Pikkulasten käsittämättömät/hulvattomat raivarit. Vertaistukiketju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole hulvaton, vaan käsittämätön raivari. Ompelin kaverini tyttärelle 3-vuotissynttäreille mekon, jollaista hän oli toivonut ja joka oli viimeistä tikkiä myöten sellainen kuin hän halusi. Tyttö otti mekon paketista ja heitti sen seinään. Huudosta ja parkumisesta ei tullut loppua, joten kaverini kantoi tytön makuuhuoneeseen ja makasi hänen vieressään parikymmentä minuuttia, kunnes tyttö nukahti. Minä istuin hölmönä olohuoneessa miettimässä, miksi kummassa kukaan haluaisi tehdä lapsia.

Olet varmasti taitava ompelija, mutta en usko hetkeäkään, että kukaan pystyy tekemään "viimeistä tikkiä myöten" sellaisen kuin 3-vuotias näyttää vaikkapa Disneyleffasta. Tapauksen 3-vuotiaalla on ilmeisesti erittäin hyvä havainnointikyky ja värisilmä. Uhmaikä päällä ja tunteiden säätely vasta kehityksen alussa (EI siis ns. kuriton ja kiittämätön vaan kasvu on kesken).

Höpsistä sinun Disney-olkinukkejesi kanssa. Olin tämän tytön kuusivuotiskaverisynttäreillä auttamassa ja katselin lahjojenavaamisseremoniaa. Tyttö istui olohuoneen lattialla tusinan kaverinsa kanssa. Pari kertaa kävi niin, että tyttö avasi paketin, sanoi, että mulla on jo tää, ja nakkasi lahjan olkansa yli. Olisin varmaan unohtanut tuon ensimmäisen raivarin, mutta samantyyppinen käytös jatkui pitkään.

Kolmevuotiaan selittämätön paniikkiraivari on eri juttu, mutta tuosta käytöksestä kuusivuotiaana voi ihan suoraan sanoa, että kiittämättömäksi kasvatettu lapsi. Vika on vanhemmassa / vanhemmissa.

Jos mun lapsi tekisi noin törkeästi, puhuttelisin häntä ihan siinä vieraiden kuullen erittäin tiukasti. Sanoisin, että jollet arvosta lahjoja, et näköjään tarvitse lahjoja, joten otan lahjat sinulta pois. Ja jos käytös toistuisi, näin tapahtuisi.

En tiedä, miten kaverisynttäreillä toimitaan, mutta aika moni asia oli minun silmissäni outo. Yksi pikkupoika tuli keittiöön, piteli kakkulautastaan vaativasti edessäni ja sanoi minulle: "Yksi kakkupala ja sassiin." Hetken kuluttua ympärilläni oli useampia tenavia, jotka kaikki halusivat santsipalan ja sassiin. Järjestin heidät jonoon ja ilmoitin, että kakkua saa vain pyytämällä nätisti (annoin esimerkin) ja kiittämällä. Kaikki pyysivät mukisematta nätisti ja kiittivät. Synttärien jälkeen kaverini sanoi omituisen moittivalla äänellä, että kiitos, kun panit lapset jonoon ja annoit säännöt.

Olen itse välttynyt useimmilta perinteiltä, mutta tuo kaverini ja hänen miehensä sukulaisineen ovat aivan poikkeuksellisen mieltyneitä juhliin ja rituaaleihin; aikoinaan häätkin pidettiin Helsingin tuomiokirkossa ja ryöstettyä morsianta ajelutettiin pitkin kaupunkia. Luulisi, että lapset oppisivat pienestä pitäen etiketin. Mutta mistäpä sitä ulkopuolinen tietää, kuuluiko lahjojen nakkelu etikettiin.

Lapsethan yleensä reagoivat positiivisesti tuollaiseen, koska ovat täysin tottuneet sellaiseen päiväkodissa.

Toimit tilanteessa oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Näitähän nyt on melkein joka päivä jotain vaikka onkin tosi helppo ja kiltti lapsi. Uhmaikä. Isälle pahempi koska nyt on äitikausi menossa. Esim. kun lapsen isä nousee ekana ylös aamulla ja avaa makkarin oven, alkaa lapsi huutaa ja raivota "Eeiiii!! Ei isi!! Mä haluun et äiti herää!!!" Joo, hyvää huomenta sullekin.

Se toki vaikuttaa ilmiön yleisyyteen, että seuraako tuosta ikinä se, että äiti kömpii käskyn mukaisesti sängystä, vai joutuuko lapsi vain hetken raivottuaan hyväksymään, että isi sieltä nyt ilmestyi.

Meillä on oltu tiukkana siitä, että raivoamalla ei saa tahtoaan läpi. ((Sympatiaa ja henkistä tukea rauhoittumisen voi saada, muttei tahtoaan läpi. )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole hulvaton, vaan käsittämätön raivari. Ompelin kaverini tyttärelle 3-vuotissynttäreille mekon, jollaista hän oli toivonut ja joka oli viimeistä tikkiä myöten sellainen kuin hän halusi. Tyttö otti mekon paketista ja heitti sen seinään. Huudosta ja parkumisesta ei tullut loppua, joten kaverini kantoi tytön makuuhuoneeseen ja makasi hänen vieressään parikymmentä minuuttia, kunnes tyttö nukahti. Minä istuin hölmönä olohuoneessa miettimässä, miksi kummassa kukaan haluaisi tehdä lapsia.

Jokin syyhän tuossa taustalla oli. Ehkä se jonain päivänä selviää.

Olisko mekko ollut niin hieno että lapsi ei pystynyt käsittelemään sitä tunnetta kun sai jotain jota oli oikein kovasti toivonut. Tunnekuohu sitten purkautui huutona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole hulvaton, vaan käsittämätön raivari. Ompelin kaverini tyttärelle 3-vuotissynttäreille mekon, jollaista hän oli toivonut ja joka oli viimeistä tikkiä myöten sellainen kuin hän halusi. Tyttö otti mekon paketista ja heitti sen seinään. Huudosta ja parkumisesta ei tullut loppua, joten kaverini kantoi tytön makuuhuoneeseen ja makasi hänen vieressään parikymmentä minuuttia, kunnes tyttö nukahti. Minä istuin hölmönä olohuoneessa miettimässä, miksi kummassa kukaan haluaisi tehdä lapsia.

Olet varmasti taitava ompelija, mutta en usko hetkeäkään, että kukaan pystyy tekemään "viimeistä tikkiä myöten" sellaisen kuin 3-vuotias näyttää vaikkapa Disneyleffasta. Tapauksen 3-vuotiaalla on ilmeisesti erittäin hyvä havainnointikyky ja värisilmä. Uhmaikä päällä ja tunteiden säätely vasta kehityksen alussa (EI siis ns. kuriton ja kiittämätön vaan kasvu on kesken).

Höpsistä sinun Disney-olkinukkejesi kanssa. Olin tämän tytön kuusivuotiskaverisynttäreillä auttamassa ja katselin lahjojenavaamisseremoniaa. Tyttö istui olohuoneen lattialla tusinan kaverinsa kanssa. Pari kertaa kävi niin, että tyttö avasi paketin, sanoi, että mulla on jo tää, ja nakkasi lahjan olkansa yli. Olisin varmaan unohtanut tuon ensimmäisen raivarin, mutta samantyyppinen käytös jatkui pitkään.

Kolmevuotiaan selittämätön paniikkiraivari on eri juttu, mutta tuosta käytöksestä kuusivuotiaana voi ihan suoraan sanoa, että kiittämättömäksi kasvatettu lapsi. Vika on vanhemmassa / vanhemmissa.

Jos mun lapsi tekisi noin törkeästi, puhuttelisin häntä ihan siinä vieraiden kuullen erittäin tiukasti. Sanoisin, että jollet arvosta lahjoja, et näköjään tarvitse lahjoja, joten otan lahjat sinulta pois. Ja jos käytös toistuisi, näin tapahtuisi.

En tiedä, miten kaverisynttäreillä toimitaan, mutta aika moni asia oli minun silmissäni outo. Yksi pikkupoika tuli keittiöön, piteli kakkulautastaan vaativasti edessäni ja sanoi minulle: "Yksi kakkupala ja sassiin." Hetken kuluttua ympärilläni oli useampia tenavia, jotka kaikki halusivat santsipalan ja sassiin. Järjestin heidät jonoon ja ilmoitin, että kakkua saa vain pyytämällä nätisti (annoin esimerkin) ja kiittämällä. Kaikki pyysivät mukisematta nätisti ja kiittivät. Synttärien jälkeen kaverini sanoi omituisen moittivalla äänellä, että kiitos, kun panit lapset jonoon ja annoit säännöt.

Olen itse välttynyt useimmilta perinteiltä, mutta tuo kaverini ja hänen miehensä sukulaisineen ovat aivan poikkeuksellisen mieltyneitä juhliin ja rituaaleihin; aikoinaan häätkin pidettiin Helsingin tuomiokirkossa ja ryöstettyä morsianta ajelutettiin pitkin kaupunkia. Luulisi, että lapset oppisivat pienestä pitäen etiketin. Mutta mistäpä sitä ulkopuolinen tietää, kuuluiko lahjojen nakkelu etikettiin.

Lapsethan yleensä reagoivat positiivisesti tuollaiseen, koska ovat täysin tottuneet sellaiseen päiväkodissa.

Toimit tilanteessa oikein hyvin.

Tuloksesta päätellen toimin. Mieleeni on kuitenkin tarttunut tiukasti kaverini omituinen äänensävy, kun hän mainitsi tapauksen. Sanoillaan hän kiitti, mutta äänensävy ja ilme antoivat ymmärtää muuta. Tenaville ei ainakaan jäänyt traumoja, koska kakkua käytiin hakemassa edelleenkin, mutta kohteliaasti. Jollen ihan väärin muista, joku jopa kumarsi vähän. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen lapsen äitinä näitä on nähty

"ÄITI EI SAA PYYHKII EI SAA!" huutokohtaus kun pyyhin pölyjä hyllystä. Olkkarin hyllystä, en koskenut mihinkään lapsen tavaroihin

 Mykkä maahan heittäytymis-raivari kun vein  pyynnöstään ulos keinumaan. Vilkaisi keinua, heittäytyi maahan ja alko potkia sekä inistä

" MÄ HALUUUN KOTIIN "- ulvonta kun vein tivoliin ja sitten, kun totesin että ok , mennään pois niin "EIEI KOTIIN!" 

"MÄ HALUUN TOISEN LUSIKAN!" jugurttia syödessä eikä meillä ole kuin yhdenlaisia pikkulusikoita

Ihan täysijärkisi'ä  aikuisia noista kaikista kolmesta tuli vaikka välillä epäilin.

Lähes ainahan näissä ON taustalla jotain ymmärrettävää, kun sen vaan tajuaa. Ei välttämättä aikuisen logiikalla se loogisin asia, mutta jokin selitys.

Tivolissa esimerkiksi, että oli liian jännän tuntuinen paikka ja lapsi olisi oikeasti halunnut rohkaisua eikä sitä, että kotiinlähtöpyyntö otetaan kirjaimellisesti.

Näin se usein juuri menee, ja lapsihan ei usein itsekään tiedosta tätä eikä osaa kysyttäessä selittää, miksi ihmeessä ensin halusi kovasti tivoliin mutta tivolista heti kotiin ja sitten vielä kehtasi suuttua, kun oltiin pyynnön mukaisesti viemässä kotiin.

Lapsella on esimerkiksi voinut olla etukäteen tosi positiivisesti latautunut tunnetila ja odotus tivolia kohtaan, mutta paikan päällä valot, äänet ja tungos tuntuvatkin pelottavilta. Silloin valmiiksi latautunut tunnetila muuttuukin kovaksi ahdistukseksi ja lapsi osaa sanoa ja ajatella vain, että äkkiä pois täältä. Mutta edelleen pohjalla ovat myös ne positiiviset odotukset, joten siitä tuleekin entistä kovempi itku, kun oikeasti aletaan tehdä lähtöä pois.

Tilanteen pystyy usein purkamaan, jos lasta autetaan rauhoittumaan. Vaikkei toki aina, joskus tilanne menee vain yli ja peli on menetetty sillä tivolireissulla.

Oletteko ikinä ihan aikuisinakin olleet pahalla päällä ilman, että osaatte selittää syytä?

Tai niin, että tajuatte syyn vasta paljon myöhemmin?

Minä olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen lapsen äitinä näitä on nähty

"ÄITI EI SAA PYYHKII EI SAA!" huutokohtaus kun pyyhin pölyjä hyllystä. Olkkarin hyllystä, en koskenut mihinkään lapsen tavaroihin

 Mykkä maahan heittäytymis-raivari kun vein  pyynnöstään ulos keinumaan. Vilkaisi keinua, heittäytyi maahan ja alko potkia sekä inistä

" MÄ HALUUUN KOTIIN "- ulvonta kun vein tivoliin ja sitten, kun totesin että ok , mennään pois niin "EIEI KOTIIN!" 

"MÄ HALUUN TOISEN LUSIKAN!" jugurttia syödessä eikä meillä ole kuin yhdenlaisia pikkulusikoita

Ihan täysijärkisi'ä  aikuisia noista kaikista kolmesta tuli vaikka välillä epäilin.

Lähes ainahan näissä ON taustalla jotain ymmärrettävää, kun sen vaan tajuaa. Ei välttämättä aikuisen logiikalla se loogisin asia, mutta jokin selitys.
Tivolissa esimerkiksi, että oli liian jännän tuntuinen paikka ja lapsi olisi oikeasti halunnut rohkaisua eikä sitä, että kotiinlähtöpyyntö otetaan kirjaimellisesti.

Anteeksi olisi kai pitänyt mainita ikä! Eli poika oli 6v kun tuo tivoli-episodi tapahtui, tuttu tivoli jossa oli käyty edelliskesänäkin. Odotin tuolloin toista lastani, oli kuuma enkä oikein jaksanut käsitellä moista oikuttelua vaan totesin että selvä, mennään sitten kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen lapsen äitinä näitä on nähty

"ÄITI EI SAA PYYHKII EI SAA!" huutokohtaus kun pyyhin pölyjä hyllystä. Olkkarin hyllystä, en koskenut mihinkään lapsen tavaroihin

 Mykkä maahan heittäytymis-raivari kun vein  pyynnöstään ulos keinumaan. Vilkaisi keinua, heittäytyi maahan ja alko potkia sekä inistä

" MÄ HALUUUN KOTIIN "- ulvonta kun vein tivoliin ja sitten, kun totesin että ok , mennään pois niin "EIEI KOTIIN!" 

"MÄ HALUUN TOISEN LUSIKAN!" jugurttia syödessä eikä meillä ole kuin yhdenlaisia pikkulusikoita

Ihan täysijärkisi'ä  aikuisia noista kaikista kolmesta tuli vaikka välillä epäilin.

Lähes ainahan näissä ON taustalla jotain ymmärrettävää, kun sen vaan tajuaa. Ei välttämättä aikuisen logiikalla se loogisin asia, mutta jokin selitys.
Tivolissa esimerkiksi, että oli liian jännän tuntuinen paikka ja lapsi olisi oikeasti halunnut rohkaisua eikä sitä, että kotiinlähtöpyyntö otetaan kirjaimellisesti.

Anteeksi olisi kai pitänyt mainita ikä! Eli poika oli 6v kun tuo tivoli-episodi tapahtui, tuttu tivoli jossa oli käyty edelliskesänäkin. Odotin tuolloin toista lastani, oli kuuma enkä oikein jaksanut käsitellä moista oikuttelua vaan totesin että selvä, mennään sitten kotiin.

OK, kuusivuotiaalta voi jo pikkuisen "julmemmin" odottaakin johdonmukaisuutta toiveissa kuin jos hän olisi ollut vaikka kaksi tai kolme. Varsinkin nuo omat lieventävät asianhaarasi huomioiden. :D

Onko nämä tarinat oikeasti jonkun mielestä ”hulvattomia”, tai jotenkin hauskoja ???

Kurittomia kakaroita, terrorisoimassa ympäristöään.

Onpa huonosti kasvatettu tuo ap:n lapsi. Oikea lelliprinsessa. Ja äitinsä vaan naureskelee, kuinka hassua ja hulvatonta! Ei ehkä niin hauskaa muiden mielestä, etenkään myöhemmin.

Meille tuli eräänä vappuna vanhempien ystäväpariskunta ja heidän lapsensa kylään. Oli sovittu, että he toisivat karkit ja sipsit tuliaisina, ja toivat sitten valtavan säkillisen kahvinmakuisia vaahtokarkkeja. 4-vuotias pikkusiskoni odotti karkkeja kuin kuuta nousevaa ja kun hän sitten ruuan jälkeen pisti yhden suuhunsa, hänellä meni kuppi täysin nurin ja ulvoi, että hänen vappunsa on pilalla.

Ne karkit olivat kyllä aika pahoja, eipä siinä.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ikinä ihan aikuisinakin olleet pahalla päällä ilman, että osaatte selittää syytä?

Tai niin, että tajuatte syyn vasta paljon myöhemmin?

Minä olen.

Samoin, monta kertaa.

Outoja nämä aikuiset jotka valittaa täällä, että nämä lapset ovat kiukunpuuskiensa vuoksi lellittyjä ja huonosti kasvatettuja. Lapsella ei ole vielä aikuisen taitoja käsitellä suuria tunteita, ei positiivisia eikä negatiivisia. Sama juttu teineillä, jotka purkavat tunnemyrskyjään huutamiseen ja ilkeilyyn.

Mutta ehkä nämä kommentoijat ovat itse osanneet lapsesta asti sanallistaa, miltä heistä milloinkin tuntuu?

Voihan tuollaiset kiukkukohtaukset hauskojakin olla. Hauskoja ne eivät ole enää, kun lapsi on 10v, ja käyttäytyy kuin 4v. Oikeasti. Sitä häpeän määrää...

On henkisesti siis kehityksestä jäljessä eikä osaa käsitellä pettymyksiä alkuunkaan tai selittää yhtään mitä haluaa tai tuntee.

Onko ajatukseni ihan vanhanaikainen, kun olen luullut, että lapsi uhmaiässä kiukuttelee ihan vain testatakseen rajojaan, ilman että siihen pitäisi olka sen enempää syytä, tai että sen voisi estää ”sanoittamalla tunteet” tms?

Meidän likka veti vajaa kuusi vuotiaana herneet nenään, kun hänellä on paljon verisuonia käsissä. Ne on kuulema rumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole hulvaton, vaan käsittämätön raivari. Ompelin kaverini tyttärelle 3-vuotissynttäreille mekon, jollaista hän oli toivonut ja joka oli viimeistä tikkiä myöten sellainen kuin hän halusi. Tyttö otti mekon paketista ja heitti sen seinään. Huudosta ja parkumisesta ei tullut loppua, joten kaverini kantoi tytön makuuhuoneeseen ja makasi hänen vieressään parikymmentä minuuttia, kunnes tyttö nukahti. Minä istuin hölmönä olohuoneessa miettimässä, miksi kummassa kukaan haluaisi tehdä lapsia.

Jokin syyhän tuossa taustalla oli. Ehkä se jonain päivänä selviää.

En usko, että selviää. Tyttö on jo 22-vuotias.

Ehkä sanoit jotain väärää ennen lahjan antamista, eikä hän voinut vastaanottaa sitä, vaikka olisi halunnut. Käytitkö hyväksesi tilannetta olla mekon antaja?

Täh?

Miten tuon nyt voi selvemmin kysyä.

Onneksi meidän lapset jo teinejä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen lapsen äitinä näitä on nähty

"ÄITI EI SAA PYYHKII EI SAA!" huutokohtaus kun pyyhin pölyjä hyllystä. Olkkarin hyllystä, en koskenut mihinkään lapsen tavaroihin

 Mykkä maahan heittäytymis-raivari kun vein  pyynnöstään ulos keinumaan. Vilkaisi keinua, heittäytyi maahan ja alko potkia sekä inistä

" MÄ HALUUUN KOTIIN "- ulvonta kun vein tivoliin ja sitten, kun totesin että ok , mennään pois niin "EIEI KOTIIN!" 

"MÄ HALUUN TOISEN LUSIKAN!" jugurttia syödessä eikä meillä ole kuin yhdenlaisia pikkulusikoita

Ihan täysijärkisi'ä  aikuisia noista kaikista kolmesta tuli vaikka välillä epäilin.

Lähes ainahan näissä ON taustalla jotain ymmärrettävää, kun sen vaan tajuaa. Ei välttämättä aikuisen logiikalla se loogisin asia, mutta jokin selitys.

Tivolissa esimerkiksi, että oli liian jännän tuntuinen paikka ja lapsi olisi oikeasti halunnut rohkaisua eikä sitä, että kotiinlähtöpyyntö otetaan kirjaimellisesti.

Hyvä pointti. Jos aikuinen olisikin iloinen ja rohkea - ja haluaisi olla sitä yhdessä lapsen kanssa.

Mitä ittellä oli... ehkä vähäsen se kun sai tietää, miten ihmiset lisääntyy.