Te joilla on kotona aina siistiä, siivoatteko joka päivä?

Hello!

Olen tehnyt kotini sellaiseksi, että siellä siistiä pienin poikkeuksin:)

Eli poikkeukset ovat paperit lattialla, kun kirjoitan lattialla ja pussukat menossa roskiin/ jonnekin.

Tilan tuntu ja lasivitriinihyllyt, jotka sydämellä sisustettu ilmavia ja voi sisustaa nätisti:)

Pöydälle ostelen/ kerään välillä kukkia.

Sängyn petailen. Nätit tyynyt on kanssa värien kanssa mietitty. Kolmea- neljää väriä kun käyttää kodissa; on selkeä fiilis.

Kylppäri + kaapit; oon heittänyt/ kierrättänyt ylimääräiset pois + ostanut sopivat laatikot asioille.

Eteinen; pöydällä kasvi ja kenkiä ei esillä niin on aina siistiä, kun tulee ovesta sisään.

Tiskaan käsin, vaikka kone on, sekä heti tai illalla; silloin astiat vain nätisti altaaseen oottelemaan. Keittiössä pyyhin pinnat heti.

Kirjat ++ ehkä levittelen, mut laitan sit paikalleen myös:)

Siivoan ihan vain kerran viikossa; n. 30 - 45 min. Kylppäriin menee eniten aikaa, kun se valkoinen:)

Vierailija kirjoitti:

Jos siivoaa koko  ajan tavarat paikoilleen, niin silloin käytännössä siivoaa koko ajan. Ja aikaa kuluu paljon enemmän yhteensä. 

Jos arvostaa enemmän omaa mukavuuttaan ja haluaa selvitä mahdollisimman vähällä, niin totta kai kannattaa laittaa asiat ja siivota pöydät vain ehkä pari kertaa viikossa. Toki jos on luonteeltaan nipo tai airvostelun arka, eikä sen takia voi pitää sotkuista keittiötä, niin sittenpähän siivoaa. Itse valitsen ehdottomasti ensimmäisen vaihtoehdon.

Ei pidä paikkaansa. Esimerkkinä tiskit meillä on lapsen homma: hänellä menee se 20sek ruokailun jälkeen laittaa astiat koneeseen, kuin muillakin perheessä. Tämän lisäksi kerran päivässä 5min puhtaiden paikalleen laittoa. Jos hän jättää tuon tekemättä, kukaan ei voi laittaa omia likaisia koneeseen ja ne jäävät tiskipöydällä. Kun teen ruokaa, en voi laittaa ruuanlaittoastioita koneeseen, jäävät tiskipöydällä. Sitten lapsi tyhjentää konetta 5min, laittaa 5min likaisia astioita koneeseen ja 10min tiskaa niitä mitkä eivät mahtuneet mukaan. Todennäköisesti minä olisin ruokaa laittaessa tiskannut ne joita koneeseen ei voi laittaa itse, jotta keittiö olisi siisti, mutta nyt kun kaikki muutkin jäi pöydälle, jäi nekin lapsen tiskattavaksi.

Tavarat jotka ovat pöydällä keräävät myös pölyä, eli ne pitää pyyhkiä, jota ei tarvitse tehdä, jos ovat oven takana. Jos imuroit joka päivä eteisen ja keittiön, ei lika pöly kerry muualle, eikä siellä tarvitse imuroida useammin. Ja sotku kerää sotkua, jos koti on siisti, itse ja muut perheenjäsenet todennäköisemmin vievät tavaroitaan paikoilleen, eikä jää sinun siivottavaksi.

Myöskin ajan kertymä on erilainen, sanotaan että siivoat sotkuja kerran viikossa tunnin. Tunnissa ehdit vaikka mitä tehdä, vaikka lukea kirjaa. Jos taas siivoat samalla, niin käytät sen ajan jonka makaroni ottaa kiehumisen, mainoskatkon, vessaan kävelyn, kahvin tippumisen verran. Mitä ehdit tehdä tuossa 10-60sek ajassa? Tuskin muuta kuin pyyhkäistä pöydän, viedä sakset paikoilleen, imuroida eteisen jne.

Mulla oli jatkuvasti siistiä, kun siivooja kävi kerran viikossa ja itse olin aika vähän kotona. Monen hengen perheessä ollaan enemmän kotosalla ja elämää on enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Perusilme on siisti ja puhdaskin. Mutta vähän kaappitilaa eli meillä on vain 2 vaatekaappia niin ne ovat kyllä tupaten täynnä ja enemmän tai vähemmän järjestyksessä. Imuroin 2 viikossa ja lattiat pesen joka viikko. Tiskaan monestikkin päivässä eli koskaan ei ole likaisia astioita. Totuus valkeni kuitenkin ennen joulusiivousta eli pölyä oli yllättävän paljon kertynyt kuitenkin tiettyihin paikkoihin jne. Asunto on vanha ja remontoimaton joten sekin vaikuttaa että vaikka kuinka hinkkaisi niin uutta tästä ei tule kun kaikki repsottaa ja on kulunutta.

Yleisilme on siisti mutta ei kliinisen puhdas.

No siinä se juju onkin, kunpa kaikki sen tajuaisivat. Siisteys ja puhtaus ovat kaksi eri asiaa.

Jos on vanha talo (olen itsekin asunut sellaisessa)  se ei näytä koskaan siistiltä, mutta puhtaus on tärkeää.

Toisaalta, eikö saa vanhat kuluneet pinnat näkyä?

Meillä on puolisoni kanssa helppoa kun molemmilla on sama siisteystaso niin kumpikin siivoaa niin ettei kummallakaan ole erityis oikeutta asua kuin hotellissa jollei ole sairaana.  Vaikka olisimme puolin ja toisin välillä lomautettuna tai työttömänä niin se ei ole mikään peruste asua kuin hotellissa teetättää kaikki sillä kotona olevalla. 

Johtuu varmaan siitä ettei olla totuttu lapsuudenkaan kodissa elämään kuin hotellissa vaan alusta asti osallistuttu kaikkiin kodin töihin. Mulle oli kamalinta etten saanut tehdä ruokaa lapsuudenkodissa kun ei ollut aineksia ja kotiin tuotiin kaupasta vain maksalaatikkoa tai muuta einestä. Pakkomielle oli mennä heti talouskouluun jossa sai laittaa ruokaa ja myöhemmin opiskella kokiksi jossain välissä jotta sain lempi puuhaani toteuttaa. Siellä minulla todettiin olevan hahmotushäiriö niin että menee mittasuhteet helposti selkaisin ja kun ajattelen taakseppäin niin totta se on mutta omassa lapsuudessa sellaisesta ei tiedetty vielä mitään eikä mitään apua ollut koulunkäynnin vaikeuksiin. Erilaisten vaan annettiin syrjäytyä. opettaja vain luokitteli tyhmäksi ja antoi jäädä syrjään. Kaikista kokeista sai sen vähimmän arvosanan ettei tarvinnut luokalleen jättää ketään. Ei tarvitse arvata kuinka paljon omassa ikäluokassani on vanhoja syrjäytyneitä ja näitä kun vielä yritetään pakkotyöllistää ja pyöritellä näissä työllisyystoimissa kun ei nuoria saada töihin kun eivät he halua tehdä mitään. 

Kiitos tämän ketjun sain siivouksen tälle päivälle startattua 😊 Yksi vessa pesty lattiasta kattoon ja nyt koko roboimuri imuroi oölyt pois ja sitten menen laittamaan tiskit ja pesemään toisen vessan. Pyykkikone käy jo toista koneellista. Katsotaan kuinka paljon saan aikaiseksi, iski.oikea.fiilis nyt 🤭

Kiitos tämän ketjun sain siivouksen tälle päivälle startattua 😊 Yksi vessa pesty lattiasta kattoon ja nyt roboimuri imuroi pölyt pois ja sitten menen laittamaan tiskit ja pesemään toisen vessan. Pyykkikone käy jo toista koneellista. Katsotaan kuinka paljon saan aikaiseksi, iski oikea fiilis nyt 🤭 ...laitoin viestin uudestaan koska glaukooma sotkee näkökenttääni ja kirjoitan mitä sattuu...

Vierailija kirjoitti:

Meillä on puolisoni kanssa helppoa kun molemmilla on sama siisteystaso niin kumpikin siivoaa niin ettei kummallakaan ole erityis oikeutta asua kuin hotellissa jollei ole sairaana.  Vaikka olisimme puolin ja toisin välillä lomautettuna tai työttömänä niin se ei ole mikään peruste asua kuin hotellissa teetättää kaikki sillä kotona olevalla. 

Johtuu varmaan siitä ettei olla totuttu lapsuudenkaan kodissa elämään kuin hotellissa vaan alusta asti osallistuttu kaikkiin kodin töihin. Mulle oli kamalinta etten saanut tehdä ruokaa lapsuudenkodissa kun ei ollut aineksia ja kotiin tuotiin kaupasta vain maksalaatikkoa tai muuta einestä. Pakkomielle oli mennä heti talouskouluun jossa sai laittaa ruokaa ja myöhemmin opiskella kokiksi jossain välissä jotta sain lempi puuhaani toteuttaa. Siellä minulla todettiin olevan hahmotushäiriö niin että menee mittasuhteet helposti selkaisin ja kun ajattelen taakseppäin niin totta se on mutta omassa lapsuudessa sellaisesta ei tiedetty vielä mitään eikä mitään apua ollut koulunkäynnin vaikeuksiin. Erilaisten vaan annettiin syrjäytyä. opettaja vain luokitteli tyhmäksi ja antoi jäädä syrjään. Kaikista kokeista sai sen vähimmän arvosanan ettei tarvinnut luokalleen jättää ketään. Ei tarvitse arvata kuinka paljon omassa ikäluokassani on vanhoja syrjäytyneitä ja näitä kun vielä yritetään pakkotyöllistää ja pyöritellä näissä työllisyystoimissa kun ei nuoria saada töihin kun eivät he halua tehdä mitään. 

Minusta on taas reilua, että jos toinen ei ole töissä tai on osa-aikaisena, niin hän siivoaa ja tekee kotitöitä enemmän. Meillä on ajansaatossa ollut puolin ja toisin. Nyt minä työttömänä. Toki kaikki perheessä laittaa omat astiat koneeseen, pyykit koriin ja tavaransa paikoilleen. Mutta nyt kaikki muu kotityöt on minun kontolla, eipä niihin saa montaa tuntia kulumaan päivässä. Ja vielä tarkennus, että vanhempainvapaa vauvan tai taaperon kanssa on myös työhön verrattava, kuormitukselta ehkä jopa pahempaa. Eli silloin siivotaan puoliksi.

Minulla on kroonisia fyysisiä sairauksia, jotka aiheuttavat kroonista väsymystä ja kipuja. Minulla ei ole samanlaisia energiavarastoja kuin terveillä, joten siivoamisen kanssa olen järjestänyt asiat niin, että siivoaminen olisi mahdollisimman vaivatonta.

Asun yksin ja asuntoni on pieni, joka sekä helpottaa että vaikeuttaa siivoamista. Tilaa on rajallisesti, joten joka paikassa on jokin hylly, lipasto, säilytysloota jne. että saan kaiken mahtumaan, siitäkin huolimatta, että olen elänyt koko elämäni konmari-tyyliin ja ostan ainoastaan tarpeeseen. Harrastetavarat vievät eniten tilaa. Pölyjen pyyhinnän jos saisi automatisoitua jotenkin, se olisi kivaa.

Astiat huuhdon heti käytön jälkeen odottamaan käsitiskiä. Ei tarvitse liottaa tai hinkata likaisia astioita, eivätkä ne haise tiskipöydällä. Käytetyille ruokailuvälineille minulla on oma astia, jonne ne menevät sen sijaan, että ne levittäytyisivät ympäri tiskipöytää. Tiskaan heti, kun näyttää sille, että nyt on liikaa tavaraa keittiössä. Samalla siivoan keittiön tasot ja hellan. Kertakäyttöastioita käytän niin paljon kuin mahdollista, varsinkin kausina, kun sairaudet alkavat oireilla pahoin, ja nekin huuhdon roskiin laittaessa niin eivät ala haista. Ruokaa laittaessa ja leipoessa kaikki siivotaan sitä mukaa, kun sotkua tulee. Jos astioita on kokkauksen/leipomisen jäljiltä paljon, tiskaan ne heti pois viemästä tilaa.

Roskat vien heti, kun roskikset ovat täynnä. Jos olen huonossa hapessa, skippaan kierrätyksen muutaman päivän tai viikon ajan. Pääasia, että roskat ovat roskissa ja roskapussit menevät roskiin. Täällä onneksi roskat poltetaan energiajätteeksi. Kaikissa roskiksissa on roskapussi, joten roska-astioita ei tarvitse kuurata niin usein ja minun ei tarvitse tehdä muuta kuin viskata roskat roskikseen. Esim. pahvi menee ruskeaan pahvikassiin, jonka voi heittää roskikseen suoraan. Paperit menevät valkeaan paperikassiin, jonka voi heittää paperinkierrätykseen sellaisenaan.

Käytetyille vaatteille, jotka eivät ole likaisia pesuun, mutta joita ei voi laittaa puhtaiden vaatteiden sekaan minulla on oma kori, jossa kiertää ilma hyvin.

Robotti-imuri imuroi ja moppaa lattiat niin usein kuin tarvitsen, joka on suurin helpotus, koska imuroiminen ja lattioiden moppaus vie minulta eniten energiaa. Vessan putsaan, kun se alkaa näyttää pölyiseltä.

Kaikki tarpeellinen on käden ulottuvilla, joka helpottaa siivoamista ja elämää. Kertakäyttörätit ja valmiit puhdistusliinat ovat kova juttu, koska ne voi heittää suoraan roskiin, eikä niitä tarvitse kuivatella tai pestä vielä lisätyönä.  Niitä minulla on käden ulottuvilla kaikkialla.

Minulle myös hyvä tuoksu on tärkeä, ja olen valinnut kaikki puhdistusaineet niin, että ne tuoksuvat hyvältä. Maksan mielelläni vähän enemmän, että saan hyvälle tuoksuvan kodin perus Omon tai Tolun sijaan.

Ystävälläni on ADHD ja roskien kerääminen on työläin asia. Hän hankki jokaiseen huoneeseen useita roskakoreja, jonne hän voi heittää roskat heti. Kierrätyksestä on pitänyt luopua, mutta pääasia, että roskat menevät roskiin eivätkä jää lattialle tai tasoille, kuten ennen.

Vierailija kirjoitti:

Kerron tilanteesta, kun asuin yksin. Nyt asun poikaystävän ja hänen lapsensa kanssa, ja he ovat kumpikin varsinaisia porsaita. Jos haluaisin täällä olevan siistiä, minun pitäisi olla heidän palvelija. Siihen en suostu.

Yksin asuessani mun luona oli aina siistiä. Siivosin tarvittaessa. Tiskasin astiat joka päivä. Se oli ainoa päivittäinen varsinaisesti siivoamiseksi laskettava asia. Muuten siivosin vessan/suihkuhuoneen, pyykkäsin ja imuroin tarvittaessa.

Kotonani oli siistiä, koska elin siististi. Ei siis ollut juurikaan tarvetta siivoamiselle. Vein roskat heti roskikseen ja tavarat heti käytön jälkeen paikoilleen. En kävellyt sisällä kengät jalassa tai sikaillut ja murustanut syödessäni. Jos laitoin ruokaa, pyyhin roiskeet ja jäljet samalla kun odotin ruoan kypsymistä, enkä jättänyt niitä myöhemmälle.

On kova ikävä yksinasumiselle. Nyt tuntuu, että elän jonkun toisen kodissa.

Itsellä 2 lasta ja niin paljon kotitöitä, että en ikinä muuttaisi saman katon alle miehen kanssa, jolla lapsia. Asuisin yksin.

Olen taitava ruoan laittaja, mutta olisi kiva tehdä lämmintä ruokaa vain pari kertaa viikossa esim. yksin asuessa keitto tai laatikkoruoka riittäisi useamman päivän. Ja todellakin olisi vähemmän pyykkiä ja siivoamista yksin asuessa.

On ihmisiä jotka eivät tee mitään. Ei ole tavaroita, ei ole sotkua, ei ole lapsia. Meikäläinen tekee sitten jokasorttia ja kokoajan kun kiinnostunut kaikesta, joten kaikkea sitten myös on ja päälle 4 muksua niin stressi pois tai elämä menee pilalle. Ne muotikuvat saa unohtaalehdistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on puolisoni kanssa helppoa kun molemmilla on sama siisteystaso niin kumpikin siivoaa niin ettei kummallakaan ole erityis oikeutta asua kuin hotellissa jollei ole sairaana.  Vaikka olisimme puolin ja toisin välillä lomautettuna tai työttömänä niin se ei ole mikään peruste asua kuin hotellissa teetättää kaikki sillä kotona olevalla. 

Johtuu varmaan siitä ettei olla totuttu lapsuudenkaan kodissa elämään kuin hotellissa vaan alusta asti osallistuttu kaikkiin kodin töihin. Mulle oli kamalinta etten saanut tehdä ruokaa lapsuudenkodissa kun ei ollut aineksia ja kotiin tuotiin kaupasta vain maksalaatikkoa tai muuta einestä. Pakkomielle oli mennä heti talouskouluun jossa sai laittaa ruokaa ja myöhemmin opiskella kokiksi jossain välissä jotta sain lempi puuhaani toteuttaa. Siellä minulla todettiin olevan hahmotushäiriö niin että menee mittasuhteet helposti selkaisin ja kun ajattelen taakseppäin niin totta se on mutta omassa lapsuudessa sellaisesta ei tiedetty vielä mitään eikä mitään apua ollut koulunkäynnin vaikeuksiin. Erilaisten vaan annettiin syrjäytyä. opettaja vain luokitteli tyhmäksi ja antoi jäädä syrjään. Kaikista kokeista sai sen vähimmän arvosanan ettei tarvinnut luokalleen jättää ketään. Ei tarvitse arvata kuinka paljon omassa ikäluokassani on vanhoja syrjäytyneitä ja näitä kun vielä yritetään pakkotyöllistää ja pyöritellä näissä työllisyystoimissa kun ei nuoria saada töihin kun eivät he halua tehdä mitään. 

Minusta on taas reilua, että jos toinen ei ole töissä tai on osa-aikaisena, niin hän siivoaa ja tekee kotitöitä enemmän. Meillä on ajansaatossa ollut puolin ja toisin. Nyt minä työttömänä. Toki kaikki perheessä laittaa omat astiat koneeseen, pyykit koriin ja tavaransa paikoilleen. Mutta nyt kaikki muu kotityöt on minun kontolla, eipä niihin saa montaa tuntia kulumaan päivässä. Ja vielä tarkennus, että vanhempainvapaa vauvan tai taaperon kanssa on myös työhön verrattava, kuormitukselta ehkä jopa pahempaa. Eli silloin siivotaan puoliksi.

Kyllä, jos enemmän tienaava maksaa isomman osan kuluista. Aika on rahaan verrattavissa olevaa.

Eläkkeellä siivouksen joutuu ostamaan yksityisiltä siivousyrityksiltä, jos ei omaiset siivoa. 1257 euron eläkkeellä tai alle saa kaupungilta palveluseteleitä, joilla saa alennusta siivouspalveluista.

Itselläni tulee olemaan pieni eläke, meinaan asua kaksiossa niin siivouspalvelut eivät maksa niin paljon ja eläkeläisen asumistuessa neliöraja on 70 neliötä.

Kyllä, tykkään siivoamisesta ja siivoilen vähän joka päivä. Aina on melko siistiä (vaikka on myös koira ja lapsia talossa). Siisteyteen vaikuttaa myös se, että meillä ei oo juurikaan turhaa tavaraa. Työpäivän jälkeen se on kunnon nollausta, saan ajatukset pois työasioista kun vähän pyyhin pölyjä tai imuroin. Ehdin kyllä tehdä muutakin, vaikka työpäivät välillä venyy pitkiksi. Kun oon hetken saanut siivoilla rauhassa (kuulostan varmaan hullulta), niin jaksan iha eri tavalla kuunnella sitten muun perheen kuulumiset ja olla läsnä loppuillan.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin pysyy kämppä siistinä sillä periaatteella, että tehdään monet asiat samantien eikä viikon päästä. Tai pääasiassa minä teen.

Miestä en ole saanut oppimaan sitä, että jos esimerkiksi tekee ruokaa, niin se liesi kannattaa putsata samantien, jos sille jotain tipahtelee. Hänellä on omituinen kyky sotkea seiniäkin ruuanlaittopuuhissa. Monta ruokaa tehdään myös käyttäen kolmea paistinpannua (en ymmärrä) ja paria kattilaa.

Olen ajatellut, että osaa voisi selittää se, että hän ei näe kunnolla. Olisiko kaihi tulossa?

Esimerkiksi jos loiskuttaa kahvia lattialle, niin kai normaalisti sen jokainen pyyhki pois samantien eikä jää odottamaan, että palvelusväki hoitaa asian? Mielestäni asiat hoituivat häneltä  napakammin vielä viisi vuotta sitten.

No tämä oli vähän tällaista urputusta. Viikkosiivouksessa hän auttaa, kun pyydän.

En tiedä, minkä ikäinen miehesi on, mutta oma mieheni on sen ikäinen, että tarttee lukulaseja. Sotkuinen hän on ollut nuoresta asti. Asui lapsena äitinsä ja siskonsa kanssa, ja kumpikin näistä naisista on tip top siisti. Tiedä sitten, tekikö äiti puolesta vai motkottiko niin, että tuli ns. vastareaktio, ei oo oikein juteltu näistä asioista, kun mies ei halua.

Luulen, ettei liity näköön (ellei putkinäköisyyttä lasketa), vaan lähinnä siihen, ettei osaa ajatella asioita siivousnäkökulmasta. Koska siivoaminen ei ole "hänen juttunsa", hän ei sitä tee, eikä edes ajattele. Saa sattua aika iso vahinko keittiössä, että hän siitä edes mulle mainitsee, mutta on oppinut, etten suutu, jos hän tunnustaa samantien sotkeneensa eikä niin, että löydän jonkun älyttömän kastiketahran matosta joskus myöhemmin.

Hän tekee meillä lähes aina ruuan, ja siihen kuuluu tasan se ruuanlaitto ja lautasten pöytään laittaminen. IHAN KAIKKI siivous jää mulle, niin ne kastikeroiskeet, keitinveden ylivaluminen hellalle (joka haisee, vaikkei näkyisi) kuin ruuanvalmistukseen käytettyjen ruokapakettien roskiinlaitto. Jos itse laitan ruokaa, pyyhin tietysti kaiken roiskuneen heti, vaikka sitten siltä tulikuumalta levyltä, mutta ajattelenkin eri tavalla, koska tiedän, että ellen minä siivoa sitä, ei sitä tee kukaan muukaan.

Sanottakoon vielä, että poikamiehenä ollessaan mieheni asunto oli ihan kauhea läävä. Eli voin suoraan myöntää, että meillä ei toimi sääntö "se siivoaa, jota sotku ekana häiritsee", koska se henkilö olen tasan varmasti aina minä.

Meillä on paikat ojennuksessa mutta nuhjuisia.

Täällä tosi sotkuinen, usein myös likainen kämppä. Yritetään puolison kanssa tehdä muutosta asiaan, mutta PYSYVÄ muutos on yllättävän vaikea.

Meillä puhutaan tosi paljon siivoamisesta. Siihen liittyy aika paljon sellasta meta-työtä... pitää miettiä omaa asennetta hirveän moneen asiaan. Just tänään siivottiin ja taas puhuttiin joku tunti miten taas on kaaos ja mitkä asiat on tulleet siisteyden eteen.

Paljon liittyy opittuun, myös stressiin, tietynlaiseen ahdistukseen, eteenpäin siirtämiseen. Molemmilla myös tunteita epäreiluudesta "miksi MINÄ siivoan tätä". Syytellään toisiamme, vaikkei riidellä.

Kyllä tänne kehtaa vieraita pyytää, eikä ole mitään kuraa ja hometta, mutta kumpikin kaipaa siistimpää ilmettä ja nopeampaa reagointia sotkuihin. Mielenkiintosta miten paljon siisteys on psykologinen ilmiö ja miten moneen asiaan se liittyy. Minulla paljon ahdistuksen tunteita liittyen sekä siisteyteen, että sotkuun. Hassua.

No mutta juu, tämä on prosessi. Tavallaan toivoisi uutta alkua, täysin tyhjää tilaa johon rakentaisi simppelin elämän ylläpitäisi sitä. Jaajaa.... ehkä me ollaan siistejä ja onnellisia jonain vuonna.

Itse olen myös siivous- naukkailija. Siivoaminen on niin vastenmielistä, ettei sitä selvinpäin kestä. ;) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on puolisoni kanssa helppoa kun molemmilla on sama siisteystaso niin kumpikin siivoaa niin ettei kummallakaan ole erityis oikeutta asua kuin hotellissa jollei ole sairaana.  Vaikka olisimme puolin ja toisin välillä lomautettuna tai työttömänä niin se ei ole mikään peruste asua kuin hotellissa teetättää kaikki sillä kotona olevalla. 

Johtuu varmaan siitä ettei olla totuttu lapsuudenkaan kodissa elämään kuin hotellissa vaan alusta asti osallistuttu kaikkiin kodin töihin. Mulle oli kamalinta etten saanut tehdä ruokaa lapsuudenkodissa kun ei ollut aineksia ja kotiin tuotiin kaupasta vain maksalaatikkoa tai muuta einestä. Pakkomielle oli mennä heti talouskouluun jossa sai laittaa ruokaa ja myöhemmin opiskella kokiksi jossain välissä jotta sain lempi puuhaani toteuttaa. Siellä minulla todettiin olevan hahmotushäiriö niin että menee mittasuhteet helposti selkaisin ja kun ajattelen taakseppäin niin totta se on mutta omassa lapsuudessa sellaisesta ei tiedetty vielä mitään eikä mitään apua ollut koulunkäynnin vaikeuksiin. Erilaisten vaan annettiin syrjäytyä. opettaja vain luokitteli tyhmäksi ja antoi jäädä syrjään. Kaikista kokeista sai sen vähimmän arvosanan ettei tarvinnut luokalleen jättää ketään. Ei tarvitse arvata kuinka paljon omassa ikäluokassani on vanhoja syrjäytyneitä ja näitä kun vielä yritetään pakkotyöllistää ja pyöritellä näissä työllisyystoimissa kun ei nuoria saada töihin kun eivät he halua tehdä mitään. 

Minusta on taas reilua, että jos toinen ei ole töissä tai on osa-aikaisena, niin hän siivoaa ja tekee kotitöitä enemmän. Meillä on ajansaatossa ollut puolin ja toisin. Nyt minä työttömänä. Toki kaikki perheessä laittaa omat astiat koneeseen, pyykit koriin ja tavaransa paikoilleen. Mutta nyt kaikki muu kotityöt on minun kontolla, eipä niihin saa montaa tuntia kulumaan päivässä. Ja vielä tarkennus, että vanhempainvapaa vauvan tai taaperon kanssa on myös työhön verrattava, kuormitukselta ehkä jopa pahempaa. Eli silloin siivotaan puoliksi.

Kyllä, jos enemmän tienaava maksaa isomman osan kuluista. Aika on rahaan verrattavissa olevaa.

Ei näin. Minusta kulujen jakaminen ja kotitöiden jakaminen ovat toisistaan erilliset ja riippumattomat keskustelut. Useinhan se menee kuten ehdotit, koska sillä, jolla on aikaa ei ole rahaa. Mutta voisi olla, että toinen on kokopäiväinen opiskelija = 0€ tuloja ja toinen työttömänä, mutta on omaisuutta, jonka avulla eletään. Silloin mielestäni tässä se joka maksaa tekee myös leijonan osan kotitöistä.

Mutta toki nämä sovitaan jokaisessa suhteessa omalla tavalla. Pääasia, että suhteessa olijat ovat tyytyväisiä.