Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa, lähihoitajan pakollinen päiväkotiharjoittelu ohi
28.02.2021 |
Suoraan sanottuna: se oli ihan hirveetä!
Tiesin jo etukäteen ja huomasin kasvun opinnoissa, että en todellakaan erikoistu lapsiin. Paras aika päivästä oli se kun lapset olivat päiväunilla. :D
Tossa harjoittelussa se konkretisoitui. En ymmärrä, miten joku haluaa/jaksaa olla lastenhoitaja tai lastentarhanopettaja. Tossa työssä ei siis ole mitään antoisaa, vaikka sitä siellä muut tarhantädit puhuivat.
Nämä asiat oli kauheimpia:
-hetken katsoit muualle, lapset leikkiessä toistensa kimpussa, joka minuutti piti olla valppaana
-lapset ei oikeasti osanneet mitään, ja kaikkia heidän taideteoksiaan piti kehua, vaikka olivat miten hirveitä aikaansaannoksia
-työssä ei mitään sosiaalisesti antoisaa, vaikka siinä ollaan kokoajan ihmisten kanssa, noi lapset ei ymmärtäneet mistään mitään, kiinnostuksen kohteet ja lempipuheenaiheet oli tyyliin dinosaurukset
-osa lapsista oikeasti ärsyttäviä ja ei niin ihania
Vaikka kummipojastani ja sukulaislapsistani pidän, tuntemattomien lapset ryhmänä ei oo yhtään oma juttu.
Kommentit (69)
Vai, että on väärällä alalla jos harjoittelu lasten parissa oli pakkopullaa. Hoh hoijaa taas.
Itse tiesin jo ennen opiskelujen alkua, että lasten tai nuorten parissa en halua työskennellä. Suoritin kuitenkin kunnialla harjoittelun päiväkodissa. Muut harjoittelut teinkin sitten kehitysvammaisten tai vanhusten parissa. Suuntautumiseksi otin vanhustyön ja vanhusten parissa olen nyt työskennellyt pian kahdeksan vuotta. Tämä on niin mun juttu ja olen hyvä työssäni.
Edelleenkään en haluaisi tehdä töitä lasten parissa ja onneksi ei tarvitsekaan. Eikö se ole vain hyvä asia, että tietää missä ei tule pärjäämään? Kyllä on monia lasten parissa työskenteleviä jotka eivät missään nimessä halua tehdä vanhustyötä. Ovatko hekin sitten väärällä alalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP kuulostaa aika nuorelta.
Minäkään en oikein viihdy lasten kanssa. Lapset tuntuvat kyllä ihan sympaattisilta ja heidän juttunsa kiinnostavilta, mutta oma olo on epäluonteva. Johtuu ehkä siitä, kun olen itse ainut lapsi, ja olen vähän ollut lasten kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, jos vanhukset kiinnostavat enemmän, mutta onko sinulla vanhustyöstäkään realistisia käsityksiä? Ei ne kyvyt sielläkään välttämättä kovin kummoisia ole ja huononevat vaan koko ajan. Lapset sentään oppivat.
No kun sehän siinä, että lasten kyvyt niin alkeellisia, joo he oppivat, mutta mitä? Tekemään palapelin ja laittamaan haalarin itse päälle. Ei jotenkin jaksa iloita näistä onnistumisista. :D
Vanhukset on kuitenkin aikuisia, ja heillä on oma elämänhistoria ja kokemukset, mielestäni vanhustyö vaikuttaa mielenkiintoisemmalta, ja siinä tulee myös lääkehoitoa. Usein vanhusten palvelutaloissa ilmapiiri kodinomainen.
Aika paljon muillakin osaamisaloilla pitää jaksaa jutella asiakkaiden kanssa heitä kiinnostavista asioista jotka välttämättä eivät kiinnosta itseä. Esimerkiksi muistisairaat vanhukset voivat toistaa samoja asioita aina vain uudestaan. Samoin kehitysvammaiset. Toki kaikki osaamisalat eivät ole kaikkia varten, mutta jos asenne on se, että ei jaksaisi kuunnella niin lähihoitaja ei kyllä ole suositeltava ala.
Minusta olisi muuten hauskaa jutella lasten kanssa dinosauruksista, nehän ovat todella mielenkiintoisia, innostuin itsekin niistä lapsena todella paljon.
Hei ap, osa trollaa täällä sinua! :)
Hyvä kun selvisit harkasta! Vaikutat tyypille, joka osaa käyttää omia aivojaan ja jolla on itsereflektiota. Toivottavasti sinulle sopivat suuntaavat opinnot löytyy.
Ps. mietihän vielä mt-työtä, voisi sopia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä tykkään mutta se on liian kiireistä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menit sinne ennakkoasenteella ja sen mukaisia tuloksia sait. Useinkaan lapset eivät ole se ongelma noissa paikoissa vaan työolosuhteet. Kuulostaa kyllä vähän pahalta nuo sanomasi asiat ja mihin ammattiin olet hakeutunut, mutta voit itse valita erikoistumisesi niin hyvä, ettet sinne sitten tähtää, jos et sinne halua. Lapset kyllä aistivat myös sinun asenteesi. Minusta on kyllä outoa, että sanot, etteivät lapset muka osanneet mitään vai vertasitko heitä aikuisiin etkä heidän omaan kehitystasoonsa? Tuskin sinäkään naperona mikään Einstein olit, etkä kirjoituksestasi päätellen vieläkään.
Oikeasti menin aika avoimin mielin ja olin huolella opiskellut teorian. Mutta tuntui kokoajan, ettei ole oma juttu ja harjoittelussa se vahvistui. Toivon, etteivät lapset aistineet, etten ollut kiinnostunut. Meillä oli hyvät työolosuhteet ja työntekijöitä tarpeeksi ja ihan ok työilmapiiri. Paikasta se miinus, että päiväkoti oli aika kämänen, mutta eivät sitä lapset tietenkään tajunneet eikä he mitään hulppeita tiloja tarvitse.
Okei sitten? Aloitusviestissäsi vain sanoit, että tiesit tämän jo etukäteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, jos vanhukset kiinnostavat enemmän, mutta onko sinulla vanhustyöstäkään realistisia käsityksiä? Ei ne kyvyt sielläkään välttämättä kovin kummoisia ole ja huononevat vaan koko ajan. Lapset sentään oppivat.
No kun sehän siinä, että lasten kyvyt niin alkeellisia, joo he oppivat, mutta mitä? Tekemään palapelin ja laittamaan haalarin itse päälle. Ei jotenkin jaksa iloita näistä onnistumisista. :D
Vanhukset on kuitenkin aikuisia, ja heillä on oma elämänhistoria ja kokemukset, mielestäni vanhustyö vaikuttaa mielenkiintoisemmalta, ja siinä tulee myös lääkehoitoa. Usein vanhusten palvelutaloissa ilmapiiri kodinomainen.
Musta ne oli juuri taianomaisia hetkiä, kun lapsi oppii puhumaan, uuden sanan tai muuta vastaavaa, mutta ei kai sitten kaikista.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon muillakin osaamisaloilla pitää jaksaa jutella asiakkaiden kanssa heitä kiinnostavista asioista jotka välttämättä eivät kiinnosta itseä. Esimerkiksi muistisairaat vanhukset voivat toistaa samoja asioita aina vain uudestaan. Samoin kehitysvammaiset. Toki kaikki osaamisalat eivät ole kaikkia varten, mutta jos asenne on se, että ei jaksaisi kuunnella niin lähihoitaja ei kyllä ole suositeltava ala.
Minusta olisi muuten hauskaa jutella lasten kanssa dinosauruksista, nehän ovat todella mielenkiintoisia, innostuin itsekin niistä lapsena todella paljon.
Olen harjoitellut koulussa kehitysvammaisten kanssa, teimme musiikkipajaa. Oli superpaljon mielenkiintoisempaa ja antoisampaa kuin tehdä jotain lasten kanssa. Näin mm. miten he iloitsivat ja saivat toiminnasta mielihyvää, moni myös aidosti tykkäsi esiintyä ja saikin. Heidän kanssaan pystyi suunnitella toimintaa ja he ottivat ohjausta vastaan.
Lapset sen sijaan: saattoivat saada itkupotkuraivarit ja huutaa "en haluaaa!!", eivät noudattaneet mitään ohjeita, ohjauskin oli vaikeaa kun lapsi suurinpiirtein raivosi, heillä vaihtui jo mielenkiinto, eivät tykännetkään, osa halusi keskittyä, mutta yksi itki kurkku suorana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko tuon vuodeosasto jakson skipata? Uloste, ei ei
Lh opiskelija pian
Mä en edes suostunut päiväkotiin tekemään sitä ekaa harkkaa, sillä en vain jaksa pikkuihmisiä enää. Tein sen harkan sitten kehitysvammanuorten parissa. Osaamisalakseni valitsin sairaanhoidon ja huolenpidon.
Ja oikeasti tykkään lapsista, mutta en ryhmällisestä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisko tuon vuodeosasto jakson skipata? Uloste, ei ei
Lh opiskelija pian
Ei kaikki joudu vuodeosastoille. Osa menee hoivakoteihin, niissäkin on eroja. Yritä löytää sellainen, jossa ei nimenomaisesti hoideta muistisairaita. Valitettavasti eritteiltä ei voi välttyä, mutta sitä ei sentään välttämättä ole niin paljon kuin muualla. Niin ja varaudu siihen, että työyhteisöt ovat aika epämiellyttäviä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset sen sijaan: saattoivat saada itkupotkuraivarit ja huutaa "en haluaaa!!", eivät noudattaneet mitään ohjeita, ohjauskin oli vaikeaa kun lapsi suurinpiirtein raivosi, heillä vaihtui jo mielenkiinto, eivät tykännetkään, osa halusi keskittyä, mutta yksi itki kurkku suorana.
Pitää komentaa tiukasti ja tarvittaessa laittaa ne jäähylle jos komennus ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertoo vain ap.n kyvyttömyydestä asettua lapsen/toisen/heikomman asemaan.
Jokainen, jolla on sydän paikallaan, haluaa huolehtia lapsista.
Melkoinen moraaliposeeraaja sinä... MInulla on omia lapsia 6 kpl ja olen toiminut myös perhepäivähoitajana. Mutta nyt kun oman lapset eivät ole enää pieniä, niin olen erittäin tyytyväinen siihen ettei enää tarvi olla typerien rääpäleitten kanssa tekemisissä. En jaksaisi enää päivääkään, enkä ollenkaan toivo että nämä lapseni tekisivät minusta mummon. Jos tekevät, niin tuskin suostun lastenlapsia hoitamaan.
Nykyään ole teinien opettaja, ja se on mielekästä ja kivaa työtä, kun "asiakkaat" eivät ole enää mitään puoliapinoita, vaan heidät voi ottaa ihan ihmisinä.
Itse kyllä tykkäsin päiväkotiharjoittelusta, vaikka en lapsiin suuntautunutkaan enkä ole tehnyt sen jälkeen päiväkodissa töitä. Suloisia taaperoita oli siinä pienten ryhmässä, jossa tein itse harjoittelun ja ohjaajakin oli mukava.
Taidat olla oikeessa, nykylapset ovat siis
- pilalle hemmoteltuja
- ilman rajoja kasvaneet
- kiusaajien malli esimerkkejä
- kiittämättömiä
- suunapäänä joka hetki
- erityispiirteitä joka toisella
- ei mitään käytöstapoja
- huomion kipeitä
Ja listaa vois jatkaa loputtomiin. Kukahan on sinua jaksanut hoitaa ?
Ja mahdollisia tulevia lapsiasi, voi hoitajaraukka
Onneks pääset nyt vanhusten vuodeosastolle . Siellä ei ole tappelevat lellipentuja, vaan elämän ehtoo puolella eläviä kunnioitusta herättäviä vanhuksia.
Hoida EDES heitä hellästi 💞.
Vaipan vaihdot ja jalkojen rasvaukset tee varoen.
Vuodepotilaat viedään pesulavetilla suihkuun.
Varo hauraita.
Muistamattomat vanhukset voivat olla hyvinkin kiukkusia ja äksyjä ! Muista hymyillä.
Jos harjoittelet nuoriso puolella, työpäivät voivat olla ihanan vaihtelevia ! Niin masentuneita, kuin agressiivisia kovan pelin jengiä. Nauti heidän energiasta.
Vierailija kirjoitti:
Kertoo vain ap.n kyvyttömyydestä asettua lapsen/toisen/heikomman asemaan.
Jokainen, jolla on sydän paikallaan, haluaa huolehtia lapsista.
Nii,ja hän sanoi sen rehellisesti.
Oisitko tyytyväinen jos hän olisi valmistunut lasten ja nuorten puolelta ja sitten leipiintyneenä ja tympiintyneenä ois ollut siellä kiusaamassa SUN lastasi.
Mieti vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset sen sijaan: saattoivat saada itkupotkuraivarit ja huutaa "en haluaaa!!", eivät noudattaneet mitään ohjeita, ohjauskin oli vaikeaa kun lapsi suurinpiirtein raivosi, heillä vaihtui jo mielenkiinto, eivät tykännetkään, osa halusi keskittyä, mutta yksi itki kurkku suorana.
Pitää komentaa tiukasti ja tarvittaessa laittaa ne jäähylle jos komennus ei auta.
"Jäähyjä" ei enää käytetä,siis niiiiin vanhanaikaista ja huonoa työtä eikä se edes auta,ei pieni ymmärrä mistään jäähystä yhtään mitään.
Joo, nuorisopuolella on tosi vaihtelevaa...😂.
Jotka kuuntelevat sua ehkä sen verran että voivat nauraa sulle päin naamaa...
Säännöt ovat heille sitä varten, että ne rikotaan.
Päivästä toiseen. Yleinen haistattelu on heidän normi kestelunsa.
Ei se työ kaikille sovi. Hyvin kuluttavaahan se on mutta eri tavalla kuin vaikkapa vanhustyö.