Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies jäi työttömäksi, en jaksa pyörittää arkeamme yksin. Mitä teen?
28.02.2021 |
Mies jäi taannoin työttömäksi ja on mieltynyt kotona loikoilemiseen vähän turhankin paljon. Ennen, miehen vielä työskennellessä, mä hoidin oikeastaan koko kodin - siivosin, pyykkäsin, tein ruokaa joka päivä. Työttömyyden iskettyä jouduin itse ottamaan reilusti lisää töitä ja sovittiin miehen kanssa, että hän ottaa enemmän kotijuttuja hoitaakseen ettei mun tarvitse töistä kotiin tullessa tehdä kotitöitä. Kiva ajatus, mutta toimiiko käytännössä? No ei. Kun lähden töihin, mies jää kotiin nukkumaan. Päivän aikana hän käy ostamassa itselleen energiajuoman ja karkkia lähikaupasta, pelaa, tekee itselleen ruokaa ja nukkuu päiväunet.
Kun tulen töistä, keittiö on kaaos miehen ruoanlaiton jäljiltä, olohuoneessa astioita ja päivä päivältä kasaantuvat kotityöt odottavat edelleen tekijäänsä. Jos olen laittanut ennen töihin lähtöä pesukoneet pyörimään niin, että miehen pitäisi vain tyhjentää ne kun ovat valmiita, märät pyykit lojuvat edelleen pesurummun pohjalla homehtumassa. Mun päivät menee siis töissä, illat siivoillessa ja ruokaa tehdessä ja olen jatkuvasti väsynyt. Kun viikonloppu tulee ja olisi vihdoin aikaa rentoutua yhdessä, mitä tekee mies? Lähtee ryyppäämään ja pelaamaan kaverin luokse.
Istun tässä nyt itsekseni aamukahvia juoden kuuntelemassa, kun pesukone pyörii. Mies lähti eilen aamusta kaverinsa luokse lanittamaan ja tulee kuulemma illalla takaisin. Vietin siis taas viikon ainoat vapaat päivät yksin, kun olisi ollut kerrankin aikaa yrittää viettää laatuaikaa yhdessä. Tuntuu jotenkin vaikealta edes muistaa, miksi ollaan edes yhdessä. Ikään kuin kotiini olisi yhtäkkiä muuttanut miehen tilalle teinipoika, ja olisin nalkuttava mutsi enkä rakastettu vaimo.
Joku ehkä ehdottaa, että mies on masentunut ja käyttäytyy siksi näin. En tosiaan usko niin, koska mies on tyytyväisemmän oloinen elämäänsä kuin vuosiin.
Kommentit (101)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkasen ihmetyttää että miten sillä miehellä on varaa ostaa energiajuomia, karkkia, ryypätä viikonloppuna jos ap joutuu tekemään ylitöitä että selvittäisiin. Minusta kuulostaa siltä että ap on hyväuskoinen kiltti tyyppi jonka luona on kiva asua ilman että tarttee ottaa omasta elämästä mitään vastuuta. Ja ap vielä puolustelee että ei se ilkeyttään ja kyllä se lupaa sitä ja tätä. Lupauksilla ei makseta vuokraa eikä lupauksilla tiskata/pyykätä/vaihdeta lapsen vaippaa jne. On aika katsoa mitä mies tekee. Loisii ja lorvii eikä edes viikonloppuna halua viettää aikaa vaimonsa kanssa.
En kyllä keksi mitään syytä miksi apn kannattaisi jäädä tuohon suhteeseen. Se kuinka kauan olette olleet yhdessä tai kuinka ihania mies lupailee jne ei niillä ole mitään merkitystä. Ja vaikka eroaisitte niin elämäsi ei ole mennyt hukkaan. Olet nauttinut aikanaan tuon pojan kanssa olemisesta. Mutta hänestä ei kasvanutkaan miestä. Vapauta se elämään tuilla sikolätti elämää jos se siitä kerta nauttii. Etsi sinä mies joka oikeasti haluaa perheen ja hoitaa osuutensa yhteisistä asioista.
Jos mies on vasta jäänyt työttömäksi, hän on todennäköisesti ansiosidonnaisella - ja se saattaa olla jossain tapauksissa aika edullinen ratkaisu. Ainakin itselläni käteen jäävä tulo ei työttömyysaikanani juuri vähennyt, koska verotuksemme pitää huolta tasauksesta, koska auton ja bussin käyttö väheni, ja koska vaatteiden ei tarvinnut olla niin edustuskelpoisia kuin työpaikalla, ja meikkiäkään en juuri tarvinnut. Sitä paitsi kotona syöminen päivisin oli myös edullisempaa kuin työmaasyöminen.
Työttömäksi jääminen ei suinkaan ensi vaiheessa välttämättä mitenkään merkitse äkillistä köyhyyttä.
Huono provo, annan 0/5, toki tärkeintä oli löytää päivän m i e s vih a idea :)
Ajattelit oikeasti hankkia lapsia sellaisen miehen kanssa, joka ei tee kotona mitään? Mitäpä luulet, kuka hoitaisi lapset ihan yksin? Vihje, se ei olisi miehesi.
Minusta koko perusasetelma on pielessä ja nyt tilanne vain on eskaloitunut työttömyyden vuoksi. Olet naimisissa laiskan teinipojan kanssa. Onnea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahah päivän eka keksitty mieshaukkumisketju!
Eihän ap haukkunut miestään vaan kertoi rehellisesti miehen normielämästä ja valinnoista 🙄
Suurin osa pitäisi tuollaiseksi muuttunutta miestä liian laiskana ja itsekeskeisenä mihinkään vakavaan aikuisten parisuhteeseen, niinkuin voit kommenteista ja peukutuksista päätellä.
Tuo tyyppi on jotka ketjussa valittamassa jos keskustellaan mitä miehet oikeasti tekee ja mitä ne oikeasti on. Ei kestä todellisuutta tippaakaan. Tosin ei ole esittänyt vielä sitä vaihtoehtotodellisuuttakaan missä itse elää.
Jep, heitä on täällä vauvalla aika suuri prosentti. Samaistuvat todennäköisesti ap:n mieheen ja se tuntuu pahalta :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen miehen identiteetti on sidottu työhön. Kun työ lähtee, miehen itsetunto saa kolahduksen, jota vielä pahentaa ajatus, että miehen pitäisi alkaa tekemään nöyryyttäviä kotitöitä eli "akkain töitä". Tästä on ihan tutkimuksiakin, että työtön mies tekee vähemmän kotitöitä kuin töissä oleva nainen, luultavasti juuri tästä mielikuvasta johtuen. Hyvä kysymys onkin miksi ihmeessä kotitöillä on niin matala status, että vain nainen kelpaa niitä tekemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkasen ihmetyttää että miten sillä miehellä on varaa ostaa energiajuomia, karkkia, ryypätä viikonloppuna jos ap joutuu tekemään ylitöitä että selvittäisiin. Minusta kuulostaa siltä että ap on hyväuskoinen kiltti tyyppi jonka luona on kiva asua ilman että tarttee ottaa omasta elämästä mitään vastuuta. Ja ap vielä puolustelee että ei se ilkeyttään ja kyllä se lupaa sitä ja tätä. Lupauksilla ei makseta vuokraa eikä lupauksilla tiskata/pyykätä/vaihdeta lapsen vaippaa jne. On aika katsoa mitä mies tekee. Loisii ja lorvii eikä edes viikonloppuna halua viettää aikaa vaimonsa kanssa.
En kyllä keksi mitään syytä miksi apn kannattaisi jäädä tuohon suhteeseen. Se kuinka kauan olette olleet yhdessä tai kuinka ihania mies lupailee jne ei niillä ole mitään merkitystä. Ja vaikka eroaisitte niin elämäsi ei ole mennyt hukkaan. Olet nauttinut aikanaan tuon pojan kanssa olemisesta. Mutta hänestä ei kasvanutkaan miestä. Vapauta se elämään tuilla sikolätti elämää jos se siitä kerta nauttii. Etsi sinä mies joka oikeasti haluaa perheen ja hoitaa osuutensa yhteisistä asioista.
Jos mies on vasta jäänyt työttömäksi, hän on todennäköisesti ansiosidonnaisella - ja se saattaa olla jossain tapauksissa aika edullinen ratkaisu. Ainakin itselläni käteen jäävä tulo ei työttömyysaikanani juuri vähennyt, koska verotuksemme pitää huolta tasauksesta, koska auton ja bussin käyttö väheni, ja koska vaatteiden ei tarvinnut olla niin edustuskelpoisia kuin työpaikalla, ja meikkiäkään en juuri tarvinnut. Sitä paitsi kotona syöminen päivisin oli myös edullisempaa kuin työmaasyöminen.
Työttömäksi jääminen ei suinkaan ensi vaiheessa välttämättä mitenkään merkitse äkillistä köyhyyttä.
No miksi ap tekee toista työtä /ylitöitä että selviäisivät. Ja mieskin lohduttaa että kyllä hän sitten josksu myöhemmin maksaa enemmän kun vaimo joutuu nyt maksamaan enemmän jatekemään enemmän työtunteja että pariskunnan rahat riittäisivät. Näihin apn kertomiin asioihin viitaten ihmettelin että miten miehellä varaa tuhlata rahaa vaikka vaimo joutuu tekemään tavallista pidempää päivää että rahat riittäisivät. Ja vielä kaikki kotityöt naiselle. No okeastaan eniten ihmettelen että millainen nainen suostuu tällaiseen järjestelyyn. Empatiakyvyttömälle miehellehän tämä on lottovoitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se kylmästi jos ei tule muutosta. Älä nyt ainakaan lapsia ala hankkimaan tollasen kanssa.
Miesten haukkumisketju vol 99999 ^ 1000
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä mahdollistat tuon eli ei vika ole miehessä vaan sinussa. Lopeta se passaaminen! Niin yksinkertaisesti saat aikaa itsellesi ja vaikka parisuhteelle.
Kyllä mies pesukonetta osaa käyttää, kun puhtaat vaatteet loppuvat.
Rehellinen ollakseni: eläisin juuri niin kuin miehesi, jos oma puoliso tekisi sen mahdolliseksi!
Eli olet luonteeltasi epäempaattinen, itsekäs ja laiska hyväksikäyttäjä, jota pitää jatkuvasti paimentaa ja käskeä. Oikea unelmapuoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhtwet on vain urpoille, jotka ei kestä pään sisältöään yksin. Koira on ihmisen paras ystävä. Tai kissa. Ellei se syö omistajansa päätä, kuten taannoin tapahtui.
Taitaa olla ap:lla edessä yt:t.
Hankala homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porvoon prole se jaksaa tarinoida koko pitkän päivän. Hyvinhän se sairaselälkeeltään onnaa.
Vierailija kirjoitti:
Porvoon prole se jaksaa tarinoida koko pitkän päivän. Hyvinhän se sairaselälkeeltään onnaa.
Ja helposti vielä huomisenkin.
Tulos tai ulos. Tee miehelle joka viikko jääkaapin oveen työlista, niin se ei voi väittää ettei muista mitä piti tehdä. Miksi elättäisit hyödytöntä loista?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina tehnyt meillä kotitöistä pääosan koska mies oli raskaassa reissutyössä. Sitten jäi työttömäksi eikä tehnyt kotihommia. Olikin selvästi todella masentunut. Nyt on saanut normaalin työn ja tekee kotitöitä. Kehottaisin sinua huomioimaan miehen tilanteen, työttömyys voi masentaa ja passivoida. Toki tuo ei voi vuoskausia jatkua.
No juu, ap:n mies kuulostaakin todella masentuneelta, kun jaksaa vaivautua päivittäin ostamaan itselleen karkkia ja energiajuomaa ja raahautua kaverille pelaamaan yötä myöten.
Aloitat nyt siitä, että otat selvää asumisjärjestelyistä. Kenen nimissä on nykyinen asunto? Miten pääset siitä eroon ja saat uuden kämpän. Alat laittaa tavaroita laatikoihin ja varastoon. Perustat ehkä oman rahapiilon, johon nostat pari kymppiä päivittäin niin että saat omaa pesämunaa muuttoon.
Tuo asuntoasia ensiksi selväksi, että voit miehelle ehdottaa kuinka erilleen muutto hoidetaan.
Teiniltähän tuo kuulostaa. Päivittäin energiajuomaa ja karkkia hakee kaupasta, muttei normaalia ruokaa tai ostoksia hoida? Ja kavereilla luuhaa päivät pitkät yötä myöten....
Jos ei halua asiasta puhua ja puhumisen jälkeen ryhdistäydy hoitamaan omaa osuuttaan, eroaisin. Turha tollasta riippakiveä ja lapsen tasolla olevaa on pidempään katsella samassa taloudessa.
Ja tuo että mies on vieläpä tyytyväinen tilaansa, no taatusti on: mahdollistat hänelle täyden joutenolon ja rahallisestikaan ei liiemmin kärsi mitä ilmeisimmin, kun olet hänen taloudellisen osuutensa lisätöilläsi paikkaillut. Mikäs siinä sohvalla maata kun vaimo hoitaa kaiken ja piikoo.
Alue: Aihe vapaa
Ap, et ole vielä vastannut siihen, mitä mies itse sanoo tähän järjestelyyn.
Minullakin oli tuollainen helmi kauan sitten, muttei ollut kauaa; olimme kaukoseurustelleet pari vuotta ja tarkoitus oli asua koko kesä kimpassa hänen kotikaupungissaan. Hänestä löytyi puristamalla muutama mielenkiintoinen ajatusmalli, joita hän ei suurin surminkaan olisi halunnut paljastaa.
Hänen mielestään kotityöt kuuluivat naiselle, ja mies teki niitä silloin tällöin vain osoittaakseen hienouttaan tai halutessaan jotain. Häntä olisi voinut pitää maailman tappiin yhä pahenevassa sotkussa; hän oli ollut tavallisen sotkuinen teinipoika ja osaisi edelleenkin elää likapyykin ja likaisten astioiden keskellä. Kaiken, mitä kotoa ei saisi, saisi viime kädessä jostain muualta - ruoan, seuran ja seksin. Naiselle jäi vain kaksi vaihtoehtoa: joko lähteä tai jäädä ja suostua yllä kuvattuun työnjakoon. Mutta tätä hän ei halunnut sanoa ääneen.
Muistuu mieleen kaksi valaisevaa tapausta. Minä olin kesätöissä käyvä opiskelija ja hän lomalla oleva työntekijä, ja iltapäivisin hän odotti minua suu ammollaan kuin nälkään nääntyvä linnunpoikanen: hän tosissaan odotti, että minä työntäyteisen tehdassiivouspäivän jälkeen ajaisin polkupyörällä kaupan kautta kämpillemme ja ryhtyisin tekemään hänelle iltaruokaa. Lounaan hän kävi salaa syömässä äitinsä luona; tämäkin paljastui ihan vahingossa.
Koska hän oli lomalla, hän kävi kaksi kertaa päivässä lenkillä ja makasi lopun aikaa television ääressä urheilua katsomassa. Kun juoksutossujen tuoma hiekka alkoi kinostua eteiseen, pyysin häntä siivoamaan. Meni viikko, ja kasasin rapaiset matot eteiseen valmiiksi ja ilmoitin, että jotain saisi jo tapahtua. Palatessani töistä matot olivat palanneet lattioille ja joka puolella oli hiekkaa. "Kyllä mä niitä tossa eteisessä puistelin." Siivota ei voinut, ei millään, ei yhtään. Pakkohan kuitenkin jotain oli tehdä, jottei erimielisyyksiä syntyisi. Tuolloin minua vain v*tutti, mutta nyt näen, että tuossa kokeiltiin rajoja ja aseteltiin askelmerkkejä. Ihmeellistä passiivis-aggressiivista peliä.
Nyt palautui mieleen ruoanlaiton osalta erikoisin temppu, jolla poikaystävä lienee yrittänyt sitä ikivanhaa ja edelleen hämmästyttävän elinvoimaista keinoa, että kun mies tekee jotain tosi huonosti, nainen tuskastuu ja tekee sen siitedes itse. Poikaystäväni (siis 22-vuotias mies) kokkasi: osti pakastekanan luineen päivineen, asetti sen astiaan mikrokuvun alle ja väänsi mikrouunin paistamaan. Sulaa muovia, savuvahinkoja ja kireä tunnelma. Hän lähti vihaisena äitinsä luokse (syömään, epäilemättä) ja minä jäin ihmettelemään, mihin hittoon olin itseni saattanut.
Minulla kävi siinä mielessä tuuri, että olin joka tapauksessa palaamassa opiskelupaikkakunnalle ja suhteen lopettaminen oli sikäli helppoa. Tällä miehellä oli varmasti tarkoitus pitää parisuhdekäsityksensä piilossa siihen asti, etten pääsisi enää kovin helposti lähtemään. Hän tuli perässäni opiskelukaupunkiini kihlasormuksen kanssa ja kirjaimellisesti itki ulko-ovella, kun ei onnistunut suunnitelmissaan. Hyvin pian hän löysi itselleen vauvakuumeisen vaimon ja epäilemättä äidin. Avioeronsa jälkeen hän tekstaili minulle niitä näitä muutaman vuoden välein. En tiedä, mitä hän halusi, muttei kauheasti kiinnostanutkaan. Ihminen ei oikeasti muutu perusluonteeltaan kovinkaan paljon. Varsinkaan, jos hänelle antaa pienenkään mahdollisuuden olla muuttumatta.