Lue keskustelun säännöt.
Pikkulasten käsittämättömät/hulvattomat raivarit. Vertaistukiketju
Tyttäreni, kohta 3v, esimerkiksi herätti tänä aamuna 6.30 kun tuli kertomaan, että pissi tuli sänkyyn. Isä nousi sängystä auttamaan, kuten monesti monesti ennenkin, mutta tänäaamuna tytön kuppi meni siitä nurin kertaheitolla. Kirkui ja polki jalkaa huutaen "Mene tuonne, älä tule tänne, tule TÄNNE, älä mene sinne..!!!" Ei päätä eikä häntää. Mikään lohdutus tai rauhallinen puhe ei tepsinyt. Lopulta, noin 30min myöhemmin, kun keksin kysyä, "Onko nälkä?" Lapsi hiljeni kuin kytkintä olisi käännetty ja hän sanoi hymyillen "Kyllä. Kiitos äiti." Ja tuli halaamaan. Eikun puuroa nassuun ja piirretyt pyörimään niin maailma kulkee taas radallaan 😄
Muiden hassuja raivarikokemuksia?
Kommentit (197)
Kolmen lapsen äitinä näitä on nähty
"ÄITI EI SAA PYYHKII EI SAA!" huutokohtaus kun pyyhin pölyjä hyllystä. Olkkarin hyllystä, en koskenut mihinkään lapsen tavaroihin
Mykkä maahan heittäytymis-raivari kun vein pyynnöstään ulos keinumaan. Vilkaisi keinua, heittäytyi maahan ja alko potkia sekä inistä
" MÄ HALUUUN KOTIIN "- ulvonta kun vein tivoliin ja sitten, kun totesin että ok , mennään pois niin "EIEI KOTIIN!"
"MÄ HALUUN TOISEN LUSIKAN!" jugurttia syödessä eikä meillä ole kuin yhdenlaisia pikkulusikoita
Ihan täysijärkisi'ä aikuisia noista kaikista kolmesta tuli vaikka välillä epäilin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan noin 4v tyttäreni pyysi kurkkua ja sai raivarin, kun annoin palan. Ei voi ymmärtää :D
Nää on näitä. Ehkä sen piti olla kokonainen, tai tikku, ja sinä ruoja menit leikkaamaan viipaleen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole hulvaton, vaan käsittämätön raivari. Ompelin kaverini tyttärelle 3-vuotissynttäreille mekon, jollaista hän oli toivonut ja joka oli viimeistä tikkiä myöten sellainen kuin hän halusi. Tyttö otti mekon paketista ja heitti sen seinään. Huudosta ja parkumisesta ei tullut loppua, joten kaverini kantoi tytön makuuhuoneeseen ja makasi hänen vieressään parikymmentä minuuttia, kunnes tyttö nukahti. Minä istuin hölmönä olohuoneessa miettimässä, miksi kummassa kukaan haluaisi tehdä lapsia.
Jokin syyhän tuossa taustalla oli. Ehkä se jonain päivänä selviää.
En usko, että selviää. Tyttö on jo 22-vuotias.
Ehkä sanoit jotain väärää ennen lahjan antamista, eikä hän voinut vastaanottaa sitä, vaikka olisi halunnut. Käytitkö hyväksesi tilannetta olla mekon antaja?
Täh?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan noin 4v tyttäreni pyysi kurkkua ja sai raivarin, kun annoin palan. Ei voi ymmärtää :D
Nää on näitä. Ehkä sen piti olla kokonainen, tai tikku, ja sinä ruoja menit leikkaamaan viipaleen :)
Ehkä :D Voi minnuu onnetonta.
Veljeni, nykyään viidettäkymmentä käyvä mies, sai aikoinaan kamalan raivarin kun hänelle tarjottiin juustoa, joka ei ollut "ehjä".
Muistan yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole hulvaton, vaan käsittämätön raivari. Ompelin kaverini tyttärelle 3-vuotissynttäreille mekon, jollaista hän oli toivonut ja joka oli viimeistä tikkiä myöten sellainen kuin hän halusi. Tyttö otti mekon paketista ja heitti sen seinään. Huudosta ja parkumisesta ei tullut loppua, joten kaverini kantoi tytön makuuhuoneeseen ja makasi hänen vieressään parikymmentä minuuttia, kunnes tyttö nukahti. Minä istuin hölmönä olohuoneessa miettimässä, miksi kummassa kukaan haluaisi tehdä lapsia.
Olet varmasti taitava ompelija, mutta en usko hetkeäkään, että kukaan pystyy tekemään "viimeistä tikkiä myöten" sellaisen kuin 3-vuotias näyttää vaikkapa Disneyleffasta. Tapauksen 3-vuotiaalla on ilmeisesti erittäin hyvä havainnointikyky ja värisilmä. Uhmaikä päällä ja tunteiden säätely vasta kehityksen alussa (EI siis ns. kuriton ja kiittämätön vaan kasvu on kesken).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole hulvaton, vaan käsittämätön raivari. Ompelin kaverini tyttärelle 3-vuotissynttäreille mekon, jollaista hän oli toivonut ja joka oli viimeistä tikkiä myöten sellainen kuin hän halusi. Tyttö otti mekon paketista ja heitti sen seinään. Huudosta ja parkumisesta ei tullut loppua, joten kaverini kantoi tytön makuuhuoneeseen ja makasi hänen vieressään parikymmentä minuuttia, kunnes tyttö nukahti. Minä istuin hölmönä olohuoneessa miettimässä, miksi kummassa kukaan haluaisi tehdä lapsia.
Jokin syyhän tuossa taustalla oli. Ehkä se jonain päivänä selviää.
Muistan kun joku laittoi minulle pikkutyttönä paplarit. Ne otettiin pois ja aikuiset ihastelivat. K.äy katsomassa peilistä. Kurkkasin varovasti mutta en tietenkään nähnyt taakseni. Isä pyöräytti minut sivuttain ja tunne oli säikähdys, ehkä siinä oli kiukkuakin. Ja hämmennystä. Kyllä hiukset näyttivät kauniilta mutta se en ollut minä. Menin sänkyyn peiton alle. Hääpäivänäni kävin ammattilaisen meikattavana. Silloinkin näin lopputuloksen valmiina. Meikki oli näyttävä mutta paksun, räikeän ja suttuisen näköinen. Yritin korjailla kotona jonne hivuttauduin salavihkaa muiden näkemättä. Ei onnistunut. Pesin kaikki pois ja meikkasin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmen lapsen äitinä näitä on nähty
"ÄITI EI SAA PYYHKII EI SAA!" huutokohtaus kun pyyhin pölyjä hyllystä. Olkkarin hyllystä, en koskenut mihinkään lapsen tavaroihin
Mykkä maahan heittäytymis-raivari kun vein pyynnöstään ulos keinumaan. Vilkaisi keinua, heittäytyi maahan ja alko potkia sekä inistä
" MÄ HALUUUN KOTIIN "- ulvonta kun vein tivoliin ja sitten, kun totesin että ok , mennään pois niin "EIEI KOTIIN!"
"MÄ HALUUN TOISEN LUSIKAN!" jugurttia syödessä eikä meillä ole kuin yhdenlaisia pikkulusikoita
Ihan täysijärkisi'ä aikuisia noista kaikista kolmesta tuli vaikka välillä epäilin.
Lähes ainahan näissä ON taustalla jotain ymmärrettävää, kun sen vaan tajuaa. Ei välttämättä aikuisen logiikalla se loogisin asia, mutta jokin selitys.
Tivolissa esimerkiksi, että oli liian jännän tuntuinen paikka ja lapsi olisi oikeasti halunnut rohkaisua eikä sitä, että kotiinlähtöpyyntö otetaan kirjaimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole hulvaton, vaan käsittämätön raivari. Ompelin kaverini tyttärelle 3-vuotissynttäreille mekon, jollaista hän oli toivonut ja joka oli viimeistä tikkiä myöten sellainen kuin hän halusi. Tyttö otti mekon paketista ja heitti sen seinään. Huudosta ja parkumisesta ei tullut loppua, joten kaverini kantoi tytön makuuhuoneeseen ja makasi hänen vieressään parikymmentä minuuttia, kunnes tyttö nukahti. Minä istuin hölmönä olohuoneessa miettimässä, miksi kummassa kukaan haluaisi tehdä lapsia.
Jokin syyhän tuossa taustalla oli. Ehkä se jonain päivänä selviää.
Muistan kun joku laittoi minulle pikkutyttönä paplarit. Ne otettiin pois ja aikuiset ihastelivat. K.äy katsomassa peilistä. Kurkkasin varovasti mutta en tietenkään nähnyt taakseni. Isä pyöräytti minut sivuttain ja tunne oli säikähdys, ehkä siinä oli kiukkuakin. Ja hämmennystä. Kyllä hiukset näyttivät kauniilta mutta se en ollut minä. Menin sänkyyn peiton alle. Hääpäivänäni kävin ammattilaisen meikattavana. Silloinkin näin lopputuloksen valmiina. Meikki oli näyttävä mutta paksun, räikeän ja suttuisen näköinen. Yritin korjailla kotona jonne hivuttauduin salavihkaa muiden näkemättä. Ei onnistunut. Pesin kaikki pois ja meikkasin itse.
Tässä oli tosi hienosti selitetty lapsen näkökulmasta. :)
Missään tapauksessa lapset eivät tee näitä reaktioita kiusallaan, vaan siinä purkautuu jokin negatiivinen tunne, jota lapsella ei vielä ole muita keinoja käsitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on aina outoa kuulla näitä. Tiedän, että tätä tapahtuu, mutta omalla lapsellani on kai outo temperamentti. Se ei ole saanut ikinä yhtään raivaria, jolla ei olisi ollut aikuisenkin logiikalla järkevä syy. (Tyyliin ettei ilman itkua malta lähteä pois huvipuistosta.)
Mulla on kolme lasta eikä yksikään ole järjestänyt mitään draamakohtausta, saati sitten komennellut vanhempiaan.
Näinpä. Tosiaalta missään nimessä ei saa kuvitella, että draamakohtaukset aina johtuisivat jostain kasvatusvirheistä tms.
Tiedän läheisesti perheen, joka todellakin on ns. "hyvä" perhe, vanhemmat läsnäolevia, rakastavia ja fiksuja, ja lapsi on aina ollut varsinainen draamamestari, varsinkin toista vanhempaansa kohtaan.
Ainakin tämän yksilön tapauksessa se todellakin on temperamenttikysymys.
Erittäin hyvin kirjoitettu! Tämä klassinen suomalainen "ole kunnolla"-kasvatus toimii vain helppoihin lapsiin. Keskeneräistä työtä ei pitäisi arvostella pätee tälläkin saralla. Ja ei, en kannata vapaata kasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen lapsen äitinä näitä on nähty
"ÄITI EI SAA PYYHKII EI SAA!" huutokohtaus kun pyyhin pölyjä hyllystä. Olkkarin hyllystä, en koskenut mihinkään lapsen tavaroihin
Mykkä maahan heittäytymis-raivari kun vein pyynnöstään ulos keinumaan. Vilkaisi keinua, heittäytyi maahan ja alko potkia sekä inistä
" MÄ HALUUUN KOTIIN "- ulvonta kun vein tivoliin ja sitten, kun totesin että ok , mennään pois niin "EIEI KOTIIN!"
"MÄ HALUUN TOISEN LUSIKAN!" jugurttia syödessä eikä meillä ole kuin yhdenlaisia pikkulusikoita
Ihan täysijärkisi'ä aikuisia noista kaikista kolmesta tuli vaikka välillä epäilin.
Lähes ainahan näissä ON taustalla jotain ymmärrettävää, kun sen vaan tajuaa. Ei välttämättä aikuisen logiikalla se loogisin asia, mutta jokin selitys.
Tivolissa esimerkiksi, että oli liian jännän tuntuinen paikka ja lapsi olisi oikeasti halunnut rohkaisua eikä sitä, että kotiinlähtöpyyntö otetaan kirjaimellisesti.
Avuton vanhempi tottelee lapsen käskyä. Järkevä vanhempi rohkaisee menemään tivoliin, koska sinne oli päätetty mennä. Draamaa syntyy, kun lapsi joutuu olemaan vastuussa päätöksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen lapsen äitinä näitä on nähty
"ÄITI EI SAA PYYHKII EI SAA!" huutokohtaus kun pyyhin pölyjä hyllystä. Olkkarin hyllystä, en koskenut mihinkään lapsen tavaroihin
Mykkä maahan heittäytymis-raivari kun vein pyynnöstään ulos keinumaan. Vilkaisi keinua, heittäytyi maahan ja alko potkia sekä inistä
" MÄ HALUUUN KOTIIN "- ulvonta kun vein tivoliin ja sitten, kun totesin että ok , mennään pois niin "EIEI KOTIIN!"
"MÄ HALUUN TOISEN LUSIKAN!" jugurttia syödessä eikä meillä ole kuin yhdenlaisia pikkulusikoita
Ihan täysijärkisi'ä aikuisia noista kaikista kolmesta tuli vaikka välillä epäilin.
Lähes ainahan näissä ON taustalla jotain ymmärrettävää, kun sen vaan tajuaa. Ei välttämättä aikuisen logiikalla se loogisin asia, mutta jokin selitys.
Tivolissa esimerkiksi, että oli liian jännän tuntuinen paikka ja lapsi olisi oikeasti halunnut rohkaisua eikä sitä, että kotiinlähtöpyyntö otetaan kirjaimellisesti.Avuton vanhempi tottelee lapsen käskyä. Järkevä vanhempi rohkaisee menemään tivoliin, koska sinne oli päätetty mennä. Draamaa syntyy, kun lapsi joutuu olemaan vastuussa päätöksistä.
Ja tunnetaitoinen vanhempi menee sanoja syvemmälle, katsoo lastaan ja sanoo: "Jännittääkö sua vähän tämä paikka? Tahdotko hetken mun sylissä miettiä, mitä laitetta kokeilisit?"
En siis itsekään veisi lastani kotiin ekasta pyynnöstä, ja meilläkin mm. pelataan pelit loppuun, jos lapsi on itse halunnut pelin aloittaa. Mutta lasta on tärkeää TUKEA pitkäjänteisyyteen eikä vain VAATIA sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole hulvaton, vaan käsittämätön raivari. Ompelin kaverini tyttärelle 3-vuotissynttäreille mekon, jollaista hän oli toivonut ja joka oli viimeistä tikkiä myöten sellainen kuin hän halusi. Tyttö otti mekon paketista ja heitti sen seinään. Huudosta ja parkumisesta ei tullut loppua, joten kaverini kantoi tytön makuuhuoneeseen ja makasi hänen vieressään parikymmentä minuuttia, kunnes tyttö nukahti. Minä istuin hölmönä olohuoneessa miettimässä, miksi kummassa kukaan haluaisi tehdä lapsia.
Olet varmasti taitava ompelija, mutta en usko hetkeäkään, että kukaan pystyy tekemään "viimeistä tikkiä myöten" sellaisen kuin 3-vuotias näyttää vaikkapa Disneyleffasta. Tapauksen 3-vuotiaalla on ilmeisesti erittäin hyvä havainnointikyky ja värisilmä. Uhmaikä päällä ja tunteiden säätely vasta kehityksen alussa (EI siis ns. kuriton ja kiittämätön vaan kasvu on kesken).
Höpsistä sinun Disney-olkinukkejesi kanssa. Olin tämän tytön kuusivuotiskaverisynttäreillä auttamassa ja katselin lahjojenavaamisseremoniaa. Tyttö istui olohuoneen lattialla tusinan kaverinsa kanssa. Pari kertaa kävi niin, että tyttö avasi paketin, sanoi, että mulla on jo tää, ja nakkasi lahjan olkansa yli. Olisin varmaan unohtanut tuon ensimmäisen raivarin, mutta samantyyppinen käytös jatkui pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole hulvaton, vaan käsittämätön raivari. Ompelin kaverini tyttärelle 3-vuotissynttäreille mekon, jollaista hän oli toivonut ja joka oli viimeistä tikkiä myöten sellainen kuin hän halusi. Tyttö otti mekon paketista ja heitti sen seinään. Huudosta ja parkumisesta ei tullut loppua, joten kaverini kantoi tytön makuuhuoneeseen ja makasi hänen vieressään parikymmentä minuuttia, kunnes tyttö nukahti. Minä istuin hölmönä olohuoneessa miettimässä, miksi kummassa kukaan haluaisi tehdä lapsia.
Olet varmasti taitava ompelija, mutta en usko hetkeäkään, että kukaan pystyy tekemään "viimeistä tikkiä myöten" sellaisen kuin 3-vuotias näyttää vaikkapa Disneyleffasta. Tapauksen 3-vuotiaalla on ilmeisesti erittäin hyvä havainnointikyky ja värisilmä. Uhmaikä päällä ja tunteiden säätely vasta kehityksen alussa (EI siis ns. kuriton ja kiittämätön vaan kasvu on kesken).
Höpsistä sinun Disney-olkinukkejesi kanssa. Olin tämän tytön kuusivuotiskaverisynttäreillä auttamassa ja katselin lahjojenavaamisseremoniaa. Tyttö istui olohuoneen lattialla tusinan kaverinsa kanssa. Pari kertaa kävi niin, että tyttö avasi paketin, sanoi, että mulla on jo tää, ja nakkasi lahjan olkansa yli. Olisin varmaan unohtanut tuon ensimmäisen raivarin, mutta samantyyppinen käytös jatkui pitkään.
Kolmevuotiaan selittämätön paniikkiraivari on eri juttu, mutta tuosta käytöksestä kuusivuotiaana voi ihan suoraan sanoa, että kiittämättömäksi kasvatettu lapsi. Vika on vanhemmassa / vanhemmissa.
Jos mun lapsi tekisi noin törkeästi, puhuttelisin häntä ihan siinä vieraiden kuullen erittäin tiukasti. Sanoisin, että jollet arvosta lahjoja, et näköjään tarvitse lahjoja, joten otan lahjat sinulta pois. Ja jos käytös toistuisi, näin tapahtuisi.
Dramaattisen tyttären äiti taas.
Tyttäreni on saanut draamailla turvallisesti. En todellakaan tiedä mistä hän on kaikki ideansa saanut, mutta meillä on telkkari ja oma äitini on saattanut sanoa miten onnellinen on mummona olostaan.
Nykyään hän on nuori aikuinen, lahjakas, tunnetaitoinen, hauska ja taiteellinen. Ja ymmärtää jännitteitä ja nyansseja.
Hän on aina saanut ilmaista itseään sanallisesti, hänen kanssaan on keskusteltu ja häntä on tuettu. Rahasta on ollut välillä tiukkaa, mutta mielikuvitus on täyttänyt sen puutteen.
Tuleeko minusta mummo vai ei on sen ajan murhe. Tytär tehkööt omat valintansa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole hulvaton, vaan käsittämätön raivari. Ompelin kaverini tyttärelle 3-vuotissynttäreille mekon, jollaista hän oli toivonut ja joka oli viimeistä tikkiä myöten sellainen kuin hän halusi. Tyttö otti mekon paketista ja heitti sen seinään. Huudosta ja parkumisesta ei tullut loppua, joten kaverini kantoi tytön makuuhuoneeseen ja makasi hänen vieressään parikymmentä minuuttia, kunnes tyttö nukahti. Minä istuin hölmönä olohuoneessa miettimässä, miksi kummassa kukaan haluaisi tehdä lapsia.
Olet varmasti taitava ompelija, mutta en usko hetkeäkään, että kukaan pystyy tekemään "viimeistä tikkiä myöten" sellaisen kuin 3-vuotias näyttää vaikkapa Disneyleffasta. Tapauksen 3-vuotiaalla on ilmeisesti erittäin hyvä havainnointikyky ja värisilmä. Uhmaikä päällä ja tunteiden säätely vasta kehityksen alussa (EI siis ns. kuriton ja kiittämätön vaan kasvu on kesken).
Höpsistä sinun Disney-olkinukkejesi kanssa. Olin tämän tytön kuusivuotiskaverisynttäreillä auttamassa ja katselin lahjojenavaamisseremoniaa. Tyttö istui olohuoneen lattialla tusinan kaverinsa kanssa. Pari kertaa kävi niin, että tyttö avasi paketin, sanoi, että mulla on jo tää, ja nakkasi lahjan olkansa yli. Olisin varmaan unohtanut tuon ensimmäisen raivarin, mutta samantyyppinen käytös jatkui pitkään.
Kolmevuotiaan selittämätön paniikkiraivari on eri juttu, mutta tuosta käytöksestä kuusivuotiaana voi ihan suoraan sanoa, että kiittämättömäksi kasvatettu lapsi. Vika on vanhemmassa / vanhemmissa.
Jos mun lapsi tekisi noin törkeästi, puhuttelisin häntä ihan siinä vieraiden kuullen erittäin tiukasti. Sanoisin, että jollet arvosta lahjoja, et näköjään tarvitse lahjoja, joten otan lahjat sinulta pois. Ja jos käytös toistuisi, näin tapahtuisi.
En tiedä, miten kaverisynttäreillä toimitaan, mutta aika moni asia oli minun silmissäni outo. Yksi pikkupoika tuli keittiöön, piteli kakkulautastaan vaativasti edessäni ja sanoi minulle: "Yksi kakkupala ja sassiin." Hetken kuluttua ympärilläni oli useampia tenavia, jotka kaikki halusivat santsipalan ja sassiin. Järjestin heidät jonoon ja ilmoitin, että kakkua saa vain pyytämällä nätisti (annoin esimerkin) ja kiittämällä. Kaikki pyysivät mukisematta nätisti ja kiittivät. Synttärien jälkeen kaverini sanoi omituisen moittivalla äänellä, että kiitos, kun panit lapset jonoon ja annoit säännöt.
Olen itse välttynyt useimmilta perinteiltä, mutta tuo kaverini ja hänen miehensä sukulaisineen ovat aivan poikkeuksellisen mieltyneitä juhliin ja rituaaleihin; aikoinaan häätkin pidettiin Helsingin tuomiokirkossa ja ryöstettyä morsianta ajelutettiin pitkin kaupunkia. Luulisi, että lapset oppisivat pienestä pitäen etiketin. Mutta mistäpä sitä ulkopuolinen tietää, kuuluiko lahjojen nakkelu etikettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole hulvaton, vaan käsittämätön raivari. Ompelin kaverini tyttärelle 3-vuotissynttäreille mekon, jollaista hän oli toivonut ja joka oli viimeistä tikkiä myöten sellainen kuin hän halusi. Tyttö otti mekon paketista ja heitti sen seinään. Huudosta ja parkumisesta ei tullut loppua, joten kaverini kantoi tytön makuuhuoneeseen ja makasi hänen vieressään parikymmentä minuuttia, kunnes tyttö nukahti. Minä istuin hölmönä olohuoneessa miettimässä, miksi kummassa kukaan haluaisi tehdä lapsia.
Olet varmasti taitava ompelija, mutta en usko hetkeäkään, että kukaan pystyy tekemään "viimeistä tikkiä myöten" sellaisen kuin 3-vuotias näyttää vaikkapa Disneyleffasta. Tapauksen 3-vuotiaalla on ilmeisesti erittäin hyvä havainnointikyky ja värisilmä. Uhmaikä päällä ja tunteiden säätely vasta kehityksen alussa (EI siis ns. kuriton ja kiittämätön vaan kasvu on kesken).
Höpsistä sinun Disney-olkinukkejesi kanssa. Olin tämän tytön kuusivuotiskaverisynttäreillä auttamassa ja katselin lahjojenavaamisseremoniaa. Tyttö istui olohuoneen lattialla tusinan kaverinsa kanssa. Pari kertaa kävi niin, että tyttö avasi paketin, sanoi, että mulla on jo tää, ja nakkasi lahjan olkansa yli. Olisin varmaan unohtanut tuon ensimmäisen raivarin, mutta samantyyppinen käytös jatkui pitkään.
Kolmevuotiaan selittämätön paniikkiraivari on eri juttu, mutta tuosta käytöksestä kuusivuotiaana voi ihan suoraan sanoa, että kiittämättömäksi kasvatettu lapsi. Vika on vanhemmassa / vanhemmissa.
Jos mun lapsi tekisi noin törkeästi, puhuttelisin häntä ihan siinä vieraiden kuullen erittäin tiukasti. Sanoisin, että jollet arvosta lahjoja, et näköjään tarvitse lahjoja, joten otan lahjat sinulta pois. Ja jos käytös toistuisi, näin tapahtuisi.
En tiedä, miten kaverisynttäreillä toimitaan, mutta aika moni asia oli minun silmissäni outo. Yksi pikkupoika tuli keittiöön, piteli kakkulautastaan vaativasti edessäni ja sanoi minulle: "Yksi kakkupala ja sassiin." Hetken kuluttua ympärilläni oli useampia tenavia, jotka kaikki halusivat santsipalan ja sassiin. Järjestin heidät jonoon ja ilmoitin, että kakkua saa vain pyytämällä nätisti (annoin esimerkin) ja kiittämällä. Kaikki pyysivät mukisematta nätisti ja kiittivät. Synttärien jälkeen kaverini sanoi omituisen moittivalla äänellä, että kiitos, kun panit lapset jonoon ja annoit säännöt.
Olen itse välttynyt useimmilta perinteiltä, mutta tuo kaverini ja hänen miehensä sukulaisineen ovat aivan poikkeuksellisen mieltyneitä juhliin ja rituaaleihin; aikoinaan häätkin pidettiin Helsingin tuomiokirkossa ja ryöstettyä morsianta ajelutettiin pitkin kaupunkia. Luulisi, että lapset oppisivat pienestä pitäen etiketin. Mutta mistäpä sitä ulkopuolinen tietää, kuuluiko lahjojen nakkelu etikettiin.
Toimintasi kuulostaa esimerkiltä hyvästä kasvatuksesta.
Näitähän nyt on melkein joka päivä jotain vaikka onkin tosi helppo ja kiltti lapsi. Uhmaikä. Isälle pahempi koska nyt on äitikausi menossa. Esim. kun lapsen isä nousee ekana ylös aamulla ja avaa makkarin oven, alkaa lapsi huutaa ja raivota "Eeiiii!! Ei isi!! Mä haluun et äiti herää!!!" Joo, hyvää huomenta sullekin.
Ihan kuin meidän tyttö aikoinaan. Kerran hänellä oli sellainen vaihe menossa (4-5 v.), että ehdottomasti kaikki vaatteet piti viedä aina pesuun. Riippumatta siitä, oliko käytetty vai puhdas. Oli sitten kasannut pesukoneen viereen ison kasan omia vaatteita. No minä (isä) seuloin pikaisesti puhtaat ja likaiset eri kasoihin ja vein puhtaat takaisin kaappiin. Tyttö juoksee perässä ja huutaa pää punaisena, että ne pitää pestä! Ei saa viedä takaisin kaappiin! Juostessa piti päätään käsiensä välissä, aivan kuin olisi pää hajonnut. Ilmeisesti pää meinasi hajota, kun iskä oli taas niin tyhmä!
Nyt jo lukiolainen, mutta eipä se uhmaikä ole juuri hellittänyt.
Ehkä sanoit jotain väärää ennen lahjan antamista, eikä hän voinut vastaanottaa sitä, vaikka olisi halunnut. Käytitkö hyväksesi tilannetta olla mekon antaja?