Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaista on sisäinen puheesi?
Käytkö pääsi sisällä keskusteluja itsesi kanssa? Puhutko itsellesi kuin toiselle persoonalle? Tai onko sisälläsi kriitikko, joka jatkuvasti kyseenalaistaa ja heittää kapuloita rattaisiin? Tiettävästi jokainen pulpattaa päänsä sisällä enemmän tai vähemmän, joten kiinnostaisi kovasti kuulla, millaista muiden sisäinen puhe on.
Kommentit (499)
En tiedä onko minulla sisäistä puhetta, ainakaan samanlaista kuin joillain muilla ketjussa näyttää olevan. Joskus kun kirjoitan voin koittaa miettiä lauseita etukäteen, mutta en välttämättä siinäkään. Yleisemmin mietin asioita ehkä visuaalisemmin kuin tekstinä tai ääninä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se teidän sisäinen puhe samanlaista kuin ääneen ilmaistu, kontrolloitua ja täysin tietoista, vaiko enempi kuin ajatukset, impulsiivisia mielijohteesta nousevia?
Se on vähän samanlaista kuin korvamadon laulut, eli kun ajatukset on tyhjäkäynnillä se voi alkaa. Sitten kun havahtuu tietoisuuteen, se loppuu heti, mutta voi alkaa heti uudelleen kun tietoiset ajatukset pysähtyy.
Minulla on kahdenlaista sisäistä puhetta jotka tunnistan. Yksi on sellainen välitön puhe, joka on lähinnä lyhyitä huudahduksia, esim. V***u! Idiootti! Elämä on paskaa! Sää pystyt tähän! Antaa olla! Yleensä aika negatiivista kyllä. Toinen on sellaista jäsentyneempää juttelua, joka voi kohdistua todelliselle tai kuvitteelliselle henkilölle, saatan miettiä jotain tapahtunutta tilannetta, kuviteltua tilannetta, jotain mitä tapahtuu tulevaisuudessa, jonkun leffan tapahtumia tai henkilöitä, tai sitten selostan menneessä aikamuodossa mitä parhaillaan teen. Tämä tapahtuu usein myös englanniksi, käytän töissä ja viihteessä paljon englantia mutta se johtuu ehkä siitä että kun en vielä osannut puhua englantia kovin sujuvasti, harjoittelin sitä sisäisen puheen avulla, ja se jäi ehkä päälle.
Sitten taas jos mietin jotain älyllistä konseptia tai jotain mitä koodaan, niin monesti en ajattele sanoilla ollenkaan, enkä kuvinakaan, vaan jotenkin abstraktilla tasolla.
Kerron koko ajan itselleni, että olen täysi nolla. Terveisin turha maisteri
ilmenee vain ja ainoastaan kahdessa tapauksessa: kotitöihin liittyen silloin kun toiminta vaatii ohjausta, sekä kirjoittaessani. Jos harkitsen kirjoittavani jonkun sanan tai sen kirjoitan, kuulen sen sanan mielessäni. Joskus sama pätee myös puheeseen, silloin kun pohdiskelen.
Vähän ihmettelen, että miksi VAIN kotitöihin. Jos siivoan esim. autoa, en kuule sanaakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ilmenee vain ja ainoastaan kahdessa tapauksessa: kotitöihin liittyen silloin kun toiminta vaatii ohjausta, sekä kirjoittaessani. Jos harkitsen kirjoittavani jonkun sanan tai sen kirjoitan, kuulen sen sanan mielessäni. Joskus sama pätee myös puheeseen, silloin kun pohdiskelen.
Vähän ihmettelen, että miksi VAIN kotitöihin. Jos siivoan esim. autoa, en kuule sanaakaan!
Ja auton siivoamisessa joskus tarvitsisin kyllä ohjausta... (sinne kertyy aina tavaraa) :D
Vierailija kirjoitti:
ilmenee vain ja ainoastaan kahdessa tapauksessa: kotitöihin liittyen silloin kun toiminta vaatii ohjausta, sekä kirjoittaessani. Jos harkitsen kirjoittavani jonkun sanan tai sen kirjoitan, kuulen sen sanan mielessäni. Joskus sama pätee myös puheeseen, silloin kun pohdiskelen.
Vähän ihmettelen, että miksi VAIN kotitöihin. Jos siivoan esim. autoa, en kuule sanaakaan!
Siis kolmessa tapauksessa... tajusin 3:nnen vasta kirjoittaessani.
Kai se on niin että samoja asioita nähdään mielessä, kuultiin ne sanoina tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kahdenlaista sisäistä puhetta jotka tunnistan. Yksi on sellainen välitön puhe, joka on lähinnä lyhyitä huudahduksia, esim. V***u! Idiootti! Elämä on paskaa! Sää pystyt tähän! Antaa olla! Yleensä aika negatiivista kyllä. Toinen on sellaista jäsentyneempää juttelua, joka voi kohdistua todelliselle tai kuvitteelliselle henkilölle, saatan miettiä jotain tapahtunutta tilannetta, kuviteltua tilannetta, jotain mitä tapahtuu tulevaisuudessa, jonkun leffan tapahtumia tai henkilöitä, tai sitten selostan menneessä aikamuodossa mitä parhaillaan teen. Tämä tapahtuu usein myös englanniksi, käytän töissä ja viihteessä paljon englantia mutta se johtuu ehkä siitä että kun en vielä osannut puhua englantia kovin sujuvasti, harjoittelin sitä sisäisen puheen avulla, ja se jäi ehkä päälle.
Sitten taas jos mietin jotain älyllistä konseptia tai jotain mitä koodaan, niin monesti en ajattele sanoilla ollenkaan, enkä kuvinakaan, vaan jotenkin abstraktilla tasolla.
Oh, toi kuulostaa todella erikoiselta, että selostaa menneessä aikamuodossa, mitä parhaillaan tekee. Onko se itsensä viihdyttämistä tyyliin "olen huomion keskipiste"..?
Humoristista ja lempeää. Tarpeen tulleen tietenkin tiukempaakin, tyyliin "noloa, oikeastiko!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^Vähän niin kuin näkisi reaaliajassa elokuvatähden?
*Hänen ylhäisyytensä teki itselleen voilevän, ja teekupposen. Sitten hän... lähti viemään roskia.*
Vierailija kirjoitti:
^Vähän niin kuin näkisi reaaliajassa elokuvatähden?
*Hänen ylhäisyytensä teki itselleen voilevän, ja teekupposen. Sitten hän... lähti viemään roskia.*
Tämä oli jatkoa viestille klo 10:10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pitää näyttää reippaalta, näytä reippaalta! kiire! kiire!"
Voi tuota ajatusten Tonavaa, kuinka se virtaakaan väsymättä. Suhtaudun ajatuksiin vähän ulkopuolisena, uskoen että ne generoidaan muualla kuin omassa tahtokeskuksessani. Pyrin olemaan neutraali niiden suhteen, niin että en väkisin ala niitä poistaa, vaientaa ti muuttaa. Silloin kyllä puutun puheeseen, jos ajatus tuntuu moittivan ja solvaavan minua ilkeästi ja toistelevan vanhoja virheitä ja tilanteita.
Mieluusti irti menneistä ja nykyhetkessä paikalla olisin, jos vain suinkin. Mutta lempeästi ja kannustavasti itselleni puhuen, ei riidellen eikä pakottaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisinaan voin käydä sisäistä keskustelua itseni kanssa. Useinmiten silloin kun olen päättänyt jotain joka ei tunnut ihan hyvältä mutta haluan siitä tulla yksimielisyyteen itseni kanssa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ilmenee vain ja ainoastaan kahdessa tapauksessa: kotitöihin liittyen silloin kun toiminta vaatii ohjausta, sekä kirjoittaessani. Jos harkitsen kirjoittavani jonkun sanan tai sen kirjoitan, kuulen sen sanan mielessäni. Joskus sama pätee myös puheeseen, silloin kun pohdiskelen.
Vähän ihmettelen, että miksi VAIN kotitöihin. Jos siivoan esim. autoa, en kuule sanaakaan!
Siis kolmessa tapauksessa... tajusin 3:nnen vasta kirjoittaessani.
Kai se on niin että samoja asioita nähdään mielessä, kuultiin ne sanoina tai ei.
Nyt kun mietin, sisäistä puhetta on ehkä enemmän kuin luulen.
Esimerkki: halusin H&M:stä valkoisen kaulurin, ne oli loppu. Mietin, ostaisinko valkoisen fleece-paidan jossa korkea muhkea kaulus. Sitten kotoa löytyi hyvälaatuinen luonnonvalkoinen huppari, jonka kaulus on juuri sitä, mitä kaipasin- minun ei tarvinnutkaan laittaa rahaa turhaan! -- Tätä oivallusta ajatellen, näen itseni sieluni silmin jo ostamassa uutta paitaa... ja kysymässä itseltäni: "Miks tää sun vanha huppari ei kelpaa?" 😅
En ole koskaan kokenut, etteikö sisäinen ääneni olisi täysin osa minua; se tulkitsee MINUA. Olisi pelottavaa ajatella, että kokisin sen vieraaksi. Että ahdistuisin itsestäni, jos pystyisin tuntemaan ahdistukseni sanoin... Toisaalta ymmärrän, että ihmiset tuntevat itseään eri tavoin ja tottuvat tapoihinsa. Toisen tapa kuulostaa äkkiseltään oudolta ja ehkä pelottavaltakin, koska itsellä on samoihin asioihin eri tavat.
Holhoavat kommentit (kotitöistä) ovan ehkä minun omaksumaani perintöä lapsuudenkodista; rakastava mutta toisinaan vähän tökerö/kiivas kohtelu on muuttunut osaksi minua.
Vierailija kirjoitti:
Onko se teidän sisäinen puhe samanlaista kuin ääneen ilmaistu, kontrolloitua ja täysin tietoista, vaiko enempi kuin ajatukset, impulsiivisia mielijohteesta nousevia?
Minulla sieltä nousee sellaista impulsiivista puhetta. En esim. aina edes ymmärrä, miten väsynyt ja stressaantunut olen, kun päässä sitten alkaa puhua tavallaan ulkopuolinen ajatus, että "Anne on ihan tosi väsynyt".
En puhu itseni kanssa, ajattelen.
Alue: Aihe vapaa
Onko se teidän sisäinen puhe samanlaista kuin ääneen ilmaistu, kontrolloitua ja täysin tietoista, vaiko enempi kuin ajatukset, impulsiivisia mielijohteesta nousevia?