Mitä pelkäät koronassa eniten?

Sitä juuri että levittäisin sen toisille, erityisesti omat vanhemmat pelottavat. Muutenkin ajatus siitä että olisin kävelevä viruslinko ahdistaa. Sitä en pelkää että itse taudin sairastaisin, USKOISIN pääseväni aika vähällä vaikka mistäs sen tietää.

Pitkää sairauslomaa ja jälkioireita. Yksinhuoltajana mulla ei ole varaa olla pitkään poissa töistä.

Toki pelkään myös vanhempieni sairastumista. En halua menettää heitä vielä enkä jaksaisi nyt stressata vielä heidänkin puolestaan, kun pitää jo stressata lasten etäopiskelusta ja tulevaisuudesta.

Tehohoitoon joutumista. Onneksi olen luonteeltani aika erakko eikä mulle ole tuottanut mitään vaikeuksia olla omissa oloissani. 

Taudissa omalta kohdaltani en mitään. Muiden kohdalta että pohjois-Suomessa olevat vanhat sukulaiseni ehtivät kuolla siihen ennen rokotusta enkä enää pääse näkemään heitä. Isoin pelkoni, ja se ei ole pelko vaan jo toteutunut on tämä oheishässäkkä: julkinen liikenne ajetaan alas, harrastustoiminta lakkautetaan, ravintolat suljetaan, osa ystävistä ja tuttavista panikoi eivätkä uskalla enää tavata, näistä syistä olen jo lähes vuoden pohtinut, että elämänlaadullisesti tämä ei ole enää edes siedettävää elämää. Esim. Fyysinen kuntoni on nykyään varmasti huonompi kuin koskaan ennen.

Keuhkovaurioita, keskushermoston vaurioita. Sellaista long covidia tai jotain väsymysoireyhtymää ettei vuosiiin kykene kuin makaamaan sängyn pohjalla. 

Pelkään mieheni saavan taudin. Hän on vyötärölihava, ja lähes kuusikymppinen.

Pelkään myös, että jos saan taudin itse, joudun teholle ja saan long-covidin.

Tunnen useamman sairastuneen, osa ollut sairaalassa ja osalla normiflunssa. Kun ei tiedä, minkälainen se taudinkuva olisi omalla kohdalla. Riippuu ihan immuunipuolustuksesta ja geeneistä.

Tukehtumiskuolemaa.

Kuolemaa pelkään eniten ja pitkää kivuliasta sairastamista ja vammautumista.

Pelkään riskiryhmään kuuluvan läheisen sairastumista - omasta puolestani en osaa pelätä, toki joku teho-osastolle joutuminen on kaamea ajatus.

Jos sairastun koronaan. Olen yli viisikymppinen, vyötärölihava ja verenpainetautinen ja MIES niin toivon, että kuolen koronaan pelatessani itseni kanssa koronaa ja juoden coronaa.

Tämä on pelottavaa miten helposti voidaan käyttää valtaa hyvinkin mielivaltaisesti. Miten työntekijöitä voi yhtäkkiä pakottaa käyttämään maskia ilman että kukaan tutkii onko se terveellistä.

Vierailija kirjoitti:

Että mieheni saa sen. Ylipainoinen, astma, tupakoi.

Nyt olisi hyvä hetki lopettaa röökaaminen ja laihduttaa. Pakko myöntää, että vähän harmittaa sellaiset riskiryhmäläiset jotka eivät tee asialle mitään.

Ehkä sitä että joku ihminen tukehtuu tai tukahtuu johonkin influenssaan /astmaan, eikä voi tehdä mitään. Tai jos joku viranomainen hyökkää jonkun perheen kimppuun ja lapset joutuvat erilleen vanhemmistaan, ovat paniikissa. Iäkkäiden ym eristys, jossa ei huomioida, että ehkä omaiseen voisi kuitenkin pitää yhteyttä - jopa kasvokkain.

Ettei elämä palaa enää koskaan entiselleen. Ei enää koskaan matkailua, konsertteja, teatteria, juhlia. Pelkkää yksinäisyyttä, etätöitä, maskeja ja ihmisten välttelyä.

Mielivaltaa.

En oikein tiedä kumpi ahdistaa enemmän, tauti vai se että tämä vaikuttaa olevan loputon dystopia. Koko ajan pelkkiä uusia takapakkeja ja huonoja uutisia. Jatkuvasti lisää rajoituksia ja pelottelua, eikä tietoakaan koska tämä helpottaa. Taudissa pelkään jos itselleni tai miehelleni tulee long covid tai jos vanhempani sairastuvat vakavasti.

Ahdistaa myös kaiken maailman koronadenialistit sun muut pähkinämiikat ja qanonjoogit, jotka vähättelevät tilannetta ja käytöksellään vaarantavat muiden terveyden :-(

Maskeja ja rajoituksia. Itse virus ei ole mitään.

Tehohoitoon joutumista. Tai että joku läheinen joutuu. Tai että tehohoitopaikat täyttyy liikaa.

Pelkään myös, että rajoituksista tulee uusi normaali. Että enää ei pääse keikoille, matkustamaan, kylpylään jne. tai koulutuksia, harrastusryhmiä ja juhlia ei voi järjestää. Huolestuttaa, miten korona vaikuttaa yrittäjien ja koko Suomen talouteen.

Sitä, että joutuisin terveydenhuollon hoteisiin. Sieltä kun ei terveenä ulos selviä!

Pelkään sitä vaihetta kun ei tiedä sairastuuko vakavasti vai ei ja joutuu päiväkausia odottamaan pelon vallassa. Erityisesti pelkään sitä jos käy niin kuin monella että tauti ei aluksi ole hankala ja ehtii jo helpottaa, ja sitten yhtäkkiä viikon sairastamisen jälkeen tulee käänne pahempaan ja muutaman päivän päästä joutuu sairaalaan. Pelkään myös että kuolen enkä ehdi konmarittaa tavaroitani ja elämääni siihen kuntoon että voisin kuolla rauhassa.