Lue keskustelun säännöt.
Merikarvian poikamiehet ihmettelevät mikä nykyajan naisia vaivaa: "ehkä heillä on korkeammat tavoitteet"
27.02.2021 |
Merikarvialla sataa nuorta miestä kohden on 7180 samanikäistä naista. Samanlainen tilanne on Pomarkussa, Nakkilassa, Karviassa ja Kokemäellä.
Krister Ristimäki arvelee, että naiset lähtevät, koska he eivät löydä Merikarvialta mieleistään työtä.
Ehkä heillä on korkeammat tavoitteet ja he haluavat jollekin tietylle alalle. Täällä ei oikein ole palveluitakaan. Kela on hävinnyt ja nyt on enää pari kauppaa, pankki ja posti.
Me miehet ehkä tyydytään vähän vähempään. Ei niin kiinnosta tuo kaupunkilaiselämä.
Kommentit (1318)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
No useampikin tämän ketjun kommentoija tuntuu olevan sitä mieltä, ettei noilta Merikarvioilta saisi nuoret naiset muuttaa pois.
Tässä siis vaan kerroin omia syitäni sille, miksi aikoinaan muutin enkä ole muuttamassa takaisin. Olin nuoruuteni tosi onneton omassa Merikarviassani. Ei siellä olevien ihmisten vika, vaan paikka ei vaan tarjonnut mulle mitään mielekästä puuhaa kirjaston kirjoja lukuunottamatta.Ei kai monetkaan oikeasti halua estää naisten muuttamista, mutta luulisi useammalla olevan muuttohaluja johonkin pienelle paikalle. Nyt monet muuttaa itsemurhayksiöön josta maksaa 900 euroa kuukaudessa kun pienessä paikassa menisi vain 250 euroa kaksiosta tai kolmiosta. Eikä kaikki naiset todellakaan joudu asumaan tietyssä paikassa kunnianhimonsa vuoksi :D
Tuppukylällä kytätään ja juorutaan. Porukka on erittäin sisäänpäin lämpiävää.
Taas tätä yleistämistä. Onko teidän ihan mahdoton olla viljelemättä näitä koko ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
No useampikin tämän ketjun kommentoija tuntuu olevan sitä mieltä, ettei noilta Merikarvioilta saisi nuoret naiset muuttaa pois.
Tässä siis vaan kerroin omia syitäni sille, miksi aikoinaan muutin enkä ole muuttamassa takaisin. Olin nuoruuteni tosi onneton omassa Merikarviassani. Ei siellä olevien ihmisten vika, vaan paikka ei vaan tarjonnut mulle mitään mielekästä puuhaa kirjaston kirjoja lukuunottamatta.Ei kai monetkaan oikeasti halua estää naisten muuttamista, mutta luulisi useammalla olevan muuttohaluja johonkin pienelle paikalle. Nyt monet muuttaa itsemurhayksiöön josta maksaa 900 euroa kuukaudessa kun pienessä paikassa menisi vain 250 euroa kaksiosta tai kolmiosta. Eikä kaikki naiset todellakaan joudu asumaan tietyssä paikassa kunnianhimonsa vuoksi :D
siis aika monen unelma on just bailata jossain yöelämässä aikansa kun se tuntuu niin hohdokkaalta ja että elämä menee lujempaa. Totuus vaan on se että pikkukyläläinen loppujen lopuksi tekee sitä samaa kuin teki kylillä siellä suuremmassa cityssä. On todellakin normaalia muuttaa opiskelujen ja työn perässä, ei ole normaalia että monet isot kaupungit majoittavat pikkukylistä lähteneitä jotka nauttivat jokaista mahdollista tukea mitä Suomessa vain saa eivätkä opiskele saati tee töitä. Eivät edes halua. Se vain on nyt totuus Suomen tilanteesta tänä päivänä. lojutaan mieluummin isoissa kaupungeissa sängyn pohjalla kuin pienissä kylissä.
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan positiiviset ja tsemppaavat kommentit jätetään. Ok?
Eli mode haluaa ylipuhua naiset syrjäkylille.
Montakos vihakommenttiasi lähti roskiin?
Ihan syystä on poistettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
No useampikin tämän ketjun kommentoija tuntuu olevan sitä mieltä, ettei noilta Merikarvioilta saisi nuoret naiset muuttaa pois.
Tässä siis vaan kerroin omia syitäni sille, miksi aikoinaan muutin enkä ole muuttamassa takaisin. Olin nuoruuteni tosi onneton omassa Merikarviassani. Ei siellä olevien ihmisten vika, vaan paikka ei vaan tarjonnut mulle mitään mielekästä puuhaa kirjaston kirjoja lukuunottamatta.Ei kai monetkaan oikeasti halua estää naisten muuttamista, mutta luulisi useammalla olevan muuttohaluja johonkin pienelle paikalle. Nyt monet muuttaa itsemurhayksiöön josta maksaa 900 euroa kuukaudessa kun pienessä paikassa menisi vain 250 euroa kaksiosta tai kolmiosta. Eikä kaikki naiset todellakaan joudu asumaan tietyssä paikassa kunnianhimonsa vuoksi :D
Tuppukylällä kytätään ja juorutaan. Porukka on erittäin sisäänpäin lämpiävää.
Taas tätä yleistämistä. Onko teidän ihan mahdoton olla viljelemättä näitä koko ajan?
Oon kasvanut tuppukylällä, enköhän tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Missähän kohtaa tuossa jutussa mies ihmetteli mikä nykyajan naisia vaivaa?
Ei yhtään missään. Siksi tämä ketju onkin mitä mainioin osoitus yhteiskunnan ja naisten rakenteellisesta vihasta miehiä kohtaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä näitä naisia oikein vaivaa kun eivät halua jäädä jäädä kotiseudulle alkeellisiin oloihin emänniksi ja sänkyviihdykkeeksi ilman palkkaa?
Kyllä on nykynaisilla itsekkyys huipussaan.Miksi osa naisista valittaa että on ikää 30+ ja ei vieläkään ole lapsia ... vaikka asuvat isoissa kaupungeissa joissa on miehiäkin paljon tarjolla
Minä en ole löytänyt miestä, joka haluaisi lapsia minun kanssani ja jonka kanssa minä myös haluaisin lapsia. Ei se kaupungissa asuminen sitä tarkoita, että sopiva kumppani olisi helppo löytää.
Mä tosin en juuri valita kohtaloani. Ei se mitään hyödytä kuitenkaan. Alan olla muutenkin jo sen ikäinen (38), että järkevintä on pyrkiä sopeutumaan lapsettomaksi jäämiseen.
Varmasti moni naiseton mies olisi mielellään vaikka lapsiakin suostunut tekemään jos olisi saanut parisuhteen jos vain olisit nuorempana kelpuuttanut jonkun tavallisen miehen! Lähes nelikymppisenä on tietysti turha naisen alkaa vasta lapsista haaveilemaan.
Ai kato! Nytkö niitä lapsia saakin saada? Toissa viikolla naisten piti kysyä lupa raskautumiseen ja tilata valmiiksi isyystesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin myös että joku maaseudulla asuva nuori mies kertoisi ihan ilman ivaa ja vilpittömästi vaan miksi asuu siellä missä asuu. Ihan rautalangasta vääntäen ja ystävällisesti.
Ne oikeasti elämäänsä tyytyväiset "maalaispojat" eivät hengaile täällä avlla.
Nyt siellä on varmaan verkot käyty katsomassa ja Toyotaan ollaan vaihtamassa Motonetistä ostetut jarrupalat parin asennuskaljan kera.
Jännää muutenkin että naiset kuvittelevat niiden olevan tilivelvollisia.
Hei maaltaistollo, mitä sä siellä maalla asut tyytyväisenä ilman naista?? Etkä tiedä paikkaasi ja mikä on roolisi naisen tisetunnon kohottajana?
Voihan sitä tulla yrittämään tänne kaupunkiin ja jos taidot ja ulkonäkö riittää niin ehdottaa vaikka myöhemmin palaamista sinne Merikaarinaan jos yhteisymmärryksellä niin päätätte.
Pakkokko sinne jäädä itsesääliin kieriskelemään rohkeutta vaan toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
No useampikin tämän ketjun kommentoija tuntuu olevan sitä mieltä, ettei noilta Merikarvioilta saisi nuoret naiset muuttaa pois.
Tässä siis vaan kerroin omia syitäni sille, miksi aikoinaan muutin enkä ole muuttamassa takaisin. Olin nuoruuteni tosi onneton omassa Merikarviassani. Ei siellä olevien ihmisten vika, vaan paikka ei vaan tarjonnut mulle mitään mielekästä puuhaa kirjaston kirjoja lukuunottamatta.Ei kai monetkaan oikeasti halua estää naisten muuttamista, mutta luulisi useammalla olevan muuttohaluja johonkin pienelle paikalle. Nyt monet muuttaa itsemurhayksiöön josta maksaa 900 euroa kuukaudessa kun pienessä paikassa menisi vain 250 euroa kaksiosta tai kolmiosta. Eikä kaikki naiset todellakaan joudu asumaan tietyssä paikassa kunnianhimonsa vuoksi :D
Tuppukylällä kytätään ja juorutaan. Porukka on erittäin sisäänpäin lämpiävää.
Taas tätä yleistämistä. Onko teidän ihan mahdoton olla viljelemättä näitä koko ajan?
Oon kasvanut tuppukylällä, enköhän tiedä.
eli olet tuppukylän juntti. ei se sinusta poistu, vaikka kuinka asuisit kaupungissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän kohtaa tuossa jutussa mies ihmetteli mikä nykyajan naisia vaivaa?
Ei yhtään missään. Siksi tämä ketju onkin mitä mainioin osoitus yhteiskunnan ja naisten rakenteellisesta vihasta miehiä kohtaan
No älkää ottako naista.
En yhtään ihmettele monien naisten leipääntymistä. Suosikaa niitä tuonteja, jotka pysyy kauniina, tottelee miestä ja tekee kotityöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
No useampikin tämän ketjun kommentoija tuntuu olevan sitä mieltä, ettei noilta Merikarvioilta saisi nuoret naiset muuttaa pois.
Tässä siis vaan kerroin omia syitäni sille, miksi aikoinaan muutin enkä ole muuttamassa takaisin. Olin nuoruuteni tosi onneton omassa Merikarviassani. Ei siellä olevien ihmisten vika, vaan paikka ei vaan tarjonnut mulle mitään mielekästä puuhaa kirjaston kirjoja lukuunottamatta.Ei kai monetkaan oikeasti halua estää naisten muuttamista, mutta luulisi useammalla olevan muuttohaluja johonkin pienelle paikalle. Nyt monet muuttaa itsemurhayksiöön josta maksaa 900 euroa kuukaudessa kun pienessä paikassa menisi vain 250 euroa kaksiosta tai kolmiosta. Eikä kaikki naiset todellakaan joudu asumaan tietyssä paikassa kunnianhimonsa vuoksi :D
Tuppukylällä kytätään ja juorutaan. Porukka on erittäin sisäänpäin lämpiävää.
Taas tätä yleistämistä. Onko teidän ihan mahdoton olla viljelemättä näitä koko ajan?
Oon kasvanut tuppukylällä, enköhän tiedä.
eli olet tuppukylän juntti. ei se sinusta poistu, vaikka kuinka asuisit kaupungissa
Onneksi ei tule levitettyä tätä geeniä eteenpäin. Pysyn lapsettomana ja kaupunkilaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
No useampikin tämän ketjun kommentoija tuntuu olevan sitä mieltä, ettei noilta Merikarvioilta saisi nuoret naiset muuttaa pois.
Tässä siis vaan kerroin omia syitäni sille, miksi aikoinaan muutin enkä ole muuttamassa takaisin. Olin nuoruuteni tosi onneton omassa Merikarviassani. Ei siellä olevien ihmisten vika, vaan paikka ei vaan tarjonnut mulle mitään mielekästä puuhaa kirjaston kirjoja lukuunottamatta.en ole nähnyt ensimmäistäkään tuollaista kommenttia. kukaan ei ole vaatinut sinulta yhtään mitään.
toisekseen, osoitat juuri sen, että et näe kuin oman kuplasi ja koet tämänkin vain itsekkäistä, omista näkökulmistasi.
Onneksi myös naisen on nykyään mahdollista olla itsekäs ja valita sellainen elämä, joka tuottaa itselle onnea.
Mistä kuplasta tämä asia pitäisi nähdä?
"Voi harmi se lapsuuden naapurin Tero jää nyt täysin ilman naista. Pitää varmaan jäädä asumaan kotipaikkakunnalle, vaikka olen ollut siellä onneton jo vuosia eikä paikkakunnalla ole minulle kiinnostavaa työtä, koulutusta tai harrastuksia. Mutta pitää nyt ajatella Teroa, että tämäkin voi saada sitten puolison."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä näitä naisia oikein vaivaa kun eivät halua jäädä jäädä kotiseudulle alkeellisiin oloihin emänniksi ja sänkyviihdykkeeksi ilman palkkaa?
Kyllä on nykynaisilla itsekkyys huipussaan.Miksi osa naisista valittaa että on ikää 30+ ja ei vieläkään ole lapsia ... vaikka asuvat isoissa kaupungeissa joissa on miehiäkin paljon tarjolla
Minä en ole löytänyt miestä, joka haluaisi lapsia minun kanssani ja jonka kanssa minä myös haluaisin lapsia. Ei se kaupungissa asuminen sitä tarkoita, että sopiva kumppani olisi helppo löytää.
Mä tosin en juuri valita kohtaloani. Ei se mitään hyödytä kuitenkaan. Alan olla muutenkin jo sen ikäinen (38), että järkevintä on pyrkiä sopeutumaan lapsettomaksi jäämiseen.
Varmasti moni naiseton mies olisi mielellään vaikka lapsiakin suostunut tekemään jos olisi saanut parisuhteen jos vain olisit nuorempana kelpuuttanut jonkun tavallisen miehen! Lähes nelikymppisenä on tietysti turha naisen alkaa vasta lapsista haaveilemaan.
Tuoko se on hyvä periaate lähteä perustamaan lapsiperhettä, että kun nyt löytyy joku joka naista saadakseen suostuu jopa lapsiakin tekemään? Eikö siihen muuta tarvita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä näitä naisia oikein vaivaa kun eivät halua jäädä jäädä kotiseudulle alkeellisiin oloihin emänniksi ja sänkyviihdykkeeksi ilman palkkaa?
Kyllä on nykynaisilla itsekkyys huipussaan.Miksi osa naisista valittaa että on ikää 30+ ja ei vieläkään ole lapsia ... vaikka asuvat isoissa kaupungeissa joissa on miehiäkin paljon tarjolla
Minä en ole löytänyt miestä, joka haluaisi lapsia minun kanssani ja jonka kanssa minä myös haluaisin lapsia. Ei se kaupungissa asuminen sitä tarkoita, että sopiva kumppani olisi helppo löytää.
Mä tosin en juuri valita kohtaloani. Ei se mitään hyödytä kuitenkaan. Alan olla muutenkin jo sen ikäinen (38), että järkevintä on pyrkiä sopeutumaan lapsettomaksi jäämiseen.
Varmasti moni naiseton mies olisi mielellään vaikka lapsiakin suostunut tekemään jos olisi saanut parisuhteen jos vain olisit nuorempana kelpuuttanut jonkun tavallisen miehen! Lähes nelikymppisenä on tietysti turha naisen alkaa vasta lapsista haaveilemaan.
Nykynaisen on pakko olla koulutettu ja omilla rahoillaan toimeentuleva, koska muutoin haukutaan miehen rahoilla eläväksi loiseksi.
Tätä on vaadittu ja tässä sitä sitten ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
No useampikin tämän ketjun kommentoija tuntuu olevan sitä mieltä, ettei noilta Merikarvioilta saisi nuoret naiset muuttaa pois.
Tässä siis vaan kerroin omia syitäni sille, miksi aikoinaan muutin enkä ole muuttamassa takaisin. Olin nuoruuteni tosi onneton omassa Merikarviassani. Ei siellä olevien ihmisten vika, vaan paikka ei vaan tarjonnut mulle mitään mielekästä puuhaa kirjaston kirjoja lukuunottamatta.en ole nähnyt ensimmäistäkään tuollaista kommenttia. kukaan ei ole vaatinut sinulta yhtään mitään.
toisekseen, osoitat juuri sen, että et näe kuin oman kuplasi ja koet tämänkin vain itsekkäistä, omista näkökulmistasi.
Onneksi myös naisen on nykyään mahdollista olla itsekäs ja valita sellainen elämä, joka tuottaa itselle onnea.
Mistä kuplasta tämä asia pitäisi nähdä?
"Voi harmi se lapsuuden naapurin Tero jää nyt täysin ilman naista. Pitää varmaan jäädä asumaan kotipaikkakunnalle, vaikka olen ollut siellä onneton jo vuosia eikä paikkakunnalla ole minulle kiinnostavaa työtä, koulutusta tai harrastuksia. Mutta pitää nyt ajatella Teroa, että tämäkin voi saada sitten puolison."
Kukaan ei ole edelleenkään vaatinut teiltä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
No useampikin tämän ketjun kommentoija tuntuu olevan sitä mieltä, ettei noilta Merikarvioilta saisi nuoret naiset muuttaa pois.
Tässä siis vaan kerroin omia syitäni sille, miksi aikoinaan muutin enkä ole muuttamassa takaisin. Olin nuoruuteni tosi onneton omassa Merikarviassani. Ei siellä olevien ihmisten vika, vaan paikka ei vaan tarjonnut mulle mitään mielekästä puuhaa kirjaston kirjoja lukuunottamatta.en ole nähnyt ensimmäistäkään tuollaista kommenttia. kukaan ei ole vaatinut sinulta yhtään mitään.
toisekseen, osoitat juuri sen, että et näe kuin oman kuplasi ja koet tämänkin vain itsekkäistä, omista näkökulmistasi.
Onneksi myös naisen on nykyään mahdollista olla itsekäs ja valita sellainen elämä, joka tuottaa itselle onnea.
Mistä kuplasta tämä asia pitäisi nähdä?
"Voi harmi se lapsuuden naapurin Tero jää nyt täysin ilman naista. Pitää varmaan jäädä asumaan kotipaikkakunnalle, vaikka olen ollut siellä onneton jo vuosia eikä paikkakunnalla ole minulle kiinnostavaa työtä, koulutusta tai harrastuksia. Mutta pitää nyt ajatella Teroa, että tämäkin voi saada sitten puolison."Kukaan ei ole edelleenkään vaatinut teiltä yhtään mitään.
Kovasti silti itsekkääksi haukutaan, jos sinne pikkupaikkakunnalle ei jää.
Vierailija kirjoitti:
Kaffubullat ja muut läskiperseet ei edes lukeneet tuota juttua
Mistä sinä minulle olet suuttunut?
Luin vain ne kohdat jotka tänne oli referoitu. Niistä ei käynyt ilmi, että tuo Krister olisi onneton, tai että hän edes kaipaisi parisuhdetta juuri nyt. Ihan tyytyväiseltä hän elämäänsä vaikutti.
Ymmärsinkö jotain väärin?
🇺🇦🇮🇱
Kyllä maalla asuvien duunaritollojen pitää ymmärtää paikkansa nykymaailmassa. Onneksi nuoret naiset ymmärtävät muuttaa kaupunkeihin ja näin estävät amisbensalenkkareita jatkamasta sukua. Kyllä tyhmä täytyy olla jos luule että joku nainen voisi kiinnostua kädentaitoja vaalivasta ihmisestä, kun tarjolla on viherkuplassa eläviä kaikesta ahdistuvia runoilijapoikia tahi 3tonnin moncler takissa chillaavia Jamaleita.
Muuttoavuksi korkeintaan kelpaava hiace-kuski voi vinkua yksinäisyyttänsä vaikka Times- lehden kannessa mutta se ei tosiasioita miksikään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Missähän kohtaa tuossa jutussa mies ihmetteli mikä nykyajan naisia vaivaa?
Sitä ihmeteltiin ketjun otsikossa ja aloituksessa. Itse artikkeli puolestaan on maksumuurin takana, joten osa varmaan keskustelee pelkän aloitusviestin ja muiden ketjuun tulleiden viestien pohjalta.
Jokainen asukoot siellä, missä haluaa. Sitäpaitsi onko parisuhde tai lapset nykyään joku tavoiteltava juttu? Kaikki eivät sellaisia edes halua.
Ketju on lukittu.
Varmasti moni naiseton mies olisi mielellään vaikka lapsiakin suostunut tekemään jos olisi saanut parisuhteen jos vain olisit nuorempana kelpuuttanut jonkun tavallisen miehen! Lähes nelikymppisenä on tietysti turha naisen alkaa vasta lapsista haaveilemaan.