Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa, lähihoitajan pakollinen päiväkotiharjoittelu ohi
28.02.2021 |
Suoraan sanottuna: se oli ihan hirveetä!
Tiesin jo etukäteen ja huomasin kasvun opinnoissa, että en todellakaan erikoistu lapsiin. Paras aika päivästä oli se kun lapset olivat päiväunilla. :D
Tossa harjoittelussa se konkretisoitui. En ymmärrä, miten joku haluaa/jaksaa olla lastenhoitaja tai lastentarhanopettaja. Tossa työssä ei siis ole mitään antoisaa, vaikka sitä siellä muut tarhantädit puhuivat.
Nämä asiat oli kauheimpia:
-hetken katsoit muualle, lapset leikkiessä toistensa kimpussa, joka minuutti piti olla valppaana
-lapset ei oikeasti osanneet mitään, ja kaikkia heidän taideteoksiaan piti kehua, vaikka olivat miten hirveitä aikaansaannoksia
-työssä ei mitään sosiaalisesti antoisaa, vaikka siinä ollaan kokoajan ihmisten kanssa, noi lapset ei ymmärtäneet mistään mitään, kiinnostuksen kohteet ja lempipuheenaiheet oli tyyliin dinosaurukset
-osa lapsista oikeasti ärsyttäviä ja ei niin ihania
Vaikka kummipojastani ja sukulaislapsistani pidän, tuntemattomien lapset ryhmänä ei oo yhtään oma juttu.
Kommentit (69)
AP ei oo sit ollenkaa itsekeskeinen. Se, et sie et pysty ymmärtää, miks joku haluu olla lasten kanssa tekemisis kertoo tosi paljo siitä millanen oot ja miten näät maailman; vain, ja ainoastaan, ittes kautta. Itekkää en tykkää lapsista, enkä ikinä niitä haluu, mut en mie oo niin itsekeskeinen, et en pysty ymmärtää miks joku haluu olla töissä päiväkodilla. Jos sit joskus haluut alkaa kehittää ittees, nii kokeile luopuu tosta itsekeskeisyydestäs. Illan jatkoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset sen sijaan: saattoivat saada itkupotkuraivarit ja huutaa "en haluaaa!!", eivät noudattaneet mitään ohjeita, ohjauskin oli vaikeaa kun lapsi suurinpiirtein raivosi, heillä vaihtui jo mielenkiinto, eivät tykännetkään, osa halusi keskittyä, mutta yksi itki kurkku suorana.
Pitää komentaa tiukasti ja tarvittaessa laittaa ne jäähylle jos komennus ei auta.
No eikä pidä! Tuo kasvatusmetodi on täysin vanhentunut. Yleensä itkupotkuraivarit tulevat, kun ei kerrota mitä tehdään ja on mukamas kiire eikä kasvattaja ole vastaanottavainen.
Tottahan se on . Lähihoitajaksi menee ne jotka eivät muuanne pääse.
Sit niitä avuttomia pitäs jaksaa ymmärtää työkavereina. Mieluummin ovat vessassa kännykkää räpläämässä.
Klo 6.30 aamuvuorot heille maailmanloppu 🥺.
Ei millään jaksa SIIHEN AIKAAN ❗
Vierailija kirjoitti:
Voisko tuon vuodeosasto jakson skipata? Uloste, ei ei
Lh opiskelija pian
Ei pysty skipata. Siellä on ankeaa henkilökuntaa, kiire, pääkiinnostuksen aihe se onko kakkaa tullut vai ei. Menet sinne ja kestät sen. Sinne ei ole pakko lopulta suuntautua ja työuraa hakeutua tekemään. Ajattelet vaan päivä kerrallaan niin kyllä siitä selviät.
Vammaispuolella ja mt/päihdepuolella on usein mukavampaa, rentoja ja nuoria työkavereita, ei niin kiire. Semmonen työ on mukavaa ja antoisaa, ja jos sen saavuttamiseksi tarvitaan yksi mummolaharkka niin se on loppujenlopuksi aika vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset sen sijaan: saattoivat saada itkupotkuraivarit ja huutaa "en haluaaa!!", eivät noudattaneet mitään ohjeita, ohjauskin oli vaikeaa kun lapsi suurinpiirtein raivosi, heillä vaihtui jo mielenkiinto, eivät tykännetkään, osa halusi keskittyä, mutta yksi itki kurkku suorana.
Pitää komentaa tiukasti ja tarvittaessa laittaa ne jäähylle jos komennus ei auta.
No eikä pidä! Tuo kasvatusmetodi on täysin vanhentunut. Yleensä itkupotkuraivarit tulevat, kun ei kerrota mitä tehdään ja on mukamas kiire eikä kasvattaja ole vastaanottavainen.
Nykyisin lapseen luodaan positiivinen suhde, jotta lapsi luottaa aikuisen ohjeisiin, ja samalla sanoittamisen keinoin opetetaan lasta itseohjautuvaksi.
Vanha karjaisu ja kuritus -kasvatus (jonka viimeiseksi jäänyt esiintymismuoto jäähytys on) ei auta mitään, vaan päinvastoin tuottaa lapselle vain lisää ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko tuon vuodeosasto jakson skipata? Uloste, ei ei
Lh opiskelija pianEi pysty skipata. Siellä on ankeaa henkilökuntaa, kiire, pääkiinnostuksen aihe se onko kakkaa tullut vai ei. Menet sinne ja kestät sen. Sinne ei ole pakko lopulta suuntautua ja työuraa hakeutua tekemään. Ajattelet vaan päivä kerrallaan niin kyllä siitä selviät.
Vammaispuolella ja mt/päihdepuolella on usein mukavampaa, rentoja ja nuoria työkavereita, ei niin kiire. Semmonen työ on mukavaa ja antoisaa, ja jos sen saavuttamiseksi tarvitaan yksi mummolaharkka niin se on loppujenlopuksi aika vähän.
Voin täysin kompata tätä.
ai-vot kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset sen sijaan: saattoivat saada itkupotkuraivarit ja huutaa "en haluaaa!!", eivät noudattaneet mitään ohjeita, ohjauskin oli vaikeaa kun lapsi suurinpiirtein raivosi, heillä vaihtui jo mielenkiinto, eivät tykännetkään, osa halusi keskittyä, mutta yksi itki kurkku suorana.
Pitää komentaa tiukasti ja tarvittaessa laittaa ne jäähylle jos komennus ei auta.
"Jäähyjä" ei enää käytetä,siis niiiiin vanhanaikaista ja huonoa työtä eikä se edes auta,ei pieni ymmärrä mistään jäähystä yhtään mitään.
Nykyään kurittomille pennuille haetaan diagnoosi. Syyntakeeton kultapieni 5v joka ei mitään mahda omalle käytökselle. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki tee päiväkodissa harjoittelujaksoa, olisiko siihen voinut ottaa jotain muuta tilalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset sen sijaan: saattoivat saada itkupotkuraivarit ja huutaa "en haluaaa!!", eivät noudattaneet mitään ohjeita, ohjauskin oli vaikeaa kun lapsi suurinpiirtein raivosi, heillä vaihtui jo mielenkiinto, eivät tykännetkään, osa halusi keskittyä, mutta yksi itki kurkku suorana.
Pitää komentaa tiukasti ja tarvittaessa laittaa ne jäähylle jos komennus ei auta.
Olin siis pienten puolella, 1-3-vuotiaiden. Perushoito, vessatukset ja vaipanvaihdot sujui minulta. Sain positiivista palautetta, että minulta sujuu hyvin perushoito, jota pienten puolella oli paljon.
Ongelmaksi muodostui itselleni lähinnä: paljon yhteistoimintaa ja pedagogista toimintaa vaikka lapset ihan pieniä, johtui tuo kiukuttelu siis heidän iästään lähinnä ja siitä että moni asia oli vielä uutta. Mutta oli turhauttavaa kun ei tuossa hirveästi ohjausta ollut, tai asiakkaan kyky ottaa ohjausta vastaan ja toimia ohjeiden mukaan oli heikko iästä johtuen. Tietenkin toiminta oli pienimuotoista ja tähän suhteutettua. Mutta se myös turhautti kun, toiminta oli suunnitelmallista, ja lasten keskittymiskyky heikko: suunnittelet pitkän tovin jotain 15 minuutin tuokiota johon panostat, joka ehkä onnistuu lasten fiiliksestä riippuen. Ja kaiken piti olla lasten näköistä eli tehdään vähän sinne päin.
Toinen asia: iästään johtuen asiakkaat näyttivät sekä positiiviset että negatiiviset tunteet hyvin avoimesti sitten kun olivat luoneet meihin aikuisiin turvallisen suhteen. Koin nuo negatiivisten tunteiden näyttämisen joskus tosi rasittavana ja kun välillä se oli ns. minun rajojen testaamista ja se viivytti niin paljon meidän päivää. Ei muissa lähihoitajan suuntautumisaloissa enää asiakkaat eli aikuiset näin käyttäydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää tähän kirjoittaa, että joku kirjoitti vanhusten kyvyistä niin minusta siitäkin väärä käsitys. Monesti vanhukset laitoksissa hyvinkin sairaita ja heikkoja. Osa dementoitunut tai sitten muuten fyysisesti todella hunossa kunnossa. Monesti laitokset myös suuria ja aikaa ihmisten auttamiseen vähän. Joku vaan kirjoitti kodinomaisuudesta ja se tuli mieleen kuinka vähän näitä pieniä laitoksia on. Minusta ne vaan tuntuvat vähenevän jos esim tuttuni työhistoriaa katsoo. Juuri hänkin joutui pienestä isoon, kun pieni koti suljettiin.
Itse olen lastenhoitaja ja mielestäni työ on erittäin antoisaa. Toki on aivan turhaa laittaa ihminen joka tietää erikoistuvansa vaikka vanhainkotiin niin harjoitteluun päiväkotiin. Itse kuitenkin kohtaan joka lapsen yksilönä ja on kiva tutustua lapsiin ja löytää jokaisen kanssa se oma juttu. Toki on lapsia joista en pidä, mutta heistäkin pyrin sitten keskittymään siihen positiiviseen ja löytämään sen yhteisen sävelen. Itse taas vihasin järkkää vanhainkodissa. Työ oli kuormittavaa, päivittäin sai haukut joltain ja pahimmassa tapauksessa kohtasin fyysistä väkivaltaa. Päiväkodissa on aina viikonloput vapaina, pyhät vapaat, kunnon kesä- ja Joululoma... eli aikaa jää myös omille lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset sen sijaan: saattoivat saada itkupotkuraivarit ja huutaa "en haluaaa!!", eivät noudattaneet mitään ohjeita, ohjauskin oli vaikeaa kun lapsi suurinpiirtein raivosi, heillä vaihtui jo mielenkiinto, eivät tykännetkään, osa halusi keskittyä, mutta yksi itki kurkku suorana.
Pitää komentaa tiukasti ja tarvittaessa laittaa ne jäähylle jos komennus ei auta.
Olin siis pienten puolella, 1-3-vuotiaiden. Perushoito, vessatukset ja vaipanvaihdot sujui minulta. Sain positiivista palautetta, että minulta sujuu hyvin perushoito, jota pienten puolella oli paljon.
Ongelmaksi muodostui itselleni lähinnä: paljon yhteistoimintaa ja pedagogista toimintaa vaikka lapset ihan pieniä, johtui tuo kiukuttelu siis heidän iästään lähinnä ja siitä että moni asia oli vielä uutta. Mutta oli turhauttavaa kun ei tuossa hirveästi ohjausta ollut, tai asiakkaan kyky ottaa ohjausta vastaan ja toimia ohjeiden mukaan oli heikko iästä johtuen. Tietenkin toiminta oli pienimuotoista ja tähän suhteutettua. Mutta se myös turhautti kun, toiminta oli suunnitelmallista, ja lasten keskittymiskyky heikko: suunnittelet pitkän tovin jotain 15 minuutin tuokiota johon panostat, joka ehkä onnistuu lasten fiiliksestä riippuen. Ja kaiken piti olla lasten näköistä eli tehdään vähän sinne päin.
Toinen asia: iästään johtuen asiakkaat näyttivät sekä positiiviset että negatiiviset tunteet hyvin avoimesti sitten kun olivat luoneet meihin aikuisiin turvallisen suhteen. Koin nuo negatiivisten tunteiden näyttämisen joskus tosi rasittavana ja kun välillä se oli ns. minun rajojen testaamista ja se viivytti niin paljon meidän päivää. Ei muissa lähihoitajan suuntautumisaloissa enää asiakkaat eli aikuiset näin käyttäydy.
Voi kuule. Psyykkisesti sairaat, kehitysvammaiset, dementoituneet vanhukset, päihdekuntoutujat, muuten vaan persoonallisuushäiriöiset.. sinulla on paljon opittavaa. Sinun on opittava rajoittamaan heitä, suomeksi sanottuna kieltämään ja ohjaamaan. Joskus siinä voi tulla nyrkkiä, mutta hommaa ei saa jättää kesken.
Mietihän vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset sen sijaan: saattoivat saada itkupotkuraivarit ja huutaa "en haluaaa!!", eivät noudattaneet mitään ohjeita, ohjauskin oli vaikeaa kun lapsi suurinpiirtein raivosi, heillä vaihtui jo mielenkiinto, eivät tykännetkään, osa halusi keskittyä, mutta yksi itki kurkku suorana.
Pitää komentaa tiukasti ja tarvittaessa laittaa ne jäähylle jos komennus ei auta.
Olin siis pienten puolella, 1-3-vuotiaiden. Perushoito, vessatukset ja vaipanvaihdot sujui minulta. Sain positiivista palautetta, että minulta sujuu hyvin perushoito, jota pienten puolella oli paljon.
Ongelmaksi muodostui itselleni lähinnä: paljon yhteistoimintaa ja pedagogista toimintaa vaikka lapset ihan pieniä, johtui tuo kiukuttelu siis heidän iästään lähinnä ja siitä että moni asia oli vielä uutta. Mutta oli turhauttavaa kun ei tuossa hirveästi ohjausta ollut, tai asiakkaan kyky ottaa ohjausta vastaan ja toimia ohjeiden mukaan oli heikko iästä johtuen. Tietenkin toiminta oli pienimuotoista ja tähän suhteutettua. Mutta se myös turhautti kun, toiminta oli suunnitelmallista, ja lasten keskittymiskyky heikko: suunnittelet pitkän tovin jotain 15 minuutin tuokiota johon panostat, joka ehkä onnistuu lasten fiiliksestä riippuen. Ja kaiken piti olla lasten näköistä eli tehdään vähän sinne päin.
Toinen asia: iästään johtuen asiakkaat näyttivät sekä positiiviset että negatiiviset tunteet hyvin avoimesti sitten kun olivat luoneet meihin aikuisiin turvallisen suhteen. Koin nuo negatiivisten tunteiden näyttämisen joskus tosi rasittavana ja kun välillä se oli ns. minun rajojen testaamista ja se viivytti niin paljon meidän päivää. Ei muissa lähihoitajan suuntautumisaloissa enää asiakkaat eli aikuiset näin käyttäydy.
Voi kuule. Psyykkisesti sairaat, kehitysvammaiset, dementoituneet vanhukset, päihdekuntoutujat, muuten vaan persoonallisuushäiriöiset.. sinulla on paljon opittavaa. Sinun on opittava rajoittamaan heitä, suomeksi sanottuna kieltämään ja ohjaamaan. Joskus siinä voi tulla nyrkkiä, mutta hommaa ei saa jättää kesken.
Mietihän vielä.
Siis ei nuokaan asiakasryhmät heittäydy lattialle makaamaan jos ei huvita ja huutoitkemään "ÄITII!! EN HALUUUU!! MEE POIIS!" Heidän toiminnassaan on joku logiikka. Noi lapset toimi täysin impulssien varassa ja 5 min myöhemmin kaikki oli hyvin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset sen sijaan: saattoivat saada itkupotkuraivarit ja huutaa "en haluaaa!!", eivät noudattaneet mitään ohjeita, ohjauskin oli vaikeaa kun lapsi suurinpiirtein raivosi, heillä vaihtui jo mielenkiinto, eivät tykännetkään, osa halusi keskittyä, mutta yksi itki kurkku suorana.
Pitää komentaa tiukasti ja tarvittaessa laittaa ne jäähylle jos komennus ei auta.
Olin siis pienten puolella, 1-3-vuotiaiden. Perushoito, vessatukset ja vaipanvaihdot sujui minulta. Sain positiivista palautetta, että minulta sujuu hyvin perushoito, jota pienten puolella oli paljon.
Ongelmaksi muodostui itselleni lähinnä: paljon yhteistoimintaa ja pedagogista toimintaa vaikka lapset ihan pieniä, johtui tuo kiukuttelu siis heidän iästään lähinnä ja siitä että moni asia oli vielä uutta. Mutta oli turhauttavaa kun ei tuossa hirveästi ohjausta ollut, tai asiakkaan kyky ottaa ohjausta vastaan ja toimia ohjeiden mukaan oli heikko iästä johtuen. Tietenkin toiminta oli pienimuotoista ja tähän suhteutettua. Mutta se myös turhautti kun, toiminta oli suunnitelmallista, ja lasten keskittymiskyky heikko: suunnittelet pitkän tovin jotain 15 minuutin tuokiota johon panostat, joka ehkä onnistuu lasten fiiliksestä riippuen. Ja kaiken piti olla lasten näköistä eli tehdään vähän sinne päin.
Toinen asia: iästään johtuen asiakkaat näyttivät sekä positiiviset että negatiiviset tunteet hyvin avoimesti sitten kun olivat luoneet meihin aikuisiin turvallisen suhteen. Koin nuo negatiivisten tunteiden näyttämisen joskus tosi rasittavana ja kun välillä se oli ns. minun rajojen testaamista ja se viivytti niin paljon meidän päivää. Ei muissa lähihoitajan suuntautumisaloissa enää asiakkaat eli aikuiset näin käyttäydy.
Voi kuule. Psyykkisesti sairaat, kehitysvammaiset, dementoituneet vanhukset, päihdekuntoutujat, muuten vaan persoonallisuushäiriöiset.. sinulla on paljon opittavaa. Sinun on opittava rajoittamaan heitä, suomeksi sanottuna kieltämään ja ohjaamaan. Joskus siinä voi tulla nyrkkiä, mutta hommaa ei saa jättää kesken.
Mietihän vielä.
Siis ei nuokaan asiakasryhmät heittäydy lattialle makaamaan jos ei huvita ja huutoitkemään "ÄITII!! EN HALUUUU!! MEE POIIS!" Heidän toiminnassaan on joku logiikka. Noi lapset toimi täysin impulssien varassa ja 5 min myöhemmin kaikki oli hyvin. Ap
Olet väärässä, koska esimerkiksi kehitysvamma, mielenterveys ja vanhuspuolella näitä tapauksia todellakin on. Logiikkaa ei välttämättä ole ollenkaan. Ja se olet sinä, joka sen logiikan heille näytät ja katsot, että toimivat sen mukaan ja tilanne hoituu kaikille turvallisesti.
En tiedä trollaatko, mutta aika kapealla pohjalla on tietosi siitä, mitä lähihoitajan työnkuva on.
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia: iästään johtuen asiakkaat näyttivät sekä positiiviset että negatiiviset tunteet hyvin avoimesti sitten kun olivat luoneet meihin aikuisiin turvallisen suhteen. Koin nuo negatiivisten tunteiden näyttämisen joskus tosi rasittavana ja kun välillä se oli ns. minun rajojen testaamista ja se viivytti niin paljon meidän päivää. Ei muissa lähihoitajan suuntautumisaloissa enää asiakkaat eli aikuiset näin käyttäydy.
Eivät ne lapset ole mitään "asiakkaita". Ne ovat siellä hoidossa.
Minustakin päiväkoti harkka oli kamalin. En kyllä tykännyt olla myöskään vanhainkodissa. Vanhuksia vastaan minulla ei ole mitään, mutta minusta ei olisi sinne hoitajaksi ja muutenkin kyseinen paikka jossa harkan tein, oli kamala.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki tee päiväkodissa harjoittelujaksoa, olisiko siihen voinut ottaa jotain muuta tilalle?
Kyllä meillä ainakin oli pakollinen päiväkotiharkka.
Onneksi olkoon! Itsellänikin aikoinaan tuntui, ettei tuo työssäoppiminen lopu koskaan. Pelkäsin koko ajan, että vielä jonkin kerran hermostuisin lapsiin niin, että koko harjoittelu pitäisi keskeyttää ja menettäisin mahdollisuudet koko terveysalalla. Lasten parissa työskentely vain ei ole juttuni. Vanhuspuolella olen viihtynyt enemmän kuin erinomaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on . Lähihoitajaksi menee ne jotka eivät muuanne pääse.
Sit niitä avuttomia pitäs jaksaa ymmärtää työkavereina. Mieluummin ovat vessassa kännykkää räpläämässä.
Klo 6.30 aamuvuorot heille maailmanloppu 🥺.
Ei millään jaksa SIIHEN AIKAAN ❗
No ei se kyllä noinkaan ole. Itse halusin hammashoitajaksi ja oli pakko käydä lähihoitajaksi sen takia. olisin kyllä päässyt muuallekin.
Vanhuspuolella on liikaa vallanhaluisia tylyttäjiä. Noh, siellä pärjää nekin joilla on huonot vuorovaikutustaidot, kunhan vaan hoitaa mekaanisesti hoitotoimet ja töihin pääsee aina, koska työntekijöistä on pula. Voi vanhusparkoja..