Miten kannustaa aikuista lasta muuttamaan kotoa?
Ja nyt en kaipaa kiitos ilkeilyä tai syyllistämistä, vaan kysyn aivan asiallisesti kokemuksia vanhemmilta, joilla on ollut haasteita oman lapsen itsenäisen elämän aloituksen kanssa.
Totta kai lapseni saa asua omassa lapsuudenkodissaan niin pitkään kuin haluaa. Hän on rakas, mutta juuri siksi toivoisin hänen iloisena ja itsevarmana muuttavan omaan kotiin - mutta mielenterveyden ongelmat ja koronapandemia ovat aikaansaaneet sen, että hän empii ja ahdistuu.
Miten tukea itsenäistymistä? Mielelläni siis toisaalta pitäisin hänet kotonakin, mutta hänen itsensä kannalta olisi tärkeää kerätä rohkeutta muuttoon.
Käytännön asiat eivät ole kynnyskysymys, autanme niissä ja tuemme taloudellisesti. Kohtalontovereita?
Kommentit (296)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pitää nuori kotona mieluummin kuin sysätä yhteiskunnan tuilla jossain narkkiyksiössä.
Töihin pitää toki patistaa. Lisäksi käske häntä säästää asp-tilillle tai osakkeisiin puolet palkasta. Mikäli rahat menee humputteluun, niin ala vaatia vuokraa ja kerro, että vuokra laskee 0 euroon heti, kun palkasta menee 50% säästöön.
Toimitte näin pari vuotta, mikä on tosi lyhyt aika ja sitten nuorella on varaa ostaa oma omistuskämppä. Lähtökohdat oikeaan itsenäiseen elämään on 1000x paremmat kuin 16 vuotiaana yhteiskunnan maksemaan yksiöön ja yhteiskunnan tuiden varassa lähteneellä nuorella.
Hän ei ole töissä, vaan opiskelee. Stadissa ei yksiön hintaa saa kasaan mitenkään asp-säästöillä parissa vuodessa. Yksiöt maksavat pitkälle toista sataa tuhatta euroa.
Kyse ei kuitenkaan ole taloudellisesta puolesta, vaan henkisestä.
Ap
No vielä tyhmempää olisi opiskelija heittää yhteiskunnan elätiksi. Annat sen asua kotona opintojen loppuun saakka ainakin ja kannusta/ patista osa-aikatöihin.
Sitten, kun nuori pääsee ekaa kunnon duunii eli palkka on joku 1800-2000 nettona, niin pankista saa erittäin helposti lainaa, kun on joko säästöjä tai sitten rahat aspitilillä. Kotona asuvan nuoren pitäisi saada 2000 nettotuloista vähintää 1500 euroa kuukaudessa säästöö. Eli ei kauaa mene, että on kelpoinen hakemaa sitä lainaa siihen 200k kämppään.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsen 19 v kavereista melkein kaikki asuvat jo omillaan. Itse mietin sitä miten erilainen tilanne oli itsellä ja kavereilla aikoinaan. Meillä oli jo kaikilla vakituinen työpaikka muuttaessa. Nää nuoret elää tuilla.
Käytät termejä väärin. Se ei ole omillaan asumista, että jättäytyy yhteiskunnan elätiksi ja tarraa Suomi-neidon utareeseen kiinni heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Omillaan asuminen meinaa sitä, että itse maksaa asumisensa.
18 vuotiaasta alkaen hänelle voi antaa syntymäpäivälahjaksi esitäytetyn muuttoilmoituksen!
Vierailija kirjoitti:
Töitä ja rahaa tarvitaan kirjoitti:
Itse muutin kuusitoista vanhana kotoa.
Oli työpaikka ja rahaa tuli tilille. Jäi rutkasti säästöön.
Ammattikoulu oli lopuillaan ja töitä sekä kaikkea. Ajat oli erit.
Oli varaa ostaa auto heti kun pääsee ajokouluun jne.
Oli tyttöystävä ja kihlasormus, oli vaikka mitä tekeillä.
Ei nykynuorilla ole valmiutta muuttaa pois. Tarvitaan rahaa ja raha antaa vastuuta ja vapautta itsenäistymiseen.
Meillä on ikuisseti lapsia jotka on kolmekymppisiä. Ei niihin voi luottaa.
Koko työelämä on piloilla. Tarjotaan ilmaistöitä, työharjoitteluita ja muuta paskaa.
Nuorten pitäsii lähteä kadulle kuten Ranskassa keltaliviien aikaan.
Kertoa että halutaan olla aikusia.
Eli se on siis totta että noihin aikoihin oli helpompaa. Kuinka moni nuori löytää saati edes saa töitä 16 vuotiaana? Itsekkin hain joka kesä töitä enkä aina saanut, sille ei sitten mitään voi. Palkkakaan ei ole kummempi, en olisi kyennyt niillä rahoilla maksattamaan omaa asuntoa varmasti olisin jäänyt taas työttömäksi. Nykyään työelämä on ihan hemmetin stressaavaa, kaikki on aina kiirettä, painetta ja tehokkuutta, pitää soveltua työhön tai olla siihen koulutus kun ei opeteta työssä asioita (minulla ollut usein tuo ongelma esim. myyjänä olin niin valittivat siitä etten ollut tarpeeksi tehokas ja nopeasti oppiva vaikka olen ihan normaali, purkivat työsopimuksen 3 kuukauden päästä tadaa taas työtön) et joo kyllä maailma musertaa nuoren todella nopeasti ja ei siitä heitä voi syyttää vaan yhteiskuntaa ja yrityksiä jotka mieluummin riistävät työntekijää eivätkä anna mitään takaisin paitsi pienen palkan.
Olen edelleen työtön mutta vain paperilla, kun en ole työtä saanut niin teen sitten pimeänä duunia netissä, taitoni ei ole tarpeeksi hyvät suomessa mutta ulkomaalaisille ne kyllä sopivat. Yritystä minun on turha pystyyn pistääkkään koska verot sun muut turha byrokratia kaataisivat jo koko homman. Suomi tulee kyllä kaatumaan tätä vauhtia ja kun tilaisuuden saan niin häivyn sinne missä minuakin arvostetaan
Siis anteeksi kun tähän väliin tulee kirosanoja ihan prkls........................................................................................................!
Eihän nykyään edes alle 18v saa ajaa nurmikkoakaan. Nämäkin on ilmeisseti jotain eu-sääntöjä. En tosin mene takuuseen, mutta jos nurmenleikkuu on kortilla alaikäisiltä, niin kyllä alkaa varhain syrjäytyminen ja kotona loisiminen.
Itsenäistymiseen tarvitaan rahaa. Siitä se lähtee. Jos rahaa ei ole koeponnistaa, niin pahaksi menee.
Ei näin pohjoisessa voi kaduillekaan lähteä valeltelemaan. Meillä on työelämästä ja palkoista tehty sellaisia, että moni nuori varmasti kokee että joku narkomaaninkin ura on loogisempi putki käyttää elämänsä. Siihenhän monen itsetunto lasketaan, kun vanhemmilta alkaa palaa hermot ja alle 25v ei saa edes vuokrakämppää helposti saati tukia.
Vanhempien puolelta tulee negaatioita nuorelle ja painostusta turhautumisineen, sitten tää lapsi kokee varmasti itstuhoisia ajatuksia ja riittämättömyyden tunteita.
Nämä ovat ihan väistämättömiä seurauksia, jos ei ole töitä, rahaa tai opiskelut ei suju.
Meillä pistetään ihmisiä narkomaaneiksi. Näillekin on sitten omat tekijänsä.
Se työllistää tai rasittaa poliisia, terveydenhuoltoa ja mitä vielä.
Määrärahoja haluaa varmasti suuri osa.
Näiden nuorten kohtalo ja missio on surullisen hävytön.
Jotkut tienaa heillä ja he elävät lainsuojattomina, kodittomina oman alansa ammattilaisina ihmisten harmeina.
Meillä lapselle on säästetty pienistä tuloista pieniä summia. Nuoren osaketilille on kertynyt reilut 15 tonnia, mutta ollaan pyydetty nuorta, että ei humputtele niitä turhuuksiin, vaan käyttää noita rahoja sitten ensiasunnon ostoon. Sanottu ja kehotettu nuorte asumaan niin pitkään kotona, että on opinnot suoritettu ja ensimmäinen työpaikka löytynyt. Toki häntä kismittää, että kun kaverit asuu jo coolisti yksin ja järkkää bileitä, mutta ollaan nuoren kanssa käyty ne maailman realiteetit läpi. Kun hän on nyt vain itse kärsivällinen eikä lähde tuhlaamaan rajojaa vuokra-asumiseen, niin pian hänellä on sitten tuttavapiirissä ensimmäisenä se oma omistuskämppä, kun muut kituuttelee vuokralla tai valtion tuilla.
Osa-aikatöistä me ei vaadita mitää vuokria tai ruokakuluja, mutta vaaditaa, että osa rahoista menee sijoituksiin tai säästöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pitää nuori kotona mieluummin kuin sysätä yhteiskunnan tuilla jossain narkkiyksiössä.
Töihin pitää toki patistaa. Lisäksi käske häntä säästää asp-tilillle tai osakkeisiin puolet palkasta. Mikäli rahat menee humputteluun, niin ala vaatia vuokraa ja kerro, että vuokra laskee 0 euroon heti, kun palkasta menee 50% säästöön.
Toimitte näin pari vuotta, mikä on tosi lyhyt aika ja sitten nuorella on varaa ostaa oma omistuskämppä. Lähtökohdat oikeaan itsenäiseen elämään on 1000x paremmat kuin 16 vuotiaana yhteiskunnan maksemaan yksiöön ja yhteiskunnan tuiden varassa lähteneellä nuorella.
Hän ei ole töissä, vaan opiskelee. Stadissa ei yksiön hintaa saa kasaan mitenkään asp-säästöillä parissa vuodessa. Yksiöt maksavat pitkälle toista sataa tuhatta euroa.
Kyse ei kuitenkaan ole taloudellisesta puolesta, vaan henkisestä.
Ap
No vielä tyhmempää olisi opiskelija heittää yhteiskunnan elätiksi. Annat sen asua kotona opintojen loppuun saakka ainakin ja kannusta/ patista osa-aikatöihin.
Sitten, kun nuori pääsee ekaa kunnon duunii eli palkka on joku 1800-2000 nettona, niin pankista saa erittäin helposti lainaa, kun on joko säästöjä tai sitten rahat aspitilillä. Kotona asuvan nuoren pitäisi saada 2000 nettotuloista vähintää 1500 euroa kuukaudessa säästöö. Eli ei kauaa mene, että on kelpoinen hakemaa sitä lainaa siihen 200k kämppään.
Pelkkää pätkää on ollut parikymppisestä asti. Olen nyt kohta viisikymppinen ja mitään lainoja ei ole tullut pankeilta, kun on pätkätyötä.
Joten kaikki palkka on suurinpiirtein mennyt vuokraan. Täytän 50v kahden vuoden päästä ja menen suoraan eläkkeelle epävirallisesti sossun tuelle. Olen asian päättänyt jo ja yhtään työtä en enää ala tekemään tälle epäreilulle järjestelmällle. Ehkä joku nuori saa mun pätkähommat ja tyytyy niihin. Sääliksi ihan käy.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapselle on säästetty pienistä tuloista pieniä summia. Nuoren osaketilille on kertynyt reilut 15 tonnia, mutta ollaan pyydetty nuorta, että ei humputtele niitä turhuuksiin, vaan käyttää noita rahoja sitten ensiasunnon ostoon. Sanottu ja kehotettu nuorte asumaan niin pitkään kotona, että on opinnot suoritettu ja ensimmäinen työpaikka löytynyt. Toki häntä kismittää, että kun kaverit asuu jo coolisti yksin ja järkkää bileitä, mutta ollaan nuoren kanssa käyty ne maailman realiteetit läpi. Kun hän on nyt vain itse kärsivällinen eikä lähde tuhlaamaan rajojaa vuokra-asumiseen, niin pian hänellä on sitten tuttavapiirissä ensimmäisenä se oma omistuskämppä, kun muut kituuttelee vuokralla tai valtion tuilla.
Osa-aikatöistä me ei vaadita mitää vuokria tai ruokakuluja, mutta vaaditaa, että osa rahoista menee sijoituksiin tai säästöihin.
Pienistä tuloista ei säästetä 15t€. Kuulostaa siltä, ettei lapsilisiä ole tarvinnut käyttää ikinä lapsen elättämiseen, ja sen lisäksi on saatu ylenpalttiset synttäri- ym. lahjatkin.
T. Oikeasti pienituloisten lapsi (molemmilla vanhemmilla bruttona käteen alle 1500€/kk).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapselle on säästetty pienistä tuloista pieniä summia. Nuoren osaketilille on kertynyt reilut 15 tonnia, mutta ollaan pyydetty nuorta, että ei humputtele niitä turhuuksiin, vaan käyttää noita rahoja sitten ensiasunnon ostoon. Sanottu ja kehotettu nuorte asumaan niin pitkään kotona, että on opinnot suoritettu ja ensimmäinen työpaikka löytynyt. Toki häntä kismittää, että kun kaverit asuu jo coolisti yksin ja järkkää bileitä, mutta ollaan nuoren kanssa käyty ne maailman realiteetit läpi. Kun hän on nyt vain itse kärsivällinen eikä lähde tuhlaamaan rajojaa vuokra-asumiseen, niin pian hänellä on sitten tuttavapiirissä ensimmäisenä se oma omistuskämppä, kun muut kituuttelee vuokralla tai valtion tuilla.
Osa-aikatöistä me ei vaadita mitää vuokria tai ruokakuluja, mutta vaaditaa, että osa rahoista menee sijoituksiin tai säästöihin.
Pienistä tuloista ei säästetä 15t€. Kuulostaa siltä, ettei lapsilisiä ole tarvinnut käyttää ikinä lapsen elättämiseen, ja sen lisäksi on saatu ylenpalttiset synttäri- ym. lahjatkin.
T. Oikeasti pienituloisten lapsi (molemmilla vanhemmilla bruttona käteen alle 1500€/kk).
Systeemi rikastuttaa rikkaita. Itse olen rikkaan perheen kakara ja minulla oli omistusasunto opiskelua varten. Sain asumistukea siitä ja rahat meni vanhemmille.
Kyllä porvarit kuppaa tukia vielä kovemmin ja härskimmin kuin köyhät.
Olen siitä ihan elinkelpoinen esimerkki. Lapsilisät varmasti menee suoraan säästötilille lapsille ja rahastoihin. Köyhillä menee kaikki kädestä suuhun.
Olen aina ollut sitä mieltä että tuet pois rikkailta. Ja tarkempaa verotusta.
Ihminen on perusluonteeltaan niin ahne, että siltä pitää ottaa pois, kun ei se osaa muuten antaa.
Meillähän on porukkaa joka mieluummin heittää arvotavaraa roskiin kuin haluaa että joku muu hyötyy siitä. Ruuan kanssa sama meininki. Ahneus on niin pinttynyt luihin ja ytimiin.
Vierailija kirjoitti:
Lisää sen lapsen itsenäisyyttä. Ja pettymyksensietokykyä.
Että jos hän ei hae ruokia kaupasta ja tee ruokaa, niin hänelle tulee nälkä.
Jos hän ei muista maksaa puhelinlaskua nettipankissa, niin hänelle tulee maksumuistutus.
Jne.
Moni vanhempi siloittelee lapsensa elämää huomaamattaan - ja yleensä aivan liikaa. Ei se lapsi uskalla muuttaa omilleen, jos hän pelkää kuollakseen kauppareissun unohtamista tai häpeää jo valmiiksimaksumuistutuksen riskiä. Näillä muksuilla on ajatusmaailma, jossa pitää olla täydellinen, ennen kuin voi hakea jonnekin tai pyrkiä johonkin. Jos äiti sanoittaa jatkuvasti peruselintoimintoja, lapsi luulee olevansa kyvytön kunnes pystyy suoriutumaan vähintään äitinsä veroisesti - mutta eihän parikymppinen voi olla koskaan yhtä kyvykäs ja varma taloudenhoitaja kuin vuosikymmeniä vanhempi aikuinen! Ainakaan, jos perheessä on kaikki OK.
Meillä muksut ovat saaneet opetella yksinoloa suhteellisen nuoresta asti. Aluksi pari tuntia kerrallaan ja myöhemmin viikonlopun tai vaikka viikonkin verran. Lapset ovat itse saaneet päättää, syövätkö nuudeleita vai kotiruokaa - ei lapsi mene pilalle, vaikkei olisikaan täydellinen ocd-ortorektikko heti omillaan ollessaan.
Olen itse niin "hallitseva" aikuinen, että lapset on ollut pakko opettaa itsenäiseksi nimenomaan yksinoloharjoituksilla :D Jos olen itse kotona, niin luotsaan perhettä huomaamattani.
Puhut kyllä asiaa, ja syyllistyn varmasti ylisuorittamiseen. Lapseni on kyllä ollut kotona yksin viikonloppuja, ja matkustellut itsenäisesti, ei hän siinä mielessä "käsi" ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pitää nuori kotona mieluummin kuin sysätä yhteiskunnan tuilla jossain narkkiyksiössä.
Töihin pitää toki patistaa. Lisäksi käske häntä säästää asp-tilillle tai osakkeisiin puolet palkasta. Mikäli rahat menee humputteluun, niin ala vaatia vuokraa ja kerro, että vuokra laskee 0 euroon heti, kun palkasta menee 50% säästöön.
Toimitte näin pari vuotta, mikä on tosi lyhyt aika ja sitten nuorella on varaa ostaa oma omistuskämppä. Lähtökohdat oikeaan itsenäiseen elämään on 1000x paremmat kuin 16 vuotiaana yhteiskunnan maksemaan yksiöön ja yhteiskunnan tuiden varassa lähteneellä nuorella.
Hän ei ole töissä, vaan opiskelee. Stadissa ei yksiön hintaa saa kasaan mitenkään asp-säästöillä parissa vuodessa. Yksiöt maksavat pitkälle toista sataa tuhatta euroa.
Kyse ei kuitenkaan ole taloudellisesta puolesta, vaan henkisestä.
Ap
No vielä tyhmempää olisi opiskelija heittää yhteiskunnan elätiksi. Annat sen asua kotona opintojen loppuun saakka ainakin ja kannusta/ patista osa-aikatöihin.
Sitten, kun nuori pääsee ekaa kunnon duunii eli palkka on joku 1800-2000 nettona, niin pankista saa erittäin helposti lainaa, kun on joko säästöjä tai sitten rahat aspitilillä. Kotona asuvan nuoren pitäisi saada 2000 nettotuloista vähintää 1500 euroa kuukaudessa säästöö. Eli ei kauaa mene, että on kelpoinen hakemaa sitä lainaa siihen 200k kämppään.
Todella harvalla nuorella on ekassa kunnon duunissa NETTONA palkkaa pari tonnia, hyvä jos bruttona. Muutenkin en nyt välittäisi käydä tätä talouspoliittista keskustelua kanssasi, koska ketjun aihe ei ole talous.
Mutta sanottakoot nyt, että vaikka olenkin hyvätuloinen uranainen, en jaa kokoomukselaisia käsityksiäsi alkuunkaan. Vuokratuen nostaminen ei ole mikään häpeä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko sitä omaa kotia alkaa katsella tarpeeksi läheltä lapsuudenkotia?
Samalle alueelle ei halua jäädä ja on saanut itse määrittää sen, mistä on kämppää katseltu, samassa kaupungissa ollaan kumminkin.
Ap
Kuulostaa ristiriitaiselta,ei uskalla muuttaa muttei halua muuttaa lähellekään?
Nää se mitenkään ristiriitaista ole. Ei tämä lähiö mikään fantsu paikka ole asua parikymppiselle ja hän on jo asunut täällä 20 vuotta. Totta kai hän haluaa mieluummin uuteen paikkaan ja lähemmäs keskustan menoa!
Ap
Yhdessä katsotte lapsen kanssa vuokra-asuntoja ja autat muutossa 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kyllä sanoa, että olen itse hieman päinvastaisen lähestymistavan kannalla kuin monet kommentoijat. Että rohkaisisi ihan kunnolla, ei se automaattisesti tarkoita painostamista. Mutta tulisi sellainen selkeä toimintasuunnitelma tai ainakin tavoite. Muuten voi jäädä sellaiseen pelon aiheuttamaan ikävään limboon keikkumaan vaikka miten pitkäksi aikaa. Yksinasuminen varmasti voisi myös rohkaista nuorta, antaa erittäin tärkeää onnistumisen kokemusta ja sen tunteen, että pärjää kyllä. 20-vuotias pärjää kyllä jo omillaan ja tarvitsee sen itsenäistymisen kokemuksen... vaikka olisi mt-ongelmia. Toki niin, että kotiin saa tulla ja tukea ja kannustusta on tarjolla, vaikka itsenäistyisi.
Itse muutin omilleni pahasti mt-ongelmaisena 17-vuotiaana. Alku oli rankka (en saanut tukea kotoa), mutta kyllä se itsenäistyminen vain on tärkeää. Itselleni oli tärkeää saada se onnistumisen ja pärjäämisen kokemus - kuten kenelle tahansa aikuistuvalle ihmiselle.
Tärkeintä on nyt, että ei anna pelkojen hallita, vaan menee vain kylmän viileästi kohti sitä mikä pelottaa. Eli tehkää yhdessä jokin konkreettinen suunnitelma, esim. mietitte miltä alueilta etsitte asuntoa, teette aikataulun, täytätte asuntohakemuksia jne. Nyt reippautta ja toimintaa niin nuori saa onnistumisen kokemuksia, jotka heijastuvat positiivisesti myöhempäänkin elämään!
Juuri näin ajattelen, että se onnistuminen olisi tärkeää itsetunnolle. Ja olen siis auttanut ja tukenut hakemaan asuntoa ja käymään näytössä. En vaan voi oikein pakottaa ottamaan sitä kämppää, kun hän selkeästi sanoo, että ei ihan vielä uskalla.
Ap
Tässä auttamisessakin on se veteen piirretty viiva, että missä kohtaa ihminen tuntee itse tehneensä asian ja missä vaiheessa auttaja on auttanut niin paljon, ettei hän saakaan siitä tyydytystä, että olisi tehnyt asian itse.
Totta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko sitä omaa kotia alkaa katsella tarpeeksi läheltä lapsuudenkotia?
Samalle alueelle ei halua jäädä ja on saanut itse määrittää sen, mistä on kämppää katseltu, samassa kaupungissa ollaan kumminkin.
Ap
Kuulostaa ristiriitaiselta,ei uskalla muuttaa muttei halua muuttaa lähellekään?
Nää se mitenkään ristiriitaista ole. Ei tämä lähiö mikään fantsu paikka ole asua parikymppiselle ja hän on jo asunut täällä 20 vuotta. Totta kai hän haluaa mieluummin uuteen paikkaan ja lähemmäs keskustan menoa!
Ap
Moi
Täällä keski ikäinen nainen Helsingin ydinkeskustasta
Asun fantsussa kämpässä keskellä ydin keskustan rientoja.
Jouduin muuttamaan kotoa pois 16 vuotiaana.
En tiedä onko äitini elossa vai kuollut.
Olin kaunis ja älykäs nuori nainen.
Kouluttauduin , otin velkaa , tein töitä.
Joulut ja pyhät yksin opiskelija kämpässä.
Nykyisin : tilillä satoja tuhansia , fantsu kämppä ym.
Sinun lapsesi tulee tuhoutumaan..pidä se kotona..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko sitä omaa kotia alkaa katsella tarpeeksi läheltä lapsuudenkotia?
Samalle alueelle ei halua jäädä ja on saanut itse määrittää sen, mistä on kämppää katseltu, samassa kaupungissa ollaan kumminkin.
Ap
Kuulostaa ristiriitaiselta,ei uskalla muuttaa muttei halua muuttaa lähellekään?
Nää se mitenkään ristiriitaista ole. Ei tämä lähiö mikään fantsu paikka ole asua parikymppiselle ja hän on jo asunut täällä 20 vuotta. Totta kai hän haluaa mieluummin uuteen paikkaan ja lähemmäs keskustan menoa!
Ap
Moi
Täällä keski ikäinen nainen Helsingin ydinkeskustasta
Asun fantsussa kämpässä keskellä ydin keskustan rientoja.
Jouduin muuttamaan kotoa pois 16 vuotiaana.
En tiedä onko äitini elossa vai kuollut.
Olin kaunis ja älykäs nuori nainen.
Kouluttauduin , otin velkaa , tein töitä.
Joulut ja pyhät yksin opiskelija kämpässä.
Nykyisin : tilillä satoja tuhansia , fantsu kämppä ym.
Sinun lapsesi tulee tuhoutumaan..pidä se kotona..
Totta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pitää nuori kotona mieluummin kuin sysätä yhteiskunnan tuilla jossain narkkiyksiössä.
Töihin pitää toki patistaa. Lisäksi käske häntä säästää asp-tilillle tai osakkeisiin puolet palkasta. Mikäli rahat menee humputteluun, niin ala vaatia vuokraa ja kerro, että vuokra laskee 0 euroon heti, kun palkasta menee 50% säästöön.
Toimitte näin pari vuotta, mikä on tosi lyhyt aika ja sitten nuorella on varaa ostaa oma omistuskämppä. Lähtökohdat oikeaan itsenäiseen elämään on 1000x paremmat kuin 16 vuotiaana yhteiskunnan maksemaan yksiöön ja yhteiskunnan tuiden varassa lähteneellä nuorella.
Hän ei ole töissä, vaan opiskelee. Stadissa ei yksiön hintaa saa kasaan mitenkään asp-säästöillä parissa vuodessa. Yksiöt maksavat pitkälle toista sataa tuhatta euroa.
Kyse ei kuitenkaan ole taloudellisesta puolesta, vaan henkisestä.
Ap
No vielä tyhmempää olisi opiskelija heittää yhteiskunnan elätiksi. Annat sen asua kotona opintojen loppuun saakka ainakin ja kannusta/ patista osa-aikatöihin.
Sitten, kun nuori pääsee ekaa kunnon duunii eli palkka on joku 1800-2000 nettona, niin pankista saa erittäin helposti lainaa, kun on joko säästöjä tai sitten rahat aspitilillä. Kotona asuvan nuoren pitäisi saada 2000 nettotuloista vähintää 1500 euroa kuukaudessa säästöö. Eli ei kauaa mene, että on kelpoinen hakemaa sitä lainaa siihen 200k kämppään.
Pelkkää pätkää on ollut parikymppisestä asti. Olen nyt kohta viisikymppinen ja mitään lainoja ei ole tullut pankeilta, kun on pätkätyötä.
Joten kaikki palkka on suurinpiirtein mennyt vuokraan. Täytän 50v kahden vuoden päästä ja menen suoraan eläkkeelle epävirallisesti sossun tuelle. Olen asian päättänyt jo ja yhtään työtä en enää ala tekemään tälle epäreilulle järjestelmällle. Ehkä joku nuori saa mun pätkähommat ja tyytyy niihin. Sääliksi ihan käy.
Omilla valinnoilla ja koulutuksella on seurauksensa. Jos on 30v pelkkää pätkätyötä tehnyt, niin peilissä on osa syy.
Ap onko lapsi kaunis ja älykäs?
MITÄ!! ylipainoinen ja oppimisvaikeuksia?
MITÄ koulukiusattu????
Pidä se kotona..maailma on julma ..keskusta ei ole fantsu MT-potilaalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ikä?
20
Ap
Eihän tuo vielä mitenkään outoa ole. Monet tuskin päässeet opiskelemaankaan siinä iässä, ja jos opiskeleekin, niin fiksu asuu sen ajan kotona kunnes tulot säännölliset ja kohtuulliset. En ymmärrä ongelmaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapselle on säästetty pienistä tuloista pieniä summia. Nuoren osaketilille on kertynyt reilut 15 tonnia, mutta ollaan pyydetty nuorta, että ei humputtele niitä turhuuksiin, vaan käyttää noita rahoja sitten ensiasunnon ostoon. Sanottu ja kehotettu nuorte asumaan niin pitkään kotona, että on opinnot suoritettu ja ensimmäinen työpaikka löytynyt. Toki häntä kismittää, että kun kaverit asuu jo coolisti yksin ja järkkää bileitä, mutta ollaan nuoren kanssa käyty ne maailman realiteetit läpi. Kun hän on nyt vain itse kärsivällinen eikä lähde tuhlaamaan rajojaa vuokra-asumiseen, niin pian hänellä on sitten tuttavapiirissä ensimmäisenä se oma omistuskämppä, kun muut kituuttelee vuokralla tai valtion tuilla.
Osa-aikatöistä me ei vaadita mitää vuokria tai ruokakuluja, mutta vaaditaa, että osa rahoista menee sijoituksiin tai säästöihin.
Pienistä tuloista ei säästetä 15t€. Kuulostaa siltä, ettei lapsilisiä ole tarvinnut käyttää ikinä lapsen elättämiseen, ja sen lisäksi on saatu ylenpalttiset synttäri- ym. lahjatkin.
T. Oikeasti pienituloisten lapsi (molemmilla vanhemmilla bruttona käteen alle 1500€/kk).
Me ollaan tienattu yhteensä 3500-3800 nettona. Laitettu molemmat syntymästä saakka 20e lapsen tilille. Meiltä kysyttäessä, mitä lapselle pitäisi antaa lahjaksi esimerkiksi ristiäisinä, niin pyydettiin niiden lusikoiden sijasta ihan suoraan rahaa, mitkä nekin sitten laitettiin sijoitustilille. Kun lapsi kasvoi niin annettiin hänen syntymäpäivänä valita, että ottaako tänää käteen 50 euroa vai ottaako mieluummin säästötilille 100 euroa.
Me ei todellakaan olla mitään suurituloisia, mutta halusimme, että lapsemme pääsisi nauttimaan korkeamman tason elintasosta, mistä olemme itse nauttineet. Minusta valtio ampuu itseään jalkaan tällä tukiriippuvuuskasvattamisella. Jotkut nuoret on 18-vuotiaasta asti saaneet toimeentulo, asumis- ja opintotukea, mahdollisesti jopa 30 vuotiaaksi saakka. Kun on 12 vuotta putkeen ollut tulosiirtojen varassa, niin sitä pitää itsestäänselvyytenä.
Lisää sen lapsen itsenäisyyttä. Ja pettymyksensietokykyä.
Että jos hän ei hae ruokia kaupasta ja tee ruokaa, niin hänelle tulee nälkä.
Jos hän ei muista maksaa puhelinlaskua nettipankissa, niin hänelle tulee maksumuistutus.
Jne.
Moni vanhempi siloittelee lapsensa elämää huomaamattaan - ja yleensä aivan liikaa. Ei se lapsi uskalla muuttaa omilleen, jos hän pelkää kuollakseen kauppareissun unohtamista tai häpeää jo valmiiksimaksumuistutuksen riskiä. Näillä muksuilla on ajatusmaailma, jossa pitää olla täydellinen, ennen kuin voi hakea jonnekin tai pyrkiä johonkin. Jos äiti sanoittaa jatkuvasti peruselintoimintoja, lapsi luulee olevansa kyvytön kunnes pystyy suoriutumaan vähintään äitinsä veroisesti - mutta eihän parikymppinen voi olla koskaan yhtä kyvykäs ja varma taloudenhoitaja kuin vuosikymmeniä vanhempi aikuinen! Ainakaan, jos perheessä on kaikki OK.
Meillä muksut ovat saaneet opetella yksinoloa suhteellisen nuoresta asti. Aluksi pari tuntia kerrallaan ja myöhemmin viikonlopun tai vaikka viikonkin verran. Lapset ovat itse saaneet päättää, syövätkö nuudeleita vai kotiruokaa - ei lapsi mene pilalle, vaikkei olisikaan täydellinen ocd-ortorektikko heti omillaan ollessaan.
Olen itse niin "hallitseva" aikuinen, että lapset on ollut pakko opettaa itsenäiseksi nimenomaan yksinoloharjoituksilla :D Jos olen itse kotona, niin luotsaan perhettä huomaamattani.