Lue keskustelun säännöt.
Millaista on sisäinen puheesi?
Käytkö pääsi sisällä keskusteluja itsesi kanssa? Puhutko itsellesi kuin toiselle persoonalle? Tai onko sisälläsi kriitikko, joka jatkuvasti kyseenalaistaa ja heittää kapuloita rattaisiin? Tiettävästi jokainen pulpattaa päänsä sisällä enemmän tai vähemmän, joten kiinnostaisi kovasti kuulla, millaista muiden sisäinen puhe on.
Kommentit (499)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole sisäistä puhetta. Kuulin ekaa kertaa pari vuotta sitten, että ihmiset ikään kuin "puhuvat" ajatuksissaan ja olin ihan ällikällä lyöty. Tarkoittaako se, että ikään kuin kuulette puhetta tai muodostatte lauseita mielessänne? En minä tee niin. Ajatukseni juoksisi todella hitaasti, jos joutuisin muodostamaan lauseita tai puhumaan ajatukseni lauseiksi. En kyllä tiedä, miten sitten ajattelen, mutta ainakaan mitään ei "kuulu" mielessäni. Tätäkin ihmettelin, että ilmeisesti iotkut lukevat kirjaakin niin, että lukevat lauseet ääneen mielessään? En tee sitäkään, olisin todella hidas lukija niin. En osaa oikein edes kuvitella tai ymmärtää, mite se sisäinen puhe sitten oikein on. Mikä mussa on vikana??
Ei ole vika, kuulut vaan siihen noin 10% vähemmistöön jonka ajattelu ei tapahdu sisäisen puheen kautta. Kuten arveletkin, tuo sinun tapa on nopeampaa ja tehokkaampaa.
Itselläni kaikki ajattelu menee sisäisen puheen kautta - mitään ei tapahdu ilman sitä. Jos päättäisin nyt alkaa vaikka siivoamaan kotiani, alkaisi myös sisäinen puhe: ”no niin, nyt aloitan pölyjen pyyhinnällä ja haenpa pölyhuiskun eteisen siivouskaapista” jne. Sitten on toki erikseen tuo aivojen tyhjäkäyntipuhe eli jos vaikka olen koiralenkillä, mieli höpöttää kaikenlaisia juttuja., vanhoja muistoja, tulevaisuuden arvioita, fantasioita, ja tunteet sitten menee sen mukaan mitä puheessa on . Esim jos häpeällinen muisto tulee puheeseen, nousee häpeän tunne vaikka se olisi 20 vuotta vanha asia.
MIstä löysit tiedon että 10 % ei ajattele sisäisen puheen kautta?
Päädyin joskus Quora / reddit madonreikään etsiessäni tietoa afantasiasta. Ja siellä tuli vastaan tämä toinen asia missä ihmiset eroaa yllättävän paljon sisäiseltä elämältään eli sanallinen vs sanaton ajattelu. En enää muista mikä se linkki oli mistä löytyi noita lukuja ja muuta tutkimustietoa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatkohan lasten mielikuvituskaverit näitä lapsen sisäisiä ääniä vai ihan vaan satuleikkiä.
Tämä on ihan tutkittu aihe ja englanniksi löytyy paljonkin tietoa hakemalla vaikka ”does everyone have inner monologue” tms.
Tämä on mielenkiintoinen teoria ja voi hyvinkin pitää paikkansa omalla kohdallani, koska kykenen sisäiseen puheeseen vain kun puhun ääneen itsekseni:
So why don't some people have inner speech? Studies show that producing inner speech requires a network of brain activity spanning from the frontal lobe to auditory cortex, which is located near your ears. These networks are the same as those used when we speak aloud (which also requires motor cortex, because we need to move our tongue, lips, etc.). One theory proposes that people who do not produce inner speech are unable to activate those networks without also activating their motor cortex.
https://www.abc.net.au/news/2020-02-07/inner-monologue-mental-health-no…
"ei vit*** mitä mää nyt sekoilen, ei helv*****. Joopa- joo, ei pitikö mun kääntyä tästä?, Ainiin, voi ei, siis oikeesti voitko vit""" mennä siitä, ei vit"" miten täytyy olla tyhmä.
Nämä pyörii mun päässä joka päivä ja välillä pelkään että sanoinko jotain näistä ääneen.
Rasittavia ääniä päässä ja todella väsyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen tietoisesti, sisäinen ääni on semmoinen aika monotoninen miesääni joka on minä.
Päässäni luuppaa jatkuvasti jokin random biisinpätkä. Tai kun silmät ovat kiinni, virtaa randomisti vaihtuvia kuvia joko olemassa olevista tai täysin kummallisista kuvitteellisista asioista. Sisäinen "puhe" on korkeintaan spontaaneja oivalluksia ja assosiointia, joka kiihtyy sitä mukaa, kun oivaltelen ja innostun. Minkäänlaista ratkaisukeskeistä tai järkeilevää tai edes käytännön arkeen liittyvää tuo "puhe" ei ole. En tavallaan ajattele sanoilla - ajatteluni on kuin erittäin nopeaa lukemista, jossa sanoja ei "ehdi muuttaa ääneksi". Päässäni on älytön sekamelska lähes koko ajan, minkä vuoksi kärsin unettomuudesta, addiktioista ja keskittymishäriöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kyseli liikunnasta ja sisäisestä puheesta. Minulla on vilkas puheensorina päässä ja ohjaan käyttäytymistä käskyttämällä itseäni. Uusiin liikkeisiin urheilussa tarvitsen sanallisia ohjeita ja sitten liikettä tehdessä ajattelen mielessä, että nyt pitää kääntyä näin ja muistaa nostaa kättä noin tms. Tennistunneilla oli vaikeaa, kun pystyi korjaamaan vain yhtä asiaa, kun sai palautetta, koska ei ehtinyt miettiä useampaa. Kun tulee toistoja, liikkeet automatisoituvat enkä enää sanallista toimintaa.
En tiedä liittyykö tähän, mutta en pysty hahmottamaan oikeaa ja vasempaa. Jos pitää nostaa oikea polvi, mielessä sanon nosta oikea polvi, mutta mitään ei tapahdu ellen ensin pohdi kumpi oli oikea ja kumpi vasen nostamalla oikeaa kättä, josta selvitän, että tuo on oikea
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen teoria ja voi hyvinkin pitää paikkansa omalla kohdallani, koska kykenen sisäiseen puheeseen vain kun puhun ääneen itsekseni:
So why don't some people have inner speech? Studies show that producing inner speech requires a network of brain activity spanning from the frontal lobe to auditory cortex, which is located near your ears. These networks are the same as those used when we speak aloud (which also requires motor cortex, because we need to move our tongue, lips, etc.). One theory proposes that people who do not produce inner speech are unable to activate those networks without also activating their motor cortex.
https://www.abc.net.au/news/2020-02-07/inner-monologue-mental-health-no…
Itsekseen ääneen puhuminen on joissakin tutkimuksissa yhdistetty korkeaan älykkyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se puhuu silloin kun olen tekemässä jotain typerää tai jättämässä tekemättä jotain mitä pitää tehdä kuten kuntosalille lähtö.
-"Katos, klo 19:00, pitäs lähtä kuntosalille"
<Väsyttää, entä jos skippaan tänään. Tekee huomenna sitten tuplat>
"-Helvetin läski. Tännekö asti tulit luovuttamaan? Nyt menet sinne kuten ainakin ennen. Lopussa kiitos seisoo"
<Viimeinen kyykkysarja kesken, pari toistoa pitää vielä saada mutta tekee mieli luovuttaa ja pudottaa tanko. Sattuu, pyörryttää ja itkettää>
"-Ylös! Ylös! Saatana nössö! Nämä kaksi niin saat levätä. Tämä on se hetki kun erotetaan miehet pojista!"
Kuulosta kliseeltä, mutta en usko, että olisin pystynyt tähän kaikkeen ilman tuota ääntä.
Runsasta, rönsyilevää, monitahoista. Kehittelen erilaisia skenaarioita ja toisaalta uppoudun todella syvälle tositapahtumiin.
Sävyltään vaihtelee myönteisestä neutraaliin ja pessimistiseen riippuen siitä, mistä "puhun".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisäinen ääneni puhuu välillä ihan ääneenkin kun ei ole muita kuulemassa. Yleensä se on kannustava ja itseironinen. Joskus se on todella kriittinen ja haukkuu minut pystyyn, silloin yleensä ansaitusti.
Useimmiten se vain muistuttelee minua erilaisista näkökulmista ja huomioitavista asioista. Yleinen keskustelu on niin puuduttavan yksinkertaista ja mustavalkoista suurimman osan ajasta. Jos en saa järkevää muitakin huomioivaa pohdintaa muualta, teen sen oman pääni sisällä yksikseni. En halua valua somekeskustelujen yksiviivaiselle tasolle, jotain ehkä kuolisi sisälläni sillä hetkellä.
Tää on mielenkiintoinen ketju, ja aivan ihana sellainen, koska ei näistä jutuista voi livenä puhua. Oon aina pitänyt itseäni vähän outona, mutta tää ketju saa mut tuntemaan etten ole ainut jonka pää on välillä vilkas kuin metrotunneli. Ajatusten Tonava tai se jukeboxin ihmisversio. Välillä mietin että onko nää pakkoajatuksia, ja onko syytä olla huolissaan? Välillä päässä pyörii aikamoinen "kauppalista", ja silloin on parasta kirjoittaa jo osa paperille, se ikäänkuin nollaa ja vapauttaa tilaa uusille ajatuksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Jos puhut Jumalalle, rukoilet. Jos Jumala puhuu sinulle, olet hullu.”
-Jossakin lehdessä (olen unohtanut, missä) oli äsken aihetta sivuava juttu. Siinä mainittiin venäläinen psykologi Lev Vysotsgy, joka on kirjoittanut sisäisestä puheesta.
234 jatkaa. Näitä ajatuksia yms. tulee myös asioista jotka laukaisevat muistoja. Joku tuoksu, maku väri yms. saattaa laukaista projektorin mikä välittää kuvaa ja tapahtumia. Jos niihin sisältyy voimakkaita tunteita, niin ne ovat ne tapahtumat ikäänkuin tuoreita, ja ne pitää käsitellä, tukahduttaminen tekee levottoman olon. Välillä on päiviä kun pää on tavallaan "tyhjä". Silloin saatan vain olla ja levätä. Olo on kuin olisi jossain muualla "välitilassa". Sieltä pitää taas väkisin repiä itsensä ajattelemaan ja elämään . Tulipas avauduttua. Kiitos ketjun aloittajalle
, oli terapeuttista lukea koko ketju. :)
Minulla alkoi 26 vuotiaana yksinkeskustelu pääni sisässä. Olin lukenut kirjoja viitisen vuotta melko aktiivisesti. Ajattelin että tämä on se kyky nyt minkä sain kirjoista.
Myöhemmin eristäydyin enemmän ja viihdyin keskustelujeni parissa.
Sitten äänet muuttuivat aidoiksi ja vastailin huvikseni ihan oikeasti ääneen niille.
Nykyään olen lääkityksellä ja edelleen saatan alkaa hekottelemaan bussipysäkillä tai lenkillä hassuille vitseille. Muut katsovat minua kieroon.
Kumpa en koskaan olisi alkanut lukea kirjoja
Vierailija kirjoitti:
Se puhuu silloin kun olen tekemässä jotain typerää tai jättämässä tekemättä jotain mitä pitää tehdä kuten kuntosalille lähtö.
-"Katos, klo 19:00, pitäs lähtä kuntosalille"
<Väsyttää, entä jos skippaan tänään. Tekee huomenna sitten tuplat>
"-Helvetin läski. Tännekö asti tulit luovuttamaan? Nyt menet sinne kuten ainakin ennen. Lopussa kiitos seisoo"
<Viimeinen kyykkysarja kesken, pari toistoa pitää vielä saada mutta tekee mieli luovuttaa ja pudottaa tanko. Sattuu, pyörryttää ja itkettää>
"-Ylös! Ylös! Saatana nössö! Nämä kaksi niin saat levätä. Tämä on se hetki kun erotetaan miehet pojista!"
Kuulosta kliseeltä, mutta en usko, että olisin pystynyt tähän kaikkeen ilman tuota ääntä.
Itsellä ihan sama, ääni tsemppaa niin kovaa, että annan avokämmenellä naamalle kovan läimäyksen, niin vedän ihan ylimääräisen sarjan pelkän raivokohtauksen varassa. Joskus tinttaan nyrkillä seinään ja teen koko treenin uudestaan, koska liha yritti luovuttaa. Ääni kiukuttelee minulle. Muistan kuinka kolmekymppisenä ääni käski juosta kovempaa kuin "kekkonen", koska olin ollut laiska. Lopputuloksena molempien jalkojen marssimurtumat. Ääni keksi murtuman aikana paljon etunojia ja leuanvetoharjoituksia. Sillä murtumatauolla saavutin spagaatit 3kk tauon aikana. Tein läppärin äärellä spagaattivenytyksiä työpäivän verran. Samalla opettelin myös seisomaan käsillä ja tekemään punnerrukset sitä kautta.
Sisäinen ääni vihaa laiskuutta minussa. Jos tosiaan jätän treenipäivän välistä, niin sisäinen ääni käskee duunaaman joka päivä 12h työpäiviä tauotta. Jotain hyötyäkin äänestä on. Uskon että ääni on esi-isäni, joka tahtoo tulla minuksi minun tilalle. Lähipiiri ei pidä "kapteenista".
Moni onkin jo ihmetellyt mitä minulle on käynyt. Siltoja on palanut paljon parinkymmenen vuoden aikana.
Aika monelle voisin kirjoittaa lähetteen.
T: ex-lääkäri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen teoria ja voi hyvinkin pitää paikkansa omalla kohdallani, koska kykenen sisäiseen puheeseen vain kun puhun ääneen itsekseni:
So why don't some people have inner speech? Studies show that producing inner speech requires a network of brain activity spanning from the frontal lobe to auditory cortex, which is located near your ears. These networks are the same as those used when we speak aloud (which also requires motor cortex, because we need to move our tongue, lips, etc.). One theory proposes that people who do not produce inner speech are unable to activate those networks without also activating their motor cortex.
https://www.abc.net.au/news/2020-02-07/inner-monologue-mental-health-no…
Itsekseen ääneen puhuminen on joissakin tutkimuksissa yhdistetty korkeaan älykkyyteen.
Ei ole. Älykkäät keskustelevat matemaattisten kaavojen avulla tai käyvät keskustelut a2,a3456 kielillä.
MIstä löysit tiedon että 10 % ei ajattele sisäisen puheen kautta?