Miten kannustaa aikuista lasta muuttamaan kotoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei! Minusta nämä asiat ovat herkkiä ja perhekohtaisia.

Toisella on hyvä itsetuntemus jo teininäkin, ja energia ja voimavarat suuntautuu siihen, mitä itse haluaa tehdä, elää ja kokeilla seuraavina vuosinaan. Yhteiskunnassa toimiminen jossain osassa on innostavaa silloin. Yleensä nämä nuoret myös ymmärtävät rahasta. Kuinka paljon sitä tarvitsee, miten sitä ansaitaan.

Sitten on hitaasti lämpeneviä, ja pikkuhiljaa omille poluille löytäviä nuoria. Ja itsenäistyviä.

Sitten on epävarmoja nuoria ja myös traumoja kokeneita nuoria, jotka kokevat elämän masentavana tai hahmottomana; myös minäkuva voi olla tosi hauras. Silloin on tosi vaikea suunnata energiaa johonkin, kun ei ole sitä perustaa, mistä sitä lähtisi suuntaamaan.

Sellainen nuori voi passivoitua.

Lisäksi, äiti voi täysin huomaamattaan, pienin teoin ja asioin, jatkuvasti viestittää nuoren kaipaavan apua. Myös äiti voi olla sisältä jotenkin herkkä ja oikeasti ei olekaan valmis luopumaan lapsesta; antamaan hänelle ihan täyttä itsenäisyyttä, myös henkisesti. En tiedä, osaanko sitä sanoittaa, mutta oivalsin itse yhtäkkiä, että siitä ' lapsesta' täytyy tosiaan päästää irti.

Luottaa, että hän keksii ratkaisut. Antaa se vapaus. Ehkä jossakin puhetavassa voisi näkyä se muutos, kiinnittää huomiota, miten puhuu. Ikäänkuin antaa tilaa ja luottaa. Myös se, että ei ota hänen tehtäviä hoitaakseen, vaan hienovaraisesti osoittaa, että hän kykenee siihen ja että se on hänen asiansa ja vastuulla. Hän pystyy siihen.

Joskus joku väliaikaisratkaisu voi lempeästi ' sysätä' nuoren omille, paljon kivemmille teille, esim. kiva tuttavan sivuhuone, sisustettu yms. Mutta ehottomasti väliaikaisen oloinen. Sieltä nuori saattaa alkaa itse haluta parempiin paikkoihin, ja tekemään duunia, että pääsee omaan yksiöön. Siis kaikille ei sovi kaikki, mutta jollekin se voi olla just sopiva juttu.

Masennus voi olla myös peitto, joka kätkee alleen selvittämättömiä juttuja. Niitä on ehkä hankala selvittää kotona asuessa, mieli alkaa vapautua, kun saa tilaa.

Minusta tärkeää on, että se nuori saa mahdollisimman hyvän terapeutin!

Vastuu kotitöistä, ruuanlaittovuorot, roskienvienti + viikkosiivous ainakin olisi paikallaan. Ihan opetus, näin maksetaan laskut. Ainakin yksi lasku itse maksettavaksi/ kk. Vaikka laittaisi sitä varten rahaa, mutta että se on tehtävä itse. Katsoen, mikä on juuri sopivan haasteellista, masennuksen tason huomioon ottaen.

Lempeys, rohkeus, luottamus. Aitoa kiinnostusta nuoren ajatuksiin. Kyselyä, mitä ajattelet tästä asiasta? Mikä sun mielipide on?

Yhteinen urheiluharrastus. Jotkut luontaiskaupan mikstuurat myös selkiyttää ja virkistää mieltä. Hyvä proteiini -ja kasvisrikas ruoka.

Nuoren katsominen uusin silmin, mitä kaikkea hänessä onkaan, mitä en tiedä? Yllättävät ehdotukset, niiden kanssa voi saada selville- innostuksia. Innostusten hyväksyntä; sinne vaan!

Äitinä; oma elämä täyteläiseksi, sillä keinoin kun keksii ja jonka nuori saa vaistota; se tosiaan pärjää ilman mua!

Silti, sen nuoren aikuisen terveydentilan herkkä kuulostelu; ei mitään ' pakottamalla' vaan luottamalla, herättelyä ja innostamista, sekä tukea. Näillä herättelisin ehkä nuorta omien asioiden keksimiseen ja eteenpäinmenon halun heräilemisiin:)

Miten olisit neuvonut minua 16 vuotiaana.

Asuin huoneessa ,jossa lukko,talossa erillinen vessa ja sauna ,jossa kävin.

Ihan yksin...lähdin kotoa..takas ei ollut menemistä.

Kävin lukion ekaa.

Tiesin että nyt olen aikuinen ja yksin vastuussa elämästäni.

Miksi MINÄ selvisin?

Nyt on satoja donnei tilillä ja fantsu asunto hesan keskustassa.

Tämä ei ollut itsestäänselvää..kun istuin joulunpyhänä yksin siinä huoneessa.

Viesti oli ap:n tarpeisiin, ei sinulle

En tiedä miten alkkis tai mt-ongelmaisten vanhempien nuoret itsenäistyy?

Eiks ne otetaa huostaan ja valtio hoitaa loput?

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ehdotat että asuu viikot omassa kodissaan, mutta viikonlopuksi tulee aina teille yöksi?

Ota huomioon, että uusiopareja on paljon. Mitähän mahtaisi äitykän mies tykätä tästä? Joka vkl tulee vaimon aikuinen lapsi nurkkiin.

Toki joillain onnistuu, mutta useilla ei.

Onpas ihana tilanne et kotona on niin kivaa että sieltä ei halua muuttaa omilleen.

Mun mielestä ei tarvitse kannustaa eikä painostaa. Se on hyvä tilanne et saa asua kotona niin pitkään kun tarvitsee.

Mun mielestä hänen itsensä kannalta olisi parasta saada asua kotona jos se on mahdollista.. Yleensä lapset muuttavat esim. opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle.

Luulentpa että kysymyksessä on aika usein ihan rahojen riittävyys. Itseasiassa Keski-Euroopassa vuokrat ovat niin korkeita että moni muuttaa vanhempiensa luota joko kimppakämppään tai suoraan puolison kanssa yhteen.

Tunnen jonkun, joka laittoi lapsensa 16 weenä asumaan yksikseen. Ja samoin toisenkin. Koska halus omaa aikaa. Aika sääli millaset ihmiset lapsia hankkii. On se omakiva päällimmäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vaan aikuiselle lapselle enemmän vastuuta omista asioistaan. Puhelinlasku, vakuutukset omiin nimiin yms. Siivous ja ruoan laitto omalla vuorolla, oma pyykkikori ja pesee pyykit itse. Lähetä se kauppaan ostamaan ruokaa ja käskekää mennä vaikka osa- aika töihin.

Tämä on tärkeää hoitaa ajoissa! Meillä on suvussa vähän kiusallinen tilanne, kun mieheni veli ei ole koskaan alkanut maksaa itse puhelinlaskuaan, hankkinut autoa omiin nimiinsä jne., vaan vanhemmat hoitavat nämä kulut. Toki hän asuu omillaan kuten kuka tahansa. Ikää on 40 v! Me taas emme saa vastaavaa tukea appivanhemmilta. Asian ottaminen puheeksi olisi kiusallista, eikä kukaan näytä tekevän mitään tilanteen muuttamiseksi.

Tekeekö asian kiusalliseksi kenties se, että te ette "saa vastaavaa tukea appivanhemmilta?"

Minusta 40-vuotiaiden on aika jo hoitaa nämä peruskulut ihan itse, ellei ole jokin poikkeuksellinen kriisi. En siis haluaisi itselleni tällaista tukea.

Eikö sinua vaivaisi, jos sinua ja sisaruksiasi kohdeltaisiin kovin eriarvoisesti?

Ei haittaisi, jos tietäisin sisarukaeni olevan eaim erityisherkkä tms. On se myt kumma kun kaikki tässä maailmassa kulkee tikku ojissa, vaikka olisi miten mittavat tulot. Uaeinmiten työväen luokan lapsilla näin, ei aatelisporvarisuvuilla. Ja jos nää menee yhteen, törmäyksiltä ei vältytä.

Suomalaisia naiaia moititaan maailmalla yleisestikin kylmiksi ja tunnevammaiaiksi. Hyvin näkee tässäkin ketjussa miksi. Ei ihme mt häiriöisiä maa pullollaan.

Me ostettiin jokaiselle lapselle (4kpl) asunto kun tulivat täysi-ikäisiksi. Nuorin tyttö seurusteli niin ostettiin kaksio, muut sai yksiöt. Siirrettiin tavarat ja jokainen lähti sille tielleen.

Ei mamin murmelia saa laittaa maailmalle, varsinkaan jos on ahdistunut koronapandemiasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei mamin murmelia saa laittaa maailmalle, varsinkaan jos on ahdistunut koronapandemiasta.

'

Kumpi suku on paremminvoiva?

1. Mami kasvattaa lämmöllä ja vaikka vähän hemmotellenkin pienet murmelinsa, jotka lähtevät aikanaan maailmalle ja hommaavat omat hoivattavat murmelinsa.

2. Kasvaa tunnekylmässä kodissa, mistä lähtee maailmalle keskeneräisenä 16-19 -vuotiaana pärjäämään ja sitten kyynisesti kommentoi kaikkea ympärillään näkemää ankeuttamalla ja että kyllä pitää kaikkien elää minimaalisilla resursseilla, koska niinkin pysyy hengissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No anna se lapsen olla kotona vielä ihan rauhassa, ilman että tuntee painetta muuttaa.

Ilman muuta saa olla kotona, tuo toive omasta kodista on alkujaan hänestä itsestään. Välillä on innoissaan ja suunnittelee ja hakee asuntoilmoituksia ja sitten viime hetkellä lyö jarrut päälle ja ahdistuu.

Lähinnä siis hänen itsensä kannalta olisi hyvä, jos rohkaistuisi toteuttamaan oman unelmansa.

Ap

Tämä on väärä aika. Julkinen media luo suurta pelkoa aivan kaikkiin eikä vähiten nuorisoon. Eivät anna minkäänlaista toivoa tulevaisuudesta. Eli sitten kun pandemia ohitse, voi olla duotuisampi aika. Pandemian jäljet näkyvät vasta myöhemmin. Nyt ajaisit nuoresi yksinäisyyteen. Eli väärä aika. Se ei ole ihmiselle luonnollisesti lajityypillistä asua yksin kaupungissa. Tämä on Suomessa monissa perheissä hyvin nuorta kulttuuria, eli ei geeneissä. Geeneissä on vielä ajatus lähipiirissä asumisesta. Varsinkin kriisin koittaessa.

kun alkaa naputtamaan muksulle ja jakamaan kotitöitä, se haluaa pois kotoa alle viikossa.

Meidän aikuinen poika (33v) asuu edelleen kotona ja parempi niin. Olen kysynyt haluaako asua omillaan ja onko aikeita muuttaa, mutta ei ole. Poika ei ole hemmoteltu piloille, on nuoresta saakka tehnyt töitä, osallistunut kuluihin ja auttaa kotitöissä. Saapi säästettyä sievoisen summan.

En kannustaisi mitenkään! Olisin ilahtunut että lapsi viihtyy ja haluaa olla kotona vielä hetken.

Jostain syystä varhain kotoa lähteminen on joillekin mitalinarvoinen suoritus.

Vierailija kirjoitti:

Ei mamin murmelia saa laittaa maailmalle, varsinkaan jos on ahdistunut koronapandemiasta.

No mitä järkeä on siirtyä jonkun asuntotuen varassa johonkin kimppakämppään pyörimään, varsinkaan virusrajoitusten aikana? Paljon fiksumpaa on asua kotona ja säästää samalla rahaakin.

Muuta itse pois.

Aikanaan asiat hoidettiin omalla kohdallani niin, että menin töihin 18v. opintojen ohella ja maksoin vuokraa ja sapuskat siinä ohessa. Eli ilmaiseksi en loisinut kotona, opintotukia ei kauheasti saanut 80 luvun lopulla, niin oli pakko käydä töissä, kuten varmasti tänäkin päivänä valtaosalla opiskelijoilla, jotka haluvat välttää turhat opintolainojen otot. Kotoa muutin pois 19v. kun lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. 20v. ihminen pystyy tekemään osa-aikatyötä opintojen ohella, jos vain on halua ja kiinnostusta. Toki nykyinen koronatilanne voi vaikuttaa tähän työnsaantiin. MT-asioissa on saatavilla apua, mutta jonot ovat pitkät ja välttämättä kaikki eivät saa sitä hoitoa mitä kaipaavat, tämäkin vaihtelee kuntakohtaisesti. Lapsesi on kylläkin täysi-ikäinen, eikä sinulla ole enää velvoitetta elättää häntä. Apua voi hakea oman kunnan sosiaalitoimesta esim. tukiasunnon hakua varten, jonka kautta myös voi päästä helpommin MT-avun piiriin. Kotona asuville näitä palveluita ei tuoda tarjottimella, kun katsotaan, että vanhemmat kyllä hoitavat, mutta pidemmän päälle homma voi sitten eskaloitua mikäli ongelmat pahentuvat. Toki kannattaa ensin keskustella jälkeläisen kanssa miten haluaa toimia, mennä duuniin ja osallistua elämisen kustannuksiin vai siirtyä suoraan kunnallisen tuen piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Alkaisin kauniisti puhella muutosta, kun mielenterveysongelmista parantumisesta on mennyt vuosi. Korona kuormittaa muutenkin ihmisten jaksamista. 

Jos mielenterveysongelmat ovat kroonisia, voisi sitten jossain vaiheessa alkaa miettiä muuttoa joka tapauksessa joskus 23-24 vuoden kieppeillä.

Uskon, että lapsi muuttaa itse omatoimisesti jo aiemmin, koska jo mielessään valmistelee muuttoa. 

Juuri näin. Itsellä aikuinen veli joka jumittui kotiin. Kävi pari kertaa yrittämässä itsenäistä asumista ja tuli bumerangina takaisin. Lopuksi meni sellaiseksi, että häntä ei olisi saanut pyytää tekemään mitään perheen avuksi, kun se ahdisti. Toisaalta halusi apua, torjui sen ja kärsi mielestään kun ei sitten autettu. Tätä samas jatkuvalla syötöllä. Koko perhe väsyi. Onneksi veli muutti lopulta omilleen - kroonikko avohoitopotilas, mutta nyt jaksetaan olla tekemisissä kun hän kokee saavansa olla rauhassa ja saa apua psykologilta eikä kaikkea kaadeta perheen niskaan.