Millaista on sisäinen puheesi?

Minusta on valaisevaa, että monilla EI ole tällaista keskustelua päänsä sisällä.

Koska joskus minusta on hämmentävä huomata, että joku ihminen tuntuu oikeasti kokevan että se hänen ajatuksensa/näkemyksensä/tapansa toimia on paras mahdollinen ja jopa ainoa mahdollinen. Ja minusta taas tuntuu ihan mahdolliselta ajatella monella tapaa, ja vaihtoehdot ovat jopa ilmeisiä.

Uskoisin, että jatkuvien keskustelujen ja kuvitelmien käyminen auttaa näkemään niitä vaihtoehtoisia polkuja itselleen ja sitä myöten muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi olen huomannut, että minulla on usein "morkkis". Toivottavasti se ei ole merkki psyykkistä ongelmista, mutta tunnen siis usein huonoa omaatuntoa (enkä edes tunnista, että mistä tunnen sitä) ja tunne on samanlainen, kun joskus nuorena heräsi viikonloppuna ja oli sählännyt jotain baari-iltana. Tämä välillä ihan ärsyttää itsenänikin, että mistähän nyt tämä morkkis olo tuli.

Hei mulla on tämä sama! Oon monesti miettinyt myös, mistä tämä morkkis oikein kumpuaa, ja oonkin nimittänyt sitä henkiseksi morkkikseksi. Jotakin itsevarmuuteen liittyvää varmasti. 

Se on muiden ihmisten mielipiteitä, arvostelua, tylyjä katseita, ikäviä sanoja. Sakkaa, joka kasaantuu mieleen vuosien edetessä. Opin jossakin vaiheessa puhdistamaan sitä mielestäni. Usein heti tai samana iltana. Ilkeys ja arvostelu johtuvat aina toisen ihmisen pahasta olosta. kaiken voi sanoa ja ilmaista toista kunnioittaen. Kun oppii erottamaan toisen ihmisen tunteet omista voi jo paremmin.

"Sun pitää nyt pitää nyt pitää taukoa juomisesta, niin alat varmasti voimaan paremmin kun et ryyppää joka viikonloppu"

"nyt vaan keskityt uneen, ruokaan ja ulkoiluun niin jaksat sitten varmasti siivotakkin"

Yms

Aika paljon toistuu se "pitää" mun sisäisessä puheessani...

Yleensä mehustelee eri vaihtoehtoja, mitä voisi sanoa kaikille dooteille, etenkin töissä. Huokona piirteenä tässä on vain se, että välillä sanoo ääneenkin näitä tai puhuu unissaan (totuuksia)

Saatan välillä puhua mielessäni tulevalle lapselleni. Rohkaisen, kerron vastauksia elämän kiperiin kysymyksiin tai käyn muuten vaan dialogia.

Välillä olen myös mitä kummallisimmissa tilanteissa, jossa laitan ihmisille jauhot suuhun, pahoittelen tai sovittelen. Välillä saatan jakaa hyviksi havaitsemiani asioita. Aina en ole ihan perillä siitä kenelle puhun.

Naurua lähinnä. Tai jotain siansaksaa rytmikkäästi.

Lähinnä sisälläni elää kriitikko, joka yrittää nostaa epävarmuuksia pintaan. Toinen ääni sitten yrittää tätä itsensä mollaamista vaimentaa, usein aika huonolla menestyksellä. Vähän kuin perinteiset piru ja enkeli olkapäillä. Mitenkähän sitä positiivisuuden enkelin ääntä voisi kääntää vähän kovemmalle?

Ei mitään älykästä. Rytmikästä ja rentouttavaa lähes puoliääntä.

Ajatuksissaan voi huomata ettei mikään ole päällä ja kuitenkin fooccus tekemiselle on.

Esimerkkinä voi vaikka laittaa e, e, o, a, o, e, eh. Ja vielä kerran pojat. Eh, e, o, ah, oh, e, e, vielä kerran, e, e, o ,a, o, e, eh. Löytyy monia muitakin yhdistelmiä. Tärkeintä on ettei ajateltu pulssi merkitse mitään.

Nuo kirjaimet ääneen lausuttuna aiheuttaa pulssin jatkuvasti toistettuna.

Näin idässä opetettiin kun jouduin kouluun vanhempieni työn vuoksi.

Sisäiset keskustelut häiritsevät työtä ja opiskelua.

Idässä vanhassa perinteessa sisäistä keskustelua pidetään eräänlaisena turhana metelinä. Demoneina.

Sama jos naapurin ääni provosoi tai hajut käy hermoon. Silloin voi ajatella demonin tulleen häiritsemään kohtalon kulkua. Ensimmäisen opettajan sanoin voi todeta että liikaa itsensä kanssa keskustelevat -juu meiij kooo tuuu menedal hosopetial, iffuu tinkuu maadzzz.

Joten kaikille voin kokemuksesta neuvoa että oikea rytmi olikin:

- e, e, o, a, o, e, eh.

Tämä on rytmi taivaisiin.

Siis mikä hiton sisäinen puhe!? Onko jäänyt aamulääkkeet ottamatta? En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta.

Jos lyön varpaani, karjaisen kirosanan. Onko se sisäistä puhetta jos jätän ihmisten ollessa paikalla sanomatta sen ääneen mutta tulee mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Ei vttu. Olenko mä ainoa terve täällä?

Mietin täysin samaa :D Siis mikä hiton sisäinen ääni!?

Itse on tuollaista ääntä omaa, joten kysymys niihin liittyen. Voiko äänelle puhua takaisin? Voinko esim. kertoa kauppalistan ja kysyä sitten kaupassa, mitä listalla on?

Mulla lähtee soimaan McGyverin tunnari aina kun keksin jotain ratkaisuja. Jos oon yksin, laulan mukana tititi tii titi tii... 😀😎

Ajatteluni ei suurimmaksi osaksi ole verbaalista - tai ainakin se on niin nopeaa rinnakkaisprosessointia, ettei siitä useinkaan ehdi muodostua yksittäisiä selviä lauseita. 

Oletko ajatellut, että olet masentunut? Mullakin ollut samanlaista. Nyt sairaslomalla.

En todellakaan puhu itselleni. Kummalliselta tuntuu psykiatrin jutut sisäisestä puheesta. Onkohan hänellä skitsofrenia?

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä hiton sisäinen puhe!? Onko jäänyt aamulääkkeet ottamatta? En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta.

Jos lyön varpaani, karjaisen kirosanan. Onko se sisäistä puhetta jos jätän ihmisten ollessa paikalla sanomatta sen ääneen mutta tulee mieleen?

Periaatteessa on. En siis minäkään mitään kirjaimellista ääntä kuule, siis kuin puhetta korvissani, mutta ajatukseni ovat sisäisen puheen muodossa eli jos pitää mennä kauppaan, ajatukseni muodostavat lauseen "pitää mennä kauppaan" kuin puhuisin sen ääneen.

Ystäväni taas ei muodosta lauseita vaan ajattelee mielikuvaa siitä kaupasta ja siitä mitä sieltä ostetaan. Hänellä ei siis ole sisäistä ääntä, eivätkä ajatuksensa ole kuin puhetta.

Olen huomannut, että joskus kun olen jutustellut eri aiheista ihan luontevasti, joku on ehkä tokaissut mutisten ääneen "se kuulee ääniä päässään". Ei jutuissa mitään outoa ole ollut, vaan varmaan jos joillekin ei tule mieleen mitään sanottavaa, he voivat kokea, että tuolle sisäinen ääni on puhunut, heille ei. Vai mistäköhän on kyse. Tuon sanonut mutisi joskus itse ääneen jotain "mömmömmöm".

Myös "mistä olet voinut saada idean" tehdä jotain, tai miten on voinut oppia jotain uutta on samaa sarjaa. Ihan aivoja käyttämällä ja itse ajattelemalla. Jotkut ilmeisesti vain tankkaavat sääntöjä ulkoa.

Kylläpä on kiva kun s-posti täyttyy kutsuista syksyn ihaniin ONLINE-tapahtumiin. Kivoja siis tarkoitan, ei mitään työkokouksia. Samaan aikaan kun  sattuu tietämään että ylin johto se vaan ihan livenä bilettää ja kokoustaa.

Tää levy on nyt jääny päälle. Heitän ne kaikki kutsut roskiin  (kiva = ironiaa)

Mä oon alkanut tsemppaamaan itseäni. Joskus pakotan sisäisen ääneni kehaisemaan itseäni, ja stten ajattelen, että niin niin, kunhan kohteliaisuuttasi kehut. Sitten se sisäinen ääni alkaa väittelemään toisen sisäisen ääneni kanssa asiasta. Sitten kuvaan astuu kolmas sisäinen ääni, joka koettaa löytää sovun. Joskus sitten nämä kaksi kinastelevaa sisäistä ääntä menevätkin samalle puolelle ja alkavat olla samaa mieltä, ja yrittävät häätää sen kolmannen neuvojaäänen pois.

Tämmöstä mun päässä.

Lisäksi on enkunkielinen ääni, jonka puheita joskus ajatuksissani mutisen puoliääneen.

Tää oli hauska!