Miten kannustaa aikuista lasta muuttamaan kotoa?

Vierailija kirjoitti:

Itse nautin ainaskin siitä että kaverit saivat tulla ja mennä kun oli oma kämppä.

Äityliini ei vartioinut vierestä yökavereita ja miten monta siideriä joi.

Mahtavia bileitä ja kokkailua yötä myöten.

Pystyi myös makaamaan mihin aikaan päivästä tai soittamaan mitä tahansa musiikkia ämyreistä.

Kyllä se on outoa jos nuori ei halua itsenäistyä ja jumahtaa äitylin patojen ääreen 40-vuotiaaksi.

Kyllä sain jäädä kundikaverille yöksi 17-vuotiaasta asti, vaikka muutin kotoa vasta 24-vuotiaana. 

Musiikkia pystyi soittamaan aina iltapäivisin kotona rauhassa, ainoa lapsi ja vanhemmat duunissa. 

Mitään tarvetta ylenpalttiseen päihteidenkäyttöön tai kokonaisten päivien nukkumiseen ei ole koskaan ollut, sellainen normaali juhliminen oli ihan ok. 

Mielestäni opiskelijan on ihan ok asua kotona, jos ei ole tarvetta muuttaa opintojen perässä. Muuttaa omilleen sitten, kun valmistuu. Itse asiassa tiedän monia korkeakouluopiskelijoita, jotka asuu vielä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Tilaa muuttoauto pihaan ja vaihda lukot. Kyllä sen pitäisi tuosta vinkistä jo älytä.

Ei ei ei noin. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia.

Meiltä lähti perheen haitallinen henkilö pois, kun olin 20-vuotias. Kodista tuli vuosikausien tauon jälkeen koti. Halusin jäädä sinne vielä joksikin aikaa nauttimaan siitä, mitä ei ollut voinut moneen vuoteen tehdä. Ja muutin kotoa, kun pystyin hankkimaan kodin. En halunnut mihinkään luukkuun, koska en olisi kokenut sitä kodiksi. 

Sano, että voisitko millään muuttaa omaan kämppään, saatana.

Jos ole tällaisen luuserin vahempi niin

a) painosta kouluttautumaan. Tämä on numero yksi!!! Suomessa se on halpaa ja helppoa!

b) pakota ottamaan vastuu omasta elämästä niin taloudellisesti kui muutenkin

c) älä hyysää - pistä lapsukainen edes osa-aikaisiin hommiin, niin että saa pientä hajua mistä se raha tulee. Älä siloittele hänen tekemisiään.

d) unohda hetkeksi että hän on siunun sydänkultakäpysesi, koska maailma kohtelee häntä kuten muitakin, kovalla kädellä . Pakota hankkimaan asunto, vaikka kuinka sydän vuotaisi verta. Se on hänen parhaakseen.

Sitten olemmekin jo kohdassa e) jolloin yhtieskunta ja olosuhteet ovat koulineet hänestä kunnon kansalaisen. Voit myös kertoa lapsellesi että elämää ei KOSKAAN ole reilua. Paskiaiset menestyvät ja hyvät tyypit murhataan kavereiden toimesta. Sinun lapsesi tehtävä on luovia siinä jossain terveessä välimaastossa. 

Se rauha jonka saa ilman äityliiniä ja isukkia on mahtavaa. Oma rauha ja siitä voi jopa maksaakkin omalla rahalla. Mikä parempaa.

Justa Mother kirjoitti:

Jos ole tällaisen luuserin vahempi niin

a) painosta kouluttautumaan. Tämä on numero yksi!!! Suomessa se on halpaa ja helppoa!

b) pakota ottamaan vastuu omasta elämästä niin taloudellisesti kui muutenkin

c) älä hyysää - pistä lapsukainen edes osa-aikaisiin hommiin, niin että saa pientä hajua mistä se raha tulee. Älä siloittele hänen tekemisiään.

d) unohda hetkeksi että hän on siunun sydänkultakäpysesi, koska maailma kohtelee häntä kuten muitakin, kovalla kädellä . Pakota hankkimaan asunto, vaikka kuinka sydän vuotaisi verta. Se on hänen parhaakseen.

Sitten olemmekin jo kohdassa e) jolloin yhtieskunta ja olosuhteet ovat koulineet hänestä kunnon kansalaisen. Voit myös kertoa lapsellesi että elämää ei KOSKAAN ole reilua. Paskiaiset menestyvät ja hyvät tyypit murhataan kavereiden toimesta. Sinun lapsesi tehtävä on luovia siinä jossain terveessä välimaastossa. 

Siis sait näin pitkän avautumisen aikaan vain siitä, että toinen asuu 20-vuotiaana vanhemmilla?

Hyvä kysymys, itse pohdin samaa.

Miten sen aikuisen lapsen saisi hankkimaan itselleen ammatin jotta se muuttaisi kotoa pois? Avovaimon parikymppisellä pojalla on edelleen lukio kesken eikä sen loppumisesta taida tänäkään keväänä tulla mitään. Äidinkieli on kirjoittamatta ja voi olla että ei tule sitä tekemään nytkään varsinkin kun muutamia kurssejakin on suorittamatta. Työt eivät maistu kun ei ole mitään ammattia. Notkuu vain kotona ja tuijottaa Netflixiä puhelimesta. Kuten sanottu mitään ammattia ei ole eikä hakeudu ammattikouluun koska ei vaan kiinnosta ja pitää itseään liian vanhana ammattikouluun. Turha kait mainita että armeijaankaan ei tuo looseri kelvannut kun hän sai keploteltuaan itselleen sellaiset paperit että päästä viiraa kun viilteli itseään. Turha kait mainita että päihteiden käytössä ei ole mitään vaikeuksia. Alkoholi kyllä menee hyvin kurkusta alas.

Rupeaa oikeasti vituttamaan tuo touhu mutta minkäs teet kun ei ole oma lapsi (onneksi).

Anna opiskella rauhassa kotona. Ei tuossa mikään kiire ole vielä muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt vaan aikuiselle lapselle enemmän vastuuta omista asioistaan. Puhelinlasku, vakuutukset omiin nimiin yms. Siivous ja ruoan laitto omalla vuorolla, oma pyykkikori ja pesee pyykit itse. Lähetä se kauppaan ostamaan ruokaa ja käskekää mennä vaikka osa- aika töihin.

Hullua ajatella että täysi- ikäinen ihminen ei ota yhtään vastuuta omasta elämästään, mutta hullumpaa on se ettei hänen tarvitse tehdä sitä kun vanhemmat hoitavat senkin puolesta. Ja mitä tulee mielenterveysongelmiin, ne hoidetaan ja sillä selvä, ne eivät ole syy kotona loikoiluun.

Ompas sulla mustavalkoinen kuva elämästä. Ei nyt tosta noin vaan pääse osa-aikaisiin töihin, nykyään ne osa-aikaiset työt on joillekkin se "vakkarityö".

Onko sulla ollut mielenterveysongelmia? Kuvitteletko sä tosiaan, että ne vaan hoidetaan ja kaikki on hyvin sen jälkeen lopun elämää?

Ehdota kokeiluna muuttamista, ja että voi halutessaan palata takaisin. Sitten kun on muuttanut, muutatte itse pienempään missä ei ole huonetta hänelle, niin ei palaa enään kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Miten sen aikuisen lapsen saisi hankkimaan itselleen ammatin jotta se muuttaisi kotoa pois? Avovaimon parikymppisellä pojalla on edelleen lukio kesken eikä sen loppumisesta taida tänäkään keväänä tulla mitään. Äidinkieli on kirjoittamatta ja voi olla että ei tule sitä tekemään nytkään varsinkin kun muutamia kurssejakin on suorittamatta. Työt eivät maistu kun ei ole mitään ammattia. Notkuu vain kotona ja tuijottaa Netflixiä puhelimesta. Kuten sanottu mitään ammattia ei ole eikä hakeudu ammattikouluun koska ei vaan kiinnosta ja pitää itseään liian vanhana ammattikouluun. Turha kait mainita että armeijaankaan ei tuo looseri kelvannut kun hän sai keploteltuaan itselleen sellaiset paperit että päästä viiraa kun viilteli itseään. Turha kait mainita että päihteiden käytössä ei ole mitään vaikeuksia. Alkoholi kyllä menee hyvin kurkusta alas.

Rupeaa oikeasti vituttamaan tuo touhu mutta minkäs teet kun ei ole oma lapsi (onneksi).

Ulos.

Mt898 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vaan aikuiselle lapselle enemmän vastuuta omista asioistaan. Puhelinlasku, vakuutukset omiin nimiin yms. Siivous ja ruoan laitto omalla vuorolla, oma pyykkikori ja pesee pyykit itse. Lähetä se kauppaan ostamaan ruokaa ja käskekää mennä vaikka osa- aika töihin.

Hullua ajatella että täysi- ikäinen ihminen ei ota yhtään vastuuta omasta elämästään, mutta hullumpaa on se ettei hänen tarvitse tehdä sitä kun vanhemmat hoitavat senkin puolesta. Ja mitä tulee mielenterveysongelmiin, ne hoidetaan ja sillä selvä, ne eivät ole syy kotona loikoiluun.

Ompas sulla mustavalkoinen kuva elämästä. Ei nyt tosta noin vaan pääse osa-aikaisiin töihin, nykyään ne osa-aikaiset työt on joillekkin se "vakkarityö".

Onko sulla ollut mielenterveysongelmia? Kuvitteletko sä tosiaan, että ne vaan hoidetaan ja kaikki on hyvin sen jälkeen lopun elämää?

Avuttomat suomalaiset! Kun eivät jaksa pistää elämäänsä järjestykseen ja ottaa vastuuta mistään, niin sitten nyyhkitään "mielenterveysongelmia".

Minusta vanhempien velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi itsenäistyy. Se on kaikkien (nuoren, vanhempien, yhteiskunnan) etu, että ihminen ottaa aikuiseksi tultuaan itse itsestään vastuuta. Tämän voi tehdä asteittain, mutta päämäärä kirkkaana mielessä. Kyllä nuorelle pitää kertoa, että ns. ilmaista lounasta ei ole olemassa ja että toisten (vanhempien, kavereitten tai yhteiskunnan) siivellä ei pidä elää. Meillä aloitettiin nuorten vastuuttaminen kotitöistä. 18 vuotta täytettyään joutuivat lisäksi maksamaan omat humppamenonsa ja puhelinlaskunsa. Ruoka ja asunto tuli kuitenkin ilmaiseksi niin kauan kuin lukioo kävivät. Lukion jälkeen kumpikin muuttivat sitten heti omilleen opiskelemaan. Toiselle tämä vaihe oli vaikeampi kuin toiselle, masentelikin, mutta sellaista kipuiluahan se elämä tuppaa välillä vaan olemaan, sekin kuuluu aikuistumiseen. Jos ei opiskelupaikkaa olisi, edellyttäisin kuitenkin viimeistään 22-vuotiasta muuttamaan omilleen. Kotona saa lapsuudenkodissaan käydä kylässä useinkin ja sitä lapsiltani toivonkin, mutta se oma paikka, oma jääkaappi ja oma sänky pitää jokaisella aikuisella olla.

Yleensä nuori haluaa itse muuttaa pois kotoa. Ennen vanhaan syytkin olivat selvät: tilanahtaus, yksityisyydenpuute, vaatimus osallistua kodin töihin ja elämänrytmiin jne.

Eli normaalin nuoren aikuisen on vaikea sopeutua siihen, että toinen aikuinen määrää, miten myöhään voi valvoa, saako kaverit käydä, voiko nauttia alkoholia jne. Tähän kaikkeen vanhemmilla on oikeus omistamassaan asunnossa.

Jos nuori saa seurantarpeensakin tyydytettyä lapsuudenkodissaan , täyden ylläpidon vapauksineen, miksi hän haluaisi koskaan muuttaa kotoaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap ei kerro lapsen ikää vaikka kysytään?

No, on varmaan jotain 45 tai 50...

Itsellä itsenäistyminen tuli pakon edessä kun vanhemmat erosi ja äiti juoksi uusien miesystävien luona. Kotona en sietänyt enää olla kun olisi pitänyt leikkiä perhettä kaikki tietävän 11-vuotiaan kanssa eli pakko on hyvä motivaattori. Samassa jäi vanhemmilta opitut epäterveelliset ruokailutottumukset ja 30kg.

Ikävä kyllä ap:n lapsi ei muuta kotoa ennen kuin näkee poismuuton parannuksena nykytilaan. Eli lapsi tekemään kotitöitä, ruokaa yms ja maksamaan osa elinkustannuksista. Lisäksi rajoitat elämää esim kotiintuloajoilla, ruokailuajoilla, selvitykset taskurahojen käytöstä.

Kun kerran haluat, että lapsi muuttaa omilleen, niin mikset kerro asiaa hänelle?

Ei ihme että lapsesta on tullut pelokas surkimus, jos kodissa on se henki, että asioista ei uskalleta puhua rehellisesti ja suoraan. Pitäis nyt sitte koittaa opetella sitä puolta, myös sinun itsesi.