Leenun ja Tupun lapset pienestä saakka koska hänen äitinsä on naimisissa Tiinun, Tupun ex-vaimon kanssa.

Lapsista tuntuu että että nainen jota he ovat pitäneet äitikään menee naimisiin heidän veljensä kanssa....

Vierailija kirjoitti:

Loogiset ehdotukset ovat minulla sellaisia, että kuunnellaan polyjärjestöjen ja polyaktivistien puheita avoimin mielin ja katsotaan onko heillä toiveita lain muutoksiin ja mitkä asiat ovat heidän elämässään vaikeita tai epäoikeuksenmukaisia verrattuna valtaväestöön. Sitten selvitellään, millaisia muutoksia kannattaisi tehdä, ja miten erityisesti lasten asema totetutuu kaikkein parhaiten ja oikeudenmukaisimmin. Tällä hetkellähän yhteiskunta tukee  tietynlaisia perheitä ja parisuhteita, ja tästä kärsii myös esim uusperheet ja sinkut ja heidän lapsensa. Minusta on hyvin kuvaavaa, että tässäkin keskustelussa, jossa alun perin pohditaan että olisiko itsellä kiinnostusta olla polysuhteessa, päästään siihen, että joku todistaa kurkku suorana, että millään ei ole enää mitään väliä ja lapsella olisi viisi kotia, joissa hän olisi viikko toisensa jälkeen.  Tuosta ei tule mieleen mitään muuta kuin nämä homoliittojen vastustajat , jotka olivat sitä mieltä, että jos vähän annetaan liekaa niin kohta on nainen naimisissa koiransa kanssa. Aivan kuin polyamoristit eivät voisi olla järkeviä ihmisiä, jotka voivat ajatella lasten etua ja perustaa sen parhaaseen olemassaolevaa tutkimustietoon ja kokemukseen siitä että millainen elämä on lapselle parasta, vaan he olisivat jotain hulluja, jotka menevät yhteen ja eroon hetken mielijohteista.  Mitään muuta ei ole todettu kuin että nykyinen tilanne on epätasa-arvoinen ja koska nuoret ovat yhä enemmän ei-tyypillisissä suhteissa, yhteiskunta ja lainsäädäntö tulee joka tapauksessa muuttumaan sukupolven tai tai parin aikana.

Koska noin keskimäärinhän ihmiset ovat tosi järkeviä ja eroavat lasten etu mielessään?

Vierailija kirjoitti:

Loogiset ehdotukset ovat minulla sellaisia, että kuunnellaan polyjärjestöjen ja polyaktivistien puheita avoimin mielin ja katsotaan onko heillä toiveita lain muutoksiin ja mitkä asiat ovat heidän elämässään vaikeita tai epäoikeuksenmukaisia verrattuna valtaväestöön. Sitten selvitellään, millaisia muutoksia kannattaisi tehdä, ja miten erityisesti lasten asema totetutuu kaikkein parhaiten ja oikeudenmukaisimmin. Tällä hetkellähän yhteiskunta tukee  tietynlaisia perheitä ja parisuhteita, ja tästä kärsii myös esim uusperheet ja sinkut ja heidän lapsensa. Minusta on hyvin kuvaavaa, että tässäkin keskustelussa, jossa alun perin pohditaan että olisiko itsellä kiinnostusta olla polysuhteessa, päästään siihen, että joku todistaa kurkku suorana, että millään ei ole enää mitään väliä ja lapsella olisi viisi kotia, joissa hän olisi viikko toisensa jälkeen.  Tuosta ei tule mieleen mitään muuta kuin nämä homoliittojen vastustajat , jotka olivat sitä mieltä, että jos vähän annetaan liekaa niin kohta on nainen naimisissa koiransa kanssa. Aivan kuin polyamoristit eivät voisi olla järkeviä ihmisiä, jotka voivat ajatella lasten etua ja perustaa sen parhaaseen olemassaolevaa tutkimustietoon ja kokemukseen siitä että millainen elämä on lapselle parasta, vaan he olisivat jotain hulluja, jotka menevät yhteen ja eroon hetken mielijohteista.  Mitään muuta ei ole todettu kuin että nykyinen tilanne on epätasa-arvoinen ja koska nuoret ovat yhä enemmän ei-tyypillisissä suhteissa, yhteiskunta ja lainsäädäntö tulee joka tapauksessa muuttumaan sukupolven tai tai parin aikana.

Eli sinulla ei ole mitään ehdotuksia, vaan odotat, että joku muu hoitaisi homman? Miten itse ratkoisit näitä haasteita, joita täällä on esitetty, jos et voi mennä kenenkään selän taakse piiloon?

Mitä ovat nämä polyamoristen lapsiperheiden haasteet, joihin viittaat? Mitä ehdotat ratkaisuksi?

Miksi otat koko ajan puheeksi homoliitot, eivät ne liity tähän asiaan mitenkään. Avioliittolaki tai -instituutio ei siitä muutu, olivat puolisot sitten miehiä tai naisia tai jotain muuta. Sen sijaan lukumäärän muutosta ei tähän samaan lakiin voi tehdä ilman, että yksilöiden oikeudet vaarantuisivat.

Kannattaisiko rakennusfirmojen alkaa miettiä millaiset asunnot sopisivat polyperheille ja alkaa rakennuttamaan valtavia monihuoneisia asuntoja joissa on useampi sisäänkäynti ja vaikkapa kolme keittiötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loogiset ehdotukset ovat minulla sellaisia, että kuunnellaan polyjärjestöjen ja polyaktivistien puheita avoimin mielin ja katsotaan onko heillä toiveita lain muutoksiin ja mitkä asiat ovat heidän elämässään vaikeita tai epäoikeuksenmukaisia verrattuna valtaväestöön. Sitten selvitellään, millaisia muutoksia kannattaisi tehdä, ja miten erityisesti lasten asema totetutuu kaikkein parhaiten ja oikeudenmukaisimmin. Tällä hetkellähän yhteiskunta tukee  tietynlaisia perheitä ja parisuhteita, ja tästä kärsii myös esim uusperheet ja sinkut ja heidän lapsensa. Minusta on hyvin kuvaavaa, että tässäkin keskustelussa, jossa alun perin pohditaan että olisiko itsellä kiinnostusta olla polysuhteessa, päästään siihen, että joku todistaa kurkku suorana, että millään ei ole enää mitään väliä ja lapsella olisi viisi kotia, joissa hän olisi viikko toisensa jälkeen.  Tuosta ei tule mieleen mitään muuta kuin nämä homoliittojen vastustajat , jotka olivat sitä mieltä, että jos vähän annetaan liekaa niin kohta on nainen naimisissa koiransa kanssa. Aivan kuin polyamoristit eivät voisi olla järkeviä ihmisiä, jotka voivat ajatella lasten etua ja perustaa sen parhaaseen olemassaolevaa tutkimustietoon ja kokemukseen siitä että millainen elämä on lapselle parasta, vaan he olisivat jotain hulluja, jotka menevät yhteen ja eroon hetken mielijohteista.  Mitään muuta ei ole todettu kuin että nykyinen tilanne on epätasa-arvoinen ja koska nuoret ovat yhä enemmän ei-tyypillisissä suhteissa, yhteiskunta ja lainsäädäntö tulee joka tapauksessa muuttumaan sukupolven tai tai parin aikana.

Koska noin keskimäärinhän ihmiset ovat tosi järkeviä ja eroavat lasten etu mielessään?

Missä on todettu, että nykyinen tilanne on epätasa-arvoinen? Kuka on todennut? 

Edes näin pitkän kirjoittelun perusteella et ole kyennyt osoittamaan yhtäkään konkreettista asiaa, miten epätasa-arvo ilmenee ja mitä sille pitäisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko rakennusfirmojen alkaa miettiä millaiset asunnot sopisivat polyperheille ja alkaa rakennuttamaan valtavia monihuoneisia asuntoja joissa on useampi sisäänkäynti ja vaikkapa kolme keittiötä.

Rakennusfirmat tekevät sellaisia asuntoja, joista saa mahdollisimman suuren voiton. Siten asunnot ovat yleensä sopivimpia keskivertotalouksille. Itsekin olen sitä mieltä, että uusrakentaminen on kauheaa, mutta epätasa-arvosta ei ole tässä kyse.

Jos on erityistarpeita, asunto pitää suunnitella ja rakentaa/remontoida itse. Niin joutuvat tekemään muutkin kuin polyamoriset.

Jos saataisiin ensin näyttöä useista polysuhteista jotka ovat kestäneet vaikkapa kymmenen vuotta, suunnilleen samalla kokoonpanolla voisin puoltaakin lakialoitteita. Mutta niin mullistava lakimuutos kuin avioliittolakiin tarvittaisiin ei mielestäni kannata lyhyiden suhteiden virallistsmiseksi.

Epätasa-arvoa voi olla esim asumistuen myöntöperusteissa, tapaamisoikeuksissa, elatuksessa, perinnössä, jne. Perheitä on moneen lähtöön jo nykyisinkin ja tuskin mennään taaksepäin. Konkretttisia ehdotuksia on esim se että tuet jakautuvat sen mukaan ketkä oikeasti asuvat ja ovat yhdessä, lapselle ehkä määräriteltäisiin yksi ensisijainen huoltaja ja sen alle voisi tulla ehkä eri velvoittein toissijaisia huoltajia. Paljon tässä olisi miettimistä, mutta jos puolet liitoista päättyy nykyisinkin eroon niin ei ydinperhemalli ole enää monoillakaan tätä päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loogiset ehdotukset ovat minulla sellaisia, että kuunnellaan polyjärjestöjen ja polyaktivistien puheita avoimin mielin ja katsotaan onko heillä toiveita lain muutoksiin ja mitkä asiat ovat heidän elämässään vaikeita tai epäoikeuksenmukaisia verrattuna valtaväestöön. Sitten selvitellään, millaisia muutoksia kannattaisi tehdä, ja miten erityisesti lasten asema totetutuu kaikkein parhaiten ja oikeudenmukaisimmin. Tällä hetkellähän yhteiskunta tukee  tietynlaisia perheitä ja parisuhteita, ja tästä kärsii myös esim uusperheet ja sinkut ja heidän lapsensa. Minusta on hyvin kuvaavaa, että tässäkin keskustelussa, jossa alun perin pohditaan että olisiko itsellä kiinnostusta olla polysuhteessa, päästään siihen, että joku todistaa kurkku suorana, että millään ei ole enää mitään väliä ja lapsella olisi viisi kotia, joissa hän olisi viikko toisensa jälkeen.  Tuosta ei tule mieleen mitään muuta kuin nämä homoliittojen vastustajat , jotka olivat sitä mieltä, että jos vähän annetaan liekaa niin kohta on nainen naimisissa koiransa kanssa. Aivan kuin polyamoristit eivät voisi olla järkeviä ihmisiä, jotka voivat ajatella lasten etua ja perustaa sen parhaaseen olemassaolevaa tutkimustietoon ja kokemukseen siitä että millainen elämä on lapselle parasta, vaan he olisivat jotain hulluja, jotka menevät yhteen ja eroon hetken mielijohteista.  Mitään muuta ei ole todettu kuin että nykyinen tilanne on epätasa-arvoinen ja koska nuoret ovat yhä enemmän ei-tyypillisissä suhteissa, yhteiskunta ja lainsäädäntö tulee joka tapauksessa muuttumaan sukupolven tai tai parin aikana.

Eli sinulla ei ole mitään ehdotuksia, vaan odotat, että joku muu hoitaisi homman? Miten itse ratkoisit näitä haasteita, joita täällä on esitetty, jos et voi mennä kenenkään selän taakse piiloon?

Mitä ovat nämä polyamoristen lapsiperheiden haasteet, joihin viittaat? Mitä ehdotat ratkaisuksi?

Miksi otat koko ajan puheeksi homoliitot, eivät ne liity tähän asiaan mitenkään. Avioliittolaki tai -instituutio ei siitä muutu, olivat puolisot sitten miehiä tai naisia tai jotain muuta. Sen sijaan lukumäärän muutosta ei tähän samaan lakiin voi tehdä ilman, että yksilöiden oikeudet vaarantuisivat.

Aika erikoista ajattelua, että se että ihmisiä kuultaisiin heitä itseään koskevissa asioissa, on sitä, että mennään piiloon jonkun selän taakse. Tietenkään minulla ei ole valmiita vastauksia, kun asia on vasta uusi koko yhteiskunnassa. Vanhaan maailmaan ei kannata jäädä kuitenkaan haikailemaan ja jotkut edut voivat kadotakin joiltain etuoikeutetuilta ryhmiltä. Tätä varten on politiikka ja demokratia, että näitä asioita mietitään ja muutetaan jos tarvis.

🤮🤮

Vierailija kirjoitti:

Epätasa-arvoa voi olla esim asumistuen myöntöperusteissa, tapaamisoikeuksissa, elatuksessa, perinnössä, jne. Perheitä on moneen lähtöön jo nykyisinkin ja tuskin mennään taaksepäin. Konkretttisia ehdotuksia on esim se että tuet jakautuvat sen mukaan ketkä oikeasti asuvat ja ovat yhdessä, lapselle ehkä määräriteltäisiin yksi ensisijainen huoltaja ja sen alle voisi tulla ehkä eri velvoittein toissijaisia huoltajia. Paljon tässä olisi miettimistä, mutta jos puolet liitoista päättyy nykyisinkin eroon niin ei ydinperhemalli ole enää monoillakaan tätä päivää.

Edelleenkin samaa löperöä liirumlaarumia. "Epätasa-arvoa voi olla..." 

Olen pahoillani, että joudun jankuttamaan. Mutta sinä et vastaa. Pystytkö vieläkään kuvaamaan yhdenkään konkreettisen asian, jossa on epätasa-arvoa nyt, ja joka olisi lainsäädännöllä korjattavissa? Mitä tarkoitat ylläolevilla aihepiireillä?

Tulisiko polysuhteen erossa polykumppanille taata lapsen tapaamisoikeus, jos vanhemmat vastustavat sitä? Vai mitä tarkoitat tapaamisoikeudella?

Tulisko polysuhteessa olevilla olla kumppanien elatusvelvollisuus, vaikka he eivät itse voisi vaikuttaa siihen, ketä liitossa on mukana?

Tulisiko polykumppanien olla mukana perintökaaressa, vaikka he eivät olisi vainajan itse valitsemia kumppaneita?

En voisi olla polysuhteessa tai avoimessa suhteessa. Voisin rakastua useampaan kuin yhteen, mutta en usko voivani kohdella näitä tasapuolisesti vaan ennen pitkää tunteet osaa kohtaan kuihtuisivat ja tulisi ero. Joku tietysti sanoo nyt että käyhän niin monogamisessakin suhteessa, mutta se on minusta eri juttu. Minusta on helpompi elää väljähtyneessä liitossa yhden kumppanin kanssa johon olen sitoutunut, kuin elää samaan aikaan sitä väljähtynyttä liittoa yhden kanssa ja intohimoista rakkaussuhdetta jonkun toisen kanssa. Niinhän monet pettäjätkin sanovat, että toiseen rakastumisen myötä oma kumppani on alkanut jopa ällöttää. Veikkaan että minulle kävisi juuri noin. Alkuhuuman ja vuosia kestäneen kädenlämpöisen suhteen välinen kontrasti olisi vaan liian suuri.

Ja toinen juttu on se, että olen liian mustasukkainen salliakseni kumppanilleni muut partnerit. En myöskään itse koe mitään palavaa tarvetta harrastaa seksiä muiden kanssa. Välillä ihastun muihin, mutta minusta on kaikille helpoin ratkaisu antaa niiden tunteiden vaan hiipua itsekseen eikä lähteä toteuttaamaan ja ruokkimaan niitä.

Vierailija kirjoitti:

Leenu on naimisissa Tupun ja Akun kanssa, Aku Iineksen, Mikin ja Minnin kanssa. Mikki Helunan, mummo-Ankan, Roopen ja Hansun kanssa, Hansu Milla Magian joka puolestaan Lupun ja Hupun ja Tiinun. Tiinulla on aiemmasta suhteestaan kolme lasta Tupun kanssa.

Tupun ja Tiinun lapset asuvat vuoroviikoin kummallakin vanhemmallaan ja ovat läheisiä vanhempiensa muiden lasten, sekä perheiden muiden aikuisten ja heidän jälkikasvun kanssa näin jatkuu 10 vuotta.

Sitten Leenu ja Tupu eroavat riitaisasti ja Leenu katkaisee välit Tupun aiempiin lapsiin, Tupu tapaa Hansun ja pian Hansu muuttaakin hänen ja mummo-Ankan viiden yhteisen lapsen kanssa Tupun ja Akun luo.. Akulla ei ole Hansuun minkäänlaista suhdetta, itseasiassa hän ei pidä koko laiskasta hyyspiösrä.

Aku on edelleen naimisissa myös Leenun kanssa joten hänellä on elatusvelvollisuus puolisoaan ja lapsiaan kohtaan, se käy koko ajan vaikeammaksi koska lasten kasvaessa he tarvitsevat isomman asunnon ja kalliita harrastuksia, Tupun rahat menee suurelta osin elareihin ja uuden puolison Hansun elättämiseen. Aku haluaisi esimerkiksi viettää joulut ja lasten ylioppilasjuhlat yhdessä perheen kesken muttei se onnistu koska Leenun ja Tupun välit ovat niin tulehtuneet.

Leenu tahollaan tapaa Milla Magian aikuisen pojan Hannun, Hannu on tuntenut Leenun ja Tupun lapset pienestä saakka koska hänen äitinsä on naimisissa Tiinun, Tupun ex-vaimon kanssa.

Lapsista tuntuu että että nainen jota he ovat pitäneet äitikään menee naimisiin heidän veljensä kanssa....

Onpas ankkalinnassa varsin Kaunaritmainen meininki

Olen kuvitellut. Ei tuntunut kuviteltaessa kivalta, joten jätän kokeilematta.

Onko jo tulossa polyamoreille myös virallinen liputuspäivä. Voi näitä aikoja. Hohhhhh... Hoijaaaaaaa🤭😯