Lue keskustelun säännöt.
Miten kannustaa aikuista lasta muuttamaan kotoa?
Ja nyt en kaipaa kiitos ilkeilyä tai syyllistämistä, vaan kysyn aivan asiallisesti kokemuksia vanhemmilta, joilla on ollut haasteita oman lapsen itsenäisen elämän aloituksen kanssa.
Totta kai lapseni saa asua omassa lapsuudenkodissaan niin pitkään kuin haluaa. Hän on rakas, mutta juuri siksi toivoisin hänen iloisena ja itsevarmana muuttavan omaan kotiin - mutta mielenterveyden ongelmat ja koronapandemia ovat aikaansaaneet sen, että hän empii ja ahdistuu.
Miten tukea itsenäistymistä? Mielelläni siis toisaalta pitäisin hänet kotonakin, mutta hänen itsensä kannalta olisi tärkeää kerätä rohkeutta muuttoon.
Käytännön asiat eivät ole kynnyskysymys, autanme niissä ja tuemme taloudellisesti. Kohtalontovereita?
Kommentit (296)
Meillä oli vähän samalla tapaa ja näin toimimme.
Ensin ehdotin, että katsellaan netistä vuokra asuntoa ja millään ei olisi halunnut, mutta katseltiin muutaman päivän välein ja yksi asunto oli hänen mieliin. Menimme katsomaan asuntoa ja hän hieman innostui joten vuokrasimme sen ja vapautuminen oli kuukauden päästä.
Seuraavaksi käytiin ikeassa ja muissa kaupoissa katselemassa huonekaluja ja samalla ostettiin hänen valitsemiaan astioita yms. Tavaroita hänen tulevaan kotiin.
Kun asunto vapautui haettin kaikki huonekalut kaupasta uuteen kotiin. Hän kävi päivittäin "retkellä" uudessa kodissaan varmaan parin viikon ajan ja yhtenä perjanataina hän sanoi, että jää yöksi. Siitä se lähti, oli vielä seuraavilla parilla viikola pari yötä vanhuksilla ja pääsääntöisesti omassa kodissaan ja oli tyytyväinen. Tämän kuukauden aikana, kun asunnon vapautumista odotettiin, niin oli hyvä sisään ajo henkisesti omaan kotiin.
Hänellä oli valtava pelko ja ahdistus ennen, kun ei tehty mitään asian etenemiseksi ja hänellä ei ollut halua/kykyä tehdä mitään ja se painoi mieltä. Mieliala ja itsevarmuus kasvoi koko ajan projektin edetessä ja nyt hän on asunut jo vuoden omillaan ja oppinut toimimaan omillaan täydellisesti, itse asiassa jo varmasti kuukauden sisällä, kun muutti.
Olen ylpeä hänestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona asuessakin voi harjoitella itsenäistymisen taitoja.
Ettei asu kuin jossain täysihoitolassa.
Jos jo kotona ollessaan tottuu vähitellen hoitamaan omat asiansa, se varsinainen muutto on lopulta pieni, viimeinen askel.
Vierailija kirjoitti:
Kotona asuessakin voi harjoitella itsenäistymisen taitoja.
Ettei asu kuin jossain täysihoitolassa.
Jos jo kotona ollessaan tottuu vähitellen hoitamaan omat asiansa, se varsinainen muutto on lopulta pieni, viimeinen askel.
Juuri näin. Kotona voi aivan hyvin kasvaa erittäin itsenäiseksi. On vaikea käsittää suomalaista kovin yksinkertaista ajattelutapaa, että vain muuttamalla omaan pikkuluukkuun voi itsenäistyä.
Vierailija kirjoitti:
Miten sen aikuisen lapsen saisi hankkimaan itselleen ammatin jotta se muuttaisi kotoa pois? Avovaimon parikymppisellä pojalla on edelleen lukio kesken eikä sen loppumisesta taida tänäkään keväänä tulla mitään. Äidinkieli on kirjoittamatta ja voi olla että ei tule sitä tekemään nytkään varsinkin kun muutamia kurssejakin on suorittamatta. Työt eivät maistu kun ei ole mitään ammattia. Notkuu vain kotona ja tuijottaa Netflixiä puhelimesta. Kuten sanottu mitään ammattia ei ole eikä hakeudu ammattikouluun koska ei vaan kiinnosta ja pitää itseään liian vanhana ammattikouluun. Turha kait mainita että armeijaankaan ei tuo looseri kelvannut kun hän sai keploteltuaan itselleen sellaiset paperit että päästä viiraa kun viilteli itseään. Turha kait mainita että päihteiden käytössä ei ole mitään vaikeuksia. Alkoholi kyllä menee hyvin kurkusta alas.
Rupeaa oikeasti vituttamaan tuo touhu mutta minkäs teet kun ei ole oma lapsi (onneksi).
Kaikella ystävyydellä hyvä mies, älä kohtele huonosti avovaimosi lasta. Välittäminen on avain hyvään elämään. Osoita ystävällisyyttä tälle nuorelle ihmiselle. Lämmöllä.
Jotenkin surettaa, miten eriarvoisessa asemassa lapset eri perheissä ovat tässäkin asiassa. Kylmissä perheissä lapsille näytetään ovea nuorena aikuisena ja niissä paremmissa lapsi saa rauhassa kasvattaa siivet ja lähteä lentoon kun aika on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sen aikuisen lapsen saisi hankkimaan itselleen ammatin jotta se muuttaisi kotoa pois? Avovaimon parikymppisellä pojalla on edelleen lukio kesken eikä sen loppumisesta taida tänäkään keväänä tulla mitään. Äidinkieli on kirjoittamatta ja voi olla että ei tule sitä tekemään nytkään varsinkin kun muutamia kurssejakin on suorittamatta. Työt eivät maistu kun ei ole mitään ammattia. Notkuu vain kotona ja tuijottaa Netflixiä puhelimesta. Kuten sanottu mitään ammattia ei ole eikä hakeudu ammattikouluun koska ei vaan kiinnosta ja pitää itseään liian vanhana ammattikouluun. Turha kait mainita että armeijaankaan ei tuo looseri kelvannut kun hän sai keploteltuaan itselleen sellaiset paperit että päästä viiraa kun viilteli itseään. Turha kait mainita että päihteiden käytössä ei ole mitään vaikeuksia. Alkoholi kyllä menee hyvin kurkusta alas.
Rupeaa oikeasti vituttamaan tuo touhu mutta minkäs teet kun ei ole oma lapsi (onneksi).
Ei kotona asuminen ole sama kuin syrjäytymisen ja päihteidenkäytön mahdollistaminen kuin teillä.
Asuin itse kotona yli parikymppseksi, mutta tiesin, että jos noin olisi halunnut elää, se olisi pitänyt tehdä omassa asunnossa, ei vanhempien katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nuori haluaa itse muuttaa pois kotoa. Ennen vanhaan syytkin olivat selvät: tilanahtaus, yksityisyydenpuute, vaatimus osallistua kodin töihin ja elämänrytmiin jne.
Eli normaalin nuoren aikuisen on vaikea sopeutua siihen, että toinen aikuinen määrää, miten myöhään voi valvoa, saako kaverit käydä, voiko nauttia alkoholia jne. Tähän kaikkeen vanhemmilla on oikeus omistamassaan asunnossa.
Jos nuori saa seurantarpeensakin tyydytettyä lapsuudenkodissaan , täyden ylläpidon vapauksineen, miksi hän haluaisi koskaan muuttaa kotoaan?
Ihan varmaan siksi, että haluaa luoda itse itselleen oman aikuisen elämän omine saavutuksineen ja oman kodin ominen sääntöineen ja omaan määräysvaltaansa. Näin ainakin itselläni oli. Ei minua olisi saanut jäämään loppuiäkseni lapsuudenkotiin, vaikka siellä suomalaisittain aika pitkään olinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tämä aikuinen lapsi on jossain ulkona, pakkaat muutaman hänen henkilökohtaisen tavaran kassiin, nakkaat kassin ulos ovenpileen. Kun tämä aikuinen kakara saapuu reissultaan, kerrot tilanteen ja otat ulko-ovan vaimen pois. Sanot heippa, ja suljet oven. Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa.
Ostat kämpän. Silloin kyllä älyää muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi kertainen rytinä kuin ainainen kitinä. Heität tämän "aikuisen lapsen" pihalle ja avaimet tosiaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Ostat kämpän. Silloin kyllä älyää muuttaa.
Ei huono. Ostaa uuden, taloyhtiölainalla ja laittaa oman lapsen maksamaan vuokraa, jolloin yhteiskunta maksaa asumislisällä kämpän osittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä koronatilanteen takia kuitenkin tilanne tuntuu vielä epävarmemmalta? Onko lapsesi tunnollinen ihminen, joka on jo laskenut kulujaan ja sen takia tuntuu epävarmalta, kun ei tiedä, kuinka hoitaa vuokra ja muut maksut?
Miten muut elämän suunnitelmat, jos kokee menevänsä tavoitteitansa kohti niin silloin varmasti muutto tulee kuulumaan samaan pakettiin. Mutta siitä päästääkin taas siihen, jos koronan takia pitää asioita epävarmana.
Taloudellinen puoli ei ole ongelma. Mutta hän on arka ja kärsii mielenterveyden ongelmista, muutos pelottaa.
Eikä siis kenelläkään ole ollut omien lastensa kanssa tällaisia ongelmia? Omakohtaisia kokemuksia kenelläkään?
Ap
Eli kyse on ehkä enemmän muutosvastarinnasta eikä niinkään mt-ongelmista. Kimppa-asunto hyvän ystävän kanssa kuulostaa oikein kivalta ratkaisulta, on seuraa ja apua kodinhoitoon ja vuokra menee puoliksi. Nyt vaan vipinää kinttuihin ennen kuin kaveri kyllästyy odottamaan ja vuokraa kämpän jonkun toisen kanssa.
Lapselle voi hakea häätöä. Sillä pääsee etusijoille kaupungin asuntojonossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko sitä omaa kotia alkaa katsella tarpeeksi läheltä lapsuudenkotia?
Samalle alueelle ei halua jäädä ja on saanut itse määrittää sen, mistä on kämppää katseltu, samassa kaupungissa ollaan kumminkin.
Ap
Kuulostaa ristiriitaiselta,ei uskalla muuttaa muttei halua muuttaa lähellekään?
Nää se mitenkään ristiriitaista ole. Ei tämä lähiö mikään fantsu paikka ole asua parikymppiselle ja hän on jo asunut täällä 20 vuotta. Totta kai hän haluaa mieluummin uuteen paikkaan ja lähemmäs keskustan menoa!
Ap
Moi
Täällä keski ikäinen nainen Helsingin ydinkeskustasta
Asun fantsussa kämpässä keskellä ydin keskustan rientoja.
Jouduin muuttamaan kotoa pois 16 vuotiaana.
En tiedä onko äitini elossa vai kuollut.
Olin kaunis ja älykäs nuori nainen.
Kouluttauduin , otin velkaa , tein töitä.
Joulut ja pyhät yksin opiskelija kämpässä.
Nykyisin : tilillä satoja tuhansia , fantsu kämppä ym.
Sinun lapsesi tulee tuhoutumaan..pidä se kotona..
Tämä on ap:n tuki ketju, hänen lapsensa on MT-potilas.
Ei kaikki oo kauniita ja älykkäitä.
Häpeä..empatiakykysi olet perinyt äidiltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin surettaa, miten eriarvoisessa asemassa lapset eri perheissä ovat tässäkin asiassa. Kylmissä perheissä lapsille näytetään ovea nuorena aikuisena ja niissä paremmissa lapsi saa rauhassa kasvattaa siivet ja lähteä lentoon kun aika on.
Jeesus hyväksyy tämän.
Syy: ihminen on paha
Siksi ap hoitaa syrjäytyjää kotona
Siksi joku joutuu muuttamaan kotoa 16 vuotiaana
Koska pahat ihmiset
Näin sanoo Jeesus jumalan poika, jonka isänsä antoi kitua ku.oliaaksi
Kiitos Jeesus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin surettaa, miten eriarvoisessa asemassa lapset eri perheissä ovat tässäkin asiassa. Kylmissä perheissä lapsille näytetään ovea nuorena aikuisena ja niissä paremmissa lapsi saa rauhassa kasvattaa siivet ja lähteä lentoon kun aika on.
Jeesus hyväksyy tämän.
Syy: ihminen on paha
Siksi ap hoitaa syrjäytyjää kotona
Siksi joku joutuu muuttamaan kotoa 16 vuotiaana
Koska pahat ihmiset
Näin sanoo Jeesus jumalan poika, jonka isänsä antoi kitua ku.oliaaksi
Kiitos Jeesus
Jeesus tais asua kotona 30 vuotiaaksi asti?
Ehkä sen porukat EI USKALTANU heittää sitä kämpästä? :)
Iskä kirjoitti:
Meillä oli vähän samalla tapaa ja näin toimimme.
Ensin ehdotin, että katsellaan netistä vuokra asuntoa ja millään ei olisi halunnut, mutta katseltiin muutaman päivän välein ja yksi asunto oli hänen mieliin. Menimme katsomaan asuntoa ja hän hieman innostui joten vuokrasimme sen ja vapautuminen oli kuukauden päästä.
Seuraavaksi käytiin ikeassa ja muissa kaupoissa katselemassa huonekaluja ja samalla ostettiin hänen valitsemiaan astioita yms. Tavaroita hänen tulevaan kotiin.
Kun asunto vapautui haettin kaikki huonekalut kaupasta uuteen kotiin. Hän kävi päivittäin "retkellä" uudessa kodissaan varmaan parin viikon ajan ja yhtenä perjanataina hän sanoi, että jää yöksi. Siitä se lähti, oli vielä seuraavilla parilla viikola pari yötä vanhuksilla ja pääsääntöisesti omassa kodissaan ja oli tyytyväinen. Tämän kuukauden aikana, kun asunnon vapautumista odotettiin, niin oli hyvä sisään ajo henkisesti omaan kotiin.
Hänellä oli valtava pelko ja ahdistus ennen, kun ei tehty mitään asian etenemiseksi ja hänellä ei ollut halua/kykyä tehdä mitään ja se painoi mieltä. Mieliala ja itsevarmuus kasvoi koko ajan projektin edetessä ja nyt hän on asunut jo vuoden omillaan ja oppinut toimimaan omillaan täydellisesti, itse asiassa jo varmasti kuukauden sisällä, kun muutti.
Olen ylpeä hänestä
Käytkö kerran kuussa viemässä pakastimeen 140 ruoka annosta?
Vierailija kirjoitti:
Nyt vaan aikuiselle lapselle enemmän vastuuta omista asioistaan. Puhelinlasku, vakuutukset omiin nimiin yms. Siivous ja ruoan laitto omalla vuorolla, oma pyykkikori ja pesee pyykit itse. Lähetä se kauppaan ostamaan ruokaa ja käskekää mennä vaikka osa- aika töihin.
Tämä on tärkeää hoitaa ajoissa! Meillä on suvussa vähän kiusallinen tilanne, kun mieheni veli ei ole koskaan alkanut maksaa itse puhelinlaskuaan, hankkinut autoa omiin nimiinsä jne., vaan vanhemmat hoitavat nämä kulut. Toki hän asuu omillaan kuten kuka tahansa. Ikää on 40 v! Me taas emme saa vastaavaa tukea appivanhemmilta. Asian ottaminen puheeksi olisi kiusallista, eikä kukaan näytä tekevän mitään tilanteen muuttamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No anna se lapsen olla kotona vielä ihan rauhassa, ilman että tuntee painetta muuttaa.
Ilman muuta saa olla kotona, tuo toive omasta kodista on alkujaan hänestä itsestään. Välillä on innoissaan ja suunnittelee ja hakee asuntoilmoituksia ja sitten viime hetkellä lyö jarrut päälle ja ahdistuu.
Lähinnä siis hänen itsensä kannalta olisi hyvä, jos rohkaistuisi toteuttamaan oman unelmansa.
Ap
Nyt olisi ensiarvoisen tärkeää, jo lapsesi henkisen hyvinvoinnin kannalta, lopettaa tämä juupas-eipäs -limbo. Istutte alas, keskustelette asiat halki poikki ja pinoon -mentaliteetilla eli sitova päätös siitä, että muuttaako lapsi nyt vai katsotaanko asiaa esimerkiksi vuoden päästä uudelleen. Ja tässä pysytään ja toimitaan sen mukaisesti. Päättämätön jahkailu ja arpominen vain pahentaa ahdistusta.
Ihan vaan tiedoksi eräille kommentoijille, että ei ne asiat ole aina niin yksinkertaisia. Vaikka kuinka kasvatat lastasi niin, että pärjäisi maailmassa ja kykenisi itsenäiseen elämään ei se aina onnistu. Voi joutua koulukiusatuksi, voi sairastua psyykkisesti vakavasti murrosiässä ja taantuu. Ei terapiakaan kaikkia aivoja korjaa.
Aja hänet sitten kotoa yhteiskunnan elätiksi tai jos annat asua kotona, niin on niin naurettavaa kun olet kasvattanut peräkamarin tytön tai pojan. Olette luusereita koko perhe. Kyllä yhteiskunta maksaa. Sinne vaan yksin yksiöön kädet ristissä istumaan. Se on hyväksyttävämpää.