Lue keskustelun säännöt.
Mitä asiaa suomalaisessa terveydenhuollossa et voi käsittää? -peukutusketju
05.03.2021 |
Kysymys otsikossa. Yksi asia per viesti. Peukku ylös = samaa mieltä, peukku alas = eri mieltä. Ap aloittaa.
En voi käsittää, miksi kipulääkkeitä pihdataan vakavasti sairaiden tai saattohoitopotilaiden kohdalla. Vedotaan siihen, ettei moinen kipulääkemäärä ole terveydelle hyvästä. Mitä väliä siinä vaiheessa enää on, kun kuolema on jo lähellä? Lääkittäisiin ihmiset kunnolla, että saisi olla ilman kipuja.
Ap
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Ns. normaalin ihmisen on vaikea ehkä käsittää miksei asioita hoideta kerralla. Ihannetilannehan se olisi, mutta aikaa vain ei ole niin paljon. On parempi että edes pahin vaiva hoidetaan kuin ei mitään. Julkisen puolen palveluita käyttää myös suuri osa ihmisiä, joilla on aivan järjetön palveluiden käytön määrä. Jos he saisivat ajan joka kerta kun haluaisivat niin he olisivat ihan joka ikinen päivä vast.otolla. Osa asuu kotona, mutta kuormittavat silti ihan jatkuvasti esim terveyskeskuksia. Tällainen hyvin pieni piiri käyttää ison osan noista palveluista ja ns. muille ei sitten riitä aikaa niin paljon. Tämäkin on tosiasia.
Eikö näille kuormittaville voi koskaan sanoa ettei aikaa saa? Kun näköjään muille voi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotona asuu niin paljon huonokuntoista porukkaa, että kuormittavat palveluita. Osa ei ole edes varsinaisesti kovin sairasta psyykkisesti. On vaan erilaisia elämänhallinnankin ongelmaa, kasautuneita ongelmia, heikkolahjaisuutta jne. Ei nämä ongelmat välttämättä lääkärissä selviä vaan tarvitsisivat muunlaista apua.
Tämä meni jotenkin ohi? Heikkolahjaisuutta? Mitä apua? Puhukaa suoraan, jos kommentoitte.
Sitä että ei saa reseptiä eikä suomalaisia lääkkeitä tai työntekijät on ei suomalaisia huonosti suomea puhuvia meillä on oikeus oman kieliseen palveluun .
Työntekijöiden asenne ettei viitsi auttaa tai hoitaa toisia oikeasti . Tai syrjitään suomalaisia .
Kuten sanottu, niin pieni porukka käyttää suuren osan palveluista. Toki jossain pitää hoitaa jos ei ole tarpeeksi sairas erikoissairaanhoitoon, mutta tarvitsee apua. En halua vähätellä tätä ongelmaa kuten joku senkin tietysti väärin ymmärsi. Mutta välillä tuntuu, että esimerkiksi keski-ikäisten tai jopa fyysisesti sairaiden vanhusten on vaikea päästä tutkimuksiin kun niin paljon on ongelmia tällä nuoremmalla sukupolvella. Esim. elämänhallinnan puute, päihdeongelma, ahdistus jne...Hyvä tietty, että apua haetaan, mutta toisaalta esim.sydänsurut jne on medikalisoitu nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just. No nivelrikkoon ja välilevytyrään käytetään juuri noita lääkkeitä. Tätä just tarkoitan, että mitkään resurssit ei riitä. Mutta siitäkin onnistuit herneen vetämään nenään.
Tiedän, mitä lääkkeitä niihin käytetään. Juuri noita, mutta tarvittaessa vahvempia, jos ne eivät riitä. Ko. ihmiset ovat lopulta saaneet riittävän lääkityksen, kun he, tai joku muu on jaksaneet tapella.
Jep, siitäkin vedin herneen nenään, inhimillisyys, potilaan kuuntelu, potilaan ihmisarvo, potilaan oikeus saada hoitoa, joka on järjestettävissä. Ja aiheeton ylimielisyys toisia ihmisiä kohtaan.
Mt-potilaskin on oikeutettu saamaan hoitoa fyysisiin vaivoihinsa, mielialalääke ja burana ei ole ihan käypähoitosuositustenkaan mukainen kombo kaikkeen.
Siitä vedit ettei resurssit riitä? Eikö huonoa ammattitaitoa ja kelvotonta potilastyötä saa arvostella? Osa hoitsuista ja lääkäreistä on sellaisia, jotka ei sovi potilastyöhön, se on tosiasia.
Onneksi kaikki ei ole, mutta harmi, että hyvää hoitoa ja käytöstä voi saada varmimmin rahalla. Julkinen puoli on periaatteessa tarkoitettu myös köyhille ja sairaille.
En käsitä. Lääkäreitä valmistuu x määrä vuosittain. Ja silti on näitä joiden kanssa jo kommunikointi vaikeaa. (siis kielitaito on ehdoton). Mihin ne kaikki häviää ja miksi koulutuspaikkoja ei lisätä?
... Ja mielestäni täällä ei ole juurikaan hoitajia haukuttu. Silti nuo vastakommentit ilmeisesti hoitajilta? Tai täällähän voi kuka tahansa esittää ketä tahansa. 🤷♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myytti hyvästä suomalaisesta julkisesta terveydenhuollosta, jota joudutaan rapauttamaan edelleen. Moniin maihin verrattuna tosi jäykkä ja byrokraattinen esim. Espanjassa ilmainen ja ilmaiset lääkkeet esim eläkeläisille ja hoitoon pääsy mutkattonanpaa.
Suomessa tuntuu, että on sattuman kauppaa millaista hoitoa saa jos ylipäänsä saa. Hoitohenkilökunta tekee varmaan parhaansa mutta asiakkaita liikaa.
Mitenhän tämä uusi sotemalli, lisääkö byrokratiaa. Sehän se meitä sairaita auttaa.
Se, että puhutaan, kuinka hoito on ilmaista. Ei ole, kaikki käynnit maksaa ja se vasta maksaa, jos joudut sairaalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epätasa-arvo siinä, että osa käyttää julkisen puolen resursseja hurjasti ja toiset ei (juuri) lainkaan:
Henkilö A käyttää julkisen terveydenhuollon palveluja viikoittain, ravaa labroissa, lääkärissä. Päätyy säännöllisesti hoidettavaksi osastolle tai päivystykseen hakemaan apua. Henkilö A on varaton eikä käy töissä, yhteiskunta maksaa.
Henkilö B käy töissä ja sairastaa harvoin. Kun silloin harvoin olisi tarvetta käydä vaikka labrassa, saada hoitoa johonkin vaivaan tms. niin hoitoon pääsy on vaikeaa, kun jonot ovat pitkät tai hoitoon ei pääse lainkaan. Olisi reilua, että harvoin terveydenhuoltoa kuormittavat pääsisivät hoitoon (nopeammin) silloin harvoin, kun sitä tarvitsevat.
Sitä miten tyytyväisinä suurin osa maksaa yhteisestä pussista sairaiden hoitokulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, ettei Kannasta ja muista tietokannoista voi korjata virheellisiä tietoja itsestään/tilanteestaan = se on tehty todella vaikeaksi. Esimerkiksi omalla kohdallani minut pikaisesti tavannut lääkäri oli ymmärtänyt väärin kysyessään sairauslomastani. Olin sanonut olevani kuukauden sairauslomalla kivuliaan sairauden takia. Lääkäri oli kirjoittanut lausuntoonsa, että olin ollut jo puoli vuotta sairauslomalla. Kiva oli sitten selitellä seuraavalle lääkärille, että tuossa on virhe ja ihan oikeasti saikku kesti vain kuukauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. normaalin ihmisen on vaikea ehkä käsittää miksei asioita hoideta kerralla. Ihannetilannehan se olisi, mutta aikaa vain ei ole niin paljon. On parempi että edes pahin vaiva hoidetaan kuin ei mitään. Julkisen puolen palveluita käyttää myös suuri osa ihmisiä, joilla on aivan järjetön palveluiden käytön määrä. Jos he saisivat ajan joka kerta kun haluaisivat niin he olisivat ihan joka ikinen päivä vast.otolla. Osa asuu kotona, mutta kuormittavat silti ihan jatkuvasti esim terveyskeskuksia. Tällainen hyvin pieni piiri käyttää ison osan noista palveluista ja ns. muille ei sitten riitä aikaa niin paljon. Tämäkin on tosiasia.
Eikö näille kuormittaville voi koskaan sanoa ettei aikaa saa? Kun näköjään muille voi sanoa.
No siis, kaikki potilaat vaikuttavat olevan kuormittavia? Ja kaikille sanotaan, että aikoja ei ole. Jos et huoli mielialalääkettä ja buranaa, mutta valitat silti jotain, olet kuormittava.
Kuulin vähän aikaa sitten paristakin ihmisestä, joille korona on aiheuttanut pidempikestoisia ongelmia, heidät ohjattiin psyk.polille. Kun mitään vikaa ei ollut, ja heidän ongelmansa olivat muualla. Nyt on ilmeisesti jo tk:ssa todettu, että oireet pitkittyy osalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epätasa-arvo siinä, että osa käyttää julkisen puolen resursseja hurjasti ja toiset ei (juuri) lainkaan:
Henkilö A käyttää julkisen terveydenhuollon palveluja viikoittain, ravaa labroissa, lääkärissä. Päätyy säännöllisesti hoidettavaksi osastolle tai päivystykseen hakemaan apua. Henkilö A on varaton eikä käy töissä, yhteiskunta maksaa.
Henkilö B käy töissä ja sairastaa harvoin. Kun silloin harvoin olisi tarvetta käydä vaikka labrassa, saada hoitoa johonkin vaivaan tms. niin hoitoon pääsy on vaikeaa, kun jonot ovat pitkät tai hoitoon ei pääse lainkaan. Olisi reilua, että harvoin terveydenhuoltoa kuormittavat pääsisivät hoitoon (nopeammin) silloin harvoin, kun sitä tarvitsevat.
Moni työssäkäyvä käyttää työterveyshuoltoa ja pääsee sitä kautta
Vierailija kirjoitti:
Epätasa-arvo siinä, että osa käyttää julkisen puolen resursseja hurjasti ja toiset ei (juuri) lainkaan:
Henkilö A käyttää julkisen terveydenhuollon palveluja viikoittain, ravaa labroissa, lääkärissä. Päätyy säännöllisesti hoidettavaksi osastolle tai päivystykseen hakemaan apua. Henkilö A on varaton eikä käy töissä, yhteiskunta maksaa.
Henkilö B käy töissä ja sairastaa harvoin. Kun silloin harvoin olisi tarvetta käydä vaikka labrassa, saada hoitoa johonkin vaivaan tms. niin hoitoon pääsy on vaikeaa, kun jonot ovat pitkät tai hoitoon ei pääse lainkaan. Olisi reilua, että harvoin terveydenhuoltoa kuormittavat pääsisivät hoitoon (nopeammin) silloin harvoin, kun sitä tarvitsevat.
Tarkoitat, että pitäisi olla selkeämpi ero A-luokan ja B-luokan kansalaisten välillä? Entäs sitten, kun tylssä käyvä sairastuu kroonisesti ja putoaa alempaan luokkaan? On varaton ja päätyy sairautensa takia koko ajan hoidettavaksi? Entä, jos se olet sinä tai joku läheisesi?
Sitäpaitsi. Esimerkkihenkilösi A päätyy hakemaan apua, mutta ei välttämättä saa sitä. Esimerkkihenkilöllä B on oikeus työterveyshoitoon tai varaa yksityiseen.
Yhteiskunnassa, jossa elämme, jokaisella pitäisi olla oikeus HYVÄÄN sairauden -ja terveydenhoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Sitä miten tyytyväisinä suurin osa maksaa yhteisestä pussista sairaiden hoitokulut.
https://www.kaleva.fi/urpo-rinteen-laakaripojille-sakkoja-petoksista/22…
Liukuhihnatyötä. Ei 15-60 min. selviä mikään.
Suomessa terveydenhuolto painottuu niin vahvasti lääkkeiden määräämiseen. Jos masennus voitaisiin hoitaa lääkkeillä, eikö ihmiset paranisi? Eikö ihmisten kuuluisi silloin kyetä joskus lopettamaan nämä lääkkeet. Moni syö niitä vuosikymmeniä ja niin pitkän ajan jälkeen lopetus voi olla jopa mahdoton. Osasta tuttavistani näkee, miten "tasaisia" he ovat, jos on usea mielialalääkitys käytössä. Ihmisessä ei ole särmää, kun ei ole vahvoja tunteita. Vahvat tunteet kuitenkin on kuulunut elämään, ainakin ennen.
Riippuu täysin siitä, millaisista lääkkeistä on kyse.
Lääkkeen tarkoitus on joko parantaa sairas tai vähintään parantaa hänen toimintakykyään. Keskushermostoon vaikuttavilla päälääkkeillä ei ole kumpaakaan tarkoitusta, päinvastoin.
Asiakkaat ovat nykyään hyvin valveutuneita ja tietävät mikä toimii. Siksi pyydetään sellaista lääkettä. Mutta lääkäri haluaa pitää vallan käsissään, kun ei ole enää rajatonta auktoriteettia. Eikä määrää lääkettä, ei ainakaan sirä mitä asiakas pyytää.
Eihän lääkkeiden määräämisessä sinänsä mitään vikaa: eihän niitä ole pakko ottaa, jos ei halua. Huonompi asia on, että sillä verukkeella ei tutkita (tarkemmin), vaan kirjoitetaan suoraan resepti. Puoskarointia,sanon minä.