Miten löytää koiraton/lapseton nuori nainen?

Minä olin vielä 1,5 vuotta sitten ihminen, joka ei pystynyt ymmärtämään miksi jotkut haluavat koiran vaivoikseen. Tytär meillä olisi halunnut koiran, mutta ei me tietenkään sellaista hankkinut. Tytär hankki sitten koiran muutettuaan omilleen. Ja tässä ajan kanssa pikku hiljaa kun olen koiraan tutustunut, olen oppinut siitä vähän tykkäämäänkin. Ikinä en ole koiria vihannut, en vain ole tajunnut niitä enkä osannut olla niiden kanssa. Ja ennen kaikkea en ole ymmärtänyt, vaikka sitä niin paljon sanotaankin, mitä tarkoittaa että koira on ihmisen paras ystävä. 

Syksyllä, kun en ollut nähnyt koiraa reiluun kuukauteen ja aloin jo vähän kaivata, että olisi kiva tavata, sovin tyttären kanssa ulkotreffit. Koira innostui aivan valtavasti minut nähdessään, häntä heilui vimmatusti ja se hyppi innoissaan ja kun kyykistyin sitä rapsuttelemaan, se nuoli innoissaan minun naamaani, joka oli onneksi maskin peitossa. Ikinä en ole ymmärtänyt näitä jotka pussailevat koiriaan ja antavat niiden nuolla. Mutta jotenkin tuo hetki muutti kaiken, kun tajusin miten iloinen koira oli minut nähdessään. En olisi voinut kuvitella, että koira tykkää minusta! Vasta tuossa hetkessä tajusin, mikä niissä koirissa on se juttu - ne tykkää ihmisistä ja haluaa olla niiden kavereita!

Ap:lläkin on vielä toivoa! Koiria voi oppia ymmärtämään ja niiden kanssa voi ystävystyä <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei haittais joku pieni koira joka painaa alle 10kg mut sitä isommat koirat on totaalinen turnoff ja täys deal breaker

Miksi pieni koira ei haittaa, mutta iso on totaalinen turnoff? Tulee mieleen tuosta vain se, että haluat hakata naista ja isompi koira pystyisi puolustamaan emäntäänsä, jonka takia se on totaalinen turnoff.

Miksi alapeukut? Mikä muu syy selittää sen, että kumppanin pieni koira ei haittaa, mutta iso haittaa? Samalla tavalla se pienikin koira vaatii omistajaltaan sitoutumista ja usean päivittäisen lenkin.

Ymmärrän jos kumppanin koira on turnoff, esim jos itse on allerginen, pelkää koiria, haluaa elää kumppanin kanssa elämää johon lemmikit eivät sovi, mutta tuota pienet ok, mutta isot ei en ymmärrä. Joku alapeukuttajista tai alkuperäinen kommentoija voisi selittää tuon logiikan.

Olipa yllättävää ettei kukaan kukaan osannut sanoa yhtäkään syytä (muuta kuin kumppanin hakkaaminen häiriöittä) siihen, että isot koirat on turnoff, mutta pienet ei. Ehkä voisi suositella sinkkuja laittamaan profiiliin kuvan itsestään ison koiran kanssa, jotta välttyisi väkivaltaisten ihmisten yhteydenotoista ja sitä kautta myös parisuhde väkivallalta.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kyselee naisvinkkejä palstalta, jonka kohderyhmä on

* perheellistyneet

* yli 30-vuotiaat naiset

Aloittaisin etsinnät rajaamalla tämän palstan pois hakukohteista. Soronoo, ei tule ikävä.

Höpsis. Täällä on koko kansa, myös paljon sinkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa hakea just sellaista kumppania kuin haluaa. Minäkin olen usein maininnut että hyvä kroppa pitää olla. Hoikka tai normaali. Nautin siinä vaiheessa aina läskien ulinasta, se on musiikkia korville.

No mitä ihmettä sinua liikuttaa joku läskien ulina? Onko todella niin että mies ei osaa keskittyä vain omaan elämäänsä vaan pitää jotenkin halveksuen katsella niitä joita ei ns huolisi kumppanikseen ja saada siitä jotain sairasta tyydytystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, nyt tiedän, miten palstan ulimiehet saackarkotettua Tinderissä. Wuf wuf

Siinä kaksi melkeinpä pahinta turn-offia naisessa samassa paketissa. Koira ja Tinderin käyttö. Hyi olkoon!

No mitä sinä teet siellä Tinderissä?

Vierailija kirjoitti:

En pidä koirista, mutta minulla on viisi kissaa. Itse en pidä itsekkäistä pskapäistä. N23

5 kissaa! Tuo on itsekkäiden paskapäiden karkoitin jos mikä!

Vierailija kirjoitti:

Minä olin vielä 1,5 vuotta sitten ihminen, joka ei pystynyt ymmärtämään miksi jotkut haluavat koiran vaivoikseen. Tytär meillä olisi halunnut koiran, mutta ei me tietenkään sellaista hankkinut. Tytär hankki sitten koiran muutettuaan omilleen. Ja tässä ajan kanssa pikku hiljaa kun olen koiraan tutustunut, olen oppinut siitä vähän tykkäämäänkin. Ikinä en ole koiria vihannut, en vain ole tajunnut niitä enkä osannut olla niiden kanssa. Ja ennen kaikkea en ole ymmärtänyt, vaikka sitä niin paljon sanotaankin, mitä tarkoittaa että koira on ihmisen paras ystävä. 

Syksyllä, kun en ollut nähnyt koiraa reiluun kuukauteen ja aloin jo vähän kaivata, että olisi kiva tavata, sovin tyttären kanssa ulkotreffit. Koira innostui aivan valtavasti minut nähdessään, häntä heilui vimmatusti ja se hyppi innoissaan ja kun kyykistyin sitä rapsuttelemaan, se nuoli innoissaan minun naamaani, joka oli onneksi maskin peitossa. Ikinä en ole ymmärtänyt näitä jotka pussailevat koiriaan ja antavat niiden nuolla. Mutta jotenkin tuo hetki muutti kaiken, kun tajusin miten iloinen koira oli minut nähdessään. En olisi voinut kuvitella, että koira tykkää minusta! Vasta tuossa hetkessä tajusin, mikä niissä koirissa on se juttu - ne tykkää ihmisistä ja haluaa olla niiden kavereita!

Ap:lläkin on vielä toivoa! Koiria voi oppia ymmärtämään ja niiden kanssa voi ystävystyä <3

Itse en juuri välitä siitä koirien ylenpalttisesta innokkuudesta.

Täällä olisi 24-v mies jota ei lemmikit haittaa alkuunkaan, oon eläinrakas :) isäpuoleksi ei tosin ole kiinnostusta. Ja 20-30 haitari mullakin

Vierailija kirjoitti:

En pidä koirista, mutta minulla on viisi kissaa. Itse en pidä itsekkäistä pskapäistä. N23

You go girl 🤘