Lue keskustelun säännöt.
Onko ihmisillä useimmiten hyvät ja lämpimät välit vanhempiinsa?
14.03.2021 |
Mietin vaan, että onko se ns. normi, että rakastetaan omia vanhempia ja välit ovat lämpimät ja läheiset. Soitellaan ja pidetään yhteyttä. Tuntuu, että lähes kaikilla tuttavillani on näin.
No joo, muutaman vanhemmat ovat jo kuolleet, mutta olivat ennen kuolemaa tosi läheisiä ja heitä kaivataan kipeästi.
Olen miettinyt, että me, joilla vanhempiin on etäiset ja jopa kylmät välit, taidamme olla vähemmistössä.. taustalla ei ole alkoholismia, mutta vanhempani ovat eronneet, kun olin lapsi ja tästä asti olemme etääntyneet vuosi vuodelta. Yritän soitella ja pitää yhteyttä vielä joskus, mutta joskus on mennyt kuukausia ilman yhteydenpitoa ja olen huomannut, että vanhemmistani ei kuulu, ellen itse aktivoidu. Lapsistani eivät ole senkään vertaa kiinnostuneita. Tuntuu oudolta katsoa, miten vanhemmat ja lapsuudenperhe ovat monella voimavara ja tärkeä osa elämää.
Kommentit (117)
Miten joku on niin typerys ja yksinkertainen että luulee huonojen vanhempien lasten olevan mt-ongelmaisia työkyvyttömiä? Ne ovat juuri ylisuorittajia jotka parhaiten menestyy opinnoissa ja työelämässä. Moni tunnettu menestyjäkin on huonojen vanhempien lapsi.
Se jos mikä sisuunnuttaa ja tietää että on pakko pärjätä itse, vanhempien tukea kun ei ole, eikä koskaan ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaaleilla ihmisillä on tietenkin hyvät välit sekä vanhempiinsa että lapsiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Normaaleilla ihmisillä on tietenkin hyvät välit sekä vanhempiinsa että lapsiinsa.
On täysin normaali ihminen vaikka ei olisikaan hyvät välit vanhempiinsa. Sillä ne vanhemmat on usein huonot ja ilkeät. Huonot vanhemmat on tässä kuviossa epänormaalit, ei se aikuinen lapsi. Ei kai kukaan normaali terve ihminen halua ottaa elämäänsä vahingollisia ihmisiä? Siis rajattomia, väkivaltaisia, ilkeitä vanhempia?
Et SINÄKÄÄN olisi vanhempiisi väleissä jos saisit niiltä turpaasi jatkuvasti aikuisenakin. Tekisikö se siis sinusta epänormaalin?
Jälleen kerran, tässä(kin) ketjussa näkee sen että hyväosaiset hyvän lapsuuden saaneet on kaikkein ilkeimpiä, omahyväisimpiä, itseriittoisia ja epäempaattisia, ja valmiita luokittelemaan kaikki ”epänormaaleiksi” jos on huonot välit ilkeisiin vanhempiin.
Ihan tutkitusti kovia kokeneet on empaattisimpia ja heillä on paras kyky ymmärtää monimuotoisempaa elämää, kuten sitä että kaikilla ei ole samat lähtökohdat, ja huonoistakin lähtökohdista voi ponnistaa oikein hyvään elämään.
Kaikki huonon lapsuuden kokeneet joita tunnen - ja itsekin siis olen - ovat todella hyviä vanhempia omille lapsilleen, pärjääviä ja asiansa huvin hoitaneita; ja lisäksi empattisia ja myötätuntoisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaaleilla ihmisillä on tietenkin hyvät välit sekä vanhempiinsa että lapsiinsa.
On täysin normaali ihminen vaikka ei olisikaan hyvät välit vanhempiinsa. Sillä ne vanhemmat on usein huonot ja ilkeät. Huonot vanhemmat on tässä kuviossa epänormaalit, ei se aikuinen lapsi. Ei kai kukaan normaali terve ihminen halua ottaa elämäänsä vahingollisia ihmisiä? Siis rajattomia, väkivaltaisia, ilkeitä vanhempia?
Et SINÄKÄÄN olisi vanhempiisi väleissä jos saisit niiltä turpaasi jatkuvasti aikuisenakin. Tekisikö se siis sinusta epänormaalin?
Miten alkoholisti ja väkivaltaisessa perheessä voi kasvaa henkisesti terveeksi ihmiseksi?
Ei mitenkään.
Jos jatkuvasti saa turpiinsa ja vain kielteistä huomioita vanhemmiltaan, niin kyllä siinä henkinen kasvu nyrjähtää tosi pahasti. Ja juuri tälläisessa perheissä kasvaneet täyttävät tälläkin hetkellä Kelan terapeuttien vastaanotot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole läheistä suhdetta vanhempiini. Lapsuuteni oli turvaton ja jo lapsena päätin, että kun joskus lapsia saan, teen kaiken päinvastoin kuin omat vanhempani. Vanhempana olo on ollut haastavaa, koska kaikki on pitänyt opetella itse; kotoa opittua ei ole voinut käyttää esimerkkinä. En aina tiedä, toiminko kuten vanhemman kuuluisi toimia. Lapset ovat kuitenkin onneksi ihan tavallisia, heillä on kavereita ja jopa teinit näyttävät myös lämpimät tunteensa minua kohtaan, joten luultavasti olen pärjännyt ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaaleilla ihmisillä on tietenkin hyvät välit sekä vanhempiinsa että lapsiinsa.
On täysin normaali ihminen vaikka ei olisikaan hyvät välit vanhempiinsa. Sillä ne vanhemmat on usein huonot ja ilkeät. Huonot vanhemmat on tässä kuviossa epänormaalit, ei se aikuinen lapsi. Ei kai kukaan normaali terve ihminen halua ottaa elämäänsä vahingollisia ihmisiä? Siis rajattomia, väkivaltaisia, ilkeitä vanhempia?
Et SINÄKÄÄN olisi vanhempiisi väleissä jos saisit niiltä turpaasi jatkuvasti aikuisenakin. Tekisikö se siis sinusta epänormaalin?
Miten alkoholisti ja väkivaltaisessa perheessä voi kasvaa henkisesti terveeksi ihmiseksi?
Ei mitenkään.
Jos jatkuvasti saa turpiinsa ja vain kielteistä huomioita vanhemmiltaan, niin kyllä siinä henkinen kasvu nyrjähtää tosi pahasti. Ja juuri tälläisessa perheissä kasvaneet täyttävät tälläkin hetkellä Kelan terapeuttien vastaanotot.
No ihmisellä on uskomaton kyky selvitä ja aivot ovat plastiset. Olen väkivaltaperheestä ja olen silti terve. Sun uskomuksesi ovat väärät, typerät, ja ennenkaikkea ennakkoluuloiset. Korjaapa käsityksiäsi. Erittäin moni menestynyt ihminen on huonosta perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on lämpimät välit vanhempiini ja olisi vaikea kuvitella, ettei olisi. Puolisolla on vain toinen vanhempi elossa ja välit toisaalta hyvät, toisaalta vähän monimutkaiset. En sitä sen tarkemmin ala täällä sepustamaan, mutta ymmärrän, että puoliso kokee usein tuskaa heidän väleistään, ja esimerkiksi vertaa usein meidän molempien välejä mun vanhempiini verrattuna hänen omaansa. Onhan ne ihan eri, hänellekin mun vanhemmat on läheisemmät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaaleilla ihmisillä on tietenkin hyvät välit sekä vanhempiinsa että lapsiinsa.
On täysin normaali ihminen vaikka ei olisikaan hyvät välit vanhempiinsa. Sillä ne vanhemmat on usein huonot ja ilkeät. Huonot vanhemmat on tässä kuviossa epänormaalit, ei se aikuinen lapsi. Ei kai kukaan normaali terve ihminen halua ottaa elämäänsä vahingollisia ihmisiä? Siis rajattomia, väkivaltaisia, ilkeitä vanhempia?
Et SINÄKÄÄN olisi vanhempiisi väleissä jos saisit niiltä turpaasi jatkuvasti aikuisenakin. Tekisikö se siis sinusta epänormaalin?
Miten alkoholisti ja väkivaltaisessa perheessä voi kasvaa henkisesti terveeksi ihmiseksi?
Ei mitenkään.
Jos jatkuvasti saa turpiinsa ja vain kielteistä huomioita vanhemmiltaan, niin kyllä siinä henkinen kasvu nyrjähtää tosi pahasti. Ja juuri tälläisessa perheissä kasvaneet täyttävät tälläkin hetkellä Kelan terapeuttien vastaanotot.
No EI TÄYTÄ. Olen narsistin kaltoinkohtelema lapsi ja en saa terapiaa. Olen reipas, työkykyinen, edennyt johtotehtäviin urallani. Ei me siellä terapiassa käydä. Vaan ne milleniaalit joilla on liian rankkaa, elämä ei motivoi, työ ei kiinnosta. Nuo siellä terapiassa laukka koska pienikin vastoinkäyminen on noille suuri.
Mulla on ollut niin kovat vastoinkäymiset että en valita mistään vaikka mikä katastrofi tulisi. Meillä tällaisilla on paras ”kisakunto” tässä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lämpimät välit vanhempiini ja olisi vaikea kuvitella, ettei olisi. Puolisolla on vain toinen vanhempi elossa ja välit toisaalta hyvät, toisaalta vähän monimutkaiset. En sitä sen tarkemmin ala täällä sepustamaan, mutta ymmärrän, että puoliso kokee usein tuskaa heidän väleistään, ja esimerkiksi vertaa usein meidän molempien välejä mun vanhempiini verrattuna hänen omaansa. Onhan ne ihan eri, hänellekin mun vanhemmat on läheisemmät.
Kyllä. Tajutkaa nyt kaikki muutkin mitä tässä kirjoitettiin. HYVIIN VANHEMPIIN ON HYVÄT VÄLIT. Kyllä sellaisten kanssa haluaa olla.
Ja sitten HUONOIHIN VANHEMPIIN ON ETÄISET VÄLIT. Ei sellaisten kanssa halua olla joilta sataa paskaa niskaan ja haukkua ja arvostelua tulee sarjatulituksena
Huomaan että ketjussa jotkut on lapsellisia ja luulee että hyvät välit on osoitus heidän erinomaisuudestaan tai viisaudestaan. Kyse on siitä että saitte hyvät vanhemmat. Se on tätsin tuuripeliä. Olisit saattanut syntyä luonnevikaisen narsistin lapseksi. Tai väkivaltaisen juopon.
Lapsi ei voi valita vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaaleilla ihmisillä on tietenkin hyvät välit sekä vanhempiinsa että lapsiinsa.
On täysin normaali ihminen vaikka ei olisikaan hyvät välit vanhempiinsa. Sillä ne vanhemmat on usein huonot ja ilkeät. Huonot vanhemmat on tässä kuviossa epänormaalit, ei se aikuinen lapsi. Ei kai kukaan normaali terve ihminen halua ottaa elämäänsä vahingollisia ihmisiä? Siis rajattomia, väkivaltaisia, ilkeitä vanhempia?
Et SINÄKÄÄN olisi vanhempiisi väleissä jos saisit niiltä turpaasi jatkuvasti aikuisenakin. Tekisikö se siis sinusta epänormaalin?
Miten alkoholisti ja väkivaltaisessa perheessä voi kasvaa henkisesti terveeksi ihmiseksi?
Ei mitenkään.
Jos jatkuvasti saa turpiinsa ja vain kielteistä huomioita vanhemmiltaan, niin kyllä siinä henkinen kasvu nyrjähtää tosi pahasti. Ja juuri tälläisessa perheissä kasvaneet täyttävät tälläkin hetkellä Kelan terapeuttien vastaanotot.
Uskomattoman omahyväinen ja ylemmyudentuntoinen ihminen olet. Ennakkoluuloista pskaa koko teksti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaa miten hoitajat pärjää näiden kanssa? Ketään hoitajaa vanhuspuolelta joka tietäisi? Nimittäin oma narsistivanhempi on nyt vanhetessaan (76v) muuttunut entistä pahemmaksi ja on aivan sietämätön, ei enää siis mitään sosiaalisia pidäkkeitä vaan käy raivoamaan ja riehumaan ihan pienistä kaikille, ja on käynyt myös vieraiden ihmisten ”kimppuun”(esim joku pysäköi väärin, ukkeli oli nähnyt sen ja mennyt retuuttamaan ja raivoamaan pää punaisena)
Ennen sentään narsistivanhempi osasi muille teeskennellä mukavaa ja lupsakkaa (ja onnistuikin siinä, ulkopuoliset luulivat että on mukava ja kiva ihminen). Mutta jotain on nyt iän myötä muuttunut ja nyt siis näyttää todellisen luontonsa ilman pidäkkeitä
Käsittääkseni kun narsistin menettää valtaansa niin alkaa käydä näin.
Anoppi narsisti (on ollut kaunis) - on saanut ihailua kauneudestaan. Miten käy kun ihailu loppuu?? On jo nyt vähän alkkis.
Isäni pilasi elämäni. Kyllä isänpäivänä tulee välteltyä sosiaalista mediaa, kun kaikki kaverit laittaa kuvia ja tekstejä kuinka ihania ja rakastavia isiä heillä on. Äitini kanssa on edelleen läheiset välit, vaikka eivät ole eronneet. Asun eri paikkakunnalla kaukana, annan vain äitini kyläillä täällä ja en kyläile vanhempien luona koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla aina ollut etäiset välit vanhempiini ja koko perheeseen. Äiti on koittanut joitain vuosia kotoa muuttamiseni jälkeen lähestyä ja nykyään soitellaan silloin tällöin. Mitä kuuluu, hyvää kuuluu -tyylillä vaikka menisi päin vttua. En ole koskaan voinut olla rehellinen voinnistani tai elämästäni. Isä ei ole soittanut mulle täytettyäni 18 kertaakaan. Meillä ei saman katon alla asuessakaan puhuttu koskaan mistään, saati tunteista tai ajatuksista. Olen nyt 25 ja kärsin pahoista tunteidensäätelyongelmista uskoakseni kylmien perhesuhteiden takia. Haluaisin tietää, mistä tämä kylmyys oikein johtuu ja korjata jotain vielä joskus. Pelkään, etten pysty siihen yksin. Kynnys puhua tällaisista "oikeista" asioista on valtavan korkea.
Aika viileät on, suorastaan kylmät välit vanhempiin.
Molemmat ovat jo kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Aika viileät on, suorastaan kylmät välit vanhempiin.
Molemmat ovat jo kuolleet.
Teillä sentään on ne vanhemmat tai toinen.
Meni molemmat syöpään 2,5kk sisällä. Ei mitään tietoa sairaudesta ennen sitä.
Saattaa herättää miettimään...
Vierailija kirjoitti:
Mulla aina ollut etäiset välit vanhempiini ja koko perheeseen. Äiti on koittanut joitain vuosia kotoa muuttamiseni jälkeen lähestyä ja nykyään soitellaan silloin tällöin. Mitä kuuluu, hyvää kuuluu -tyylillä vaikka menisi päin vttua. En ole koskaan voinut olla rehellinen voinnistani tai elämästäni. Isä ei ole soittanut mulle täytettyäni 18 kertaakaan. Meillä ei saman katon alla asuessakaan puhuttu koskaan mistään, saati tunteista tai ajatuksista. Olen nyt 25 ja kärsin pahoista tunteidensäätelyongelmista uskoakseni kylmien perhesuhteiden takia. Haluaisin tietää, mistä tämä kylmyys oikein johtuu ja korjata jotain vielä joskus. Pelkään, etten pysty siihen yksin. Kynnys puhua tällaisista "oikeista" asioista on valtavan korkea.
Kommentoin sen verran että tunnistan hyvin tuon että jos äiti soittaa (munkaan isä ei ole kertaakaan soittanut kotoa muuton jälkeen!) joudun aina teeskentelän että ihanaa on ja hyvin menee!
Sillä ne kerrat jos olen kertonut että jotain kurjaa kävi, niin äiti ilkkuu, v*ttuilee ja ivanauraa, ja tästä sitten vuosia ilkkuu sen jälkeen.
Esim äitini on ilkkunut, ivanauranut ja pilkannut seuraavia asioita:
-sain YT:ssä työpaista potkut
-sain keskenmenon myöhäisillä viikoilla (tästä ilkkuminen oli erityisen julmaa ja tuntui viiltävän kivuliaalle!)
- mieheni petti ja muutimme asumuseroon
- tipuin äitiysloman aikana työpaikalla mobta pykälää alaspäin (en saanut palata vanhaan virkaan)
-sairastuin pahasti
-olin kolarissa
Kaikki nää oli tilanteita joissa olin hajalla, rikko, vereslihalla, ja äiti oli oikein hekumoissaan ilkkumassa ja pilkkaamassa ja hokemassa että ihan oikein, siitäs sait, siitäs sait.
Nyt en enää ikinä tee virhettä että kertoisin mitään.
Mun vanhemmat on aina olleet ihan tietoisen pahantahtoista ja pahansuopia ja halunneet pelkkää pahaa lapsilleen.
Varsinaista hakkaamista, alkoholismia tms ei ollut, eli ei ole oikein selitystä miksi vanhemmat haluaa tuhota lapsensa elämän. Mutta joku kylmä luonnevikaisuus heillä varmaan on. Siihen liittyy sekin että eivät ole tulleet esim häihini tai lasteni ristiäisiin koskaan, koska ne on kuulemma ”turhat” ja ”ei tuollaisen takia viitsi ajaa”.
Tällaista tää on... ja todellakin meitä on paljon. Omassa tuttavapiirissä monilla on samaa, vähän eri variaatioilla vain. Ne ketkä luulee että tämä on ääriharvinaista, ovat onnistuneet elämään pumpulipallon sisällä koko elämänsä!
Minun vanhempani olivat todella aktiivisia kaikkien lastensa perheisiin, myönteisellä tavalla. Kyläilimme siellä mielellämme. - Nyt, kun äidinkin kuolemasta on 15 v., inhottaa ajatellakin sitä ikävää rakkaudetonta ämmää.
Samaa mieltä siitä että pääsääntöisesti rakkaudettoman lapsuuden kokeneet on omille lapsilleen sitten rakastavia ja lämpimiä. Se on tietoinen valinta ja on kokemus siitä miltä syvä rakkudettomuus tuntuu. Siksi haluaa helliä lapsiaan.