Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa päättää lapsiluvun
14.03.2021 |
Haluaisin kuulla kokeneempien mielipiteitä tästä asiasta.
Olemme mieheni kanssa siinä pisteessä, että pohdimme lasten hankkimista. Miehellä on sellainen kiveen hakattu mielipide, että hän haluaa useamman lapsen, ehkä jopa kolme tai enemmän. Minulle riittäisi aivan hyvin yksi, ehkä kaksi. Sanoin miehelle, että kukaan ei periaatteessa voi tietää tällaista asiaa satavarmasti etukäteen. Hieman ääriesimerkki, mutta eräs sukulaisnainen halusi aina kolme lasta. Kuitenkin, hänen toinen lapsensa syntyi ennen aikojaan. Sukulaiseni oli kuolla verenhukkaan ja lapsi joutui olemaan sairaalassa noin 2kk. Sukulaisellani meni pitkään toipua tästä koettelemuksesta, ja sen jälkeen hän ei enää halunnut edes miettiä kolmannen lapsen hankkimista.
Miehelläni on kuitenkin nyt sellainen asennemaailma, että jos en suostu useamman lapsen hankkimiseen, hän väläyttelee jopa erolla. Minä olen sitä mieltä, että naisella on asiassa enemmän sananvaltaa.
Mitä mieltä olette? Voiko parisuhteen toinen osapuoli sanella tällaisen asian? Mitä sitten tapahtuu, jos yhden tai kahden lapsen jälkeen käykin vaikka niin, ettei voi enää hankkia lisää lapsia?
Kommentit (116)
Mun mielestä tässä lähdetään hakoteille jo siinä vaiheessa, kun aletaan puhua uhkailusta ja siitä kummalla on enemmän sanavaltaa. Lapsiluku täytyy päättää yhdessä, koska se ei ole asia, jossa voi tehdä kompromisseja. Jos miehelle suuri lapsikatras on tärkeä ja hän haluaa erota, jos sitä ei edes teoriassa voi saada, ei se ole uhkailua. Jos sinä haluat yhden lapsen ja se on niin tärkeää, että haluat erota, ei se ole uhkailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On eri asia todeta että minun unelmani on kolme lasta ja aion työskennellä sen unelman eteen enkä ole valmis siitä tinkimään, kuin se että toteaa että jos et synnytä minulle kolmea lasta, jätän sinut.
Jokainenhan saa toivoa juuri niin monta lasta kun tahtoo, oli se sitten 0, 3 tai 7. Mutta toista ei saa painostaa eikä pakottaa. Lasten tulee syntyä molempien toivomana.
Ero. Jäät lopulta lasten kanssa yksin. Mies kuulostaa siltä että luulee että lapset on nukkeja jotka vaan pärjäilee ja ”hoituu”. Kyselisin konkretiaa että miten on ajatellut raha-asiat isyysvapaat, vammaisen tai erityislapsen hoidon sisarusten ohella, miten jaatte siiouksen ja vaipanvaihdon ynnä muun. Mitä jos toinen jää työkyvyttömäksi jne.
Siinä ohjelmassa missä etsittiin tuntematonta lapselle toiseksi vanhemmaksi oli fiksun oloinen lomake itseasiassa, kaivaisin vastaavan jostain ja kävisin miehen kanssa läpi. Selviää aika pian että suunnitteleko lapsiperhe-elämää vai lapsia sinulle hoidettavaksi.
Itsekin haluan usein kaikkea hieman liikaa omaan jaksamiseen nähden silloin kun AJATUS on vielä kiva.
En tiedä millainen mies, minkä ikäinen yms mutta voihan se olla ettei saa ketään kanssaan tekemään yhtään lasta jos lähdette eri teille.
Helppo se tosiaan monella on huudella lapsettomana kuinka paljon niitä lapsia tekisi, mutta monella muuttuu mieli pienempään lapsilukuun jos lapsi tai lapset ovatkin haastavia tai oma väsymys on jotain mitä ei odottanutkaan. Sinun tapauksessasihan mies toki aikoo olla 50/50 vastuussa siitä lastenhoidosta, kodinhoidosta ja jakaa hoitovapaat, joten hänelle tulee rehellinen käsitys siitä kuinka rankkaa se lapsiperhe-elämä on. Toki sitten jos ei aio olla tasavertainen vanhempi, niin tuskin kehtaa olla isoa lapsilukua vaatimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee tuollaiselle yhtään lasta. Kaikki lapset ansaitsevat syntyä molempien vanhempien toivomana, eikä ketään saa uhkailla, kiristää tai painostaa tekemään enemmän lapsia kuin haluaa. Kuten muutamakin edellä totesi, se päättää lapsiluvun joka haluaa niitä vähemmän. Ja biologisten erojen vuoksi se on kyllä erityisen törkeää noin päin, että mies painostaa naista synnyttämään enemmän lapsia kuin hän haluaa. Sinä et ole hänelle rakas kumppani vaan synnytyskone ja lapsenkantoteline.
Niin siis miksi mies (tai nainen sen puoleen) ei saisi haluta tasan kolmea tai vaikka tasan kymmentä lasta, jos siltä tuntuu? Jos se on tärkeä asia ja haluaa elää juuri sellaisen perheen kanssa, erosta puhuminen on ihan luonnollista, jos se ei nykyisen kumppanin kanssa onnistu.
Jos kyseessä olisi nainen, joka haluaisi juuri tietyn määrän lapsia, täällä rohkaistaisiin eroamaan miehestä jos naisen unelmat ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon nyt puhutaan uhkailusta ja kiristyksestä, mutta onko se eroväläytys sitten uhkailua vai realismia, jos toiveet lapsi luvusta eroavat noin paljon?
Verhottu uhkaushan se on, samoin kuin "minulle meidän suhdetta tärkeämpää on saada lapsia, jos et halua lapsia niin meidän pitää erota".
Tuhoaa suhteen 100% varmuudella ennemmin tai myöhemmin. Suoraselkäinen ihminen eroaisi suoraan kun tavoitteet eivät kohtaa, sen sijaan että vänkää vastahakoista omille linjoilleen.
Asetelmahan on siis sama kuin siinä, jos toinen ei halua lapsia lainkaan ja toinen haluaa.
Eli "minulle meidän suhdetta tärkeämpää on saada lapsia, jos et halua lapsia niin meidän pitää erota".
Minusta asetelma ei kyllä ole ihan sama. Jos erotaan siksi ettei toinen halua yhtään lasta, ei kuviossa myöskään satuteta lapsia. Jos sen sijaan ap suostuisi alustavasti useampaan lapseen, tekisi miehensä kanssa vaikka kaksi lasta, ja sen jälkeen muuttaisi mielensä esimerkiksi vaikein raskauksien ja synnytysten vuoksi, jo syntyneiden lasten sairauksien tai muiden erityishaasteiden takia taikka ihan vaan siksi ettei mies osallistumaan odotetulla tavalla lastenhoitoon, rikotaan niiltä 2 lapselta perhe jotta mies pääsee siementämään itselleen lisää lapsia. Ja minusta jos se lapsiluku-unelma on tärkeämpi kuin puoliso ja perhe, niin ei sellaisen ihmisen kanssa pidä kenenkään hankkia yhtäkään lasta.
Vierailija kirjoitti:
Siksi tietenkin, koska naisen ruumista käytetään lapsen hankintaan. Nainen kokee kivut, säryt, riskit. Miehellä ei ole mitään terveydellistä riskiä ejakuloidessaan.
Silti eikö kummallakin ole yksi ääni? Jos nainen haluaa lapsen, mutta mies ei, niin tulisiko sinun mielestä miehen automaattisesti suostua? Mikäli siis naisen ääni on tärkeämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon nyt puhutaan uhkailusta ja kiristyksestä, mutta onko se eroväläytys sitten uhkailua vai realismia, jos toiveet lapsi luvusta eroavat noin paljon?
Verhottu uhkaushan se on, samoin kuin "minulle meidän suhdetta tärkeämpää on saada lapsia, jos et halua lapsia niin meidän pitää erota".
Tuhoaa suhteen 100% varmuudella ennemmin tai myöhemmin. Suoraselkäinen ihminen eroaisi suoraan kun tavoitteet eivät kohtaa, sen sijaan että vänkää vastahakoista omille linjoilleen.
Asetelmahan on siis sama kuin siinä, jos toinen ei halua lapsia lainkaan ja toinen haluaa.
Eli "minulle meidän suhdetta tärkeämpää on saada lapsia, jos et halua lapsia niin meidän pitää erota".Minusta asetelma ei kyllä ole ihan sama. Jos erotaan siksi ettei toinen halua yhtään lasta, ei kuviossa myöskään satuteta lapsia. Jos sen sijaan ap suostuisi alustavasti useampaan lapseen, tekisi miehensä kanssa vaikka kaksi lasta, ja sen jälkeen muuttaisi mielensä esimerkiksi vaikein raskauksien ja synnytysten vuoksi, jo syntyneiden lasten sairauksien tai muiden erityishaasteiden takia taikka ihan vaan siksi ettei mies osallistumaan odotetulla tavalla lastenhoitoon, rikotaan niiltä 2 lapselta perhe jotta mies pääsee siementämään itselleen lisää lapsia. Ja minusta jos se lapsiluku-unelma on tärkeämpi kuin puoliso ja perhe, niin ei sellaisen ihmisen kanssa pidä kenenkään hankkia yhtäkään lasta.
Tuossahan nimenomaan ei satuteta lapsia, koska asiaa setvitään jo ennenkuin yhtäkään lasta on maailmassa. Eri asia, jos jo ensimmäisen lapsen synnyttyä olisi alettu esittämään näitä ehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis miksi mies (tai nainen sen puoleen) ei saisi haluta tasan kolmea tai vaikka tasan kymmentä lasta, jos siltä tuntuu? Jos se on tärkeä asia ja haluaa elää juuri sellaisen perheen kanssa, erosta puhuminen on ihan luonnollista, jos se ei nykyisen kumppanin kanssa onnistu.
Jos kyseessä olisi nainen, joka haluaisi juuri tietyn määrän lapsia, täällä rohkaistaisiin eroamaan miehestä jos naisen unelmat ei onnistu.
Tässähän mies kieltäytyy edes keskustelemasta siitä, mitä tehdään jos lapsiluku jääkin ap:sta riippumattomista syistä pieneksi tai lisäraskaudet tulevat esimerkiksi vaikeiden raskaus- tai synnytyskomplikaatioiden vuoksi kohtuuttomiksi. Eli jos ap pyöräyttää tälle miehelle pari lasta eikä enempää kuulu, niin on riski että mies lähtee etsimään hedelmällisempää kyntöalustaa ja jättää ap:n yksin niiden jo tehtyjen lasten kanssa. Ja tämähän olisi tämän miehen kanssa mahdollista, vaikka vaimokin alunperin haluaisi sitä suurperhettä. Kun ei kukaan voi varmasti luvata synnyttävänsä tietyn määrän lapsia. Siksi tällaisen miehen kanssa kannata kenenkään lisääntyä, edes sen joka haluaa paljon niitä lapsia.
Ja ihan samaa olen sanonut kyllä naisillekin. Että kysyy itseltään, onko se suurperhehaave niin tärkeä, että on sen eteen valmis rikkomaan pienemmän perheen. Ja jos on, niin älä tee yhtään lasta koska silloin teet niitä vääristä syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ole naisella enemmän sananvaltaa. Miksi olisi tasa-arvoisessa suhteessa? Käytännössä se, joka haluaa vähemmän lapsia, päättää asian, koska ketään ei voi pakottaa tekemään lapsia.
Juuri näin ja lisäyksenä vielä, suhdetta aloitettaessa on syytä puhua odotukset (myös) tämän asian suhteen läpi.
Vähän ihmetyttää ap:n tarinassa, että ihanko nyt ensimmäistä kertaa tulee miehensä ehdottomuus asiassa esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon nyt puhutaan uhkailusta ja kiristyksestä, mutta onko se eroväläytys sitten uhkailua vai realismia, jos toiveet lapsi luvusta eroavat noin paljon?
Verhottu uhkaushan se on, samoin kuin "minulle meidän suhdetta tärkeämpää on saada lapsia, jos et halua lapsia niin meidän pitää erota".
Tuhoaa suhteen 100% varmuudella ennemmin tai myöhemmin. Suoraselkäinen ihminen eroaisi suoraan kun tavoitteet eivät kohtaa, sen sijaan että vänkää vastahakoista omille linjoilleen.
Asetelmahan on siis sama kuin siinä, jos toinen ei halua lapsia lainkaan ja toinen haluaa.
Eli "minulle meidän suhdetta tärkeämpää on saada lapsia, jos et halua lapsia niin meidän pitää erota".Minusta asetelma ei kyllä ole ihan sama. Jos erotaan siksi ettei toinen halua yhtään lasta, ei kuviossa myöskään satuteta lapsia. Jos sen sijaan ap suostuisi alustavasti useampaan lapseen, tekisi miehensä kanssa vaikka kaksi lasta, ja sen jälkeen muuttaisi mielensä esimerkiksi vaikein raskauksien ja synnytysten vuoksi, jo syntyneiden lasten sairauksien tai muiden erityishaasteiden takia taikka ihan vaan siksi ettei mies osallistumaan odotetulla tavalla lastenhoitoon, rikotaan niiltä 2 lapselta perhe jotta mies pääsee siementämään itselleen lisää lapsia. Ja minusta jos se lapsiluku-unelma on tärkeämpi kuin puoliso ja perhe, niin ei sellaisen ihmisen kanssa pidä kenenkään hankkia yhtäkään lasta.
Tuossahan nimenomaan ei satuteta lapsia, koska asiaa setvitään jo ennenkuin yhtäkään lasta on maailmassa. Eri asia, jos jo ensimmäisen lapsen synnyttyä olisi alettu esittämään näitä ehtoja.
Kuten sanoin, entä jos se mieli ihan perusteellusta syystä muuttuu niiden 1-2 lapsen jälkeen? Mitä sitten tehdään? Ap:n mieshän kieltäytyy keskustelemasta tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ole naisella enemmän sananvaltaa. Miksi olisi tasa-arvoisessa suhteessa? Käytännössä se, joka haluaa vähemmän lapsia, päättää asian, koska ketään ei voi pakottaa tekemään lapsia.
Juuri näin ja lisäyksenä vielä, suhdetta aloitettaessa on syytä puhua odotukset (myös) tämän asian suhteen läpi.
Vähän ihmetyttää ap:n tarinassa, että ihanko nyt ensimmäistä kertaa tulee miehensä ehdottomuus asiassa esille.
Pahinta tässä tarinassa on se, että mies on täysin kyvytön keskustelemaan aikuisen lailla tulevaisuudesta, erilaisista mahdollisuuksista ja erityisesti skenaarioista ja riskeistä. Hän ei selvästi ole kypsymätön vain tulevana isänä vaan ihmisenä.
Apn miehen kannattaisi etsiä sellainen nainen, joka haluaa ne kolme lasta. Ap ei selkeästi ole se, jonka kanssa tuo mies tulee onnelliseksi.
Jos todella rakastaa, päästää irti ja antaa toisen lähteä etsimään omaa elämäänsä, juuri sitä, jossa se toinen tulisi onnellisemmaksi kuin ap:n kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta tässä tarinassa on se, että mies on täysin kyvytön keskustelemaan aikuisen lailla tulevaisuudesta, erilaisista mahdollisuuksista ja erityisesti skenaarioista ja riskeistä. Hän ei selvästi ole kypsymätön vain tulevana isänä vaan ihmisenä.
Juuri näin. Joustamaton, kompromissikyvytön ja keskustelutaidoton aikuislapsi. Ei edes puolisomateriaalia eikä varsinkaan isämateriaalia.
Tuttavaperheessä mies halusi 3 lasta, naiselle riitti yksi. Nainen tiesi miehen toiveen jo ennen liittoa, mies vain oli toivottoman rakastunut ja hyväksyi mitä tahansa.
10 vuoden liiton jälkeen mies lähti, ennen kuin avioero oli voimassa miehellä oli jo yksi lapsi lisää ja alle 5 vuodessa mies asui uuden vaimon kanssa 3-lapsisessa perheessä. Hän vain seurasi omaa unelmaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta tässä tarinassa on se, että mies on täysin kyvytön keskustelemaan aikuisen lailla tulevaisuudesta, erilaisista mahdollisuuksista ja erityisesti skenaarioista ja riskeistä. Hän ei selvästi ole kypsymätön vain tulevana isänä vaan ihmisenä.
Juuri näin. Joustamaton, kompromissikyvytön ja keskustelutaidoton aikuislapsi. Ei edes puolisomateriaalia eikä varsinkaan isämateriaalia.
Todennäköisesti täydellistä maksajamateriaalia, koska pitäähän perheellä olla yhteiset rahat, ne miehen tienaamat.
Kokeneen vinkkini tulee tässä: ennen yhteenmuuttoa, naimisiinmenoa ja lastenhankintaa kannattaa käyttää hetki sen pohdintaan, millaista olisi erota toisesta ihmisestä. Kukaan ei voi toki tietää mitään ennalta, mutta jos toisessa on mitään ehdottomuuden merkkejä, jos toinen missään tilanteessa kiristää tai koettaa puijata tai jättää asioita kertomatta, voit olla varma että nuo piirteet räjähtävät käsiin eron tai muun kriisin koittaessa.
Yksinkertaistaen sanoisin, että kannatta olla yhdessä vain sellaisen kanssa jonka kanssa voisi myös fiksusti erota. Kannattaa aina myös ensin vähintään kerran kunnolla riidellä ihmisen kanssa ennenku luottaa häneen kunnolla ja menee yksiin. Ennemmin tai myöhemmin riita tulee, ja se miten se hoidetaan kertoo jatkosta paljon.