Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies jäi työttömäksi, en jaksa pyörittää arkeamme yksin. Mitä teen?
28.02.2021 |
Mies jäi taannoin työttömäksi ja on mieltynyt kotona loikoilemiseen vähän turhankin paljon. Ennen, miehen vielä työskennellessä, mä hoidin oikeastaan koko kodin - siivosin, pyykkäsin, tein ruokaa joka päivä. Työttömyyden iskettyä jouduin itse ottamaan reilusti lisää töitä ja sovittiin miehen kanssa, että hän ottaa enemmän kotijuttuja hoitaakseen ettei mun tarvitse töistä kotiin tullessa tehdä kotitöitä. Kiva ajatus, mutta toimiiko käytännössä? No ei. Kun lähden töihin, mies jää kotiin nukkumaan. Päivän aikana hän käy ostamassa itselleen energiajuoman ja karkkia lähikaupasta, pelaa, tekee itselleen ruokaa ja nukkuu päiväunet.
Kun tulen töistä, keittiö on kaaos miehen ruoanlaiton jäljiltä, olohuoneessa astioita ja päivä päivältä kasaantuvat kotityöt odottavat edelleen tekijäänsä. Jos olen laittanut ennen töihin lähtöä pesukoneet pyörimään niin, että miehen pitäisi vain tyhjentää ne kun ovat valmiita, märät pyykit lojuvat edelleen pesurummun pohjalla homehtumassa. Mun päivät menee siis töissä, illat siivoillessa ja ruokaa tehdessä ja olen jatkuvasti väsynyt. Kun viikonloppu tulee ja olisi vihdoin aikaa rentoutua yhdessä, mitä tekee mies? Lähtee ryyppäämään ja pelaamaan kaverin luokse.
Istun tässä nyt itsekseni aamukahvia juoden kuuntelemassa, kun pesukone pyörii. Mies lähti eilen aamusta kaverinsa luokse lanittamaan ja tulee kuulemma illalla takaisin. Vietin siis taas viikon ainoat vapaat päivät yksin, kun olisi ollut kerrankin aikaa yrittää viettää laatuaikaa yhdessä. Tuntuu jotenkin vaikealta edes muistaa, miksi ollaan edes yhdessä. Ikään kuin kotiini olisi yhtäkkiä muuttanut miehen tilalle teinipoika, ja olisin nalkuttava mutsi enkä rakastettu vaimo.
Joku ehkä ehdottaa, että mies on masentunut ja käyttäytyy siksi näin. En tosiaan usko niin, koska mies on tyytyväisemmän oloinen elämäänsä kuin vuosiin.
Kommentit (101)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö ap yksinoloa? Koetko että et saisi parempaa miestä? Oletko läheisriippuvainen?
Ihanko oikeasti olet valmis suunnittelemaan lasta lapsen kanssa. Kehtaat kirjoittaa että pelkäät että mies päätyisi syömään nuudeleita pahvilautaselta jos asuisitte erillään. Ymmärtäisin jos miettisin tuollaista 16 vuotiaasta pojastasi joka muuttaa opiskelukämppään. Mutta jos epäilet tuollaista täysi-ikäisestä miehestä niin suhteenne kuulostaa kieltämättä enemmän äidin ja pojan suhteelta kuin parisuhteelta. Ei tuollaiseen suhteeseen kannata lapsia hommata.
Jatka suhdetta jos olet valmis hoitamaan "miestäsi" ja huolehtimaan ettei teille vahingossakaan tule lasta koskaan. Ei ole reilua pakottaa lasta isäksi (miehesi käyttäytyy vastuuttomasti kuin lapsi). Eikä ole reilua että lapsi joutuisi kärsimään siitä että isä ei ole aikuinen.
En ymmärrä mitä sellaista saat suhteesta että sinun kannattaa jatkaa yhdessä?
Tämä keskustelu on antanut paljon mietittävää. Voin ihan suoraan sanoa, että kyllä se yksin jääminen ajatuksena pelottaa. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä todella pitkään, rakastan häntä paljon ja ennen tätä kaikkea meillä oli loppuelämän suunnitelmat, joiden toteutumista pidin varmana. Siitä huolimatta, millaiseksi tämä elämä on nyt muuttunut, haluaisin toivoa kaiken palaavan taas normaaliin vaikka tiedän, ettei se välttämättä ole mahdollista. Kaikki suunnitelmat ovat luonnollisestikin tämän tilanteen vuoksi jäissä, eli ei tähän nyt tietenkään lasta olla hankkimassa.
Yritän vielä keskustella asiasta miehen kanssa ja toivoa muutosta, mutta mikäli sellaista ei tapahdu, harkitsen sen oman asunnon hankkimista. Jos ei mies siitäkään saa potkua laittaa asioita kuntoon ja yrittää enemmän, niin ei kai siinä loppujen lopuksi muu auta kuin ero. Vaikka onhan se murheellinen ajatus.
ap
Miehesi on kyllä keskenkasvuinen, kun ei osaa edes kotitöistä riitelemättä puhua. Mut hei, lopeta se ukon passaaminen. Pakkaa ylimääräiset astiat pois niin, että molemmille jää yksi lautanen, yksi muki jne. Vähemmän tiskattavaa. Lopeta miehen pyykkien pesu. Kokkaa vain itsellesi. Kunnes mies ottaa jotain vastuuta ja näyttää aikuistumisen merkkejä. Jos mies siis joskus oppii puhumaan, sopikaa selkeästi, mitä kumpikin tekee, laittakaa vaikka paperille ylös, jos ei muuten mee perille.
Kyllä muut on oikeassa. Suhteenne on muuttunut äiti-poika suhteeksi.
Ap, pari neuvoa.
1. Lopeta kokonaan miehen vaatteiden pyykkääminen, sotkujen siivoaminen, kaupassa käyminen ja ruuanlaitto (paitsi itsellesi). Kokeile tätä pari viikkoa, ja katso huomaako hän tilanteessa mitään korjattavaa. Yleensä jossain vaiheessa puhtaat vaatteet loppuvat, samoin kuin puhtaat astiat, sekä ympärillä oleva lika ja sotku alkaa häiritsemään. Ruokakaupassakin on pakko käydä, kun toinen ei tuo kaikkea valmiina jääkaappiin.
2. Lopeta ylimääräisen työn tekeminen ja anna miehen huomata hänen työttömyytensä vaikutus teidän talouteenne. Hänellä ei ole mikään kiire löytää uutta työpaikkaa, jos taloudellisesti kaikki on niin kuin ennenkin. Sinun ei ole pakko yksin koittaa paikata miehen palkkatulojen menetystä, eikä testata oman jaksamisesi rajoja. Yleensä kun ylimääräisiin menoihin ja harrastuksiin ei enää olekaan varaa, muistaa miksi töissä kannattaa käydä.
3. Keskustele miehen kanssa uudestaan asiasta ja edellytyksistä millä teidän suhde voisi jatkua. Vaikka aiemmin suhteenne onkin ollut hyvä, oletko valmis elämään loppuelämääsi teinin kanssa ja mahdollisesti jopa hankkimaan teinin kanssa lapsia? Hän ei arvosta sinua sen vertaa, että hän huomioisi sinun väsymyksesi ja selvästikin valmis ottamaan sen riskin että sinä saisit burnoutin. Kuka sinusta huolehtii, kun sinä et enää jaksa? Ei ainakaan mies.
4. Jos eroaminen miehestä kuullostaa liian radikaalilta, koita yhdessäoloa eri osoitteissa esim. puoli vuotta. Hyvällä tuurilla mies ymmärtää, että viimeistään nyt asioiden pitää oikeasti muuttua. Jos mies ei tällöinkään viitsi viettää aikaansa sinun kanssasi, eikä edelleenkään arvosta / panosta parisuhteeseen, olet jo käytössä sinkku joka tapauksessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole tilanteesta masentunut, hän on tyytyväinen kun voi pelata yömyöhään, nukkua silloin kun huvittaa ja elellä muutenkin vapaasti töistä huolehtimatta. Hänellä on kavereita, jotka jo ennen koronaa elelivät tyytyväisinä tuilla ja työskennellessään vielä mies puhui monesti, että toivoisi ettei tarvitsisi myöskään käydä töissä. Nyt työttömänä ollessaan hän hakee töitä, joihin hänellä ei ole mitään mahdollisuutta päästä (siis työpaikkoja, joihin hänellä ei ole riittävää kokemusta tai koulutusta) ihan vain voidakseen "harmitella" sitä, miten ei saa uutta työpaikkaa.
Tästä ja muutenkin tämänhetkisestä tilanteestamme ollaan keskusteltu monesti. Mies harmittelee mulle sitä, että joudun elättämään meidät tällä hetkellä, mutta lupailee, että sitten joskus jos tilanne on toisinpäin hän tekee saman kuin minä nyt. Kotitöistä keskusteleminen menee suoraan sanottuna joka kerta riitelyksi. Hän ei koe, että kotona pitäisi välttämättä olla siistiä, ja kun lupaa tehdä jonkun kotityön, ne kotityöt siirtyykin sitten aina "huomiseen", kunnes lopulta teen ne itse. Uskon, ettei mies ole laiska mitenkään ilkeyttään tai tahallaan, hän varmaan itsekin uskoo tekevänsä lupaamansa hommat "sitten huomenna", mutta laiskuus iskeekin ja hommat jää tekemättä, sitten aiheesta lievää syyllisyyttään potiessaan purkaa ikävän olonsa muhun suuttumalla, kun mainitsen asiasta.
ap
Mun mielestä sun ei ap ole oikeasti mitään järkeä jäädä tuollaiseen suhteeseen. Ethän sä saa tuosta itsellesi mitään. Jos mies on kerran aiemminkin puhunut että olisi hienoa jos ei tarvitsisi käydä töissä, hän on nyt saavuttanut tavoitteensa: perseilee päivät pitkät ja sinä sekä huolehdit kotityöt että tuot leivän pöytään. Jos eimpuhuminen kerran auta niin lusikat jakoon, mukavampaa sulla on yksin kun joudut siivoamaan vain omat sotkusi ja kustantamaan vain oman elämisesi.
Vierailija kirjoitti:
Jahah päivän eka keksitty mieshaukkumisketju!
Eihän ap haukkunut miestään vaan kertoi rehellisesti miehen normielämästä ja valinnoista 🙄
Suurin osa pitäisi tuollaiseksi muuttunutta miestä liian laiskana ja itsekeskeisenä mihinkään vakavaan aikuisten parisuhteeseen, niinkuin voit kommenteista ja peukutuksista päätellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos päädytte eri asuntoihin, niin avainta et anna. Muuten mies muuttaa sinne sohvallesi sotkemaan. Siellä vieraillaan vain sinun ollessasi paikalla. Eikä sinne tuoda pelikoneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olen eroa miettinytkin, mutta en haluaisi heittää kaikkia hyviä vuosia hukkaan. Ennen tätä tilannetta meillä oli kaikki todella hyvin, työnjako toimi elämässä ja kotona, oli puhetta lapsistakin. Joinain päivinä tekisi mieli sanoa miehelle, etten halua enää jatkaa tätä suhdetta, mutta toisaalta tämä on myös meidän ensimmäinen vastoinkäymisten aika koko suhteen aikana. Mun mies on aina ollut ihana ja vastuuntuntoinen ihminen, en vain enää tunnista koko tyyppiä samaksi, jonka kanssa mentiin naimisiin.
ap
Tottakai teillä ei ollut mitään ongelmia ja työnjako toimi aiemmin, sähän kerroit että teit aiemminkin kaikki kotityöt! Nyt ongelmana on ettet enää jaksa kun käyt kahdessa työssä. Ajattelepa mitä tapahtuisi jos sä vaikka sairastuisit? Tai joutuisit onnettomuuteen? Voitko tämän hetkisen tilanteen perusteella päätellä että mies auttaisi sinua? Hoitaisi kodin ja avustaisi sua? Elämässä kun voi sattua kaikenlaista. Oliko ehkä onnenkantamoinen että miehen luonne paljastui nyt, ennen lapsia? Tuo argumentti että ei halua heittää hukkaan aiempia yhdessäolovuosia, ja siksi jää suhteeseen, jossa on hyväksikäytetty, on huono. Kumpi on parempi tilanne: olla huonosa suhteessa 10 vuotta kuin olla 10 vuotta ja yksi päivä?
Niin. Ennen mies oli töissä eikä päivät sotkemassa kotia. Että ap:n työmäärä on oikeastaan kasvanut työpaikalla Ja lisäkotitöillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein parasta nyt olisi, että teet lapsia miehen kanssa. Lasten tulon myötä mies taantuu lisää, sinun kontolla on nyt työssä käynti, kaikki kotityöt, miehen passaaminen/elättäminen ja nyt myös lasten hoitaminen. Siinä ei kyllä enää tunnit vuorokaudessa piisaa jos meinaa kaikki nuo suorittaa. Lopputulema on täydellinen burn out, jonka johdosta joudut todennäköisesti mielisairaalaan ja silloin lapset ja koti ovat heitteillä koska ihana miehesi ei osaa eikä jaksa niitä hoitaa. Onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahah päivän eka keksitty mieshaukkumisketju!
Eihän ap haukkunut miestään vaan kertoi rehellisesti miehen normielämästä ja valinnoista 🙄
Suurin osa pitäisi tuollaiseksi muuttunutta miestä liian laiskana ja itsekeskeisenä mihinkään vakavaan aikuisten parisuhteeseen, niinkuin voit kommenteista ja peukutuksista päätellä.
Tuo tyyppi on jotka ketjussa valittamassa jos keskustellaan mitä miehet oikeasti tekee ja mitä ne oikeasti on. Ei kestä todellisuutta tippaakaan. Tosin ei ole esittänyt vielä sitä vaihtoehtotodellisuuttakaan missä itse elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein parasta nyt olisi, että teet lapsia miehen kanssa. Lasten tulon myötä mies taantuu lisää, sinun kontolla on nyt työssä käynti, kaikki kotityöt, miehen passaaminen/elättäminen ja nyt myös lasten hoitaminen. Siinä ei kyllä enää tunnit vuorokaudessa piisaa jos meinaa kaikki nuo suorittaa. Lopputulema on täydellinen burn out, jonka johdosta joudut todennäköisesti mielisairaalaan ja silloin lapset ja koti ovat heitteillä koska ihana miehesi ei osaa eikä jaksa niitä hoitaa. Onnea matkaan!
Aika hyvin kirjoitit. Mulle kävi juuri noin.
Vierailija kirjoitti:
Onnea sinulle.
Oma mieheni on korkeakoulutettu, 5000 e kuussa tienaava, komea, pitkä ja hoikka, käy salilla, ei juopottele eikä ylensyö, maksaa käytännössä kaiken elämisemme vaikka minäkin olen töissä, tekee oma-aloitteisesti kotitöitä ja laittaa ruokaa ja ostelee minulle spontaanisti kukkia, vaatteita ja koruja.
Tällaisiakin miehiä on olemassa ja sinä olet valinnut elätettäväksesi juopottelevan, henkisesti 12-vuotiaan tasolle jääneen porsaan? Oh well...
Mun exä oli tuollainen.
Sitten paljastui, että sillä oli suhde 19v ikäiseen virolaistyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Repesin tolle että MIES käy päivällä ostamassa itelleen energiajuoman ja karkkia😁 "Miehesi" elää mun 13v veljenpojan unelmaelämää👍
Joku repsahdus nyt on miehessä tapahtunut, lorvikatarri iskenyt ja vaikka ei masennusta olekaan, niin hän on antanut periksi jokaisen miehen sisäisellä toiveelle palata "äidin" helmoihin hoidettavaksi. Kivahan olisi jos tämä uusi "äiti" olisi myös semmoinen, joka ymmärtää nykyaikaa ja lisäksi antaa toosaa silloin tällöin.
Kerro miehelle ihan nätisti, ilman mitään "sinä aina sitä etkä koskaan tätä" ilmaisua omista tunteistasi ja väsymyksestäsi. Kerro, että haluat asua siistissä asunnossa. Kerro, että rakastat häntä, ja siksi tässä olet valmis tekemään töitäkin näin paljon, että rahat riittävät. Mutta, että kun teet töitä näin paljon, et jaksa enää tehdä kaikkia kotitöitä, joten nyt on todella mietittävä ratkaisuja. Ehdotettu ratkaisu siisteystason laskusta ei miellytä. Toivot, että mies miettii tätä, koska muuten sinun itsesi pitää miettiä muita ratkaisuja. Toistaiseksi kuitenkin luovut ainakin miehestä huolehtimisesta.
Sitten. Et keitä kahvia miehelle etkä tee hänelle ruokaa. Ostat vain omat ruokasi. Syöt työpaikoilla ja ulkona niin paljon kuin on mahdollista. Et missään tapauksessa pese miehen pyykkejä. No, tämä on vähän vaikeaa, miehet nyt muutenkin luulee, että lakanat, pyyhkeet ja muut sellaiset ovat aina NAISEN pyykkejä, ja niitähän nyt on pakko välillä pestä...
Jos mies ei todellakaan ryhdistäydy, kerro, että olet miettinyt olisiko seurustelu kahdessa asunnossa asuen sitten helpompaa ja riidattomampaa. Mies sanoo siihen että sehän on sitten ero. Ja niinhän se itse asiassa onkin, koska yhteistä tulevaisuutta ei kannata ajatella, jos mies ei todellakaan korjaa tapojaan.
Ota oppia supernannylta: "Meidän perheen uudet säännöt."
1. Jokainen siivoaa omat sotkunsa.
2. Se, joka on enemmän kotona, tekee yhteisiä kotihommia enemmän.
3. ...
JNE.
Jos ei viikon sisällä tule mitään muutoksia, ala valmistelemaan eroa. Jos asuntosi on sinun nimissäsi, pistä ukko ulkoruokintaan. Jos taas hänen nimissään, ala etsimään itsellesi asuntoa. Jos molempien nimissä, onko vuokra-asunto vai omistusasunto?
Pikkasen ihmetyttää että miten sillä miehellä on varaa ostaa energiajuomia, karkkia, ryypätä viikonloppuna jos ap joutuu tekemään ylitöitä että selvittäisiin. Minusta kuulostaa siltä että ap on hyväuskoinen kiltti tyyppi jonka luona on kiva asua ilman että tarttee ottaa omasta elämästä mitään vastuuta. Ja ap vielä puolustelee että ei se ilkeyttään ja kyllä se lupaa sitä ja tätä. Lupauksilla ei makseta vuokraa eikä lupauksilla tiskata/pyykätä/vaihdeta lapsen vaippaa jne. On aika katsoa mitä mies tekee. Loisii ja lorvii eikä edes viikonloppuna halua viettää aikaa vaimonsa kanssa.
En kyllä keksi mitään syytä miksi apn kannattaisi jäädä tuohon suhteeseen. Se kuinka kauan olette olleet yhdessä tai kuinka ihania mies lupailee jne ei niillä ole mitään merkitystä. Ja vaikka eroaisitte niin elämäsi ei ole mennyt hukkaan. Olet nauttinut aikanaan tuon pojan kanssa olemisesta. Mutta hänestä ei kasvanutkaan miestä. Vapauta se elämään tuilla sikolätti elämää jos se siitä kerta nauttii. Etsi sinä mies joka oikeasti haluaa perheen ja hoitaa osuutensa yhteisistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olen eroa miettinytkin, mutta en haluaisi heittää kaikkia hyviä vuosia hukkaan. Ennen tätä tilannetta meillä oli kaikki todella hyvin, työnjako toimi elämässä ja kotona, oli puhetta lapsistakin. Joinain päivinä tekisi mieli sanoa miehelle, etten halua enää jatkaa tätä suhdetta, mutta toisaalta tämä on myös meidän ensimmäinen vastoinkäymisten aika koko suhteen aikana. Mun mies on aina ollut ihana ja vastuuntuntoinen ihminen, en vain enää tunnista koko tyyppiä samaksi, jonka kanssa mentiin naimisiin.
ap
No siis eihän se ole sama ihminen jonka kanssa menit naimisiin. Eivät ne vuodet ole hukkaan menneet mutta tulevat vuodet menevät jos olet väärästä syystä yhdessä tyypin kanssa jota alat pikkuhiljaa vihaamaan. Ilmeisesti työttömyys iski mieheen lujaa. Lapsia ei todellakaan kannata hankkia koska nyt näet vilauksen siitä mitä lapsiperhearki tulisi olemaan.
Alue: Aihe vapaa
Käyt miehen kanssa vakavan keskustelun ja sen aikana sanot, että jos asia ei muutu, niin muutatte eri osoitteisiin. Ja jos tilanne jatkuu ennallaan, niin sitten muutto.
Lisäksi masennus ei aina näy ulospäin, työttömyys on kuitenkin useimmille kova paikka. Tuo ruoan itselleen tekeminen tosin vihjaa siitä, että jaksamista on omiin hommiin, eli saattaa tosiaan olla ihan itsekkyyttäkin. Jos tuo nuudelit pahvilautasilta -kauhukuva toteutuu, niin kyse saattaa oikeasti olla siitä masentumisesta.
Mikäli mies taas on jo tutustuessanne ollut sellainen että kodinhoito tuottaa vaikeuksia, niin saattaisi johtua jostakin neurologisestakin ongelmasta. Kaverissa oli vähän samaa vikaa, homma muuttui kun sai tarkkaavaisuushäiriön diagnoosin ja lääkityksen.