Lue keskustelun säännöt.
Mitä te tekisitte tilanteessani?
Olen ollut muutaman vuoden riitaisassa parisuhteessa. Suhde on minulle ensimmäinen. Ongelmat johtuvat pääosin vain minusta ja huonosta itsetunnostani.
Mieheni on ainoa ihmissuhteeni ellei lasketa lapsuudenperheitämme.
Olen todella väsynyt tilanteeseen ja suhteemme ongelmien ajattelu saa minut voimaan pahoin. Mies ei halua erota ja minä en uskalla. Mies on kaikesta huolimatta paras ystäväni ja meillä on välillä oikein mukavaa yhdessä.
Olen erittäin yksinäinen ja epätoinen.
Miten voisin lähteä parantamaan elämääni/mahdollisesti pelastaa parisuhteemme?
Tähän mennessä olen aloittanut terapian, olen jatkanut opintojani pitkän tauon jälkeen ja valmistun pian. Koulussa olen turvavälien rajoissa yrittänyt olla sosiaalinen ja puhua muille. Ajoittain lamaannuttava epätoivo valtaa mieleni, mutta en ole vielä täysin luovuttanut. Tuntuu että olen pahinta saastaa mitä tämä maa kantaa.
Kommentit (487)
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei ole terapeuttisi eikä syy huonoon oloosi.
Vaihtoehdot:
1. Eroa miehestäsi ja paranna itsesi
2. Kysy mieheltäsi että haluaako hän olla rinnallasi kun parannat itseäsi.. Jos ei, vaihtoehto 1
Elämä muuttuu koko ajan. Puoliso pysyy mukana muutoksessa, tai sitten ei. Itselläni on tilanne, että rakkautta on, rakastuin silti toiseen, mutta odotan. Ehkä rakastumisen kohde alkaa katsella muualle olenhan sitkeä: cause it takes two to tango,it takes two babe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vielä tämän päiväisistä kommenteista. Ihan totta, niin kuin eräs teistä mainitsikin, tämä ketju on varmaankin tehnyt jo tehtävänsä osaltani.
Olin (ja olen yhä) niin iloinen tuesta jota sain teiltä. Halusin varmaan sen vuoksi vielä jäädä käsittelemään eroamisen aiheuttamia tuntemuksia, mutta saattaa tosiaankin olla parempi että jään vain lukemaan minulle jakamianne viestejä sen sijaan että yrittäisin jatkaa keskustelua.
Sain niin paljon enemmän tältä ketjulta, kuin osasin edes toivoa. Kiitos, että annoitte aikaanne minulle ja otitte asiani vakavasti.
Monesti saatamme unohtaa että jokainen meistä täällä palstalla on ihan oikea ihminen.
En tiedä kuulostanko jo liiankin tunteikkaalle, mutta en ole aiemmin elämässäni kokenut tälläistä tukemista ja välittämistä.
Saatan toki tulla vaikka puolen vuoden päästä kertomaan missä olen.
Ap
Hei ap
Jää toki edelleen ketjuun käsittelemään eron tunteita. Minä tuossa 360 ssa puhuin tuosta ketjun hiljenemisestä. Ja pari viestiä myöhemmin yritin vielä selventää huonosti muotoiltua tekstiäni.
En todellakaan yrittänyt vihjailla, että ketjun pitäisi vielä hiljentyä. Paljon on varmasti vielä sanomatta, vaikka ratkaisevia askeleita olet jo ottanut.
Jos haluat kertoa, niin kiinnostaisi kuulla, että mikä tilanteesi nyt konkreettisesti on? Siis tietääkö mies, että olette eronneet? Vaiko onko erosuunnitelma tekeillä?
Kerro, jos itse haluat. Muista, että tämäkin on omien rajojen asettamista. Sinun ei tarvitse edes anonyyminä kertoa enempää kuin haluat. Kaikkea hyvää tähän iltaan. Minä hiljenen tänään tavallista aiemmin, on huomiseksi muutamia hommia tehtävänä. Hyvää yötä siis jo tässä vaiheessa minun osaltani.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vielä tämän päiväisistä kommenteista. Ihan totta, niin kuin eräs teistä mainitsikin, tämä ketju on varmaankin tehnyt jo tehtävänsä osaltani.
Olin (ja olen yhä) niin iloinen tuesta jota sain teiltä. Halusin varmaan sen vuoksi vielä jäädä käsittelemään eroamisen aiheuttamia tuntemuksia, mutta saattaa tosiaankin olla parempi että jään vain lukemaan minulle jakamianne viestejä sen sijaan että yrittäisin jatkaa keskustelua.
Sain niin paljon enemmän tältä ketjulta, kuin osasin edes toivoa. Kiitos, että annoitte aikaanne minulle ja otitte asiani vakavasti.
Monesti saatamme unohtaa että jokainen meistä täällä palstalla on ihan oikea ihminen.
En tiedä kuulostanko jo liiankin tunteikkaalle, mutta en ole aiemmin elämässäni kokenut tälläistä tukemista ja välittämistä.
Saatan toki tulla vaikka puolen vuoden päästä kertomaan missä olen.
Ap
Ihan mahtavaa, olet siis eronnut!
Luin pari ensimmäistä sivua vasta äsken ja ahdisti niiiin paljon puolestasi. Suu auki luin minkänlaisen miehen kanssa olit ja mitä ajattelit itsestäsi, ehdin jo pelätä että puolustelet aina vain miehesi hirviömäistä käytöstä.
En pystynyt edes lukemaan enempää vaan skippasin suoraan vikalle sivulle. Ja täällä kerroit erostasi, siis mulla tuli tippa linssiin.
Oon niin ilonen puolestasi ja todella ylpeä että oot ottanu tilanteen haltuun ja ottanu myös näiden ihmisten neuvot tosissasi.
Harva näin nopeasti ymmärtää oman parhaansa. Varmasti olet fiksu tyyppi.
Toivon kaikkea hyvää elämääsi, etenkin hyviä elämääsi rikastuttavia ihmissuhteita, ja itsesi toteuttamista ja hyväksymistä sellaisena kuin olet. Olet varmasti oikein hyvä tyyppi!
Tiedän ettei ole velvollisuuteni ole kertoa, mutta kyllä te nyt hyvänen aika ansaitsette kuulla että mihin tilanteeseen jään tänne.
Eli tilanne on se että sain sanottua erosta miehelle tiistaina ja sitä seuraavana päivänä kerroin terapeutilleni tilanteen. Teemme terapeuttini kanssa konkreettisen erosuunnitelman ensi viikolla.
Vielä en ole saanut aikaiseksi/emme ole edenneet tavaroiden pakkaamiseen ja muihin käytännän asioihin. Tällä hetkellä ylipäätään sen käsittely että tämä oli nyt tässä vie kaikki voimani. Ensi viikon terapian jälkeen varmaan sitten ihan käytännön toteutukseen.
Olen turvassa ja huomenna menen vanhempieni luokse.
Saatan pidemmän ajan päästä päivitellä kuulumisiani, kunhan elämä tästä selkiytyy. Kyllä olen aivan hajalla, mutta en halua että viimeinen viestini olisi tunnepurkausten tykitystä, vaan iso kiitos teille kaikille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinulle! Kuulostat jotenkin paljon vahvemmalle ja jäsentyneemmälle kuin ketjun aloittaessasi. Onnea paljon matkaan ja jos takapakkeja tulee, niin älä lannistu, vaan jatka etenemistä. Olet luonnostasi analyyttinen ja fiksu, pärjäät kyllä ja hyödyt asioiden käsittelystä terapiassa.
Vielä yksi ajatus. Ketjussa on paljon tekstiä uuden suhteen löytämisestä. Minulle suurin oivallus on ollut, että onnellisuuteen ei tarvitse parisuhdetta. Itsekin sanoit, että on riski ajautua huonoon suhteeseen. Ainakin läheisriippuvainen (arvottomuuden kokemus) käytös saattaa herkästi aktivoitua uudelleen. Suosittelisin, että käyt rauhassa terapiaa ja sitten kun tiedät itseluottamuksesi olevan kunnossa, voit rauhassa katsella uutta suhdetta. Sitten kun tiedät, että ristiriitatilanteessa osaat pitää puolesi ja vetää rajat kunnioittavalle käytökselle, olet valmis. Se on myös tulevan perheen perustamisen kannalta olennaista, että löydät tasa-arvoisen, lempeän kumppanin itsellesi.
Aivan mahtavaa kuulla ap että olet jo ottanut askelia onnellisempaa elämää kohti! Erilaisia tunteita ja ajatuksia tilanteessasi varmasti tulee, se on aivan normaalia kun on suuri elämänmuutos kyseessä.
Minä myös kuulisin mielelläni lisää sinun kuulumisia, ja mielelläni myös kirjoittelisin sinulle mikäli tuntuu että haluat keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tosi mielelläni vielä jatkaisin keskustelua, jos haluat vain vielä avata ajatuksiasi. Sinun ei tarvitse hiljentyä ellet itse halua: jos joidenkin keskustelijoiden mielenkiinto lopahtaa, niin he eivät sitten vain enää seuraa ketjua. Olisi mielenkiintoista kuulla, millaiseen erosuunnitelmaan päädytte. Mutta, kuten joku jo sanoikin, päätät itse mitä haluat kertoa ja milloin. Hyvää yötä ja tsemppiä edelleen, voit olla valtavan ylpeä itsestäsi, niin kuin mekin ollaan sinusta.
Jätä se sika, tee raikkaita voileipiä ja käy sohvalle katsomaan salkkareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole edes eka kerta kun törmään tähän että nuori nainen luulee itsessään olevan joku vika. Eikö meillä tosiaan ole missään tarpeeksi valistusta siitä mitkä ovat terveen parisuhteen merkit ja millaista terve seksielämä on?! Ei ole mikään ihme että meidän nuoret menee sekaisin jatkuvasta median pornon ja itsensä esittelyn normaalistamisesta..
Sinussa ei hyvä tyttö ole yhtään mitään vikaa. Ainoa vika on miehesi korvien välissä.
Toimii myös toiste päin, että nuoret naiset puhuvat mitä sylki suuhun tuo. Minun 21v. ex-tyttäystävä lääkityksensä takia valitti että ei kiihotu minusta, halusi minun treenaavaan sixpackin ja kasvattamaan parran. En koskaan ennen häntä ole ollut epävarma mistään mutta hän sai minut tuntemaan epäseksikkääksi ja rumaksi. Pinnalliset nuoret naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole edes eka kerta kun törmään tähän että nuori nainen luulee itsessään olevan joku vika. Eikö meillä tosiaan ole missään tarpeeksi valistusta siitä mitkä ovat terveen parisuhteen merkit ja millaista terve seksielämä on?! Ei ole mikään ihme että meidän nuoret menee sekaisin jatkuvasta median pornon ja itsensä esittelyn normaalistamisesta..
Sinussa ei hyvä tyttö ole yhtään mitään vikaa. Ainoa vika on miehesi korvien välissä.
Toimii myös toiste päin, että nuoret naiset puhuvat mitä sylki suuhun tuo. Minun 21v. ex-tyttäystävä lääkityksensä takia valitti että ei kiihotu minusta, halusi minun treenaavaan sixpackin ja kasvattamaan parran. En koskaan ennen häntä ole ollut epävarma mistään mutta hän sai minut tuntemaan epäseksikkääksi ja rumaksi. Pinnalliset nuoret naiset.
Juu, varmasti on tilanteita joissa sukupuoliroolit on toisinpäin. Koetko saaneesi tästä ketjusta vertaistukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että olet kokenut poikkeuksellisen paljon haasteita jo nuorella iällä (vanhempien ongelmat, huostaanotto, kiusaaminen), ja olet selvinnyt hienosti aikuisuuteen näiden kaikkien haasteiden keskellä! Nuo asiat vaikuttavat paljon, joten oman asunnon hankkiminen ja etenkin avun hankkiminen on hieno saavutus! Kyllä ajan kanssa pystyt rakentamaan itsetuntoasi niin, että näet oman ihanuutesi, ja luotat enemmän tunteisiisi (esim. että jos haluat erota, saat erota).
Hienoa, että ostit ensimmäisen askeleen eron suhteen.
Se, että poikaystäväsi on aiemmin uhkaillut tappamisella ja että hänellä on niin paljon selviä, omia mielenterveysongelmia, on tässä tilanteessa riski. Ei ole normaalia sanoa kellekään, että jos toinen on uskoton niin tulee tappamaan hänet, kuten sinulle on aiemmin sanottu. On normaalia sanoa toiselle, että jos toinen on uskoton niin tulee lähtemään suhteesta. Näin sanovat normaalit ihmiset. Joten poikaystäväsi päässä on jotain pahasti vinksallaan. Myös terapeutti on puhunut sinulle turvakodeista, eli hän on siis nähnyt ammattikokemuksensa perusteella poikaystäväsi mahdollisesti vaarallisena henkilönä sinulle.
Tällä hetkellä poikaystäväsi todennäköisesti kuvittelee, että saa sinut vielä takaisin. Kun hän tajuaa, että näin ei käykään tällä kertaa, hän saattaa reagoida epänormaalisti, mennä sekaisin. On todella tärkeää, että et ole häneen tällöin missään fyysisessä kontaktissa, esim. yksin sisätiloissa hänen kanssaan, tai muutenkaan tapaa häntä yksin. Hän on kontrolloiva ja mustasukkainen, ja tuollaisen henkilön partnerille kaikkein vaarallisin aika on eroaminen, silloin on suurin todennäköisyys sille, että väkivaltaa tapahtuu. Jos miehellä on asuntoosi edelleen avain, älä mene asuntoosi yksin, vaan vanhempiesi kanssa, ennen kuin olet ensin vaihtanut lukot. Hyvä, että olet nyt vanhempiesi luona, jossa olet turvassa.
Toivotaan, että kaikki menee hyvin, mutta ole varovainen, koska et voi tietää mitä ajatuksia miehen päässä alkaa liikkumaan, kun hän jää yksin pohtimaan asioita ja tajuaa olevansa yksin.
Teit oikein, että lähdit. Onnea uuden elämän ensimmäisestä askeleesta! Ero on aina vaikeaa, kaikki pelkäämme jäävämme yksin. Aivan kaikki. Olet siinä asiassa ihan samassa asemassa kuin me muu ihmiskunta. ;) Tämä elämä on tällaista, vähän pelottavaa, toisinaan enemmänkin pelottavaa, mutta on hienoa että teit rohkean teon, ja toivon sinulle valtavasti kaikkea hyvää. Olet arvokas ja sinusta välitetään!
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat ovat sinussa, eivät suhteessa. Ne eivät ratkea erolla. Menetät siinä vain puolisosi, joka ei halua erota sinusta.
Juttele näistä asioista terapeutille, älä palstalle. Ei me täällä voida sinua auttaa, vaikka täällä varmasti on monta muutakin sellaista, joilla on omasta riittämättömyydestä johtuvia riitoja.
Riidat loppuvat vasta, kun hoidat itsesi kuntoon, ja sitähän sinä olet tekemässä. Olet oikealla tiellä.
Sinun tilanteessasi siis jatkaisin terapiaa ja koulua ja yrittäisin purkaa riittämättömyyttäni johonkin ihan muualle kuin puolisooni.
Nykyään ero nähdään turhan helposti ratkaisuna. Tässäkin AP kertoo riitojen johtuvan hänestä(mitä se sitten tarkoittaakaan), miksi se asia muuttuisi seuraavassa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LOL
Teuvo on hyvä ja oppii, että naiset eivät ole hänen terapweuttejaan
Tarinaseppo piti taas tuokionsa. On sillä hankalaa.
Rohkeasti tehty! Nyt vain uusia haasteita ja elämää kohti. Itse suosittelen, että aloittaisit jonkin harrastuksen kunhan koronarajoitukset sallii. Itse sain vastaavassa tilanteessa siitä apua ja uusia ystäviä ja tuttavia, rytmiä päiviin. Itse aloitin kuntosaliharrastuksen, missä kovin myös pienemmissä ryhmissä treenaamassa ohjatusti ja sieltä löysin paljon eri ikäisiä uusia kavereita. Lisäksi aloin opiskella erästä kieltä kansalaisopistossa, missä on vähän pakko puhua ryhmätehtävissä muiden kanssa ja sitäkin kautta sain elämään sosiaalisuutta ja rytmiä sekä tavoitteita. Minusta tärkein asia vaikeasta suhteesta toipuessa on että elämässä on tavoitteita ja iloa. Uusi harrastus tukee hienosti terapiaa, koska tuo tunteen merkityksellisyydestä ja konkreettisesta uudesta alusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat ovat sinussa, eivät suhteessa. Ne eivät ratkea erolla. Menetät siinä vain puolisosi, joka ei halua erota sinusta.
Juttele näistä asioista terapeutille, älä palstalle. Ei me täällä voida sinua auttaa, vaikka täällä varmasti on monta muutakin sellaista, joilla on omasta riittämättömyydestä johtuvia riitoja.
Riidat loppuvat vasta, kun hoidat itsesi kuntoon, ja sitähän sinä olet tekemässä. Olet oikealla tiellä.
Sinun tilanteessasi siis jatkaisin terapiaa ja koulua ja yrittäisin purkaa riittämättömyyttäni johonkin ihan muualle kuin puolisooni.
Nykyään ero nähdään turhan helposti ratkaisuna. Tässäkin AP kertoo riitojen johtuvan hänestä(mitä se sitten tarkoittaakaan), miksi se asia muuttuisi seuraavassa suhteessa?
Tämä kommentoija ei ole tainnut lukea ketjua alkua pidemmälle. Alussa ap syyttää itseään, Myöhemmillä sivuilla selviää että tässä tapauksessa todellakin vaihtamalla paranee.
Vierailija kirjoitti:
Emme ole oikein edenneet erokeskustelussa. Olen kertonut asioista, jotka ovat satuttaneet minua ja kysellyt että miksi mies on sanonut minulle niin, eikö hän itse tajunnut addiktiotaan, kun seksi kanssani ei sujunut.
Halusin kai vastauksia, että miksi minä. Miksi en riittänyt, miksi, vaikka yritin kaikkeni.
Ap
Hei ihan ensi alkuun, olen iloinen, että olet askelen lähempänä eroa.
Toiseksi, mitä tulee tuohon lainaamaani tekstiin. Minua itseäni auttoi joskus nuorena, kun ymmärsin, että aina ei saa vastauksia. Niin paljon sontaa kuin toinen ihminen onkin laittanut sut kärsimään ja oikeus ja kohtuus olisi, että hän analyyttisesti ja tiedostavasti pohtisi ja sinullekin kertoisi, miksi on toiminut niin ja miten pystyy elämään niiden tekojensa kanssa, niin edes hän ei ole sinulle velkaa selitystä. Todennäköisimmin hän ei tiedä, eikä pysty edes kohtaamaan tekojaan aidosti. Eli niitä vastauksia, ainakaan sellaisina, mitkä sinulle kelpaisivat ja sinua tyydyttäisivät, et ole saamassa. Aidot vastaukset vaatisivat myös mieheltä itsensä kohtaamista ja oletettavasti terapiaa, romahtamista ja vastuun ottamista, eipä nyt kuulosta että mies on sellaiseen kykeneväinen. Eli sinun rooliksi jää päästää irti ajatuksesta, että tulet saamaan ikinä vastauksia miksi-kysymyksiin. Oikeus ja kohtuus olisi, että saisit, mutta sekin ovi kannattaa jossain vaiheessa sulkea. Niiden odottaminenkin voi käydä meinaan raskaaksi.
Toiseksi, kirjoitit riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteista (myös) muiden ikätovereiden seurassa, jotta olisit edes kykenevä ystävyyteen. Ystävyys ei katso sellaisia pinnallisia juttuja. :) Toki samanhenkisten ihmisten kanssa voi olla helpompaa päästä yhteyteen alunperinkin, samoista piireistä ja kuvioista, mutta kuten joku tässä ketjussa totesi, löysi ystävän naapuristaan roskiskatoksella. Ei siinä vaiheessa, kun toisen kanssa jutut kolahtaa (pätee myös parisuhteen ainakin omassa maailmassani, mutta puhun nyt siitä ystävyysosioista, joka sinulle varmaan ajankohtaisinta nyt), ole merkitystä, ollaanko yhtä akateemisia tai juodaanko saman merkkistä valkoviiniä. Sinä olet sinä, ainutlaatuinen tuollaisena.
Onnea matkaan, sinä pärjäät. <3
N44
Mesemies 1997 kirjoitti:
Ketä kiinnostaa tuntemattomien elämä? Kahjoa.
Ja silti ajattelit, että meitä kiinnostaa että ajat oletettavasti Mersua ja olet luultavasti syntynyt v. 1997. Kahjoa.
Jatkan vielä tätä, kun kiireessä kirjoitin kiireessä ja kirjoitusvirheitä vilisten niin tuo keskimmäinen ketjua koskeva kohta taisi mennä sekavaksi. Yritin siis sanoa, että sitten kun joskus tämä ketju lopulta hiljenee, niin älä ota sitä itseesi. Tämä vain ikään kuin ennakointina. Mutta nyt jatketaan keskustelua!