Mitä te tekisitte tilanteessani?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vertaistuesta. Haluaisin ehkä jutella jossain muualla ja olen ollut todella iloinen lukiessani kommentteja, joissa tätä on minulle ehdotettu. (nyt täytyy myöntää oma tyhmyyteni somemaailmassa, en oikein tiedä että missä ja miten)

Minua pelottaa aivan hirveästi, että tulen tekemään eroa vuosien ajan. Myös taustalla olevat epäonnistuneet eroyritykset syövät itsetuntoani selviytymisestäni.

Luultavasti kimpaannuin aikasemmasta kommentista, koska siinä mainittiin mahdollisuus, että jäisin yksin. Se että vaihtamalla ei parane, kuulostaa todella julmalta. Että jos haluaa olla joskus parisuhteessa niin ei muuta olisi luvassa, kuin itsetunnon hajoittamista ja pahaa mieltä ilman läheisyyttä ja toisen kunnioittamista.

En tarkoita, että minun olisi mikään pakko olla suhteessa. Suurimman osan elämästäni olen pärjännyt ilmankin. Koen kuitenkin, että luonnollista kaivata rakkautta ja kumppanuutta.

Olen sekaisin ajatusteni kanssa. Mies on minulle vihainen, hän haluaisi nähdä vanhempani, mutta kielsin. Siis hän haluaisi vain viettää aikaa siellä, he pitävät toisistaan. Nyt on ehkä erittäin hyvä hetki taas pitää hengähdystauko täältä.

Kiitos tukevista viesteistänne, luen ne kaikki, vaikka en keksisi/ehtisi kommentoida takaisin.

Ap

Hei, sinä et jää yksin! Eivätkä kaikki miehet ole tuollaisia. Älä kuuntele yhtään tuon yksittäisen ihmisen kommenttia, joka ei todennäköisesti ole edes lukenut koko ketjua.

Eron jälkeen varmasti välillä kaipaat miestä. Mutta toisaalta olet sitten täysin vapaa pohtimaan omia tarpeitasi ja tulevaisuuttasi.

Jos haluat perustaa perheen, voit tehdä sen miehen kanssa, jolla ei vielä ole lapsia. Ja joka ei vihoittele pitkään ja tiuski, vaan keskustelee tunteistaan avoimesti.

Voit aivan hyvin deittailla hetken aikaa miehiä ihan vain muistaaksesi, minkälaista on tutustua uusiin ihmisiin ja kuullaksesi erilaisia elämäntarinoita. Haluat vakiintua, mutta ota hetki aikaa sinkkuelämälle. Oma asunto ja sen sisustaminen mieleiseksi on mukavaa. Ehkä voit aloittaa jonkun uuden harrastuksen, jotta et vatvoisi eroa liikaa.

Hei Ap

Kiva että edeltävä viestisi ei jäänyt viimeiseksi. On kiva kuulla sinusta!

Valitettavasti mitä pitempään tämä ketju täällä on, sitä enemmän häiriköt löytää tähän ketjuun.

Pitäisikö esim kaks plus palstalle. Siellä on myustaakseni myös kirjautuneiden käyttäjien mahdollisuus viestittää privaatisti toisilleen. Siellä voisi olla turvallisempaa. Silloin saisit ehkä jonkun halukkaan kanssa turvallisesti vaihdettua sähköpostiosoitteita yksityisen viestittely mahdollistamiseksi.?

Entä jos tekisit samannimisen ketjun sinne? Löytäisiköhän täältä porukat kaksplussalta oikean ketjun?

Hei Ap!

Älä lue usko noita provo juttuja, joita jotkut tänne laittaa. Niiden tarkoitus on nimenomaan sotkea hyvä ja tärkeä keskusteluketju.

Tuio kaks plus- ketju voisi olla hyvä, mitä ajattelet siitä?

Hei, olisin todella kiinnostunut jatkamaan vaikka sitten siellä kaks plussan puolella jos haluatte kanssani vielä jutella.

Tänään se sitten iski, aivan lohduton itkukohtaus. Häpeän itseäni aivan valtavasti ja tuntuu että mikään ei sitä voi korjata.

Kaikki ne ajatukset omasta kehostani, alastomuudesta, alapäästäni ja taidoistani vyöryvät väkisin päähän. Tuntuu että ei kenellekään muulle naiselle ole sanottu samoja asioita kuin minulle, että minussa on se vika.

Tuntuu ettei pitäisi olla mahdollista että oma kumppani ei kiihotu alastomasta vartalostani. (No ei kyllä vaatteet päälläkään)

Puhun preesenssissä, vaikka tilanne ei ole enää tuo mitä kuvailen. Tunteeni vain eivät ole muuttuneet miehen tahdissa.

Hävettää kehoni lisäksi oma tilanteeni. Olen muita jäljessä opinnoissani ja vaikka valmistun niin työelämään on yhä matkaa. Ahdistaa ja ajatukset karkaavat myös kaverisuhteisiin. Kuinka kukaan ikinä haluaisi olla tälläisen epäonnistujan ystävä/kanssa tekemisissä?

No ei varmasti tällä asenteella ainakaan, ei ketään synkistelijä kiinnosta. Toisaalta jos olisin pirteä ja reipas niin en olisi tässä tilanteessa alunperinkään.

Yritän kovasti pysyä elämässä kiinni. Huomenna kouluun ja aloitan muutaman verkkokurssin, jotka olisi hyvä tehdä ennen kesää. Kesätöistä en ole varma, että saanko, mutta ehkä voisin kokeilla vapaaehtoistyötä. Pitää koittaa suunnitella vähän eteenpäin, etten lamaantuisi täysin.

Ap

Hei ap

Kiva kuulla sinusta, vaikka ikävää että tunnelmasi ovat matalalla.

Itkemunen on luonnollista, käsittelet valtavan haavoittuvia asioita, mitä sinulle on tapahtunut.

Tekisitko sen ketjun 2 plussalle, jos me täältä löydettäisiin se oikea ketju? Voisit ainakin kokeilla? Eihän tämä ketju sillä täältä mihinkään poistu. Ilmoita sitten tänne.

Nuo opintosuunnitelmasi kuulostavat todella hyviltä. Ei siitä kannata murehtia, että opinnot olisi jäljessä. Jatka ihmeessä opintoja, niillä voi olla tervehdyttävä ja elämän hallinnan tunnetta lisäävä vaikutus. Itsekin valmistuin n. 8 vuotta tavoiteaikataulu jäljessä yliopistosta, ja löysin silti paikkani työelämässä.

Onko opintoala tuntunut omalta?

Todella ikävä kuulla vaikeasta päivästäsi! Toivon sinulle paljon voimia ja tsemppiä loppupäivääsi!

Ensi viikon suunnitelmasi kuulostaa oikein hyviltä, ja kuulostaa että edustyt elämässäsi oikein hyvää tahtia.

Ja haluaisin vielä sanoa, että ystävyys ei mielestäni katso milläänlailla sitä, mitä joku on saavuttanut elämässä. Minulle ainakin ihmisissä on paljon tärkeämpää se, että heillä on hyvä sydän.

Minä ainakin tulisin mielelläni keskustelemaan kanssasi vaikka tuonne kaksplussaan, eli tee vaan uusi keskustelun aloitus sinne.

Ap, noissa tunteissa ei ole mitään hävettävää. On hyvä, että itket! Muuten asiat jäävät kehoosi loukkoon ja vaivaavat sinua ikuisesti. Kriisin aikana on tärkeä itkeä, ja uskaltaa tuntea paha olo. Paha olo menee pois itkemällä. Siitä että koittaa olla itkemättä tai surematta tai olematta vihainen, nämä tunteet vain kasvavat. Eli hyvä mennä ikäviä tunteita kohti täysin ja purkaa ne. Kaikki itkevät yksin ollessaan toisinaan lohduttomasti, kun on tuollainen kriisi, ja se voi jatkua jonkun aikaakin.

Maailma on täynnä ihmisiä, joilla on kriisi päällä, ja vaikea lapsuus takana. Poikaystäväsi on yksi heistä. Et voi kuitenkaan kaikkia heistä parantaa, ei ole tehtäväsi olla toisen terapeutti. Sinun isoin vastuusi on pitää sinusta itsestäsi huolta ja toimia sinun edunvalvojanasi. Olla rehellinen myös toiselle siitä mitä SINÄ haluat. Eli ei ole oikein ketään kohtaan jäädä suhteeseen, jossa et oikeasti halua olla, säälistä.

Teit oikean ratkaisun. Joskus eroa tehdään pitkään. Toivon, että uskallat lähteä, mutta moni menee edes takaisin ennen kuin lähtee lopullisesti. Älä syyllistä itseäsi tästä heiluriliikkeestä. Äläkä ajattele, että koska epäröit, se tarkoittaa että sinun tulee jäädä suhteeseen. Eroaminen on pelottavaa. Olet oikeassa erotessasi. Saat epäröidä, ja silti päätyä lopulta eroon pitkänkin sompaamisen jälkeen.

Kerro terapeutille mahdollisimman rehellisesti tästä kaikesta. Tiedän että joskus hävettää kertoa heille totuus, mutta kerro, jotta hän voi sinua auttaa. Tulet pärjäämään.

Se on moro miehelle.Kiitos/näkemiin.

Ap, onko teillä seksiä? Jos on, sinun on EHDOTTOMASTI lopetettava seksi ystävyyssuhteessa - et saa "ostaa yksinäisyyttä pois, myymällä itsesi". 

Aito ystävä ei vaadi vastineeksi seurastaan seksiä. Tekemällä seksistä vaihtovälineen, vaurioitat itseäsi psyykkisesti: herkistät itseinholle.

Jos seksiä tosiaan on, sinulla ei ole nyt vaihtoehtoja sen suhteen nyt: sinun on pakko lopettaa se ainakin määrätyksi ajaksi. Jos sovit pitkän tauon, älä riko lupausta itsellesi, tai se kostautuu. Sinun on haluttava seksiä jostain muusta syystä, kuin vastineena, niin kauan kuin inhoat itseäsi itsesi "myymisestä".

Älä mieti, mitä ystäväsi haluaa. Vaan mitä sinä haluat, tai mitä sinun täytyy tehdä, jotta voisit paremmin.

Veeran tarina seksiaddiktin puolisona:

https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000007862015.html

Mitä kuuluu Ap?

Jos haluat, niin päivitä toki kuulumisia.

Up

Hei pitkästä aikaa. Minulle ei hirveästi kuulu tällä hetkellä mitään uutta. Kevään saapuminen on tuntunut erityisen rankalle, mutta niin varmasti monelle muullekin ottaen huomioon tämäm hetkisen tilanteen. Toivon kaikille paljon jaksamisia.

Mielenterveysongelmani ovat saaneet minut taas otteeseensa ja oloni on hyvin lohduton. Tuntuu että olen vähemmän aikuinen kuin muut aikuiset ympärilläni. Mietin, että muuttuuko tämä tunne koskaa vai tuleeko aina tuntumaan kuin olisin huijari, nuori aikuisen ruumiissa, peläten että pian jää kiinni valheestaan.

Koulun suhteen menee vaihtelevasti. Toisaalta tuntuu että mahtavaa, minusta tulee vielä jotakin ja että omaan älykkäitä ajatuksia, pystyn tähän. Kuitenkin tulee hetkiä kun havahdun tyhmyyteeni ja älyni rajallisuuteen. Terapian huonoja puolia varmaan ja oman temperamenttini yhdistelmä, olen ihan kamalan itsekriittinen. Pikkuvanhaltakin tuntuu, mutta olen jo liian vanha siihenkin.

Ap

Kuuluu minulle toisaalta hyvääkin. Anteeksi tulevat pitkät pölinät itsestäni, minusta vain tuntuu mukavalle kirjoittaa tällä hetkellä.

Onnistumisia olen kokenut kevään kirjoituksissa, siinä että olen lähes joka päivä harrastanut liikuntaa ja olen joinain päivinä kyennyt olemaan ilman ongelmakäyttäytymistäni. Uskalsin myös eksyttyäni pyytää apua tuntemattomalta ihmiseltä. Se jos mikä on saavutus ihmiskammoiselle.

Yksinäisyys vaivaa hiukan, minun pitäisi ryhdistäytyä ja ottaa kontaktia muihin. Huono itsetuntoni ja ajatukset siitä että muut eivät haluaisi olla minunlaiseni ihmisen (köyhä, liian vanha opiskelija, huonot sosiaaliset taidot) kanssa tekemisissä estävät.

En tule niitä sosiaalisia taitoja yksin oppimaan, joten ratkaisu tähän on melko selvä. Toisaalta en ole aivan varma miksi en osaa olla muiden kanssa. Tunnen empatiaa, osaan lohduttaa ja toimia ristiriitatilanteissa. Koen roolini ryhmissä olevan sellainen että huolehdin että kaikki viihtyvät ja saavat puheenvuoron.

Kaksin en osaa olla kenenkään kanssa, en keksi oikein mitään puhuttavaa. Yleensä puhun tehtävästä joka pitää suorittaa tai kysyn mielipidettä johonkin ajankohtaiseen asiaan. Joskus olen vain hiljaa ja sanon ystävällisesti että jatketaan sitten kun tulee seuraava tehtävä. (Kyllä, sosiaalinen elämäni sijaitsee vain koulussa)

Ap

Toivon että pääset eroon tuosta miehestä

. Se on todella vaikeaa aikaa, kun eroat pitkästä suhteesta mutta se vahvistaa. Sinun pitää alkaa kunnioittamaan ja arvostamaan itseäsi. Tee asioita, jotka auttavat sinua arvostamaan itseäsi esimerkiksi ala kuntoilemaan, opi jotain uutta jne... Niin minä olen tehnyt ja olen alkanut arvostamaan itseäni paljon enemmän.

Se että mies sanoi alapääsi olevan löysä kertoo hänen pornoaddiktiosta. Nämä miehet itsetyydyttävät niin kovalla puristuksella, että normaali emätin ei enään tyydytä.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu minulle toisaalta hyvääkin. Anteeksi tulevat pitkät pölinät itsestäni, minusta vain tuntuu mukavalle kirjoittaa tällä hetkellä.

Onnistumisia olen kokenut kevään kirjoituksissa, siinä että olen lähes joka päivä harrastanut liikuntaa ja olen joinain päivinä kyennyt olemaan ilman ongelmakäyttäytymistäni. Uskalsin myös eksyttyäni pyytää apua tuntemattomalta ihmiseltä. Se jos mikä on saavutus ihmiskammoiselle.

Yksinäisyys vaivaa hiukan, minun pitäisi ryhdistäytyä ja ottaa kontaktia muihin. Huono itsetuntoni ja ajatukset siitä että muut eivät haluaisi olla minunlaiseni ihmisen (köyhä, liian vanha opiskelija, huonot sosiaaliset taidot) kanssa tekemisissä estävät.

En tule niitä sosiaalisia taitoja yksin oppimaan, joten ratkaisu tähän on melko selvä. Toisaalta en ole aivan varma miksi en osaa olla muiden kanssa. Tunnen empatiaa, osaan lohduttaa ja toimia ristiriitatilanteissa. Koen roolini ryhmissä olevan sellainen että huolehdin että kaikki viihtyvät ja saavat puheenvuoron.

Kaksin en osaa olla kenenkään kanssa, en keksi oikein mitään puhuttavaa. Yleensä puhun tehtävästä joka pitää suorittaa tai kysyn mielipidettä johonkin ajankohtaiseen asiaan. Joskus olen vain hiljaa ja sanon ystävällisesti että jatketaan sitten kun tulee seuraava tehtävä. (Kyllä, sosiaalinen elämäni sijaitsee vain koulussa)

Ap

Suosittelisin lukemaan kirjoja sosiaalisista taidoista ja myös itsetunnon kehittämisestä. Itse uskon law of attraction ja suosittelen lukemaan siitä :)

Tuossa on edellä jo 21 sivullista vastauksia, mutta laitan mäkin omani. Sorry jos samat on tullut jo.

Ekaa sivua silmäilin.

Ero voisi olla siinä mielessä hyvä, että saisit itsenäistyttä ja rakentaa itsesi uudelleen. Tai jos muuttaisitte eri osoitteisiin, seurustelisitte.

Äh, pitkään kirjoittamani viesti katosi katkenneen nettiyhdeyden syövereihin. No elämässä sattuu ja tapahtuu.

Tosiaan en tarvitse enää neuvoja tai ohjeita, toistan itseäni, mutta en halua tulla väärinymmärretyksi. Olen saanut jo niin paljon tältä ketjulta. Tulin vain avautumaan yksinäisenä päivänä, kun ei oikein ole ketään muutakaan.

Parisuhteeseen ei tällä hetkellä kuulu mitään ratkaisevaa uutta. Kaikki on kesken ja minä olen ihan lopussa. En ole varma mitkä välimme ovat tällä hetkellä. Ajoittain koen pahaa oloa ikävien muistojen tulviessa mieleen. Tuntuu niin likaiselta.

Avauduin aiemmin katkeruudestani ja hyväuskoisuudestani. Mies kun oli stereotyyppinen yksinäinen, väärinymmärretty ja kiusattu mies joka olisi niin hyvä sille oikealle joka näin huomaisi hänet.

Ehkä hän ei ymmärtänyt oman käytöksensä olevan loukkaavaa, ehkä hän kosti kokemansa vääryydet naisten osalta juuri minulle. Olinhan sopivan kokematon ja sinisilmäinen. Halusin olla hänelle hyvä kaiken sen jälkeen mitä hän oli joutunut kokemaan, halusin olla korjaava ihmissuhdekokemus.

Hän on kyllä hyvä ja välittävä läheisilleen ja hän olisi varmasti aivan mahtava ystävä. Hänen asenteensa naisia kohtaan ei ole ollut ehkä aivan terve. Hän tavallaan näkee naiset tavarana. Toisaalta ei ystävänaisiaan, lähinnä vain minut.

Nyt yritän lopettaa ettei palsa täyttyisi vain minun valittamisestani.

Ap

Kummankin on parempi aloittaa suhde jonkun toisen kanssa puhtaalta pöydältä. Kerran särjetty rakkaus ei tule ennalleen milloinkaan enää täysin. Rakkauteen ei kuulu ikinä toisen loukkaaminen. Miesystäväsi on pilannut tämän diilin. Osoita häntä sormella ja sano "sinä saat potkut".