Mies jäi työttömäksi, en jaksa pyörittää arkeamme yksin. Mitä teen?

Mies jäi taannoin työttömäksi ja on mieltynyt kotona loikoilemiseen vähän turhankin paljon. Ennen, miehen vielä työskennellessä, mä hoidin oikeastaan koko kodin - siivosin, pyykkäsin, tein ruokaa joka päivä. Työttömyyden iskettyä jouduin itse ottamaan reilusti lisää töitä ja sovittiin miehen kanssa, että hän ottaa enemmän kotijuttuja hoitaakseen ettei mun tarvitse töistä kotiin tullessa tehdä kotitöitä. Kiva ajatus, mutta toimiiko käytännössä? No ei. Kun lähden töihin, mies jää kotiin nukkumaan. Päivän aikana hän käy ostamassa itselleen energiajuoman ja karkkia lähikaupasta, pelaa, tekee itselleen ruokaa ja nukkuu päiväunet.

Kun tulen töistä, keittiö on kaaos miehen ruoanlaiton jäljiltä, olohuoneessa astioita ja päivä päivältä kasaantuvat kotityöt odottavat edelleen tekijäänsä. Jos olen laittanut ennen töihin lähtöä pesukoneet pyörimään niin, että miehen pitäisi vain tyhjentää ne kun ovat valmiita, märät pyykit lojuvat edelleen pesurummun pohjalla homehtumassa. Mun päivät menee siis töissä, illat siivoillessa ja ruokaa tehdessä ja olen jatkuvasti väsynyt. Kun viikonloppu tulee ja olisi vihdoin aikaa rentoutua yhdessä, mitä tekee mies? Lähtee ryyppäämään ja pelaamaan kaverin luokse.

Istun tässä nyt itsekseni aamukahvia juoden kuuntelemassa, kun pesukone pyörii. Mies lähti eilen aamusta kaverinsa luokse lanittamaan ja tulee kuulemma illalla takaisin. Vietin siis taas viikon ainoat vapaat päivät yksin, kun olisi ollut kerrankin aikaa yrittää viettää laatuaikaa yhdessä. Tuntuu jotenkin vaikealta edes muistaa, miksi ollaan edes yhdessä. Ikään kuin kotiini olisi yhtäkkiä muuttanut miehen tilalle teinipoika, ja olisin nalkuttava mutsi enkä rakastettu vaimo.

Joku ehkä ehdottaa, että mies on masentunut ja käyttäytyy siksi näin. En tosiaan usko niin, koska mies on tyytyväisemmän oloinen elämäänsä kuin vuosiin.