Mies haluaa päättää lapsiluvun

Tilanteemme on sellainen, että minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja opiskelen parhaillaan toista. Olen unelma-alallani, ja työni on tärkeä osa identiteettiäni. Voisin kuvitella (ja tämän myös lähipiirissä olevat esimerkit osoittavat), että 1-2 lapsen vanhemmuuteen voisi yhdistää uran. Miehellä ei ole korkeakoulututkintoa. 

Tuntuu, että keskustelu ei liiku mihinkään. Mies ei suostu ottamaan lainkaan huomioon mitään vaihtoehtoisia skenaarioita, kuten sitä, ettei terveydellisistä syistä lapsia tulisikaan kuin yksi. Hänen mielestään se, jos sanon etten haluaisi kuin 1-2  lasta, on merkki siitä, etten halua lapsia ollenkaan. Mies tuntuu elävän paljon jossain luomassaan kuvitelmassa, johon kuuluu sisarukset joilla on loppuelämän läheiset välit sekä keskenään että serkkujensa kanssa, ja yhdessä isolla porukalla vietetyt sunnuntailounaat ja juhlapyhät. Olen sanonut hänelle siitäkin, ettei ole mitään takeita että asiat menevät tuolla tavalla. Voi olla, ettei sisaruksista tule erityisen läheisiä, tai että serkkujen kanssa ei vaan olla samalla aaltopituudella jne. (Itselläni on vain kaksi serkkua, enkä oikeastaan tutustunut heihin kuin vasta parikymppisenä.) Hän sanoo, että ainoa tai yhden sisaruksen lapsi ei voi olla onnellinen.

Ap

Halusin paljon lapsia. Toisen jälkeen kohtu ja munasarjat piti poistaa.

Minulla on kaksi sisarusta. Lapsena emme juurikaan leikkineet keskenämme. Molempien kanssa nähdään nykyisellään pari kertaa vuodessa, ei soitella koskaan. Mitään yhteistä ei ole.

Serkkujenkaan kanssa en ole tekemisissä, heitä on kolmisenkymmentä.

Vanhempani ovat tästä surullisia, mutta pelkästään heidän mielikseen en ala yhteyttä pitämään.

-Voit näyttää tämän miehellesi. Kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee ja haluaa.

Miehelle se on moro kiitos ja näkemiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naisella on enemän sananvaltaa asiaan? En ole samaa mieltä vaikka nainen olenkin. Myös miehellä voi olla toiveita lapsien määrästä ja se tulee ottaa huomioo ihan yhtälailla. Tosin jos mielipiteet eroaa toisistaan liian paljon, niin olen sitä mieltä, että kannattaa etsiä sellainen kumppani jonka kanssa mätsää ajatukset.

Ei se ole sen reilumpaa naiselle kuin miehellekään, että haluaa suurperheen, mutta saakin vain yhden tai kaksi lasta. Eikä sekään ole yhtään sen reilumpaa, että joutuu tekemään lapsia enemmän kuin haluaa.

Siksi koska nainen kantaa raskauden riskit ja mahdollisen vammautumisen. Siksi nainen voi päättää ettei kanna tätä riskiä ja mies ei voi siihen pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Tilanteemme on sellainen, että minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja opiskelen parhaillaan toista. Olen unelma-alallani, ja työni on tärkeä osa identiteettiäni. Voisin kuvitella (ja tämän myös lähipiirissä olevat esimerkit osoittavat), että 1-2 lapsen vanhemmuuteen voisi yhdistää uran. Miehellä ei ole korkeakoulututkintoa. 

Tuntuu, että keskustelu ei liiku mihinkään. Mies ei suostu ottamaan lainkaan huomioon mitään vaihtoehtoisia skenaarioita, kuten sitä, ettei terveydellisistä syistä lapsia tulisikaan kuin yksi. Hänen mielestään se, jos sanon etten haluaisi kuin 1-2  lasta, on merkki siitä, etten halua lapsia ollenkaan. Mies tuntuu elävän paljon jossain luomassaan kuvitelmassa, johon kuuluu sisarukset joilla on loppuelämän läheiset välit sekä keskenään että serkkujensa kanssa, ja yhdessä isolla porukalla vietetyt sunnuntailounaat ja juhlapyhät. Olen sanonut hänelle siitäkin, ettei ole mitään takeita että asiat menevät tuolla tavalla. Voi olla, ettei sisaruksista tule erityisen läheisiä, tai että serkkujen kanssa ei vaan olla samalla aaltopituudella jne. (Itselläni on vain kaksi serkkua, enkä oikeastaan tutustunut heihin kuin vasta parikymppisenä.) Hän sanoo, että ainoa tai yhden sisaruksen lapsi ei voi olla onnellinen.

Ap

Hirveän ehdottomia mielipiteitä miehellä. Osa jopa todella outoja.

Jos 1-2 lasta tarkoittaa, ettei halua lasta ollenkaan, niin tarkoittaako 3-5 lasta sitä, että haluaa 1-2 lasta?

Mihin mies perustaa ajatuksensa, että aina lapsi voisi olla onnellinen? Tutkimusten mukaan juuri ainokaiset menestyvät elämässä paremmin, heillä on jo lapsina paremmat kaveritaidot kuin heillä, joilla on sisaruksia ja he ovat elämässään myös onnellisimpia. Onnellisuus johtuu osaksi siitä, että he eivät tarvitse ympärilleen aikuisenakaan muita ihmisiä, koska ovat tottuneet nauttimaan ajasta myös yksin. Siksi eivät sido itseään niin helposti ihmisiin, joista ei ole kuin surua.

Kuten muutkin ovat sanoneet, niin kypsymättömän kanssa ei perhettä kannata muodostaa. Jos ei hahmota sitä, etä lasten hankinta ei ole automaatti kuten ei mikään muukaan toive tässä elämässä, niin miten sellaisen kanssa voisi kasvattaa lapsia yhdessä?

Oletettavasti nämä eivät ole ainoita miehen ehdottomia mielipiteitä. Mitä muita hänellä on?

Jätä se porsiva sika.

Kuulostaa kummalliselta ja lapsekkaalta vaatimukselta. Realiteetti kuitenkin on, ettei kukaan voi etukäteen tietää lapsiensa määrää (entä jos ei saakaan lapsia, tai jo ensimmäinen raskaus on niin vaarallinen ettei toista tule jne.).

Nainen kuitenkin sen lapsen kantaa ja synnyttää. Ne eivät ole mitään pikku juttuja, vaan niihin sisältyy riskejä.

Äitiysloma on myös pois naisen työurasta. Kuka lapsia hoitaisi kotona? Menevätkö lapset hoitoon? Miten arki pyörisi?

Vaatisin miestä ihan oikeasti pohtimaan mitä lasten hankkiminen tarkoittaa ja millaisia muutoksia se teidän arkeen tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Tilanteemme on sellainen, että minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja opiskelen parhaillaan toista. Olen unelma-alallani, ja työni on tärkeä osa identiteettiäni. Voisin kuvitella (ja tämän myös lähipiirissä olevat esimerkit osoittavat), että 1-2 lapsen vanhemmuuteen voisi yhdistää uran. Miehellä ei ole korkeakoulututkintoa. 

Tuntuu, että keskustelu ei liiku mihinkään. Mies ei suostu ottamaan lainkaan huomioon mitään vaihtoehtoisia skenaarioita, kuten sitä, ettei terveydellisistä syistä lapsia tulisikaan kuin yksi. Hänen mielestään se, jos sanon etten haluaisi kuin 1-2  lasta, on merkki siitä, etten halua lapsia ollenkaan. Mies tuntuu elävän paljon jossain luomassaan kuvitelmassa, johon kuuluu sisarukset joilla on loppuelämän läheiset välit sekä keskenään että serkkujensa kanssa, ja yhdessä isolla porukalla vietetyt sunnuntailounaat ja juhlapyhät. Olen sanonut hänelle siitäkin, ettei ole mitään takeita että asiat menevät tuolla tavalla. Voi olla, ettei sisaruksista tule erityisen läheisiä, tai että serkkujen kanssa ei vaan olla samalla aaltopituudella jne. (Itselläni on vain kaksi serkkua, enkä oikeastaan tutustunut heihin kuin vasta parikymppisenä.) Hän sanoo, että ainoa tai yhden sisaruksen lapsi ei voi olla onnellinen.

Ap

Oletteko keskustelleet siitä, että kumpi ne lapset hoitaa? Ura on sinulle selvästi tärkeä ja raskaus toki tekee siihen loven. Miten mies on valmis paikkaamaan tätä lovea? Onko hän valmis pitämään hoitovapaan ja maksamaan sinulle lisäeläkettä sinun kotonaoloajalta? Onko hänellä paljon viikonloppumenoja (pelireissuja, saunailtoja tms), joiden ajaksi hänen pitää ihmetellä, että kuka hoitaa lapsia?

Tulee vähän mieleen minun ex joka huusi minulle että minun pitää saada julkinen terveydenhuolto kustantamaan minulle silikonirinnat koska hän ei tykännyt rinnoistani. Kuulemma minun piti saada lupa keinolla millä hyvänsä koska rintani oli niin rumat. Ihan oikeasti luuli että varaan lääkärin käskyttääkseni tätä laittamaan minulle isot munkit koska mieheni haluaa. Äijä oli täysi narsisti joka luuli että elämässä kaikki tapahtuu niin kuin hän haluaa ja hänen aikataululla. Sinuna ap jättäisin miehen kasvamaan ja jatkaisin matkaani. Meinaan jos lapsella olisi vaikkapa koliikki niin luuletko tuollaisen sekon kuuntelevan 4kk huutoa? Mitäs jos lapsi ei olisi aina täydellisesti? Oikeasti ei lasta noin hirveälle miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Hänen mielestään se, jos sanon etten haluaisi kuin 1-2  lasta, on merkki siitä, etten halua lapsia ollenkaan.

Ihan noin kummallisia lapsentekomielipiteitä en ole aiemmin kuullut mutta huomattu on, että joillain miehillä on täysin epärealistiset ja jopa vähän todellisuudentajuttomat käsitykset lastenhankinnasta. Osalle raskaus on vain söpösti pömpöttävä masu eivätkä yhtään osaa ajatella esim. aamupahoinvointia, ikävämmistä komplikaatioista puhumattakaan. Synnytys on myös lasten leikkiä, plops vaan vauva pihalle ja se siitä. Nainenkin on ihan ennallaan heti saatuaan vauvan syliinsä. Joillain on sitten ollut jo aika häiriintyneitä näkemyksiä aiheesta. Esimerkiksi eräs kerran väitti, että r@iskauksesta raskaaksi tullut nainen ei saa abortoida lastaan, koska sitä oppii rakastamaan ja sillä lapsella on isäkin (!).

Ehkä ei tule yllätyksenä, että tällaisia kommentteja ja käsityksiä viljelevät miehet eivät ole olleet mitään peruspertsoja vaan vakavasti mt- tai alko-ongelmaisia, persoonallisuushäiriöisiä, heikkolahjaisia tai sellaisia, jotka ovat kasvaneet jollain tapaa vinksahtaneissa oloissa. Mt-vibat tulee aloittajankin miehestä. Ei tervepäinen ja elämää ymmärtävä mies rupea vaatimaan, että hänen pitää saada päättää asiasta, joka vaikuttaa ennen kaikkea naisen itsensä elämään ja terveyteen.

Ap, juokse! Mun ex oli vähän samanlainen. Nyt olen kahden lapsen yh, kun ei se jaksanut lapsiperhearkea. Lapsista olen onnellinen, mutta älä sido itseäsi sitä kautta tuollaiseen sekopäähän.

Ei tuo kyllä hyvältä kuulosta. Meillä minä haluan yhden lapsen. Toinen voi olla mahdollista, jos ekan kanssa kaikki menee hyvin ja minusta alkaa tuntua siltä, että haluan toisen lapsen. Lähtökohtaisesti meille tulee kuitenkin vain yksi lapsi. Mies haluaa kaksi lasta ja olemme sopineet, että jos minä en halua toista lasta tehdä niin hän saa adoptoida itselleen lapsen. Tämä kuulemma sopii miehelle. Normaalit miehet sopeutuvat asiaan, koska ketään ei voi pakottaa tekemään yhtään enempää lapsia kuin haluaa.

Kyllä minä voin myöntää, että olin nuorena miehenä isäksi tullessani melko tietämätön raskauteen, synnytykseen ja lapsiin liittyvistä asioista. Silti tein parhaani ja laiminlyömisestä ei kukaan pysty syyttämään.

Ap:lle sanoisin, että juttele miehen kanssa ja selitä miten monitahoinen asia lasten hankinta hoivaamisineen ja yövalvomisineen on. Sopikaa että aloitatte yhdellä ja sitten mietitte haluatteko lisää ja miten monta. Jos mies tässä kohtaa edelleen on taipumaton ja pitää kiinni omista näkemyksistään niin harkitsisin eroamista vakavasti.

Olen yrittänyt sanoa miehelle, että raskaus j synnytys eivät ole mitään pikkujuttuja, mutta hän sanoo senkin olevan vain esimerkki minun negatiivisesta ja lapsivihamielisestä ajattelutavastani. Kuulemma kaikki hänen naispuoliset tuttavansa (mm. pari kaverin vaimoa ja yksi naispuolinen kaveri jonka hän on tuntenut lapsesta asti) ovat sanoneet raskauden olevan ihanaa ja synnytyksen olleen pikkujuttu.

Kun yritin sanoa, että kaikki ovat erilaisia, hän intti edelleen kaiken johtuvan vain minun negatiivisuudestani.

Miehen ajatukset vanhemmuudesta ovat tyyliin ”menen lapsen kanssa jalkapallotreeneihin ja opetan soittamaan kitaraa. Oletan että olet kotona vähintään 2 v. koska muuten lapsi kärsii ja saa elinikäisiä traumoja. Äiti on kuitenkin lapselle parempi hoitaja, siitä ei pääse mihinkään”.

Minusta tämä menee jo miesselittämisen puolelle. Mies ohittaa kaikki toiveeni, tietoni ja näkökulmani asiassa.

Tuntuu lisäksi siltä, että kaikkeen vaikuttaa hänen isoveljensä, jolla on häneen iso henkinen ote. Veljen vaimo odottaa heidän toista lastaan, ja mies on kuin meidän pitäisi toimia samalla tavalla kuin he. Tämä tietysti vain lisää tuntemiani paineita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt sanoa miehelle, että raskaus j synnytys eivät ole mitään pikkujuttuja, mutta hän sanoo senkin olevan vain esimerkki minun negatiivisesta ja lapsivihamielisestä ajattelutavastani. Kuulemma kaikki hänen naispuoliset tuttavansa (mm. pari kaverin vaimoa ja yksi naispuolinen kaveri jonka hän on tuntenut lapsesta asti) ovat sanoneet raskauden olevan ihanaa ja synnytyksen olleen pikkujuttu.

Kun yritin sanoa, että kaikki ovat erilaisia, hän intti edelleen kaiken johtuvan vain minun negatiivisuudestani.

Miehen ajatukset vanhemmuudesta ovat tyyliin ”menen lapsen kanssa jalkapallotreeneihin ja opetan soittamaan kitaraa. Oletan että olet kotona vähintään 2 v. koska muuten lapsi kärsii ja saa elinikäisiä traumoja. Äiti on kuitenkin lapselle parempi hoitaja, siitä ei pääse mihinkään”.

Minusta tämä menee jo miesselittämisen puolelle. Mies ohittaa kaikki toiveeni, tietoni ja näkökulmani asiassa.

Tuntuu lisäksi siltä, että kaikkeen vaikuttaa hänen isoveljensä, jolla on häneen iso henkinen ote. Veljen vaimo odottaa heidän toista lastaan, ja mies on kuin meidän pitäisi toimia samalla tavalla kuin he. Tämä tietysti vain lisää tuntemiani paineita.

Ap

Ei näin oikeasti. Mitä jos lapsi on erilainen kuin mies haluaisi? Jos lapsi ei haluakaan pelata jalkapalloa, opetella soittamaan mitään instrumenttia, sinä et pysty hoitamaan lasta synnytysmasennuksen tai jopa synnytyspsykoosin takia. Kuka lapsen sitten hoitaa? Kuulostaa siltä, että miehellä on romantisoitu kuvitelma lapsiarjesta ja sitten jos arki ei vastaakaan sitä kuvitelmaa, mies jättää sinut selviytymään yksin. Älkää ainakaan vielä tehkö lapsia. Mies voisi harjoitella jonkun toisen lapsella niin, että ihan oikeasti itse yksin hoitaa sitä lasta niin saa käsityksen siitä mitä se oikeasti on. Mies ei ollenkaan suhtaudu asiaan realistisesti vaan lähinnä teinimäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt sanoa miehelle, että raskaus j synnytys eivät ole mitään pikkujuttuja, mutta hän sanoo senkin olevan vain esimerkki minun negatiivisesta ja lapsivihamielisestä ajattelutavastani. Kuulemma kaikki hänen naispuoliset tuttavansa (mm. pari kaverin vaimoa ja yksi naispuolinen kaveri jonka hän on tuntenut lapsesta asti) ovat sanoneet raskauden olevan ihanaa ja synnytyksen olleen pikkujuttu.

Kun yritin sanoa, että kaikki ovat erilaisia, hän intti edelleen kaiken johtuvan vain minun negatiivisuudestani.

Miehen ajatukset vanhemmuudesta ovat tyyliin ”menen lapsen kanssa jalkapallotreeneihin ja opetan soittamaan kitaraa. Oletan että olet kotona vähintään 2 v. koska muuten lapsi kärsii ja saa elinikäisiä traumoja. Äiti on kuitenkin lapselle parempi hoitaja, siitä ei pääse mihinkään”.

Minusta tämä menee jo miesselittämisen puolelle. Mies ohittaa kaikki toiveeni, tietoni ja näkökulmani asiassa.

Tuntuu lisäksi siltä, että kaikkeen vaikuttaa hänen isoveljensä, jolla on häneen iso henkinen ote. Veljen vaimo odottaa heidän toista lastaan, ja mies on kuin meidän pitäisi toimia samalla tavalla kuin he. Tämä tietysti vain lisää tuntemiani paineita.

Ap

Tämän viestin perusteella mies ei halua lapsia siksi, että pääsisi kokemaan vanhemmuuden. Hän haluaa lapsia, koska

a) niin kuuluu tehdä ja isoveljelläkin on jo

b) olis niin siistiä päästä harrastamaan sen kanssa samoja juttuja kuin itse ja opettaa sille kaikkea

c) kaikkien naisten mielestä raskausaika on ihanaa aikaa, synnytys sujuu helposti ja lapsen on hyvä olla kotona äidin kanssa (lue: itse ei tarvitse tehdä mitään, kaikki perheellisyyden hyvät puolet lankeavat hänelle kuin manulle illallinen).

Ei kuulosta nyt ollenkaan hyvältä, varsinkaan, kun mies tuntuu olevan nyt melkoisen pakkomielteinen ja aggressiivinen lapsentekojankkauksessaan. Onhan sinulla ap ehkäisy kunnossa? Jos käytät pillereitä, rengasta tai laastaria, niin pidä ehkäisyvälineitäsi silmällä ja säilytä niitä paikassa, mistä mies ei niitä osaa etsiä mutta josta itse saat ne nopeasti saataville. En millään haluaisi pelotella sinua mutta tilanne vaikuttaa nyt siltä, että mies saattaa innostua sabotoimaan ehkäisyäsi, jos siihen mahdollisuus tulee.