Perustelusi siihen, miksi vihaat lihavia?

Entä sitten, kun jokin on jonkun toisen aiheuttamaa? Puoliso vetää lättyyn ja sinua on hoidettava. Lasku puolisolle? Vanhempi traumatisoi lapsen, vanhempi maksaa lapsen terapiat koko loppuelämän sekä psykosomaattiset sairaudet lihavuus mukaan lukien? Entä passiivisen tupakoinnin uhri, vaikkapa tarjoilija? Baarin omistaja = työnantaja maksaa hoidot?

Menee aika monimutkaiseiksi selvittää kaikki syy-yhteydet ja syyllisyydet.

Henkistä heikkoutta ja selittelyä suurimmassa osassa tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustelusi sille, että luulet kaiken aina olevan vihaamista?

En ole väittänyt ”kaiken aina” olevan vihaamista.

Se ei esim. ole mielestäni läskivihaa, jos joku ei vaikka halua seurustella lihavan kanssa. Se on ihan ok, jos mieltymykset eivät vain kohtaa. En itse lihavana loukkaantuisi, jos partneriehdokas ilmaisi minulle asian asiallisesti.

Se ei myöskään ole vihaamista jos joku ei itse halua olla lihava. Se on okei ja jokaisen oma asia.

Negatiivista suhtautumista, eli vihaamista, ovat mm. Nämä:

- lihavien turhanpäiväinen halveksunta (hyi yäk läskit, ahneet, itsekurittomat ihmiset.)

- oletusten tekeminen lihavasta (Se on varmaan ihan liikuntakyvytön, työtön ja häiriintynyt. Se kulutta yhteiskunnan varoja enemmän kuin muut)

- neuvojen tuputtaminen ”huolen”varjolla (mutta ajattele nyt mitä teet kehollesi! Oletko ajatellut lenkkejä ja laihduttamista?)

Miksi edes käyttää energiaa lihavien ihmisten ”vihaamiseen”? Tai ylipäätään kenenkään inhoamiseen?

- Ap

Mitä mieltä olet vastaavista oletuksista koskien hoikkia ihmisiä? Se on hoikka, koska sillä on syömishäiriö tai se on surkeeta seuraa, koska se vaan syö selleritikkuja.

Mä en vihaa lihavia, mutta mua inhottaa (amerikkalainen) kehopositiivisuus, jossa nykyään saa olla positiivinen kehostaan, vaan jos on superlihava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vastuu omasta terveydestään. Pitää tehdä arkisessa elämässä valintoja, jotka edistävät terveyttä ja minimoivat ns. elintasoon perustuvia, omilla valinnoilla aiheutettuja, sairauksia.

Mielestäni omalla toiminnalla aiheutetut sairaudet tulisi maksaa omasta pussista. Esimerkiksi lihavuusleikkaukset on järkyttävää rahan tuhlausta. Tai tupakoitsematon keuhkosyöpäpotilas tulee hoitaa julkisella, tupakoivaa ei. Ellei tupakoivalla ole omaa henk koht varoista maksettua vakuutusta tai säästöjä, joilla hoidot maksetaan kokonaisuudessaan. Ja toki reaalikustannusten mukaisesti..

Huomautan, että en tarkoita heitä, jotka ovat ylipainoisia koska eivät voi itse vaikuttaa asiaan. Tai joilla sairauteen on joku lääketieteellisesti perusteltavissa oleva syy, joka ei liity elintapoihin ja omiin valintoihin.

Miksi ihmeessä sinä kuvittelet että lihavuus on sellainen asia johon ylipäätään kykenee itse vaikuttamaan?

Oliko minulla vain paljon huonompi itsekuri aiemmin kun olin sairaalloisen ylipainoinen? Siitä huolimatta menestyin äärimmäisen kilpaillulla ja vaativalla alallani joka vaati todella pitkiä päiviä ja paljon opiskelua. Ylläpidin samalla ihanaa ihmissuhdetta, sain perheen ja liikuin säännöllisesti.

Sitten kuin taikaiskusta _samaan aikaan_ kun sain suolistohormonia piikillä, itsekurini muuttui rautaiseksi ja laihduin 40kg vuoden sisään! Niinkö?

Tai entä jos, entä jos, hyväksyttäisiin se tosiasia että joillain meillä on käynyt todella huono tuuri geenien suhteen ja ymmärretään että laihduttaminen ja sen vaatiminen itseasiassa ainoastaan lihottaa.

Lihavuusleikkauksissa nimenomaan säästetään niitä yhteiskunnan kuluja, eli eikö se nyt ole edes positiivista?

Lihavuus itseaiheutettuna tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että olet syönyt enemmän kuin kulutat. Siihen voi aivan jokainen vaikuttaa. Sinun tapauksessasi kuulostaa siltä, että ylipainosi syy oli hoidettavissa lääketieteellisin keinoin. Mikäli on ylipainolle on lääketieteellisesti perusteltavissa oleva EI ITSE AIHEUTETTU syy, niin tottakai hoitosi julkisista varoista oli täysin hyväksyttävää. Kukaan meistä ei geenejään voi valita, mutta siihen voimme, mitä lapamme suusta alas.

Ehkä 1 % ihmisistä elää maksimaalisen potentiaalinsa elämää, jos edes tuo yksi prosentti. Kehon ulkomuoto on vain yksi osa-alue elämässä, sen terveys on toinen ja sekin vain yksi osa-alue. Ketään ei voi vaatia maksimaaliseen suoritukseen millään alueella eikä etenkään arvottaa toisen puolesta, mihin hänen pitäisi energiansa suunnata. 

Lihavuus assosioituu niin monen negatiivisen asian kanssa, että jonkinasteinen inho tulee yleensä kun näkee kunnolla ylipainoista väkeä. Nykyään erityisesti nuorten lihavuus on surullista. Saman inhon herättää muunlainenkin epäterveellisyys ja itsensä laiminlyönti, kuten tupakointi, epäsiisteys, viinanhaju. Ylipainoisten denialismi on kummallista. Epäterveellisistä elämäntavoista voi oppia pois eikä syyllistää milloin ketäkin omista aikuisen ihmisen valinnoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vastuu omasta terveydestään. Pitää tehdä arkisessa elämässä valintoja, jotka edistävät terveyttä ja minimoivat ns. elintasoon perustuvia, omilla valinnoilla aiheutettuja, sairauksia.

Mielestäni omalla toiminnalla aiheutetut sairaudet tulisi maksaa omasta pussista. Esimerkiksi lihavuusleikkaukset on järkyttävää rahan tuhlausta. Tai tupakoitsematon keuhkosyöpäpotilas tulee hoitaa julkisella, tupakoivaa ei. Ellei tupakoivalla ole omaa henk koht varoista maksettua vakuutusta tai säästöjä, joilla hoidot maksetaan kokonaisuudessaan. Ja toki reaalikustannusten mukaisesti..

Huomautan, että en tarkoita heitä, jotka ovat ylipainoisia koska eivät voi itse vaikuttaa asiaan. Tai joilla sairauteen on joku lääketieteellisesti perusteltavissa oleva syy, joka ei liity elintapoihin ja omiin valintoihin.

Ei toi "omalla toiminnalla aiheutetut sairaudet" ole niin itsestään selvä asia kuin annat ymmärtää. Sukulaiseni alkoi tupakoimaan teininä ja parikymppisenä hän kuoli keuhkosyöpään. Tupakointi ei varmasti auttanut syövän hoidossa, mutta on myös täysin selvää (myös lääkäreille), ettei se tupakointi ehtinyt aiheuttaa keuhosyöpää, koska hän ehti polttaa ennen syöpädiagnoosiaan korkeintaan muutaman vuoden. Eipä siihen syöpään ollut myöskään muuta "lääketieteellisesti perusteltavaa" syytä. Oliko itseaiheutettu syöpä vai ei?

Kuulostaa siltä, että ei ollut itseaiheutettu. Eli: jos lääketieteellisesti voidaan sulkea omien valintojen aiheuttama syy-seuraus-yhteys, niin tottakai pitää hoitaa julkisella.

No ei se laihuus mikään terveys ja onnellisuus automaatti ole.

Vierailija kirjoitti:

Ovat vissiin entisiä lihavia ja pelkäävät että kilot tulee takaisin.

Näin se on! Kaikista pahimpia "läskivihaajia" ovat ne entiset läskit! Kun ollaan saatu laihdutettua, niin ollaan niin rehvakasta ettei tosikaan ja haukutaan muita lihavia, jotka eivät ole "niin hyvällä itsekurilla varustettuja"... Sama on ex-tupakoitsijatkin. Mitäpä, jos tuleekin se repsahdus 🤭

Vierailija kirjoitti:

Luin hämmentyneenä aloituksen otsikon. En vihaa ketään hänen ulkonäkönsä vuoksi. En ymmärrä mikä tarve kenellään olisi näin edes tehdä. Mielestäni tällainen ei ole tervepäisen ihmisen toimintaa.

Myöskin sen uskominen, että tälläistä suoranaista vihaa esiintyisi muualla kuin törkytrollauksena anonyymipalstoilla on jo vähän harhaiseen suuntaan mennyttä ajattelua.

Miesystäväni (hoikka) söi joka ainoa päivä aamupalaksi sokerimunkin ja kahvin kahvilassa. Huolestutti ja myös vähän harmitti, ettei syö terveellisesti, mutta ei toista voi kontrolloida. Jos hän olisi ollut lihava, kaikki olisivat saaneet yhdessä paheksua ja tuomita asiaa ja ajatella, että lihavuus johtuu niistä aamumunkeista ja huonosta itsekurista ja huonoista elintavoista. Mutta kun elää hedonistisesti ja on hoikka, ei joudu julkisen paheksunnan alle. 

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus assosioituu niin monen negatiivisen asian kanssa, että jonkinasteinen inho tulee yleensä kun näkee kunnolla ylipainoista väkeä. Nykyään erityisesti nuorten lihavuus on surullista. Saman inhon herättää muunlainenkin epäterveellisyys ja itsensä laiminlyönti, kuten tupakointi, epäsiisteys, viinanhaju. Ylipainoisten denialismi on kummallista. Epäterveellisistä elämäntavoista voi oppia pois eikä syyllistää milloin ketäkin omista aikuisen ihmisen valinnoista. 

Minulla ei herää inhoa lähes ketään ihmistä kohtaan. Erittäin lihavia ihmisiä kohtaan herää sääliä, koska ajattelee, että heidän elämässään on jotain sellaista, mitä siinä ei pitäisi olla ja että heidän olisi helpompaa ilman, kuten alkoholistillakin. 

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten, kun jokin on jonkun toisen aiheuttamaa? Puoliso vetää lättyyn ja sinua on hoidettava. Lasku puolisolle? Vanhempi traumatisoi lapsen, vanhempi maksaa lapsen terapiat koko loppuelämän sekä psykosomaattiset sairaudet lihavuus mukaan lukien? Entä passiivisen tupakoinnin uhri, vaikkapa tarjoilija? Baarin omistaja = työnantaja maksaa hoidot?

Menee aika monimutkaiseiksi selvittää kaikki syy-yhteydet ja syyllisyydet.

Ei ole tapa, jos puoliso vetää kerran lättyyn ja se hoidetaan julkisella. On tapa, jos puoliso vetää useamman kerran lättyyn. On oma valinta jäädä väkivaltaiseen parisuhteeseen.

Traumatisoiva vanhempi tai esimerkiksi ylipainoinen vanhempi, joka siirtää epäterveelliset ruokailutottumukset lapselleen ja sairastuttaa hänetkin, ei ole sopiva ihminen vanhemmaksi. Lapsi pois ja olosuhteisiin, jotka eivät vaaranna hänen terveellistä kasvuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustelusi sille, että luulet kaiken aina olevan vihaamista?

En ole väittänyt ”kaiken aina” olevan vihaamista.

Se ei esim. ole mielestäni läskivihaa, jos joku ei vaikka halua seurustella lihavan kanssa. Se on ihan ok, jos mieltymykset eivät vain kohtaa. En itse lihavana loukkaantuisi, jos partneriehdokas ilmaisi minulle asian asiallisesti.

Se ei myöskään ole vihaamista jos joku ei itse halua olla lihava. Se on okei ja jokaisen oma asia.

Negatiivista suhtautumista, eli vihaamista, ovat mm. Nämä:

- lihavien turhanpäiväinen halveksunta (hyi yäk läskit, ahneet, itsekurittomat ihmiset.)

- oletusten tekeminen lihavasta (Se on varmaan ihan liikuntakyvytön, työtön ja häiriintynyt. Se kulutta yhteiskunnan varoja enemmän kuin muut)

- neuvojen tuputtaminen ”huolen”varjolla (mutta ajattele nyt mitä teet kehollesi! Oletko ajatellut lenkkejä ja laihduttamista?)

Miksi edes käyttää energiaa lihavien ihmisten ”vihaamiseen”? Tai ylipäätään kenenkään inhoamiseen?

- Ap

Mitä mieltä olet vastaavista oletuksista koskien hoikkia ihmisiä? Se on hoikka, koska sillä on syömishäiriö tai se on surkeeta seuraa, koska se vaan syö selleritikkuja.

Mä en vihaa lihavia, mutta mua inhottaa (amerikkalainen) kehopositiivisuus, jossa nykyään saa olla positiivinen kehostaan, vaan jos on superlihava. 

Ihan yhtä väärin on tehdä oletuksia hoikistakin ihmisistä. On väärin olettaa, että hoikka ihminen ”varmaan pelkää lihoavansa, sillä on varmaan syömishäiriö, se varmaan vihaa kaikkia lihavia” jne.

Ihan sama kuin tehtäisiin oletuksia terveistä tai sairaista ihmisistä, tummaihoisista tai vaaleaihoisista, homoista tai heteroista.

On törkeää tehdä oletuksia kenestäkään.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vastuu omasta terveydestään. Pitää tehdä arkisessa elämässä valintoja, jotka edistävät terveyttä ja minimoivat ns. elintasoon perustuvia, omilla valinnoilla aiheutettuja, sairauksia.

Mielestäni omalla toiminnalla aiheutetut sairaudet tulisi maksaa omasta pussista. Esimerkiksi lihavuusleikkaukset on järkyttävää rahan tuhlausta. Tai tupakoitsematon keuhkosyöpäpotilas tulee hoitaa julkisella, tupakoivaa ei. Ellei tupakoivalla ole omaa henk koht varoista maksettua vakuutusta tai säästöjä, joilla hoidot maksetaan kokonaisuudessaan. Ja toki reaalikustannusten mukaisesti..

Huomautan, että en tarkoita heitä, jotka ovat ylipainoisia koska eivät voi itse vaikuttaa asiaan. Tai joilla sairauteen on joku lääketieteellisesti perusteltavissa oleva syy, joka ei liity elintapoihin ja omiin valintoihin.

Miksi ihmeessä sinä kuvittelet että lihavuus on sellainen asia johon ylipäätään kykenee itse vaikuttamaan?

Oliko minulla vain paljon huonompi itsekuri aiemmin kun olin sairaalloisen ylipainoinen? Siitä huolimatta menestyin äärimmäisen kilpaillulla ja vaativalla alallani joka vaati todella pitkiä päiviä ja paljon opiskelua. Ylläpidin samalla ihanaa ihmissuhdetta, sain perheen ja liikuin säännöllisesti.

Sitten kuin taikaiskusta _samaan aikaan_ kun sain suolistohormonia piikillä, itsekurini muuttui rautaiseksi ja laihduin 40kg vuoden sisään! Niinkö?

Tai entä jos, entä jos, hyväksyttäisiin se tosiasia että joillain meillä on käynyt todella huono tuuri geenien suhteen ja ymmärretään että laihduttaminen ja sen vaatiminen itseasiassa ainoastaan lihottaa.

Lihavuusleikkauksissa nimenomaan säästetään niitä yhteiskunnan kuluja, eli eikö se nyt ole edes positiivista?

Lihavuus itseaiheutettuna tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että olet syönyt enemmän kuin kulutat. Siihen voi aivan jokainen vaikuttaa. Sinun tapauksessasi kuulostaa siltä, että ylipainosi syy oli hoidettavissa lääketieteellisin keinoin. Mikäli on ylipainolle on lääketieteellisesti perusteltavissa oleva EI ITSE AIHEUTETTU syy, niin tottakai hoitosi julkisista varoista oli täysin hyväksyttävää. Kukaan meistä ei geenejään voi valita, mutta siihen voimme, mitä lapamme suusta alas.

Mutta kun ne geenit todellakin vaikuttavat siihen mitä jokainen lappaa suustaan alas. Esim minulla oli ennen tuota suolistohormonia aivan järjettömän pakottava tarve saada mahdollisimman kaloripitoista ruokaa, en tuntenut kylläisyyttä ennenkuin olin aivan ähkyssä. Saatoin lähteä lumituiskussa kävelemään 2km kauppaan keskellä yötä koska ajattelin vain sitä jäätelöä... Kun aloin saamaan suolistohormonia piikitettävässä muodossa nuo pakot loppuivat. Tunsin kylläisyyttä, koin mahdollisuuden valita vaikkapa kevyemmän salaatin ja raskaan ruoan välillä. Edelleen tulee tietysti sellaisia fiiliksiä, että hmm, olisipas kiva saada pullaa, mutta sille fiilikselle voi sanoa nyt ei ja miettiä että hei, syön vaikka huomenna sitten pienen palan pullaa. Aiemmin ei voinut. Itsekurini ei ole muuttunut tässä miksikään, ainoastaan tuo suolistohormoni. Onko siis aika herätä siihen että kaikilla ei todellakaan ole samoja mahdollisuuksia painonhallinnassa ihan geenien perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten, kun jokin on jonkun toisen aiheuttamaa? Puoliso vetää lättyyn ja sinua on hoidettava. Lasku puolisolle? Vanhempi traumatisoi lapsen, vanhempi maksaa lapsen terapiat koko loppuelämän sekä psykosomaattiset sairaudet lihavuus mukaan lukien? Entä passiivisen tupakoinnin uhri, vaikkapa tarjoilija? Baarin omistaja = työnantaja maksaa hoidot?

Menee aika monimutkaiseiksi selvittää kaikki syy-yhteydet ja syyllisyydet.

Ei ole tapa, jos puoliso vetää kerran lättyyn ja se hoidetaan julkisella. On tapa, jos puoliso vetää useamman kerran lättyyn. On oma valinta jäädä väkivaltaiseen parisuhteeseen.

Traumatisoiva vanhempi tai esimerkiksi ylipainoinen vanhempi, joka siirtää epäterveelliset ruokailutottumukset lapselleen ja sairastuttaa hänetkin, ei ole sopiva ihminen vanhemmaksi. Lapsi pois ja olosuhteisiin, jotka eivät vaaranna hänen terveellistä kasvuaan.

Olen lapsuudessa vanhempieni traumatisoima ja olen elänyt myös tietynasteisessa nälässä (mikä on sotkenut kehoni nälkämekanismeja paljon). En kuitenkaan aidosti koe, että olisin saanut sen parempia lähtökohtia elämään ja parempaa fyysistä ja henkistä terveyttä, jos minut olisi lähtetty lastenkotiin koulupudokkaiden ja ongelmanuorten pariin vaille pysyviä ja hyviä aikuisten ihmissuhteita jne.

Ideaaliahan on, että jokaisella lapsella olisi turvallinen ja hyvä lapsuus, mutta on realismia tajuta, ettei sellaista maailmaa ole, edes pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Ei ole mitään pullantuoksuista äitiä ja turvallista isää ottamassa sinut avosylin vastaan jonnekin sijaisikotiin, jos omat vanhempasi ovat vaikeuksien suossa. 

Lihavuus on nykyajan noituussyyte; omat pelot ja pska fiilis johtuvat jostakin -> syytetään lihavia! Lihavuus on rumaa, laiskaa, säälittävää, huono- osaista ja ahdistavaa, eikä lihava voi puolustautua millään, koska lihavuus on omaa syytä, tietenkin. Ennen muinoin yksinkertaiset kyläläiset saattoivat itsekin alkaa uskoa omaan syyllisyyteensä noitaoikeudenkäynneissä, kun joku auktoriteetti kerran heidät noidiksi totesi.

Ihmisillä on syvänjuurtunut, ikiaikainen tarve projisoida pelkonsa ja raivonsa ulkopuolelleen, ettei syyttävä sormi vain alkaisi osoittaa itseä. Tänään syntipukkina on lihavuus, huomenna mahdolllisesti jokin muu. 

Uskomaton kehopositiivisuusketju taas kerran. 

Lihavuus on todella iso riskitekijä jos jonkinlaisiin sairauksiin. Etunenässä terveydenhuollon ykkösasia eli kakkostyypin diabetes. Tätä myöten suuria kuluja ihan kaikille muillekin. 

Nähtäisiinkö tätä "puolustelua" huonoille elämäntavoille, jos kyseessä olisi esim. tupakointi. 

Kyllä ne tupakoitsijatkin käyvät töissä... kyllä ne tupakoimattomatkin sairastuvat. Ihan totta, mutta kuka tulee kiistämään riskit polttamisessa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on vastuu omasta terveydestään. Pitää tehdä arkisessa elämässä valintoja, jotka edistävät terveyttä ja minimoivat ns. elintasoon perustuvia, omilla valinnoilla aiheutettuja, sairauksia.

Mielestäni omalla toiminnalla aiheutetut sairaudet tulisi maksaa omasta pussista. Esimerkiksi lihavuusleikkaukset on järkyttävää rahan tuhlausta. Tai tupakoitsematon keuhkosyöpäpotilas tulee hoitaa julkisella, tupakoivaa ei. Ellei tupakoivalla ole omaa henk koht varoista maksettua vakuutusta tai säästöjä, joilla hoidot maksetaan kokonaisuudessaan. Ja toki reaalikustannusten mukaisesti..

Huomautan, että en tarkoita heitä, jotka ovat ylipainoisia koska eivät voi itse vaikuttaa asiaan. Tai joilla sairauteen on joku lääketieteellisesti perusteltavissa oleva syy, joka ei liity elintapoihin ja omiin valintoihin.

Miksi ihmeessä sinä kuvittelet että lihavuus on sellainen asia johon ylipäätään kykenee itse vaikuttamaan?

Oliko minulla vain paljon huonompi itsekuri aiemmin kun olin sairaalloisen ylipainoinen? Siitä huolimatta menestyin äärimmäisen kilpaillulla ja vaativalla alallani joka vaati todella pitkiä päiviä ja paljon opiskelua. Ylläpidin samalla ihanaa ihmissuhdetta, sain perheen ja liikuin säännöllisesti.

Sitten kuin taikaiskusta _samaan aikaan_ kun sain suolistohormonia piikillä, itsekurini muuttui rautaiseksi ja laihduin 40kg vuoden sisään! Niinkö?

Tai entä jos, entä jos, hyväksyttäisiin se tosiasia että joillain meillä on käynyt todella huono tuuri geenien suhteen ja ymmärretään että laihduttaminen ja sen vaatiminen itseasiassa ainoastaan lihottaa.

Lihavuusleikkauksissa nimenomaan säästetään niitä yhteiskunnan kuluja, eli eikö se nyt ole edes positiivista?

Lihavuus itseaiheutettuna tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että olet syönyt enemmän kuin kulutat. Siihen voi aivan jokainen vaikuttaa. Sinun tapauksessasi kuulostaa siltä, että ylipainosi syy oli hoidettavissa lääketieteellisin keinoin. Mikäli on ylipainolle on lääketieteellisesti perusteltavissa oleva EI ITSE AIHEUTETTU syy, niin tottakai hoitosi julkisista varoista oli täysin hyväksyttävää. Kukaan meistä ei geenejään voi valita, mutta siihen voimme, mitä lapamme suusta alas.

Mutta kun ne geenit todellakin vaikuttavat siihen mitä jokainen lappaa suustaan alas. Esim minulla oli ennen tuota suolistohormonia aivan järjettömän pakottava tarve saada mahdollisimman kaloripitoista ruokaa, en tuntenut kylläisyyttä ennenkuin olin aivan ähkyssä. Saatoin lähteä lumituiskussa kävelemään 2km kauppaan keskellä yötä koska ajattelin vain sitä jäätelöä... Kun aloin saamaan suolistohormonia piikitettävässä muodossa nuo pakot loppuivat. Tunsin kylläisyyttä, koin mahdollisuuden valita vaikkapa kevyemmän salaatin ja raskaan ruoan välillä. Edelleen tulee tietysti sellaisia fiiliksiä, että hmm, olisipas kiva saada pullaa, mutta sille fiilikselle voi sanoa nyt ei ja miettiä että hei, syön vaikka huomenna sitten pienen palan pullaa. Aiemmin ei voinut. Itsekurini ei ole muuttunut tässä miksikään, ainoastaan tuo suolistohormoni. Onko siis aika herätä siihen että kaikilla ei todellakaan ole samoja mahdollisuuksia painonhallinnassa ihan geenien perusteella?

Mikä vaikeus sinulla oli pakkomielteestäsi huolimatta noudattaa ruokavaliota, jonka esimerkiksi lääkäri sinulle koosti? Eli olisit syönyt VAIN sen verran kaloreita, kuin se laskennallisesti olisi ollut tarpeellista? Eikö riittänyt, että SINÄ TIEDÄT määrän, joka on terveellistä JA syöt vain sen verran? Oliko kylläisyyden tunne tarpeellinen tunne?

Tässä taas nähdään, että ylipaino on seurausta kyvyttömyydestä tehdä rationaalisia päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton kehopositiivisuusketju taas kerran. 

Lihavuus on todella iso riskitekijä jos jonkinlaisiin sairauksiin. Etunenässä terveydenhuollon ykkösasia eli kakkostyypin diabetes. Tätä myöten suuria kuluja ihan kaikille muillekin. 

Nähtäisiinkö tätä "puolustelua" huonoille elämäntavoille, jos kyseessä olisi esim. tupakointi. 

Kyllä ne tupakoitsijatkin käyvät töissä... kyllä ne tupakoimattomatkin sairastuvat. Ihan totta, mutta kuka tulee kiistämään riskit polttamisessa? 

Pitääkö tupakoitsijan lopettaessaan tupakoida ihan vain vähän joka ikinen päivä? Ei. Lihavan pitää kuitenkin syödä joka ikinen päivä loppuelämänsä ajan. Lisäksi kun tiedetään laihdutuksen aiheuttavan lisää lihavuutta niin miksi saa edelleen syyllistää ja härkkiä ihmisiä edes yleisellä tasolla painosta? Jos vaan lakataan ihmettelemästä kenenkään painoa, annetaan ihmisten olla sellaisia kuin ovat, annetaan ihmisten olla onnellisia painostaan huolimatta, he laihtuvat ja ovat terveempiä. Mitä enemmän laihdutuksesta puhutaan ja sitä tuputetaan, sitä lihavampia ihmiset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tosi lihavat ovat vaan epämiellyttävän näköisiä.

En vihaa mutta tulee epämukava olo jos eläytyy miten pitää kantaa isoa massaa nivelillään.  Siksi toivoo että voisivat laihtua.  Aineenvaihdunnasta se kai riippuu, en tiedä syövätkö he todella niin paljon enemmän, ehkä vääriä ruokia sitten.  Liikunta jää sitä vähemmälle mitä paksumpi on.