Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lukemisen väheneminen
04.03.2021 |
Se, että lukeminen on vähentynyt on alkanut huolestuttaa. Aiemmin ajattelin tylysti, että ei haittaa, omat lapseni pärjäävät sitten paremmin. Viime aikoina olen alkanut huomata yleistä sivistyksen puutetta. Miten tulevat sukupolvet pärjäävät?
Lukeminen on yhä pienenevän joukon harrastus ja nämä ihmiset tulevat sitten tekemään päätökset muidenkin puolesta. Jotenkin äärimmäisen surullista seurata tätä kehitystä silmiensä edessä. Moni tuntuu arvostavan vain rahaa ja tavaraa, eivätkä näe olevansa köyhiä ja sivistykseltään yhtä matalalla kuin huono-osaisimmat ihmiset kehitysmaissa.
Surulliseksi tämän tekee se, että nämä materiakeskeiset kulkevat se kehitysmaissa valmistettu kallis laukku kädessään. Tajuamatta tilanteen irvokkuutta. He kantavat jotakin, mikä yhdistää heidät ihmisiin, joilla sivistys on samalla tasolla kuin heillä, mutta jotka myisivät sen saman laukun ostaakseen itselleen kirjoja.
Lukematta jättäminen on kuin antaisi pois oikeutensa päättää asioistaan ja kävelisi äidinkielensä yli.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama havainto. Pienen vähemmistökansan ilmaisuvoimainen kieli kuihtuu, kun asiat pitää selittää mahdollisimman yksinkertaisesti.
1. Lapsella, jolle ei lueta, tai hän ei lue itse, on teini-ikäisenä n. 15 000 sanan sanavarasto.
2. Lapsella, jolle luetaan, tai hän itse lukee, on teini-ikäisenä n. 70 000 sanan sanavarasto.
1. Lapsella ei ole sanoja, millä ajatella. Hän on vaiston varassa toimivan eläimen tasolla.
2. Lapsella on riittävä sanavarasto itsenäiseen ajatteluun, lukutaitoon yleensä ja luetun ymmärtämiseen erityisesti.
Jos täällä ei "jaksa" lukea 11 riviä "pitkää" tekstiä, voidaan ihan oikeutetusti sanoa lukutaidon olevan tuon 1. lapsen tasolla. Ja kun ei jaksa lukea, ei ole mahdollisuutta nostaa itseään vaiston varassa toimivaa eläintä ylemmälle tasolle.
Jos ihmiselle riittää, että hän on keskimääräistä kissaa tyhmempi, ei kannata lukea. Kissakin pärjää tyhmää ihmistä paljon paremmin.
Mikä vika on eläimissä?
Lukiko siinä kommentissa jotain, mikä voitaisiin tulkita viaksi eläimissä? Eläin, joka toimii vaistonsa varassa, selviytyy elämässään paljon paremmin, kuin lukutaidoton, tyhmä ihminen. Eläimen älyä on vaikea verrata ihmisen älyyn, koska eläimen tärkein tehtävä on selviytyä luonnossa ja lisääntyä. Ihmisen älyn pitäisi olla sillä tasolla, että hän kykenisi ymmärtämään lukemaansa tekstiä. Jos ihminen ei kykene siihen, hänen näkemyksensä maailmasta on kapeampi, kuin vaiston varassa elävän eläimen näkemys.
Eläin osaa keskittyä oleelliseen. Lukutaidoton ihminen ei ymmärrä, mitä tarkoittaa oleellinen.
Toivottavasti sinulla on edes alkeellinen kyky koittaa ymmärtää lukemaasi tekstiä, koska edelleenkään en kirjoita eläinten vioista.
Ja kuinka pitkän ajan lyhyestä elämästäsi käytitkään voidaksesi suoltaa soopaasi suuntaani? Keskittyisit olennaiseen.
Pahoittelen syvästi, että joudun käyttämään liika rautalankaa selittääkseni ihmiselle, joka hyökkää tekstistäni löytymättömään asiaan sen, että yleensä kannattaa kommentoida viestissä olevia asioita, kuin siinä olemattomia asioita.
Toivottavasti sinulla on edes alkeellinen kyky koittaa ymmärtää lukemaasi tekstiä. Tosin en ole kovin toiveikas siitä asiasta, koska sinä et kommentoinut tekstiäni lainkaan. Sinä sorruit kaikkein alkeellisimpaan loogiseen sudenkuoppaan hyökätessäsi ihmiseen, et kirjoitukseen. Sinäkään et ymmärrä, mitä oleellinen tarkoittaa. Keskity lukemiseen ja sen lukemasi ymmärtämiseen, se on oleellista. Tiedän, että se ottaa voimille, mutta koita jaksaa, kyllä se siitä aikanaan helpottaa.
PS. Minulla on kaksi kissaa, eli minä tunnistan helposti kissojani tyhmemmät ihmiset.
Kävikö tunteisiin?
Ei minua tosiasiat heilauta mihinkään suuntaan. Sinun kommenttisi on huvittava, kiitos siitä.
Menikö tunteisiin on samaa hienoa settiperinnettä yhdessä:
- aux tex tex tex
- ihanko oli, oi ihanko oikein oli
- huvin ja urheilun kannalta tietenkin
jos tulee lisää mieleen niin niiden kanssa myös.
-
Voi voi, etkä tuon parempaan pysty? Koita lukea ja oppia sanoja, kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt usuttaa lapsiani lukemaan. Lukenut iltakirjaa, jne....
Ei ole oikein tarttunut lukuinnostus.
Vanhempi tyttäreni on lukion ensimmäisellä, ja nyt näkyy hänen lukuharrastuksensa vähyyden vaikutus.
Esseemuotoisten vastauksien muotoilu on tosi työlästä.
Nuorimmaiseni, poika, on kuudennella luokalla.
Hänellä on todettu lukihäiriö.
Kognitiiviset kyvyt ovat keskitasoa paremmat, mutta lukutaito on kakkosluokkalaisen tasoa.
Mutta se ylläripylläri: sanavarasto ja suullinen ilmaisukyky ovat selvästi ikätasoaan paremmat.
Mitenhän onnistuisin auttamaan nuorimmaistani opin tiellä?
Heikko lukutaito väistämättä haittaa kaikissa aineissa menestymistä.
Keskittymiskyky itselläkin monesti huono. Toisaaalta on kova stressi työn, perheen ja muiden asioiden kanssa välillä. Luen silti edes muutaman sivun romaania päivittäin. Nyt on menossa Orhan Pamukin omaelämänkerrallinen Istanbul. Valitettavan toisteista ja puuduttavaa monin paikoin mutta loppusuoralla ollaan. Pidän jostain syystä hänen kirjoitustylistään paljon. Tätä ennen olen lukenut häneltä romaanin Punatukkainen nainen. Pidin siitä valtavasti. Kannattaa siis pitää lukuikkuna auki vaikka pienellä lukemisella.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva, jos joku asiaa tunteva osaisi valaista, että millä tavalla erityisesti kaunokirjallisuuden lukeminen on tarpeellista esim. lapsille ja nuorille, jotka opettajat pakottavat näitä kirjoja lukemaan?
Kaiken järjen mukaan olisi ainakin omasta mielestäni paljon paremmin tarkoitusta palvelevaa, että se lukuaika käytettäisiin jonkin oikeasti hyödyllisen tietoteoksen parissa, kuin lukemalla jotain hömppäromaania. Eikö lukutaidon ja kielellisen osaamisen kannalta ole aivan yhtä hyvä lukea jotain asiatekstiä?
Ei ole. Tutkimuksissa on osoitettu, että kaunokirjallisuuden lukemiseen liityyy syventyvä, eläytyvä lukeminen. Se kehittää aivoja, ajattelua, sanavarastoa, luovuutta ja ihmistä persoonana eri tavalla kuin faktakirjallisuus. Ihminen kehittyy paremmaksi faktakirjallisuudenmin lukijaksi, jos hän lukee säännöllisesti kaunokirjallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nykyään tehdään vain voittoa ja joku lehti tai kioskikirja ei myy, niin ei tule tarjontaa.
Sitten nuoria ei kiinnosta pölyyntyneet klassikot tai hienostolle suunnattu roska.
Toki voi leijua pieruissa ja kuvitella kun lukee tämän viiksivalluille suunnatun teoksen suoraan reformiclubien ajalta, niin minäkin olen yhtä fiini silinteripelle, mut ei.
Eli tarjontaa pitäisi lisätä ja tarjontaa on jo, mutta sitä on kulta-ajalta joka ei sovi meidän aikaan.
Eikä rahaa enää ole sillä saralla jaossa. Homma ei kannata.
Syy ei ole nuorissa vaan tarjonnassa ja ettei homma ole taloudellisesti kannattavaa.
Tuo kommentti on surkea selitys, koska maailma on täynnä loistavaa kirjallisuutta, mikä ei vanhene koskaan. Syy on ihmisissä, jota eivät viitsi, halua ja jaksa lukea. Se on laiskuuden antama tekosyy olla kasvattamatta omaa henkistä pääomaansa.
Toisten mielestä on ja sitten meidän jotka on lukeneet kaiken niin ei ole.
Mielestäni sinun mielipide on vain tietyn porukan mielipide.
Itse luen viikossa 15 kirjaa keskimäärin ja olen ihan erimieltä kanssasi.
Pitäisi oikeasti tukea suomalaista kirjallisuutta.
Tämä siis ihan ammattilukijan ja kirjoittajan mielipide tähän väliin.
Punk tyyppi veti aika hyvin toisella sivulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama havainto. Pienen vähemmistökansan ilmaisuvoimainen kieli kuihtuu, kun asiat pitää selittää mahdollisimman yksinkertaisesti.
1. Lapsella, jolle ei lueta, tai hän ei lue itse, on teini-ikäisenä n. 15 000 sanan sanavarasto.
2. Lapsella, jolle luetaan, tai hän itse lukee, on teini-ikäisenä n. 70 000 sanan sanavarasto.
1. Lapsella ei ole sanoja, millä ajatella. Hän on vaiston varassa toimivan eläimen tasolla.
2. Lapsella on riittävä sanavarasto itsenäiseen ajatteluun, lukutaitoon yleensä ja luetun ymmärtämiseen erityisesti.
Jos täällä ei "jaksa" lukea 11 riviä "pitkää" tekstiä, voidaan ihan oikeutetusti sanoa lukutaidon olevan tuon 1. lapsen tasolla. Ja kun ei jaksa lukea, ei ole mahdollisuutta nostaa itseään vaiston varassa toimivaa eläintä ylemmälle tasolle.
Jos ihmiselle riittää, että hän on keskimääräistä kissaa tyhmempi, ei kannata lukea. Kissakin pärjää tyhmää ihmistä paljon paremmin.
Mikä vika on eläimissä?
Lukiko siinä kommentissa jotain, mikä voitaisiin tulkita viaksi eläimissä? Eläin, joka toimii vaistonsa varassa, selviytyy elämässään paljon paremmin, kuin lukutaidoton, tyhmä ihminen. Eläimen älyä on vaikea verrata ihmisen älyyn, koska eläimen tärkein tehtävä on selviytyä luonnossa ja lisääntyä. Ihmisen älyn pitäisi olla sillä tasolla, että hän kykenisi ymmärtämään lukemaansa tekstiä. Jos ihminen ei kykene siihen, hänen näkemyksensä maailmasta on kapeampi, kuin vaiston varassa elävän eläimen näkemys.
Eläin osaa keskittyä oleelliseen. Lukutaidoton ihminen ei ymmärrä, mitä tarkoittaa oleellinen.
Toivottavasti sinulla on edes alkeellinen kyky koittaa ymmärtää lukemaasi tekstiä, koska edelleenkään en kirjoita eläinten vioista.
Ja kuinka pitkän ajan lyhyestä elämästäsi käytitkään voidaksesi suoltaa soopaasi suuntaani? Keskittyisit olennaiseen.
Pahoittelen syvästi, että joudun käyttämään liika rautalankaa selittääkseni ihmiselle, joka hyökkää tekstistäni löytymättömään asiaan sen, että yleensä kannattaa kommentoida viestissä olevia asioita, kuin siinä olemattomia asioita.
Toivottavasti sinulla on edes alkeellinen kyky koittaa ymmärtää lukemaasi tekstiä. Tosin en ole kovin toiveikas siitä asiasta, koska sinä et kommentoinut tekstiäni lainkaan. Sinä sorruit kaikkein alkeellisimpaan loogiseen sudenkuoppaan hyökätessäsi ihmiseen, et kirjoitukseen. Sinäkään et ymmärrä, mitä oleellinen tarkoittaa. Keskity lukemiseen ja sen lukemasi ymmärtämiseen, se on oleellista. Tiedän, että se ottaa voimille, mutta koita jaksaa, kyllä se siitä aikanaan helpottaa.
PS. Minulla on kaksi kissaa, eli minä tunnistan helposti kissojani tyhmemmät ihmiset.
Kävikö tunteisiin?
Ei minua tosiasiat heilauta mihinkään suuntaan. Sinun kommenttisi on huvittava, kiitos siitä.
Menikö tunteisiin on samaa hienoa settiperinnettä yhdessä:
- aux tex tex tex
- ihanko oli, oi ihanko oikein oli
- huvin ja urheilun kannalta tietenkin
jos tulee lisää mieleen niin niiden kanssa myös.
-
Voi voi, etkä tuon parempaan pysty? Koita lukea ja oppia sanoja, kyllä se siitä.
Hyvät lisäykset.
Lukemisen rinnastaminen hienosteluun johtuu kenties tietämättömyydestä, huonosta itsetunnosta tai henkisestä laiskuudesta. Tulee mieleen pari "hienostipiirien" kirjailijaa kuten Mailer, Mukka, Bukowski, Vonnegut...
Kirjoja on vaikka millä mitalla, valittavaa on runsain mitoin joka genressä. Ei pelkästään siinä "pölyttyneiden klassikoiden" joukossa tai mikä lieneekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se nautinto, kun lukee niin hyvää kirjaa, ettei malta keskeyttää! Onneksi kirjoja on niin paljon ja jokaiselle jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nykyään tehdään vain voittoa ja joku lehti tai kioskikirja ei myy, niin ei tule tarjontaa.
Sitten nuoria ei kiinnosta pölyyntyneet klassikot tai hienostolle suunnattu roska.
Toki voi leijua pieruissa ja kuvitella kun lukee tämän viiksivalluille suunnatun teoksen suoraan reformiclubien ajalta, niin minäkin olen yhtä fiini silinteripelle, mut ei.
Eli tarjontaa pitäisi lisätä ja tarjontaa on jo, mutta sitä on kulta-ajalta joka ei sovi meidän aikaan.
Eikä rahaa enää ole sillä saralla jaossa. Homma ei kannata.
Syy ei ole nuorissa vaan tarjonnassa ja ettei homma ole taloudellisesti kannattavaa.
Tuo kommentti on surkea selitys, koska maailma on täynnä loistavaa kirjallisuutta, mikä ei vanhene koskaan. Syy on ihmisissä, jota eivät viitsi, halua ja jaksa lukea. Se on laiskuuden antama tekosyy olla kasvattamatta omaa henkistä pääomaansa.
Toisaalta näyttöä on että ei ole. Maailmassa ei ole täynnä loistavaa kirjallisuutta.
Se näkyy ihan tilastoissa että sitä ei lueta. Hyvän kirjallisuuden tunnusmerkki on että se on ajatonta ja sitä luetaan. Nythän on asia niin, että sinä väität toisin ja todellisuus näyttää että ei lueta.
Kirjallisuus ei siis kestänyt aikaa ja lukijat alkavat olla vähissä.
Täällä on yksi aikuinen, jolle lukeminen on ollut syystä tai toisesta vastenmielistä. Toki lapsuudenaikaisilla (ollut kehityksessä viivästymää, joka selkiytyi vaikeaksi semanttis-pragmaattiseksi dysfasiaksi autistisin piirtein, ollut jopa lievä kehitysvamma-diagnoosi) kuin nykyisillä diagnooseilla (laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja autismi) on vaikutusta asiaan.
"En jaksa", "ei kiinnosta", "ei jää päähän", "ei huvita" - ihan tuttuja hokemia minun suusta syystä tai toisesta. Mietin, voisiko syy olla juurikin siinä, kuinka nuorempana totesin, etten jaksa lukea kokeisiin, kun ei jää päähän ja syyksi keksin myös sitä, kuinka inhottavaa oli lukea pientä, mustaa präntättyä tekstiä valkoiselle paperille väittäen rivien hyppivän. Tai sitten luin, jos kiinnosti. Aikamoinen tuuliviiri vaikutan olevani.
Muistan kyllä lukeneeni nuortenromaaneja ala-astelaisena, joista pidin. Yläasteella luin Anne Frankin päiväkirjan sekä Poika raidallisessa pyjamassa-romaanin, joista jälkimmäisestä pidin elokuvaa enemmän. Yläasteen äidinkielen tunneilla jaksoin kirjoittaa esitelmän kirjailijakansioon kirjailijasta, kun taas romaanin lukeminen ja siitä tehty kirja-arvostelu olivat vastenmielisiä ajatellessani fiktiosta, että hyh, fiktiota.
Yritin saada lukuinnostustani herätettyä noin 3-4 vuotta sitten äänikirjojen avulla kuunnellen ensin Eerikan ja sitten myöhemmin prinsessa Latifan tapausta koskevaa äänikirjaa, joita mielelläni kuuntelin vaikka jotain meni ohi. Vinkkejä romaanien lukemiseen sain netistä aloittamalla Agatha Christien kirjoista, joista kyllä pidin mutten tarkalleen enää muista kaikkea niistä.
Viimeisin romaani, jonka olen aikuisena lukenut oli Jonas Gardellin Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin, jota luin mielelläni ja muistan ne pääjutut romaanista samalla uusia suomenkielisiä sanoja oppien, vaikka niiden käsitteellistämisessä oli tuskaa, mikä on ollut yksi syy lukemisen vastenmielisyyteen. Toisaalta taas tuntuu, että juurikin tosiasioihin ja faktoihin perustuvat tekstit olisivat minulle mieleisiä, kun taas kaikki fiktiivinen kuulostaa liian vastenmielisiltä. Taitaa selittääkin sen, miksi mielelläni luen välillä satiirisia ja mustaa huumoria sisältäviä sarjakuviakin, kun niissä vitsailun kohteeksi päätyy asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on yksi aikuinen, jolle lukeminen on ollut syystä tai toisesta vastenmielistä. Toki lapsuudenaikaisilla (ollut kehityksessä viivästymää, joka selkiytyi vaikeaksi semanttis-pragmaattiseksi dysfasiaksi autistisin piirtein, ollut jopa lievä kehitysvamma-diagnoosi) kuin nykyisillä diagnooseilla (laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja autismi) on vaikutusta asiaan.
"En jaksa", "ei kiinnosta", "ei jää päähän", "ei huvita" - ihan tuttuja hokemia minun suusta syystä tai toisesta. Mietin, voisiko syy olla juurikin siinä, kuinka nuorempana totesin, etten jaksa lukea kokeisiin, kun ei jää päähän ja syyksi keksin myös sitä, kuinka inhottavaa oli lukea pientä, mustaa präntättyä tekstiä valkoiselle paperille väittäen rivien hyppivän. Tai sitten luin, jos kiinnosti. Aikamoinen tuuliviiri vaikutan olevani.
Muistan kyllä lukeneeni nuortenromaaneja ala-astelaisena, joista pidin. Yläasteella luin Anne Frankin päiväkirjan sekä Poik
Lukihäiriöstä ei kuitenkaan ole kyse, vaan lukitestissä tulokset olivat siinä ja siinä, lievää hitautta lukemisessa. Hmmm... Ellei sitten ole käynyt niin, kun on antanut pikku sormen pirulle (tietokoneelle ja peleille) lapsena, niin se on vienyt koko käden. Tiedostan, että kaikella on hintansa ja niin on tällä lukuhaluttomuudella ja -taidottomuudella. Ymmärrän lukutaidon merkityksen elämässä, ajattelun, keskittymiskyvyn, mielikuvituksen ja sanavaraston kehittymisessä, ja silti otan kokeellisia riskejä itseni kohdalla eikä edes mahdollinen dementoituminenkaan saa hälytyskelloja soimaan.
Myönnän, että omissa elämänvalinnoissakin on vikaa ja tämä on suoraan sanoen jo epidemia, ei voida puhua vain minusta: puhelin kasvanut käteen, nettiä selaan aamusta iltaan, valvon pidempään ja herään klo 11 nykyisin. Ei pysy kiinni edes televisio-ohjelman tai elokuvan juonessakaan saati uutisaiheissa, kun puhelin vie kaiken huomion ja kun yritän lukea uutisia puhelimella, niin monta välilehteä tulee avattua. Nytkin siellä on noin 30 välilehteä auki. Olen ihan kuin joku rajaton kakara.
Onkohan tälle lukuhaluttomuudelle enää mitään tehtävissä noin 30-vuotiaana? Helpompaa se on vain avata sipsipussi ja selata puhelinta, mutta millä hinnalla. Minun kohdalla kun ei toimi keppi eikä porkkana. Miten saisin itseni irrotettua elämää haittaavista tavoista? Todennut, että tarvitsen suoraan sanoen katkaisuhoitoa ja läskileirityyppisen koulutuksen nettiriippuvuteen, jos edes sekään auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei jaksa lukea noin pitkää tekstiä.
Tämä kommentti on hyvä esimerkki siitä, että ei kyetä enää lukemaan, eikä sisäistämään pitempää tekstiä.
Kuvastaa tämän palstan tasoa, just ja just peruskoulun käyneet kirjoittelevat ja viettävät täällä aikaansa, kun eivät ole viitsineet opiskella mitään ammattia, eivätkä pääse koskaan mihinkään töihin.
Luusereita ovat alusta viimeiseen mieheen. Ja koko loppuelämänsä.
Mulla on kyllä korkeakoulututkinto. On tullut luettua vino pino tenttikirjoja. Silti huomaan itsessäni tuon saman. En jaksa lukea vaikka jotain pitkästyttävän oloista perhekronikkaa. Mieluiten luen melko ohuita kirjoja. Petri Tamminen on taitava kirjoittamaan tiivistä tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei jaksa lukea noin pitkää tekstiä.
Kyllä jaksaa sellainen joka on tottunut lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva, jos joku asiaa tunteva osaisi valaista, että millä tavalla erityisesti kaunokirjallisuuden lukeminen on tarpeellista esim. lapsille ja nuorille, jotka opettajat pakottavat näitä kirjoja lukemaan?
Kaiken järjen mukaan olisi ainakin omasta mielestäni paljon paremmin tarkoitusta palvelevaa, että se lukuaika käytettäisiin jonkin oikeasti hyödyllisen tietoteoksen parissa, kuin lukemalla jotain hömppäromaania. Eikö lukutaidon ja kielellisen osaamisen kannalta ole aivan yhtä hyvä lukea jotain asiatekstiä?
Ei ole. Tutkimuksissa on osoitettu, että kaunokirjallisuuden lukemiseen liityyy syventyvä, eläytyvä lukeminen. Se kehittää aivoja, ajattelua, sanavarastoa, luovuutta ja ihmistä persoonana eri tavalla kuin faktakirjallisuus. Ihminen kehittyy paremmaksi faktakirjallisuudenmin lukijaksi, jos hän lukee säännöllisesti kaunokirjallisuutta.
Kaunokirjallisuuden lukemisessa on tosiaan kaksi tasoa. Kirjan voi lukea kuin minkä tahansa asiatekstin, siis keskittyä faktoihin.
Syvällinen lukeminen tarkoittaa, että lukijan tunteet ovat mukana, hän hahmottaa mielessään kirjan tapahtumat ja pystyy eläytymään sen henkilöiden kohtaloihin. Samastumalla henkilöihin, lukija oppii myös tuntemaan itsensä paremmin ja pystyy ymmärtämään muitten ihmisten motiiveita. Hän ei saa vaan tietoa, vaan kasvaa ihmisenä.
Ajattelin otsikosta hieman väärin, oma lukeminen kun vähentynyt sen tähden, että alkaa olla haastavaa löytää mielekästä luettaavaa. En usko, että lukevat tulevat tekemään päätökset muiden puolesta, sillä he ovat jo nyt vähemmistö. Tulevaisuudessa päätökset tekevät sosiaalisenmedian kuningattaret, sillä heidät äänestetään äänivyöryllä virkoihin. Media muuttuu politisoituneeksi MSNBC vs FOX tyyliseksi nokitteluksi, jossa kumpaankaan ei voi luottaa. Kumpikaan ei suoraan valehtele, mutta molemmat valikoivat mitkä totuudet kulloinkin kerrotaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjallisuuden lukemisessa on tosiaan kaksi tasoa. Kirjan voi lukea kuin minkä tahansa asiatekstin, siis keskittyä faktoihin.
Syvällinen lukeminen tarkoittaa, että lukijan tunteet ovat mukana, hän hahmottaa mielessään kirjan tapahtumat ja pystyy eläytymään sen henkilöiden kohtaloihin. Samastumalla henkilöihin, lukija oppii myös tuntemaan itsensä paremmin ja pystyy ymmärtämään muitten ihmisten motiiveita. Hän ei saa vaan tietoa, vaan kasvaa ihmisenä.
Tämä on itseasiassa lahja, jota kaikilla ei vain ole, eikä sitä voi oppia. Sinulla joko on se tai ei ole. Tuli aikoinaan yllätyksenä itselleni kun kuvittelin kaikilla olevan, kävi ilmi ettei suurimmalla osalla ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjallisuuden lukemisessa on tosiaan kaksi tasoa. Kirjan voi lukea kuin minkä tahansa asiatekstin, siis keskittyä faktoihin.
Syvällinen lukeminen tarkoittaa, että lukijan tunteet ovat mukana, hän hahmottaa mielessään kirjan tapahtumat ja pystyy eläytymään sen henkilöiden kohtaloihin. Samastumalla henkilöihin, lukija oppii myös tuntemaan itsensä paremmin ja pystyy ymmärtämään muitten ihmisten motiiveita. Hän ei saa vaan tietoa, vaan kasvaa ihmisenä.
Tämä on itseasiassa lahja, jota kaikilla ei vain ole, eikä sitä voi oppia. Sinulla joko on se tai ei ole. Tuli aikoinaan yllätyksenä itselleni kun kuvittelin kaikilla olevan, kävi ilmi ettei suurimmalla osalla ole.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva, jos joku asiaa tunteva osaisi valaista, että millä tavalla erityisesti kaunokirjallisuuden lukeminen on tarpeellista esim. lapsille ja nuorille, jotka opettajat pakottavat näitä kirjoja lukemaan?
Kaiken järjen mukaan olisi ainakin omasta mielestäni paljon paremmin tarkoitusta palvelevaa, että se lukuaika käytettäisiin jonkin oikeasti hyödyllisen tietoteoksen parissa, kuin lukemalla jotain hömppäromaania. Eikö lukutaidon ja kielellisen osaamisen kannalta ole aivan yhtä hyvä lukea jotain asiatekstiä?
Ei ole. Tutkimuksissa on osoitettu, että kaunokirjallisuuden lukemiseen liityyy syventyvä, eläytyvä lukeminen. Se kehittää aivoja, ajattelua, sanavarastoa, luovuutta ja ihmistä persoonana eri tavalla kuin faktakirjallisuus. Ihminen kehittyy paremmaksi faktakirjallisuudenmin lukijaksi, jos hän lukee säännöllisesti kaunokirjallisuutta.
Kaunokirjallisuuden lukemisessa on tosiaan kaksi tasoa. Kirjan voi lukea kuin minkä tahansa asiatekstin, siis keskittyä faktoihin.
Syvällinen lukeminen tarkoittaa, että lukijan tunteet ovat mukana, hän hahmottaa mielessään kirjan tapahtumat ja pystyy eläytymään sen henkilöiden kohtaloihin. Samastumalla henkilöihin, lukija oppii myös tuntemaan itsensä paremmin ja pystyy ymmärtämään muitten ihmisten motiiveita. Hän ei saa vaan tietoa, vaan kasvaa ihmisenä.
Alue: Aihe vapaa
Eikä tilannetta helpota yhtään että suomen kielen lukijoita on tosi vähän suhteessa englannin kieliseen.
Pakollakin koko homma on yhteiskunnan tukemaa, tai pitäisi olla.
Vähän aikaa sitten Antti Nylen otti kantaa siihen että kirjailijoita ja suomen kielistä toimintaa ei tueta tarpeeksi. Voin kuvitella miten tiukkaa on yrittää kirjoittaa ja lisätä tarjontaa, kun tuloista pitää tapella ja miettiä että pitäiskö mieluummin kääntää 800e kk tuloilla, jotka on melkein sama kuin jäisi vaan sossun tuelle.
Ei täällä oikein tueta kirjoittamista ja samasta syystä myös lukemiseen tulee katoa.