Lue keskustelun säännöt.
Millaista on sisäinen puheesi?
Käytkö pääsi sisällä keskusteluja itsesi kanssa? Puhutko itsellesi kuin toiselle persoonalle? Tai onko sisälläsi kriitikko, joka jatkuvasti kyseenalaistaa ja heittää kapuloita rattaisiin? Tiettävästi jokainen pulpattaa päänsä sisällä enemmän tai vähemmän, joten kiinnostaisi kovasti kuulla, millaista muiden sisäinen puhe on.
Kommentit (499)
Minulla ei ole sisäistä ääntä. Jos yritän, suuni ja kieleni alkavat automaattisesti liikkua luodakseni äänet mielessäni. Joskus saatan vahingossa inahdella tai hymähdällä oikeasti ääneen jos yritän ajatella auditiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soimaan usein itseäni. En ole masentunut enkä onneton, mutta juuri eilen illalla ajattelin, ettei minulla ole vuosikausiin ollut onnistumisen kokemuksia oikein millään elämänalueella ja se heijastuu myös sisäisessä puheessa. Tuntuu, että olen älyllisesti taantunut ja outo sosiaalisissa tilanteissa. Välillä aloitan aamut sanomalla itselleni, että tänään tulee hyvä päivä. Joskus siitä on apua.
Olen itseni pahin kritisoija ja kiusaaja ja olenkin henkisesti puukottanut itseni hengiltä miljoonat kerrat. En vaan saa tätä loppumaan.
Meillä on todella pahat päättäjät.
Näin kaupassa naisen ja miehen, molemmat nelikymppisiä. Nainen kyseli mieheltä kurkun vaakanumeroa, vaikka tarkisti sen parikin kertaa. Joku ongelma hänellä siis oli.
Mies auttanut, vaikka seisoi siinä kurkkujen edessä - hän kuvasi basilikoja.
Kun nainen viimein varmistui vaakanumerosta, hän toisteli sitä, kunnes sai kurkun vaa'lle.
Mitä tuossa tapahtui kognitiivisesti, who knows! Ilmeisesti nainen ei kuullut/nähnyt/tuntenut numeroa mielessään. Eikä mies nähnyt syytä olla herrasmies niin avuttomalle, laiskalle tai vastuuttomalle naiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En keskustele itseni kanssa juurikaan. Ajatusten sisältö on tietopohjaista järjestelmällistä pänttäystä ja tarkistelua. Joskus sekopäistä huumoria joka saa hymyilemään muiden ihmetellessä mikä tuota vaivaa. Ajatuksia tilannekomiikasta. Ajatuksiani ei lueta äänellä. Joskus kyseenalaistan omat ajatukseni ja tunteet mitä nousee.
Aikalailla meteliä on ollut viime viikot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Legioona
Naisia, miehiä, vanhoja noitia yms.
On sellainen tutkailija, että pohtii koko ajan tekemisiäni ja sanomisiani. Sitten kyseenalaistaa kaiken kuulemani ja joudun miettimään ratkaisuja kuin joku arvontakone. Kun ei muuta keksi niin sitten alkaa numeroitten laskeminen. Kävellessä lasken askeleita, autolla kilometrejä ja ajonopeuksia ja keskinopeuksia, ja paljonko benmsaa palaa. Nyt kun sähkö on kallista lasken lappujen kulutuksia ja tuntihintoja.
Numeroiden alitajuntainen laskeminen on rentouttavaa ja pysyypä laskupääkin hyvässä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn pitkiä keskusteluja koko ajan. Olisi kiva kun menee nukkumaan saada se pois päältä.
Mikä ihmeen sisäinen puhe? Miksei vaan voi sanoa: ajatukset?
Mielestäni "ajatukset" on parempi ilmaisu kuin jokin "sisäinen puhe".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen sisäinen puhe? Miksei vaan voi sanoa: ajatukset?
Mielestäni "ajatukset" on parempi ilmaisu kuin jokin "sisäinen puhe".
Ei ole sama asia. Ilman kieltä voi olla ajatukset mutta ei sisäistä puhetta. Esimerkkinä vaikka vastasyntynyt vauva tai koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein syytän itseäni kun muistan vanhoja mokiani "sika, sika, hullu, hullu".
Töihin mennessä laulelin aiemmin "pers....n sutina jos olla voisin". Ja tämä rallatus toistuu ja toistuu.
Vierailija kirjoitti:
Näin kaupassa naisen ja miehen, molemmat nelikymppisiä. Nainen kyseli mieheltä kurkun vaakanumeroa, vaikka tarkisti sen parikin kertaa. Joku ongelma hänellä siis oli.
Mies ei auttanut, vaikka seisoi siinä kurkkujen edessä - hän kuvasi basilikoja.
Kun nainen viimein varmistui vaakanumerosta, hän toisteli sitä, kunnes sai kurkun vaa'lle.
Mitä tuossa tapahtui kognitiivisesti, who knows! Ilmeisesti nainen ei kuullut/nähnyt/tuntenut numeroa mielessään. Eikä mies nähnyt syytä olla herrasmies niin avuttomalle, laiskalle tai vastuuttomalle naiselle?
Mikähän tässä tosiaan oli, kun nainen kuitenkin lausui numeron ääneen, eli kykeni näkemään ne.
Ehkä hänen lyhytaikainen muistinsa ei toiminut, mutta mies halusi antaa hänelle tilaisuuden pärjätä itse.
Muutenhan vaihtoehtona kai on, että nainen pelkäsi aistimaansa, sitä että tieto muuntuu hänen mielessään spontaanisti virheeksi... Onko sellaista pelkoa olemassa? Jos on, onko sillä nimi?
Mun sisäinen ääni on aika kamala. Ajattelen todella rumasti muista ihmisistä ja itsestäni. Lyttään itseäni jatkuvasti maan tasalle. En ajattele kenestäkään muusta kuin lapsistani sekä lapsuudenperheestäni hyvää. Puolisoni saa kuulla kunniansa pääni sisällä koko ajan. Että tässä sitä olisi terapeuteille pohtimista.
Vierailija kirjoitti:
Mun sisäinen ääni on aika kamala. Ajattelen todella rumasti muista ihmisistä ja itsestäni. Lyttään itseäni jatkuvasti maan tasalle. En ajattele kenestäkään muusta kuin lapsistani sekä lapsuudenperheestäni hyvää. Puolisoni saa kuulla kunniansa pääni sisällä koko ajan. Että tässä sitä olisi terapeuteille pohtimista.
Ja siis ulospäin tämä ei näy. Olen leppoisa höpöttelijä ja sellainen "nooo, ei sillä niin väliä"-tyyppi. En hermostu kellekään. Olen asiakaspalvelussa ja hymyssä suin kohtaan jokaisen asiakkaan. Mutta sitten mielessäni lentää vaan per keleet ja hu orittelen muita. Ja itseäni.
Ei minulla mitään verbaalista monologia tai puhetta pyöri päässä. Ajatukset eivät ole sanoja.
Loputon kela olenko tärkeä yhdelle ihmiselle ja kuinka tärkeä. Tätä on jatkunut kauan. Töissä kommentoin tapahtumia pääni sisällä, kun ääneen ei voi. Joskus puhe tai ajatukset ovat kritisoivia. Ennen kuukautisia tosi synkeää, sellasta "miten luulet selviäväsi tästä kaikesta", muulloin neutraalimpaa ja toiveikkaampaa. "Ihana lumisade, ihana joulun tuntu". Sekamelska. Tietoisesti katkaisen kelan aina kun huomaan että se jumittaa tai on negatiivista.
Nalkuttavaa, arvostelevaa, varsin ikävää. Mutta mallioppimisestahan tämä on tullut, kun lapsi sai aina kuullua olevansa sitä tätä ja tuota, hyvin harvoin mitään hyvää ja kunollista.