Lue keskustelun säännöt.
Mietin välillä, että olikohan miehen ilkeys oikeasti omaa vikaani?
06.03.2021 |
Tarkoitan ilkeyttä minua itseäni kohtaan.
En jotenkin asettunut kai odotuksien mukaiseksi ja sain todella painavaa kritiikkiä välillä.
Kritiikki saattoi liittyä ulkonäköön, olemukseeni, ruoanlaittoon tai vaikka ihan vain viikonlopun rentoutumiseen.
Nautimme oluista ja kävimme kylvyssä jne.
Jokainen asia ei jotenkin kai vastannut hänen odotuksiaan minusta ja sain osakseni joko leikillään pilkkaamista tai suoranaista intoa ja halveksuntaa.
Kun sitten yritin keskustella, itkin tai puhua erosta niin olin epävakaa eikä minuun voinut luottaa.
Olin myös nainen joka saisi kenet vain, paras kaikista mitä hänellä on koskaan ollut, halusi naimisiin ja lapsen, koiran ja yhteisen talon.
Olin kaunis ja ihana, tein hyvää ruokaa ja kehui seksielämäämme.
En tiedä kumpaa mieltä oikeastaan oli ja kumpi mielipide oli minusta yleisempi.
Oli melko kuluttavaa ja takautumia tulee.
Myös kun sitten kävi minuun käsiksi niin huolestui kun ei ollut koskaan vastaavaa tehnyt, että mikä minussa oikein on.
Kirjoittaessani hieman nauran koska tiedän kuinka typerää on, että edes tässä haen syitä itsestäni. Se oli niin hämmentävää.
Nyt kun on uuden kanssa ja he menivät yhteen todella nopeasti niin mietin vain, että saako hän samanlaista käytöstä osakseen vai sen kaiken hyvän mitä suhteessa oli.
Itse jouduin lähtemään kun pää ei enää pysynyt koossa sen pahenevan käytöksen myötä.
Lopulta kertoi keitä naisia haluaisi ja yksityiskohtaiseksi seksielämästään muiden kanssa. Oli järkyttävän rankkaa yrittää sopeutua ja piilottaa tunteensa, jotta toinen lopettaisi tahallisen kiusaamisen.
Tekee hyvää välillä kirjoittaa.
On niin absurdia palata niihin hetkiin ja edelleenkin ihmetellä niin ronsoilevaa ristiriitaista käyttäytymistä.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
On sinun vikaasi.
trolli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo että alat syyttää itseäsi on juuri se narsistin tavoite. Eli hän tavallaan onnistui siinä mitä yritti. Onneksi tajusit lähteä suhteellisen ajoissa. Damagea kuitenkin tuli, jos vieläkin etsit syitä itsestäsi. Mulla sama kokemus ja vuosia syytin itseäni. Jonkin verran jopa vieläkin vaikka kaikesta on jo toistakymmentä vuotta aikaa. Uuteen suhteeseen en ole kyennyt. Jotain meni sisältä niin rikki, että en enää pysty luottamaan kehenkään. Yritin tapailla miehiä, mutta olin niin piikit pystyssä ettei siitä tullut mitään. En ilmeisesti parane koskaan tuosta kokemuksesta.
Tässä keskustelussa kyllä tulee esiin erittäin hyvin jokainen väkivaltaisen suhteen vaihe alusta loppuun.
Jopa eron jälkeen. Näin persoonallisuushäiriöinen ihminen käyttäytyy eikä koskaan lopeta kohteensa kiusaamista vaikka olisi jo uusi. Ap, voin kertoa, että vaikka tuo mies menisi naimisiin niin hän ei sinua jätä rauhaan lopullisesti. Siksi suosittelen, ettet vastaisi ja "utelisi" miehen viestien kautta mitään. Estä lopullisesti.
Koska ainoa syy miksi mies on yhteydessä sinuun on se, että hän haluaa edelleen tuntea sinun olevan hänen hallittavanaan ja tuntee mielihyvää sinun henkisestä kiusaamisesta. Eli älä pidä häneen yhteyttä vaikka mieli tekisi. Hän ei sinusta välitä niin kylmältä kuin se ikinä kuulostaakin.
Vielä jatkoa edelliseen..
Pahinta taitaa olla se, että tämän tyyppiset ihmiset sitten osaavat rakentaa sellaisen "rakkaustarinan", joka saa tuntemaan itsensä hyvin erityislaatuiseksi ja siksi siitä on niin vaikea irrottautua. Oikeasti sinä olet vain yksi muiden uhrien joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin aikoinaan naimisissa muutaman vuoden ap:n kuvaileman kaltaisen miehen kanssa. Se oli todella raskas kokemus. Kirjoitin sitten tälle palstalle "avoimen kirjeen uudelle tyttöystävälle", jossa varoitin tämän miehen uutta naista ja kehotin häntä katsomaan pari vuotta, ennen kuin esimerkiksi ottaa isompia yhteisiä asuntolainoja tai tekee lapsia.
En siis lähettänyt tuota kirjettä sille naiselle enkä paljastanut siinä avoimessa kirjeessäni mitään nimiä tai muutakaan sellaista tietoa, josta miehen olisi voinut tunnistaa. Kirjoitin sen tänne testimielessä ja sitten kysyin av-mammoilta, tulisiko minun heidän mielestään lähettää tämä kirje sille uudelle naisystävälle, koska en haluaisi kenenkään joutua käymään läpi sitä samaa helvettiä, jonka minä kävin.
Av-mammojen vastaus oli melko yksimielisen lynkkaava: olin kateellinen ämmä, joka vain yrittää pilata toisten onnen. Mies on käyttäytynyt minua kohtaan huonosti minusta itsestäni johtuvista syistä.
Tämän jälkeen en ole koskaan miettinyt, pitäisikö minun jotakin ihmistä toisista ihmisistä varoittaa. Sitä ei varmaan juuri koskaan nähtäisi pyyteettömänä eleenä, vaan kateellisen ilkeilynä. Parempi pysyä hiljaa ja antaa jokaisen tehdä omat virheensä ja käydä oman elämänkoulunsa.
No tämä on aika yleistä, että jos nainen puuttuu miehen uuteen suhteeseen ja varsinkin jos se uusi nainen on esimerkiksi kauniimpi ja nuorempi, aletaan syyttämään varoittavaa osapuolta kateudesta. Joissakin tapauksissa se voi olla tottakin. Eli nainen ottaa aikamoisen riskin kunnon kissatappelusta jos lähtee uusia naisia varoittamaan.
Mulla kävi sikäli hyvä tuuri, että miehestäni varoitti hänen omat miespuoliset kaverit. Se oli jotenkin helpompi uskoa. Mutta en minäkään silti heti uskonut. Epäilin että on kyseessä jotain vanhoja kalavelkoja, joissa yritetään käyttää minua välikappaleena, enkä halunnut olla niin helposti ohjailtavissa. Mutta aika pian totesin että kyllä he totta puhui. Ja vielä siltikin rakastuneena mielessäni puolustelin miestä, että "onhan hän voinut muuttua." Huoh..
Sitten kun niitä selkeitä välinpitämättömyyden merkkejä mun tunteita kohtaan alkoi vain tulla tulemastaan, jätin miehen. Se oli todella vaikeaa tehdä umpirakastuneena. Ja tietenkin seurasi kauhea draama sinä päivänä. Mutta sitten kun seurasin hänen toimintaansa somessa, huomasin että hän käyttäytyi kuin ei olisi koskaan tuntenutkaan minua! Heti oli uusi saalis koukussa. Ja tämä ei sitten todellakaan ollut millään tasolla komea mies, että turha tulla jotain lentäjälääkäriä tässä kohtaa tyrkyttämään. Sen takia en olisi hänestä ikinä uskonutkaan mikä naistenmies hän osaa olla. Olin itse silloin 30+ ja hän 50+ työtön ukko.
Voin ihan täydellä varmuudella sanoa, että se ei ollut sinun syytäsi. Painiskelen kyllä saman kysymyksen kanssa itsekin, joten ymmärrän nuo pohdinnat.
Haluaisitko tulla keskustelemaan aloittamaani ketjuun? Toivottavasti tämä mainostus ei haittaa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4046820/parisuhteessa-koettu-henkinen-v…
- tuon ketjun ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo että alat syyttää itseäsi on juuri se narsistin tavoite. Eli hän tavallaan onnistui siinä mitä yritti. Onneksi tajusit lähteä suhteellisen ajoissa. Damagea kuitenkin tuli, jos vieläkin etsit syitä itsestäsi. Mulla sama kokemus ja vuosia syytin itseäni. Jonkin verran jopa vieläkin vaikka kaikesta on jo toistakymmentä vuotta aikaa. Uuteen suhteeseen en ole kyennyt. Jotain meni sisältä niin rikki, että en enää pysty luottamaan kehenkään. Yritin tapailla miehiä, mutta olin niin piikit pystyssä ettei siitä tullut mitään. En ilmeisesti parane koskaan tuosta kokemuksesta.
Juu ei tosta parane pitkään aikaan..
Vierailija kirjoitti:
Voin ihan täydellä varmuudella sanoa, että se ei ollut sinun syytäsi. Painiskelen kyllä saman kysymyksen kanssa itsekin, joten ymmärrän nuo pohdinnat.
Haluaisitko tulla keskustelemaan aloittamaani ketjuun? Toivottavasti tämä mainostus ei haittaa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4046820/parisuhteessa-koettu-henkinen-v…
- tuon ketjun ap
Tämä täytyy lukea läpi, kiitos :)
Onpas täällä tullut hyviä vastauksia, olette varmasti oikeasssa, kiitos näistä.
Ap
On sinun vikaasi.