Mitä asiaa suomalaisessa terveydenhuollossa et voi käsittää? -peukutusketju

Se ihmetyttää, miten vaikeaa on saada asiantuntevaa hoitoa tavallisiin terveysongelmiin, esim. raudanpuutteeseen/anemiaan, kilpirauhasen ongelmiin, mykoplasmaan ja borrelioosiin. Suomessa myös D-vitamiinin puute on todella yleistä (myös lapsilla), ja silti vaan suositellaan sitä 10mikron annosta🙄 Todella usein tarjotaan masennuslääkitystä, eikä tutkita enempää.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä asiakkaiden tyytymättömyyttä. Näin hoitajana joudun kuuntelemaan jatkuvaa valitusta siitä, miten ei ole tehty mitään, lääkärit ei tee mitään ja " nyt pitää jotain alkaa tekemään". Totuus saattaa olla aivan toinen. On tehty ihan kaikki tutkimukset ja todettu jopa erikoissairaanhoidossa, että hoitoon ei ole leikkaushoitoa. Tämä esim selkävaivoissa iänikuinen valituksen aihe. Sitten jätetään tekemättä oma osuus ja ainut jolla on merkitystä. Ei mennä fys.terapiaan kun " se ei auta", ei laihduteta, ei käytetä määrättyjä lääkkeitä, toisaalta halutaan jotain muuta lääkettä ( mieluiten piikkinä tai pahanmakuisena pillerinä). Naureskellaan keskustelupalstoilla miten määrättiin Buranaa ( itse asiassa ihan hyvä hoito useimpiin tule-vaivoihin ja nivelrikon kipuihin.) Selkäjumissa halutaan " kuvaukseen" kun ei tajuta ettei se kuva sitä hoida eikä selkää kuvata jos ei ole syytä epäillä jotain hankalampaa selkäongelmaa. Jos lääkäri ei suostu tekemään mitä potilas haluaa, niin se käännetään ettei lääkäri kuuntele asiakasta jne. Nämä perusjutut löytyisi kertavilkaisulla esim Terveyskirjaston sivuilta, mutta niitä ei kuitenkaan lueta vaan uskotaan keskustelupalstoja, naapurin Pirkkokalevia jne. Ei voi kun ihmetellä.

Kyllä nimenomaan kun ne perusjutut löytyy sieltä terveyskirjaston sivulta. Ja osaa itsekin googlata ne. Esim. Selkäkipuun lääkitys järjestys: tyyliin panadol/burana/mieto oppari/lihasrelaksantit. Tällaisella netistä tulostetulla ohjelapulla mun selkäkipua tultiin tutkimaan. Ja kaksi kertaa kävin sen jälkeen vaivasta lääkärissä, aina vaan Buranaa ja sain arcoxiaa. Enkä halunnut särkylääkkeitä, sanoin etten edes tule, jos määrätään lisää särkkäreitä. Halusin tietoa mistä johtuu, mitä voin tehdä.

Ongelma on siinä, että näillä lääkäreillä ei mitään käsitystä potilaan yleisestä toimintakyvystä. Ja siinä vartissa sitä ei voi käsitellä. Aletaan puhua, ettei me mitään kuvata (en pyytänyt) tai leikata (en pyytänyt).

No itse olen ollut sairaslomalla jo useamman vuoden niin ei kai sillä väliä, että pahimpina päivinä en pääse edes vessaan. En pysty seisomaan suorassa tai jakamaan painoa tasaisesti molemmille jaloille. Kuulostaa ehkä "marttyyrilta", mutta ei voi mitään. Ja jep ne buranat ja panadolit jatkuvassa käytössä.

Ihmisetkin ovat yksilöitä. Samat ohjeet eivät välttämättä päde kaikkiin.

Joka vaivaan 15 min tapaamisen jälkeen reseptin kanssa ulos. Suurin osa hoituisi elämäntapojen ja ruokavalion muutoksella, ainakin keski-ikäisillä. Vanhuksien kohdalla peli voi olla näiltä osin menetetty.

Lääkinnällisiä laitteita ja muita hoitokeinoja olisi myös käytettävissä vaihtoehtona pillerireseptille, mutta suomalainen lääkärinkoulutus on lähinnä lääkkeiden käytön opiskelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollossa sanotaan, kuinka yksityisyys on niin tärkeä juttu ja monet asiat pitää tehdä virallista kautta. Sitten vastaanottotiskillä kailotetaan kotiosoitteet, puhelinnumerot ja kysellään vaivan oireet kaikkien kuullen. Paras oli, kun kerran en päässyt liukkaalla kaaduttuani päivystykseen, vaan hoitaja kyseli tiedot odotustilan käytävällä ja lähetti aivotärähdyksen hoito-ohjeiden kanssa kotiin. Kiva käydä läpi yksityisasioitaan julkisesti. :D

Tän lisäks ryhmähuoneissa kysellään voinnit ja kerrotaan potilastietoja muiden kuullen. Paitsi onhan siinä välissä verho eristämässä ääntä 😉

Tämä! Paperilla mtn tietoja ei saa antaa, mutta ääneen voi puhua kaiken. Kiva siinä huonetoverien kuullen selittää, että onko toiminut vatsa, tuleeko vielä vuotoa jne. Nykyisin kun on sekahuoneissa sukupuolesta riippumatta potilaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäön perusteella voi saada erilaista kohtelua. Ymmärrän, että potilaasta tehdään vaikka arvio "potilas rauhallinen, vastaa kysymyksiin asiallisesti, potilaaseen saa hyvin kontaktin" tms. Mutta nämä "potilas siivottoman oloinen, obeesi, sotkuisesti pukeutunut" ovat kummallisia. Joo, joissakin sairauksissa tila heijastuu ulkonäöstä huolenpitoon, mutta ei pitäisi olla mikään automaatio tuo ulkonäön kyttäys. Harva ehostautuu lähtiessään esim. päivystykseen kipeänä.

Ulkonäkö mainitaan statuksessa, jos sillä on jotain merkitystä. Mt-potilaita arvioidessa ulkonäöllä on väliä (kertoo paljon toimintakyvystä jaksaako pestä hiukset vai ei), ylipaino on valitettavasti vaikuttava tekijä esim. selkäkivuissa ja on myös riskitekijä esim sappikiville vatsakipuista arvioidessa ja tulee kirjoittaa ylös. Harmittaa tämä nykyinen omakanta-kulttuuri kun oikeasti kyse on tiedon välittämisestä ammattilaiselta toiselle ja sitten potilaat pahastuu näistä merkinnöistä.

Kirjaukset pitäisi tehdä ammatillisesti, ilman oletuksia. Potilaalla on oikeus tietää, mitä hänestä kirjataan. Suomalaisenkin pitäisi saada palvelua äidinkielellään. Potilaalla on oikeus myös kieltäytyä lääkärin parhaana pitämästä hoidosta (esim masennuslääkkeet), ja saada silti muu mahdollinen hoito. Nämä ei aina toteudu.

Mt potilaan kaikkia oireita ei saisi laittaa mt:n piikkiin, eikä halventavia kirjauksia saisi olla - nämä ikävä kyllä voi toteutua.

Harmittaa, että nykyään kaikilla ammattilaisilla ei ole hoitotyön etiikka hallussa tai edes selvää. Harmittaa, että usein potilasta kohdellaan ylenkatseellisesti, eikä hänen mielipiteellään ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Ns. normaalin ihmisen on vaikea ehkä käsittää miksei asioita hoideta kerralla. Ihannetilannehan se olisi, mutta aikaa vain ei ole niin paljon. On parempi että edes pahin vaiva hoidetaan kuin ei mitään. Julkisen puolen palveluita käyttää myös suuri osa ihmisiä, joilla on aivan järjetön palveluiden käytön määrä. Jos he saisivat ajan joka kerta kun haluaisivat niin he olisivat ihan joka ikinen päivä vast.otolla. Osa asuu kotona, mutta kuormittavat silti ihan jatkuvasti esim terveyskeskuksia. Tällainen hyvin pieni piiri käyttää ison osan noista palveluista ja ns. muille ei sitten riitä aikaa niin paljon. Tämäkin on tosiasia.

Mitä tarkoitat "osa asuu kotona"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollossa sanotaan, kuinka yksityisyys on niin tärkeä juttu ja monet asiat pitää tehdä virallista kautta. Sitten vastaanottotiskillä kailotetaan kotiosoitteet, puhelinnumerot ja kysellään vaivan oireet kaikkien kuullen. Paras oli, kun kerran en päässyt liukkaalla kaaduttuani päivystykseen, vaan hoitaja kyseli tiedot odotustilan käytävällä ja lähetti aivotärähdyksen hoito-ohjeiden kanssa kotiin. Kiva käydä läpi yksityisasioitaan julkisesti. :D

Tän lisäks ryhmähuoneissa kysellään voinnit ja kerrotaan potilastietoja muiden kuullen. Paitsi onhan siinä välissä verho eristämässä ääntä 😉

Tämä! Paperilla mtn tietoja ei saa antaa, mutta ääneen voi puhua kaiken. Kiva siinä huonetoverien kuullen selittää, että onko toiminut vatsa, tuleeko vielä vuotoa jne. Nykyisin kun on sekahuoneissa sukupuolesta riippumatta potilaita.

Ai hemmetti. Ihmisarvo. Hups.

Ed. taitaa olla provo. Noihin kaikkiin löytyy ihan selkeät hoitosuositukset.

Kotona asuu niin paljon huonokuntoista porukkaa, että kuormittavat palveluita. Osa ei ole edes varsinaisesti kovin sairasta psyykkisesti. On vaan erilaisia elämänhallinnankin ongelmaa, kasautuneita ongelmia, heikkolahjaisuutta jne. Ei nämä ongelmat välttämättä lääkärissä selviä vaan tarvitsisivat muunlaista apua.

Jos olet äiti niin suurin osa vaivoista johtuu siitä.

Jos olet ylipainoinen, sulla täytyy automaattisesti olla ahmintahäiriö tai muu vastaava syömishäiriö.

Miten iso ero henkilökunnassa on. Osa on aivan ihania, empaattisia ja selostavat kaikki toimenpiteet. Ovat ystävällisiä, vaikka et juuri nyt voisi saada toivomaasi apua tai hoito ei auta toivotusti. Tulee olo, että tulet kohdatuksi ja olet arvokas potilaana. Sitten on näitä, joiden kohdalla miettii, miksi ihmeessä ovat alalla, kun ovat ihan vastakohtia noille ihanille ihmisille.

Selkävaivoissa oikeasti kannattaa kokeilla fys.terapiaa. Eri asia on jos on jotain hermopuristusoireita tms, mutta silloin kyllä lähetetään eteenpäin. Nämä ns muut selkävaivathan ne on yleensä sellaisia, että tulevat ja menevät. Mitä enemmän ikää tulee mittariin niin vaivat alkaa yleistymään ja varmasti uusii jos ei muuta mitään tai vahvista lihaksia. Itse olen myös kärsinyt vittumaisista selkävaivoista ja nyt oireeton liki vuoden kun aloitin kunnolla kuntokuurin ja kävin todella asiantuntevalla fyssarilla, joka asiaa selvitti kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Ns. normaalin ihmisen on vaikea ehkä käsittää miksei asioita hoideta kerralla. Ihannetilannehan se olisi, mutta aikaa vain ei ole niin paljon. On parempi että edes pahin vaiva hoidetaan kuin ei mitään. Julkisen puolen palveluita käyttää myös suuri osa ihmisiä, joilla on aivan järjetön palveluiden käytön määrä. Jos he saisivat ajan joka kerta kun haluaisivat niin he olisivat ihan joka ikinen päivä vast.otolla. Osa asuu kotona, mutta kuormittavat silti ihan jatkuvasti esim terveyskeskuksia. Tällainen hyvin pieni piiri käyttää ison osan noista palveluista ja ns. muille ei sitten riitä aikaa niin paljon. Tämäkin on tosiasia.

Aha, ns. normaali ihminen? Järjetön palveluiden käytön määrä? Osa asuu kotona? Taidan tietää mitä tarkoitat, tähän ikään tuttavapiiriin on päätynyt aika monta masentunutta, ahdistunutta ja burnouttia.

Yhteistä heille on se, että arvauskeskuksessa heidän on ollut kohtuuttoman vaikea saada apua fyysisiin vaivoihin. Kaikki johtuu siitä mt:stä.

Aika monelle on tuputettu mt-lääkkeitä, jotka vievät lopunkin toimintakyvyn tai tekevät vieroitusoireita. Fyysiseen kipuun (esim välilevyongelmat, nivelrikko) lääkkeeksi burana ja panadol, koska vahvemmat koukuttavat tai aiheuttavat sivuoireita. Mutta jos ketipinorilla lääkittynä nukkuu melkein vuorokauden putkeen, eivät sitten ainakaan koko ajan juokse viemässä resursseja..

Edellisen teksti nähtävästi kuormitti minua psyykkisesti, sairastuin psykosomaattiseen kuvotukseen. Kuinka voikaan halveksia apua hakevia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kehutaan, kuinka meidän julkinen terveydenhuolto on niin mainio.

Oma kokemus on, että jonottaa saa ikuisuuden, ihmeempää apua ei saa ja erikoisimpiin sairauksiin ei saa hoitoa eikä niiden päälle ymmärretä.

Tämä. Olen ollut sairaalassa muissakin Euroopan maissa (julkisessa sairaanhoidossa) ja Suomi jää kyllä kaikessa vertailussa hännille. Odotusajat on tajuttoman pitkiä, mitään ei haluta tutkia ja kipulääkkeiden kanssa pihtaillaan loputtomiin. Ja tästä ilosta joutuu vielä maksamaan.

Jos olet vähänkään ylipainoinen, kaikki vaivasi ovat ylipainon syy. Kävin terveysasemalla muutama vuosi sitten, kun nyrjäytin nilkkani, kerätessäni kukkia kesällä pellolta. Astuin johonkin monttuun ja nilkka venähti. Seuraavana päivänä nilkka oli turvonnut, ei kestänyt askeltaa. Menin Hakunilan terveysasemalle, nuori, ulkomaalainen lääkäri kiinnitti huomion painooni, ei jalkaani. Lähdin pois. Yksityisellä otettiin röntgen ja luu jalkapöydässä oli murtunut.

klööklö kirjoitti:

Joka vaivaan 15 min tapaamisen jälkeen reseptin kanssa ulos. Suurin osa hoituisi elämäntapojen ja ruokavalion muutoksella, ainakin keski-ikäisillä. Vanhuksien kohdalla peli voi olla näiltä osin menetetty.

Lääkinnällisiä laitteita ja muita hoitokeinoja olisi myös käytettävissä vaihtoehtona pillerireseptille, mutta suomalainen lääkärinkoulutus on lähinnä lääkkeiden käytön opiskelua.

Tässäkin aiemmin kommentoitu, että harmittaa kun puhutaan esim. ylipainon vaikutuksesta oireisiin. Ihmisillä on eri odotukset.

Just. No nivelrikkoon ja välilevytyrään käytetään juuri noita lääkkeitä. Tätä just tarkoitan, että mitkään resurssit ei riitä. Mutta siitäkin onnistuit herneen vetämään nenään.

Että lääkärin virheen takia sinun hoitoonpääsysi viivästyy tai kutsua tutkinuksiin ei tule ollenkaan, jos et itse kysele perään. Mielestäni pitäisi päästä kiilaamaan jonoon, jos lääkäri ei muistanut laittaa lähetettä eteenpäin ajallaan.

Että jo yleislääkärin vastaanotolla ollessasi lääkäri vihjaa, että "toiset menevät jossain vaiheessa yksityiselle, kun eivät jaksa odottaa". Ja tässä on kyse näkökyvyn nopeasta huonontumisesta.

Tässäkin ketjussa näkyy, että oletetaan vaivojen olevan aina jotain peruskauraa, selkäongelmia tms. Osalla potilaista ne vaivat ei johdu näistä yleisimmistä sairauksista ja se on terveydenhuollossa joillekin ongelma. Näihin erikoisempiin vaivoihin ei saa hoitoa, koska niitä ei julkisella puolella tunneta tarpeeksi hyvin eikä erikoislääkärille saa aikoja noin vain. Ainoat vaihtoehdot on mennä yksityiselle tai kärvistellä sairauden kanssa. Pahimmillaan pelkän diagnoosin saadakseen on mentävä yksityiselle. Onneksi minulla on ollut varaa käydä yksityislääkärillä useamman kerran vuodessa ja yksityinen lääkäri määrää reseptillä kroonisen sairauteni hoitoon harvinaisempaa lääkettä sekä hoitaa minua lääkärikäyntien aikana. Julkisella lääkäri ei määräisi tuota lääkettä, koska "on niin uusi lääke ja en tunne tätä lääkettä". Maksan vuodessa useamman tonnin lääkärilaskujen ja lääkkeiden yhteissummana (onneksi on myös lääkekatto), mutta se on loppupeleissä pieni hinta siitä, että säilyn toiminta- ja työkykyisenä. Harmittaa heidän puolestaan, joilla ei ole mahdollisuutta mennä yksityiselle.