Millaista on sisäinen puheesi?
Käytkö pääsi sisällä keskusteluja itsesi kanssa? Puhutko itsellesi kuin toiselle persoonalle? Tai onko sisälläsi kriitikko, joka jatkuvasti kyseenalaistaa ja heittää kapuloita rattaisiin? Tiettävästi jokainen pulpattaa päänsä sisällä enemmän tai vähemmän, joten kiinnostaisi kovasti kuulla, millaista muiden sisäinen puhe on.
Kommentit (499)
Minä: Tiskit... ehkä hoidan ne tänään.
Sisäinen puhe: Ehkä? Peset ne TÄNÄÄN.
Minä: ... (poistun keittiöstä)
Sisäinen puhe: Ajoissa.
Minä: Joo juu, oishan se kiva ettei aamulla tarvii.
Sisäinen puhe: ... (I'll be back)
Minä: ei tarvinnu heti, koska olin tekemässä jotain tärkeää, ja sisäinen puheeni ymmärsi sen.
Sisäisen puhe: Miten ois tiskaaminen nyt!?
Minä: Ei voi. Av-palsta on auki vielä 10 min. ... "Se ei lähde. Tarkistuskysymyksen vastaus oli väärä."
Sisäinen puhe: Nouset nyt vaan. Jatkat sitten töitä, ja nukkumaan ennen puoltayötä...
Käyn mielessäni kevyttä keskustelua englanniksi, harjoittelen miniän kanssa käytäviä keskusteluja varten.
Ilman näitä kieli kangistuu lopullisesti eikä sanoja tule mieleen tarvittaessa.
Nykyään myös teroitan itselleni, että pakko jaksaa tämä loppuun asti, sitten saa taas rauhassa jatkaa eläkepäiviä. Kyseessä vaikea itsestä riippumaton päivittäin ongelma.
Masennus/itseinho mulle puhuu, puhunut jo yli puolet elämästäni.
Itselle tiuskimista ja välillä jotain ihme hulluttelua. Pääni sisällä olen erittäin negatiivinen ja toksinen ihminen, mutta harvoin se näkyy ulospäin. Joskus kuitenkin.
Tarkasti ottaen kyllä sellainen on, mutta ei päivittäin, saattaa joskus harvoin kuiskata tärkeistä tärkeimmän kun oma tietoisuus ei yllä vaikka edellytykset olisi olemassa ymmärtämiselle. Olen kiitollinen.
Minun päänsisäinen puheeni on hyväntahtoista vittuilua. Sellaista ainakin miesporukoista tuttua, astetta ronskimpaa poikamaista naljailua, jossa viesti on yleensä jotain ihan muuta kuin miltä se saattaa kuulostaa ulkopuolisen korvin. Jos en ole porukassa, jossa tämä toimii tai olen yksin, esimerkiksi lenkillä, teen tätä itse päässäni. Kummasti piristää pieni päänsisäinen verbaalimiekkailu.
Yllättävän moni sanoo, etteivät puhu ystävällisesti itselleen. ADD-ihmisenä elämästäni ei tulisi yhtään mitään, jos en koko ajan pyrkisi positiiviseen ajatteluun.
En puhu itselleni. Puhun yleisesti, kommentoin, testaan lauseita, mutta en ääneen. Löydän loputtomasti härskejä lauseita, ilkeitä ja provosoivia kommentteja joista olen iloinen että olen pitänyt suuni kiinni. Jotkin näistä ajatuksista saattaa päätyä jalostettuna ja siistittynä jopa yleiseen keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Tei, joilla on runsas sisäinen puhe: jos teillä on kumppani, onko hänellä sisäistä puhetta ja millaista, kuinka runsasta? Entä lapsillanne?
Puolisollani saattaa olla mutta hän on estyneempi, joten ei varmaan osaisi sanallistaa asiaa, vaikka on luovalla alalla. Välillä kuulen kun mutiseen itsekseen. Melko harvoin mutta kuitenkin.
Muotoilen joskus lauseita mielessäni ikäänkuin puhuen kun kirjoitan jotakin. Jos ihan itsekseni mietin, en varsinaisesti puhu mielessäni koska tiedostan ajatukseni jotka ainakin omassa prosessijonossa mielessäni tulee ennen sisäistä puhetta jolloin höpinä itselleni mielessäni on turhaa.
Joskus ehkä kun vaikkapa potkaisen varpaan johonkin kulmaan, saatan hetken kipuilla melko eleettömästi ja kun kipu tuntuu kovimmillaan, totean mielessäni 'ei tunnu missään' ja jatkan kuin kipua ei olisi ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Sisäinen puheeni alkoi joskus aikuistuttua. Sitä ennen ajattelin, mutten kuullut mitään. Myös kriittiset ajatukset olivat vain hiljaisesti mielessä. Nykyään miellän usein ajatukset muutaman tärkeän hahmon kertomiksi. Ääni muistuttaa heitä. Arvostettu opettaja, graduohjaaja jota en tuntenut ja josta en pitänyt, ihastukseni rekrytoija, jolta en saanut työtä. Varsinaisesti en kuule ääntä, mutta ajattelen hahmoja muistuttavilla äänillä.
Usein ajattelen kolmannessa persoonassa, välillä voimaudun ajattelemaan itse ja myös lähettämään ajatusviestejä jollekin. Eiväthän ne perille kai mene, mutta pääni sisällä yritän lähettää kosmisia viestejä.
Kiinnostavaa, jos joku varsinaisesti puhuu itselleen päänsä sisällä. Tapahtuuko se omalla äänellä?
Kyllä se tapahtuu omalla äänellä ja sille on oikea nimikin; Ajattelu.
Kaupungilla kävellessä: ylevero perkele, autovero, sähkövero, saatanan kiinteistövero, kas tissit (olo parani vähän), helvetin bensaverot, sähköverot,jäteverot, kas toiset tissit, oikeastaan tämä onkin ihan hyvä päivä
Joskus perus keskustelua ja joskus ihan kunnolla väittelen ja suutun itselleni. Pakotan itseni nukkumaan sohvalla jos olin törkeä keskustelun aikana tai jotenkin epäkunnioittava sisäistä ääntäni kohtaan. Mun mieli on psykologi ja se pitää minua ihan hulluna, mutta kyllä minä tiedän paremmin, se on täys seko koko tyyppi.
Mun päässä asuu ivallinen pervo, joka kääntää kaiken jotenkin härskiksi ja vaivaannuttavaksi, sekä vittuilee lähes tauotta.
Millaista on sisäinen puheeni? todella älykästä
Vierailija kirjoitti:
Kaupungilla kävellessä: ylevero perkele, autovero, sähkövero, saatanan kiinteistövero, kas tissit (olo parani vähän), helvetin bensaverot, sähköverot,jäteverot, kas toiset tissit, oikeastaan tämä onkin ihan hyvä päivä
Hahhah, ihana! :D
Olen pahoillani puolestasi. Voisinpa auttaa sinua ja muitakin masentuneita jotenkin ❤