Mitä asiaa suomalaisessa terveydenhuollossa et voi käsittää? -peukutusketju

Terveydenhuollossa sanotaan, kuinka yksityisyys on niin tärkeä juttu ja monet asiat pitää tehdä virallista kautta. Sitten vastaanottotiskillä kailotetaan kotiosoitteet, puhelinnumerot ja kysellään vaivan oireet kaikkien kuullen. Paras oli, kun kerran en päässyt liukkaalla kaaduttuani päivystykseen, vaan hoitaja kyseli tiedot odotustilan käytävällä ja lähetti aivotärähdyksen hoito-ohjeiden kanssa kotiin. Kiva käydä läpi yksityisasioitaan julkisesti. :D

Menee vähän offtopic, mutta apteekit ja lääkkeet:

Miksi siinä rivissä olevien koppien kohdalla oletetaan, että ihmiset kertovat ääneen, mitä lääkettä ovat tulleet hakemaan ja käyttöohjeet annetaan myös kaikkien kuullen? Ihan perus, että seuraavat istuvat odottamassa kuuloetäisyydellä ja kuulevat koko keskustelun. Sinulta kysytään, onko tämä mielenterveysongelmiin tarkoitettu peräpuikkovalmiste sinulle ennestään tuttu ja muistathan, että tätä saa käyttää vain kahdesti vuorokaudessa. Siinä sitten nyökyttelet ja poistut vähin äänin paikalta toivoen, ettei ollut tuttuja asioimassa samaan aikaan.

Julkisen puolen hehkuttamista. Ainoa paikka, jossa olen julkisella saanut hyvää ja nopeaa palvelua, on ollut neuvola/äitiyspolin palvelut, koska ne koskevat syntymätöntä lasta. Suosiolla olen muuten käyttänyt työterveyden ja yksityisen palveluja, niin ei tarvitse odottaa tai pohtia, saako vaivaan hoitoa.

onnekkaana ei ole päivystyksessä paljon tarvinnut käydä, mutta käyntikerroilla on tuntunut, että nopeimmin hoitoon pääsevät päihtyneimmät potilaat, joita on pahimmillaan saateltu poliisien voimin tutkimuksiin...

Tietynlainen arvostus asiakasta kohtaan puuttuu. Ei kunnioiteta asiakkaan kokemuksia vaan luullaan tietävän paremmin 10 minuutin pintapuolisen juttelun perusteella mitä asiakas kaipaa. Se johtaa monella tilanteeseen, että arvostus lääkäreitä kohtaan heikkenee. 

Monissa tilanteissa odotetaan, että ihmisen tila on ns. riittävän huono. Eli olisi voitu puuttua jo varhaisemmassa vaiheessa, mutta ei "viitsitä haaskata resursseja". 

Että Kela hylkää lääkinnällisen kuntoutuksen hakemuksia, samoin ylemmät tahot valittaessa.

Potilaan kauan tuntenut pätevä lääkäri, toimintaterapeutti ym on tehneet suositukset, mutta Kela hylkää hakemukset ihan vittuilun riemusta.

Muille kansoille runsaudensarvi on pohjaton.

Lääkkeiden väärinkäyttö on lääkäreillä yleistä, missä tiloissa he yrittävät meitä palvella, sitä ei aina tiedä. 

Palvelun taso ei ole kaikkialla samanlainen. Toisaalla saat hoitoa, toisaalla et.

Varmuuden saamiseksi ei tutkita. Eli jätetään kuvantamiset, laajemmat tutkimukset ja muut ottamatta, jos ei ole ihan pakko. Sitten ihmetellään jälkikäteen, miten joku vaiva jäi huomaamatta. Miksiköhän...

Masennuksesta tehty lääkkeillä hoidettava sairaus, vaikka se on mielentila, mikä johtuu tyytymättömyydestä elämäntilanteeseensa.

Vierailija kirjoitti:

Potilaille naureskelu selän takana. Teki pahaa katsoa, kun päivystykseen tuli ambulanssi. Kuuntelin odotusaulassa muiden odottajien kanssa, kuinka henkilökunta ja ensihoito naureskeli, että kyydissä ois nyt 170 kiloinen ja alleen päästänyt potilas, ketkä tulee kantoavuksi.😔

Mielestäni koskaan ei saisi pilkata potilasta, varsinkaan muiden kuullen.

Myös potilaan vähättely on kurjaa. Siis nämä "On sitä monilla pahempiakin oireita ja kestävät kipua paremmin kuin sinä".

Palvelua ei saa suomeksi. Milloin on puolalaista lääkäriä, joka antaa potilaalle lääkärikirjan ja sanoo "Nättä minle! Nättä minle!" tai labratuloksia soittaa joku pakistaano, joka ei puhu edes rallienglantia...

Pompottelu lääkäriltä toiselle. Ei omalääkäriä, joka tuntisi potilaan, osaisi ehkä miettiä johtuvatko uudet oireet jotenkin esim. Vanhoista sairauksista. Tietäisi potilaan peruskunnon.

1 oire/käynti. Täysi vitsi. Kenen aikaa/rahoja siinä säästetään. Ne 2 oirettahan voivat jopa liittyä yhteen.

Saat itse tarkastaa kannasta tekstejä ja tuloksia ja bongata ne epänormaalit arvot ja kysellä perään. Joku toinen lääkäri määrännyt testit, toinen osaa edes tulkita.

Virheelliset kirjaukset, joita ei korjata.

Ei kuunnella potilasta/tutkita. Istutaan koneella.

Varmaan saa paljon alapeukkuja tämä lista.

Luin Yleltä aikoinaan Piispa Irja Askolasta, joka sai koronan. Itseäni kosketti se sitaatti:

"ihmisen pitäisi olla terve jaksaakseen vaatia hoitoa".

Lääkärien erilaisuus. Joku kuuntelee sinua minuutin, kysyy mitä lääkettä toivot, kirjoittaa reseptin ja sanoo heipat. Sitten on lääkäreitä, jotka kyselevät paljon, mutta eivät määrää tutkimuksia ja kipuihin kehottaa ottamaan Buranaa pari kertaa päivässä.

Sektioita ei myönnetä helpolla. Jopa haastavissa tilanteissa yritetään ensin alatiesynnytystä ja sitten pakon edessä kiireellistä sektiota, kun synnytys ei sujukaan.

Kehutaan, kuinka meidän julkinen terveydenhuolto on niin mainio.

Oma kokemus on, että jonottaa saa ikuisuuden, ihmeempää apua ei saa ja erikoisimpiin sairauksiin ei saa hoitoa eikä niiden päälle ymmärretä.

En ymmärrä asiakkaiden tyytymättömyyttä. Näin hoitajana joudun kuuntelemaan jatkuvaa valitusta siitä, miten ei ole tehty mitään, lääkärit ei tee mitään ja " nyt pitää jotain alkaa tekemään". Totuus saattaa olla aivan toinen. On tehty ihan kaikki tutkimukset ja todettu jopa erikoissairaanhoidossa, että hoitoon ei ole leikkaushoitoa. Tämä esim selkävaivoissa iänikuinen valituksen aihe. Sitten jätetään tekemättä oma osuus ja ainut jolla on merkitystä. Ei mennä fys.terapiaan kun " se ei auta", ei laihduteta, ei käytetä määrättyjä lääkkeitä, toisaalta halutaan jotain muuta lääkettä ( mieluiten piikkinä tai pahanmakuisena pillerinä). Naureskellaan keskustelupalstoilla miten määrättiin Buranaa ( itse asiassa ihan hyvä hoito useimpiin tule-vaivoihin ja nivelrikon kipuihin.) Selkäjumissa halutaan " kuvaukseen" kun ei tajuta ettei se kuva sitä hoida eikä selkää kuvata jos ei ole syytä epäillä jotain hankalampaa selkäongelmaa. Jos lääkäri ei suostu tekemään mitä potilas haluaa, niin se käännetään ettei lääkäri kuuntele asiakasta jne. Nämä perusjutut löytyisi kertavilkaisulla esim Terveyskirjaston sivuilta, mutta niitä ei kuitenkaan lueta vaan uskotaan keskustelupalstoja, naapurin Pirkkokalevia jne. Ei voi kun ihmetellä.

Vierailija kirjoitti:

Varmuuden saamiseksi ei tutkita. Eli jätetään kuvantamiset, laajemmat tutkimukset ja muut ottamatta, jos ei ole ihan pakko. Sitten ihmetellään jälkikäteen, miten joku vaiva jäi huomaamatta. Miksiköhän...

Kaikesta ei voi ottaa ”kaikki kokeet”. Jos tutkii kaiken mahdollisen niin tulee vastaan poikkeavuuksia mitkä ei kuitenkaan välttämättä vaikuta hoitoon.

Ylihoito ja alihoito on molemmat ongelma

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäön perusteella voi saada erilaista kohtelua. Ymmärrän, että potilaasta tehdään vaikka arvio "potilas rauhallinen, vastaa kysymyksiin asiallisesti, potilaaseen saa hyvin kontaktin" tms. Mutta nämä "potilas siivottoman oloinen, obeesi, sotkuisesti pukeutunut" ovat kummallisia. Joo, joissakin sairauksissa tila heijastuu ulkonäöstä huolenpitoon, mutta ei pitäisi olla mikään automaatio tuo ulkonäön kyttäys. Harva ehostautuu lähtiessään esim. päivystykseen kipeänä.

Ulkonäkö mainitaan statuksessa, jos sillä on jotain merkitystä. Mt-potilaita arvioidessa ulkonäöllä on väliä (kertoo paljon toimintakyvystä jaksaako pestä hiukset vai ei), ylipaino on valitettavasti vaikuttava tekijä esim. selkäkivuissa ja on myös riskitekijä esim sappikiville vatsakipuista arvioidessa ja tulee kirjoittaa ylös. Harmittaa tämä nykyinen omakanta-kulttuuri kun oikeasti kyse on tiedon välittämisestä ammattilaiselta toiselle ja sitten potilaat pahastuu näistä merkinnöistä.