Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pariskunnan pyytäminen kummeiksi - mitä jos tulee ero?
Olemme miettimässä lapsellemme kummeja ja olemme ajatelleet pyytää kahta ystäväpariskuntaa kummeiksi. Molemmat pariskunnat ovat olleet vuosia yhdessä, toinen pari on naimisissa ja toinen ei. Tuntuisi hieman oudolta pyytää vain pariskunnan toista osapuolta kummiksi, kun kuitenkin olemme tekemisissä molempien pariskunnan osapuolien kanssa. Kummeja kohtaan ei sinällään ole mitään suuria odotuksia, emme kaipaa kalliita lahjoja ja muuta sellaista, vaan kummien arjen sallimissa rajoissa yhteistä aikaa kummilapsen kanssa. Toivomme, että kummit olisivat läsnä kummilapsensa elämässä mahdollisimman pitkään.
Viime aikoina tuttavapiirissä on ollut aika paljon eroja, niin seurustelevilla pareilla kuin jo pitkään naimisissa olleilla. Tämä on saanut miettimään tuota asiaa myös kummien kohdalla. Haluaisin kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette valinneet pariskuntia kummeiksi ja parit ovat sittemmin eronneet. Pitävätkö molemmat kummit yhä yhteyttä kummilapseen vai katkesiko yhteys? Jos pariskunnan keskinäiset välit katkesivat täysin, viilenivätkö välit myös toisen/molempien kummien kanssa? Valitsisitko nyt kummit toisin kuin aikoinaan, pyytäisitkö kummeiksi vain yksittäisiä ihmisiä pariskuntien sijaan?
Ap
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Antaisin pariskunnan itse päättää, haluaako molemmat lapsen kummiksi. Ensisijaisesti pyytäisin läheisempää ystävää ja sanoisin, että ymmärrän jos puoliso ei halua / jos kumpikaan ei halua. Aina pitää jättää mahdollisuus kieltäytyä!
Siis tottakai saavat kieltäytyä ja kerrotaan kyllä kummiksi pyydettäessä, mitä kummius meille merkitsee ja mitä kummeilta ei esim. odoteta. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei vastaa kysymykseesi mutta totean silti, että en valitsisi kummeja ollenkaan, koska en kastaisi lastani. Ja jos taas uskoisin kristinuskon opetusten mukaisesti ja liittyisin kirkkoon, niin valitsisin kummit sillä perusteella, että he olisivat sopivia kummin tehtävään eli tukemaan lastani kristillisessä kasvatuksessa.
Kumpikin pitää itse yhteyttä lapseen, tai sitten ulkoistaa itsensä lapsen elämästä.
Älkää pyytäkö kummeiksi, kuin niitä jotka aidosti haluatte. Ei ketään av(i)opuolisoita, jos ette aidosti halua molempia.
Tuo parien kutsuminen kummeiksi johtaa entisajan tavasta, jossa kummit hoitavat lasta, jos vanhemmille käy jotain.
meidän pojalla on neljä kummia, joista yhdet kummit oli pariskunta. erosivat pojan ollessa parivuotias. poika ei muista kummisetäänsä lainkaan eivätkä ole olleet missään tekemisissä myöhemminkään. kiva sitten selittää valokuvista, kuka tuo vieras setä ristiäiskuvissa on. oman kokemuksen pohjalta en suosittele ottamaan pariskuntia kummeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkennan vielä, että haluaisimme pyytää pariskunnista molemmat osapuolet kummeiksi. Pidämme kaikista näistä ystävistämme ja tulemme pariskunnan molempien osapuolien kanssa yhtä hyvin juttuun. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Älkää pyytäkö kummeiksi, kuin niitä jotka aidosti haluatte. Ei ketään av(i)opuolisoita, jos ette aidosti halua molempia.
Tuo parien kutsuminen kummeiksi johtaa entisajan tavasta, jossa kummit hoitavat lasta, jos vanhemmille käy jotain.
Jos palstalla on miettinyt pariskunnasta vain miehen pyytämistä kummiksi, jotkut naiset selvästi loukkaantuvat ja ilmoittavat, että mies saa sitten hoitaa itse kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviopareista eroaa puolet eli onhan se tilastollinen todennäköisyys erolle melko iso. Avoliitoissa taitaa olla vielä suurempi.
Onko siitä jotain "haittaa", jos joku kummi jäisikin pois lapsen elämästä mahdollisen eron myötä? Eikö tätä voisi kompensoida valitsemalla vaikka pari ns. ylimääräistä kummia?
Minulla on kummina isäni nuorempi veli, mutta ei hänen silloista tyttöystäväänsä tai nykyistä erittäin pitkäaikaista vaimoaan. Valitettavasti kummisedältä ei paljon huomiota enää irronnut sen jälkeen kun saivat vaimonsa kanssa yhteisiä kummilapsia. Mutta koska vaimo ei ollut minun syntymäni aikaa vielä kuvioissa, niin eipä asialle mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat kummini erosivat joskus, kun olin teini-ikäinen. Toinen kummeista oli isäni serkkuja häntä tuli tavattua eron jälkeenkin satunnaisesti. Toiseen kummiin välit jäivät mutta toisaalta siinä iässä kummin velvollisuudet alkavat muutenkin vähentyä. Jo lapsena olin kyseiseen pariskuntaan vähiten yhteydessä.
Uskoisin, että isompi merkitys on sillä, kuinka hyvin pidätte yhteyttä kyseisiin ihmisiin. Jos olette ystäviä molempien kanssa ja pidätte yhteyttä, niin ei se suhde katkea. Yhteys kummiin on kuitenkin teidän vastuulla.
En murehtisi mahdollista eroa, koska mikään ei takaa ystävyyssuhteidenkaan pysymistä.
Vierailija kirjoitti:
Tarkennan vielä, että haluaisimme pyytää pariskunnista molemmat osapuolet kummeiksi. Pidämme kaikista näistä ystävistämme ja tulemme pariskunnan molempien osapuolien kanssa yhtä hyvin juttuun. :)
Ap
No mitäpä siinä on sitten ihmettelemistä. Teette niin kuin haluatte tietysti. Se on ihan ihmisestä kiinni, onko hän vielä mahdollisen eron jälkeen yhteydessä kummilapseen tai hänen vanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että sukulaiskummeissa on suurempi riski, että toista ei enää eron jälkeen näy. Ystäväpariskunnasta riippuu onko molemmat aidosti yhtä vahvasti ystäviänne vaiko toinen vain puolisona mukana.
No sitten tulee. Mun kummit olivat vanhempieni ystäväpariskunta ja erosivat kun olin joku 5 vuotias. Kummisetäni on isäni hyvä ystävä ja hänen kanssaan olin sitten enemmän tekemisissä lapsena. Kummitätini kanssa eron jälkeen läheteltiin enemmänkin joulukortteja - ja lahjoja, ja nähtiin enää todella, todella harvoin. Saattoi myös johtua siitä, että muutti toiseen maahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkennan vielä, että haluaisimme pyytää pariskunnista molemmat osapuolet kummeiksi. Pidämme kaikista näistä ystävistämme ja tulemme pariskunnan molempien osapuolien kanssa yhtä hyvin juttuun. :)
Ap
No mitäpä siinä on sitten ihmettelemistä. Teette niin kuin haluatte tietysti. Se on ihan ihmisestä kiinni, onko hän vielä mahdollisen eron jälkeen yhteydessä kummilapseen tai hänen vanhempiinsa.
Mietitään tätä asiaa myös kummien näkökulmasta. Jos kummit eivät esimerkiksi eron jälkeen haluaisi nähdäkään toisiaan, niin tuskin esimerkiksi yhtä aikaa läsnäolo kummilapsen synttäreillä onnistuisi tai olisi ainakaan ex-parille kovin mukava?
Ap
Kysytään toisin päin: jos ystävänne eroaisivat, pitäisitkö itse yhteyttä heihin molempiin? Entä jos eroaisivat riitaisasti ja eivät olisi missään puheväleissä keskenään? Jos vastaus on automaattisesti, että olisit yhteydessä vain toiseen, niin sitten pyytäisin kummiksi vain toista. Mutta jos olette ystäviä yhtälailla molempien kanssa, niin sitten miksei molempiakin. Jos he eroaisivat NYT, niin pyytäisitkö edelleen heitä molempia? Entä jos he olisivat eronneet jo vuosi tai kaksi sitten?
En itse ole ollut tuossa tilanteessa, mutta meitä on pariskuntana pyydetty kummeiksi. Puolisoni kieltäytyi, koska koki, että hän ei ole niin läheinen kyseisen perheen kanssa ja hänestä tuntui oudolta, että hän olisi heidän lapsen kummi. Minusta myös oli outoa, että meitä molempia pyydettiin, juurikin samasta syystä.
Mutta meillä on ehkä yksi tai kaksi sellaista ystäväpariskuntaa, joista varmaan pyytäisimme pariskunnan molemmat osapuolet kummeiksi, jos heistä jompaa kumpaa päättäisimme pyytää. Mutta muista sitten vaan toista. En näe syytä, miksi pyytäisi kummiksi henkilöä, joka ei ole perheelle hyvin läheinen. Onko sillä niin väliä, onko kummeja molemmat vai vain toinen pariskunnasta? Uskoisin, että ovat kummilapsen elämässä silti yhtä paljon. Kyllä me ainakin ollaan aina mahdollisuuksien mukaan kummilasten jutuissa yhdessä mukana, vaikka meillä ei ole yhtään yhteistä kummilasta.
Elämä menee mahdottomaksi, jos kaiken miettii siltä kannatalta, että jos sattuu niin tai näin tai noin. Yhtä hyvin se kummipariskunnan läheisempikin osapuoli, joka siis todennäköisemmin jää eron jälkeenkin ystäväksi, saattaa vaikka kuolla, ja leski etääntyy vähitellen puolison ystävistä.
Vierailija kirjoitti:
Aviopareista eroaa puolet eli onhan se tilastollinen todennäköisyys erolle melko iso. Avoliitoissa taitaa olla vielä suurempi.
Onko siitä jotain "haittaa", jos joku kummi jäisikin pois lapsen elämästä mahdollisen eron myötä? Eikö tätä voisi kompensoida valitsemalla vaikka pari ns. ylimääräistä kummia?
Tätäkin ollaan mietitty. Eikä toisaalta ole mitään takeita muutenkaan, että kummi (oli pariskunnan toinen osapuoli tai ei) olisi läsnä kummilapsen elämässä myöhemmin. Pohditaan siis myös, että jos pyydettäisiin varmuuden vuoksi useampia kummeja kuin 4.
Ap
Minä taas en ymmärrä, miksi molempien pitäisi olla kummeja. Kyllä ne yhdessä tulevat lapsen synttäreille joka tapauksessa, jos ovat vielä naimisissa. Ja jos taas eivät ole, ei haittaa vaikka toinen jäisikin juhlista pois.
Paljon fiksumpaa on pyytää pariskunnasta vain se läheisempi kummiksi. Toinen osallistuu sitten kumppaninsa kanssa lapsen elämään niin paljon kuin muutenkin tekisi. Ei siihen kummin statusta tarvita.
Ja fakta on, että pariskunnan ero on edessä joka tapauksessa jossain vaiheessa. Nykyään juuri kukaan ei jää sen ensimmäisen puolisonsa kanssa yhteen kovin moneksi vuodeksi.
Eihän kummit ole nykyään lasten elämässä, jolleivät muuten kuulu tuttaviin.
Alue: Aihe vapaa
Antaisin pariskunnan itse päättää, haluaako molemmat lapsen kummiksi. Ensisijaisesti pyytäisin läheisempää ystävää ja sanoisin, että ymmärrän jos puoliso ei halua / jos kumpikaan ei halua. Aina pitää jättää mahdollisuus kieltäytyä!