Lue keskustelun säännöt.
Miten kannustaa aikuista lasta muuttamaan kotoa?
Ja nyt en kaipaa kiitos ilkeilyä tai syyllistämistä, vaan kysyn aivan asiallisesti kokemuksia vanhemmilta, joilla on ollut haasteita oman lapsen itsenäisen elämän aloituksen kanssa.
Totta kai lapseni saa asua omassa lapsuudenkodissaan niin pitkään kuin haluaa. Hän on rakas, mutta juuri siksi toivoisin hänen iloisena ja itsevarmana muuttavan omaan kotiin - mutta mielenterveyden ongelmat ja koronapandemia ovat aikaansaaneet sen, että hän empii ja ahdistuu.
Miten tukea itsenäistymistä? Mielelläni siis toisaalta pitäisin hänet kotonakin, mutta hänen itsensä kannalta olisi tärkeää kerätä rohkeutta muuttoon.
Käytännön asiat eivät ole kynnyskysymys, autanme niissä ja tuemme taloudellisesti. Kohtalontovereita?
Kommentit (296)
Mun lapsi on ensi marraskuussa 20-v ja en todellakaan mitenkään kannusta muuttamaan pois.
Minusta on ihan ok, että asuu esim opintojen ajan kotona vielä, jos haluaa.
On viime syksyn yo ja hakee nyt yliopistoon.
Mikään kiire ei ole. Täällä on tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ollut masentunut, kun muutin vanhemmiltani 20-vuotiaana. Alku sujui hyvin, mutta vaikka olin ollut itsenäinen jo ennen muuttoa, lopulta jokin ehkä itsenäistymiseen liittyen romahdutti voinnin ja jouduin hetkellisesti palaamaan takaisin. Oma asunto oli kuitenkin koko ajan olemassa.
On ymmärrettävää, että muutos pelottaa lastasi. Odottaisin, että pahin pandemiatilanne on ohi ja ulkonaliikkumiskieltopuheista on päästy, ja alkaisin sitten kannustaa itsenäistymiseen. Entä jos ehdottaisit, että jos lapsesi löytää kivan asunnon, mutta muutto pelottaa, hän voi siirtyä sinne asteittain, olla ensin vaikka enemmän luonanne. Kerro, että autatte ja tuette alkuun, mutta että on hänen oman psyykkisen hyvinvointinsa kannalta tärkeää, että hän saa onnistumisenkokemuksia siitä, että pärjää itse.
Ehkä lastasi helpottaisi, jos hän tietää, että olette taustatukena, vaikka hänellä olisikin oma koti. Ja että jos muutto laukaisisi hankalia tuntemuksia, hän voi tulla hetkeksi ottamaan vauhtia lapsuudenkodista ja palata sitten omaansa. Itsenäistymisen ei tarvitse olla äkkinäinen riuhtaisu, vaan asteittain tapahtuva muutos, jotta pää pysyy mukana.
Kiitos, juuri näin on tarkoitus toimia ja tätä asteittaista muuttoa olen markkinoinutkin. Ehkä se alkaa jossain vaiheessa houkuttaa.
Ap
MT-POTILAAN ÄITI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko sitä omaa kotia alkaa katsella tarpeeksi läheltä lapsuudenkotia?
Samalle alueelle ei halua jäädä ja on saanut itse määrittää sen, mistä on kämppää katseltu, samassa kaupungissa ollaan kumminkin.
Ap
Kuulostaa ristiriitaiselta,ei uskalla muuttaa muttei halua muuttaa lähellekään?
Nää se mitenkään ristiriitaista ole. Ei tämä lähiö mikään fantsu paikka ole asua parikymppiselle ja hän on jo asunut täällä 20 vuotta. Totta kai hän haluaa mieluummin uuteen paikkaan ja lähemmäs keskustan menoa!
Ap
Moi
Täällä keski ikäinen nainen Helsingin ydinkeskustasta
Asun fantsussa kämpässä keskellä ydin keskustan rientoja.
Jouduin muuttamaan kotoa pois 16 vuotiaana.
En tiedä onko äitini elossa vai kuollut.
Olin kaunis ja älykäs nuori nainen.
Kouluttauduin , otin velkaa , tein töitä.
Joulut ja pyhät yksin opiskelija kämpässä.
Nykyisin : tilillä satoja tuhansia , fantsu kämppä ym.
Sinun lapsesi tulee tuhoutumaan..pidä se kotona..
Totta.
Ap
Tuo siis ei ollut minun kommenttini, enkä ymmärrä kyseisen kommentoijan halua kompata omaa huu-haa-trolliaan feikatulla kompilla.
Oikea ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ikä?
20
Ap
En oikein ymmärrä miksi 20v nuoren aikuisen pitäsi muuttaa pois lapsuudenkodistaan juuri nyt pandemian aikana, jos ei ole käytännön syytä esim. opiskelupaikka tai työpaikka toisella paikkakunnalla?
Varsinkin jos on nyt mielenterveysongelmia. Anna rauhassa käydä terapia loppuun kotoa käsin ja koita muilla tavoin vahvistaa itsenäistymisessä. Esim. että hän hoitaa ihan kaikki omat asiansa itse pyykeistä hammaslääkärin ajan varaukseen jne. Tai laitat suunnittelemaan vaikka koko viikonlopun ruuat ja käymään kaupassa.
Missään nimessä ei olekaan pakko. Hänen oma haaveensa on itsenäistyä, koska kokee, että "kaikki muutkin on muuttaneet omilleen". Minä en häntä ole koskaan painostanut, minustahan olisi ihana pitää hänet kotona, mutta ymmärrän, että haaveen toteuttamisesta olisi hänelle hyötyä henkisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap. Mitä mieltä lapsesi on asiasta. Nyt ei ole kyse sinusta, vaan lapsestasi.
No ei todellakaan olekaan. Lue ketju. Tosi aggressiivinen kommentti sinulta ilman, että olet vaivautunut lukemaan edes ekaa sivua (tai edes aloitustani otsikkoa pidemmälle)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ikä?
20
Ap
No eihän tossa mitään hätää vielä ole. Sitten kun 25 lähestyy niin pitää alkaa pukata ulos ovesta. Jos vielä 25 asuu kotona niin sitten se kyllä karkottaa tehokkaasti vastakkaista sukupuolta (tai samaa, jos olet gay).
Jos tekee töitä tuoden rahaa talouteen ja osallistuu kodin asioihin kuten muutkin aikuiset ja se asuminen on vanhemmille ok, niin mikäs siinä sitten? Ei pitäisi silloin ulkopuolisillakaan olla nokan koputtamista.
Onko yhtäkään esimerkkiä? Yleensä ne asuvat työttömyyskorvauksella vanhempien vintillä nukkuessa päivät ja pelaa yöt ja omat rahat kuluttavat päihteisiin ja elossa oleva vanhempi ostaa ruuat ja vaatteet sille ressukalle.
Meillä suvussani oli aivan sama tapaus.
Vanhempien kanssa asuessa työttömyyskorvausta saa hyvin vähän, asumistukea ei ollenkaan. Kalliimmaksi yhteiskunnalle tulee, jos nuoret työttömät asuvat yksin.
Miehen veli asui lähes 30-vuotiaaksi vanhempiensa kanssa. Eli omaa elämäänsä, kävi töissä, osti auton, maksoi vuokraa ja säästi rahaa. Säästöillä maksoi sitten asumisoikeusmaksun, kun muutti omilleen asumaan.
lukion jälkeen ei saa euroakaan työttömyyskorvausta. Pitää olla ammattikoulutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä rasauttava ketju.
Itse teen kaikkeni, että kodin ilmapiiri olisi niin hyvä, ettei tyttäreni halua muuttaa omilleen ennen kuin se on taloudellisesti järkevää ja jonkinlaista aikuistumista tapahtunut.
Eli joskus 20+.En käsitä tällaista mentaliteettia, että tehdään lapsia ja sitten halutaan niistä eroon heti kun ne tulee täysi-ikäisiksi ja työnnetään ne elämään tuilla johonkin luukkuun.
Olen niin täysin samaa mieltä.
Kenelle puhut? Ei osu ainakaan meikäläiseen ollenkaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP.n on hyvä muistaa, että mielenterveysongelmista kärsivä lapsi on sairas. Samoin kuin emme voi odottaa fyysisesti sairaalta samanlaisia suorituksia kuin fyysisesti terveeltä, emme voi odottaa samanlaisia suorituksia mielellisesti sairaalta kuin mielellisesti terveeltä. Väsymys on ainakin todella, todella yleinen juttu mielenterveysongelmissa, jolloin terveille ihmisille ihan normaaleilta vaikuttavat asiat, jopa pikkujutut, ovat sairastuneelle todella isoja, vaativia ja raskaita. Sama tietysti fyysisten sairauksien kanssa. Lapsesi etenee eri tahtiin terveisiin lapsiin verrattuna ja vaatii erilaisia resursseja teiltä kuin terveiden lasten vanhemmilta.
Tiedän mistä puhun, sillä minulla oli nuorena traumapohjaisia mielenterveysongelmia ja elämä meni lähinnä nukkuessa, jotta jaksoin. Nyt keski-ikäisenä on kroonisia fyysisiä sairauksia, todennäköisesti traumasta aiheutuneen stressin laukaisemia. En pysty samoihin suorituksiin kuin normaalit ihmiset, mutta pärjään omillani ja olen helpottanut arkeani niin paljon kuin mahdollista.
Netissä mielenterveyspotilaat ja kroonisesti sairaat puhuvat Lusikkateoriasta. Henkilöllä on päivittäin käytössä tietty määrä resursseja eli lusikoita. Sanotaan vaikka 6 lusikkaa. Tiskaaminen vie 2 lusikkaa, suihku 1 lusikan, kaupassa käyminen 3 lusikkaa ja hups, tälle päivälle ei olekaan enää lusikoita. Pitää siirtää jotain huomiseen ja levätä loppu päivä. Joskus joku asia vie kaikki 6 lusikkaa kerralla. Joskus on helpompia päiviä, jolloin lusikoita kuluukin vain 2. Joku päivä suihku voi viedä 3 lusikkaa, toisena päivänä kaupassa käynti kuluttikin vain 1 lusikan. Lusikoita ei saa lisää, vaan on pelattava niillä määrillä, mitä on. Resurssit ovat rajalliset.
Pohtiminen, asioiden järjestäminen, miettiminen, suunnittelu ja organisointi vievät myös lusikoita. Lapsellasi, ap, on sairauden takia rajalliset resurssit. Terapia, hoito jne. auttavat saamaan lisää voimia ja resursseja, mutta se voi viedä aikaa. On mahdollista, että hän ei koskaan parane ns. normaaliksi, vaan joutuu elämään tätä lusikka-elämää, jossa on osattava suunnitella se, mihin resurssit riittävät kunakin päivänä.
Ehkä lapsesi voisi saada apua tällaisesta Lusikkateoriasta. Montako lusikkaa hänellä on? 10 voisi olla hyvä luku. Montako lusikkaa mikäkin asia ja tekeminen vie? Tämä auttaa lastasi hallitsemaan elämäänsä ja samaan
onnistumisen kokemuksia, joita ahdistuneet tarvitsevat muita enemmän.
Juu. Tämä on itsestäänselvää. Juuri tuon takia en painosta lastani, mutta tuen häntä, koska hän itse siis innostuu ja haluaa muuttaa omilleen. Mutta viime hetkellä jarruttaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitää elättää 21v saakka jos nuori opiskelee ja suurimmalta osalta vanhemmista tulee sellaista jälkipolvea jota työntekeminen ei kiinnosta ollenkaan muuta kuin lorviminen ja puoleen päivään asti nukkuminen. Veronmaksajia ei kohta ole ja kamala paniikki saada niitä ulkomailta että suomen lorvit saataisiin elättää jotenkuten. Tyttöjä ei kiinnosta työ ollenkaan muuta kun pukata näille kakara tai pari ja alkaa nostelemaan elatusmaksuja sillä niillä elättää itsensä ilman työssä käymistä ainakin 18 vuotta.
Höpö höpö :D
"Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan loppuu, kun tämä täyttää 18 vuotta. Toisin sanoen vanhemman elatusvelvollisuus loppuu, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Vanhemmat voivat jatkaa lapsen elättämistä tämän jälkeen, kuten monesti tapahtuukin.
Poikkeus pääsääntöön, jonka mukaan elatusvelvollisuus loppuu, kun elätettävä täyttää 18 vuotta, on lapsen oikeus saada koulutusavustusta lukion tai ammattikoulun (tai näiden tasoisten oppilaitoksen) loppuun saattamiseksi. Edellytyksenä on, että vanhemman on kyettävä suorittamaan koulutusavustusta."
Eli 18 jälkeen, morjens! Tai vaihtoehtoisesti ostaa kouluun kirjat ja tekee makaroonilaatikkoa. Nuori voi myös tehdä itsekin jotain, ihan vaikka hankkia osa aikaisen työpaikan - Jees!
Nyt ei puhuta pakosta elättää, vaan halusta tukea ja auttaa lasta itsenäistymään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koronatilanteessa ei ole mitään järkeä. Pahimmassa tapauksessa kököttää sitten pienessä kopissa yksinään.
Meillä abi oli jo muuttamassa kaverin kanssa mutta ihan typerää se tässä tilanteessa on. Nyt on vaan pakko jaksaa odottaa että tämä rauhoittuu.
Tilaa muuttoauto pihaan ja vaihda lukot. Kyllä sen pitäisi tuosta vinkistä jo älytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän voisi mennä koeasumaan kuukaudeksi vuokralle kalustettuun asuntoon vaikka sen kaverinsa kanssa. Tällaisia tilapäisasuntoja löytyy, esim airbnb tai joku joka muuttaa ulkomaille työn vuoksi ja haluaa että joku katsoo asunnon perään. Näyttää hieman siltä että hänestä olisi tulossa ”äiti”riippuvainen kun kaikki tulee ilmaiseksi. Ennen muuttoa harjoitellaan kodinhoitoa, ruoanlaittoa jne kuten joku jo aiemmin viittasikin. Joskus lapsi pitää lempeästi potkaista kotoa jos ei ymmärrä lähteä. Tuollainen lähden-en lähde -systeemi ei ole oikein enää hyväksyttävissä kaksikymppiselle.
Outoa jos ei tule halua lähteä äityskän helmoista pois...
Itte ainaskin paloin halusta omaan elämään ja koin kaikki parhaimmat hetket juuri teini ikäisenä kavereiden kanssa. Mahtavaa oli olla omassa paskaluukussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin kotoa 23-vuotiaana. Ihan normaali ihminen minusta tuli. Kaverini muutti pois kotoaan vasta 25-vuotiaana hoidettuaan ensin opiskelut melkein loppuun asti, se on nykyään opettaja.
Ei tuossa ole mitään epänormaalia. Ei se sinne vanhempien luo jämähdä, uskokaa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Outoa jos ei tule halua lähteä äityskän helmoista pois...
Itte ainaskin paloin halusta omaan elämään ja koin kaikki parhaimmat hetket juuri teini ikäisenä kavereiden kanssa. Mahtavaa oli olla omassa paskaluukussa.
No minä ainakin sain olla ihan vapaasti kavereideni kanssa parikymppisenä, vaikka asuinkin vielä kotona. Tienasin itse rahaa, opiskelin, maksoin itse autoni jne.
Kelläpä niitä mielenterveyden haasteita ei olisi. Niihin on suht turha sen enempää vedota. Se paikka, jossa oleilee tai asuu, ei vaikuta mielenterveyden ongelmiin millään tavalla (muutaman vuosikymmenen kokemuksella).
On karhunpalvelus olla työntämättä lastaan pois kotoa, jos tämä ei sitä itse kykene tekemään. Elämässä on aikansa kaikelle, myös sille kotoa muutolle - tästä syystä olen aina miettinyt miten tärkeät ovat ne siivet lapselle antaa. Juurista pidetään kiinni kynsin ja hampain, mutta missä ovat siivet, kun niitä tarvitaan...
Itse nautin ainaskin siitä että kaverit saivat tulla ja mennä kun oli oma kämppä.
Äityliini ei vartioinut vierestä yökavereita ja miten monta siideriä joi.
Mahtavia bileitä ja kokkailua yötä myöten.
Pystyi myös makaamaan mihin aikaan päivästä tai soittamaan mitä tahansa musiikkia ämyreistä.
Kyllä se on outoa jos nuori ei halua itsenäistyä ja jumahtaa äitylin patojen ääreen 40-vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa jos ei tule halua lähteä äityskän helmoista pois...
Itte ainaskin paloin halusta omaan elämään ja koin kaikki parhaimmat hetket juuri teini ikäisenä kavereiden kanssa. Mahtavaa oli olla omassa paskaluukussa.
No minä ainakin sain olla ihan vapaasti kavereideni kanssa parikymppisenä, vaikka asuinkin vielä kotona. Tienasin itse rahaa, opiskelin, maksoin itse autoni jne.
No sama täällä. Itse en kyllä tehnyt samalla töitä, mutta esim. tuo opettajakaverini teki töitä ja opiskeli yliopistossa samanaikaisesti.
En ole koskaan käsittänyt sellaista aikarajallista ja suorituskeskeistä ajattelutapaa, missä pitäisi "jo olla jotain".
Vaihdat lukot kun se on ulkona.
Karmea neuvo. Voisiko kylmemmin läheistään kohdella. Toivottavasti kukaan ei tee nuorelleen tällaista. Tässä maassa on jo tarpeeksi epätoivoisia ihmisiä. Suomalaisten pitäisi tajuta, että läheiset ihmiset ovat ihmisen tuki ja turva, ei niinkään yhteiskunta.