Lue keskustelun säännöt.
Vanhenevan puolison (46v) ulkonäkö ja jutut inhottaa
07.03.2021 |
Vielä 10 vuotta sitten ei ollut tätä ongelmaa, mutta nyt yli 45-vuotiaana hänellä on tullut painoa varsinkin keskivartaloon, hampaisiin hammaskiveä, hiukset ohentuneet, pientä ryppyä tullut kasvoihin joka paikkaan, jutut muuttuneet tylsiksi ja asenteet jähmettyneet, mitään uutta ja kivaa tai outoa ei voi harrastaa. Haaveet liittyy kesämökkiin ja pihanlaittoon. Tekee mieli erota.
Kommentit (607)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä juuri en ole ymmärtänyt suhteissa, joissa nainen yli 10v nuorempi kuin mies. Kun ollaan 20v ja mies yli 30v, tilanne vielä hyvä. Mutta kun nainen alkaa lähestyä 30v ikää ja mies reilu 40v, tilanne alkaa olla toinen, mies harmaantuu ja rypistyy kun nainen on vielä nuori, kaunis ja menevä. Tällaiset pariskunnat ovat vain niin eri paria...
Itse olen 37v nainen ja mies on 54..yhdessä olemme olleet yli 10v, ja olemme edelleen hyvin rakastuneita, ja toisiimme loppuelämäksi sitoutuneita. Edellä kirjoittamasi kuvaa hyvin pinnallista suhdetta, missä oltaisiin vain ulkonäkösyistä tms. Jos suhde alunperin perustuu oikeisiin asioihin, kuten rakkauteen, kunnioitukseen, mielenkiintoon toisen persoonaa kohtaan ja yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin, on samantekevää, mikä on ikäero tai minkä näköiseksi ihmiset muuttuvat, ja vanhenevatko samaan tahtiin vai eivät.
Ikä tai ikääntyminen ei ole se mikä tekee ihmisestä itselle vääränlaisen, vaan ns väärä asenne.
Meillä vielä 2 vuotta enemmän ikäeroa kuin teillä, eikä myöskään ole tätä ongelmaa. Tiedostan, että olen nuorempi ja ulkoisesti hehkeämpi kuin puolisoni. Mutta miksi tämä haittaisi minua? Jos nyt ulkonäköseikkoja ruvetaan miettimään, niin mieluummin olen se paremmannäköinen osapuoli. Ei sillä että ulkonäkö olisi ollut mitenkään ratkaisevassa roolissa puolisoa valitessa. Mieheni on silti maailman ihanin ja rakastan häntä yli kaiken, ryppyineen kaikkineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä jo se (vanha) sika!
(Nuoruutesi raikkaus ja hehkeä,kiehtova, ainutlaatuinen ja ennen näkemätön kauneutesi menee muuten ihan hukkaan )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä juuri en ole ymmärtänyt suhteissa, joissa nainen yli 10v nuorempi kuin mies. Kun ollaan 20v ja mies yli 30v, tilanne vielä hyvä. Mutta kun nainen alkaa lähestyä 30v ikää ja mies reilu 40v, tilanne alkaa olla toinen, mies harmaantuu ja rypistyy kun nainen on vielä nuori, kaunis ja menevä. Tällaiset pariskunnat ovat vain niin eri paria...
Itse olen 37v nainen ja mies on 54..yhdessä olemme olleet yli 10v, ja olemme edelleen hyvin rakastuneita, ja toisiimme loppuelämäksi sitoutuneita. Edellä kirjoittamasi kuvaa hyvin pinnallista suhdetta, missä oltaisiin vain ulkonäkösyistä tms. Jos suhde alunperin perustuu oikeisiin asioihin, kuten rakkauteen, kunnioitukseen, mielenkiintoon toisen persoonaa kohtaan ja yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin, on samantekevää, mikä on ikäero tai minkä näköiseksi ihmiset muuttuvat, ja vanhenevatko samaan tahtiin vai eivät.
Ikä tai ikääntyminen ei ole se mikä tekee ihmisestä itselle vääränlaisen, vaan ns väärä asenne.
Ei yllätä ettei tekstistäsi löydy sanoja intohimo ja seksi. Hyvä että olette löytäneet sopivan parin itsellenne, mutta ihmisille on eri asiat tärkeitä.
Kasva aikuiseksi. Elinikäinen parisuhde ei perustu mihinkään intohimoon, eikä seksin itseisarvoon. Pitkissä parisuhteissa toki on sekä seksiä että intohimoa, mutta rakkaus, sitoutuminen ja kumppanuus on niitä kulmakiviä.
Jos olet sitoutunut toiseen ihmiseen, olet sitoutunut häneen myös vanhenevana.
Käsitin jotenkin tuon "jutut inhottaa" niin, että hän kertoisi rivoja vitsejä tai muuta vastenmielistä. Mutta sua inhottaa nyt siis se, että hän on niin tylsä.
Kyllä se niin on, että sinäkin vanhenet koko ajan. Puolisolla voi olla ihan samanlaisia ajatuksia sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Jätä jo se (vanha) sika!
(Nuoruutesi raikkaus ja hehkeä,kiehtova, ainutlaatuinen ja ennen näkemätön kauneutesi menee muuten ihan hukkaan )
Mikä nuoruuden hehku, ap on jo yli 30v aikuinen ihminen. Ja lisäksi tottunu tällaiseen kotoiluun nykyisessä suhteessa,joten tuskin hänestä mitään menevää bilehileä enää saa. Sinkkumiehet 30v ovat yleensä vielä nuoruutensa lumoissa, joten heille ap:n rauhallisuus voi olla tylsää (vähän kuten ap:n mies nykyään hänelle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä juuri en ole ymmärtänyt suhteissa, joissa nainen yli 10v nuorempi kuin mies. Kun ollaan 20v ja mies yli 30v, tilanne vielä hyvä. Mutta kun nainen alkaa lähestyä 30v ikää ja mies reilu 40v, tilanne alkaa olla toinen, mies harmaantuu ja rypistyy kun nainen on vielä nuori, kaunis ja menevä. Tällaiset pariskunnat ovat vain niin eri paria...
Itse olen 37v nainen ja mies on 54..yhdessä olemme olleet yli 10v, ja olemme edelleen hyvin rakastuneita, ja toisiimme loppuelämäksi sitoutuneita. Edellä kirjoittamasi kuvaa hyvin pinnallista suhdetta, missä oltaisiin vain ulkonäkösyistä tms. Jos suhde alunperin perustuu oikeisiin asioihin, kuten rakkauteen, kunnioitukseen, mielenkiintoon toisen persoonaa kohtaan ja yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin, on samantekevää, mikä on ikäero tai minkä näköiseksi ihmiset muuttuvat, ja vanhenevatko samaan tahtiin vai eivät.
Ikä tai ikääntyminen ei ole se mikä tekee ihmisestä itselle vääränlaisen, vaan ns väärä asenne.
Ei yllätä ettei tekstistäsi löydy sanoja intohimo ja seksi. Hyvä että olette löytäneet sopivan parin itsellenne, mutta ihmisille on eri asiat tärkeitä.
Kasva aikuiseksi. Elinikäinen parisuhde ei perustu mihinkään intohimoon, eikä seksin itseisarvoon. Pitkissä parisuhteissa toki on sekä seksiä että intohimoa, mutta rakkaus, sitoutuminen ja kumppanuus on niitä kulmakiviä.
Olen viiskymppinen ja nuorena olisin ollut kanssasi samaa mieltä. Nyt viisikymppisenä olen muuttanut mieleni, koska ymmärrän että seksi ja halu ei ole ikuisia, vaan asia jonka arvon ymmärtää vasta kun sen uhkaa menettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP minulla sama tilanne. Mies 57 minä 46. Mies lihonut 40 kg, polttaa, juo alkoholia, ei liiku, syö roskaruokaa. Kaikki illat löhöää telkkua katsellen ja syö tauotta.
Verenpaine ja sokerilääkitys. Ei seksiä neljään vuoteen, miehellä ei enää ota eteen.
Minä syön terveellisesti, rasvaprosentti 22% liikun 5-6 krt viikossa, mm juoksen 10 km lenkkejä ja käyn salilla. Kroppa urheilullinen, ja vähärasvainen. Rinnat DD-kuppia ja kiinteät. Olen lisäksi naisellinen, pukeudun naisellisesti, ja pidän huolta ulkonäöstäni. Viikottain saan kehuja ulkonäöstäni.
Miehen kanssa ei muuta yhteistä kuin kaveruus. Mies ei suostu lähtemään kävelylenkeille vaikka pyydän mukaan. Kuulemma selkä kipeytyy. Ei myöskään suostu laihduttamaan etc.
Päivittäin mietin eroa. Lisäksi mun olisi helppo löytää uusi kumppani, koska vielä tämän ikäisenäkin saan paljon miesten lähestymisiä ja iskuyrityksiä.. Tiedän että vientiä olisi. Haluan urheilullisen, viriilin puolison.
Minun mielestä sinulla olisi tuossa tilanteessa oikeus käydä vieraissa jos et halua erota. Itse olen se osapuoli joka ei halua seksiä ja olen monta kertaa ehdottanut miehelle avointa liittoa, koska mies ei halua erota mutta haikailee edelleen seksiä. Jotain se tapaista mies lieneekin toteuttanut.
Itseäni hieman ihmetyttää nämä seksiä haluanattomat, ja ongelmaa korjaamattomat ihmiset. Niinkuin asia ratkeaisi oikeasti jossain vieraissa käymisellä. Oksettavaa ajatella, että jonkun puoliso tätä oikeasti edes ehdottaa. Jos olisi puhtaasti seksistä kyse, oma käsi riittää siihen. Yleensä suhteessa sitä seksiä halutaan juuri sen rakkaan kumppanin takia, eikä sekasin itsensä vuoksi. Miksi sinä haluton, et lähde ratkomaan omaa ongelmaasi, eli haluttomuuttasi? Jos koet että se ei ole ongelma, olet väärässä, koska sinä et elä vain itseäsi varten, vaan olet liitossa missä sinulla on vastuu siitä toisestakin, ja jos seksittömyys on ongelma hänelle, on se ongelma myös sinulle.
T. Myöskin haluttomuudesta kärsivä vaimo joka työstää ongelmaansa
Minulla kyse on lapsuuden traumasta jota en edes traumaksi ymmärtänyt kuin vasta joskus yli kolmekymppisenä. Sitä ennen mietin että onko minua ehkä käytetty hyväksi vaikka en muista mitään sellaista, ja yritin puhua asiasta terapiassakin, mutta terapeutti suhtautui hyvin torjuvasti koska en muistanut hyväksikäyttöä. Siitä lannistuin. Usko vaan jos voisin tällä viisaudella palata takaisin nuoruuteen, tekisin kaiken toisin. Tänään viimeksi puhuimme seksistä. Mieheni sanoi että voisimme vaikkapa katsoa pornoa jos löytäisin juttuja mistä tykkäisin itsekin. Sanoin miehelle että ajattelet ongelman olevan niin väärällä tasolla. Kuvittele että joku painaa pistoolin piipun päätäsi vasten ja sanoo että katsellaanpa pornoa että voit kertoa mikä miellyttää.
Ikävä kuulla! :( kuitenkin traumat on selvitettävissä, ja terapeuttejakin on monenlaisia. Älä lannistu, vaan jatka sopivan terapeutin etsintää! Miehesi ehdotus tuntui sinusta varmasti pahalta, mutta hän yritti auttaa omalla tavallaan. Keskustelkaa lisää, ja mennään tarvittaessa yhdessä terapiaan, jotta löydätte yhteisen ja kunnioittavan tavan puhua ja ymmärtää toisianne. Asiat paranevat kun niitä työstää, tsemppiä teille! 💗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP minulla sama tilanne. Mies 57 minä 46. Mies lihonut 40 kg, polttaa, juo alkoholia, ei liiku, syö roskaruokaa. Kaikki illat löhöää telkkua katsellen ja syö tauotta.
Verenpaine ja sokerilääkitys. Ei seksiä neljään vuoteen, miehellä ei enää ota eteen.
Minä syön terveellisesti, rasvaprosentti 22% liikun 5-6 krt viikossa, mm juoksen 10 km lenkkejä ja käyn salilla. Kroppa urheilullinen, ja vähärasvainen. Rinnat DD-kuppia ja kiinteät. Olen lisäksi naisellinen, pukeudun naisellisesti, ja pidän huolta ulkonäöstäni. Viikottain saan kehuja ulkonäöstäni.
Miehen kanssa ei muuta yhteistä kuin kaveruus. Mies ei suostu lähtemään kävelylenkeille vaikka pyydän mukaan. Kuulemma selkä kipeytyy. Ei myöskään suostu laihduttamaan etc.
Päivittäin mietin eroa. Lisäksi mun olisi helppo löytää uusi kumppani, koska vielä tämän ikäisenäkin saan paljon miesten lähestymisiä ja iskuyrityksiä.. Tiedän että vientiä olisi. Haluan urheilullisen, viriilin puolison.
Minun mielestä sinulla olisi tuossa tilanteessa oikeus käydä vieraissa jos et halua erota. Itse olen se osapuoli joka ei halua seksiä ja olen monta kertaa ehdottanut miehelle avointa liittoa, koska mies ei halua erota mutta haikailee edelleen seksiä. Jotain se tapaista mies lieneekin toteuttanut.
Itseäni hieman ihmetyttää nämä seksiä haluanattomat, ja ongelmaa korjaamattomat ihmiset. Niinkuin asia ratkeaisi oikeasti jossain vieraissa käymisellä. Oksettavaa ajatella, että jonkun puoliso tätä oikeasti edes ehdottaa. Jos olisi puhtaasti seksistä kyse, oma käsi riittää siihen. Yleensä suhteessa sitä seksiä halutaan juuri sen rakkaan kumppanin takia, eikä sekasin itsensä vuoksi. Miksi sinä haluton, et lähde ratkomaan omaa ongelmaasi, eli haluttomuuttasi? Jos koet että se ei ole ongelma, olet väärässä, koska sinä et elä vain itseäsi varten, vaan olet liitossa missä sinulla on vastuu siitä toisestakin, ja jos seksittömyys on ongelma hänelle, on se ongelma myös sinulle.
T. Myöskin haluttomuudesta kärsivä vaimo joka työstää ongelmaansa
Jos Ei halua, niin ei halua. Sinä et voi ketään pakottaa haluamaan.
Ei kukaan ole pakottamisesta puhunutkaan. Siihen että ei halua, on joku syy, ja sen voi myös muuttaa. Miksi sinusta siihen haluttomuuteen pitäisi vain tyytyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 16 vuotta nuorempi ja alkanut haaveilla omanikäisestä, tai ehkä itseäni nuoremmasta miehestä.
ApItselläkin päättyi ison ikäeron suhde tuon maagisen 45 vuoden täyttämisen jälkeen, ikä jolloin miehet jostain ihmeen syystä samaan aikaan sekä ukkoutuvat, että kuvittelevat olevansa kuumimmillaan 🙈 olin 31v kun mies täytti 45v ja joku kuolemanpelkokin tuli häntä katsellessa.
Hollywoodin starbat ovatkin kuumimmillaan nelikymppisinä, mutta suomimiehet eivät ikävä kyllä.... *LOL*
No mietipä Hollywoodin starbojen resursseja vs suomalainen tavismies. Ja siitä huolimatta, niin se menee myös heillä. Hyvä esimerkki Daniel Craig. Casino Royalessa jumalaisen komea ja timmi, ja odotinkin seuraavaa leffaa kieli pitkällä. Noh, sain pettyä koska ikä alkoi näkyä. Ja seuraava järkytys joku gaala kun mies oli 49-vuotias. Miten voi noilla resursseilla mies pappautua noin järkyttävästi. Sen kohun jälkeen on ollut pikkuisen vähemmän vaarin näköinen, varmaan leikelty ja hiuksia värjätty tai jotain täyteaineita.
Musta on yllättävää, että joku on edes joskus pitänyt Craigia komeana. Niin ne mieltymykset vaihtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä juuri en ole ymmärtänyt suhteissa, joissa nainen yli 10v nuorempi kuin mies. Kun ollaan 20v ja mies yli 30v, tilanne vielä hyvä. Mutta kun nainen alkaa lähestyä 30v ikää ja mies reilu 40v, tilanne alkaa olla toinen, mies harmaantuu ja rypistyy kun nainen on vielä nuori, kaunis ja menevä. Tällaiset pariskunnat ovat vain niin eri paria...
Itse olen 37v nainen ja mies on 54..yhdessä olemme olleet yli 10v, ja olemme edelleen hyvin rakastuneita, ja toisiimme loppuelämäksi sitoutuneita. Edellä kirjoittamasi kuvaa hyvin pinnallista suhdetta, missä oltaisiin vain ulkonäkösyistä tms. Jos suhde alunperin perustuu oikeisiin asioihin, kuten rakkauteen, kunnioitukseen, mielenkiintoon toisen persoonaa kohtaan ja yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin, on samantekevää, mikä on ikäero tai minkä näköiseksi ihmiset muuttuvat, ja vanhenevatko samaan tahtiin vai eivät.
Ikä tai ikääntyminen ei ole se mikä tekee ihmisestä itselle vääränlaisen, vaan ns väärä asenne.
Ei yllätä ettei tekstistäsi löydy sanoja intohimo ja seksi. Hyvä että olette löytäneet sopivan parin itsellenne, mutta ihmisille on eri asiat tärkeitä.
Kasva aikuiseksi. Elinikäinen parisuhde ei perustu mihinkään intohimoon, eikä seksin itseisarvoon. Pitkissä parisuhteissa toki on sekä seksiä että intohimoa, mutta rakkaus, sitoutuminen ja kumppanuus on niitä kulmakiviä.
Olen viiskymppinen ja nuorena olisin ollut kanssasi samaa mieltä. Nyt viisikymppisenä olen muuttanut mieleni, koska ymmärrän että seksi ja halu ei ole ikuisia, vaan asia jonka arvon ymmärtää vasta kun sen uhkaa menettää.
Kuulostaa enemmän identiteettiongelmalta ja vanhenemisen pelolta, kuin vain spontaanilta mielensä muuttamiselta. Miksi seksuaalisuuden muuttuminen tai haluamisen määrän muutos pitäisi kokea uhkana? Aika luonnollista on vanhenemisen myötä. Outoa jos ikää tullessa sitä ei pysty hyväksymään.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä ketju, mutta: jos kumppani inhottaa, kannattaa erota eikä jäädä lahoamaan inhokin viereen. Ihan katsomatta ikään, sukupuoleen ja varallisuuteen.
Mihin teiltä katosi se uskollisuus ja rakastaminen kunnes kuolema erottaa? P.S. Toivottavasti vuosikymmenen nuorempi vaimoni ei lue tällaisia palstoja, vaikuttaa kyllä onnekseni hyvin rakastuneelta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 16 vuotta nuorempi ja alkanut haaveilla omanikäisestä, tai ehkä itseäni nuoremmasta miehestä.
ApNolo. Ei noin voi tehdä jos on vähänkään kunniallinen ihminen, vaan nyt kannat aikuisen tavoin valintojesi seuraukset ja koitat vaikka rohkaista puolisoasi hammaslääkäriin ja lenkille.
Rakkaus, tuo vaikea tahtolaji.
Koskeeko tämä myös miehiä?
Totta kai, ainakin omalla kohdallani. Ei vaimoa jätetä vaikka mitä tulisi eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä juuri en ole ymmärtänyt suhteissa, joissa nainen yli 10v nuorempi kuin mies. Kun ollaan 20v ja mies yli 30v, tilanne vielä hyvä. Mutta kun nainen alkaa lähestyä 30v ikää ja mies reilu 40v, tilanne alkaa olla toinen, mies harmaantuu ja rypistyy kun nainen on vielä nuori, kaunis ja menevä. Tällaiset pariskunnat ovat vain niin eri paria...
Itse olen 37v nainen ja mies on 54..yhdessä olemme olleet yli 10v, ja olemme edelleen hyvin rakastuneita, ja toisiimme loppuelämäksi sitoutuneita. Edellä kirjoittamasi kuvaa hyvin pinnallista suhdetta, missä oltaisiin vain ulkonäkösyistä tms. Jos suhde alunperin perustuu oikeisiin asioihin, kuten rakkauteen, kunnioitukseen, mielenkiintoon toisen persoonaa kohtaan ja yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin, on samantekevää, mikä on ikäero tai minkä näköiseksi ihmiset muuttuvat, ja vanhenevatko samaan tahtiin vai eivät.
Ikä tai ikääntyminen ei ole se mikä tekee ihmisestä itselle vääränlaisen, vaan ns väärä asenne.
Ei yllätä ettei tekstistäsi löydy sanoja intohimo ja seksi. Hyvä että olette löytäneet sopivan parin itsellenne, mutta ihmisille on eri asiat tärkeitä.
Kasva aikuiseksi. Elinikäinen parisuhde ei perustu mihinkään intohimoon, eikä seksin itseisarvoon. Pitkissä parisuhteissa toki on sekä seksiä että intohimoa, mutta rakkaus, sitoutuminen ja kumppanuus on niitä kulmakiviä.
Olen viiskymppinen ja nuorena olisin ollut kanssasi samaa mieltä. Nyt viisikymppisenä olen muuttanut mieleni, koska ymmärrän että seksi ja halu ei ole ikuisia, vaan asia jonka arvon ymmärtää vasta kun sen uhkaa menettää.
Kuulostaa enemmän identiteettiongelmalta ja vanhenemisen pelolta, kuin vain spontaanilta mielensä muuttamiselta. Miksi seksuaalisuuden muuttuminen tai haluamisen määrän muutos pitäisi kokea uhkana? Aika luonnollista on vanhenemisen myötä. Outoa jos ikää tullessa sitä ei pysty hyväksymään.
Eh, no jos et yhtään pysty ymmärtämään miksi halun hiipuminen voisi olla ongelma, niin et ole siitä kauheasti koskaan välittänytkään. Sinulle varmaankin sopii seksitön tai laimea liitto mutta salli myös muille näiden mieltymykset. En halua edes kuvitella elämää ilman seksuaalisuutta ja orgasmeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 16 vuotta nuorempi ja alkanut haaveilla omanikäisestä, tai ehkä itseäni nuoremmasta miehestä.
ApItselläkin päättyi ison ikäeron suhde tuon maagisen 45 vuoden täyttämisen jälkeen, ikä jolloin miehet jostain ihmeen syystä samaan aikaan sekä ukkoutuvat, että kuvittelevat olevansa kuumimmillaan 🙈 olin 31v kun mies täytti 45v ja joku kuolemanpelkokin tuli häntä katsellessa.
Apua, kuin omasta kynästäni ja iätkin täsmäävät lähes vuosilleen! Nyt onneksi jo kaukainen muisto tuo eltaantunut ex. Nuorena ja epävarmana aloitettu suhde kaduttaa edelleenkin vaikken sinänsä pidä exää pahana ihmisenä.
Ymmärrän teitä, joilla on paljon vanhempi mies, mutta miestä en ymmärrä, jos ei pidä huolta itsestään.
Olemme 70+ pariskunta ja olemme aina viihtyneet kotipiirissä ja puuhaamme paljon kaikkea.
Olemme suht. Hyvässä kunnossa ja painoindeksit 25 miehella ja mulla 22.
Syömme terveellisesti, emme polta ja alkoa kohtuudella.
Minuun oli nuoruudessani ihastunut useitakin iäkkäämpiä miehiä, mutta äitini sanoi, että älä ota vanhaa ukkoa.
Isäni oli 5 v äitiäni nuorempi ja silti äiti joutui häntä muutaman vuoden hoitamaan.
Mulla on omaiöäinen ystävä, jonka mies on yli 80 v ja asuu hoivakodissa dementikkona, joten ajatelkaa naiset ajoissa.
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä ketju, mutta: jos kumppani inhottaa, kannattaa erota eikä jäädä lahoamaan inhokin viereen. Ihan katsomatta ikään, sukupuoleen ja varallisuuteen.
Mihin teiltä katosi se uskollisuus ja rakastaminen kunnes kuolema erottaa? P.S. Toivottavasti vuosikymmenen nuorempi vaimoni ei lue tällaisia palstoja, vaikuttaa kyllä onnekseni hyvin rakastuneelta...
Eivät nämä ajatukset "palstoja lukemalla" tule mieleen. Riittää, kun nuorempi kumppani säilyttää kuulo- ja näkökyvyn sekä tunto- että hajuaistin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP minulla sama tilanne. Mies 57 minä 46. Mies lihonut 40 kg, polttaa, juo alkoholia, ei liiku, syö roskaruokaa. Kaikki illat löhöää telkkua katsellen ja syö tauotta.
Verenpaine ja sokerilääkitys. Ei seksiä neljään vuoteen, miehellä ei enää ota eteen.
Minä syön terveellisesti, rasvaprosentti 22% liikun 5-6 krt viikossa, mm juoksen 10 km lenkkejä ja käyn salilla. Kroppa urheilullinen, ja vähärasvainen. Rinnat DD-kuppia ja kiinteät. Olen lisäksi naisellinen, pukeudun naisellisesti, ja pidän huolta ulkonäöstäni. Viikottain saan kehuja ulkonäöstäni.
Miehen kanssa ei muuta yhteistä kuin kaveruus. Mies ei suostu lähtemään kävelylenkeille vaikka pyydän mukaan. Kuulemma selkä kipeytyy. Ei myöskään suostu laihduttamaan etc.
Päivittäin mietin eroa. Lisäksi mun olisi helppo löytää uusi kumppani, koska vielä tämän ikäisenäkin saan paljon miesten lähestymisiä ja iskuyrityksiä.. Tiedän että vientiä olisi. Haluan urheilullisen, viriilin puolison.
Minun mielestä sinulla olisi tuossa tilanteessa oikeus käydä vieraissa jos et halua erota. Itse olen se osapuoli joka ei halua seksiä ja olen monta kertaa ehdottanut miehelle avointa liittoa, koska mies ei halua erota mutta haikailee edelleen seksiä. Jotain se tapaista mies lieneekin toteuttanut.
Itseäni hieman ihmetyttää nämä seksiä haluanattomat, ja ongelmaa korjaamattomat ihmiset. Niinkuin asia ratkeaisi oikeasti jossain vieraissa käymisellä. Oksettavaa ajatella, että jonkun puoliso tätä oikeasti edes ehdottaa. Jos olisi puhtaasti seksistä kyse, oma käsi riittää siihen. Yleensä suhteessa sitä seksiä halutaan juuri sen rakkaan kumppanin takia, eikä sekasin itsensä vuoksi. Miksi sinä haluton, et lähde ratkomaan omaa ongelmaasi, eli haluttomuuttasi? Jos koet että se ei ole ongelma, olet väärässä, koska sinä et elä vain itseäsi varten, vaan olet liitossa missä sinulla on vastuu siitä toisestakin, ja jos seksittömyys on ongelma hänelle, on se ongelma myös sinulle.
T. Myöskin haluttomuudesta kärsivä vaimo joka työstää ongelmaansa
Minulla kyse on lapsuuden traumasta jota en edes traumaksi ymmärtänyt kuin vasta joskus yli kolmekymppisenä. Sitä ennen mietin että onko minua ehkä käytetty hyväksi vaikka en muista mitään sellaista, ja yritin puhua asiasta terapiassakin, mutta terapeutti suhtautui hyvin torjuvasti koska en muistanut hyväksikäyttöä. Siitä lannistuin. Usko vaan jos voisin tällä viisaudella palata takaisin nuoruuteen, tekisin kaiken toisin. Tänään viimeksi puhuimme seksistä. Mieheni sanoi että voisimme vaikkapa katsoa pornoa jos löytäisin juttuja mistä tykkäisin itsekin. Sanoin miehelle että ajattelet ongelman olevan niin väärällä tasolla. Kuvittele että joku painaa pistoolin piipun päätäsi vasten ja sanoo että katsellaanpa pornoa että voit kertoa mikä miellyttää.
Ikävä kuulla! :( kuitenkin traumat on selvitettävissä, ja terapeuttejakin on monenlaisia. Älä lannistu, vaan jatka sopivan terapeutin etsintää! Miehesi ehdotus tuntui sinusta varmasti pahalta, mutta hän yritti auttaa omalla tavallaan. Keskustelkaa lisää, ja mennään tarvittaessa yhdessä terapiaan, jotta löydätte yhteisen ja kunnioittavan tavan puhua ja ymmärtää toisianne. Asiat paranevat kun niitä työstää, tsemppiä teille! 💗
Mieheni ehdotus ei tuntunut yhtään pahalta, se oli ihan järkevä ja kohtuullinen. Pontti oli enemmänkin se, että pystyn rentoutumaan ja nauttimaan yhtä paljon kuin ihminen jonka päätä vasten painetaan pistoolin piippua. Se ei ole valintakysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä juuri en ole ymmärtänyt suhteissa, joissa nainen yli 10v nuorempi kuin mies. Kun ollaan 20v ja mies yli 30v, tilanne vielä hyvä. Mutta kun nainen alkaa lähestyä 30v ikää ja mies reilu 40v, tilanne alkaa olla toinen, mies harmaantuu ja rypistyy kun nainen on vielä nuori, kaunis ja menevä. Tällaiset pariskunnat ovat vain niin eri paria...
Itse olen 37v nainen ja mies on 54..yhdessä olemme olleet yli 10v, ja olemme edelleen hyvin rakastuneita, ja toisiimme loppuelämäksi sitoutuneita. Edellä kirjoittamasi kuvaa hyvin pinnallista suhdetta, missä oltaisiin vain ulkonäkösyistä tms. Jos suhde alunperin perustuu oikeisiin asioihin, kuten rakkauteen, kunnioitukseen, mielenkiintoon toisen persoonaa kohtaan ja yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin, on samantekevää, mikä on ikäero tai minkä näköiseksi ihmiset muuttuvat, ja vanhenevatko samaan tahtiin vai eivät.
Ikä tai ikääntyminen ei ole se mikä tekee ihmisestä itselle vääränlaisen, vaan ns väärä asenne.
Ei yllätä ettei tekstistäsi löydy sanoja intohimo ja seksi. Hyvä että olette löytäneet sopivan parin itsellenne, mutta ihmisille on eri asiat tärkeitä.
Kasva aikuiseksi. Elinikäinen parisuhde ei perustu mihinkään intohimoon, eikä seksin itseisarvoon. Pitkissä parisuhteissa toki on sekä seksiä että intohimoa, mutta rakkaus, sitoutuminen ja kumppanuus on niitä kulmakiviä.
Olen viiskymppinen ja nuorena olisin ollut kanssasi samaa mieltä. Nyt viisikymppisenä olen muuttanut mieleni, koska ymmärrän että seksi ja halu ei ole ikuisia, vaan asia jonka arvon ymmärtää vasta kun sen uhkaa menettää.
Kuulostaa enemmän identiteettiongelmalta ja vanhenemisen pelolta, kuin vain spontaanilta mielensä muuttamiselta. Miksi seksuaalisuuden muuttuminen tai haluamisen määrän muutos pitäisi kokea uhkana? Aika luonnollista on vanhenemisen myötä. Outoa jos ikää tullessa sitä ei pysty hyväksymään.
Eh, no jos et yhtään pysty ymmärtämään miksi halun hiipuminen voisi olla ongelma, niin et ole siitä kauheasti koskaan välittänytkään. Sinulle varmaankin sopii seksitön tai laimea liitto mutta salli myös muille näiden mieltymykset. En halua edes kuvitella elämää ilman seksuaalisuutta ja orgasmeja.
Kuka on puhunut deksittömästä liitosta? Se että pitkä parisuhde ei perustu sekdiin tai intohimoon, ei tarkoita seksitöntä tai orgasmitonta liittoa. Tai se että seksuaalinen halu muuttuu tai jopa vähenee, ei siltikään tarkoita seksitöntä liittoa. Kommentointisi perusteella kuulostat epäkypsältä ja mustavalkoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 16 vuotta nuorempi ja alkanut haaveilla omanikäisestä, tai ehkä itseäni nuoremmasta miehestä.
Ap
Voisiko olla, että projisoit omaa kolmenkympin kriisiäsi puolisoosi? Se, mikä sinua inhottaa ja pelottaa, onkin itse asiassa oma vanhenemisesi? Minulle tuli myös kolmekymppisenä vaihe, jolloin tapailin nuorempia miehiä, kävin yökerhoissa ja olin omasta mielestäni kaikkiaan tosi nuorekas. Vaihe kesti ehkä kolme vuotta. Sitten kyllästyin ja aloin nauttia kotoilusta ja kaivata rauhallista, hyvää perusarkea. Olin tuon menovaiheen ajan sinkku, joten en osaa sanoa, mitä sinun, ap, kannattaisi tehdä. Jos puoliso todella inhottaa, voi olla parempi erota, mutta sinuna en laskisi hirveästi sen varaan, että säilyt itse ikinuorena.
Jos Ei halua, niin ei halua. Sinä et voi ketään pakottaa haluamaan.