Näin kertoi minulle rehellinen lastensuojelija lastensuojelun vääryyksistä:
"Ymmärrän. Todella helppo uskoa. Rehellisesti sanottuna aluksi itse suhtauduin hieman skeptisesti ihmisiin ketkä kritisoi lasua, kunnes itse työskentelin vajaa 10v alalla. Olin AIVAN JÄRKYTTYNYT! Kuten täällä luottamuksella olen kertonut, tein avin ym tahoille ilmoituksia kun vielä olin työelämässä mukana.
Muutama äärimmäisen ihana työntekijä on, mutta niitä ihmishirviöitä mahtuu sekaan. Sitten työntekijät auttaa toisiaan kirjoittelemalla kolleegoitaan puolustavia lausuntoja vaikka eivät tiedä asioista muuten mitään, kuin sen mitä työkaveri kertonut!
-----
Suunnitelmissa on tuoda näitä asioita julki isommassakin mittakaavassa. Kun pahimmillaan mielivaltaisella käytöksellä pilataan niin monen ihmisen elämä pitkäksi aikaa.
-----
Niin järkyttävä, surullinen ja ihan kammottava tapahtuma kuin se Koskelan surma on, niin sen myötä on jälleen tullut esiin lasun toimimattomuus. Kun sitä aletaan tutkimaan, niin varmasti aletaan nostamaan esille herkemmin muitakin laiminlyöntejä.
Kyllähän sillä alkaa varmasti melkoinen pelko jyllään ammattilaisten keskuudessa, kun huomaavat etteivät voi toimia ihan miten haluavat.
----
Pitäskö jotenkin organisoida porukalla tätä hommaa? Ideat ja ajatukset ovat tervetulleita!
Siitä siis, että miten lähdetään porukalla viemään asioita eteenpäin?
Minä voisin olla vaikka tuohon Markoon yhteydessä nyt alkuviikosta. Itseasiassa muutama ystäväni on myös Brysselissä virkamiehenä ja uskon, että sieltä löytyy myös ihmisiä ketkä olisi kiinnostuneita näistä epäkohdista ja laittomuuksista mitä Suomen lasu maailmassa tapahtuu!
----
Meitä työntekijöitä suoraan uhkaillaan sillä miten työt loppuu, jos asioista puhutaan. On myös suoraansanottu, ettei ikinä tule työllistyyn mihinkään, jos uskaltaa puhua asioista mitään. Myös se on yksi syy työntekijöiden vaihtuvuuteen...
Parhaimmillaan asiat toimii hyvin, pahimmillaan se on niin sairas ja kieroutunut maailma ettei mitään rajaa!
Ja ketä ulkopuoliset uskoo, sijotettua nuorta kenestä tehdään ns.ongelmatapaus,vai sosiaalityöntekijää?
Myös vaitiolovelvollisuuden taakse on näppärää piiloutua tiukan paikan tullen.
-----
Yks painava syy siihen miksi ei lopareita porukalla oteta, vaikka haluttais on se, että sitten niiden lasten kans tekis töitä ainoastaan he ketkä näkee ne vain jo a) rahana tai b) jotenkin toivottomina tapauksina, eikä heitä aidosti kiinnosta miten ne lapset voi. ☹️"
Kommentit (313)
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin myös, että asioita ei yleistettäisi koskemaan esimerkiksi kaikkia laitoksia. Helposti nämä jutut menee siihen, että leimataan kaikki lastensuojelun työntekijät.
On olemassa laitoksia, joissa ei sijoitettuja rangaista tai alisteta millään lailla. Ja myös lapsen/nuoren ja hänen vanhempiensa suhdetta arvostetaan ja tuetaan. Tämä näkyy mm. niin, että lapsi/nuori haluaa tulla sijoituksen loputtua käymään entisessä sijoituspaikassaan kylässä. Moni sijoitettu palaa laitoksista kotiin.
AP ainakin mainitsi myöskin tämän, että hyvääkin lastensuojelua on. Se vaan, että kaiken lastensuojelun pitäisi olla hyvää, mm. siihen satsattava vuosittaisen euromiljardin takia. Vielä paljon helpommin kuin lastenkodit, kaikki lasun asiakkaiksi joutuneet leimataan huonoiksi vanhemmiksi. Tässä yksi tärkeimmistä syistä, miksi näitä epäkohtia pitää tuoda esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, esim.neurobiologista oireilua omaava nuori kustantaa 500e/vrk eho-jaksolla, olen nähnyt paperin jossa oli mainittu tämä tieto, en tiedä oliko tarkoitettu nähtäväksi vai oliko vahingossa lähetetty mulle kyseinen paperi.
Kyllä ja siksi on kannattavaa tehtailla lapselle jokin diagnoosi edes näkemättä tätä. Tätä tapahtuu paljon, samoin aivan turhaa ja vaarallista lääkitsemistä.
Lähteet, näyttöä väitteiden tueksi?
Lähteenä käytän omia sekä muiden täysin identtisiä kokemuksia lastensuojelun lääkäreistä jotka määräävät lääkkeitä jopa ilman varsinaista diagnoosia (yleisin käytetty dg lienee "monimuotoinen tunne-elämän häiriö") ja näkemättä lasta, eli potilasta tai asiakasta. Onhan se jopa järkeenkäypää lääkitä lapsi helppohoitoiseksi ja samalla laitokset saavat hänestä "vaikean lapsen lisää". Kaikki mikä kuuluu normaaliin lapsuuteen/inhimillisyyteen voidaan lasussa kääntää sairaudeksi tai viaksi joka pitää korjata.
Mikä näiden lääkäreiden kytky mielestäsi on, miten hyötyvät siitä, että toimivat ammattieettisten ohjeidensa vastaisesti? Lastensuojelun palkkalistoilla lääkärit eivät ole, heidän esimiehensä ja ohjeistuksensa tulevat terveydenhuollon puolelta.
Niin en tiedä miten hyötyvät jos hyötyvät. Ja kyllä ainakin Lahdessa lastensuojelun työntekijä kertoi että heillä on oma lääkäri joka arvioi perhettä näkemättä näitä lainkaan. Kyseessä on siis moniammatillinen työryhmä joka koostuu erilaisista "ammattilaisista" ja antavat perheen tilanteesta oman näkemyksensä. Siis näkemättä perhettä ollenkaan. Näkemykset perustuvat perheestä kirjattuihin asioihin joita voi olla esimerkiksi naapurin silminnäkijähavainto tms, eivätkä nämä kirjaukset useinkaan ole todenmukaisia.
Kyllä, näitä moniammatillisia työryhmiä lastensuojelussa todella hyödynnetään pohdittaessa oikeita ratkaisuja. Laki ohjaa myös tähän. Niissä mukana olevat tahot eivät kuitenkaan osallistu potilaan hoitoon eli eivät esimerkiksi määrää niitä lääkkeitä lastensuojelun työntekijän kertoman perusteella. Moniammatillisten työryhmien tarkoituksena on vain pohtia eri alojen näkökulmista mitä ongelmille olisi tehtävissä. Ja asiakkaan tietäen asiansa käsittelystä tällaisessa työryhmässä tietenkin, ei kenenkään selän takana toimien.
Siis väitätkö että moniammatillisen työryhmän jäsenet ovat tavanneet asiakkaansa eli lapset tai heidän vanhempiaan? Ja kyllä, tiedän oman tapaukseni lisäksi muitakin vastaavia kokemuksia jossa lääkäri on määrännyt mm neuroleptejä pienelle lapselle näkemättä tätä ollenkaan. Lienee itsestään selvyys ettei seläntakana toimita joten siitä nyt oli turha mainita. Eiku hetkinen....Joo hyvä kun mainitsit, hehän tosiaan ilmoittaa tästä asian viemisestä moniammatillisen työryhmän käsittelyyn. Pisteet sentään siitä avoimuudesta.
En väitä, vaan kerroin nimenomaan miten heillä ei ole hoitosuhdetta eikä sellaista muodostu tuon moniammatillisen työryhmän käsittelyn myötä. Eri viranomaiset tuossa edustavat omia alojaan ja tuovat käyttöön heidän asiantuntemuksen sen pohtimiseksi mihin palveluihin olisi hyvä mahdollisesti ohjata asiakasta, mikä voisi vielä auttaa. Ettei niihin viimesijaisiin toimenpiteisiin tarvisi turvautua, mikä on aina se tavoite lain sanelemalla tavalla.
Juu ei se siellä kokouksessa muodostu se hoitosuhde mutta pointti onkin siinä että lääkäri voi näkemättä lasta tai vanhempaa a) määrätä lapselle psyykelääkkeitä b) antaa lausunnon vanhemmuudesta. Huolestuttavaa ettei tämä sinua huoleta vaan takerrut epäolennaisiin. Oletko itse sosiaalityöntekijä?
Ei lääkäri määrää moniammatillisen työryhmän käsittelyn pohjalta yhtään mitään, kun edelleenkään siinä ei muodostu mitään hoitosuhdetta. Myöskään lausuntoja ei anna toisen käden tietojen pohjalta yksikään lääkäri. Työryhmässä voidaan esim. todeta, että lapsi olisi hyvä saada terveydenhuollon arvioon. Mistään terveydenhuollon toimenpiteistä siellä ei todellakaan päätetä, vaan arvioidaan miltä eri tahoilta perhe voisi saada apua. Ja asiakkaalta todella kysytään onko lupa käsitellä asiaa moniammatillisessa työryhmässä ja asiakas voi sen halutessaan kieltää.
Minua huolettaa se, että sinä haluat levittää vääriä käsityksiä lastensuojelun ja terveydenhuollon toiminnasta, joista molemmista säädetään lailla. Mikä sinun motiivisi on?
Eli sinä et tiedä että näin lääkärit ovat toimineet ja sen takia väität että minä valehtelen? Ymmärrän. Nämä pitää usein itse kokea tai nähdä läheltä ennekuin niihin uskoo. En jää tästä jankkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko tässä nyt siis laitoksen ohjaajasta, joka ei ole sosiaalityöntekijä, ja sosiaalityöntekijästä?
Itse miellän sossun sosiaalityöntekijäksi, laitoksessa työskentelevän lähihoitajaksi tai sosionomiksi.Se tässä tuskin oli se oleellisin juttu, heidän työnimikkeensä. Eka työntekijä oli töissä lastenkodissa, toinen on sossu.
Hei te tyypit, jotka sanotte että tämä ei voi olla totta. Tällä te vain todistatte, että Suomen lastensuojelutodellisuudessa todella tapahtuu järjen ylittäviä asioita.
Yksi syy miksi ei voi nimellä puhua: työt menee, eikä voi tehdä enää hyvänä sossuna sitäkään hyvää, mitä ehkä ainoana kaltaisenaan tähän asti pystyi tekemään. Oli ilmeisesti ainoa, joka halusi noudattaa lastensuojelulakia.
Mun pointti oli, että teksti on melko sekavaa, kun ei erota missä kukakin puhuu ja osin näyttää että joitakin kohtia on kopioitu jostain viesteistä ja loppuun laitettu omaa värikynää.
Aika olennaista olisi pystyä tosiaan täsmentämään mistä tässä on tarkoitus keskustella. Sosiaalityöntekijän rooli on aivan eri kuin laitoksen ohjaajan. Molempien työtä ohjaa kuitenkin laki ja asiakkaan kannattaa vaatia kirjalliset päätökset ja valittaa niistä, jos on eri mieltä niiden perusteluista ja lainmukaisuudesta. Lisäksi, jos on huomautettavaa kohtelusta tai muista menettelytavoista, voi tehdä muistutuksen tai kantelun Aviin tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Ei lastensuojelussa pitäisi mielivallalle olla sijaa, se on lain säätelemää viranomaistoimintaa, jota valvotaan.
Mistäkö haluan keskustella? Hyvä olisi jos lukisi sen mitä kommentoi. Vai onko esim. tämä sinusta normaalia suomalaisen työyhteisön toimintaa:
"Meitä työntekijöitä suoraan uhkaillaan sillä miten työt loppuu, jos asioista puhutaan. On myös suoraansanottu, ettei ikinä tule työllistyyn mihinkään, jos uskaltaa puhua asioista mitään."
Eli haluat keskustella työyhteisöistä ja pelolla johtamisesta? Vai jonkin tietyn yksikön tai työyhteisön ongelmista? Vai koskeeko tämä kuulemasi/lukemasi asia mielestäsi nyt lastensuojelua, koko Suomen mittakaavassa?
Kun tämän mittaluokan ongelma on todellinen, pitäisi esimerkiksi ottaa siitä selvää, kuinka laaja näin suuri ongelma on. Tässä on kuitenkin lasten ja perheiden hyvinvointi ja terveys ja toisinaan myös elämä ja kuolema kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, esim.neurobiologista oireilua omaava nuori kustantaa 500e/vrk eho-jaksolla, olen nähnyt paperin jossa oli mainittu tämä tieto, en tiedä oliko tarkoitettu nähtäväksi vai oliko vahingossa lähetetty mulle kyseinen paperi.
Kyllä ja siksi on kannattavaa tehtailla lapselle jokin diagnoosi edes näkemättä tätä. Tätä tapahtuu paljon, samoin aivan turhaa ja vaarallista lääkitsemistä.
Lähteet, näyttöä väitteiden tueksi?
Lähteenä käytän omia sekä muiden täysin identtisiä kokemuksia lastensuojelun lääkäreistä jotka määräävät lääkkeitä jopa ilman varsinaista diagnoosia (yleisin käytetty dg lienee "monimuotoinen tunne-elämän häiriö") ja näkemättä lasta, eli potilasta tai asiakasta. Onhan se jopa järkeenkäypää lääkitä lapsi helppohoitoiseksi ja samalla laitokset saavat hänestä "vaikean lapsen lisää". Kaikki mikä kuuluu normaaliin lapsuuteen/inhimillisyyteen voidaan lasussa kääntää sairaudeksi tai viaksi joka pitää korjata.
Mikä näiden lääkäreiden kytky mielestäsi on, miten hyötyvät siitä, että toimivat ammattieettisten ohjeidensa vastaisesti? Lastensuojelun palkkalistoilla lääkärit eivät ole, heidän esimiehensä ja ohjeistuksensa tulevat terveydenhuollon puolelta.
Niin en tiedä miten hyötyvät jos hyötyvät. Ja kyllä ainakin Lahdessa lastensuojelun työntekijä kertoi että heillä on oma lääkäri joka arvioi perhettä näkemättä näitä lainkaan. Kyseessä on siis moniammatillinen työryhmä joka koostuu erilaisista "ammattilaisista" ja antavat perheen tilanteesta oman näkemyksensä. Siis näkemättä perhettä ollenkaan. Näkemykset perustuvat perheestä kirjattuihin asioihin joita voi olla esimerkiksi naapurin silminnäkijähavainto tms, eivätkä nämä kirjaukset useinkaan ole todenmukaisia.
Kyllä, näitä moniammatillisia työryhmiä lastensuojelussa todella hyödynnetään pohdittaessa oikeita ratkaisuja. Laki ohjaa myös tähän. Niissä mukana olevat tahot eivät kuitenkaan osallistu potilaan hoitoon eli eivät esimerkiksi määrää niitä lääkkeitä lastensuojelun työntekijän kertoman perusteella. Moniammatillisten työryhmien tarkoituksena on vain pohtia eri alojen näkökulmista mitä ongelmille olisi tehtävissä. Ja asiakkaan tietäen asiansa käsittelystä tällaisessa työryhmässä tietenkin, ei kenenkään selän takana toimien.
Siis väitätkö että moniammatillisen työryhmän jäsenet ovat tavanneet asiakkaansa eli lapset tai heidän vanhempiaan? Ja kyllä, tiedän oman tapaukseni lisäksi muitakin vastaavia kokemuksia jossa lääkäri on määrännyt mm neuroleptejä pienelle lapselle näkemättä tätä ollenkaan. Lienee itsestään selvyys ettei seläntakana toimita joten siitä nyt oli turha mainita. Eiku hetkinen....Joo hyvä kun mainitsit, hehän tosiaan ilmoittaa tästä asian viemisestä moniammatillisen työryhmän käsittelyyn. Pisteet sentään siitä avoimuudesta.
En väitä, vaan kerroin nimenomaan miten heillä ei ole hoitosuhdetta eikä sellaista muodostu tuon moniammatillisen työryhmän käsittelyn myötä. Eri viranomaiset tuossa edustavat omia alojaan ja tuovat käyttöön heidän asiantuntemuksen sen pohtimiseksi mihin palveluihin olisi hyvä mahdollisesti ohjata asiakasta, mikä voisi vielä auttaa. Ettei niihin viimesijaisiin toimenpiteisiin tarvisi turvautua, mikä on aina se tavoite lain sanelemalla tavalla.
Juu ei se siellä kokouksessa muodostu se hoitosuhde mutta pointti onkin siinä että lääkäri voi näkemättä lasta tai vanhempaa a) määrätä lapselle psyykelääkkeitä b) antaa lausunnon vanhemmuudesta. Huolestuttavaa ettei tämä sinua huoleta vaan takerrut epäolennaisiin. Oletko itse sosiaalityöntekijä?
Ei lääkäri määrää moniammatillisen työryhmän käsittelyn pohjalta yhtään mitään, kun edelleenkään siinä ei muodostu mitään hoitosuhdetta. Myöskään lausuntoja ei anna toisen käden tietojen pohjalta yksikään lääkäri. Työryhmässä voidaan esim. todeta, että lapsi olisi hyvä saada terveydenhuollon arvioon. Mistään terveydenhuollon toimenpiteistä siellä ei todellakaan päätetä, vaan arvioidaan miltä eri tahoilta perhe voisi saada apua. Ja asiakkaalta todella kysytään onko lupa käsitellä asiaa moniammatillisessa työryhmässä ja asiakas voi sen halutessaan kieltää.
Minua huolettaa se, että sinä haluat levittää vääriä käsityksiä lastensuojelun ja terveydenhuollon toiminnasta, joista molemmista säädetään lailla. Mikä sinun motiivisi on?
Eli sinä et tiedä että näin lääkärit ovat toimineet ja sen takia väität että minä valehtelen? Ymmärrän. Nämä pitää usein itse kokea tai nähdä läheltä ennekuin niihin uskoo. En jää tästä jankkaamaan.
Jos lääkäri on todella määrännyt lasta tapaamatta hänelle lääkityksen, lastensuojelun sosiaalityöntekijän kertomaan perustuen, kannattaa tuosta kyseisestä lääkäristä tehdä valitus. Kukaan asiantunteva lääkäri ei määrää lääkkeitä lapsipotilaalle ilman hoitosuhdetta, potilasta tapaamatta. Miten tuollaisen lääkityksen seurannastakaan on sitten sovittu, ikinähän ei ole kyse vain lääkityksen aloittamisesta vaan hoitovastuusta ja seurannasta sen jälkeenkin. Kuulostaa todellakin kummalliselta tapaukselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, esim.neurobiologista oireilua omaava nuori kustantaa 500e/vrk eho-jaksolla, olen nähnyt paperin jossa oli mainittu tämä tieto, en tiedä oliko tarkoitettu nähtäväksi vai oliko vahingossa lähetetty mulle kyseinen paperi.
Kyllä ja siksi on kannattavaa tehtailla lapselle jokin diagnoosi edes näkemättä tätä. Tätä tapahtuu paljon, samoin aivan turhaa ja vaarallista lääkitsemistä.
Lähteet, näyttöä väitteiden tueksi?
Lähteenä käytän omia sekä muiden täysin identtisiä kokemuksia lastensuojelun lääkäreistä jotka määräävät lääkkeitä jopa ilman varsinaista diagnoosia (yleisin käytetty dg lienee "monimuotoinen tunne-elämän häiriö") ja näkemättä lasta, eli potilasta tai asiakasta. Onhan se jopa järkeenkäypää lääkitä lapsi helppohoitoiseksi ja samalla laitokset saavat hänestä "vaikean lapsen lisää". Kaikki mikä kuuluu normaaliin lapsuuteen/inhimillisyyteen voidaan lasussa kääntää sairaudeksi tai viaksi joka pitää korjata.
Mikä näiden lääkäreiden kytky mielestäsi on, miten hyötyvät siitä, että toimivat ammattieettisten ohjeidensa vastaisesti? Lastensuojelun palkkalistoilla lääkärit eivät ole, heidän esimiehensä ja ohjeistuksensa tulevat terveydenhuollon puolelta.
Niin en tiedä miten hyötyvät jos hyötyvät. Ja kyllä ainakin Lahdessa lastensuojelun työntekijä kertoi että heillä on oma lääkäri joka arvioi perhettä näkemättä näitä lainkaan. Kyseessä on siis moniammatillinen työryhmä joka koostuu erilaisista "ammattilaisista" ja antavat perheen tilanteesta oman näkemyksensä. Siis näkemättä perhettä ollenkaan. Näkemykset perustuvat perheestä kirjattuihin asioihin joita voi olla esimerkiksi naapurin silminnäkijähavainto tms, eivätkä nämä kirjaukset useinkaan ole todenmukaisia.
Kyllä, näitä moniammatillisia työryhmiä lastensuojelussa todella hyödynnetään pohdittaessa oikeita ratkaisuja. Laki ohjaa myös tähän. Niissä mukana olevat tahot eivät kuitenkaan osallistu potilaan hoitoon eli eivät esimerkiksi määrää niitä lääkkeitä lastensuojelun työntekijän kertoman perusteella. Moniammatillisten työryhmien tarkoituksena on vain pohtia eri alojen näkökulmista mitä ongelmille olisi tehtävissä. Ja asiakkaan tietäen asiansa käsittelystä tällaisessa työryhmässä tietenkin, ei kenenkään selän takana toimien.
Siis väitätkö että moniammatillisen työryhmän jäsenet ovat tavanneet asiakkaansa eli lapset tai heidän vanhempiaan? Ja kyllä, tiedän oman tapaukseni lisäksi muitakin vastaavia kokemuksia jossa lääkäri on määrännyt mm neuroleptejä pienelle lapselle näkemättä tätä ollenkaan. Lienee itsestään selvyys ettei seläntakana toimita joten siitä nyt oli turha mainita. Eiku hetkinen....Joo hyvä kun mainitsit, hehän tosiaan ilmoittaa tästä asian viemisestä moniammatillisen työryhmän käsittelyyn. Pisteet sentään siitä avoimuudesta.
En väitä, vaan kerroin nimenomaan miten heillä ei ole hoitosuhdetta eikä sellaista muodostu tuon moniammatillisen työryhmän käsittelyn myötä. Eri viranomaiset tuossa edustavat omia alojaan ja tuovat käyttöön heidän asiantuntemuksen sen pohtimiseksi mihin palveluihin olisi hyvä mahdollisesti ohjata asiakasta, mikä voisi vielä auttaa. Ettei niihin viimesijaisiin toimenpiteisiin tarvisi turvautua, mikä on aina se tavoite lain sanelemalla tavalla.
Juu ei se siellä kokouksessa muodostu se hoitosuhde mutta pointti onkin siinä että lääkäri voi näkemättä lasta tai vanhempaa a) määrätä lapselle psyykelääkkeitä b) antaa lausunnon vanhemmuudesta. Huolestuttavaa ettei tämä sinua huoleta vaan takerrut epäolennaisiin. Oletko itse sosiaalityöntekijä?
Ei lääkäri määrää moniammatillisen työryhmän käsittelyn pohjalta yhtään mitään, kun edelleenkään siinä ei muodostu mitään hoitosuhdetta. Myöskään lausuntoja ei anna toisen käden tietojen pohjalta yksikään lääkäri. Työryhmässä voidaan esim. todeta, että lapsi olisi hyvä saada terveydenhuollon arvioon. Mistään terveydenhuollon toimenpiteistä siellä ei todellakaan päätetä, vaan arvioidaan miltä eri tahoilta perhe voisi saada apua. Ja asiakkaalta todella kysytään onko lupa käsitellä asiaa moniammatillisessa työryhmässä ja asiakas voi sen halutessaan kieltää.
Minua huolettaa se, että sinä haluat levittää vääriä käsityksiä lastensuojelun ja terveydenhuollon toiminnasta, joista molemmista säädetään lailla. Mikä sinun motiivisi on?
Eli sinä et tiedä että näin lääkärit ovat toimineet ja sen takia väität että minä valehtelen? Ymmärrän. Nämä pitää usein itse kokea tai nähdä läheltä ennekuin niihin uskoo. En jää tästä jankkaamaan.
Jos lääkäri on todella määrännyt lasta tapaamatta hänelle lääkityksen, lastensuojelun sosiaalityöntekijän kertomaan perustuen, kannattaa tuosta kyseisestä lääkäristä tehdä valitus. Kukaan asiantunteva lääkäri ei määrää lääkkeitä lapsipotilaalle ilman hoitosuhdetta, potilasta tapaamatta. Miten tuollaisen lääkityksen seurannastakaan on sitten sovittu, ikinähän ei ole kyse vain lääkityksen aloittamisesta vaan hoitovastuusta ja seurannasta sen jälkeenkin. Kuulostaa todellakin kummalliselta tapaukselta.
On valitettu jonka johdosta vanhemmista tuli vaarallisia lapselle koska eivät olleet hoitomyönteisiä. Nyt lapsi syö jo uusia lääkkeitä ja vähän lisää kompensoimaan toisien lääkkeiden haittavaikutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, esim.neurobiologista oireilua omaava nuori kustantaa 500e/vrk eho-jaksolla, olen nähnyt paperin jossa oli mainittu tämä tieto, en tiedä oliko tarkoitettu nähtäväksi vai oliko vahingossa lähetetty mulle kyseinen paperi.
Kyllä ja siksi on kannattavaa tehtailla lapselle jokin diagnoosi edes näkemättä tätä. Tätä tapahtuu paljon, samoin aivan turhaa ja vaarallista lääkitsemistä.
Lähteet, näyttöä väitteiden tueksi?
Lähteenä käytän omia sekä muiden täysin identtisiä kokemuksia lastensuojelun lääkäreistä jotka määräävät lääkkeitä jopa ilman varsinaista diagnoosia (yleisin käytetty dg lienee "monimuotoinen tunne-elämän häiriö") ja näkemättä lasta, eli potilasta tai asiakasta. Onhan se jopa järkeenkäypää lääkitä lapsi helppohoitoiseksi ja samalla laitokset saavat hänestä "vaikean lapsen lisää". Kaikki mikä kuuluu normaaliin lapsuuteen/inhimillisyyteen voidaan lasussa kääntää sairaudeksi tai viaksi joka pitää korjata.
Mikä näiden lääkäreiden kytky mielestäsi on, miten hyötyvät siitä, että toimivat ammattieettisten ohjeidensa vastaisesti? Lastensuojelun palkkalistoilla lääkärit eivät ole, heidän esimiehensä ja ohjeistuksensa tulevat terveydenhuollon puolelta.
Niin en tiedä miten hyötyvät jos hyötyvät. Ja kyllä ainakin Lahdessa lastensuojelun työntekijä kertoi että heillä on oma lääkäri joka arvioi perhettä näkemättä näitä lainkaan. Kyseessä on siis moniammatillinen työryhmä joka koostuu erilaisista "ammattilaisista" ja antavat perheen tilanteesta oman näkemyksensä. Siis näkemättä perhettä ollenkaan. Näkemykset perustuvat perheestä kirjattuihin asioihin joita voi olla esimerkiksi naapurin silminnäkijähavainto tms, eivätkä nämä kirjaukset useinkaan ole todenmukaisia.
Kyllä, näitä moniammatillisia työryhmiä lastensuojelussa todella hyödynnetään pohdittaessa oikeita ratkaisuja. Laki ohjaa myös tähän. Niissä mukana olevat tahot eivät kuitenkaan osallistu potilaan hoitoon eli eivät esimerkiksi määrää niitä lääkkeitä lastensuojelun työntekijän kertoman perusteella. Moniammatillisten työryhmien tarkoituksena on vain pohtia eri alojen näkökulmista mitä ongelmille olisi tehtävissä. Ja asiakkaan tietäen asiansa käsittelystä tällaisessa työryhmässä tietenkin, ei kenenkään selän takana toimien.
Siis väitätkö että moniammatillisen työryhmän jäsenet ovat tavanneet asiakkaansa eli lapset tai heidän vanhempiaan? Ja kyllä, tiedän oman tapaukseni lisäksi muitakin vastaavia kokemuksia jossa lääkäri on määrännyt mm neuroleptejä pienelle lapselle näkemättä tätä ollenkaan. Lienee itsestään selvyys ettei seläntakana toimita joten siitä nyt oli turha mainita. Eiku hetkinen....Joo hyvä kun mainitsit, hehän tosiaan ilmoittaa tästä asian viemisestä moniammatillisen työryhmän käsittelyyn. Pisteet sentään siitä avoimuudesta.
En väitä, vaan kerroin nimenomaan miten heillä ei ole hoitosuhdetta eikä sellaista muodostu tuon moniammatillisen työryhmän käsittelyn myötä. Eri viranomaiset tuossa edustavat omia alojaan ja tuovat käyttöön heidän asiantuntemuksen sen pohtimiseksi mihin palveluihin olisi hyvä mahdollisesti ohjata asiakasta, mikä voisi vielä auttaa. Ettei niihin viimesijaisiin toimenpiteisiin tarvisi turvautua, mikä on aina se tavoite lain sanelemalla tavalla.
Juu ei se siellä kokouksessa muodostu se hoitosuhde mutta pointti onkin siinä että lääkäri voi näkemättä lasta tai vanhempaa a) määrätä lapselle psyykelääkkeitä b) antaa lausunnon vanhemmuudesta. Huolestuttavaa ettei tämä sinua huoleta vaan takerrut epäolennaisiin. Oletko itse sosiaalityöntekijä?
Ei lääkäri määrää moniammatillisen työryhmän käsittelyn pohjalta yhtään mitään, kun edelleenkään siinä ei muodostu mitään hoitosuhdetta. Myöskään lausuntoja ei anna toisen käden tietojen pohjalta yksikään lääkäri. Työryhmässä voidaan esim. todeta, että lapsi olisi hyvä saada terveydenhuollon arvioon. Mistään terveydenhuollon toimenpiteistä siellä ei todellakaan päätetä, vaan arvioidaan miltä eri tahoilta perhe voisi saada apua. Ja asiakkaalta todella kysytään onko lupa käsitellä asiaa moniammatillisessa työryhmässä ja asiakas voi sen halutessaan kieltää.
Minua huolettaa se, että sinä haluat levittää vääriä käsityksiä lastensuojelun ja terveydenhuollon toiminnasta, joista molemmista säädetään lailla. Mikä sinun motiivisi on?
Eli sinä et tiedä että näin lääkärit ovat toimineet ja sen takia väität että minä valehtelen? Ymmärrän. Nämä pitää usein itse kokea tai nähdä läheltä ennekuin niihin uskoo. En jää tästä jankkaamaan.
Jos lääkäri on todella määrännyt lasta tapaamatta hänelle lääkityksen, lastensuojelun sosiaalityöntekijän kertomaan perustuen, kannattaa tuosta kyseisestä lääkäristä tehdä valitus. Kukaan asiantunteva lääkäri ei määrää lääkkeitä lapsipotilaalle ilman hoitosuhdetta, potilasta tapaamatta. Miten tuollaisen lääkityksen seurannastakaan on sitten sovittu, ikinähän ei ole kyse vain lääkityksen aloittamisesta vaan hoitovastuusta ja seurannasta sen jälkeenkin. Kuulostaa todellakin kummalliselta tapaukselta.
On valitettu jonka johdosta vanhemmista tuli vaarallisia lapselle koska eivät olleet hoitomyönteisiä. Nyt lapsi syö jo uusia lääkkeitä ja vähän lisää kompensoimaan toisien lääkkeiden haittavaikutuksia.
Eli mitä siihen valitukseen vastattiin? Miten lääkärin esimies hänen toimintaansa suhtautui ja miten sitä perusteltiin, että on lapsipotilaalle määrännyt psyykelääkityksen ilman hoitosuhdetta?
On tämä kummallista aikaa kun perheet eivät pysty lapsiaan kasvattamaan. Synnyin v. 1945 tavalliseen perheeseen, ei koskaan siis ei koskaan kukaan missään puhunut lastensuojelusta. Lapset elivät lapsen elämää, leikkivät, vanhemmat kasvattivat rakkaudella, kaikkea ei sallittu, tavat opetettiin, vitsaakin annettiin mutta ei siihen lastensuojelua tarvittu.
Ei hyvältä näytä tulevaisuus, toivotaan että lapsiperheet selviävät tai voihan olla että kaikki lapset sijoitetaan laitoksiin ja sijaisperheisiin, tällaista kai politiikan vasemmalla laidalla harkittiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, esim.neurobiologista oireilua omaava nuori kustantaa 500e/vrk eho-jaksolla, olen nähnyt paperin jossa oli mainittu tämä tieto, en tiedä oliko tarkoitettu nähtäväksi vai oliko vahingossa lähetetty mulle kyseinen paperi.
Kyllä ja siksi on kannattavaa tehtailla lapselle jokin diagnoosi edes näkemättä tätä. Tätä tapahtuu paljon, samoin aivan turhaa ja vaarallista lääkitsemistä.
Lähteet, näyttöä väitteiden tueksi?
Lähteenä käytän omia sekä muiden täysin identtisiä kokemuksia lastensuojelun lääkäreistä jotka määräävät lääkkeitä jopa ilman varsinaista diagnoosia (yleisin käytetty dg lienee "monimuotoinen tunne-elämän häiriö") ja näkemättä lasta, eli potilasta tai asiakasta. Onhan se jopa järkeenkäypää lääkitä lapsi helppohoitoiseksi ja samalla laitokset saavat hänestä "vaikean lapsen lisää". Kaikki mikä kuuluu normaaliin lapsuuteen/inhimillisyyteen voidaan lasussa kääntää sairaudeksi tai viaksi joka pitää korjata.
Mikä näiden lääkäreiden kytky mielestäsi on, miten hyötyvät siitä, että toimivat ammattieettisten ohjeidensa vastaisesti? Lastensuojelun palkkalistoilla lääkärit eivät ole, heidän esimiehensä ja ohjeistuksensa tulevat terveydenhuollon puolelta.
Niin en tiedä miten hyötyvät jos hyötyvät. Ja kyllä ainakin Lahdessa lastensuojelun työntekijä kertoi että heillä on oma lääkäri joka arvioi perhettä näkemättä näitä lainkaan. Kyseessä on siis moniammatillinen työryhmä joka koostuu erilaisista "ammattilaisista" ja antavat perheen tilanteesta oman näkemyksensä. Siis näkemättä perhettä ollenkaan. Näkemykset perustuvat perheestä kirjattuihin asioihin joita voi olla esimerkiksi naapurin silminnäkijähavainto tms, eivätkä nämä kirjaukset useinkaan ole todenmukaisia.
Kyllä, näitä moniammatillisia työryhmiä lastensuojelussa todella hyödynnetään pohdittaessa oikeita ratkaisuja. Laki ohjaa myös tähän. Niissä mukana olevat tahot eivät kuitenkaan osallistu potilaan hoitoon eli eivät esimerkiksi määrää niitä lääkkeitä lastensuojelun työntekijän kertoman perusteella. Moniammatillisten työryhmien tarkoituksena on vain pohtia eri alojen näkökulmista mitä ongelmille olisi tehtävissä. Ja asiakkaan tietäen asiansa käsittelystä tällaisessa työryhmässä tietenkin, ei kenenkään selän takana toimien.
Siis väitätkö että moniammatillisen työryhmän jäsenet ovat tavanneet asiakkaansa eli lapset tai heidän vanhempiaan? Ja kyllä, tiedän oman tapaukseni lisäksi muitakin vastaavia kokemuksia jossa lääkäri on määrännyt mm neuroleptejä pienelle lapselle näkemättä tätä ollenkaan. Lienee itsestään selvyys ettei seläntakana toimita joten siitä nyt oli turha mainita. Eiku hetkinen....Joo hyvä kun mainitsit, hehän tosiaan ilmoittaa tästä asian viemisestä moniammatillisen työryhmän käsittelyyn. Pisteet sentään siitä avoimuudesta.
En väitä, vaan kerroin nimenomaan miten heillä ei ole hoitosuhdetta eikä sellaista muodostu tuon moniammatillisen työryhmän käsittelyn myötä. Eri viranomaiset tuossa edustavat omia alojaan ja tuovat käyttöön heidän asiantuntemuksen sen pohtimiseksi mihin palveluihin olisi hyvä mahdollisesti ohjata asiakasta, mikä voisi vielä auttaa. Ettei niihin viimesijaisiin toimenpiteisiin tarvisi turvautua, mikä on aina se tavoite lain sanelemalla tavalla.
Juu ei se siellä kokouksessa muodostu se hoitosuhde mutta pointti onkin siinä että lääkäri voi näkemättä lasta tai vanhempaa a) määrätä lapselle psyykelääkkeitä b) antaa lausunnon vanhemmuudesta. Huolestuttavaa ettei tämä sinua huoleta vaan takerrut epäolennaisiin. Oletko itse sosiaalityöntekijä?
Ei lääkäri määrää moniammatillisen työryhmän käsittelyn pohjalta yhtään mitään, kun edelleenkään siinä ei muodostu mitään hoitosuhdetta. Myöskään lausuntoja ei anna toisen käden tietojen pohjalta yksikään lääkäri. Työryhmässä voidaan esim. todeta, että lapsi olisi hyvä saada terveydenhuollon arvioon. Mistään terveydenhuollon toimenpiteistä siellä ei todellakaan päätetä, vaan arvioidaan miltä eri tahoilta perhe voisi saada apua. Ja asiakkaalta todella kysytään onko lupa käsitellä asiaa moniammatillisessa työryhmässä ja asiakas voi sen halutessaan kieltää.
Minua huolettaa se, että sinä haluat levittää vääriä käsityksiä lastensuojelun ja terveydenhuollon toiminnasta, joista molemmista säädetään lailla. Mikä sinun motiivisi on?
Eli sinä et tiedä että näin lääkärit ovat toimineet ja sen takia väität että minä valehtelen? Ymmärrän. Nämä pitää usein itse kokea tai nähdä läheltä ennekuin niihin uskoo. En jää tästä jankkaamaan.
Jos lääkäri on todella määrännyt lasta tapaamatta hänelle lääkityksen, lastensuojelun sosiaalityöntekijän kertomaan perustuen, kannattaa tuosta kyseisestä lääkäristä tehdä valitus. Kukaan asiantunteva lääkäri ei määrää lääkkeitä lapsipotilaalle ilman hoitosuhdetta, potilasta tapaamatta. Miten tuollaisen lääkityksen seurannastakaan on sitten sovittu, ikinähän ei ole kyse vain lääkityksen aloittamisesta vaan hoitovastuusta ja seurannasta sen jälkeenkin. Kuulostaa todellakin kummalliselta tapaukselta.
On valitettu jonka johdosta vanhemmista tuli vaarallisia lapselle koska eivät olleet hoitomyönteisiä. Nyt lapsi syö jo uusia lääkkeitä ja vähän lisää kompensoimaan toisien lääkkeiden haittavaikutuksia.
Eli mitä siihen valitukseen vastattiin? Miten lääkärin esimies hänen toimintaansa suhtautui ja miten sitä perusteltiin, että on lapsipotilaalle määrännyt psyykelääkityksen ilman hoitosuhdetta?
Lapsi oli sijaishuollossa ja siellä jollain "raudanlujalla ammattilaisella" heräsi huoli jolloin käynnistyi hoitosuhde lasten psykiatriselle sairaalalle. Ei siihen suhtauduttu mitenkään koska lapsen asioita hoiti lastensuojelun ammattilaiset.
Haluaisin nostaa esiin Ensikodin ja sen ongelmat. Ensikotikin on yksi lastensuojelun muoto. Varmasti Ensikodista on ollut hyötyä ja apua monelle, mutta on myös paljon väärin perustein tai aivan turhaan sinne joutuneita.
Monet pakotetaan sinne suoraan synnäriltä. Juuri synnyttänyt väsynyt tuore äiti ei paljon jaksa taistella vastaan tai ottaa selvää oikeuksistaan kun viranomaiset yhtäkkiä painostavat tai pakottavat Ensikotiin.
Omalla kohdalla ihmettelin jälkikäteen, miksi minulle ei ehdotettu, että perhetyöntekijät voisivat käydä minun kotonani niin usein kun näkisivät tarpeelliseksi. Mutta minulle annettiin ainoaksi vaihtoehdoksi Ensikoti. Juuri synnyttäneenä en jaksanut enkä myöskään uskaltanut sanoa vastaan vaan alistuin kohtalooni.
Vaikka jouduin olemaan siellä "vain" yhden kuukauden, se oli nöyryyttävä ja pelottava kokemus. Minulta pilattiin vauvan ensimmäinen kuukausi ja itkin vielä puoli vuotta tapahtuman jälkeen kokemustani. Ensikodin työntekijät valehtelivat minulle asioista ja kohtelivat epäasiallisesti. Ja jo se, että pakotetaan tuollaiseen laitokseen jatkuvan tarkkailun alaiseksi oli nöyryyttävää ja pelottavaa. Minua kohdeltiin Enskalla kuin jotain hullua, joka saattaisi vahingoittaa omaa lastaan.
Minusta oli siis tehty ennakoiva lasu, koska minulla oli mielenterveysongelma taustaa. Mutta ne ongelmat olivat selvinneet jo aikoja sitten. Päihde tai huume ongelmia minulla ei ikinä ole ollut, en ole edes ikinä polttanut tupakkaa. Olen ollut vain erakoitunut ja syrjäytynyt sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi, mutta senkin ongelman olin saanut hallintaan terapian avulla ja selvisin arjesta normaalisti. Masennus diagnoosikin oli, mutta masennus johtui yksinkertaisesti siitä, että olin sosiaalisten tilanteiden pelon takia todella yksinäinen ja jouduin keskeyttämään koulun sosiaalisten tilanteiden pelosta johtuvien ahdistusongelmien takia. Masennuin, koska en pystynyt tekemään mitään sos.tilanteiden pelon takia, mutta kun pääsin peloistani pois, masennuskin hellitti.
Enskalla tuijotettiin vain entistä masennus diagnoosia, joka ei siis edes enää ollut ajankohtainen, voin jo hyvin ja elämä tuntui menevän hyvin ja näin tulevaisuuden valoisana. Enskalla minua kuitenkin kohdeltiin kuin jotain vakavasti itsetuhoista ihmistä, joka saattaisi vahingoittaa myös omaa lastaan.
Sain siis eräänlaisen masennus leiman otsaan Enskalla ja minua kohdeltiin kuin jotain stereotyyppistä itsetuhoajatuksista kärsivää masentunutta, vaikka itsetuhoisuus tai itsetuhoajatukset eivät ikinä ole olleet minulle ongelma.
Pääsin onneksi kuukauden jälkeen pois ja perhetyöntekijät kävivät tämän jälkeen pari kuukautta tarkastamassa kotonani ensin joka viikko ja sitten parin viikon välein, että asiat on hyvin. Perhetyöntekijöistä ei mitään pahaa sanottavaa, tulivat istumaan sohvalle, höpisivät ja sitten lähtivät. Käteen minulle tästä lastensuojeluprosessista jäi katkeruus ja suru siitä, kuinka väärin ja törkeästi minua kohdeltiin Ensikodissa.
Ensikoti väittää, että se on voittoa tavoittelematon yhdistys, mutta kyllä jokaisesta sinne tehdystä sijoituksesta Ensikoti saa ison summan rahaa kunnalta. Jotain oman edun tavoittelua ja rahojen laittamista omaan taskuun vaikka työntekijöiden palkankorotusten muodossa saattaa ihan hyvin tapahtua.
Enskalla eivät ensin millään olisi halunneet minua päästää pois. Minulle sanottiin siellä heti alku tapaamisessa, että nää ekat viikot on tämmöstä totuttelua, vaikka ei minun ollut edes tarkoitus olla enempää kuin pari viikkoa, aikuissososiaalityypin kaa olin näin puhunut. Mut Enskan työntekijät alusta asti olettivat, että olen useamman kuukauden ja tekosyillä saivat minut olemaan sitten kaksi viikkoa lisää aiemmin sovitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, esim.neurobiologista oireilua omaava nuori kustantaa 500e/vrk eho-jaksolla, olen nähnyt paperin jossa oli mainittu tämä tieto, en tiedä oliko tarkoitettu nähtäväksi vai oliko vahingossa lähetetty mulle kyseinen paperi.
Kyllä ja siksi on kannattavaa tehtailla lapselle jokin diagnoosi edes näkemättä tätä. Tätä tapahtuu paljon, samoin aivan turhaa ja vaarallista lääkitsemistä.
Lähteet, näyttöä väitteiden tueksi?
Lähteenä käytän omia sekä muiden täysin identtisiä kokemuksia lastensuojelun lääkäreistä jotka määräävät lääkkeitä jopa ilman varsinaista diagnoosia (yleisin käytetty dg lienee "monimuotoinen tunne-elämän häiriö") ja näkemättä lasta, eli potilasta tai asiakasta. Onhan se jopa järkeenkäypää lääkitä lapsi helppohoitoiseksi ja samalla laitokset saavat hänestä "vaikean lapsen lisää". Kaikki mikä kuuluu normaaliin lapsuuteen/inhimillisyyteen voidaan lasussa kääntää sairaudeksi tai viaksi joka pitää korjata.
Mikä näiden lääkäreiden kytky mielestäsi on, miten hyötyvät siitä, että toimivat ammattieettisten ohjeidensa vastaisesti? Lastensuojelun palkkalistoilla lääkärit eivät ole, heidän esimiehensä ja ohjeistuksensa tulevat terveydenhuollon puolelta.
Niin en tiedä miten hyötyvät jos hyötyvät. Ja kyllä ainakin Lahdessa lastensuojelun työntekijä kertoi että heillä on oma lääkäri joka arvioi perhettä näkemättä näitä lainkaan. Kyseessä on siis moniammatillinen työryhmä joka koostuu erilaisista "ammattilaisista" ja antavat perheen tilanteesta oman näkemyksensä. Siis näkemättä perhettä ollenkaan. Näkemykset perustuvat perheestä kirjattuihin asioihin joita voi olla esimerkiksi naapurin silminnäkijähavainto tms, eivätkä nämä kirjaukset useinkaan ole todenmukaisia.
Kyllä, näitä moniammatillisia työryhmiä lastensuojelussa todella hyödynnetään pohdittaessa oikeita ratkaisuja. Laki ohjaa myös tähän. Niissä mukana olevat tahot eivät kuitenkaan osallistu potilaan hoitoon eli eivät esimerkiksi määrää niitä lääkkeitä lastensuojelun työntekijän kertoman perusteella. Moniammatillisten työryhmien tarkoituksena on vain pohtia eri alojen näkökulmista mitä ongelmille olisi tehtävissä. Ja asiakkaan tietäen asiansa käsittelystä tällaisessa työryhmässä tietenkin, ei kenenkään selän takana toimien.
Siis väitätkö että moniammatillisen työryhmän jäsenet ovat tavanneet asiakkaansa eli lapset tai heidän vanhempiaan? Ja kyllä, tiedän oman tapaukseni lisäksi muitakin vastaavia kokemuksia jossa lääkäri on määrännyt mm neuroleptejä pienelle lapselle näkemättä tätä ollenkaan. Lienee itsestään selvyys ettei seläntakana toimita joten siitä nyt oli turha mainita. Eiku hetkinen....Joo hyvä kun mainitsit, hehän tosiaan ilmoittaa tästä asian viemisestä moniammatillisen työryhmän käsittelyyn. Pisteet sentään siitä avoimuudesta.
En väitä, vaan kerroin nimenomaan miten heillä ei ole hoitosuhdetta eikä sellaista muodostu tuon moniammatillisen työryhmän käsittelyn myötä. Eri viranomaiset tuossa edustavat omia alojaan ja tuovat käyttöön heidän asiantuntemuksen sen pohtimiseksi mihin palveluihin olisi hyvä mahdollisesti ohjata asiakasta, mikä voisi vielä auttaa. Ettei niihin viimesijaisiin toimenpiteisiin tarvisi turvautua, mikä on aina se tavoite lain sanelemalla tavalla.
Juu ei se siellä kokouksessa muodostu se hoitosuhde mutta pointti onkin siinä että lääkäri voi näkemättä lasta tai vanhempaa a) määrätä lapselle psyykelääkkeitä b) antaa lausunnon vanhemmuudesta. Huolestuttavaa ettei tämä sinua huoleta vaan takerrut epäolennaisiin. Oletko itse sosiaalityöntekijä?
Ei lääkäri määrää moniammatillisen työryhmän käsittelyn pohjalta yhtään mitään, kun edelleenkään siinä ei muodostu mitään hoitosuhdetta. Myöskään lausuntoja ei anna toisen käden tietojen pohjalta yksikään lääkäri. Työryhmässä voidaan esim. todeta, että lapsi olisi hyvä saada terveydenhuollon arvioon. Mistään terveydenhuollon toimenpiteistä siellä ei todellakaan päätetä, vaan arvioidaan miltä eri tahoilta perhe voisi saada apua. Ja asiakkaalta todella kysytään onko lupa käsitellä asiaa moniammatillisessa työryhmässä ja asiakas voi sen halutessaan kieltää.
Minua huolettaa se, että sinä haluat levittää vääriä käsityksiä lastensuojelun ja terveydenhuollon toiminnasta, joista molemmista säädetään lailla. Mikä sinun motiivisi on?
Eli sinä et tiedä että näin lääkärit ovat toimineet ja sen takia väität että minä valehtelen? Ymmärrän. Nämä pitää usein itse kokea tai nähdä läheltä ennekuin niihin uskoo. En jää tästä jankkaamaan.
Jos lääkäri on todella määrännyt lasta tapaamatta hänelle lääkityksen, lastensuojelun sosiaalityöntekijän kertomaan perustuen, kannattaa tuosta kyseisestä lääkäristä tehdä valitus. Kukaan asiantunteva lääkäri ei määrää lääkkeitä lapsipotilaalle ilman hoitosuhdetta, potilasta tapaamatta. Miten tuollaisen lääkityksen seurannastakaan on sitten sovittu, ikinähän ei ole kyse vain lääkityksen aloittamisesta vaan hoitovastuusta ja seurannasta sen jälkeenkin. Kuulostaa todellakin kummalliselta tapaukselta.
On valitettu jonka johdosta vanhemmista tuli vaarallisia lapselle koska eivät olleet hoitomyönteisiä. Nyt lapsi syö jo uusia lääkkeitä ja vähän lisää kompensoimaan toisien lääkkeiden haittavaikutuksia.
Eli mitä siihen valitukseen vastattiin? Miten lääkärin esimies hänen toimintaansa suhtautui ja miten sitä perusteltiin, että on lapsipotilaalle määrännyt psyykelääkityksen ilman hoitosuhdetta?
Lapsi oli sijaishuollossa ja siellä jollain "raudanlujalla ammattilaisella" heräsi huoli jolloin käynnistyi hoitosuhde lasten psykiatriselle sairaalalle. Ei siihen suhtauduttu mitenkään koska lapsen asioita hoiti lastensuojelun ammattilaiset.
Eihän lääkärin toimintaan vaikuta mitenkään se onko lapsi sijaishuollossa vai ei. Jos lääkäri määrää lapselle psyykelääkityksen tapaamatta potilasta, ilman hoitosuhdetta, hän on toiminut yksiselitteisen väärin. Pakkohan siinä valituksen vastineessa on ollut tähän ottaa kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, esim.neurobiologista oireilua omaava nuori kustantaa 500e/vrk eho-jaksolla, olen nähnyt paperin jossa oli mainittu tämä tieto, en tiedä oliko tarkoitettu nähtäväksi vai oliko vahingossa lähetetty mulle kyseinen paperi.
Kyllä ja siksi on kannattavaa tehtailla lapselle jokin diagnoosi edes näkemättä tätä. Tätä tapahtuu paljon, samoin aivan turhaa ja vaarallista lääkitsemistä.
Lähteet, näyttöä väitteiden tueksi?
Lähteenä käytän omia sekä muiden täysin identtisiä kokemuksia lastensuojelun lääkäreistä jotka määräävät lääkkeitä jopa ilman varsinaista diagnoosia (yleisin käytetty dg lienee "monimuotoinen tunne-elämän häiriö") ja näkemättä lasta, eli potilasta tai asiakasta. Onhan se jopa järkeenkäypää lääkitä lapsi helppohoitoiseksi ja samalla laitokset saavat hänestä "vaikean lapsen lisää". Kaikki mikä kuuluu normaaliin lapsuuteen/inhimillisyyteen voidaan lasussa kääntää sairaudeksi tai viaksi joka pitää korjata.
Mikä näiden lääkäreiden kytky mielestäsi on, miten hyötyvät siitä, että toimivat ammattieettisten ohjeidensa vastaisesti? Lastensuojelun palkkalistoilla lääkärit eivät ole, heidän esimiehensä ja ohjeistuksensa tulevat terveydenhuollon puolelta.
Niin en tiedä miten hyötyvät jos hyötyvät. Ja kyllä ainakin Lahdessa lastensuojelun työntekijä kertoi että heillä on oma lääkäri joka arvioi perhettä näkemättä näitä lainkaan. Kyseessä on siis moniammatillinen työryhmä joka koostuu erilaisista "ammattilaisista" ja antavat perheen tilanteesta oman näkemyksensä. Siis näkemättä perhettä ollenkaan. Näkemykset perustuvat perheestä kirjattuihin asioihin joita voi olla esimerkiksi naapurin silminnäkijähavainto tms, eivätkä nämä kirjaukset useinkaan ole todenmukaisia.
Kyllä, näitä moniammatillisia työryhmiä lastensuojelussa todella hyödynnetään pohdittaessa oikeita ratkaisuja. Laki ohjaa myös tähän. Niissä mukana olevat tahot eivät kuitenkaan osallistu potilaan hoitoon eli eivät esimerkiksi määrää niitä lääkkeitä lastensuojelun työntekijän kertoman perusteella. Moniammatillisten työryhmien tarkoituksena on vain pohtia eri alojen näkökulmista mitä ongelmille olisi tehtävissä. Ja asiakkaan tietäen asiansa käsittelystä tällaisessa työryhmässä tietenkin, ei kenenkään selän takana toimien.
Siis väitätkö että moniammatillisen työryhmän jäsenet ovat tavanneet asiakkaansa eli lapset tai heidän vanhempiaan? Ja kyllä, tiedän oman tapaukseni lisäksi muitakin vastaavia kokemuksia jossa lääkäri on määrännyt mm neuroleptejä pienelle lapselle näkemättä tätä ollenkaan. Lienee itsestään selvyys ettei seläntakana toimita joten siitä nyt oli turha mainita. Eiku hetkinen....Joo hyvä kun mainitsit, hehän tosiaan ilmoittaa tästä asian viemisestä moniammatillisen työryhmän käsittelyyn. Pisteet sentään siitä avoimuudesta.
En väitä, vaan kerroin nimenomaan miten heillä ei ole hoitosuhdetta eikä sellaista muodostu tuon moniammatillisen työryhmän käsittelyn myötä. Eri viranomaiset tuossa edustavat omia alojaan ja tuovat käyttöön heidän asiantuntemuksen sen pohtimiseksi mihin palveluihin olisi hyvä mahdollisesti ohjata asiakasta, mikä voisi vielä auttaa. Ettei niihin viimesijaisiin toimenpiteisiin tarvisi turvautua, mikä on aina se tavoite lain sanelemalla tavalla.
Juu ei se siellä kokouksessa muodostu se hoitosuhde mutta pointti onkin siinä että lääkäri voi näkemättä lasta tai vanhempaa a) määrätä lapselle psyykelääkkeitä b) antaa lausunnon vanhemmuudesta. Huolestuttavaa ettei tämä sinua huoleta vaan takerrut epäolennaisiin. Oletko itse sosiaalityöntekijä?
Ei lääkäri määrää moniammatillisen työryhmän käsittelyn pohjalta yhtään mitään, kun edelleenkään siinä ei muodostu mitään hoitosuhdetta. Myöskään lausuntoja ei anna toisen käden tietojen pohjalta yksikään lääkäri. Työryhmässä voidaan esim. todeta, että lapsi olisi hyvä saada terveydenhuollon arvioon. Mistään terveydenhuollon toimenpiteistä siellä ei todellakaan päätetä, vaan arvioidaan miltä eri tahoilta perhe voisi saada apua. Ja asiakkaalta todella kysytään onko lupa käsitellä asiaa moniammatillisessa työryhmässä ja asiakas voi sen halutessaan kieltää.
Minua huolettaa se, että sinä haluat levittää vääriä käsityksiä lastensuojelun ja terveydenhuollon toiminnasta, joista molemmista säädetään lailla. Mikä sinun motiivisi on?
Eli sinä et tiedä että näin lääkärit ovat toimineet ja sen takia väität että minä valehtelen? Ymmärrän. Nämä pitää usein itse kokea tai nähdä läheltä ennekuin niihin uskoo. En jää tästä jankkaamaan.
Jos lääkäri on todella määrännyt lasta tapaamatta hänelle lääkityksen, lastensuojelun sosiaalityöntekijän kertomaan perustuen, kannattaa tuosta kyseisestä lääkäristä tehdä valitus. Kukaan asiantunteva lääkäri ei määrää lääkkeitä lapsipotilaalle ilman hoitosuhdetta, potilasta tapaamatta. Miten tuollaisen lääkityksen seurannastakaan on sitten sovittu, ikinähän ei ole kyse vain lääkityksen aloittamisesta vaan hoitovastuusta ja seurannasta sen jälkeenkin. Kuulostaa todellakin kummalliselta tapaukselta.
On valitettu jonka johdosta vanhemmista tuli vaarallisia lapselle koska eivät olleet hoitomyönteisiä. Nyt lapsi syö jo uusia lääkkeitä ja vähän lisää kompensoimaan toisien lääkkeiden haittavaikutuksia.
Eli mitä siihen valitukseen vastattiin? Miten lääkärin esimies hänen toimintaansa suhtautui ja miten sitä perusteltiin, että on lapsipotilaalle määrännyt psyykelääkityksen ilman hoitosuhdetta?
Lapsi oli sijaishuollossa ja siellä jollain "raudanlujalla ammattilaisella" heräsi huoli jolloin käynnistyi hoitosuhde lasten psykiatriselle sairaalalle. Ei siihen suhtauduttu mitenkään koska lapsen asioita hoiti lastensuojelun ammattilaiset.
Eli lasta on käytetty lääkärissä ja lääkäri on lapsen tavattuaan tehnyt hoitosuunnitelman ja määrännyt lääkkeet. Se, että vanhempi ei ole ollut lääkärissä, ei poista sitä etteikö lapsi siellä olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, esim.neurobiologista oireilua omaava nuori kustantaa 500e/vrk eho-jaksolla, olen nähnyt paperin jossa oli mainittu tämä tieto, en tiedä oliko tarkoitettu nähtäväksi vai oliko vahingossa lähetetty mulle kyseinen paperi.
Kyllä ja siksi on kannattavaa tehtailla lapselle jokin diagnoosi edes näkemättä tätä. Tätä tapahtuu paljon, samoin aivan turhaa ja vaarallista lääkitsemistä.
Lähteet, näyttöä väitteiden tueksi?
Lähteenä käytän omia sekä muiden täysin identtisiä kokemuksia lastensuojelun lääkäreistä jotka määräävät lääkkeitä jopa ilman varsinaista diagnoosia (yleisin käytetty dg lienee "monimuotoinen tunne-elämän häiriö") ja näkemättä lasta, eli potilasta tai asiakasta. Onhan se jopa järkeenkäypää lääkitä lapsi helppohoitoiseksi ja samalla laitokset saavat hänestä "vaikean lapsen lisää". Kaikki mikä kuuluu normaaliin lapsuuteen/inhimillisyyteen voidaan lasussa kääntää sairaudeksi tai viaksi joka pitää korjata.
Mikä näiden lääkäreiden kytky mielestäsi on, miten hyötyvät siitä, että toimivat ammattieettisten ohjeidensa vastaisesti? Lastensuojelun palkkalistoilla lääkärit eivät ole, heidän esimiehensä ja ohjeistuksensa tulevat terveydenhuollon puolelta.
Niin en tiedä miten hyötyvät jos hyötyvät. Ja kyllä ainakin Lahdessa lastensuojelun työntekijä kertoi että heillä on oma lääkäri joka arvioi perhettä näkemättä näitä lainkaan. Kyseessä on siis moniammatillinen työryhmä joka koostuu erilaisista "ammattilaisista" ja antavat perheen tilanteesta oman näkemyksensä. Siis näkemättä perhettä ollenkaan. Näkemykset perustuvat perheestä kirjattuihin asioihin joita voi olla esimerkiksi naapurin silminnäkijähavainto tms, eivätkä nämä kirjaukset useinkaan ole todenmukaisia.
Kyllä, näitä moniammatillisia työryhmiä lastensuojelussa todella hyödynnetään pohdittaessa oikeita ratkaisuja. Laki ohjaa myös tähän. Niissä mukana olevat tahot eivät kuitenkaan osallistu potilaan hoitoon eli eivät esimerkiksi määrää niitä lääkkeitä lastensuojelun työntekijän kertoman perusteella. Moniammatillisten työryhmien tarkoituksena on vain pohtia eri alojen näkökulmista mitä ongelmille olisi tehtävissä. Ja asiakkaan tietäen asiansa käsittelystä tällaisessa työryhmässä tietenkin, ei kenenkään selän takana toimien.
Siis väitätkö että moniammatillisen työryhmän jäsenet ovat tavanneet asiakkaansa eli lapset tai heidän vanhempiaan? Ja kyllä, tiedän oman tapaukseni lisäksi muitakin vastaavia kokemuksia jossa lääkäri on määrännyt mm neuroleptejä pienelle lapselle näkemättä tätä ollenkaan. Lienee itsestään selvyys ettei seläntakana toimita joten siitä nyt oli turha mainita. Eiku hetkinen....Joo hyvä kun mainitsit, hehän tosiaan ilmoittaa tästä asian viemisestä moniammatillisen työryhmän käsittelyyn. Pisteet sentään siitä avoimuudesta.
En väitä, vaan kerroin nimenomaan miten heillä ei ole hoitosuhdetta eikä sellaista muodostu tuon moniammatillisen työryhmän käsittelyn myötä. Eri viranomaiset tuossa edustavat omia alojaan ja tuovat käyttöön heidän asiantuntemuksen sen pohtimiseksi mihin palveluihin olisi hyvä mahdollisesti ohjata asiakasta, mikä voisi vielä auttaa. Ettei niihin viimesijaisiin toimenpiteisiin tarvisi turvautua, mikä on aina se tavoite lain sanelemalla tavalla.
Juu ei se siellä kokouksessa muodostu se hoitosuhde mutta pointti onkin siinä että lääkäri voi näkemättä lasta tai vanhempaa a) määrätä lapselle psyykelääkkeitä b) antaa lausunnon vanhemmuudesta. Huolestuttavaa ettei tämä sinua huoleta vaan takerrut epäolennaisiin. Oletko itse sosiaalityöntekijä?
Ei lääkäri määrää moniammatillisen työryhmän käsittelyn pohjalta yhtään mitään, kun edelleenkään siinä ei muodostu mitään hoitosuhdetta. Myöskään lausuntoja ei anna toisen käden tietojen pohjalta yksikään lääkäri. Työryhmässä voidaan esim. todeta, että lapsi olisi hyvä saada terveydenhuollon arvioon. Mistään terveydenhuollon toimenpiteistä siellä ei todellakaan päätetä, vaan arvioidaan miltä eri tahoilta perhe voisi saada apua. Ja asiakkaalta todella kysytään onko lupa käsitellä asiaa moniammatillisessa työryhmässä ja asiakas voi sen halutessaan kieltää.
Minua huolettaa se, että sinä haluat levittää vääriä käsityksiä lastensuojelun ja terveydenhuollon toiminnasta, joista molemmista säädetään lailla. Mikä sinun motiivisi on?
Eli sinä et tiedä että näin lääkärit ovat toimineet ja sen takia väität että minä valehtelen? Ymmärrän. Nämä pitää usein itse kokea tai nähdä läheltä ennekuin niihin uskoo. En jää tästä jankkaamaan.
Jos lääkäri on todella määrännyt lasta tapaamatta hänelle lääkityksen, lastensuojelun sosiaalityöntekijän kertomaan perustuen, kannattaa tuosta kyseisestä lääkäristä tehdä valitus. Kukaan asiantunteva lääkäri ei määrää lääkkeitä lapsipotilaalle ilman hoitosuhdetta, potilasta tapaamatta. Miten tuollaisen lääkityksen seurannastakaan on sitten sovittu, ikinähän ei ole kyse vain lääkityksen aloittamisesta vaan hoitovastuusta ja seurannasta sen jälkeenkin. Kuulostaa todellakin kummalliselta tapaukselta.
On valitettu jonka johdosta vanhemmista tuli vaarallisia lapselle koska eivät olleet hoitomyönteisiä. Nyt lapsi syö jo uusia lääkkeitä ja vähän lisää kompensoimaan toisien lääkkeiden haittavaikutuksia.
Eli mitä siihen valitukseen vastattiin? Miten lääkärin esimies hänen toimintaansa suhtautui ja miten sitä perusteltiin, että on lapsipotilaalle määrännyt psyykelääkityksen ilman hoitosuhdetta?
Lapsi oli sijaishuollossa ja siellä jollain "raudanlujalla ammattilaisella" heräsi huoli jolloin käynnistyi hoitosuhde lasten psykiatriselle sairaalalle. Ei siihen suhtauduttu mitenkään koska lapsen asioita hoiti lastensuojelun ammattilaiset.
Eli lasta on käytetty lääkärissä ja lääkäri on lapsen tavattuaan tehnyt hoitosuunnitelman ja määrännyt lääkkeet. Se, että vanhempi ei ole ollut lääkärissä, ei poista sitä etteikö lapsi siellä olisi ollut.
Ei kun tämän kirjoittajahan on kertonut lääkärin lastensuojelun moniammatillisessa työryhmässä kerrotun perusteella määränneen lapselle psyykelääkityksen.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla lupa julkaista yksityisviestejä? Itse olisin todella vihainen, jos minun yksityisviestejäni löytyisi jostain keskustelupalstalta. Aivan sama mikä olisi viestien aihe ollut.
Lähtökohtaisesti kaikki viestit on vastaanottajan omaisuutta, jotka voi julkaista jos haluaa. Ainoastaan silloin, jos viesteissä on yksityisyydensuojan piiriin kuuluvia tietoja, niiden julkaisemisesta voi tulla juridisia seuraamuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla lupa julkaista yksityisviestejä? Itse olisin todella vihainen, jos minun yksityisviestejäni löytyisi jostain keskustelupalstalta. Aivan sama mikä olisi viestien aihe ollut.
Lähtökohtaisesti kaikki viestit on vastaanottajan omaisuutta, jotka voi julkaista jos haluaa. Ainoastaan silloin, jos viesteissä on yksityisyydensuojan piiriin kuuluvia tietoja, niiden julkaisemisesta voi tulla juridisia seuraamuksia.
Perehdypä kirjesalaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla lupa julkaista yksityisviestejä? Itse olisin todella vihainen, jos minun yksityisviestejäni löytyisi jostain keskustelupalstalta. Aivan sama mikä olisi viestien aihe ollut.
Lähtökohtaisesti kaikki viestit on vastaanottajan omaisuutta, jotka voi julkaista jos haluaa. Ainoastaan silloin, jos viesteissä on yksityisyydensuojan piiriin kuuluvia tietoja, niiden julkaisemisesta voi tulla juridisia seuraamuksia.
Perehdypä kirjesalaisuuteen.
Olen kyllä perehtynyt. Se on yhdenmukainen tuon kanssa mitä kirjoitin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, esim.neurobiologista oireilua omaava nuori kustantaa 500e/vrk eho-jaksolla, olen nähnyt paperin jossa oli mainittu tämä tieto, en tiedä oliko tarkoitettu nähtäväksi vai oliko vahingossa lähetetty mulle kyseinen paperi.
Kyllä ja siksi on kannattavaa tehtailla lapselle jokin diagnoosi edes näkemättä tätä. Tätä tapahtuu paljon, samoin aivan turhaa ja vaarallista lääkitsemistä.
Lähteet, näyttöä väitteiden tueksi?
Lähteenä käytän omia sekä muiden täysin identtisiä kokemuksia lastensuojelun lääkäreistä jotka määräävät lääkkeitä jopa ilman varsinaista diagnoosia (yleisin käytetty dg lienee "monimuotoinen tunne-elämän häiriö") ja näkemättä lasta, eli potilasta tai asiakasta. Onhan se jopa järkeenkäypää lääkitä lapsi helppohoitoiseksi ja samalla laitokset saavat hänestä "vaikean lapsen lisää". Kaikki mikä kuuluu normaaliin lapsuuteen/inhimillisyyteen voidaan lasussa kääntää sairaudeksi tai viaksi joka pitää korjata.
Mikä näiden lääkäreiden kytky mielestäsi on, miten hyötyvät siitä, että toimivat ammattieettisten ohjeidensa vastaisesti? Lastensuojelun palkkalistoilla lääkärit eivät ole, heidän esimiehensä ja ohjeistuksensa tulevat terveydenhuollon puolelta.
Niin en tiedä miten hyötyvät jos hyötyvät. Ja kyllä ainakin Lahdessa lastensuojelun työntekijä kertoi että heillä on oma lääkäri joka arvioi perhettä näkemättä näitä lainkaan. Kyseessä on siis moniammatillinen työryhmä joka koostuu erilaisista "ammattilaisista" ja antavat perheen tilanteesta oman näkemyksensä. Siis näkemättä perhettä ollenkaan. Näkemykset perustuvat perheestä kirjattuihin asioihin joita voi olla esimerkiksi naapurin silminnäkijähavainto tms, eivätkä nämä kirjaukset useinkaan ole todenmukaisia.
Kyllä, näitä moniammatillisia työryhmiä lastensuojelussa todella hyödynnetään pohdittaessa oikeita ratkaisuja. Laki ohjaa myös tähän. Niissä mukana olevat tahot eivät kuitenkaan osallistu potilaan hoitoon eli eivät esimerkiksi määrää niitä lääkkeitä lastensuojelun työntekijän kertoman perusteella. Moniammatillisten työryhmien tarkoituksena on vain pohtia eri alojen näkökulmista mitä ongelmille olisi tehtävissä. Ja asiakkaan tietäen asiansa käsittelystä tällaisessa työryhmässä tietenkin, ei kenenkään selän takana toimien.
Siis väitätkö että moniammatillisen työryhmän jäsenet ovat tavanneet asiakkaansa eli lapset tai heidän vanhempiaan? Ja kyllä, tiedän oman tapaukseni lisäksi muitakin vastaavia kokemuksia jossa lääkäri on määrännyt mm neuroleptejä pienelle lapselle näkemättä tätä ollenkaan. Lienee itsestään selvyys ettei seläntakana toimita joten siitä nyt oli turha mainita. Eiku hetkinen....Joo hyvä kun mainitsit, hehän tosiaan ilmoittaa tästä asian viemisestä moniammatillisen työryhmän käsittelyyn. Pisteet sentään siitä avoimuudesta.
En väitä, vaan kerroin nimenomaan miten heillä ei ole hoitosuhdetta eikä sellaista muodostu tuon moniammatillisen työryhmän käsittelyn myötä. Eri viranomaiset tuossa edustavat omia alojaan ja tuovat käyttöön heidän asiantuntemuksen sen pohtimiseksi mihin palveluihin olisi hyvä mahdollisesti ohjata asiakasta, mikä voisi vielä auttaa. Ettei niihin viimesijaisiin toimenpiteisiin tarvisi turvautua, mikä on aina se tavoite lain sanelemalla tavalla.
Juu ei se siellä kokouksessa muodostu se hoitosuhde mutta pointti onkin siinä että lääkäri voi näkemättä lasta tai vanhempaa a) määrätä lapselle psyykelääkkeitä b) antaa lausunnon vanhemmuudesta. Huolestuttavaa ettei tämä sinua huoleta vaan takerrut epäolennaisiin. Oletko itse sosiaalityöntekijä?
Ei lääkäri määrää moniammatillisen työryhmän käsittelyn pohjalta yhtään mitään, kun edelleenkään siinä ei muodostu mitään hoitosuhdetta. Myöskään lausuntoja ei anna toisen käden tietojen pohjalta yksikään lääkäri. Työryhmässä voidaan esim. todeta, että lapsi olisi hyvä saada terveydenhuollon arvioon. Mistään terveydenhuollon toimenpiteistä siellä ei todellakaan päätetä, vaan arvioidaan miltä eri tahoilta perhe voisi saada apua. Ja asiakkaalta todella kysytään onko lupa käsitellä asiaa moniammatillisessa työryhmässä ja asiakas voi sen halutessaan kieltää.
Minua huolettaa se, että sinä haluat levittää vääriä käsityksiä lastensuojelun ja terveydenhuollon toiminnasta, joista molemmista säädetään lailla. Mikä sinun motiivisi on?
Eli sinä et tiedä että näin lääkärit ovat toimineet ja sen takia väität että minä valehtelen? Ymmärrän. Nämä pitää usein itse kokea tai nähdä läheltä ennekuin niihin uskoo. En jää tästä jankkaamaan.
Jos lääkäri on todella määrännyt lasta tapaamatta hänelle lääkityksen, lastensuojelun sosiaalityöntekijän kertomaan perustuen, kannattaa tuosta kyseisestä lääkäristä tehdä valitus. Kukaan asiantunteva lääkäri ei määrää lääkkeitä lapsipotilaalle ilman hoitosuhdetta, potilasta tapaamatta. Miten tuollaisen lääkityksen seurannastakaan on sitten sovittu, ikinähän ei ole kyse vain lääkityksen aloittamisesta vaan hoitovastuusta ja seurannasta sen jälkeenkin. Kuulostaa todellakin kummalliselta tapaukselta.
On valitettu jonka johdosta vanhemmista tuli vaarallisia lapselle koska eivät olleet hoitomyönteisiä. Nyt lapsi syö jo uusia lääkkeitä ja vähän lisää kompensoimaan toisien lääkkeiden haittavaikutuksia.
Eli mitä siihen valitukseen vastattiin? Miten lääkärin esimies hänen toimintaansa suhtautui ja miten sitä perusteltiin, että on lapsipotilaalle määrännyt psyykelääkityksen ilman hoitosuhdetta?
Lapsi oli sijaishuollossa ja siellä jollain "raudanlujalla ammattilaisella" heräsi huoli jolloin käynnistyi hoitosuhde lasten psykiatriselle sairaalalle. Ei siihen suhtauduttu mitenkään koska lapsen asioita hoiti lastensuojelun ammattilaiset.
Eli lasta on käytetty lääkärissä ja lääkäri on lapsen tavattuaan tehnyt hoitosuunnitelman ja määrännyt lääkkeet. Se, että vanhempi ei ole ollut lääkärissä, ei poista sitä etteikö lapsi siellä olisi ollut.
Ei kun tämän kirjoittajahan on kertonut lääkärin lastensuojelun moniammatillisessa työryhmässä kerrotun perusteella määränneen lapselle psyykelääkityksen.
En missään kohti näin väittänyt vaan kun joku ihmetteli miten lastensuojelulla voi olla oma (lasten)lääkäri niin ainakin Lahden lastensuojelun työntekijä on sanonut että heillä on, ja tämä osallistuu moniammatillisen työryhmän kokoukseen. Mutta vääntäkää vaan kaikki kuten sossutkin tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, esim.neurobiologista oireilua omaava nuori kustantaa 500e/vrk eho-jaksolla, olen nähnyt paperin jossa oli mainittu tämä tieto, en tiedä oliko tarkoitettu nähtäväksi vai oliko vahingossa lähetetty mulle kyseinen paperi.
Kyllä ja siksi on kannattavaa tehtailla lapselle jokin diagnoosi edes näkemättä tätä. Tätä tapahtuu paljon, samoin aivan turhaa ja vaarallista lääkitsemistä.
Lähteet, näyttöä väitteiden tueksi?
Lähteenä käytän omia sekä muiden täysin identtisiä kokemuksia lastensuojelun lääkäreistä jotka määräävät lääkkeitä jopa ilman varsinaista diagnoosia (yleisin käytetty dg lienee "monimuotoinen tunne-elämän häiriö") ja näkemättä lasta, eli potilasta tai asiakasta. Onhan se jopa järkeenkäypää lääkitä lapsi helppohoitoiseksi ja samalla laitokset saavat hänestä "vaikean lapsen lisää". Kaikki mikä kuuluu normaaliin lapsuuteen/inhimillisyyteen voidaan lasussa kääntää sairaudeksi tai viaksi joka pitää korjata.
Mikä näiden lääkäreiden kytky mielestäsi on, miten hyötyvät siitä, että toimivat ammattieettisten ohjeidensa vastaisesti? Lastensuojelun palkkalistoilla lääkärit eivät ole, heidän esimiehensä ja ohjeistuksensa tulevat terveydenhuollon puolelta.
Niin en tiedä miten hyötyvät jos hyötyvät. Ja kyllä ainakin Lahdessa lastensuojelun työntekijä kertoi että heillä on oma lääkäri joka arvioi perhettä näkemättä näitä lainkaan. Kyseessä on siis moniammatillinen työryhmä joka koostuu erilaisista "ammattilaisista" ja antavat perheen tilanteesta oman näkemyksensä. Siis näkemättä perhettä ollenkaan. Näkemykset perustuvat perheestä kirjattuihin asioihin joita voi olla esimerkiksi naapurin silminnäkijähavainto tms, eivätkä nämä kirjaukset useinkaan ole todenmukaisia.
Kyllä, näitä moniammatillisia työryhmiä lastensuojelussa todella hyödynnetään pohdittaessa oikeita ratkaisuja. Laki ohjaa myös tähän. Niissä mukana olevat tahot eivät kuitenkaan osallistu potilaan hoitoon eli eivät esimerkiksi määrää niitä lääkkeitä lastensuojelun työntekijän kertoman perusteella. Moniammatillisten työryhmien tarkoituksena on vain pohtia eri alojen näkökulmista mitä ongelmille olisi tehtävissä. Ja asiakkaan tietäen asiansa käsittelystä tällaisessa työryhmässä tietenkin, ei kenenkään selän takana toimien.
Siis väitätkö että moniammatillisen työryhmän jäsenet ovat tavanneet asiakkaansa eli lapset tai heidän vanhempiaan? Ja kyllä, tiedän oman tapaukseni lisäksi muitakin vastaavia kokemuksia jossa lääkäri on määrännyt mm neuroleptejä pienelle lapselle näkemättä tätä ollenkaan. Lienee itsestään selvyys ettei seläntakana toimita joten siitä nyt oli turha mainita. Eiku hetkinen....Joo hyvä kun mainitsit, hehän tosiaan ilmoittaa tästä asian viemisestä moniammatillisen työryhmän käsittelyyn. Pisteet sentään siitä avoimuudesta.
En väitä, vaan kerroin nimenomaan miten heillä ei ole hoitosuhdetta eikä sellaista muodostu tuon moniammatillisen työryhmän käsittelyn myötä. Eri viranomaiset tuossa edustavat omia alojaan ja tuovat käyttöön heidän asiantuntemuksen sen pohtimiseksi mihin palveluihin olisi hyvä mahdollisesti ohjata asiakasta, mikä voisi vielä auttaa. Ettei niihin viimesijaisiin toimenpiteisiin tarvisi turvautua, mikä on aina se tavoite lain sanelemalla tavalla.
Juu ei se siellä kokouksessa muodostu se hoitosuhde mutta pointti onkin siinä että lääkäri voi näkemättä lasta tai vanhempaa a) määrätä lapselle psyykelääkkeitä b) antaa lausunnon vanhemmuudesta. Huolestuttavaa ettei tämä sinua huoleta vaan takerrut epäolennaisiin. Oletko itse sosiaalityöntekijä?
Ei lääkäri määrää moniammatillisen työryhmän käsittelyn pohjalta yhtään mitään, kun edelleenkään siinä ei muodostu mitään hoitosuhdetta. Myöskään lausuntoja ei anna toisen käden tietojen pohjalta yksikään lääkäri. Työryhmässä voidaan esim. todeta, että lapsi olisi hyvä saada terveydenhuollon arvioon. Mistään terveydenhuollon toimenpiteistä siellä ei todellakaan päätetä, vaan arvioidaan miltä eri tahoilta perhe voisi saada apua. Ja asiakkaalta todella kysytään onko lupa käsitellä asiaa moniammatillisessa työryhmässä ja asiakas voi sen halutessaan kieltää.
Minua huolettaa se, että sinä haluat levittää vääriä käsityksiä lastensuojelun ja terveydenhuollon toiminnasta, joista molemmista säädetään lailla. Mikä sinun motiivisi on?
Eli sinä et tiedä että näin lääkärit ovat toimineet ja sen takia väität että minä valehtelen? Ymmärrän. Nämä pitää usein itse kokea tai nähdä läheltä ennekuin niihin uskoo. En jää tästä jankkaamaan.
Jos lääkäri on todella määrännyt lasta tapaamatta hänelle lääkityksen, lastensuojelun sosiaalityöntekijän kertomaan perustuen, kannattaa tuosta kyseisestä lääkäristä tehdä valitus. Kukaan asiantunteva lääkäri ei määrää lääkkeitä lapsipotilaalle ilman hoitosuhdetta, potilasta tapaamatta. Miten tuollaisen lääkityksen seurannastakaan on sitten sovittu, ikinähän ei ole kyse vain lääkityksen aloittamisesta vaan hoitovastuusta ja seurannasta sen jälkeenkin. Kuulostaa todellakin kummalliselta tapaukselta.
On valitettu jonka johdosta vanhemmista tuli vaarallisia lapselle koska eivät olleet hoitomyönteisiä. Nyt lapsi syö jo uusia lääkkeitä ja vähän lisää kompensoimaan toisien lääkkeiden haittavaikutuksia.
Eli mitä siihen valitukseen vastattiin? Miten lääkärin esimies hänen toimintaansa suhtautui ja miten sitä perusteltiin, että on lapsipotilaalle määrännyt psyykelääkityksen ilman hoitosuhdetta?
Lapsi oli sijaishuollossa ja siellä jollain "raudanlujalla ammattilaisella" heräsi huoli jolloin käynnistyi hoitosuhde lasten psykiatriselle sairaalalle. Ei siihen suhtauduttu mitenkään koska lapsen asioita hoiti lastensuojelun ammattilaiset.
Eli lasta on käytetty lääkärissä ja lääkäri on lapsen tavattuaan tehnyt hoitosuunnitelman ja määrännyt lääkkeet. Se, että vanhempi ei ole ollut lääkärissä, ei poista sitä etteikö lapsi siellä olisi ollut.
Ei nähnyt lasta, tosin 4-5vuotiaan terveydellisistä ongelmista ja oireista kertoo usein tämän vanhempi, jonka roolia sosiaalityöntekijä toimitti tässä tapauksessa. Ja näitä tietoja sossu sai taas sijoituspaikasta, kuten yleisestikin kaikkia muitakin tietoja. Tämä nyt ei sinällään olisi outoa ellei tosiaan tämä lääkäri olisi määrännyt lääkkeitä ihan vaan muiden ihmisten havaintojen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, esim.neurobiologista oireilua omaava nuori kustantaa 500e/vrk eho-jaksolla, olen nähnyt paperin jossa oli mainittu tämä tieto, en tiedä oliko tarkoitettu nähtäväksi vai oliko vahingossa lähetetty mulle kyseinen paperi.
Kyllä ja siksi on kannattavaa tehtailla lapselle jokin diagnoosi edes näkemättä tätä. Tätä tapahtuu paljon, samoin aivan turhaa ja vaarallista lääkitsemistä.
Lähteet, näyttöä väitteiden tueksi?
Lähteenä käytän omia sekä muiden täysin identtisiä kokemuksia lastensuojelun lääkäreistä jotka määräävät lääkkeitä jopa ilman varsinaista diagnoosia (yleisin käytetty dg lienee "monimuotoinen tunne-elämän häiriö") ja näkemättä lasta, eli potilasta tai asiakasta. Onhan se jopa järkeenkäypää lääkitä lapsi helppohoitoiseksi ja samalla laitokset saavat hänestä "vaikean lapsen lisää". Kaikki mikä kuuluu normaaliin lapsuuteen/inhimillisyyteen voidaan lasussa kääntää sairaudeksi tai viaksi joka pitää korjata.
Mikä näiden lääkäreiden kytky mielestäsi on, miten hyötyvät siitä, että toimivat ammattieettisten ohjeidensa vastaisesti? Lastensuojelun palkkalistoilla lääkärit eivät ole, heidän esimiehensä ja ohjeistuksensa tulevat terveydenhuollon puolelta.
Niin en tiedä miten hyötyvät jos hyötyvät. Ja kyllä ainakin Lahdessa lastensuojelun työntekijä kertoi että heillä on oma lääkäri joka arvioi perhettä näkemättä näitä lainkaan. Kyseessä on siis moniammatillinen työryhmä joka koostuu erilaisista "ammattilaisista" ja antavat perheen tilanteesta oman näkemyksensä. Siis näkemättä perhettä ollenkaan. Näkemykset perustuvat perheestä kirjattuihin asioihin joita voi olla esimerkiksi naapurin silminnäkijähavainto tms, eivätkä nämä kirjaukset useinkaan ole todenmukaisia.
Kyllä, näitä moniammatillisia työryhmiä lastensuojelussa todella hyödynnetään pohdittaessa oikeita ratkaisuja. Laki ohjaa myös tähän. Niissä mukana olevat tahot eivät kuitenkaan osallistu potilaan hoitoon eli eivät esimerkiksi määrää niitä lääkkeitä lastensuojelun työntekijän kertoman perusteella. Moniammatillisten työryhmien tarkoituksena on vain pohtia eri alojen näkökulmista mitä ongelmille olisi tehtävissä. Ja asiakkaan tietäen asiansa käsittelystä tällaisessa työryhmässä tietenkin, ei kenenkään selän takana toimien.
Siis väitätkö että moniammatillisen työryhmän jäsenet ovat tavanneet asiakkaansa eli lapset tai heidän vanhempiaan? Ja kyllä, tiedän oman tapaukseni lisäksi muitakin vastaavia kokemuksia jossa lääkäri on määrännyt mm neuroleptejä pienelle lapselle näkemättä tätä ollenkaan. Lienee itsestään selvyys ettei seläntakana toimita joten siitä nyt oli turha mainita. Eiku hetkinen....Joo hyvä kun mainitsit, hehän tosiaan ilmoittaa tästä asian viemisestä moniammatillisen työryhmän käsittelyyn. Pisteet sentään siitä avoimuudesta.
En väitä, vaan kerroin nimenomaan miten heillä ei ole hoitosuhdetta eikä sellaista muodostu tuon moniammatillisen työryhmän käsittelyn myötä. Eri viranomaiset tuossa edustavat omia alojaan ja tuovat käyttöön heidän asiantuntemuksen sen pohtimiseksi mihin palveluihin olisi hyvä mahdollisesti ohjata asiakasta, mikä voisi vielä auttaa. Ettei niihin viimesijaisiin toimenpiteisiin tarvisi turvautua, mikä on aina se tavoite lain sanelemalla tavalla.
Juu ei se siellä kokouksessa muodostu se hoitosuhde mutta pointti onkin siinä että lääkäri voi näkemättä lasta tai vanhempaa a) määrätä lapselle psyykelääkkeitä b) antaa lausunnon vanhemmuudesta. Huolestuttavaa ettei tämä sinua huoleta vaan takerrut epäolennaisiin. Oletko itse sosiaalityöntekijä?
Ei lääkäri määrää moniammatillisen työryhmän käsittelyn pohjalta yhtään mitään, kun edelleenkään siinä ei muodostu mitään hoitosuhdetta. Myöskään lausuntoja ei anna toisen käden tietojen pohjalta yksikään lääkäri. Työryhmässä voidaan esim. todeta, että lapsi olisi hyvä saada terveydenhuollon arvioon. Mistään terveydenhuollon toimenpiteistä siellä ei todellakaan päätetä, vaan arvioidaan miltä eri tahoilta perhe voisi saada apua. Ja asiakkaalta todella kysytään onko lupa käsitellä asiaa moniammatillisessa työryhmässä ja asiakas voi sen halutessaan kieltää.
Minua huolettaa se, että sinä haluat levittää vääriä käsityksiä lastensuojelun ja terveydenhuollon toiminnasta, joista molemmista säädetään lailla. Mikä sinun motiivisi on?
Eli sinä et tiedä että näin lääkärit ovat toimineet ja sen takia väität että minä valehtelen? Ymmärrän. Nämä pitää usein itse kokea tai nähdä läheltä ennekuin niihin uskoo. En jää tästä jankkaamaan.
Jos lääkäri on todella määrännyt lasta tapaamatta hänelle lääkityksen, lastensuojelun sosiaalityöntekijän kertomaan perustuen, kannattaa tuosta kyseisestä lääkäristä tehdä valitus. Kukaan asiantunteva lääkäri ei määrää lääkkeitä lapsipotilaalle ilman hoitosuhdetta, potilasta tapaamatta. Miten tuollaisen lääkityksen seurannastakaan on sitten sovittu, ikinähän ei ole kyse vain lääkityksen aloittamisesta vaan hoitovastuusta ja seurannasta sen jälkeenkin. Kuulostaa todellakin kummalliselta tapaukselta.
On valitettu jonka johdosta vanhemmista tuli vaarallisia lapselle koska eivät olleet hoitomyönteisiä. Nyt lapsi syö jo uusia lääkkeitä ja vähän lisää kompensoimaan toisien lääkkeiden haittavaikutuksia.
Eli mitä siihen valitukseen vastattiin? Miten lääkärin esimies hänen toimintaansa suhtautui ja miten sitä perusteltiin, että on lapsipotilaalle määrännyt psyykelääkityksen ilman hoitosuhdetta?
Lapsi oli sijaishuollossa ja siellä jollain "raudanlujalla ammattilaisella" heräsi huoli jolloin käynnistyi hoitosuhde lasten psykiatriselle sairaalalle. Ei siihen suhtauduttu mitenkään koska lapsen asioita hoiti lastensuojelun ammattilaiset.
Eli lasta on käytetty lääkärissä ja lääkäri on lapsen tavattuaan tehnyt hoitosuunnitelman ja määrännyt lääkkeet. Se, että vanhempi ei ole ollut lääkärissä, ei poista sitä etteikö lapsi siellä olisi ollut.
Ei kun tämän kirjoittajahan on kertonut lääkärin lastensuojelun moniammatillisessa työryhmässä kerrotun perusteella määränneen lapselle psyykelääkityksen.
En missään kohti näin väittänyt vaan kun joku ihmetteli miten lastensuojelulla voi olla oma (lasten)lääkäri niin ainakin Lahden lastensuojelun työntekijä on sanonut että heillä on, ja tämä osallistuu moniammatillisen työryhmän kokoukseen. Mutta vääntäkää vaan kaikki kuten sossutkin tekevät.
No tuon moniammatillisen työryhmän työskentelyyn osallistuvan lääkärin roolia tuolla aiemmin jo käytiinkin läpi ja siinä kiven kovaan väitit, että tämä lääkäri on joku lastensuojelun kätyri, joka heidän antamien tietojen perusteella on määrännyt lasta näkemättä lääkityksen. Tästähän juuri päädyttiin tähän keskustelun vaiheeseen, toteamaan hänen toimineen väärin. Mutta kyse olikin siis vain siitä, että hän on osallistunut moniammatilliseen työryhmään ihan kuten hänen kuuluukin, oman ammattikuntansa asiantuntemusta edustavana tahona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, esim.neurobiologista oireilua omaava nuori kustantaa 500e/vrk eho-jaksolla, olen nähnyt paperin jossa oli mainittu tämä tieto, en tiedä oliko tarkoitettu nähtäväksi vai oliko vahingossa lähetetty mulle kyseinen paperi.
Kyllä ja siksi on kannattavaa tehtailla lapselle jokin diagnoosi edes näkemättä tätä. Tätä tapahtuu paljon, samoin aivan turhaa ja vaarallista lääkitsemistä.
Lähteet, näyttöä väitteiden tueksi?
Lähteenä käytän omia sekä muiden täysin identtisiä kokemuksia lastensuojelun lääkäreistä jotka määräävät lääkkeitä jopa ilman varsinaista diagnoosia (yleisin käytetty dg lienee "monimuotoinen tunne-elämän häiriö") ja näkemättä lasta, eli potilasta tai asiakasta. Onhan se jopa järkeenkäypää lääkitä lapsi helppohoitoiseksi ja samalla laitokset saavat hänestä "vaikean lapsen lisää". Kaikki mikä kuuluu normaaliin lapsuuteen/inhimillisyyteen voidaan lasussa kääntää sairaudeksi tai viaksi joka pitää korjata.
Mikä näiden lääkäreiden kytky mielestäsi on, miten hyötyvät siitä, että toimivat ammattieettisten ohjeidensa vastaisesti? Lastensuojelun palkkalistoilla lääkärit eivät ole, heidän esimiehensä ja ohjeistuksensa tulevat terveydenhuollon puolelta.
Niin en tiedä miten hyötyvät jos hyötyvät. Ja kyllä ainakin Lahdessa lastensuojelun työntekijä kertoi että heillä on oma lääkäri joka arvioi perhettä näkemättä näitä lainkaan. Kyseessä on siis moniammatillinen työryhmä joka koostuu erilaisista "ammattilaisista" ja antavat perheen tilanteesta oman näkemyksensä. Siis näkemättä perhettä ollenkaan. Näkemykset perustuvat perheestä kirjattuihin asioihin joita voi olla esimerkiksi naapurin silminnäkijähavainto tms, eivätkä nämä kirjaukset useinkaan ole todenmukaisia.
Kyllä, näitä moniammatillisia työryhmiä lastensuojelussa todella hyödynnetään pohdittaessa oikeita ratkaisuja. Laki ohjaa myös tähän. Niissä mukana olevat tahot eivät kuitenkaan osallistu potilaan hoitoon eli eivät esimerkiksi määrää niitä lääkkeitä lastensuojelun työntekijän kertoman perusteella. Moniammatillisten työryhmien tarkoituksena on vain pohtia eri alojen näkökulmista mitä ongelmille olisi tehtävissä. Ja asiakkaan tietäen asiansa käsittelystä tällaisessa työryhmässä tietenkin, ei kenenkään selän takana toimien.
Siis väitätkö että moniammatillisen työryhmän jäsenet ovat tavanneet asiakkaansa eli lapset tai heidän vanhempiaan? Ja kyllä, tiedän oman tapaukseni lisäksi muitakin vastaavia kokemuksia jossa lääkäri on määrännyt mm neuroleptejä pienelle lapselle näkemättä tätä ollenkaan. Lienee itsestään selvyys ettei seläntakana toimita joten siitä nyt oli turha mainita. Eiku hetkinen....Joo hyvä kun mainitsit, hehän tosiaan ilmoittaa tästä asian viemisestä moniammatillisen työryhmän käsittelyyn. Pisteet sentään siitä avoimuudesta.
En väitä, vaan kerroin nimenomaan miten heillä ei ole hoitosuhdetta eikä sellaista muodostu tuon moniammatillisen työryhmän käsittelyn myötä. Eri viranomaiset tuossa edustavat omia alojaan ja tuovat käyttöön heidän asiantuntemuksen sen pohtimiseksi mihin palveluihin olisi hyvä mahdollisesti ohjata asiakasta, mikä voisi vielä auttaa. Ettei niihin viimesijaisiin toimenpiteisiin tarvisi turvautua, mikä on aina se tavoite lain sanelemalla tavalla.
Juu ei se siellä kokouksessa muodostu se hoitosuhde mutta pointti onkin siinä että lääkäri voi näkemättä lasta tai vanhempaa a) määrätä lapselle psyykelääkkeitä b) antaa lausunnon vanhemmuudesta. Huolestuttavaa ettei tämä sinua huoleta vaan takerrut epäolennaisiin. Oletko itse sosiaalityöntekijä?
Ei lääkäri määrää moniammatillisen työryhmän käsittelyn pohjalta yhtään mitään, kun edelleenkään siinä ei muodostu mitään hoitosuhdetta. Myöskään lausuntoja ei anna toisen käden tietojen pohjalta yksikään lääkäri. Työryhmässä voidaan esim. todeta, että lapsi olisi hyvä saada terveydenhuollon arvioon. Mistään terveydenhuollon toimenpiteistä siellä ei todellakaan päätetä, vaan arvioidaan miltä eri tahoilta perhe voisi saada apua. Ja asiakkaalta todella kysytään onko lupa käsitellä asiaa moniammatillisessa työryhmässä ja asiakas voi sen halutessaan kieltää.
Minua huolettaa se, että sinä haluat levittää vääriä käsityksiä lastensuojelun ja terveydenhuollon toiminnasta, joista molemmista säädetään lailla. Mikä sinun motiivisi on?
Eli sinä et tiedä että näin lääkärit ovat toimineet ja sen takia väität että minä valehtelen? Ymmärrän. Nämä pitää usein itse kokea tai nähdä läheltä ennekuin niihin uskoo. En jää tästä jankkaamaan.
Jos lääkäri on todella määrännyt lasta tapaamatta hänelle lääkityksen, lastensuojelun sosiaalityöntekijän kertomaan perustuen, kannattaa tuosta kyseisestä lääkäristä tehdä valitus. Kukaan asiantunteva lääkäri ei määrää lääkkeitä lapsipotilaalle ilman hoitosuhdetta, potilasta tapaamatta. Miten tuollaisen lääkityksen seurannastakaan on sitten sovittu, ikinähän ei ole kyse vain lääkityksen aloittamisesta vaan hoitovastuusta ja seurannasta sen jälkeenkin. Kuulostaa todellakin kummalliselta tapaukselta.
On valitettu jonka johdosta vanhemmista tuli vaarallisia lapselle koska eivät olleet hoitomyönteisiä. Nyt lapsi syö jo uusia lääkkeitä ja vähän lisää kompensoimaan toisien lääkkeiden haittavaikutuksia.
Eli mitä siihen valitukseen vastattiin? Miten lääkärin esimies hänen toimintaansa suhtautui ja miten sitä perusteltiin, että on lapsipotilaalle määrännyt psyykelääkityksen ilman hoitosuhdetta?
Lapsi oli sijaishuollossa ja siellä jollain "raudanlujalla ammattilaisella" heräsi huoli jolloin käynnistyi hoitosuhde lasten psykiatriselle sairaalalle. Ei siihen suhtauduttu mitenkään koska lapsen asioita hoiti lastensuojelun ammattilaiset.
Eli lasta on käytetty lääkärissä ja lääkäri on lapsen tavattuaan tehnyt hoitosuunnitelman ja määrännyt lääkkeet. Se, että vanhempi ei ole ollut lääkärissä, ei poista sitä etteikö lapsi siellä olisi ollut.
Ei nähnyt lasta, tosin 4-5vuotiaan terveydellisistä ongelmista ja oireista kertoo usein tämän vanhempi, jonka roolia sosiaalityöntekijä toimitti tässä tapauksessa. Ja näitä tietoja sossu sai taas sijoituspaikasta, kuten yleisestikin kaikkia muitakin tietoja. Tämä nyt ei sinällään olisi outoa ellei tosiaan tämä lääkäri olisi määrännyt lääkkeitä ihan vaan muiden ihmisten havaintojen mukaan.
Ja tästä lääkäristä valitettiin? Ja miten asia eteni, kun hän on toiminut selkeästi väärin?
Ei lääkäri määrää moniammatillisen työryhmän käsittelyn pohjalta yhtään mitään, kun edelleenkään siinä ei muodostu mitään hoitosuhdetta. Myöskään lausuntoja ei anna toisen käden tietojen pohjalta yksikään lääkäri. Työryhmässä voidaan esim. todeta, että lapsi olisi hyvä saada terveydenhuollon arvioon. Mistään terveydenhuollon toimenpiteistä siellä ei todellakaan päätetä, vaan arvioidaan miltä eri tahoilta perhe voisi saada apua. Ja asiakkaalta todella kysytään onko lupa käsitellä asiaa moniammatillisessa työryhmässä ja asiakas voi sen halutessaan kieltää.
Minua huolettaa se, että sinä haluat levittää vääriä käsityksiä lastensuojelun ja terveydenhuollon toiminnasta, joista molemmista säädetään lailla. Mikä sinun motiivisi on?