Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies jäi työttömäksi, en jaksa pyörittää arkeamme yksin. Mitä teen?
28.02.2021 |
Mies jäi taannoin työttömäksi ja on mieltynyt kotona loikoilemiseen vähän turhankin paljon. Ennen, miehen vielä työskennellessä, mä hoidin oikeastaan koko kodin - siivosin, pyykkäsin, tein ruokaa joka päivä. Työttömyyden iskettyä jouduin itse ottamaan reilusti lisää töitä ja sovittiin miehen kanssa, että hän ottaa enemmän kotijuttuja hoitaakseen ettei mun tarvitse töistä kotiin tullessa tehdä kotitöitä. Kiva ajatus, mutta toimiiko käytännössä? No ei. Kun lähden töihin, mies jää kotiin nukkumaan. Päivän aikana hän käy ostamassa itselleen energiajuoman ja karkkia lähikaupasta, pelaa, tekee itselleen ruokaa ja nukkuu päiväunet.
Kun tulen töistä, keittiö on kaaos miehen ruoanlaiton jäljiltä, olohuoneessa astioita ja päivä päivältä kasaantuvat kotityöt odottavat edelleen tekijäänsä. Jos olen laittanut ennen töihin lähtöä pesukoneet pyörimään niin, että miehen pitäisi vain tyhjentää ne kun ovat valmiita, märät pyykit lojuvat edelleen pesurummun pohjalla homehtumassa. Mun päivät menee siis töissä, illat siivoillessa ja ruokaa tehdessä ja olen jatkuvasti väsynyt. Kun viikonloppu tulee ja olisi vihdoin aikaa rentoutua yhdessä, mitä tekee mies? Lähtee ryyppäämään ja pelaamaan kaverin luokse.
Istun tässä nyt itsekseni aamukahvia juoden kuuntelemassa, kun pesukone pyörii. Mies lähti eilen aamusta kaverinsa luokse lanittamaan ja tulee kuulemma illalla takaisin. Vietin siis taas viikon ainoat vapaat päivät yksin, kun olisi ollut kerrankin aikaa yrittää viettää laatuaikaa yhdessä. Tuntuu jotenkin vaikealta edes muistaa, miksi ollaan edes yhdessä. Ikään kuin kotiini olisi yhtäkkiä muuttanut miehen tilalle teinipoika, ja olisin nalkuttava mutsi enkä rakastettu vaimo.
Joku ehkä ehdottaa, että mies on masentunut ja käyttäytyy siksi näin. En tosiaan usko niin, koska mies on tyytyväisemmän oloinen elämäänsä kuin vuosiin.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olen eroa miettinytkin, mutta en haluaisi heittää kaikkia hyviä vuosia hukkaan. Ennen tätä tilannetta meillä oli kaikki todella hyvin, työnjako toimi elämässä ja kotona, oli puhetta lapsistakin. Joinain päivinä tekisi mieli sanoa miehelle, etten halua enää jatkaa tätä suhdetta, mutta toisaalta tämä on myös meidän ensimmäinen vastoinkäymisten aika koko suhteen aikana. Mun mies on aina ollut ihana ja vastuuntuntoinen ihminen, en vain enää tunnista koko tyyppiä samaksi, jonka kanssa mentiin naimisiin.
ap
Tai sitten se oikea minä tuli nyt esiin. Joskus käy niin. Masentunut miehesi ei ole, siltä se ei vaikuta tippaakaan. Masentunut aikuinen ei ostele karamelleja ja käy kavereilla. Hyvin jaksaa itsensäkin ruokkia mutta sinuun ei mielenkiinto riitä missään vaiheessa. Olet pelkkä elättäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No erohan se on yleensä ollut ratkaisu näihin.
Senhän sä halusit kuulla.
Mistä tiedät mitä ap halusi kuulla? Käsitin että neuvoja.
En kyllä keksi muuta kuin erota jos ei puhuminen auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vakavan keskustelun paikka.
Miestä varmasti harmittaa työttömyys.
Toisaalta hänellä on nyt mahdollisuus kerrankin lomailla kunnolla, nukkua pitkään, pelata, olla vaan.
Sinä olet myös totuttanut hänet siihen, että hoidat kaiken.Nyt teet miehelle kotityölistan, että nämä asiat pitää olla tehtynä kun tulet töistä kotiin. Älä tee liian rankkaa, mutta esim. pyykit ripustettu kuivumaan ja keittiö siivottu (tarkoittaa, että astiat koneessa ja kone päällä, jos oli täynnä, pöydät pyyhitty jne.)
Joo, todellakin auttaa että ap muuttuu vielä enemmän miehen silmissä äidiksi, joka huolehtii tehtävälistatkin miehelle. Mitä seuraavaksi? Ap maksaa miehelle viikkorahaa?
Ainoa ulospääsy tie tuosta on vakava keskustelu, jonka aikana miehen tulisi tajuta että hänen täytyy ottaa vastuu omasta elämästään ja että parisuhde on tiimi, jossa työskennellään yhteisen hyvän eteen. Ja jos tätä valaistumista ei tapahdu, niin sitten ap:n täytyy tehdä johtopäätökset. Pahoin kyllä pelkään ettei mies tajua, on jo lokeroinut ap:n "äidikseen" mielessään, koska ei tahdo viettää enää aikaa ap:n kanssa.
Tuo on totta. Harva aikuinen haluaa viettää aikaa äitinsä kanssa tai lähteä sen kanssa jonnekin.
Eihän tuo ole mikään parisuhde. Kumppanuus puuttuu.
Mitä jos ehdottaisit miehelle, että jatkatte eri osoitteista käsin? Voitte seurustella ja tapailla ja viettää aikaa vuorotellen kummankin luona.
🇺🇦🇮🇱
Mies ei ole tilanteesta masentunut, hän on tyytyväinen kun voi pelata yömyöhään, nukkua silloin kun huvittaa ja elellä muutenkin vapaasti töistä huolehtimatta. Hänellä on kavereita, jotka jo ennen koronaa elelivät tyytyväisinä tuilla ja työskennellessään vielä mies puhui monesti, että toivoisi ettei tarvitsisi myöskään käydä töissä. Nyt työttömänä ollessaan hän hakee töitä, joihin hänellä ei ole mitään mahdollisuutta päästä (siis työpaikkoja, joihin hänellä ei ole riittävää kokemusta tai koulutusta) ihan vain voidakseen "harmitella" sitä, miten ei saa uutta työpaikkaa.
Tästä ja muutenkin tämänhetkisestä tilanteestamme ollaan keskusteltu monesti. Mies harmittelee mulle sitä, että joudun elättämään meidät tällä hetkellä, mutta lupailee, että sitten joskus jos tilanne on toisinpäin hän tekee saman kuin minä nyt. Kotitöistä keskusteleminen menee suoraan sanottuna joka kerta riitelyksi. Hän ei koe, että kotona pitäisi välttämättä olla siistiä, ja kun lupaa tehdä jonkun kotityön, ne kotityöt siirtyykin sitten aina "huomiseen", kunnes lopulta teen ne itse. Uskon, ettei mies ole laiska mitenkään ilkeyttään tai tahallaan, hän varmaan itsekin uskoo tekevänsä lupaamansa hommat "sitten huomenna", mutta laiskuus iskeekin ja hommat jää tekemättä, sitten aiheesta lievää syyllisyyttään potiessaan purkaa ikävän olonsa muhun suuttumalla, kun mainitsen asiasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotan AP:lle että tottuu nyt ensiksi elämään siellä läävässä, jota kotona makaava mies ei hoida. Kait se mies joskus hoksaa ruveta siivoamaankin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olen eroa miettinytkin, mutta en haluaisi heittää kaikkia hyviä vuosia hukkaan. Ennen tätä tilannetta meillä oli kaikki todella hyvin, työnjako toimi elämässä ja kotona, oli puhetta lapsistakin. Joinain päivinä tekisi mieli sanoa miehelle, etten halua enää jatkaa tätä suhdetta, mutta toisaalta tämä on myös meidän ensimmäinen vastoinkäymisten aika koko suhteen aikana. Mun mies on aina ollut ihana ja vastuuntuntoinen ihminen, en vain enää tunnista koko tyyppiä samaksi, jonka kanssa mentiin naimisiin.
ap
Tottakai teillä ei ollut mitään ongelmia ja työnjako toimi aiemmin, sähän kerroit että teit aiemminkin kaikki kotityöt! Nyt ongelmana on ettet enää jaksa kun käyt kahdessa työssä. Ajattelepa mitä tapahtuisi jos sä vaikka sairastuisit? Tai joutuisit onnettomuuteen? Voitko tämän hetkisen tilanteen perusteella päätellä että mies auttaisi sinua? Hoitaisi kodin ja avustaisi sua? Elämässä kun voi sattua kaikenlaista. Oliko ehkä onnenkantamoinen että miehen luonne paljastui nyt, ennen lapsia? Tuo argumentti että ei halua heittää hukkaan aiempia yhdessäolovuosia, ja siksi jää suhteeseen, jossa on hyväksikäytetty, on huono. Kumpi on parempi tilanne: olla huonosa suhteessa 10 vuotta kuin olla 10 vuotta ja yksi päivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No erohan se on yleensä ollut ratkaisu näihin.
Senhän sä halusit kuulla.
Mistä tiedät mitä ap halusi kuulla? Käsitin että neuvoja.
En kyllä keksi muuta kuin erota jos ei puhuminen auta.
Tämä on viikonloppunovelli Porvoosta. Huomaat, kun ketju jatkuu niin Ap kommentoi aina välillä pitääkseen ketjun hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole tilanteesta masentunut, hän on tyytyväinen kun voi pelata yömyöhään, nukkua silloin kun huvittaa ja elellä muutenkin vapaasti töistä huolehtimatta. Hänellä on kavereita, jotka jo ennen koronaa elelivät tyytyväisinä tuilla ja työskennellessään vielä mies puhui monesti, että toivoisi ettei tarvitsisi myöskään käydä töissä. Nyt työttömänä ollessaan hän hakee töitä, joihin hänellä ei ole mitään mahdollisuutta päästä (siis työpaikkoja, joihin hänellä ei ole riittävää kokemusta tai koulutusta) ihan vain voidakseen "harmitella" sitä, miten ei saa uutta työpaikkaa.
Tästä ja muutenkin tämänhetkisestä tilanteestamme ollaan keskusteltu monesti. Mies harmittelee mulle sitä, että joudun elättämään meidät tällä hetkellä, mutta lupailee, että sitten joskus jos tilanne on toisinpäin hän tekee saman kuin minä nyt. Kotitöistä keskusteleminen menee suoraan sanottuna joka kerta riitelyksi. Hän ei koe, että kotona pitäisi välttämättä olla siistiä, ja kun lupaa tehdä jonkun kotityön, ne kotityöt siirtyykin sitten aina "huomiseen", kunnes lopulta teen ne itse. Uskon, ettei mies ole laiska mitenkään ilkeyttään tai tahallaan, hän varmaan itsekin uskoo tekevänsä lupaamansa hommat "sitten huomenna", mutta laiskuus iskeekin ja hommat jää tekemättä, sitten aiheesta lievää syyllisyyttään potiessaan purkaa ikävän olonsa muhun suuttumalla, kun mainitsen asiasta.
ap
Jos mies arvostaisi sinua niin hän tekisi kotitöitä ja viettäisi aikaa kanssasi. On ihan samantekevää mitä mies puhuu ja väittää jos teot osoittavat että ei arvosta sinua pätkääkään.
Nyt kannattaa ymmärtää että jos hommaat tuon miehen kanssa lapsia niin saat elättää ja hoitaa ne myös 95% ajasta. Vaikka mies väittäisi mitä niin tuskin tulee hoitamaan osuuttaan koska on paljon kivempaa syödä karkkia ja pelata yömyöhään kavereiden kanssa.
Eli jos haluat lapsia niin eroa ja etsi oikea mies. Jos sinulle riittää että saat elättää ja hoitaa teiniä joka ei edes arvosta sinua niin jatka tuossa suhteessa. Valinta on sinun.
Ja voit olla oikeassa että mies ei jätä kotitöitä "ilkeyttään" sinulle. Mutta ihan sama onko ilkeä vai täydellisen laiska niin jokatapauksessa tulos on että sinä joudut ne kotityöt tekemään. Ja tuskinpa mies tulee muuttumaan. Ainakaan lapsia ei kannata hommata ja uskoa että kyllä se sitten muuttuu paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä miestä tuomaan kaupasta ruokaa ja tarvikkeita perheellekin. Ellei tuo, älä kokkaa hänelle iltaruokaa.
Taas se nähdään kuinka naisia kiinnostavat vain miehen rahat. Työttömäksi jääneet jätetään heti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vakavan keskustelun paikka.
Miestä varmasti harmittaa työttömyys.
Toisaalta hänellä on nyt mahdollisuus kerrankin lomailla kunnolla, nukkua pitkään, pelata, olla vaan.
Sinä olet myös totuttanut hänet siihen, että hoidat kaiken.Nyt teet miehelle kotityölistan, että nämä asiat pitää olla tehtynä kun tulet töistä kotiin. Älä tee liian rankkaa, mutta esim. pyykit ripustettu kuivumaan ja keittiö siivottu (tarkoittaa, että astiat koneessa ja kone päällä, jos oli täynnä, pöydät pyyhitty jne.)
Joo, todellakin auttaa että ap muuttuu vielä enemmän miehen silmissä äidiksi, joka huolehtii tehtävälistatkin miehelle. Mitä seuraavaksi? Ap maksaa miehelle viikkorahaa?
Ainoa ulospääsy tie tuosta on vakava keskustelu, jonka aikana miehen tulisi tajuta että hänen täytyy ottaa vastuu omasta elämästään ja että parisuhde on tiimi, jossa työskennellään yhteisen hyvän eteen. Ja jos tätä valaistumista ei tapahdu, niin sitten ap:n täytyy tehdä johtopäätökset. Pahoin kyllä pelkään ettei mies tajua, on jo lokeroinut ap:n "äidikseen" mielessään, koska ei tahdo viettää enää aikaa ap:n kanssa.
Tuo on totta. Harva aikuinen haluaa viettää aikaa äitinsä kanssa tai lähteä sen kanssa jonnekin.
Pointti onkin siinä, että kun lokeroi mielessään puolisonsa "äidikseen", alkaa käyttäytyä kuin murrosikäinen. Teinit harvoin haluaa hengata mutsin kaa.
Olette kyllä oikeassa myös siitä, että olen mahdollistanut tämän miehelleni ja tavallaan myös osasyyllinen siihen, että tähän tilanteeseen ollaan päädytty. Aiemmin miehen vielä työskennellessä kotitöiden hoitaminen ei ollut mulle mikään ongelma, koin ne jopa tavallaan ihan rentouttaviksi ja tunsin oloni tosi hyväksi siitä, kun sai kodin näyttämään kivalta ja oli hyvää ruokaa pöydässä.
Nyt kun teen enemmän töitä ja miehen ollessa kotona enemmän tekemässä enemmän sotkua, mulla ei vaan riitä päivän tunnit siihen kivan kodin ylläpitoon ja on ollut tosi raskasta palata joka päivä töistä sotkuiseen kotiin, vaikka olisi illalla ja vielä aamulla ennen töihin lähtöä katsonut, että kaikki on suurinpiirtein järjestyksessä.
Ajatus eri osoitteisiin muuttamisesta jäi pyörimään mieleen.. Aika radikaaliahan se olisi, mutta toisaalta siitä viimeistään näkisi, onko tästä avioliitosta enää mihinkään. Pelkään, että mies laiskistuisi entisestään ja tilanne menisi siihen, että hän pelaa kaiket päivät sotkuisessa kämpässä ja syö nuudeleita pahvilautasilta, kun ei jaksa ikinä tiskata. Tai sitten lojuisi omasta asunnostaan huolimatta aina mun asunnollani, koska se on kivempaa kuin haisevassa sikolätissä oleminen. Toisaalta ehkä kauhukuvani toteutuessaan saisi miehen heräämään vähän, kun tulisikin ikävä siistiä kotia ja kotiruokaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aidosti kiinnostaa, miksi kukaan suostuu tällaiseen? En voi ymmärtää naisia, joille tämä on ok.
Vierailija kirjoitti:
Olette kyllä oikeassa myös siitä, että olen mahdollistanut tämän miehelleni ja tavallaan myös osasyyllinen siihen, että tähän tilanteeseen ollaan päädytty. Aiemmin miehen vielä työskennellessä kotitöiden hoitaminen ei ollut mulle mikään ongelma, koin ne jopa tavallaan ihan rentouttaviksi ja tunsin oloni tosi hyväksi siitä, kun sai kodin näyttämään kivalta ja oli hyvää ruokaa pöydässä.
Nyt kun teen enemmän töitä ja miehen ollessa kotona enemmän tekemässä enemmän sotkua, mulla ei vaan riitä päivän tunnit siihen kivan kodin ylläpitoon ja on ollut tosi raskasta palata joka päivä töistä sotkuiseen kotiin, vaikka olisi illalla ja vielä aamulla ennen töihin lähtöä katsonut, että kaikki on suurinpiirtein järjestyksessä.
Ajatus eri osoitteisiin muuttamisesta jäi pyörimään mieleen.. Aika radikaaliahan se olisi, mutta toisaalta siitä viimeistään näkisi, onko tästä avioliitosta enää mihinkään. Pelkään, että mies laiskistuisi entisestään ja tilanne menisi siihen, että hän pelaa kaiket päivät sotkuisessa kämpässä ja syö nuudeleita pahvilautasilta, kun ei jaksa ikinä tiskata. Tai sitten lojuisi omasta asunnostaan huolimatta aina mun asunnollani, koska se on kivempaa kuin haisevassa sikolätissä oleminen. Toisaalta ehkä kauhukuvani toteutuessaan saisi miehen heräämään vähän, kun tulisikin ikävä siistiä kotia ja kotiruokaa.
ap
Siis oletko sittenkin äiti joka kirjoittaa pojastaan? Jos kyseessä on aikuinen mies hän on itse vastuussa omasta elämästään. Uskomatonta, nyt selkärankaa nainen.
Onnea sinulle.
Oma mieheni on korkeakoulutettu, 5000 e kuussa tienaava, komea, pitkä ja hoikka, käy salilla, ei juopottele eikä ylensyö, maksaa käytännössä kaiken elämisemme vaikka minäkin olen töissä, tekee oma-aloitteisesti kotitöitä ja laittaa ruokaa ja ostelee minulle spontaanisti kukkia, vaatteita ja koruja.
Tällaisiakin miehiä on olemassa ja sinä olet valinnut elätettäväksesi juopottelevan, henkisesti 12-vuotiaan tasolle jääneen porsaan? Oh well...
Pitää nalkuttaa armottomasti ja uhkailla erolla. Ei se varsinaisesti auta, mutta tuo vähän tyydytystä.
Pelkäätkö ap yksinoloa? Koetko että et saisi parempaa miestä? Oletko läheisriippuvainen?
Ihanko oikeasti olet valmis suunnittelemaan lasta lapsen kanssa. Kehtaat kirjoittaa että pelkäät että mies päätyisi syömään nuudeleita pahvilautaselta jos asuisitte erillään. Ymmärtäisin jos miettisin tuollaista 16 vuotiaasta pojastasi joka muuttaa opiskelukämppään. Mutta jos epäilet tuollaista täysi-ikäisestä miehestä niin suhteenne kuulostaa kieltämättä enemmän äidin ja pojan suhteelta kuin parisuhteelta. Ei tuollaiseen suhteeseen kannata lapsia hommata.
Jatka suhdetta jos olet valmis hoitamaan "miestäsi" ja huolehtimaan ettei teille vahingossakaan tule lasta koskaan. Ei ole reilua pakottaa lasta isäksi (miehesi käyttäytyy vastuuttomasti kuin lapsi). Eikä ole reilua että lapsi joutuisi kärsimään siitä että isä ei ole aikuinen.
En ymmärrä mitä sellaista saat suhteesta että sinun kannattaa jatkaa yhdessä?
Alue: Aihe vapaa
Sinä mahdollistat tuon eli ei vika ole miehessä vaan sinussa. Lopeta se passaaminen! Niin yksinkertaisesti saat aikaa itsellesi ja vaikka parisuhteelle.
Kyllä mies pesukonetta osaa käyttää, kun puhtaat vaatteet loppuvat.
Rehellinen ollakseni: eläisin juuri niin kuin miehesi, jos oma puoliso tekisi sen mahdolliseksi!