Miten kukaan voi haluta asua jossain maaseudulla?

Mä asuin puolentoista vuoden ajan maaseudulla ja se ei sopinut mulle ollenkaan. Kesällä oli toki ihan mukavaa ja idyllistä mutta muuten ei. Masennuin täysin siitä pimeydestä ja siitä ettei muita ihmisiä näkynyt. Heti kun muutin takaisin kaupunkiin niin mielenterveyskin koheni.

Tykkään asua kaupungissa pienessä kodissani. Kaupungin valot näyttävät illalla kauniilta ja viikonloppuiltaisin on hauska nähdä juhlimaan lähteviä, iloisia ihmisiä (ennen koronaa siis). Koirakin viihtyy paremmin kaupungissa missä on aina uusia hajuja. Siitäkin tuli maaseudulla apaattinen, ei innostunut lenkille lähdöstä enää. Piristyi heti kun palasimme kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa asua maalla. Tänä talvena on hiihdetty, luisteltu, oltu pilkillä, metsälenkillä ym. Grillattu makkaraa metsässä.

Omasta pihasta saa lähteä mönkijällä, traktorilla tai jääautolla läheisen järven jäälle.

Ei naapureita. Ihanan hiljaista.

Saa pitää eläimiä. Meillä on koira, kissoja, kanoja, kania ja eläimet viihtyy. Voi olla irti ja juosta vapaana pihassa, pellolla ja metsässä.

Pian päästään lähellä olevalle mökille saunaan ja paljuun ja nauttimaan.

Jos mieli tekee kaupunkiin niin ei muuta kun hypätä auton kyyttiin ja kesällä ajelen avoautolla tai polkupyörällä.

Omasta pellosta syödään luomuperunaa ja niin hyviä uusia perunoita.

Tuossa aika moni maalla asuva ei metsästävä ihminen erehtyy, koirien osalta. Koiria ei saa pitää irrallaan 1.3-19.8 välisenä aikana, poikkeuksena palveluskoirat.

Mitä sitte vaikka ei saisi. Ei tommosta täällä kukaan valvo.sitä paitsi saan tehdä omalla maalla ihan mitä haluan ja se ei kuulu yhtään kelleen.

No , maalla ei viidykkään ne, joilla peukalo keskellä kämmentä ja joille kaikki on kannettava valmiina eteen.  ( minä kuulun heihin, valitettavasti)