Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa, lähihoitajan pakollinen päiväkotiharjoittelu ohi
28.02.2021 |
Suoraan sanottuna: se oli ihan hirveetä!
Tiesin jo etukäteen ja huomasin kasvun opinnoissa, että en todellakaan erikoistu lapsiin. Paras aika päivästä oli se kun lapset olivat päiväunilla. :D
Tossa harjoittelussa se konkretisoitui. En ymmärrä, miten joku haluaa/jaksaa olla lastenhoitaja tai lastentarhanopettaja. Tossa työssä ei siis ole mitään antoisaa, vaikka sitä siellä muut tarhantädit puhuivat.
Nämä asiat oli kauheimpia:
-hetken katsoit muualle, lapset leikkiessä toistensa kimpussa, joka minuutti piti olla valppaana
-lapset ei oikeasti osanneet mitään, ja kaikkia heidän taideteoksiaan piti kehua, vaikka olivat miten hirveitä aikaansaannoksia
-työssä ei mitään sosiaalisesti antoisaa, vaikka siinä ollaan kokoajan ihmisten kanssa, noi lapset ei ymmärtäneet mistään mitään, kiinnostuksen kohteet ja lempipuheenaiheet oli tyyliin dinosaurukset
-osa lapsista oikeasti ärsyttäviä ja ei niin ihania
Vaikka kummipojastani ja sukulaislapsistani pidän, tuntemattomien lapset ryhmänä ei oo yhtään oma juttu.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset sen sijaan: saattoivat saada itkupotkuraivarit ja huutaa "en haluaaa!!", eivät noudattaneet mitään ohjeita, ohjauskin oli vaikeaa kun lapsi suurinpiirtein raivosi, heillä vaihtui jo mielenkiinto, eivät tykännetkään, osa halusi keskittyä, mutta yksi itki kurkku suorana.
Pitää komentaa tiukasti ja tarvittaessa laittaa ne jäähylle jos komennus ei auta.
Olin siis pienten puolella, 1-3-vuotiaiden. Perushoito, vessatukset ja vaipanvaihdot sujui minulta. Sain positiivista palautetta, että minulta sujuu hyvin perushoito, jota pienten puolella oli paljon.
Ongelmaksi muodostui itselleni lähinnä: paljon yhteistoimintaa ja pedagogista toimintaa vaikka lapset ihan pieniä, johtui tuo kiukuttelu siis heidän iästään lähinnä ja siitä että moni asia oli vielä uutta. Mutta oli turhauttavaa kun ei tuossa hirveästi ohjausta ollut, tai asiakkaan kyky ottaa ohjausta vastaan ja toimia ohjeiden mukaan oli heikko iästä johtuen. Tietenkin toiminta oli pienimuotoista ja tähän suhteutettua. Mutta se myös turhautti kun, toiminta oli suunnitelmallista, ja lasten keskittymiskyky heikko: suunnittelet pitkän tovin jotain 15 minuutin tuokiota johon panostat, joka ehkä onnistuu lasten fiiliksestä riippuen. Ja kaiken piti olla lasten näköistä eli tehdään vähän sinne päin.
Toinen asia: iästään johtuen asiakkaat näyttivät sekä positiiviset että negatiiviset tunteet hyvin avoimesti sitten kun olivat luoneet meihin aikuisiin turvallisen suhteen. Koin nuo negatiivisten tunteiden näyttämisen joskus tosi rasittavana ja kun välillä se oli ns. minun rajojen testaamista ja se viivytti niin paljon meidän päivää. Ei muissa lähihoitajan suuntautumisaloissa enää asiakkaat eli aikuiset näin käyttäydy.
Voi kuule. Psyykkisesti sairaat, kehitysvammaiset, dementoituneet vanhukset, päihdekuntoutujat, muuten vaan persoonallisuushäiriöiset.. sinulla on paljon opittavaa. Sinun on opittava rajoittamaan heitä, suomeksi sanottuna kieltämään ja ohjaamaan. Joskus siinä voi tulla nyrkkiä, mutta hommaa ei saa jättää kesken.
Mietihän vielä.
Siis ei nuokaan asiakasryhmät heittäydy lattialle makaamaan jos ei huvita ja huutoitkemään "ÄITII!! EN HALUUUU!! MEE POIIS!" Heidän toiminnassaan on joku logiikka. Noi lapset toimi täysin impulssien varassa ja 5 min myöhemmin kaikki oli hyvin. Ap
Kuulostaa melko tutulta näin vanhuspuolella työskentelevän korvaan, uskoit tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset sen sijaan: saattoivat saada itkupotkuraivarit ja huutaa "en haluaaa!!", eivät noudattaneet mitään ohjeita, ohjauskin oli vaikeaa kun lapsi suurinpiirtein raivosi, heillä vaihtui jo mielenkiinto, eivät tykännetkään, osa halusi keskittyä, mutta yksi itki kurkku suorana.
Pitää komentaa tiukasti ja tarvittaessa laittaa ne jäähylle jos komennus ei auta.
Olin siis pienten puolella, 1-3-vuotiaiden. Perushoito, vessatukset ja vaipanvaihdot sujui minulta. Sain positiivista palautetta, että minulta sujuu hyvin perushoito, jota pienten puolella oli paljon.
Ongelmaksi muodostui itselleni lähinnä: paljon yhteistoimintaa ja pedagogista toimintaa vaikka lapset ihan pieniä, johtui tuo kiukuttelu siis heidän iästään lähinnä ja siitä että moni asia oli vielä uutta. Mutta oli turhauttavaa kun ei tuossa hirveästi ohjausta ollut, tai asiakkaan kyky ottaa ohjausta vastaan ja toimia ohjeiden mukaan oli heikko iästä johtuen. Tietenkin toiminta oli pienimuotoista ja tähän suhteutettua. Mutta se myös turhautti kun, toiminta oli suunnitelmallista, ja lasten keskittymiskyky heikko: suunnittelet pitkän tovin jotain 15 minuutin tuokiota johon panostat, joka ehkä onnistuu lasten fiiliksestä riippuen. Ja kaiken piti olla lasten näköistä eli tehdään vähän sinne päin.
Toinen asia: iästään johtuen asiakkaat näyttivät sekä positiiviset että negatiiviset tunteet hyvin avoimesti sitten kun olivat luoneet meihin aikuisiin turvallisen suhteen. Koin nuo negatiivisten tunteiden näyttämisen joskus tosi rasittavana ja kun välillä se oli ns. minun rajojen testaamista ja se viivytti niin paljon meidän päivää. Ei muissa lähihoitajan suuntautumisaloissa enää asiakkaat eli aikuiset näin käyttäydy.
Voi kuule. Psyykkisesti sairaat, kehitysvammaiset, dementoituneet vanhukset, päihdekuntoutujat, muuten vaan persoonallisuushäiriöiset.. sinulla on paljon opittavaa. Sinun on opittava rajoittamaan heitä, suomeksi sanottuna kieltämään ja ohjaamaan. Joskus siinä voi tulla nyrkkiä, mutta hommaa ei saa jättää kesken.
Mietihän vielä.
Siis ei nuokaan asiakasryhmät heittäydy lattialle makaamaan jos ei huvita ja huutoitkemään "ÄITII!! EN HALUUUU!! MEE POIIS!" Heidän toiminnassaan on joku logiikka. Noi lapset toimi täysin impulssien varassa ja 5 min myöhemmin kaikki oli hyvin. Ap
Kuulostat lapselliselta. Dementikot käyttäytyvät monesti hyvin epärationaalusesti, päihdepuolella kohtaat omanlaisensa haasteet, samoin vammais- ja mt-puolella.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on . Lähihoitajaksi menee ne jotka eivät muuanne pääse.
Sit niitä avuttomia pitäs jaksaa ymmärtää työkavereina. Mieluummin ovat vessassa kännykkää räpläämässä.
Klo 6.30 aamuvuorot heille maailmanloppu 🥺.
Ei millään jaksa SIIHEN AIKAAN ❗
Ei sinne lähihoitajaksi opiskelemaan nyt kuitenkaan ihan niin vaan mennä. Minullakin on kavereita, jotka eivät ole päässeet opiskelemaan lähihoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on . Lähihoitajaksi menee ne jotka eivät muuanne pääse.
Sit niitä avuttomia pitäs jaksaa ymmärtää työkavereina. Mieluummin ovat vessassa kännykkää räpläämässä.
Klo 6.30 aamuvuorot heille maailmanloppu 🥺.
Ei millään jaksa SIIHEN AIKAAN ❗Ei sinne lähihoitajaksi opiskelemaan nyt kuitenkaan ihan niin vaan mennä. Minullakin on kavereita, jotka eivät ole päässeet opiskelemaan lähihoitajaksi.
Suurimmissa opiskelukaupungeissa on paljon hakijoita, pienimmissä kaupungeissa on helpompi päästä opiskelemaan. Kannattaa hakea muuallekin.
Onnea ap:lle harjoittelun suorittamisesta ja onnea loppu opintoihin! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakollista päiväkotiharjoittelua, vaikka usein sinne ohjataan. Ko jakso on kasvun tukeminen ja sen voi tehdä melkeen missä vaan. Minä olin vanhusten hoivakodissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakollista päiväkotiharjoittelua, vaikka usein sinne ohjataan. Ko jakso on kasvun tukeminen ja sen voi tehdä melkeen missä vaan. Minä olin vanhusten hoivakodissa.
No meillä ei ollut ainakaan muita paikkoja siihen tarjolla kuin päiväkodit. Koulu määräsi paikat mihin voi mennä. Ehkä kouluissa sitten eroja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhoitupa sinä siellä. On sallittua myöntää että jokin osa-alue alalla ei ole itseä varten. Minulla niitä on hoitotyössä monta. Pitää vaan löytää sopiva, ja voihan olla että itse haluaa ihan eri alalle mutta ei tässä siitä ole kyse. Hoitoalalla on tällaista ihmeellistä itseruoskintaa ja ylikrittisyyttä eikä ihme ettei ala vedä. Ärsyttää tuollainen.