Lue keskustelun säännöt.
Vanhenevan puolison (46v) ulkonäkö ja jutut inhottaa
07.03.2021 |
Vielä 10 vuotta sitten ei ollut tätä ongelmaa, mutta nyt yli 45-vuotiaana hänellä on tullut painoa varsinkin keskivartaloon, hampaisiin hammaskiveä, hiukset ohentuneet, pientä ryppyä tullut kasvoihin joka paikkaan, jutut muuttuneet tylsiksi ja asenteet jähmettyneet, mitään uutta ja kivaa tai outoa ei voi harrastaa. Haaveet liittyy kesämökkiin ja pihanlaittoon. Tekee mieli erota.
Kommentit (607)
Tilaa pihallenne Karjaportin kuljetusrekka ja toimituta sillä se vanha sikasi jo makkaratehtaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP minulla sama tilanne. Mies 57 minä 46. Mies lihonut 40 kg, polttaa, juo alkoholia, ei liiku, syö roskaruokaa. Kaikki illat löhöää telkkua katsellen ja syö tauotta.
Verenpaine ja sokerilääkitys. Ei seksiä neljään vuoteen, miehellä ei enää ota eteen.
Minä syön terveellisesti, rasvaprosentti 22% liikun 5-6 krt viikossa, mm juoksen 10 km lenkkejä ja käyn salilla. Kroppa urheilullinen, ja vähärasvainen. Rinnat DD-kuppia ja kiinteät. Olen lisäksi naisellinen, pukeudun naisellisesti, ja pidän huolta ulkonäöstäni. Viikottain saan kehuja ulkonäöstäni.
Miehen kanssa ei muuta yhteistä kuin kaveruus. Mies ei suostu lähtemään kävelylenkeille vaikka pyydän mukaan. Kuulemma selkä kipeytyy. Ei myöskään suostu laihduttamaan etc.
Päivittäin mietin eroa. Lisäksi mun olisi helppo löytää uusi kumppani, koska vielä tämän ikäisenäkin saan paljon miesten lähestymisiä ja iskuyrityksiä.. Tiedän että vientiä olisi. Haluan urheilullisen, viriilin puolison.
Minun mielestä sinulla olisi tuossa tilanteessa oikeus käydä vieraissa jos et halua erota. Itse olen se osapuoli joka ei halua seksiä ja olen monta kertaa ehdottanut miehelle avointa liittoa, koska mies ei halua erota mutta haikailee edelleen seksiä. Jotain se tapaista mies lieneekin toteuttanut.
Itseäni hieman ihmetyttää nämä seksiä haluanattomat, ja ongelmaa korjaamattomat ihmiset. Niinkuin asia ratkeaisi oikeasti jossain vieraissa käymisellä. Oksettavaa ajatella, että jonkun puoliso tätä oikeasti edes ehdottaa. Jos olisi puhtaasti seksistä kyse, oma käsi riittää siihen. Yleensä suhteessa sitä seksiä halutaan juuri sen rakkaan kumppanin takia, eikä sekasin itsensä vuoksi. Miksi sinä haluton, et lähde ratkomaan omaa ongelmaasi, eli haluttomuuttasi? Jos koet että se ei ole ongelma, olet väärässä, koska sinä et elä vain itseäsi varten, vaan olet liitossa missä sinulla on vastuu siitä toisestakin, ja jos seksittömyys on ongelma hänelle, on se ongelma myös sinulle.
T. Myöskin haluttomuudesta kärsivä vaimo joka työstää ongelmaansa
Minulla kyse on lapsuuden traumasta jota en edes traumaksi ymmärtänyt kuin vasta joskus yli kolmekymppisenä. Sitä ennen mietin että onko minua ehkä käytetty hyväksi vaikka en muista mitään sellaista, ja yritin puhua asiasta terapiassakin, mutta terapeutti suhtautui hyvin torjuvasti koska en muistanut hyväksikäyttöä. Siitä lannistuin. Usko vaan jos voisin tällä viisaudella palata takaisin nuoruuteen, tekisin kaiken toisin. Tänään viimeksi puhuimme seksistä. Mieheni sanoi että voisimme vaikkapa katsoa pornoa jos löytäisin juttuja mistä tykkäisin itsekin. Sanoin miehelle että ajattelet ongelman olevan niin väärällä tasolla. Kuvittele että joku painaa pistoolin piipun päätäsi vasten ja sanoo että katsellaanpa pornoa että voit kertoa mikä miellyttää.
Ikävä kuulla! :( kuitenkin traumat on selvitettävissä, ja terapeuttejakin on monenlaisia. Älä lannistu, vaan jatka sopivan terapeutin etsintää! Miehesi ehdotus tuntui sinusta varmasti pahalta, mutta hän yritti auttaa omalla tavallaan. Keskustelkaa lisää, ja mennään tarvittaessa yhdessä terapiaan, jotta löydätte yhteisen ja kunnioittavan tavan puhua ja ymmärtää toisianne. Asiat paranevat kun niitä työstää, tsemppiä teille! 💗
Mieheni ehdotus ei tuntunut yhtään pahalta, se oli ihan järkevä ja kohtuullinen. Pontti oli enemmänkin se, että pystyn rentoutumaan ja nauttimaan yhtä paljon kuin ihminen jonka päätä vasten painetaan pistoolin piippua. Se ei ole valintakysymys.
Sinä olet ohjaksissa mitä tulee itseesi ja tuntemuksiisi ja tekemisiisi. Tulee mielen sanonta, että toisilla on ratkaisu jokaiseen ongelmaan, ja taas toisilla on ongelma jokaiseen ratkaisuun. Kummanlainen ihminen sinä haluat olla?
Minusta näissä ison ikäeron suhteissa sen vanhemman osapuolen täytyy tiedostaa jo suhteeseen lähtiessään että se nuorempi saattaa helpommin ottaa ja lähteä. Kaikki me vanhenemme mutta jollekin 30-vuotiaalle on oikeasti aika karua seurata vierestä sen vanhemman osapuolen vanhenemista. Siinä tajuaa konkreettisesti elämän rajallisuuden ja siinä missä se toinen suunnittelee vaikka sitä kesämökkiä, toinen ahdistuu kun huomaa sen toisen jo eläneen ne elämänvaiheet mitkä vielä sillä nuoremmalla vasta edessä.
Ei tuossa tilanteessa ole enää muita vaihtoehtoja kuin erota ja se pitää nimenomaan sen vanhemman osapuolen ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP minulla sama tilanne. Mies 57 minä 46. Mies lihonut 40 kg, polttaa, juo alkoholia, ei liiku, syö roskaruokaa. Kaikki illat löhöää telkkua katsellen ja syö tauotta.
Verenpaine ja sokerilääkitys. Ei seksiä neljään vuoteen, miehellä ei enää ota eteen.
Minä syön terveellisesti, rasvaprosentti 22% liikun 5-6 krt viikossa, mm juoksen 10 km lenkkejä ja käyn salilla. Kroppa urheilullinen, ja vähärasvainen. Rinnat DD-kuppia ja kiinteät. Olen lisäksi naisellinen, pukeudun naisellisesti, ja pidän huolta ulkonäöstäni. Viikottain saan kehuja ulkonäöstäni.
Miehen kanssa ei muuta yhteistä kuin kaveruus. Mies ei suostu lähtemään kävelylenkeille vaikka pyydän mukaan. Kuulemma selkä kipeytyy. Ei myöskään suostu laihduttamaan etc.
Päivittäin mietin eroa. Lisäksi mun olisi helppo löytää uusi kumppani, koska vielä tämän ikäisenäkin saan paljon miesten lähestymisiä ja iskuyrityksiä.. Tiedän että vientiä olisi. Haluan urheilullisen, viriilin puolison.
Minun mielestä sinulla olisi tuossa tilanteessa oikeus käydä vieraissa jos et halua erota. Itse olen se osapuoli joka ei halua seksiä ja olen monta kertaa ehdottanut miehelle avointa liittoa, koska mies ei halua erota mutta haikailee edelleen seksiä. Jotain se tapaista mies lieneekin toteuttanut.
Itseäni hieman ihmetyttää nämä seksiä haluanattomat, ja ongelmaa korjaamattomat ihmiset. Niinkuin asia ratkeaisi oikeasti jossain vieraissa käymisellä. Oksettavaa ajatella, että jonkun puoliso tätä oikeasti edes ehdottaa. Jos olisi puhtaasti seksistä kyse, oma käsi riittää siihen. Yleensä suhteessa sitä seksiä halutaan juuri sen rakkaan kumppanin takia, eikä sekasin itsensä vuoksi. Miksi sinä haluton, et lähde ratkomaan omaa ongelmaasi, eli haluttomuuttasi? Jos koet että se ei ole ongelma, olet väärässä, koska sinä et elä vain itseäsi varten, vaan olet liitossa missä sinulla on vastuu siitä toisestakin, ja jos seksittömyys on ongelma hänelle, on se ongelma myös sinulle.
T. Myöskin haluttomuudesta kärsivä vaimo joka työstää ongelmaansa
Minulla kyse on lapsuuden traumasta jota en edes traumaksi ymmärtänyt kuin vasta joskus yli kolmekymppisenä. Sitä ennen mietin että onko minua ehkä käytetty hyväksi vaikka en muista mitään sellaista, ja yritin puhua asiasta terapiassakin, mutta terapeutti suhtautui hyvin torjuvasti koska en muistanut hyväksikäyttöä. Siitä lannistuin. Usko vaan jos voisin tällä viisaudella palata takaisin nuoruuteen, tekisin kaiken toisin. Tänään viimeksi puhuimme seksistä. Mieheni sanoi että voisimme vaikkapa katsoa pornoa jos löytäisin juttuja mistä tykkäisin itsekin. Sanoin miehelle että ajattelet ongelman olevan niin väärällä tasolla. Kuvittele että joku painaa pistoolin piipun päätäsi vasten ja sanoo että katsellaanpa pornoa että voit kertoa mikä miellyttää.
Ikävä kuulla! :( kuitenkin traumat on selvitettävissä, ja terapeuttejakin on monenlaisia. Älä lannistu, vaan jatka sopivan terapeutin etsintää! Miehesi ehdotus tuntui sinusta varmasti pahalta, mutta hän yritti auttaa omalla tavallaan. Keskustelkaa lisää, ja mennään tarvittaessa yhdessä terapiaan, jotta löydätte yhteisen ja kunnioittavan tavan puhua ja ymmärtää toisianne. Asiat paranevat kun niitä työstää, tsemppiä teille! 💗
Mieheni ehdotus ei tuntunut yhtään pahalta, se oli ihan järkevä ja kohtuullinen. Pontti oli enemmänkin se, että pystyn rentoutumaan ja nauttimaan yhtä paljon kuin ihminen jonka päätä vasten painetaan pistoolin piippua. Se ei ole valintakysymys.
Sinä olet ohjaksissa mitä tulee itseesi ja tuntemuksiisi ja tekemisiisi. Tulee mielen sanonta, että toisilla on ratkaisu jokaiseen ongelmaan, ja taas toisilla on ongelma jokaiseen ratkaisuun. Kummanlainen ihminen sinä haluat olla?
Jep, traumoja ei ole olemassakaan. Kumpa vain ihmiset viimeinkin päättäisivät ettei niitä ole, ja voisimme kaikki jatkaa elämäämme.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 42, mies 47. Ikäeroa on siis tuskin mitään, mutta viime aikoina on alkanut tuntua että hyysään nurkissa jotain ysikymppistä!
Makaa sohvalla katsomassa hiihtoa (vielä pari vuotta sitten ei moinen kiinnostanut pätkääkään) äänet täysillä kun ei muka kuule ja välillä nukahtaa siihen sohvalle ja alkaa korista.
Päiväkahvit on saatava vähintään kolmesti päivässä ja jotain makeaa kahvin kanssa.
On iloinen Korona epidemiasta koska ei kuulemma jaksaisi matkustella mihinkään, mielummin kuuntelee kotipihassa linnunlaulua.
Nukkumaan menee aina kun kymmenen uutiset katsottu ja on kiukkuinen kun minä tahdon vielä katsoa telkkaria tai olla netissä.
Hampaat on karmea näköiset muttei aio mennä hammaslääkäriin, kun ei särje.
Olen vaimoani 10 v vanhempi ja seuraan hiihtoa jonkin verran. Hampaistani pidän kyllä hyvää huolta, ja lankauskin on jokailtainen rutiini. Meilläkin minä olen se, joka haluaa useimmiten mennä nukkumaan aiemmin, mutta toisaalta herään usein töihin hyvinkin aikaisin, kun taas vaimo voi lähes aina herätä ilman herätyskelloa sitten kun sattuu heräämään. Tämä on rassannut jonkin verran, koska odottelen vaimoani sänkyyn itse jo väsyneenä, mutta hänen päästyään viimein sänkyyn asti hän olisi usein jo hieman väsynyt rakastelemaan, ja olenkin sanonut, että miksi menemme sänkyyn vasta kun olemme aivan poikki, ja olemmekin ratkaisseet tätä ongelmaa rakastelemalla usein keskellä päivää, kun olemme täynnä virtaa. Vaimoni vaikuttaa kyllä tykkäävän siitä, onneksi, ja on ihana vaimo:) En tiedä, onko nukkumaanmenoaikaan liittyvä ongelma ikään liittyvä, vaan johtunee ehkä enemmän työtilanteistamme. Voisin hyvinkin valvoa myöhempään, jos ei olisi tarvetta herätä aikaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä näen että suurin ongelma on ap:n lapsettomuus. Onko kukaan mies tai nainen lapsihaaveiden hylkäämisen arvoinen? No ei. Ap:n mies on saanut kaiken, mutta ap joutunut tekemään jos jonkinlaisia uhrauksia. Uhrannut jopa koko nuoruuteensa lähtemällä setämiehen mukaan.
Onko teillä lapsia? (Sori, en ihan kaikkia sivuja viitsinyt lukea).
Tosi pinnallisia ajatuksia aloitus täynnä. Ulkonäön ja varakkuuden perusteellako olet puolisosi alun perin valinnut? Vai tuntuivatko samanikäiset miehet silloin liian nuorilta sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 16 vuotta nuorempi ja alkanut haaveilla omanikäisestä, tai ehkä itseäni nuoremmasta miehestä.
ApNolo. Ei noin voi tehdä jos on vähänkään kunniallinen ihminen, vaan nyt kannat aikuisen tavoin valintojesi seuraukset ja koitat vaikka rohkaista puolisoasi hammaslääkäriin ja lenkille.
Rakkaus, tuo vaikea tahtolaji.
Vanhan paapan kanssa ei kuitenkaan kannata alkaa tekemään lapsia, eikä tässä tapauksessa me edes tiedetä, haluaisiko aloittajan mies aloittaa vielä vanhoilla päivillään vaipparallia. Tuskinpa, kun kerran haaveilee rauhallisesta elämästä.
Se on hankalaa, jos yhdessäolo perustuu täysin toisen ulkonäköön. Muistan itsekin miten sitä ensimmäisenä kiinnitti huomiota ihastuksen ulkonäkään, ja sitä oltiin silloin niin nuoria ja nättejä. Nyt ei olla enää nuoria eikä varmaan kovin nättejäkään, mutta ollaan juurruttu toisiimme kiinni, eikä ulkonäöllä ole väliä. Vieläkin, kohta 40 vuoden jälkeen, sitä näkee toisen rakkaussilmälasien läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu, tulin jätetyksi miehen päätöksestä 47 vee, vaihtoi itseään parikymmentä vuotta nuorempaan. Meillä ei ollut lapsia, ikäeroa 7 vuotta. En ole erityisen rupsahtanut jos siihen vedotaan. Mietin kyllä on naisilla niin kova perheenperustamisvietti että ei ole väliä minkä ikäinen mies on.
Miehille iskee usein nelikymppisenä kriisi, kun tajuavat oman kuolevaisuutensa ja silloin alkaa yhtäkkiä kova hätä saada omia jälkeläisiä. Jos eivät siis ole lisääntyneet nuorempana. Tämä on niin nähty sekä omassa lähipiirisä että treffipalstoilla.
Puoliso vanhenee mutta samat kirkkaat silmät tuikkivat ryppyjen välistä. Kun ehdotan jotain uutta hän on heti valmis kokeilemaan. Rakastan häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että ennen 1980-lukua syntyneet suomalaiset ovat niin usein surkeita pesemään hampaita.
Hammaskivi on syljen mineraalien kovettamaa plakkia. Vaikka olisi kuinka mineraalipitoinen sylki, siihen kovettumiseen menee pari päivää.
Siinä aikanahan olisi pitänyt pestä plakki pois jo neljä kertaa! Mutta kun ei osata pestä huolellisesti sähköhammasharjalla ja hammasvälien putsaus unohtuu.
Ei pidä paikkaansa kaikkien kohdalla. Olen syntynyt -71 ja hoidan hampaani tosi tunnollisesti. Lankaus, harjaus sähköhammasharjalla, suuhygienistillä kaksi kertaa vuodessa jne.
Sama juttu. Joka ilta käytän hammaslankainta ja hammasväliharjaa ja pesen hampaat sähköhammasharjalla. Samoin aamulla pesu sähköhammasharjalla. Suuhygienistillä käyn kerran vuodessa, koska hammaskiveä kertyy.
Vierailija kirjoitti:
Näissä ison ikäeron suhteissa se nuori on lopulta aina häviäjä. Nuori päätyy katselemaan vanhenevaa kumppania ja samalla tulee välähdysmäisesti lähimuistoja omista vanhenevista vanhemmista mieleen. Ei kovin seksikästä. Se vanha saa sen sijaan nauttia nuoren ulkonäöstä.
Olen 40 v. nainen, kumppani 30 v. mies. Yhdessä olemme olleet kohta vuosikymmenen. Tuntuu jotenkin oksettavalta tuo ajatus, että "vanha saa nauttia nuoren ulkonäöstä". Mistä ihmeen pinnallisesta elämänkatsomuksesta tuo asenne kumpuaa? Mieheni ei ole minulle jokin esine tai pornoelokuvan fantasia. Siis yök! Me olemme sielunkumppaneita, jotka nyt vain sattuivat syntymään eri aikoihin. Jos joku meidän ikäerostamme kuulee, toteavat vain, että "ei teistä huomaa yhtään". Ulkoisesti olen nuoremman näköinen kuin yleensä ikäiseni, ja muutenkin näytämme vain niin pariskunnalta kuin voi. Mielestäni on söpöä, kun miehelläni on jo vähän juonteita kasvoilla. Eri ikäisten suhteet eivät ole jotakin ällöä nuoruudenpalvontafetissiä, tai mitä tämänkaltaiset kommentit nyt olettavatkaan. Joskus se vain loksahtaa kohdilleen elämä näin. Rauhaa ja rakkautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP minulla sama tilanne. Mies 57 minä 46. Mies lihonut 40 kg, polttaa, juo alkoholia, ei liiku, syö roskaruokaa. Kaikki illat löhöää telkkua katsellen ja syö tauotta.
Verenpaine ja sokerilääkitys. Ei seksiä neljään vuoteen, miehellä ei enää ota eteen.
Minä syön terveellisesti, rasvaprosentti 22% liikun 5-6 krt viikossa, mm juoksen 10 km lenkkejä ja käyn salilla. Kroppa urheilullinen, ja vähärasvainen. Rinnat DD-kuppia ja kiinteät. Olen lisäksi naisellinen, pukeudun naisellisesti, ja pidän huolta ulkonäöstäni. Viikottain saan kehuja ulkonäöstäni.
Miehen kanssa ei muuta yhteistä kuin kaveruus. Mies ei suostu lähtemään kävelylenkeille vaikka pyydän mukaan. Kuulemma selkä kipeytyy. Ei myöskään suostu laihduttamaan etc.
Päivittäin mietin eroa. Lisäksi mun olisi helppo löytää uusi kumppani, koska vielä tämän ikäisenäkin saan paljon miesten lähestymisiä ja iskuyrityksiä.. Tiedän että vientiä olisi. Haluan urheilullisen, viriilin puolison.
Minun mielestä sinulla olisi tuossa tilanteessa oikeus käydä vieraissa jos et halua erota. Itse olen se osapuoli joka ei halua seksiä ja olen monta kertaa ehdottanut miehelle avointa liittoa, koska mies ei halua erota mutta haikailee edelleen seksiä. Jotain se tapaista mies lieneekin toteuttanut.
Itseäni hieman ihmetyttää nämä seksiä haluanattomat, ja ongelmaa korjaamattomat ihmiset. Niinkuin asia ratkeaisi oikeasti jossain vieraissa käymisellä. Oksettavaa ajatella, että jonkun puoliso tätä oikeasti edes ehdottaa. Jos olisi puhtaasti seksistä kyse, oma käsi riittää siihen. Yleensä suhteessa sitä seksiä halutaan juuri sen rakkaan kumppanin takia, eikä sekasin itsensä vuoksi. Miksi sinä haluton, et lähde ratkomaan omaa ongelmaasi, eli haluttomuuttasi? Jos koet että se ei ole ongelma, olet väärässä, koska sinä et elä vain itseäsi varten, vaan olet liitossa missä sinulla on vastuu siitä toisestakin, ja jos seksittömyys on ongelma hänelle, on se ongelma myös sinulle.
T. Myöskin haluttomuudesta kärsivä vaimo joka työstää ongelmaansa
Monen haluttomuus on parantunut kumppania vaihtamalla. Myös minun.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa tavalliselta harmaalta hiireltä, jolla ei ole paljoa ollut vientiä oman ikäisten keskuudessa ja luonne vähän tylsä ( en jaksa viettää,mieluummin katson tv:tä kotona...). Tässä ei ole mitään pahaa,mutta viiden vuoden kuluttua ap on nykyisen miehensä kanssa samassa tilanteessa. Ja nykyiset 30v miehet todennäköisesti vaikuttaa epäkypsiltä mieslapsilta tai playereilta, koska he edelleen nauttivat samanlaisesta elämästä kuin 20v. Ja ap on heidän mielestään tylsähkö kotihiiri. Toki ap voi saada mätsejä tinderissä ja saada lyhyitä tapailusuhteita, mutta todennäköisesti hänet vaihdetaan menevämpään naiseen nopeasti.
Väliäkö sillä, kunhan ap saa toivomansa lapsen. Se on niin iso asia, ettei lapsettomaksi kannata jäädä vastoin tahtoaan.
Onnettomin asia on tuo ap:n lapsettomuus. Olisin samassa tilanteessa katkera. Mies on saanut aikoinaan perustaa perheen, mutta nyt kieltää saman onnen nuorelta puolisolta. Pelkkä ukkoutuva väsynyt mies muka pitäisi riittää perheonneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP minulla sama tilanne. Mies 57 minä 46. Mies lihonut 40 kg, polttaa, juo alkoholia, ei liiku, syö roskaruokaa. Kaikki illat löhöää telkkua katsellen ja syö tauotta.
Verenpaine ja sokerilääkitys. Ei seksiä neljään vuoteen, miehellä ei enää ota eteen.
Minä syön terveellisesti, rasvaprosentti 22% liikun 5-6 krt viikossa, mm juoksen 10 km lenkkejä ja käyn salilla. Kroppa urheilullinen, ja vähärasvainen. Rinnat DD-kuppia ja kiinteät. Olen lisäksi naisellinen, pukeudun naisellisesti, ja pidän huolta ulkonäöstäni. Viikottain saan kehuja ulkonäöstäni.
Miehen kanssa ei muuta yhteistä kuin kaveruus. Mies ei suostu lähtemään kävelylenkeille vaikka pyydän mukaan. Kuulemma selkä kipeytyy. Ei myöskään suostu laihduttamaan etc.
Päivittäin mietin eroa. Lisäksi mun olisi helppo löytää uusi kumppani, koska vielä tämän ikäisenäkin saan paljon miesten lähestymisiä ja iskuyrityksiä.. Tiedän että vientiä olisi. Haluan urheilullisen, viriilin puolison.
No eroa ja katso kuinka moni samanikäinen haluaa vakiintua sun kanssa. Olet itsekin lähes 50 vuotias ja vanhenet kovaa vauhtia lekkeilystäsi huolimatta. On eri asia saada kehuja ulkonäöstä ja iskuyrityksiä miehiltä kuin se että joku hyvin säilynyt mies ottaisi sinut puolisokseen. Etkö tuohon ikään mennessä ole tajunnut että miehet kyllä kehuu jos haluaa vähän irtoseksiä? Ne viriilit ja urheilulliset miehet on jo varattuja, sorry.
46v on 46v, eikä lähes 50-vuotias. Vai sanotko 16-vuotiaita lähes 20-vuotiaiksi jne.?
Jos olisin 46v ja hyvännäköinen, en tuhlaisi aikaa ikäpapan kanssa, vaan nauttisin elämästä!
No kyllä 46 on lähes 50.
T:46-vuotias
Meillä on sama varallisuus ja samantasoiset tulot. Miehen menot on isommat koska hän maksaa vielä vähän aikaa elatusmaksuja ja sen jälkeen on luvannut tukea lastensa opintoja. Miehellä ei ole perintöä, iäkkäät vanhempansa on elossa ja tarvitsevat koko ajan enempi huolenpitoa. Minun vanhemmat puolestaan on vielä n. 10 vuotta työelämässä. Sekin aiheuttaa riitoja, että mulle kasautuu varsinkin miehen äidistä nykyään suuri vastuu, sama oli miehen lasten kans niiden ollessa pienempiä. Tunnen todella eläväni ihan väärän sukupolven elämää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän teitä, joilla on paljon vanhempi mies, mutta miestä en ymmärrä, jos ei pidä huolta itsestään.
Olemme 70+ pariskunta ja olemme aina viihtyneet kotipiirissä ja puuhaamme paljon kaikkea.
Olemme suht. Hyvässä kunnossa ja painoindeksit 25 miehella ja mulla 22.
Syömme terveellisesti, emme polta ja alkoa kohtuudella.
Minuun oli nuoruudessani ihastunut useitakin iäkkäämpiä miehiä, mutta äitini sanoi, että älä ota vanhaa ukkoa.
Isäni oli 5 v äitiäni nuorempi ja silti äiti joutui häntä muutaman vuoden hoitamaan.
Mulla on omaiöäinen ystävä, jonka mies on yli 80 v ja asuu hoivakodissa dementikkona, joten ajatelkaa naiset ajoissa.
Minä ajattelen, että ikäero muodostuu ongelmaksi juuri vanhempana, sillä vanhemmat pariskunnat hoivaavat usein toisiaan. Jos ikäeroa on 20v, yhteisiä eläkepäiviä ei ole, sillä toinen tekee vielä uraa toisen jäädessä eläkkeelle.
Kyllä se olet sinä joka kuulostaa epäkypsältä ja mustavalkoiselta ja sellaiselta että kaikki ihmiset on saatava survottua omaan muottiin. Okei, sinua ei harmita se että halu hiipuu. Väitän ettei asia ole koskaan ollutkaan sinulle kovin tärkeä jos näin on. Minua nyt kuitenkin harmittaa ja se ei sinun paheksunnastasi ja vähättelystäsi miksikään muutu.