Perustelusi siihen, miksi vihaat lihavia?

Vierailija kirjoitti:

Henkistä heikkoutta ja selittelyä suurimmassa osassa tapauksia.

Eli siis inhoat/vihaat/suhtudut negatiivisesti henkisesti heikkoihin ja selittelijöihin? Tämä selvä.

Mutta osaatko sanoa, miksi henkisesti heikot ja selittelijät häiritsevät sinua? Onko henkinen heikkous ja selittely jotenkin sinulta pois?

Selittely on muuten suojamekanismi ja vastaus kipeään aiheeseen. Olisi mullistavaa jos ihmisten ei tarvitsisi selitellä tai puolustella kilojaan tai kilottomuuttaan kenellekkään.

-ap

En vihaa lihavia, mutta kyllähän se ihmetyttää, miksi jotkut eivät pidä huolta terveydestään, liiku ja syö kohtuu terveellisesti. En siis tarkoita, että millään ketodieetillä pitäisi olla, mutta ainakin ne ylipainoiset jotka tunnen ovat kyllä kovia juomaan limuja ja syömään karkkia, roskaruokaa ja muita herkkuja. Sitten ihmettelevät, kun paino ei putoa, vaikka osa liikuntaa harrastaakin. No eihän se paino putoa, jos vedät salin jälkeen limun ja pari pussia karkkia.. Ilmeisesti kyseessä on jonkinasteinen ruoka-addiktio, kun minkäänlaista itsehillintää ei ruoan suhteen ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten, kun jokin on jonkun toisen aiheuttamaa? Puoliso vetää lättyyn ja sinua on hoidettava. Lasku puolisolle? Vanhempi traumatisoi lapsen, vanhempi maksaa lapsen terapiat koko loppuelämän sekä psykosomaattiset sairaudet lihavuus mukaan lukien? Entä passiivisen tupakoinnin uhri, vaikkapa tarjoilija? Baarin omistaja = työnantaja maksaa hoidot?

Menee aika monimutkaiseiksi selvittää kaikki syy-yhteydet ja syyllisyydet.

Ei ole tapa, jos puoliso vetää kerran lättyyn ja se hoidetaan julkisella. On tapa, jos puoliso vetää useamman kerran lättyyn. On oma valinta jäädä väkivaltaiseen parisuhteeseen.

Traumatisoiva vanhempi tai esimerkiksi ylipainoinen vanhempi, joka siirtää epäterveelliset ruokailutottumukset lapselleen ja sairastuttaa hänetkin, ei ole sopiva ihminen vanhemmaksi. Lapsi pois ja olosuhteisiin, jotka eivät vaaranna hänen terveellistä kasvuaan.

Olen lapsuudessa vanhempieni traumatisoima ja olen elänyt myös tietynasteisessa nälässä (mikä on sotkenut kehoni nälkämekanismeja paljon). En kuitenkaan aidosti koe, että olisin saanut sen parempia lähtökohtia elämään ja parempaa fyysistä ja henkistä terveyttä, jos minut olisi lähtetty lastenkotiin koulupudokkaiden ja ongelmanuorten pariin vaille pysyviä ja hyviä aikuisten ihmissuhteita jne.

Ideaaliahan on, että jokaisella lapsella olisi turvallinen ja hyvä lapsuus, mutta on realismia tajuta, ettei sellaista maailmaa ole, edes pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Ei ole mitään pullantuoksuista äitiä ja turvallista isää ottamassa sinut avosylin vastaan jonnekin sijaisikotiin, jos omat vanhempasi ovat vaikeuksien suossa. 

Ensinnäkään sinua tuskin olisi laitettu ns. koulupudokkaiden ja ongelmanuorten pariin lastenkotiin. Todennäköisesti sinut olisi laitettu tasapainoiseen sijaisperheeseen, jossa olisit saanut elää tavallista arkea perheen muiden lasten kanssa. Olen silti pahoillani, että lapsuutesi on ollut selviytymistä. Lihavuuskeskustelun näkökulmasta lienee selvää, että sinä et ole voinut vaikuttaa omiin lähtökohtiisi.

Miksei tupakoijia vihata yhtä paljon? Saavat vieläpä terveydenhuollon kuormittamisen päälle saastuttaa muiden hengitysilmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus assosioituu niin monen negatiivisen asian kanssa, että jonkinasteinen inho tulee yleensä kun näkee kunnolla ylipainoista väkeä. Nykyään erityisesti nuorten lihavuus on surullista. Saman inhon herättää muunlainenkin epäterveellisyys ja itsensä laiminlyönti, kuten tupakointi, epäsiisteys, viinanhaju. Ylipainoisten denialismi on kummallista. Epäterveellisistä elämäntavoista voi oppia pois eikä syyllistää milloin ketäkin omista aikuisen ihmisen valinnoista. 

Minulla ei herää inhoa lähes ketään ihmistä kohtaan. Erittäin lihavia ihmisiä kohtaan herää sääliä, koska ajattelee, että heidän elämässään on jotain sellaista, mitä siinä ei pitäisi olla ja että heidän olisi helpompaa ilman, kuten alkoholistillakin. 

Niin, ihmisillä on erilaisia tunnereaktioita asioihin. Toisilla herää paljon herkemmin ajatukset asioiden korjaamisesta, jos näkevät jotain olevan vinksallaan. Toiset poimivat toistenkin roskia ja koirien paskoja kadulta samaa tahtia kun toiset eivät välitä tuon taivaallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vastuu omasta terveydestään. Pitää tehdä arkisessa elämässä valintoja, jotka edistävät terveyttä ja minimoivat ns. elintasoon perustuvia, omilla valinnoilla aiheutettuja, sairauksia.

Mielestäni omalla toiminnalla aiheutetut sairaudet tulisi maksaa omasta pussista. Esimerkiksi lihavuusleikkaukset on järkyttävää rahan tuhlausta. Tai tupakoitsematon keuhkosyöpäpotilas tulee hoitaa julkisella, tupakoivaa ei. Ellei tupakoivalla ole omaa henk koht varoista maksettua vakuutusta tai säästöjä, joilla hoidot maksetaan kokonaisuudessaan. Ja toki reaalikustannusten mukaisesti..

Huomautan, että en tarkoita heitä, jotka ovat ylipainoisia koska eivät voi itse vaikuttaa asiaan. Tai joilla sairauteen on joku lääketieteellisesti perusteltavissa oleva syy, joka ei liity elintapoihin ja omiin valintoihin.

Miksi ihmeessä sinä kuvittelet että lihavuus on sellainen asia johon ylipäätään kykenee itse vaikuttamaan?

Oliko minulla vain paljon huonompi itsekuri aiemmin kun olin sairaalloisen ylipainoinen? Siitä huolimatta menestyin äärimmäisen kilpaillulla ja vaativalla alallani joka vaati todella pitkiä päiviä ja paljon opiskelua. Ylläpidin samalla ihanaa ihmissuhdetta, sain perheen ja liikuin säännöllisesti.

Sitten kuin taikaiskusta _samaan aikaan_ kun sain suolistohormonia piikillä, itsekurini muuttui rautaiseksi ja laihduin 40kg vuoden sisään! Niinkö?

Tai entä jos, entä jos, hyväksyttäisiin se tosiasia että joillain meillä on käynyt todella huono tuuri geenien suhteen ja ymmärretään että laihduttaminen ja sen vaatiminen itseasiassa ainoastaan lihottaa.

Lihavuusleikkauksissa nimenomaan säästetään niitä yhteiskunnan kuluja, eli eikö se nyt ole edes positiivista?

Lihavuus itseaiheutettuna tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että olet syönyt enemmän kuin kulutat. Siihen voi aivan jokainen vaikuttaa. Sinun tapauksessasi kuulostaa siltä, että ylipainosi syy oli hoidettavissa lääketieteellisin keinoin. Mikäli on ylipainolle on lääketieteellisesti perusteltavissa oleva EI ITSE AIHEUTETTU syy, niin tottakai hoitosi julkisista varoista oli täysin hyväksyttävää. Kukaan meistä ei geenejään voi valita, mutta siihen voimme, mitä lapamme suusta alas.

Mutta kun ne geenit todellakin vaikuttavat siihen mitä jokainen lappaa suustaan alas. Esim minulla oli ennen tuota suolistohormonia aivan järjettömän pakottava tarve saada mahdollisimman kaloripitoista ruokaa, en tuntenut kylläisyyttä ennenkuin olin aivan ähkyssä. Saatoin lähteä lumituiskussa kävelemään 2km kauppaan keskellä yötä koska ajattelin vain sitä jäätelöä... Kun aloin saamaan suolistohormonia piikitettävässä muodossa nuo pakot loppuivat. Tunsin kylläisyyttä, koin mahdollisuuden valita vaikkapa kevyemmän salaatin ja raskaan ruoan välillä. Edelleen tulee tietysti sellaisia fiiliksiä, että hmm, olisipas kiva saada pullaa, mutta sille fiilikselle voi sanoa nyt ei ja miettiä että hei, syön vaikka huomenna sitten pienen palan pullaa. Aiemmin ei voinut. Itsekurini ei ole muuttunut tässä miksikään, ainoastaan tuo suolistohormoni. Onko siis aika herätä siihen että kaikilla ei todellakaan ole samoja mahdollisuuksia painonhallinnassa ihan geenien perusteella?

Mikä vaikeus sinulla oli pakkomielteestäsi huolimatta noudattaa ruokavaliota, jonka esimerkiksi lääkäri sinulle koosti? Eli olisit syönyt VAIN sen verran kaloreita, kuin se laskennallisesti olisi ollut tarpeellista? Eikö riittänyt, että SINÄ TIEDÄT määrän, joka on terveellistä JA syöt vain sen verran? Oliko kylläisyyden tunne tarpeellinen tunne?

Tässä taas nähdään, että ylipaino on seurausta kyvyttömyydestä tehdä rationaalisia päätöksiä.

Eli sinä et sitten ymmärtänyt sanaakaan?

Se missä sinulla ja minulla nyt, on valinnanmahdollisuus että syönkö suklaata, minulla ei ollut. Minun oli pakko syödä se, koska se tarve oli pakottava. Nyt tiedän että se johtui suureksi osaksi laihdutuksesta. Kehoni käyttäytyi kuin nälkäkuoleman partaalla jolloin voin taata sinulle että sinäkin ahmisit koska kehosi ja mielesi kertoo sinulle että se on PAKKO. Tämän vuoksi laihdutus on vaarallista.

Luuletko etten minä yrittänyt kerta toisensa jälkeen laihduttaa ja syödä kalorien mukaan ja lääkärien koostamilla ruokavalioilla? Yritin ja siksi kerta toisensa jälkeen sorruin ahmimaan.

Vasta suolistohormonin lisääminen lääkityksellä ja asiansa osaava ravitsemusterapeutti saivat minut kuntoon. Eikä todellakaan eletä mitään kaloreita laskien ja vaa’alla hyppien. Ei enää koskaan syömishäiriötä, kiitos.

Minä inhoan tupakoitsijoita.

Vierailija kirjoitti:

Nähtäisiinkö tätä "puolustelua" huonoille elämäntavoille, jos kyseessä olisi esim. tupakointi. 

Vaikka kuinka olisi kiva yksinkertaistaa sitä, että lihavat ovat syyllisiä omaan lihavuuteensa, asia on paljon, paljon monimutkaisempi. On huomattavasti vaikeampaa laihtua pysyvästi, kuin lopettaa tupakointi, sillä laihduttava ihminen taistelee biologiaa vastaan. Nämä "Syö vähemmän"- kommentit osoittavat käsittämätöntä ymmärryksen puutetta liittyen painoasioihin. Alkoholismikin johtuu siitä, kun ihmiset juovat liikaa = "Lopettakaa juominen!" = alkoholismi poistettu, heureka!

Lihavia vihaavat pitäisi laittaa kehään lihavan kanssa.

Siinäpä sitten saisivat tuta. Loppuisi se vihaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni (hoikka) söi joka ainoa päivä aamupalaksi sokerimunkin ja kahvin kahvilassa. Huolestutti ja myös vähän harmitti, ettei syö terveellisesti, mutta ei toista voi kontrolloida. Jos hän olisi ollut lihava, kaikki olisivat saaneet yhdessä paheksua ja tuomita asiaa ja ajatella, että lihavuus johtuu niistä aamumunkeista ja huonosta itsekurista ja huonoista elintavoista. Mutta kun elää hedonistisesti ja on hoikka, ei joudu julkisen paheksunnan alle. 

Mitä pahaa jos syö jokapäivä yhden munkin ja kupin kahvia?

Vierailija kirjoitti:

En vihaa lihavia, mutta kyllähän se ihmetyttää, miksi jotkut eivät pidä huolta terveydestään, liiku ja syö kohtuu terveellisesti. En siis tarkoita, että millään ketodieetillä pitäisi olla, mutta ainakin ne ylipainoiset jotka tunnen ovat kyllä kovia juomaan limuja ja syömään karkkia, roskaruokaa ja muita herkkuja. Sitten ihmettelevät, kun paino ei putoa, vaikka osa liikuntaa harrastaakin. No eihän se paino putoa, jos vedät salin jälkeen limun ja pari pussia karkkia.. Ilmeisesti kyseessä on jonkinasteinen ruoka-addiktio, kun minkäänlaista itsehillintää ei ruoan suhteen ole.

Se johtuu nimenomaan siitä laihdutuksesta. Jos nämä ihmiset lakkaisivat laihduttamasta, keskittyisivät elämässään kivoihin asioihin, harrastaisivat liikuntaa omaksi ilokseen eikä painoa pudottaakseen, hyväksyisivät vartalonsa sellaisena kuin se on ja muistaisivat roskaruoan lisäksi syödä terveellisiä aineita, he laihtuisivat sopivaan painoon jossa olisivat terveitä. Mutta tätähän ei tietenkään saa sanoa ääneen, koska laihduttaminen on niin pyhä lehmä meidän yhteiskunnassamme. Kukaan ei saisi olla onnellinen omassa vartalossaan, vaikka se olisi terveydelle ihan kaikkein tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Miksei tupakoijia vihata yhtä paljon? Saavat vieläpä terveydenhuollon kuormittamisen päälle saastuttaa muiden hengitysilmaa.

Intuitiivisesti ihmiset tiedostavat saastuttavansa enemmän autoilulla ja sillä se hengitysilma ja ilmasto pilaantuu oikein kunnolla.

Siksi tupakointia annetaan anteeksi. Auto tekee satoja kertoja suurempia päästöjä monessa mielessä.

Siksi, he tiedostavat että levittävät keuhkosyöpää ihan pienille lapsille kaupunkiolosuhteissa. Pakokaasut ovat pahimmillaan pienen lapsen korkuudella.

Vierailija kirjoitti:

Naisten ainoa tarkoitus on saada munani seisomaan ja jos he eivät tee näin, heitä pitää rankaista niin kauan, että muna taas seisoo.

Erektiohäiriösi ei ole yhdenkään naisen vika. Ota vastuu terveydestäsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton kehopositiivisuusketju taas kerran. 

Lihavuus on todella iso riskitekijä jos jonkinlaisiin sairauksiin. Etunenässä terveydenhuollon ykkösasia eli kakkostyypin diabetes. Tätä myöten suuria kuluja ihan kaikille muillekin. 

Nähtäisiinkö tätä "puolustelua" huonoille elämäntavoille, jos kyseessä olisi esim. tupakointi. 

Kyllä ne tupakoitsijatkin käyvät töissä... kyllä ne tupakoimattomatkin sairastuvat. Ihan totta, mutta kuka tulee kiistämään riskit polttamisessa? 

Pitääkö tupakoitsijan lopettaessaan tupakoida ihan vain vähän joka ikinen päivä? Ei. Lihavan pitää kuitenkin syödä joka ikinen päivä loppuelämänsä ajan. Lisäksi kun tiedetään laihdutuksen aiheuttavan lisää lihavuutta niin miksi saa edelleen syyllistää ja härkkiä ihmisiä edes yleisellä tasolla painosta? Jos vaan lakataan ihmettelemästä kenenkään painoa, annetaan ihmisten olla sellaisia kuin ovat, annetaan ihmisten olla onnellisia painostaan huolimatta, he laihtuvat ja ovat terveempiä. Mitä enemmän laihdutuksesta puhutaan ja sitä tuputetaan, sitä lihavampia ihmiset ovat.

Ylipaino on yhteiskunnallinen asia niin kauan, kuin yhteiskunta maksaa ylipainon aiheuttamat sairaudet.

En minä vihaa läskejä, mutta tympii se vinkuminen ja tekosyiden keksiminen. Toki jokainen saa olla lihava, jos haluaa, mutta miksi heidän pitäisi päästä rokotelistan kärkeen?

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton kehopositiivisuusketju taas kerran. 

Lihavuus on todella iso riskitekijä jos jonkinlaisiin sairauksiin. Etunenässä terveydenhuollon ykkösasia eli kakkostyypin diabetes. Tätä myöten suuria kuluja ihan kaikille muillekin. 

Nähtäisiinkö tätä "puolustelua" huonoille elämäntavoille, jos kyseessä olisi esim. tupakointi. 

Kyllä ne tupakoitsijatkin käyvät töissä... kyllä ne tupakoimattomatkin sairastuvat. Ihan totta, mutta kuka tulee kiistämään riskit polttamisessa? 

Kyllä, lihavuus on riskitekijä sairauksiin, aivan kuten tupakointikin.

Mutta miten ja miksi nämä huonot elämäntavat häiritsevät ulkopuolisia ihmisiä?

Onko juuri sinun veroeurosi laitettu toisten itseaiheutettujen ongelmien hoitoon? Onko tupakoiva tai lihava estänyt pääsysi terveydenhuoltoon? Tuskinpa.

Tupakoijatkin ovat ihan samoin ihmisiä kuin lihavat, hoikat, terveet, sairaat jne. Kaikki tekevät koko ajan enemmän tai vähemmän huonoja tai hyviä valintoja.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton kehopositiivisuusketju taas kerran. 

Lihavuus on todella iso riskitekijä jos jonkinlaisiin sairauksiin. Etunenässä terveydenhuollon ykkösasia eli kakkostyypin diabetes. Tätä myöten suuria kuluja ihan kaikille muillekin. 

Nähtäisiinkö tätä "puolustelua" huonoille elämäntavoille, jos kyseessä olisi esim. tupakointi. 

Kyllä ne tupakoitsijatkin käyvät töissä... kyllä ne tupakoimattomatkin sairastuvat. Ihan totta, mutta kuka tulee kiistämään riskit polttamisessa? 

Pitääkö tupakoitsijan lopettaessaan tupakoida ihan vain vähän joka ikinen päivä? Ei. Lihavan pitää kuitenkin syödä joka ikinen päivä loppuelämänsä ajan. Lisäksi kun tiedetään laihdutuksen aiheuttavan lisää lihavuutta niin miksi saa edelleen syyllistää ja härkkiä ihmisiä edes yleisellä tasolla painosta? Jos vaan lakataan ihmettelemästä kenenkään painoa, annetaan ihmisten olla sellaisia kuin ovat, annetaan ihmisten olla onnellisia painostaan huolimatta, he laihtuvat ja ovat terveempiä. Mitä enemmän laihdutuksesta puhutaan ja sitä tuputetaan, sitä lihavampia ihmiset ovat.

Ylipaino on yhteiskunnallinen asia niin kauan, kuin yhteiskunta maksaa ylipainon aiheuttamat sairaudet.

No eikö silloin olisi entistä tärkeämpää saada vähennettyä lihavuutta eikä suinkaan lisätä sitä vain että sinä saat kokea paremmuudentunnetta elämässäsi?

Onhan se nyt säälittävää että itse pystyisi muuttamaan elämäänsä mutta ei viitsitä, sen sijaan itketään ja syytellään muita. Sama juttu esim tupakoitsijoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vastuu omasta terveydestään. Pitää tehdä arkisessa elämässä valintoja, jotka edistävät terveyttä ja minimoivat ns. elintasoon perustuvia, omilla valinnoilla aiheutettuja, sairauksia.

Mielestäni omalla toiminnalla aiheutetut sairaudet tulisi maksaa omasta pussista. Esimerkiksi lihavuusleikkaukset on järkyttävää rahan tuhlausta. Tai tupakoitsematon keuhkosyöpäpotilas tulee hoitaa julkisella, tupakoivaa ei. Ellei tupakoivalla ole omaa henk koht varoista maksettua vakuutusta tai säästöjä, joilla hoidot maksetaan kokonaisuudessaan. Ja toki reaalikustannusten mukaisesti..

Huomautan, että en tarkoita heitä, jotka ovat ylipainoisia koska eivät voi itse vaikuttaa asiaan. Tai joilla sairauteen on joku lääketieteellisesti perusteltavissa oleva syy, joka ei liity elintapoihin ja omiin valintoihin.

Miksi ihmeessä sinä kuvittelet että lihavuus on sellainen asia johon ylipäätään kykenee itse vaikuttamaan?

Oliko minulla vain paljon huonompi itsekuri aiemmin kun olin sairaalloisen ylipainoinen? Siitä huolimatta menestyin äärimmäisen kilpaillulla ja vaativalla alallani joka vaati todella pitkiä päiviä ja paljon opiskelua. Ylläpidin samalla ihanaa ihmissuhdetta, sain perheen ja liikuin säännöllisesti.

Sitten kuin taikaiskusta _samaan aikaan_ kun sain suolistohormonia piikillä, itsekurini muuttui rautaiseksi ja laihduin 40kg vuoden sisään! Niinkö?

Tai entä jos, entä jos, hyväksyttäisiin se tosiasia että joillain meillä on käynyt todella huono tuuri geenien suhteen ja ymmärretään että laihduttaminen ja sen vaatiminen itseasiassa ainoastaan lihottaa.

Lihavuusleikkauksissa nimenomaan säästetään niitä yhteiskunnan kuluja, eli eikö se nyt ole edes positiivista?

Lihavuus itseaiheutettuna tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että olet syönyt enemmän kuin kulutat. Siihen voi aivan jokainen vaikuttaa. Sinun tapauksessasi kuulostaa siltä, että ylipainosi syy oli hoidettavissa lääketieteellisin keinoin. Mikäli on ylipainolle on lääketieteellisesti perusteltavissa oleva EI ITSE AIHEUTETTU syy, niin tottakai hoitosi julkisista varoista oli täysin hyväksyttävää. Kukaan meistä ei geenejään voi valita, mutta siihen voimme, mitä lapamme suusta alas.

Mutta kun ne geenit todellakin vaikuttavat siihen mitä jokainen lappaa suustaan alas. Esim minulla oli ennen tuota suolistohormonia aivan järjettömän pakottava tarve saada mahdollisimman kaloripitoista ruokaa, en tuntenut kylläisyyttä ennenkuin olin aivan ähkyssä. Saatoin lähteä lumituiskussa kävelemään 2km kauppaan keskellä yötä koska ajattelin vain sitä jäätelöä... Kun aloin saamaan suolistohormonia piikitettävässä muodossa nuo pakot loppuivat. Tunsin kylläisyyttä, koin mahdollisuuden valita vaikkapa kevyemmän salaatin ja raskaan ruoan välillä. Edelleen tulee tietysti sellaisia fiiliksiä, että hmm, olisipas kiva saada pullaa, mutta sille fiilikselle voi sanoa nyt ei ja miettiä että hei, syön vaikka huomenna sitten pienen palan pullaa. Aiemmin ei voinut. Itsekurini ei ole muuttunut tässä miksikään, ainoastaan tuo suolistohormoni. Onko siis aika herätä siihen että kaikilla ei todellakaan ole samoja mahdollisuuksia painonhallinnassa ihan geenien perusteella?

Mikä vaikeus sinulla oli pakkomielteestäsi huolimatta noudattaa ruokavaliota, jonka esimerkiksi lääkäri sinulle koosti? Eli olisit syönyt VAIN sen verran kaloreita, kuin se laskennallisesti olisi ollut tarpeellista? Eikö riittänyt, että SINÄ TIEDÄT määrän, joka on terveellistä JA syöt vain sen verran? Oliko kylläisyyden tunne tarpeellinen tunne?

Tässä taas nähdään, että ylipaino on seurausta kyvyttömyydestä tehdä rationaalisia päätöksiä.

Eli sinä et sitten ymmärtänyt sanaakaan?

Se missä sinulla ja minulla nyt, on valinnanmahdollisuus että syönkö suklaata, minulla ei ollut. Minun oli pakko syödä se, koska se tarve oli pakottava. Nyt tiedän että se johtui suureksi osaksi laihdutuksesta. Kehoni käyttäytyi kuin nälkäkuoleman partaalla jolloin voin taata sinulle että sinäkin ahmisit koska kehosi ja mielesi kertoo sinulle että se on PAKKO. Tämän vuoksi laihdutus on vaarallista.

Luuletko etten minä yrittänyt kerta toisensa jälkeen laihduttaa ja syödä kalorien mukaan ja lääkärien koostamilla ruokavalioilla? Yritin ja siksi kerta toisensa jälkeen sorruin ahmimaan.

Vasta suolistohormonin lisääminen lääkityksellä ja asiansa osaava ravitsemusterapeutti saivat minut kuntoon. Eikä todellakaan eletä mitään kaloreita laskien ja vaa’alla hyppien. Ei enää koskaan syömishäiriötä, kiitos.

Edelleenkin: olet siis ollut mieleltäsi sairas ja siksi lihava. Hienoa, että apu löytyi.

Vierailija kirjoitti:

Miksei tupakoijia vihata yhtä paljon? Saavat vieläpä terveydenhuollon kuormittamisen päälle saastuttaa muiden hengitysilmaa.

Itseäni ärsyttävät enemmän tupakoivat kuin lihavat, sillä lihavat aiheuttavat haittaa vain itselleen, mutta tupakoivat myös ympärillä olevilleen. Toisaalta tupakoijilla ei olekaan mitään maailmanlaajuista tupakkapositiivisuusliikettä, vaan tupakointi mielletään yleisesti terveyshaitaksi ja siitä kannustetaan luopumaan.