Ystävä meinasi saada hepulin kun olin kurkkaamassa hänen vaatekaappiinsa
Oltiin lähdössä viettämään iltaa muutaman kaverin kanssa. Menin ensin tämä kaverin kämpille kun asuu matkan varrella, mihin oltiin menossa. Hän sitten vielä laittaitui ja kävi vessassa, jonka aika katselin vähän paikkoja (olen toki aiemminkin olluyt hänen luonaan). Olin sitten avaamassa yhtä vaatekaappia hänen makuuhuoneessaan, kun hän tuli vessasta juuri. Sai melkein sydärin ja huusi "ÄLÄ KATO SINNE, MITÄ SÄ TEET" tms. :D
Mitä niin salaista siellä mahtoi olla. Nyt jäi oikein mietityttämään. 😲
Kommentit (186)
Miks helvetissä tongit toisten kaappeja?? Pthyi mikä kaveri olet.
Kaapissa oli John Winchesterin päiväkirja.
Ystäväsi on lähdössä metsästämään Vetalaa tai Wendigoa,
ja ei halua pitää sinulle puhetta perheen bisneksistä.
Minä olin juuri tuollainen nuuskijalapsi, ja kotona kyllä asetettiin rajat, mutta olin vain todella utelias. Ihmettelen täällä esiintynyttä, niin voimakasta reaktiota. "Olisi entinen kaveri" tms. Ihanko oikeasti katkaisisitte välit hyvään ystävään tuollaisen takia? Kuten sanoin, olin nuuskijalapsi, mutta en nuuskija-aikuinen, vaikka se uteliaisuus elää minussa edelleen ja minkäs teet. Ei kyllä silti tulisi mieleenkään flipata noin pahasti johonkin vaatekaappiin kurkistamisesta.
Naisten välinen ystävyys on upeaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin juuri tuollainen nuuskijalapsi, ja kotona kyllä asetettiin rajat, mutta olin vain todella utelias. Ihmettelen täällä esiintynyttä, niin voimakasta reaktiota. "Olisi entinen kaveri" tms. Ihanko oikeasti katkaisisitte välit hyvään ystävään tuollaisen takia? Kuten sanoin, olin nuuskijalapsi, mutta en nuuskija-aikuinen, vaikka se uteliaisuus elää minussa edelleen ja minkäs teet. Ei kyllä silti tulisi mieleenkään flipata noin pahasti johonkin vaatekaappiin kurkistamisesta.
Voisitko ottaa ystävän lompakosta 20 e? Lukea hänen pöydällään olevan palkkalaskelman, kun hän on suihkussa? Lukea viestit puhelimesta? Sovittaa hänen vaatteitaan ilman lupaa?
Vierailija kirjoitti:
Minä olin juuri tuollainen nuuskijalapsi, ja kotona kyllä asetettiin rajat, mutta olin vain todella utelias. Ihmettelen täällä esiintynyttä, niin voimakasta reaktiota. "Olisi entinen kaveri" tms. Ihanko oikeasti katkaisisitte välit hyvään ystävään tuollaisen takia? Kuten sanoin, olin nuuskijalapsi, mutta en nuuskija-aikuinen, vaikka se uteliaisuus elää minussa edelleen ja minkäs teet. Ei kyllä silti tulisi mieleenkään flipata noin pahasti johonkin vaatekaappiin kurkistamisesta.
Ihan oikeasti, olisit entinen ystävä. En toki noin dramaattisesti sitä tekisi, en vain kutsuisi sinua kylään enkä huolisi jos yrittäisit tyrkyttäytyä. En myöskään kertoisi sinulle enää mitään henkilökohtaisia asioitani. Nuuskijat eivät ole luotettavia.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin saada sydärin kun kerran psyk.osastolla löysin kerran mieshoitajan tutkimassa kaappiani.
Huoneessani ei tosiaan pitänyt olla ketään kun sinne menin ja säikähdin tuota miestä niin paljon etten saanut sanaakaan suustani.Ei siellä kaapissa mitään salaista ollut, mutta ei tuo ei ollut kyllä ok.
Kertoiko syytä? Jossai syömishäiriöketjussa yks vastaaja sanoi että heidän osastolla tutkittii kaikkien kaapit kun joku oli viillellyt itseään tai jotai muuta vastaavaa. Eli siis kuuluiko siihen osastolla olemiseen että kaappeja tutkitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin juuri tuollainen nuuskijalapsi, ja kotona kyllä asetettiin rajat, mutta olin vain todella utelias. Ihmettelen täällä esiintynyttä, niin voimakasta reaktiota. "Olisi entinen kaveri" tms. Ihanko oikeasti katkaisisitte välit hyvään ystävään tuollaisen takia? Kuten sanoin, olin nuuskijalapsi, mutta en nuuskija-aikuinen, vaikka se uteliaisuus elää minussa edelleen ja minkäs teet. Ei kyllä silti tulisi mieleenkään flipata noin pahasti johonkin vaatekaappiin kurkistamisesta.
Voisitko ottaa ystävän lompakosta 20 e? Lukea hänen pöydällään olevan palkkalaskelman, kun hän on suihkussa? Lukea viestit puhelimesta? Sovittaa hänen vaatteitaan ilman lupaa?
Vastaus kaikkeen on EI, enkä olisi tehnyt näin lapsenakaan. Minusta on kuitenkin kylässä aina kiva esimerkiksi katsella kirjahylly läpi ja katsoa millaisia esineitä hyllyissä on, esimerkiksi. Lapsena saatoin joskus avata myös jonkun lipaston, kun halusin nähdä mitä siellä on. Aikuisena en tietenkään enää tee niin. Tarkoitus ei ollut ihmetellä sitä, miksi ihmiset pettyvät tällaiseen käytökseen, vaan reaktioiden voimakkuutta. Ehkä kaappien availussa on kyse samasta rajattomuudesta kuin varastamisessa, mutta ne ovat mielestäni silti 2 ihan eri asiaa. Varastaminen on mielestäni paljon pahempi asia, ja sellaisesta voisin jättää ystävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin juuri tuollainen nuuskijalapsi, ja kotona kyllä asetettiin rajat, mutta olin vain todella utelias. Ihmettelen täällä esiintynyttä, niin voimakasta reaktiota. "Olisi entinen kaveri" tms. Ihanko oikeasti katkaisisitte välit hyvään ystävään tuollaisen takia? Kuten sanoin, olin nuuskijalapsi, mutta en nuuskija-aikuinen, vaikka se uteliaisuus elää minussa edelleen ja minkäs teet. Ei kyllä silti tulisi mieleenkään flipata noin pahasti johonkin vaatekaappiin kurkistamisesta.
Voisitko ottaa ystävän lompakosta 20 e? Lukea hänen pöydällään olevan palkkalaskelman, kun hän on suihkussa? Lukea viestit puhelimesta? Sovittaa hänen vaatteitaan ilman lupaa?
Vastaus kaikkeen on EI, enkä olisi tehnyt näin lapsenakaan. Minusta on kuitenkin kylässä aina kiva esimerkiksi katsella kirjahylly läpi ja katsoa millaisia esineitä hyllyissä on, esimerkiksi. Lapsena saatoin joskus avata myös jonkun lipaston, kun halusin nähdä mitä siellä on. Aikuisena en tietenkään enää tee niin. Tarkoitus ei ollut ihmetellä sitä, miksi ihmiset pettyvät tällaiseen käytökseen, vaan reaktioiden voimakkuutta. Ehkä kaappien availussa on kyse samasta rajattomuudesta kuin varastamisessa, mutta ne ovat mielestäni silti 2 ihan eri asiaa. Varastaminen on mielestäni paljon pahempi asia, ja sellaisesta voisin jättää ystävän.
Mitä teet sillä tiedolla, mitä laatikoissa jne on? Odotatko löytäväsi jotain, mistä sitten juoruta eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin juuri tuollainen nuuskijalapsi, ja kotona kyllä asetettiin rajat, mutta olin vain todella utelias. Ihmettelen täällä esiintynyttä, niin voimakasta reaktiota. "Olisi entinen kaveri" tms. Ihanko oikeasti katkaisisitte välit hyvään ystävään tuollaisen takia? Kuten sanoin, olin nuuskijalapsi, mutta en nuuskija-aikuinen, vaikka se uteliaisuus elää minussa edelleen ja minkäs teet. Ei kyllä silti tulisi mieleenkään flipata noin pahasti johonkin vaatekaappiin kurkistamisesta.
Voisitko ottaa ystävän lompakosta 20 e? Lukea hänen pöydällään olevan palkkalaskelman, kun hän on suihkussa? Lukea viestit puhelimesta? Sovittaa hänen vaatteitaan ilman lupaa?
Vastaus kaikkeen on EI, enkä olisi tehnyt näin lapsenakaan. Minusta on kuitenkin kylässä aina kiva esimerkiksi katsella kirjahylly läpi ja katsoa millaisia esineitä hyllyissä on, esimerkiksi. Lapsena saatoin joskus avata myös jonkun lipaston, kun halusin nähdä mitä siellä on. Aikuisena en tietenkään enää tee niin. Tarkoitus ei ollut ihmetellä sitä, miksi ihmiset pettyvät tällaiseen käytökseen, vaan reaktioiden voimakkuutta. Ehkä kaappien availussa on kyse samasta rajattomuudesta kuin varastamisessa, mutta ne ovat mielestäni silti 2 ihan eri asiaa. Varastaminen on mielestäni paljon pahempi asia, ja sellaisesta voisin jättää ystävän.
En ole aiemmin kirjoittanut tähän ketjuun, mutta kyllä se minulle ainakin on ihan äärimmäisen syvä loukkaus ja ahdistava kokemus, jos toinen tietoisesti rikkoo yksityisyyteni rajoja. Jos en ole kertonut pyykelääkityksistäni, dildoistani, piilopulloistani tai hamstraustaipumuksestani, niin se on minun valintani jota tulee kunnioittaa. Tavaroiden penkominen luvatta tuntuu ikäänkuin henkiseltä r*iskaukselta. Tunkeudutaan väkisin sellaiselle henkilökohtaiselle aluelle, jolle minä en ole kutsunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin juuri tuollainen nuuskijalapsi, ja kotona kyllä asetettiin rajat, mutta olin vain todella utelias. Ihmettelen täällä esiintynyttä, niin voimakasta reaktiota. "Olisi entinen kaveri" tms. Ihanko oikeasti katkaisisitte välit hyvään ystävään tuollaisen takia? Kuten sanoin, olin nuuskijalapsi, mutta en nuuskija-aikuinen, vaikka se uteliaisuus elää minussa edelleen ja minkäs teet. Ei kyllä silti tulisi mieleenkään flipata noin pahasti johonkin vaatekaappiin kurkistamisesta.
Voisitko ottaa ystävän lompakosta 20 e? Lukea hänen pöydällään olevan palkkalaskelman, kun hän on suihkussa? Lukea viestit puhelimesta? Sovittaa hänen vaatteitaan ilman lupaa?
Vastaus kaikkeen on EI, enkä olisi tehnyt näin lapsenakaan. Minusta on kuitenkin kylässä aina kiva esimerkiksi katsella kirjahylly läpi ja katsoa millaisia esineitä hyllyissä on, esimerkiksi. Lapsena saatoin joskus avata myös jonkun lipaston, kun halusin nähdä mitä siellä on. Aikuisena en tietenkään enää tee niin. Tarkoitus ei ollut ihmetellä sitä, miksi ihmiset pettyvät tällaiseen käytökseen, vaan reaktioiden voimakkuutta. Ehkä kaappien availussa on kyse samasta rajattomuudesta kuin varastamisessa, mutta ne ovat mielestäni silti 2 ihan eri asiaa. Varastaminen on mielestäni paljon pahempi asia, ja sellaisesta voisin jättää ystävän.
Mitä teet sillä tiedolla, mitä laatikoissa jne on? Odotatko löytäväsi jotain, mistä sitten juoruta eteenpäin?
En tekisi tiedolla mitään, ja todennäköisesti unohtaisin kaapin sisällön saman tien. En ole juoruavaa tyyppiä. Selvästi uteliaisuus on paheksuttu piirre, elleivät kaikki alapeukut liittyneet juuri tuohon lapsuuden taipumukseen oikeasti avata ne ovet. Uteliaisuus on eri asia kuin pahansuopuus tai rajattomuus, mutta pienellä lapsella varsinkin 2 viimeistä voivat mennä joskus sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on käytöstavat. Siksi olikin järkytys, kun eräs eksä penkoi henkilökohtaiset paperini jne. Todella ahdistavaa ja loukkaavaa.
Kerran olen penkonut, nykyisin jo ex tavarat, koska piti ottaa selvää minkä psykopaatin kanssa elän. Ihminen kun tuntui valehtelevan kaikesta. Jospa sinunkin tapauksessa oli kyse tästä?
En ole tuo jolle vastasit, mutta minullakin ex penkoi tavarani.
Syynä oli sairaalloinen mustasukkaisuus ja todisteita pettämisestä etsittiin vimmalla vaikka sukkalaatikosta.
Aivan. Minun tapauksessa oli kyseessä ihan aito psykopaatti.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin juuri tuollainen nuuskijalapsi, ja kotona kyllä asetettiin rajat, mutta olin vain todella utelias. Ihmettelen täällä esiintynyttä, niin voimakasta reaktiota. "Olisi entinen kaveri" tms. Ihanko oikeasti katkaisisitte välit hyvään ystävään tuollaisen takia? Kuten sanoin, olin nuuskijalapsi, mutta en nuuskija-aikuinen, vaikka se uteliaisuus elää minussa edelleen ja minkäs teet. Ei kyllä silti tulisi mieleenkään flipata noin pahasti johonkin vaatekaappiin kurkistamisesta.
Jos ystävä ei tuon vertaa kunnioita mun yksityisyyttä, niin missä muissa asioissa tulee puukkoa selkään? Ei hän olisi nuuskimisen jälkeen enää luottamukseni arvoinen, joten edellytys ystävyydelle poistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin juuri tuollainen nuuskijalapsi, ja kotona kyllä asetettiin rajat, mutta olin vain todella utelias. Ihmettelen täällä esiintynyttä, niin voimakasta reaktiota. "Olisi entinen kaveri" tms. Ihanko oikeasti katkaisisitte välit hyvään ystävään tuollaisen takia? Kuten sanoin, olin nuuskijalapsi, mutta en nuuskija-aikuinen, vaikka se uteliaisuus elää minussa edelleen ja minkäs teet. Ei kyllä silti tulisi mieleenkään flipata noin pahasti johonkin vaatekaappiin kurkistamisesta.
Voisitko ottaa ystävän lompakosta 20 e? Lukea hänen pöydällään olevan palkkalaskelman, kun hän on suihkussa? Lukea viestit puhelimesta? Sovittaa hänen vaatteitaan ilman lupaa?
Vastaus kaikkeen on EI, enkä olisi tehnyt näin lapsenakaan. Minusta on kuitenkin kylässä aina kiva esimerkiksi katsella kirjahylly läpi ja katsoa millaisia esineitä hyllyissä on, esimerkiksi. Lapsena saatoin joskus avata myös jonkun lipaston, kun halusin nähdä mitä siellä on. Aikuisena en tietenkään enää tee niin. Tarkoitus ei ollut ihmetellä sitä, miksi ihmiset pettyvät tällaiseen käytökseen, vaan reaktioiden voimakkuutta. Ehkä kaappien availussa on kyse samasta rajattomuudesta kuin varastamisessa, mutta ne ovat mielestäni silti 2 ihan eri asiaa. Varastaminen on mielestäni paljon pahempi asia, ja sellaisesta voisin jättää ystävän.
Mitä teet sillä tiedolla, mitä laatikoissa jne on? Odotatko löytäväsi jotain, mistä sitten juoruta eteenpäin?
En tekisi tiedolla mitään, ja todennäköisesti unohtaisin kaapin sisällön saman tien. En ole juoruavaa tyyppiä. Selvästi uteliaisuus on paheksuttu piirre, elleivät kaikki alapeukut liittyneet juuri tuohon lapsuuden taipumukseen oikeasti avata ne ovet. Uteliaisuus on eri asia kuin pahansuopuus tai rajattomuus, mutta pienellä lapsella varsinkin 2 viimeistä voivat mennä joskus sekaisin.
Selvästi et itse näe mitään kyseenalaista tuossa käytöksessä?
Jos kaverisi ei sinulle halua asioista kertoa, niin millä oikeudella kuvittelet voivasi penkoa kaikki kaverisi asiat esiin vaikka väkisin?
Veikkaan että BDSM leluja kaappi täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin juuri tuollainen nuuskijalapsi, ja kotona kyllä asetettiin rajat, mutta olin vain todella utelias. Ihmettelen täällä esiintynyttä, niin voimakasta reaktiota. "Olisi entinen kaveri" tms. Ihanko oikeasti katkaisisitte välit hyvään ystävään tuollaisen takia? Kuten sanoin, olin nuuskijalapsi, mutta en nuuskija-aikuinen, vaikka se uteliaisuus elää minussa edelleen ja minkäs teet. Ei kyllä silti tulisi mieleenkään flipata noin pahasti johonkin vaatekaappiin kurkistamisesta.
Voisitko ottaa ystävän lompakosta 20 e? Lukea hänen pöydällään olevan palkkalaskelman, kun hän on suihkussa? Lukea viestit puhelimesta? Sovittaa hänen vaatteitaan ilman lupaa?
Vastaus kaikkeen on EI, enkä olisi tehnyt näin lapsenakaan. Minusta on kuitenkin kylässä aina kiva esimerkiksi katsella kirjahylly läpi ja katsoa millaisia esineitä hyllyissä on, esimerkiksi. Lapsena saatoin joskus avata myös jonkun lipaston, kun halusin nähdä mitä siellä on. Aikuisena en tietenkään enää tee niin. Tarkoitus ei ollut ihmetellä sitä, miksi ihmiset pettyvät tällaiseen käytökseen, vaan reaktioiden voimakkuutta. Ehkä kaappien availussa on kyse samasta rajattomuudesta kuin varastamisessa, mutta ne ovat mielestäni silti 2 ihan eri asiaa. Varastaminen on mielestäni paljon pahempi asia, ja sellaisesta voisin jättää ystävän.
Mitä teet sillä tiedolla, mitä laatikoissa jne on? Odotatko löytäväsi jotain, mistä sitten juoruta eteenpäin?
En tekisi tiedolla mitään, ja todennäköisesti unohtaisin kaapin sisällön saman tien. En ole juoruavaa tyyppiä. Selvästi uteliaisuus on paheksuttu piirre, elleivät kaikki alapeukut liittyneet juuri tuohon lapsuuden taipumukseen oikeasti avata ne ovet. Uteliaisuus on eri asia kuin pahansuopuus tai rajattomuus, mutta pienellä lapsella varsinkin 2 viimeistä voivat mennä joskus sekaisin.
Uteliaisuus on ok, toisen yksityisyyden loukkaus ei ole. Jos nyt niin kauheasti kutkuttaa tietää miten kaveri pikkarinsa kaappiin taittelee, niin voi kai sitä kysyä, että saatko käydä katsomassa mitä vaatekaapista löytyy, eikä mennä omin luvin nuuskimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin juuri tuollainen nuuskijalapsi, ja kotona kyllä asetettiin rajat, mutta olin vain todella utelias. Ihmettelen täällä esiintynyttä, niin voimakasta reaktiota. "Olisi entinen kaveri" tms. Ihanko oikeasti katkaisisitte välit hyvään ystävään tuollaisen takia? Kuten sanoin, olin nuuskijalapsi, mutta en nuuskija-aikuinen, vaikka se uteliaisuus elää minussa edelleen ja minkäs teet. Ei kyllä silti tulisi mieleenkään flipata noin pahasti johonkin vaatekaappiin kurkistamisesta.
Jos ystävä ei tuon vertaa kunnioita mun yksityisyyttä, niin missä muissa asioissa tulee puukkoa selkään? Ei hän olisi nuuskimisen jälkeen enää luottamukseni arvoinen, joten edellytys ystävyydelle poistuisi.
Tuopa juuri. Jos kaveriin ei voi luottaa edes sen vertaa, ettei kurki kaappejani läpi heti kun silmä välttää, niin en kyllä luottaisi enää missään muussakaan asiassa.
Kyllä aikuisen tulee osata hillitä itseään, vaikka kuinka tekisi mieli katsoa toisen kaapit läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin juuri tuollainen nuuskijalapsi, ja kotona kyllä asetettiin rajat, mutta olin vain todella utelias. Ihmettelen täällä esiintynyttä, niin voimakasta reaktiota. "Olisi entinen kaveri" tms. Ihanko oikeasti katkaisisitte välit hyvään ystävään tuollaisen takia? Kuten sanoin, olin nuuskijalapsi, mutta en nuuskija-aikuinen, vaikka se uteliaisuus elää minussa edelleen ja minkäs teet. Ei kyllä silti tulisi mieleenkään flipata noin pahasti johonkin vaatekaappiin kurkistamisesta.
Voisitko ottaa ystävän lompakosta 20 e? Lukea hänen pöydällään olevan palkkalaskelman, kun hän on suihkussa? Lukea viestit puhelimesta? Sovittaa hänen vaatteitaan ilman lupaa?
Vastaus kaikkeen on EI, enkä olisi tehnyt näin lapsenakaan. Minusta on kuitenkin kylässä aina kiva esimerkiksi katsella kirjahylly läpi ja katsoa millaisia esineitä hyllyissä on, esimerkiksi. Lapsena saatoin joskus avata myös jonkun lipaston, kun halusin nähdä mitä siellä on. Aikuisena en tietenkään enää tee niin. Tarkoitus ei ollut ihmetellä sitä, miksi ihmiset pettyvät tällaiseen käytökseen, vaan reaktioiden voimakkuutta. Ehkä kaappien availussa on kyse samasta rajattomuudesta kuin varastamisessa, mutta ne ovat mielestäni silti 2 ihan eri asiaa. Varastaminen on mielestäni paljon pahempi asia, ja sellaisesta voisin jättää ystävän.
Mitä teet sillä tiedolla, mitä laatikoissa jne on? Odotatko löytäväsi jotain, mistä sitten juoruta eteenpäin?
En tekisi tiedolla mitään, ja todennäköisesti unohtaisin kaapin sisällön saman tien. En ole juoruavaa tyyppiä. Selvästi uteliaisuus on paheksuttu piirre, elleivät kaikki alapeukut liittyneet juuri tuohon lapsuuden taipumukseen oikeasti avata ne ovet. Uteliaisuus on eri asia kuin pahansuopuus tai rajattomuus, mutta pienellä lapsella varsinkin 2 viimeistä voivat mennä joskus sekaisin.
Selvästi et itse näe mitään kyseenalaista tuossa käytöksessä?
Jos kaverisi ei sinulle halua asioista kertoa, niin millä oikeudella kuvittelet voivasi penkoa kaikki kaverisi asiat esiin vaikka väkisin?
En näe mitään kyseenalaista uteliaisuudessa, mutta kaappien avaamisessa kyllä. Kuten sanoin, en ole nuuskija-aikuinen. En ole myöskään vastuussa muiden nuuskijoiden teille aiheuttamista mielipahoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin juuri tuollainen nuuskijalapsi, ja kotona kyllä asetettiin rajat, mutta olin vain todella utelias. Ihmettelen täällä esiintynyttä, niin voimakasta reaktiota. "Olisi entinen kaveri" tms. Ihanko oikeasti katkaisisitte välit hyvään ystävään tuollaisen takia? Kuten sanoin, olin nuuskijalapsi, mutta en nuuskija-aikuinen, vaikka se uteliaisuus elää minussa edelleen ja minkäs teet. Ei kyllä silti tulisi mieleenkään flipata noin pahasti johonkin vaatekaappiin kurkistamisesta.
Voisitko ottaa ystävän lompakosta 20 e? Lukea hänen pöydällään olevan palkkalaskelman, kun hän on suihkussa? Lukea viestit puhelimesta? Sovittaa hänen vaatteitaan ilman lupaa?
Vastaus kaikkeen on EI, enkä olisi tehnyt näin lapsenakaan. Minusta on kuitenkin kylässä aina kiva esimerkiksi katsella kirjahylly läpi ja katsoa millaisia esineitä hyllyissä on, esimerkiksi. Lapsena saatoin joskus avata myös jonkun lipaston, kun halusin nähdä mitä siellä on. Aikuisena en tietenkään enää tee niin. Tarkoitus ei ollut ihmetellä sitä, miksi ihmiset pettyvät tällaiseen käytökseen, vaan reaktioiden voimakkuutta. Ehkä kaappien availussa on kyse samasta rajattomuudesta kuin varastamisessa, mutta ne ovat mielestäni silti 2 ihan eri asiaa. Varastaminen on mielestäni paljon pahempi asia, ja sellaisesta voisin jättää ystävän.
Mitä teet sillä tiedolla, mitä laatikoissa jne on? Odotatko löytäväsi jotain, mistä sitten juoruta eteenpäin?
En tekisi tiedolla mitään, ja todennäköisesti unohtaisin kaapin sisällön saman tien. En ole juoruavaa tyyppiä. Selvästi uteliaisuus on paheksuttu piirre, elleivät kaikki alapeukut liittyneet juuri tuohon lapsuuden taipumukseen oikeasti avata ne ovet. Uteliaisuus on eri asia kuin pahansuopuus tai rajattomuus, mutta pienellä lapsella varsinkin 2 viimeistä voivat mennä joskus sekaisin.
Uteliaisuus on ok, toisen yksityisyyden loukkaus ei ole. Jos nyt niin kauheasti kutkuttaa tietää miten kaveri pikkarinsa kaappiin taittelee, niin voi kai sitä kysyä, että saatko käydä katsomassa mitä vaatekaapista löytyy, eikä mennä omin luvin nuuskimaan.
Tömä on oikeastaan aika hyvä. Eli kurkkailijat, voisitteko mennä pokkana kysymään, että saanko katsoa läpi kaikki kaappisi?
Paljonko Suomessa on Venäläismiehittäjiä kuten oli 2010-luvun alussa, Kaatelivat baarissa drinkkeihin tajunnanmuuntohuumeita ja koettivat huumatuille syöttää Venäläistä propagansaa.
Tätä tapahtui muunmuassa ravintola Muurmannissa Muuramessa. Venäjämielistäjät koettavat usein pukea propagandansa myös uskonnoliseen kaapuun. Mikä tahansa uskonto, joka tuntuu kiinnostavan propagandan kohdetta kelpaa Venäjämielistäjän työkaluks tämä kannattaa muistaa ja siksi on syytä tarkkailla ja kysellä myös hengellisen oppaansa poliittistakin näkemyskenttää..