Lue keskustelun säännöt.
Tajusin juuri, ettei mua auta kukaan vanhana
08.03.2021 |
Toinen lapseni on kehitysvammainen, toinen lähti Helsinkiin opiskelemaan, ja tuskin muuttaa kotopaikkakunnalle koskaan takaisin.
Itse autan lähellä asuvaa lähes 80v äitiäni viikottain, esim tietokoneasioissa, kuskaamisessa, jne. Hänen ei itse tarvinnut auttaa vanhempiaan, kuolivat suht nuorena, kuten suvun miehetkin.
Kaikki apu kun ei ole sellaista, että voi ostaa palveluna, vähän alkoi mietityttää.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne kuin AP:lla. Olen nähnyt mitä vanhuus tuo tullessaan. Itse en aio jäädä vanhainkodin kidutettavaksi. Hoidan asian muulla menettelyllä.
Selvisin juuri syövästä, mutta nyt siivoan kotiani valmiiksi, seuraava kerta voi viedä.
Ja että haluanko maata jossain "palvelukodissa" märissä vaipoissa jne ehkä jopa nyky lääketieteen vaulla 10 v. Tuskin. Kumpa eutanasia keskustelu ja lainsäädäntö saataisiin viimein suomessakin aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne kuin AP:lla. Olen nähnyt mitä vanhuus tuo tullessaan. Itse en aio jäädä vanhainkodin kidutettavaksi. Hoidan asian muulla menettelyllä.
Selvisin juuri syövästä, mutta nyt siivoan kotiani valmiiksi, seuraava kerta voi viedä.
Ja että haluanko maata jossain "palvelukodissa" märissä vaipoissa jne ehkä jopa nyky lääketieteen vaulla 10 v. Tuskin. Kumpa eutanasia keskustelu ja lainsäädäntö saataisiin viimein suomessakin aikaan.
Yksi tuttu hankki eutanasian Zurichin "itsemurha klinikalla", maksoi 2000 EUR + matkat.
-
Ihmiset matkustavat kaikkialta maailmasta Sveitsiin tappaakseen itsensä, sillä Zürichissä toimiva Dignitas-yhdistys avustaa itsemurhassa fyysisesti tai psyykkisesti vaikeasti sairaita. Arvokkuudeksi nimetyn yhdistyksen klinikka on tullut viime vuosina yhä suosituimmaksi etenkin ulkomaalaisten parissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne kuin AP:lla. Olen nähnyt mitä vanhuus tuo tullessaan. Itse en aio jäädä vanhainkodin kidutettavaksi. Hoidan asian muulla menettelyllä.
Selvisin juuri syövästä, mutta nyt siivoan kotiani valmiiksi, seuraava kerta voi viedä.
Ja että haluanko maata jossain "palvelukodissa" märissä vaipoissa jne ehkä jopa nyky lääketieteen vaulla 10 v. Tuskin. Kumpa eutanasia keskustelu ja lainsäädäntö saataisiin viimein suomessakin aikaan.
Eutanasiaa ei kovin monessa maassa saa, Hollanti taitaa olla ainoa mutta avustettu itsemurha on monissa maissa mahdollista, Sveitsissä mm.
Itsemurhan voi tietenkin tehdä, se ei ole laitonta kuten toisen tappaminen joka meillä on toistaiseksi laitonta.
Jos toivoo lastensa olevan apuna, ei kannata jäädä asumaan paikkakunnalle, mistä lapset ovat muuttaneet pois. Eli kun äidistäsi aika jättää, muutat Helsinkiin. Tai missä nyt toinen lapsistasi silloin asuukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen isä ei tarvinnut minkäänlaista kotiapua. Ajoi autoa ja eleli itsekseen ok-talossaan. Mieheni isälle tuli äkillinen tulehdus ja joutui leikkaukseen. Menimme hakemaan kotiuttamispäivänä. Totesimme, että ennen ihan järkevä appeni ei enää ole tolkuissaan. Ei muistanut asioita ja oli täysin sekava.
Sosiaalihoitaja soitteli eri paikkoihin, mutta missään ei ollut edes intervallihoitoon tilaa. Menimme sanomaan lääkärille. Lääkäri sanoi vaan, että käytävät on täynnä potilaita ja lisää tulee. Pakko lähteä pois. Eivät voi pitää siellä. Sanoimme, että asumme 180 km päässä ja joudumme lähtemään sinne tänään. Ei auttanut. Lähdettiin sitten viemään sekavaa miestä kotiinsa. Appi ei ymmärtänyt mistään mitään. Ei edes sitä, että hänellä oli taskussa resepti, jolla olisi pitänyt mennä ostamaan lääkkeitä apteekista. Monen mutkan ja varjeluksen kautta saimme hänet saman päivänä tutkimuksiin ja crp-arvo oli valtava. Sitten huolittiin toiseen sairaalaan ja oli siellä viikkoja. JÄRKYTTÄVÄÄ
Näitä ikäviä tarinoita kuulee paljon. Ja juuri siksi kirjoitin tänne aiemmin, että vanhuksen paras turva on omat aikuiset lapset. Nämä ovat niitä tilanteita, jossa yhteiskunta ei auta, vaan mukana pitää olla välittävä läheinen, joka jaksaa taistella vanhuksen puolesta.
Useat kommentit ovat sitä mieltä, että kyllä yhteiskunta huolehtii. Itse olen eri mieltä. Tilanne tulee menemään huonommaksi, koska huoltosuhde menee huonommaksi. Jo nyt on tilanne, että hoitohenkilökuntaa on jatkuvasti liian vähän. Voi niitä tulevia vanhuksia, jotka ovat yksin.
Ja voi niitä lapsia, jotka joutuvat taistelemaan.
Olen hoitanut äitini asioita jo vuosia. Ei se nyt niin rankkaa ole, joskin sitkeyttä vaatii. Se on vaan normaalia elämää, että aikuinen ottaa vastuuta lapsista ja vanhuksista. Jos en auttaisi äitiäni, se olisi mielestäni lähes sama, kuin oman lapseni heitteillejättö.
Ihmettelen tuota kommenttiasi. Onhan se asioiden hoito kyllästyttävää, mutta ei ainakaan minun kohdallani mitenkään jokapäiväistä, eikä edes jokaviikkoista. Itse hän pyrkii hoitamaan asiansa, mutta toisinaan tarvitsee apua.
t. 50+mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen pointti vielä, että se on tytär, joka huolehtii. Lähipiiriä ja tuttavia kun katsoo, niin 90% vanhoista vanhemmistaan huolehtivista on tyttäriä. Silloinkin, kun poika asuu naapurissa ja tyrär kaukana.
Hyvin usein näin on. Meillä kuitenkin päin vastoin. Siskoni ei kestä äitiämme hetkeäkään, vaan hänellä palaa pinna ihan heti. Olemme vaimoni kanssa huolehtineet meidän molempien anopeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 luvunlapsi kirjoitti:
Mitä sitä nyt tarvitsee enää oppia vanhana jos ei halua. Tietotekniikasta kitisevät mutta sehän ei ole vaikeaa ja siihenkin saa apua pienellä korvauksella. Olen tietenkin jäävi tietotekniikasta puhumaan koska olen tehnyt työurani asentamalla ja ohjelmoimalla tietokoneita 40 vuoden ajan.
75-vuotias vanhusTuttavani, yli 80-vuotias, teki työuran tietokoneasiantuntijana. Sairastui vuosi sitten muistisairauteen, eikä enää osaa edes vastata sähköpostiin. Traagista, mutta aina vanhuus ei suju kuin Strömsössä.
Jos yli 80-vuotias tuttavasi teki koko työuransa tietokoneasiantuntijana, minkä ikäisenä hän työnsä sillä alalla aloitti?
Hänen on täytynyt olla alan pioneereja Suomessa. Opiskelin itse tietotekniikkaa 70-luvun puolessa välissä ja se oli aivan uutta ja tietenkin myös alkeellisen oloista ohjelmien tekoineen ja reikänauhatulosteineen. Olin parikymppinen silloin. Työpaikalle internet tuli muistaakseni v. 1995. Tuttavasi on kuitenkin täytynyt syntyä jo 30-luvulla, jos on nyt yli 80.
Hän tosiaan oli pioneeri ja aloitti tietohallintoyksikössä jo 1960-luvulla. Ensin toki oli käytössä pahvikorttiarkistot, mutta tahti muuttui vähitellen. Hän opiskeli koko elämänsä lisää ja eteni urallaan. Surullista on seurata, miten sairaus muuttaa häntä.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4077147/kayvatko-laakarit-itse-koskaan-…
voit osallistua myös tuohon, jos muistat jotakin aiheesta:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää aina nämä keskustelut, joissa tyrmätään ajatus, että lapset auttaisivat vanhuuden tullessa. Tottakai se on luonnollista ja ani harva ei todella auta tai välitä vanhoista vanhemmistaan.
Tuntuu että suurin synti on muistuttaa että kaikki vanhenevat ja perheettömien kannattaisi varautua hyvin. Useimmille se päivä tulee että ei vain pysty tai ymmärrä enää. Vaikka miten skarppi olisit ollut koko elämäsi.
Kivasti syyllistit lapset. ”Ani harva ei auta tai välitä vanhemmistaan”. Miten tää pitää ratakiskosta vääntää? Ne huonot välit on lähestulkoon yksinomaan sen VANHUKSEN SYYTÄ! On ollut paska väkivaltainen vanhempi. El sellaisesta kukaan tervejärkinen ala huolehtimaan. Lapsuuden paska kohtelu senkun vaan jatkuu jos menee vanhus-vanhemman luo solvattavaksi, uhkailtavaksi ja pahoinpitelemäksi.
T. Narsistin lapsi joka on aikuisenakin joutunut vanhempansa mukiloimaksi
Sen sijaan, että purat katkeruutesi tänne asialliseen ketjuun, niin olisko sinun järkevämpi hakea ihan ammattiapua?
Suurin osa perheistä on normaaleja. Ja on aivan yleistä ja tavallista, että aikuiset lapset hoitavat omien vanhempiensa asioita, kun nämä eivät enää jaksa. Tämä on luonnollista elämänkulkua kaikissa kulttuureissa. Tällaista käyttäytymistä esiintyy jopa eläinkunnassakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 luvunlapsi kirjoitti:
Mitä sitä nyt tarvitsee enää oppia vanhana jos ei halua. Tietotekniikasta kitisevät mutta sehän ei ole vaikeaa ja siihenkin saa apua pienellä korvauksella. Olen tietenkin jäävi tietotekniikasta puhumaan koska olen tehnyt työurani asentamalla ja ohjelmoimalla tietokoneita 40 vuoden ajan.
75-vuotias vanhusTuttavani, yli 80-vuotias, teki työuran tietokoneasiantuntijana. Sairastui vuosi sitten muistisairauteen, eikä enää osaa edes vastata sähköpostiin. Traagista, mutta aina vanhuus ei suju kuin Strömsössä.
Jos yli 80-vuotias tuttavasi teki koko työuransa tietokoneasiantuntijana, minkä ikäisenä hän työnsä sillä alalla aloitti?
Hänen on täytynyt olla alan pioneereja Suomessa. Opiskelin itse tietotekniikkaa 70-luvun puolessa välissä ja se oli aivan uutta ja tietenkin myös alkeellisen oloista ohjelmien tekoineen ja reikänauhatulosteineen. Olin parikymppinen silloin. Työpaikalle internet tuli muistaakseni v. 1995. Tuttavasi on kuitenkin täytynyt syntyä jo 30-luvulla, jos on nyt yli 80.
Heh, näin ne tyhmät trollit jäävät kiinni. Tosiaan "työuraa tietokoneasiantuntijana" ei ole voinut tehdä 80-vuotias.
Niin sanottua ATK tekniikkaa oli kauan ennen nettiä. Tuttu opiskeli tietokonetekniikkaa -70 luvun lopulla, eikä se silloin ollut enää aivan ihmeellistä. Edesmenneiden isovanhempieni papereiden joukosta löysin Valion ohjeen siitä, miten maitotilallisen tulee ilmoitaa maitomäärät ym. jotta ne voidaan viedä tietokonelaitteistolle. Ohje oli vuodelta -66. Joten kyllä teollisuudessa oli reikäkorttilaitteita käytössä jo tuolloin. Enkä usko, että Valio olisi ollut Suomen ensimmäinen tässä asiassa. Ja jonkunhan ne Valionkin järjestelmät täytyi ylläpitää, joten kyllä siihenkin aikaan on tarvittu kovapalkkaisia ATK-insinöörejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole lapsia eikä sukulaisia, joten kova kohtalo odottaa vanhana. Eläke tulee olemaan hyvin pieni, joten palveluiden ostoon tuskin on varaa.
Mä voin tulla vapasehtoisena jos ollaan samoilta kulmilta.
Rauman seutuvilla olis tarvetta mukavaan renkipoikaan silloin tällöin auttelemaan erilaisissa projekteissa. Esim siirtämään tämä kaappi tästä tonne ja toi tänne. Sahamaan omenapuusta toi oksa pois ja muuta pientä vastaavaa. Tai toimimaan mikrotukihenkilönä joskus.
Siis oikeesti! Mistä tällaista apua saa ja voi hakea? Puoliso ja ystävät ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen, eikä niitä uusia löydy ainakaan paikallisesta K-marketista. Enkä tiedä muutakaan paikkaa mistä etsiä.
Rahapalkka olis pieni, mutta apulainen iloinen ja nauravainen mummeli, eikä mikään turhan ranttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 luvunlapsi kirjoitti:
Mitä sitä nyt tarvitsee enää oppia vanhana jos ei halua. Tietotekniikasta kitisevät mutta sehän ei ole vaikeaa ja siihenkin saa apua pienellä korvauksella. Olen tietenkin jäävi tietotekniikasta puhumaan koska olen tehnyt työurani asentamalla ja ohjelmoimalla tietokoneita 40 vuoden ajan.
75-vuotias vanhusTuttavani, yli 80-vuotias, teki työuran tietokoneasiantuntijana. Sairastui vuosi sitten muistisairauteen, eikä enää osaa edes vastata sähköpostiin. Traagista, mutta aina vanhuus ei suju kuin Strömsössä.
Jos yli 80-vuotias tuttavasi teki koko työuransa tietokoneasiantuntijana, minkä ikäisenä hän työnsä sillä alalla aloitti?
Olen 75 vuotias, aloitin ATK työt teollisuudessa vuonna 1966. Postipankilla taisi olla Suomen ensimmäinen tietokone Esko 1960 luvunHänen on täytynyt olla alan pioneereja Suomessa. Opiskelin itse tietotekniikkaa 70-luvun puolessa välissä ja se oli aivan uutta ja tietenkin myös alkeellisen oloista ohjelmien tekoineen ja reikänauhatulosteineen. Olin parikymppinen silloin. Työpaikalle internet tuli muistaakseni v. 1995. Tuttavasi on kuitenkin täytynyt syntyä jo 30-luvulla, jos on nyt yli 80.
Heh, näin ne tyhmät trollit jäävät kiinni. Tosiaan "työuraa tietokoneasiantuntijana" ei ole voinut tehdä 80-vuotias.
Niin sanottua ATK tekniikkaa oli kauan ennen nettiä. Tuttu opiskeli tietokonetekniikkaa -70 luvun lopulla, eikä se silloin ollut enää aivan ihmeellistä. Edesmenneiden isovanhempieni papereiden joukosta löysin Valion ohjeen siitä, miten maitotilallisen tulee ilmoitaa maitomäärät ym. jotta ne voidaan viedä tietokonelaitteistolle. Ohje oli vuodelta -66. Joten kyllä teollisuudessa oli reikäkorttilaitteita käytössä jo tuolloin. Enkä usko, että Valio olisi ollut Suomen ensimmäinen tässä asiassa. Ja jonkunhan ne Valionkin järjestelmät täytyi ylläpitää, joten kyllä siihenkin aikaan on tarvittu kovapalkkaisia ATK-insinöörejä.
Olen 75 vuotias, aloitin ATK työt vuonna 1966
Suomen ensimmäisestä tietokoneesta on erilaisia näkemyksiä, samoin kuin maailman ensimmäisestä tietokoneestakin. Yhtäältä ensimmäinen suomalaisvalmisteinen tietokone oli Teknillisessä korkeakoulussa tutkimusprojektina vuonna 1954 alkunsa saanut ESKO, joka valmistui lopullisesti vuonna 1960. Toisaalta Suomen ensimmäinen toimiva tietokone oli kuitenkin Postisäästöpankille vuonna 1958 hankittu IBM 650, lempinimeltään Ensi. ESKO ei myöskään ollut puhtaasti suomalainen, sillä sen perusratkaisut sekä osa osista ja piirustuksista kopioitiin Saksasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietokone jolla aloitin vuonna 1966 oli IBM1401
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan miettinyt sellaista tyttökullat - tyylistä ratkaisua, että jos ei ole puolisoa niin asuisi yhden tai useamman naisen kanssa? Kaikilla oma huone ja yhteinen keittiö ja olohuone. Voisi auttaa toisia, jakaa kulut, ostaa yhdessä palveluita ja ylipäätään pitää huolta toisistaan. Sillä tavalla voisi varmaan asua kotona pidempään. Et lehdessä taisi olla juttuakin vastaavasta.
Siskoni kanssa ollaan joskus puhuttu, että vanhana voitaisiin asua yhdessä. No tuskin asutaan, asutaan nimittäin jo nyt naapureina. Jos mulla olisi pallo ja pesäpallomaila, saisin parvekkeelta lyötyä pallon siskoni ikkunaan.
Vuosia sitten luin lehtijutun siskoksista, jotka hommasivat yhteisen asunnon. Kummallakin oli oma huone ja kylppäri, keittiö ja olohuone oli yhteiset. Tuo olisi ihan huippuhomma, harmi, kun ei ole siskoa. Hyvän ystävän kanssa toimisi myös.
Tuttava asui Kanadassa muutaman vuoden ja kertoi että siellä iäkkäämmät yksinäiset ihmiset menevät jopa keskenään naimisiin ihan vain sen vuoksi että eläminen olisi edullisempaa ja olisi joku joka huolehtii arkisista asioista jos apua tarvitsee. Tai sitten vain ostavat yhteisen asunnon kuten kerroit. Minulle tuo olisi vain ihan mahdotonta sillä en luota keneenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa, kun koen, että itsenäinen eläminen alkaa käydä turhan hankalaksi, lähden viimeiselle ulkomaanmatkalleni. Ostan menolipun Hollantiin tai Belgiaan ja siellä hakeudun erääseen lääketieteelliseen toimenpiteeseen, jota Suomi ei sadistisuuttaan suostu tarjoamaan. Suomen valtio hoitakoon asiat siitä eteenpäin tai jättäköön hoitamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen isä ei tarvinnut minkäänlaista kotiapua. Ajoi autoa ja eleli itsekseen ok-talossaan. Mieheni isälle tuli äkillinen tulehdus ja joutui leikkaukseen. Menimme hakemaan kotiuttamispäivänä. Totesimme, että ennen ihan järkevä appeni ei enää ole tolkuissaan. Ei muistanut asioita ja oli täysin sekava.
Sosiaalihoitaja soitteli eri paikkoihin, mutta missään ei ollut edes intervallihoitoon tilaa. Menimme sanomaan lääkärille. Lääkäri sanoi vaan, että käytävät on täynnä potilaita ja lisää tulee. Pakko lähteä pois. Eivät voi pitää siellä. Sanoimme, että asumme 180 km päässä ja joudumme lähtemään sinne tänään. Ei auttanut. Lähdettiin sitten viemään sekavaa miestä kotiinsa. Appi ei ymmärtänyt mistään mitään. Ei edes sitä, että hänellä oli taskussa resepti, jolla olisi pitänyt mennä ostamaan lääkkeitä apteekista. Monen mutkan ja varjeluksen kautta saimme hänet saman päivänä tutkimuksiin ja crp-arvo oli valtava. Sitten huolittiin toiseen sairaalaan ja oli siellä viikkoja. JÄRKYTTÄVÄÄ
Näitä ikäviä tarinoita kuulee paljon. Ja juuri siksi kirjoitin tänne aiemmin, että vanhuksen paras turva on omat aikuiset lapset. Nämä ovat niitä tilanteita, jossa yhteiskunta ei auta, vaan mukana pitää olla välittävä läheinen, joka jaksaa taistella vanhuksen puolesta.
Useat kommentit ovat sitä mieltä, että kyllä yhteiskunta huolehtii. Itse olen eri mieltä. Tilanne tulee menemään huonommaksi, koska huoltosuhde menee huonommaksi. Jo nyt on tilanne, että hoitohenkilökuntaa on jatkuvasti liian vähän. Voi niitä tulevia vanhuksia, jotka ovat yksin.
Kenekään vanhuksen ei pidä jäädä vain yhden auttajan varaan, tämä yksi ja ainoa auttaja voi vaikka kuolla. Vielä kun jaksat uhraa aikaasi ottamalla selvää kuinka paikkakunnallasi hoidetaan vanhuksia, mitä palveluja saa, mitä maksaa, kuinka niitä varataan tilataan. Eläkeläisjärjestöt järjestävät moni tietoiskuja vanhusten asioista samalla löydät ystäviäkin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole lapsia eikä sukulaisia, joten kova kohtalo odottaa vanhana. Eläke tulee olemaan hyvin pieni, joten palveluiden ostoon tuskin on varaa.
Meille on se sukupuutto tulossa.
Mutta kunniakansalle jää melko valmis maa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, toivottavasti tulevaisuudessa voi ostaa sellaista pienten asioitten apua. Joku joka käy 1-2h joka viikko ja auttaa etsimään kadonneet sakset, vaihtaa jouluverhot jne.
Nykyiset vanhukset ei palveluista suostu maksamaan, tulevaisuudessa ehkä toisin.
Kärvistelkööt jos pihistelevät.
-Suomessa ei kovin pientä kannata teettää, kun lähtömaksu on yleensä suuri, esim. 100:- tunnissa, mutta 200:- kolmessa tunnissa, minkä tietysti mammuttibyrökratia ja ryöstöverotus aiheuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Äitini halusi mennä ystävänsä hautajaisiin (ennen koronaa). Minä olin siellä mukana saattajana, katsottiin vaatteet, hommasin kukat, kuskasin jne. En kyllä tiedä mistä tällaisen palvelun olisi halutessaan voinut ostaa.
Henkilökohtainen avustaja voisi varmaan hoitaa kaikki nuo mainitsemasi.
Vaihtoehtoisesti seurana voisi olla toinen ystävä, vaatteet ja kukat saa tilattua näitä myyvistä liikkeistä ja taksilla pääsee.
Ihmeellinen ketju. Ap pelkää, että ei saa tarvitsemaansa apua lapsiltaan (joita siis on!), ja tyypit ryntäävät selittelemään, kuinka niin se kyllä on, että jos lapsia ei ole, niin vanhana muuttuu täysin mahdottomaksi elämä.
Fakta nyt on se, että kaikilla ei ole lapsia vanhuudenturvaksi, syystä tai toisesta. Silloin on keksittävä muita ratkaisuja tai kärsittävä. Ei se siitä miksikään kummenne, vaikka te täällä miten pätisitte, että kyllä se oman lapsen apu on paras tapa järjestää vanhuus. Ei esim. se kehitysvammainen lapsi muutu äitinsä pikku apulaiseksi, vaikka te täällä miten huokailisitte rakkaudesta ja läheisen huolenpidon arvokkuudesta.
Aika harva lapsi muutenkaan hoitaa vanhoja vanhempiaan. Hyvä kun käy kerran vuodessa katsomassa. Se on raskas homma se hoitaminen, koko elämä pitäis melkein sille omistaa. Valita asuinpaikka sen mukaan jne. Hylätä mahdollisesti työpaikkansa muuton takia tai sitten jos on itse eläkeläinen, niin voi olla jo itsekin huonossa kunnossa. Rahalla saa parhaimman hoidon vanhana. Raha on siis paras vanhuuden turva, ei lapset.
Itseäkin vanhuus pelottaa, sairauksia on jo nyt aivan liikaa ja eläke tulee olemaan pätkätyöläisenä olematon.
Mitä asiaa tarkoitat ? Edenvalvonnan saa maistraatista kun tarvitsee. Muuhun saa apua monesta paikasta olen ottanut asioista selvää, tehnyt vapaaehtoistyötä vanhusten parissa, monissa järjestöissä mukana, Tilanne hallinnassa.