Lue keskustelun säännöt.
Mietin välillä, että olikohan miehen ilkeys oikeasti omaa vikaani?
06.03.2021 |
Tarkoitan ilkeyttä minua itseäni kohtaan.
En jotenkin asettunut kai odotuksien mukaiseksi ja sain todella painavaa kritiikkiä välillä.
Kritiikki saattoi liittyä ulkonäköön, olemukseeni, ruoanlaittoon tai vaikka ihan vain viikonlopun rentoutumiseen.
Nautimme oluista ja kävimme kylvyssä jne.
Jokainen asia ei jotenkin kai vastannut hänen odotuksiaan minusta ja sain osakseni joko leikillään pilkkaamista tai suoranaista intoa ja halveksuntaa.
Kun sitten yritin keskustella, itkin tai puhua erosta niin olin epävakaa eikä minuun voinut luottaa.
Olin myös nainen joka saisi kenet vain, paras kaikista mitä hänellä on koskaan ollut, halusi naimisiin ja lapsen, koiran ja yhteisen talon.
Olin kaunis ja ihana, tein hyvää ruokaa ja kehui seksielämäämme.
En tiedä kumpaa mieltä oikeastaan oli ja kumpi mielipide oli minusta yleisempi.
Oli melko kuluttavaa ja takautumia tulee.
Myös kun sitten kävi minuun käsiksi niin huolestui kun ei ollut koskaan vastaavaa tehnyt, että mikä minussa oikein on.
Kirjoittaessani hieman nauran koska tiedän kuinka typerää on, että edes tässä haen syitä itsestäni. Se oli niin hämmentävää.
Nyt kun on uuden kanssa ja he menivät yhteen todella nopeasti niin mietin vain, että saako hän samanlaista käytöstä osakseen vai sen kaiken hyvän mitä suhteessa oli.
Itse jouduin lähtemään kun pää ei enää pysynyt koossa sen pahenevan käytöksen myötä.
Lopulta kertoi keitä naisia haluaisi ja yksityiskohtaiseksi seksielämästään muiden kanssa. Oli järkyttävän rankkaa yrittää sopeutua ja piilottaa tunteensa, jotta toinen lopettaisi tahallisen kiusaamisen.
Tekee hyvää välillä kirjoittaa.
On niin absurdia palata niihin hetkiin ja edelleenkin ihmetellä niin ronsoilevaa ristiriitaista käyttäytymistä.
Kommentit (70)
Oho, tulipa kirjoitusvirheitä. Automaattinen tekstinsyöttö ja lisäksi av käy jotenkin hitaalla kun yritän kirjoittaa, teksti tulee aika pahasti jäljessä kännykällä niin siirryin koneelle. Onko muilla?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja joku varmaan tulee kohta kertomaan, että yritä päästä jo yli exästäsi.
No, tottakai olen päässyt eteenpäin ja nykyään huokaisen useana päivänä helpotuksesta, että olen yksin. Kun teen ruokaa, ei tarvitse ottaa kauheita paineita siitä, onko tämä nyt tarpeeksi hyvää hänen mielestään. Tai yrittää kituuttaa itseään nälässä jottei kuulisi seuraavalla lomamatkalla siitä kuinka läski olen tai ihan mitä ikinä tahansa. Oli äärimmäisen stressaavaa, painostavaa ja näin jatkuvasti painajaisia miehestä. Lopulta sain myös masennusdiagnoosin, haukkumisen hulluksi ja valitettavasti myös ahdistukseen lääkityksen.
En voi uskoa miten pitkään tuossa jaksoi notkua toivoen joka päivä, että jospa tänään ei tulisi riittaa tai haukkumista. Aloin ylisuorittaa liikaa suhteen eteen, pitämään kodista hyvää huolta, leipomaan ja ties mitä, jotta saisin tuntea olevani niiden kehujen arvoinen mitä osakseni sain hyvinä päivinä.
Muutuin kyllä aika ihmisraunioksi jossain vaiheessa..
Sitten kun tuli fyysinen väkivalta niin vika oli vain ja ainoastaan minussa tai sitten ei muistanut. Pidin itseäni lähinnä ylidramaattisena. Hmph.. paljon muistoja hyvässä ja pahassa.
Sitten kun erosimme niin oli todella pahoillaan, itki ja tuntui olevansa aivan toisenlainen, rauhallinen mies ja kertoi, että tulin vain väärään aikaan hänen elämäänsä. Silloin oli liikaa stressiä joka kohdistui minuun.
Ehkä osittain totta mutta ei silti edelleenkään ymmärrettävää.
AP
Otsikon kysymys lienee retorinen mutta siitäkin huolimatta: ei, miehen ilkeys ei missään nimessä ollut sinun vikasi vaan hän oli/on vakavasti persoonallisuushäiriöinen ihminen. Tyypillinen tarina siinä mielessä, että suhteen terve osapuoli - teidän tapauksessanne sinä - oli se, joka lopulta sairastui "virallisesti". Siitä huolimatta, että se oikeasti sairas osapuoli suhteessanne oli tämä mies.
Mitä tulee tuohon, että tulit väärään aikaan hänen elämäänsä ja että hänen tuolloin kokemansa stressi kohdistui sinuun...terve aikuinen osaa käsitellä stressinsä niin, ettei tarvitse pahoinpidellä toista fyysisesti tai henkisesti. Siinä hän varmasti oli oikeassa, että tulit hänen elämäänsä väärään aikaan. Tuollaisten ihmisten kohdalla ei oikeaa aikaa olekaan, heillä ei ole sairaudentuntoa eikä kykyä tuntea syyllisyyttä eikä heidän kelkkaansa pidä hypätä missään vaiheessa.
Pelkään pahoin, että uusi nainen saa osakseen aivan yhtä julmaa kohtelua kuin sinäkin. Totta kai hänen piti saada koukutettua uusi uhri mahdollisimman nopeasti, siitä tämä pikainen yhteenmeno. Rakkaudella ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
Ennen kuin alatte täällä taas miehiä syyttelemään ja haukkumaan, muistuttaisin etteivät naiset ole yhtään parempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kun vastasit.
On ihanaa keskustella tästä koska joskus edelleen palaan hämmennykseen, tulee ihan todella paljon takautumia mieleen. Ihan siis se halveksuva katse ja komentelu. Joskus oli myös todella intensiivisen näköinen katosessaan minua hetken vihaisesti ja keksi miten minua haukkuu tai sitten välähdysmäisesti ilme muuttui ja sanoi: " Anteeksi, kulta. En minä tarkoita mitään, älä usko mun juttuja. Rakastahan mua?"
Juu, aina piti vakuutella sitä, että rakastan ja että olemmehan aina yhdessä.
Ei tuo voinut olla normaalia. Mitä enemmän mietin, sitä enemmän iloitsen tätä vapautta nyt vaikka vaikeaa se oli jostain syystä lähteä. Olin manipuloitu mielestäni ja tunteeni olivat solmussa.
AP
Kauan erosta on aikaa?
Tsemppiä uuteen elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vastaavanlaista kokemusta tuuliviiristä naisesta. Kehui ja ylisti ja hetikohta olikin aivan järkyttynyt jostain mitä tein hänen mielestään väärin ja älyttömän pahasti ja halveksui maan rakoon. Jonkun sortin hullujahan nää tällaset on.
Vierailija kirjoitti:
Kauan erosta on aikaa?
Tsemppiä uuteen elämääsi!
Joitakin kuukausia. Viimeisen kerran kun näimme niin meni kaksi päivää niin hänellä oli jo uusi. Minulle kyllä haukkui tuota naista tai kertoi hänestä vähättelevään sävyyn ja muistutti minua, että palaamme vielä yhteen ehkä. - Emme kyllä palaa.
Tiedän myös, että vika ei ole minun päässäni tai harhaluuloissani. Tunteeni ovat aitoja ja oikeutettuja mutta unohdan sen joskus koska hämmennys todella oli suuri enkä ollut varma enää oikein mistään jossain vaiheessa. Minun tietoani lisäsi miehen ex, onneksi, joten en ollut yksin tämän ihmisen luomassa pahoinvoinnissa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samanlaista koin viime suhteessa ja lopulta aloin saamaan päivittäisiä paniikkikohtauksia, itkin milloin mitäkin, en nukkunut, eristäydyin...kaikki meni vaan hullummaksi ajan myötä ja lopulta suhde päättyi kamaliin riitoihin. Just toi vaihtelu sekoittaa pään, kun yksi hetki olet ihana ja parasta mitä hän tietää ja seuraavaksi kaikki mitätöidään ja olet kuin saatunutta ilmaa. Ne katseet oli ajoittain tappavia, en ikinä unohda sitä tummuutta siellä takana. Ikinä en tienny mistä tuulee ja miten pitäisi olla, takaraivossa kyti pelko ja epäusko koko ajan. En tajunnut aluksi yhtään mikä miehessä on vialla, lopulta löysin nämä pers. häiriö kuvaukset ja osaset loksahteli paikoilleen. Ja vastuuta nämä eivät ota mistään, joten mikään ei muutu. Tai muuttuu siis vain pahemmaksi, kun he jatkuvasti yhä enemmän ja enemmän rikkovat rajojasi. Se alun hurmaaja ja miellyttäjä on vaan koukku, joka uhriin upotetaan... Kaikki tulevat saamaan ihan tasan samanlaista kohtelua lopulta.
Jos joku (mies, nainen, kuka vain) haukkuu ulkonäköäsi, elämääsi, ruoanlaittoasi, mitä vain, kiusaa ja kritisoi kaikkea elämässäsi ja tyyliin alkaa narista että kaikki mitä teet, on jotenkin väärin, JATKUVASTI – SE EI OLE SINUN SYYSI. Eroon tollasista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan samanlaista koin viime suhteessa ja lopulta aloin saamaan päivittäisiä paniikkikohtauksia, itkin milloin mitäkin, en nukkunut, eristäydyin...kaikki meni vaan hullummaksi ajan myötä ja lopulta suhde päättyi kamaliin riitoihin. Just toi vaihtelu sekoittaa pään, kun yksi hetki olet ihana ja parasta mitä hän tietää ja seuraavaksi kaikki mitätöidään ja olet kuin saatunutta ilmaa. Ne katseet oli ajoittain tappavia, en ikinä unohda sitä tummuutta siellä takana. Ikinä en tienny mistä tuulee ja miten pitäisi olla, takaraivossa kyti pelko ja epäusko koko ajan. En tajunnut aluksi yhtään mikä miehessä on vialla, lopulta löysin nämä pers. häiriö kuvaukset ja osaset loksahteli paikoilleen. Ja vastuuta nämä eivät ota mistään, joten mikään ei muutu. Tai muuttuu siis vain pahemmaksi, kun he jatkuvasti yhä enemmän ja enemmän rikkovat rajojasi. Se alun hurmaaja ja miellyttäjä on vaan koukku, joka uhriin upotetaan... Kaikki tulevat saamaan ihan tasan samanlaista kohtelua lopulta.
Juu, se on kyllä on todella raskasta. Sitä ei oikein voi sanoin edes kuvailla mihin valheeseen sitä hukkuu. Kun tietää, ettei todellakaan kaikki ole kohdallaan ja minun pitäisi kyllä juosta ja lujaa niin tuntuu, ettei vain pääse eteenpäin. Siihen koko suhteeseen lamaantuu kierosti.
Kaikista typerintä tässä oli omalla kohdallani se, että minä todellakin aistin jo heti ensimetreillä, ettei mies ole hyvä ja hänessä on jotain todella epäilyttävää, Uteliaisuus kuitenkin vei voiton valitettavasti ja lopulta aloin uskomaan hänen tarinoitaan (jotka olivatkin osittain totta - mutta vain hänen parhaansa mukaisesti) sekä lisäksi hullaannuin huumassa kun teki minun eteeni niin paljon. Olin jossain tunnekoukussa, oli todella voimakasta se tunteiden vaihtelu ja tunsin jopa olevani kiitollisuudenvelassa, lopulta kuvittelin, että häntä pitää ymmärtää (koska syy oli aina jossain muualla kuin hänessä).
No onneksi me molemmat olemme tästä päässeet eikä toivottavasti enää mitään tällaista tulisi vastaan ja jos tulee niin väistämme luodin.
AP
Vierailija kirjoitti:
Jos joku (mies, nainen, kuka vain) haukkuu ulkonäköäsi, elämääsi, ruoanlaittoasi, mitä vain, kiusaa ja kritisoi kaikkea elämässäsi ja tyyliin alkaa narista että kaikki mitä teet, on jotenkin väärin, JATKUVASTI – SE EI OLE SINUN SYYSI. Eroon tollasista.
Juuri näin. Kukaan täyspäinen ei tieten tahtoen ole sellaisen ihmisen, josta löytää pelkkiä vikoja ja joka vain ärsyttää, kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ajattelinkin, että kirjoittajalla on jokin lääkitys päällänsä.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku (mies, nainen, kuka vain) haukkuu ulkonäköäsi, elämääsi, ruoanlaittoasi, mitä vain, kiusaa ja kritisoi kaikkea elämässäsi ja tyyliin alkaa narista että kaikki mitä teet, on jotenkin väärin, JATKUVASTI – SE EI OLE SINUN SYYSI. Eroon tollasista.
Jep, muistan sen vaiheen tietenkin myös kun jaksoin pitkään kuunnella jatkuvaa arvostelua. Hänen mielestään oli hauskaa kiusata minua ja jos oikeasti loukkaannuin niin hän huusi, suorastaan raivosi, ettei jaksa katsella tuollaista hapan naamaa ja mikä v*''u(!) teitä naisia vaivaa?..
Oli pakko pitää tunteet jotenkin kurissa mutta sitten kun aloin kyllästymään, väsymään ja todellakin olemaan turta niin yritin todistella, että tunteitani täytyy kunnioittaa eikä hänen käytöksensä ole normaalia. Piti selittää todella perinpohjaisesti mikä on oikein ja mikä ei ja kertoa, että huumorilla kiusottelu voi olla hauskaa mutta jatkuvasti sitä kylväessään siitäkin putoaa pohja. Tätä sai muistutella taisaisin väliajoin enkä enää jaksanu noteerata hänen raivoaan olemalla vain hiljaa alistuneena.
Loppua kohden hän tuntui jopa ymmärtävän jotain mutta silti olin jo niin valmis lähtemään, ettei mikään enää pelastanut. Pienikin arvostelu sai karvat nousemaan ja olin uupunut.
Oletko ajatellut varoittavaa miehen uutta naista?
Mulla mies osoittautui juopoksi. En halunnut nähdä selviä merkkejä, kuten hapuilevaa katsetta ja punehtavaa ihoa. Kolme lasta siitä liitosta jäi, ei kai muuta hyvää.
N-79
Saman kokenut vuosia sitten mutta edelleen muistelen tapahtumia. Minä kuolin melkein kirjaimellisesti vastaavanlaisessa suhteessa.
Toihan on suorastaan oppikirjaesimerkki henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Väkivallan kohdetta syyllistetään, että katso mitä taas sait minut raukan tekemään sinulle. Se, että ollaan välillä kivoja ja välillä julmia, on yksi kidutuksen keino. Mikään tuosta ei ole sinun vikasi, sinulla kävi vaan huono tuuri kun törmäsit tähän mieheen.
Otin siis tuon viikonlopun esimerkiksi siksi koska sai siitäkin jotain haukuttavaa keksittyä. Joskus hänen mielestään olin kamala pulsu kun otamme hyvää olutta tai viiniä viikonloppuna iltaisin. Seuraavana päivänä hänen mielestään on niin vapauttavaa kun saa olla naisensa kanssa niin rennosti, on sama musiikkimaku jne.
Tarkoitan tässä siis aivan mitättömistä asioista halveksumista ja hämmentämistä.
Oli myös ilkeä kyllä toisiakin kohtaan ainakin selän takana.
AP